Genre: Platform
Goal: Part II: Find 30 Items and Return Them to Correct Rooms
Part III: Find 10 Items and Return Them to Correct Rooms
Arvosana: 1/10
Vaikeusaste: 7/10
Marty McFly luuli, että hänen ongelmansa olisivat ohitse kun hän pääsi palaamaan vuodesta 1955 takaisin vuoteen 1985, mutta kuinka väärässä hän olikaan. Tulevaisuudessa odotti moni ongelmallinen asia ja Marty on ainut kuka ne voisi laittaa takaisin kuntoon.
Valitettavasti hän mahdollisti, että Biff Tannen pystyi muuttamaan menneisyyttä joka sitten sekoitti tulevaisuuden pahemman kerran.
Martyn täytyy matkustaa menneisyyteen, nykypäivään ja tulevaisuuteen ja korjata asiat ennen kuin on liian myöhäistä...
Olipahan urakka. Varasin koko viikonlopun näitä kahta osaa varten ja ei ollut yhtään ylimitoitettu. Perjantaina hieman "treenailin" ja testailin Part II:sta. Lauantaina siirryin tositoimiin ja about 9h siinä meni, että Part II oli läpäisty. Sunnuntaina pelailin vielä Part III:sen ja onneksi siihen ei mennyt "kuin" nelisen tuntia.
Ei nuo tuntimäärät sinällään kuulosta pahalta, mutta kun hommaan otetaan mukaan se, että osat on pelattava yhtäjaksoisesti läpi ilman mitään tallennusmahdollisuutta, muuttuu ääni kellossa.
Vieläkin monttu auki ihmettelen pelintekijöiden ratkaisua. Kellähän 90-luvun kakaralla oli mahdollisuutta tai kiinnostusta pelata näitä noinkin monta tuntia putkeen :D Toki paremmalla reittisuunnittelulla olisi saanut leikattua puolet pois omasta läpäisyajasta mutta silti - c'moon.
Jo alusta asti oli selvää, että tulen käyttämään valmista karttaa jotta tämä urakka olisi edes hieman siedettävämpi ja nopeampi. Rehellisesti voin myöntää, että virtaa ei olisi ollut alkaa itse piirtämään karttaa ja tutkimaan jokainen alue täikamman kanssa.
Ohjeissa oikein mainitaan, että "kannattaa piirtää kartta jotta sokkeloiset reitit tulevat tutuiksi". Fuck that shit.
Sitten hieman tarkemmin osien sielunmaisemaan, aloitetaan luonnollisesti Part II:sta. Pähkinänkuoressa homma menee niin, että Martyn täytyy löytää 30 tavaraa ja palauttaa ne oikeille paikoilleen. Hankalan tästä tekee se, että tavarat ja palautuspaikat on ripoteltu kolmelle eri vuosiluvulle - 1985, 1955 ja 2015.
Jokaisessa vuosiluvussa on 16 erilaista kerrosta. Jotta homma ei olisi vielä tarpeeksi sekavaa, nämä kerrokset eivät ole missään loogisessa järjestyksessä. Liikkuminen kerrosten välillä tapahtuu teleporttien avulla ja teleportista ei välttämättä pääse suoraan ala- tai yläpuolella olevaan kerrokseen vaan jonnekin ihan muualle. Kaikkiin kerroksiin ei edes pääse teleporttien avulla ja näissä tapauksissa kerrokseen meno hoidetaan kiertoreitin kautta hyppimällä eri vuosilukujen välillä.
Vuosiluvusta toiseen pääsee Dr. Emmett "Doc" Brownin mahtavalla aikakoneella, DeLoreanilla! Jotta DeLoreania pystyy edes käyttämään, täytyi ensitöikseen löytää kaukosäädin. Onneksi se on sijoitettu hyvin lähelle pelin alkua. Kaukosäätimen lisäksi pelin alkupuolelta löytyy kompassi jota ilman ei läpäisystä tule yhtään mitään. Kompassia käyttämällä selviää vuosiluku, kerros ja missä kohtaa kerrosta on kulkemassa. Tämä viimeinen tieto on erittäin hyödyllinen pelin loppupuolella.
Aikamatkailu ei ole ilmaista ja siihen tarvitsee polttoainetta. Polttoainetta löytyy kerroksiin ripoteltuna ja myös viholliset pudottavat sitä. Jos aikamatkaa lähimpään vuosilukuun, kuluttaa se vain kymmenen yksikköä polttoainetta. Mutta jos mielii matkustaa vuodesta 1955 vuoteen 2015 tai toisinpäin - kulutuksen määrä nouseekin 17 yksikköön.
Sentään jotain pientä lämpöä pelintekijöiden mustan sydämen uumenissa oli, sillä he olivat laittaneet tähän loputtomat continuet ja kymmenen elämää aloitustilanteeseen. Peli olisi ollut täysin pelikelvoton ilman näitä ratkaisuja. Kuolemista tapahtui jatkuvalla syötöllä kun se tapahtui vain yhdestä osumasta. Pelistä löytyy pizzaa ja kolaa joita keräämällä saa lisäreitä takaisin, mutta yleensä keräämisprosessin aikana vain menetti enemmän elämiä kuin sai.
Hommaa ei voinut kuitenkaan ihan läskiksi heittää vaikka olikin loputtomat continuet. Pelissä täytyi keräillä avaimia jotka avasivat ovia minipeleihin joista sitten löytyi läpäisyn kannalta tärkeitä tavaroita. Nämä avaimet nollaantuivat aina Game Overin jälkeen.
Avaimia ei ihan niin vaan tullut vastaan ja välillä niitä joutui kantamaan mukanaan kerroksesta ja vuosiluvusta toiseen. Vaikka Game Overin jälkeen onkin kymmenen elämää käytettävissä, välillä tuntui, että ei nekään meinaa riittää jotta pääsisi avaimen kanssa minipelin ovelle.
Minipelit olivat pelin paras osuus, mutta nekin oltiin onnistuttu kusemaan surkeilla kontrolleilla ja hitboxeilla.
Minipeleissä oli aina sama idea; kerää kaikki kellot ja niiden jälkeen ilmestynyt pokaali joka täytyi vielä napata jotta homma oli onnistuneesti suoritettu. Kuolemasta joutuu minipelin aloittamaan alusta. Typerää pelisuunnittelua, että näissä minipeleissä kuluu elämät, sillä Game Over -ruutua joutui melko usein tuijottamaan haastavampien minipelien kohdalla.
Hyvänä puolena näitä minipelejä oli paljon erilaisia. Muutama oli ärsyttävän tarkkaa tasoloikkaa joka oli tuskallista tämän pelin kontrolleilla. Kun minipeli oli suoritettu, sai haltuunsa epämääräisen pikselikasan josta pitäisi sitten itse päätellä mikä se on. No, kun käytin valmista karttaa, niin ei tarvinnut arvailla mitään.
Kun tavara on hallussa, sille pitäisi löytää vielä oikea palautuspaikka. Nämä palautuspaikat eivät olleet läheskään niin selkeitä kuin minipelien sijainnit. Ne saattoivat sijaita putkissa tai viemärinkansissa. Näitä putkia ja viemärinkansia oli kerrokset pullollaan ja jokaista oli testattava jotta oikea paikka löytyisi. Onneksi sentään palautuspaikkoja ei voinut olla useampaa samassa kerroksessa.
Kun palautushuone viimein löytyy, pääseekin uuden kivan haasteen pariin! Tavaraa ei voi suoraan palauttaa vaan täytyy pähkäillä onkohan paikka oikea juuri kyseiselle tavaralle. Ruutuun ilmestyy sana joka nopealla vilkaisulla on kunnon siansaksaa. Kirjaimet on sekoitettu ja ne täytyy järjestää uudelleen jotta oikea sana paljastuu. Jos on tarpeeksi nokkela, pystyy siansaksasta päättelemään suoraan oikean sanan ja kirjainten järjestely oli turhaa.
Kun sana on selvillä, täytyy katsoa tavaraluettelosta muistuttaako jokin pikselimössöistä kyseistä sanaa. Jos sana ja tavara kohtasivat, onneksi olkoon - olet nyt palauttanut yhden 30 tavarasta! Jos homma meni väärin, tavara häviää tavaraluettelosta ja pelata uudelleen kyseinen minipeli mistä sen sai. Parempi pistää paikat muistiin...
Läpäisyn loppupuolella kävi hieman ikävästi ja ajatuksissani klikkasin väärää tavaraa ja se hävisi luettelosta. Meinasi jo paniikki iskeä, että näinköhän sitä enää takaisin saa... Onneksi sai ja uudelleen pelattava minipelikin oli keskitasoa vaikeusasteeltaan.
Muutamaan minipeliin ei ihan helposti päässytkään koska niiden ovet sijaitsivat korkealla tasanteella. Tähän pulmaan auttoi DeLoreanin kaukosäätimen ja kompassin lisäksi viimeinen kolmesta erikoistavarasta; siemen. Nämä siemenet toimivat kuin Ocarina of Timen Magic Beansit konsanaan ja ne piti istuttaa menneisyyteen jotta ne sitten auttoivat myöhempinä aikoina.
Jos siementä tarvitsi vuonna 2015, niin täytyi istuttaminen hoitaa vuonna 1955. Tässä kompassin hommassa kompassin askel -ominaisuus tuli todella tarpeeseen. Maisemat olivat erilaisia eri vuosina joten kompassista oli katsottava, että siemenen istuttaa varmasti oikeaan kohtaan jotta pääsemättömälle tasanteelle yltää.
Ärsyttävää näissä siemenissä oli, että niitä pystyi kantamaan vain yhtä kerrallaan ja tarvittavia paikkoja oli ainakin viisi. Siemeniä ei edes kovin helpolla löytynyt ja vain muutama vihollinen pudotti niitä. Satuin onneksi löytämään yhden kerroksen jossa siemen oli ihan näkyvillä, ei tarvinnut vihollisia etsiä!
Muutaman siemenen istuttamisen onnistuin skippaamaan kun hypin korkealle tasanteelle vihollisten päältä. Nerokasta vaikka itse sanonkin! Harmillisesti tätä kikkaa ei voinut ihan kaikkiin kohtiin hyödyntää.
Pelin puuduttavuus meinasi ottaa yliotteen loppupuolella. Tuntui, että tämä ei ikinä lopu... Vaikka karttaa käytinkin, reittien suunnittelu sai pään pyörälle. Myös kuumotus oli vahvasti läsnä. Mitä jos peli kaatuu tai tulee sähkökatkos? Onneksi kumpaakaan näistä ei tullut.
Sain kuin sainkin viimeisen tavaran palautettua oikeaan paikkaan ja Part II oli taputeltu! En muista milloin olisi niin tyhjä ja epätodellinen olo ollut pelaamisen jälkeen :D
Vihdoin peli teki sen mikä olisi pitänyt tulla jo monta kertaa tämän toisen osan aikana - se antoi salasanan! Ei sentään Part III:sta tarvinnut samaan syssyyn pelata.
Part III oli periaatteessa samaa huttua uudella ulkoasulla. Homma sijoittui leffan mukaisesti villiin länteen ja mitään nykyajan hienouksia ei ollut enää käytössä - paitsi pizzat ja kolat, ne olivat löytäneet tiensä tänne!
Tämä osuus oli paljon lyhyempi kuin toinen osa ja tässä täytyi löytää vain kymmenen tavaraa. Aikamatkailun puuttuessa homma keskittyi vain yhteen kerrokseen kerrallaan. Aina kerroksesta löytynyt tavara palautettiin samaan kerrokseen. Myös palautuspaikkojen sijainnit löytyivät helposti kivenmurikoiden alta muutamaa viimeistä palautuspaikkaa lukuun ottamatta.
Avaimia tarvitsi edelleen avaamaan minipelejä missä ei kyllä ollut mitään logiikkaa tällä kertaa. Minipelit sijaitsivat pääosin kaivosten AVONAISISSA suuaukoissa. Jotain efforttia pliis.
Onneksi tämä oli paljon yksinkertaisempi koska toinen osuus vei mehut aika totaalisesti. Kerrokset oli helppo tutkia ilman mitään apuja ja kun tavaran oli saanut palautettua, pystyi siirtymään seuraavaan kerrokseen suurempia miettimättä. Kerroksetkin olivat näppärästi loogisessa järjestyksessä.
Minipelit olivat idealtaan hyvin samanlaisia, erona täällä kerättiin kultahippuja kellojen sijaan. Muutamassa minipelissä täytyi erilaisia tavaroita hyväksikäyttäen rakennella reittejä kultahippujen luo. Esimerkiksi köysiä ja tikkaita täytyi sijoitella oikein jotta sai hankalissa paikoissa olevat hiput kerättyä.
Vaikeusasteeltaan nämä olivat huomattavasti hankalampia toisen osan minipeleihin nähden. Parin viimeisen minipelin ratkaisun katsoin netistä kun ei vaan enää riittänyt virtaa pähkäillä niitä.
Loppusanat tästä pelistä: järkyttävää paskaa, älkää koskaan menkö kokeilemaan, ellei ole tälläistä hullua projektia päällä. Ankeat ja rumat grafiikat, tylsät musiikit ja huonot kontrollit. Okei, loppukuvat olivat ihan hienosti tehty näinkin kämäiseen peliin.
Jos jotain hyvää täytyy sanoa loppukuvien lisäksi, niin nyt on yksi NESin huonoimmista peleistä pelattu läpi ja tähän ei tarvitse enää koskaan kajota!
Itsensäkiduttamiseen tämä on oikein mainio teos, sitä saa noin 15h verran. Peliä oli todella hankala pukea sanoiksi, vain itse testaamalla saa todellisen kuvan tämän kauheudesta, mutta I dare you...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti