Mendel Palace

Games Beaten: 441/709

Genre: Action/Puzzle

Goal: Rescue Candy (Round 10-10)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 4/10

Candy tarvitsee apuasi! Hän on jäänyt vangiksi omaan uneensa! Sumo, Dragon ja muut hänen nukkensa ovat yllättäen heränneet eloon. He eivät anna Candyn herätä unestaan...koskaan!

Sen sijaan he kantoivat Candyn palatsiin nimeltä Mendel. Candy raukka, hänen ainoa toivonsa on ystävänsä Bon-Bon...ja se olet sinä!

Mutta sinun tehtäväsi ei tule olemaan helppo. Bon-Bonin tulee päihittää ja olla älykkäämpi kuin Candyn pahat nuket jotta hän selviytyy petollisista tasoista.

Onnea matkaan Bon-Bon! Candy odottaa sinua sillä aikaa kun hänen pahat kaappaajansa odottavat sinua!

Hieman kummallinen Actionia ja Puzzlea sekoitteleva peli. Peli ei ollut entuudestaan tuttu, mutta siitä huolimatta lähdin testailemaan tätä ilman ohjekirjan apuja.

Pelissä on kymmenen maailmaa ja niistä kahdeksan saa pelata haluamassaan järjestyksessä. Jokainen maailma sisältää kymmenen puzzlea ja Game Overin sattuessa saa peliä jatkaa samasta puzzlesta mihin jäi.

Vaikka tässä saikin valita mihin haluaa mennä, pelasin maailmat kellon suuntaisesti vasemmasta yläkulmasta aloittaen. Kursori on valmiiksi tämän maailman kohdalla joten oletan pelintekijöiden tarkoittavan sitä "ensimmäiseksi" maailmaksi. Selkeästi tämä ei ollut se optimaalisin reittivalinta, sillä heti alkuun tuli aika kiperiä puzzleja!

Loppupuolen puzzlet olivat huomattavasti helpompia ja ne menivätkin hujauksessa läpi. 

Pelin ideana on tuhota kaikki Candyn pahat nuket jotka näkyvät ruudulla jonka jälkeen siirrytään seuraavan puzzlen pariin. Nukkejen tuhoamiseen on monta tapaa, mutta yleisin tapa on työntää heidät seinää vasten jolloin he räjähtävät kappaleiksi. Bon-Bon -pelihahmo osaa kääntää lattiassa olevia laattoja ja jos nukke sattui seisomaan käännettävän laatan päällä, se paiskautui eteenpäin.

Laattoja kääntelemällä saattoi löytää piilotettuja asioita ja vaihtoehtoisia tapoja tuhota nuket. Esimerkiksi esiin saattoi tulla eräänlainen ponnahduslauta joka tönäisi Bon-Bonin nukkeja päin tuhoten ne.

Pelissä on muutama lisäelämä mikä helpottaa hommaa mukavasti, sillä puzzlea ei tarvitse aloittaa ihan alusta jos lisäreitä on jäljellä. Game Overin jälkeen luonnollisesti puzzle alkaa alusta. 

Välillä nukkejen tuhoaminen oli työn ja tuskan takana, sillä ruudulla saattoi olla jos jonkinlaista vipeltäjää. Joissain puzzleissa on inhottavia alustoja jotka spawnasivat kuolleet nuket takaisin elävien kirjoihin. Ainut keino puzzlen selvittämiseksi oli tuhota nämä alustat kääntämällä ne pois ruudulta.

Yksi maailma sisältää vain yhden tyylisiä nukkeja. Eri maailmoiden nuket käyttäytyivät eri tavalla ja jotkin nuket olivat todella ärsyttäviä saada tuhottua. Löytyi esimerkiksi hyppiviä, uivia, pelihahmoa seuraavia ja randomisti liikkuvia nukkeja.

Monta puzzlea meni ns. tuurilla läpi kun sain jonkun hullun kombon tehtyä erilaisten piilotettujen asioiden vuoksi ja nuket tuhoutuivat hieman yllättäen :D

Vaikka tässä loputtomat continuet onkin, salasanaa ei tähän ole laitettu. Kun pelin kerran aloitti, se täytyi tykitellä läpi yhteen menoon. Onneksi tämä ei järin pitkä ollut, läpäisin pelin noin kolmeen tuntiin vaikka useita puzzleja jouduinkin hankaamaan useamman Game Overin verran.

Kun yhden maailman kaikki yhdeksän puzzlea on suorittanut, pomovastus hyppää ruudulle. Välillä pomon virkaa toimittaa yksi erikoisempi nukke tai sitten useampi kyseisessä maailmassa vastaan tulleita nukkeja. Pomot täytyi pelata aina yhteen pötköön läpi, kuolemasta kaikki nuket tulivat takaisin. Tällä kertaa lisäreistä ei ollut suurempaa apua.

Pomoissa kävi hieman samantyylisesti kuin puzzleissa; jotkut meni todella nopeasti läpi ja joitain joutui sitten hankaamaan kerta toisensa jälkeen.

Näissäkin oli välillä rutkasti tuuria mukana, sillä välillä satuin kääntämään juuri oikeaa laattaa oikealla hetkellä ja pomo tai vihollisrykelmä kuoli kerrasta.

Kun kahdeksan maailmaa on suoritettu onnistuneesti, pääsee kokeilemaan kartan keskellä olevaa linnaa. Meno ei eronnut muusta pelistä oikein millään tavalla - ainoastaan aikaisemmista puzzleista tutut viholliset täytyi kohdata uudelleen ja niitä on vuorotellen eri puzzleissa.

Pomotaistelun jälkeen, joka tässä poikkeuksellisesti on jo yhdeksännen puzzlen kohdalla, siirrytään välivideoon jota aluksi luulin loppukuviksi. Kymmenes puzzle on vain välivideon alku joka syventää tätä hullua lorea! Peli ei suinkaan ollut tässä, vaan vielä yksi pilviin piilotettu linna täytyy suorittaa.

Vielä pääsee kymmenen puzzlen verran peliä pelaamaan ja tässä maailmassa on uusi nukketyyppi; potkivat karate-nuket. Aika helppoja perusvihollisia, mutta muutama puzzle oli todella kiperä päästä läpi. Yksi ehdottomasti ärsyttävimmistä oli kahdeksas puzzle missä jokainen puzzlessa oleva laatta on täynnä nukkejen spawnausalustoja.

Yllättävän kauan meni saada kaikki alustat pois ruudulta jotta karate-nuket sai lopullisesti tuhottua. Monta Game Overia ja pitkiä yrityksiä myöhemmin puzzle viimein meni läpi.

Yhdeksäs puzzle on taas pomotaistelu ja vastassa on sama ukkeli mikä on tullut vastaan muutaman kerran aikaisemminkin. Sain ukon todella nopeasti tuhottua onnenkantamoisen siivittämänä.

Peli ei suinkaan vielä ollut tässä, vaan pelin viimeinen pomo, jokin mystinen lady täytyy vielä hoidella pois päiviltä. Tätä ladya (joka kiusaa koko pelin ajan herättäen nukkeja henkiin) vastaan joutui taistelemaan kerran aikaisemminkin ja tämä viimeinen taistelu on hyvin samantyylinen. Lady ampuu tähtirykelmiä ja jos sellainen osuu pelihahmoon, muuttaa se hahmon joksikin nukeksi.

Tähtirykelmän väri määrää minkälaiseksi nukeksi Bon-Bon muuttuu. Aikaisemmassa kohtaamisessa tämän naikkosen kanssa nukketyypit oli rajattu vain muutamaan, tässä taisi olla kaikki mahdolliset. Ei puhettakaan, että tämän naisen olisi saanut seinää vasten pelkällä Bon-Bonilla, sillä laattojen käänteleminen ja tähtirykelmien väisteleminen samanaikaisesti osoittautui mahdottomaksi.

Joillain nukeilla ei voinut edes kääntää laattoja ja täytyi muistaa, mistä rykelmistä muuttui parhaimmaksi nukeiksi. Ykkösvalinnaksi osoittautui karate-nukke jolla sainkin sitten ladyn viimein tuhottua. Taistelun aikana on myös hämärä "ominaisuus", että kun nukeksi muuttuu, niin peli ohjailee sitä automaattisesti. Kuitenkin itse pystyi myös ohjaamaan nuken suuntaa, mutta välillä se pisti vastaan.

Tämä oli hieman hämmentävää, mutta ei osoittautunut ongelmaksi. "Balettitanssija -nukke oli tässä taistelussa ehdoton vitsi, sillä sitä ei voinut lainkaan itse ohjata ja se ei voinut kääntää laattoja. Yleensä taistelu päättyi niin, että tanssija osui naikkoseen ja henki lähti.

Taistelu ladyn kanssa kesti yllättävän pitkään, sillä en vain onnistunut työntämään häntä seinään päin vaikka miten yritti. Ei karate-nukke mikään huippu hyvä ollut, mutta paras vaihtoehto kuitenkin. Jos vääränlaiseen tähtirykelmään meni osumaan, niin ei peli ollut vielä välttämättä pelattu, jos tarpeeksi pitkään onnistui väistelemään naikkosta, muuttui Bon-Bon takaisin normaaliin muotoonsa.

Ei tämä huono peli ollut laisinkaan, mutta ei kyllä sieltä parhaimmasta päästä myöskään. Jotkut puzzlet olivat todella rasittavia ja liikaa tuuriin pohjautuvia. Ei tässä hirveästi puzzle -elementtejä ollut, enemmän homma painottui tuohon action -osastoon.

Freedom Force

Games Beaten: 440/709

Genre: Shooter

Goal: Finish Unknown Guerrilla Hideout (Scene 5)

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 4/10

Joukko äärimmäisiä sissejä joita kutsutaan "tuntemattomiksi sisseiksi" on kaapannut koko lentokentän haltuunsa. Pian huomaat, että sissit ovat jakautuneet kolmeen erilaiseen ryhmään. 

Rad Max ja Manic Jackson ovat koulutettuja tälläisiä äärimmäisiä tilanteita varten. Heidän tehtävänään on saada sissit kuriin ja lentokenttä takaisin normaaliin käyttöön.

Jälleen Zapper -pelin aika. Minun täytyi ihan rapakon takaa tämä tilata, koska pelistä ei Eurooppalaista julkaisua ole olemassa. Sunsoft hyppäsi tähän lisälaite -sirkukseen ja väsäsi oman pyssypelin!

Huvittavaa sinänsä, että pelin saapumisessa kesti noin kuukausi ja sen pelasi hieman päälle tunnissa läpi :D

Peli sisältää viisi todella lyhyttä kenttää jotka pääosin sijoittuvat lentokentälle. Vaikka viidennen kentän jälkeen tuleekin onnitteluteksti, niin tässä voi halutessaan pelata neljä looppia. Loopeilla ei kuitenkaan ole juurikaan merkitystä, sillä loppukuva ei juurikaan eroa eri kierrosten kesken.

Läpäisyyn riittää siis hyvin yhden loopin vetäminen. Sanoisin, että jos haluaa kaikki neljä looppia vetäistä, se olisi sitten 100% läpäisy.

Ohjekirjasta selvisi, että kolmesta ensimmäisestä loopista saa haltuunsa salaisen sanan ja se täytyy kirjata ohjekirjan sivulle ylös. Kun on saanut kaikki kolme salaista sanaa kerättyä voi ohjekirjan sivun lähettää postissa ja voi voittaa palkinnon. Aika omituinen peli-idea.

Minulla oli pieni pelko tämän pelin suhteen yhteensopivuuden kanssa, että miten PAL –kuvaputkitelkkarini soveltuu yhteen NTSC konsolin ja pelin kanssa. Valitettavasti pelkoni kävi toteen ja ongelmia ilmeni. Muuten peli rullasi hienosti, mutta värit olivat kadonneet jonnekin. Antoi ihan erilaista haastetta pelata pelkillä harmaasävyillä :D

Kokeilin pelata peliä myös PAL NESilläni, mutta ei siitä tullut mitään, sen verran pahoja grafiikkaongelmia oli, että peli oli pelaamiskelvoton.

Pelasin kuitenkin pelin läpi harmaasävyisenä ja tarkoituksena oli ottaa paremmat kuvat kaverin luona jonka telkkarissa peli näkyy värien kanssa. Kävi kuitenkin niin, että siinä hieman olutta nauttineena ja hieman erilaisen pelisetupin vuoksi en saanut peliä läpäistyä. Vierailun alkuperäinen tarkoituskaan ei ollut tämän kikkareen pelaaminen joten se jäi täysin toissijaiseksi jutuksi.

Mielenkiintokin katosi hommasta aika tehokkaasti ja päätin, että olkoon tässä blogissani sekä värillisiä että harmaasävyisiä kuvia. Näin jälkeenpäin ajateltuna ideahan on erittäin hyvä, sillä nyt on siitäkin läpäisystä kuvat miten tämän alunperin meninkin läpi.

Jokaisessa kentässä ammutaan pahiksia ja yritetään välttää ampumasta panttivankeja. Tässä oli todella hämärästi toteutettu milloin kenttä loppuu. Välillä se loppui hieman myöhempään kuin toisella kerralla ja mitään kiveen hakattua loppuruutua ei ole. Ohjekirjasta selvisi, että kenttä loppuu kun on tarpeeksi tappanut pahiksia - käy järkeen.

Ohjekirjassa mainitaan, että pelissä on erilaisia lisävarusteita kuten energiapakkauksia, ammuksia ja aseita. Aluksi ihmettelin, että miten ihmeessä kyseisiä kapistuksia saa itselleen, mutta sitten tajusin, että nehän ilmestyvät satunnaisesti ruudun oikeassa alakulmassa olevaan laatikkoon.

Kun lisävaruste ilmestyi ruutuun, sitä täytyi ampua nopeasti jotta sen sai käyttöönsä. Energiapakkausten kohdalla tämä homma on täysi vitsi, sillä ne pysyivät ruudulla noin sekunnin verran :D Täysin tuurista kiinni, saiko moiseen osuttua.

Neljännessä kentässä yhden ainoan kerran vastaan tuli ilmapallo jonka tuhoaminen siirsi minut automaattisesti seuraavaan kenttään. Ilmeisesti jokaisessa kentässä on jotain salaisia hahmoja joita täytyi ampua jotta ilmapallon sai ilmestymään. En todellakaan ole varma tästä asiasta, ohjekirja ei ole kovinkaan tarkka asian suhteen.

Ilmapallosta sai myös energiat ja ammukset täyteen, mutta tätä en muista koska kaikki tapahtui niin nopeasti.

Lisävarusteiden joukossa on myös tavara joka muuttaa pelin hieman hankalammaksi yhden kentän ajaksi. Tätä tuli välillä vahingossa ammuttua sillä se ilmestyi samaan ruutuun muiden lisävarusteiden kanssa. Ihan en päässyt kärryille miten kenttä vaikeutui, ehkä viholliset ilmestyivät ruutuun hieman nopeammin.

Lisävarusteiden etenkin aseiden kerääminen oli täysin turhaa, sillä viholliset kuolivat poikkeuksetta yhdestä osumasta. Ammusten ja energiapakkausten kerääminen oli ainut hyödyllinen asia koko hommassa.

Kranaatinheitintä ei kannattanut missään tapauksessa kerätä, sillä se tuhosi kaikki viholliset kerralla ruudulta. Tämähän kuulostaa ihan mainiolta, mutta mokoma tuhosi myös panttivangitkin samaan syssyyn. Asetta ei voinut vaihtaa ja panokset oli vain tuhlattava jotta sai perus aseen takaisin. Kantapään kautta tuli tämäkin asia opittua.

Peli sisältää mittarin joka kertoo kuinka monta panttivankia on ampunut. Jos tappoi kuusi panttivankia, joutui takaisin ensimmäiseen kenttään ja energioita ei saanut täyteen. Tässä vaiheessa oli sama painaa resettiä. Aika järjetöntä pelisuunnittelua :D

Muutamien kenttien välissä pääsee pelailemaan jotain sanapeliä jossa täytyi yrittää ratkaista ruudun yläreunassa oleva sana ampumalla alapuolella olevia kirjaimia. Jos ampui viisi kertaa väärää kirjainta, sanapeli loppui. Sain tämän muutaman kerran suoritettua ja palkinnoksi ei tule muuta kuin pisteitä.

Ensimmäisen sanapelin taustamusiikki kuulosti todella tutulle ja se onkin Blaster Masterin pomobiisi! Aina ilahdutti, kun sanapeliin pääsi kuuntelemaan tätä hyvää biisiä. Muutenkin pelissä on oikein näppärät musiikit :)

Pääsin jo melkein ensimmäisillä yrityksillä viimeiseen kenttään. Tätä en edes tajunnut, sillä luulin, että kohtauksen vaihtuessa kenttä on vielä samaa. Kentät ovat todella lyhyitä jonka vuoksi hämmennys oli suuri.

Katsoin huvikseni Youtube -videosta kuinka kauan menee ensimmäisen kentän läpäisyyn ja se onkin huimat 36 sekuntia! Kaikkien viiden kentän läpäisyyn menee noin 7 minuuttia. Tekijöitä ei voi ainakaan liian pitkästä pelistä syyttää :D

Peli muuten eteni mukavasti, mutta viimeistä kenttää saikin yrittää useampaan kertaan kun siinä lähti henki todella nopeasti. Jos vihollista ei saanut nopeasti hengiltä, se saattoi tyhjentää energiapalkin sekunneissa. Ammuin myös monesti panttivankeja kun en harmaasävyjen vuoksi erottanut, kuka on vihollinen ja kuka panttivanki :D

Viimeinen kenttä on tumman punainen ja viholliset ovat vihreitä joten mukava kontrastiero niiden välillä on. Nopeaa reagointia ei kerinnyt tekemään kun täytyi muodosta päätellä kuka kukin on. Lisäksi tähän on laitettu yksi vihollinen joka näyttää aivan panttivangilta. Hieman hämmensi, kun vanha mummo veti raketinheittimen esiin ja alkoi tykittää :D

Tämän kanssa sai olla todella tarkkana, sillä jos liikaa panttivankeja ampui, peli meni takaisin ensimmäiseen kenttään. Mummelin ratkaisun odotteluun tuhrautui aikaa ja sen aikana vihollisia saattoi ilmestyä ruudulle.

Muissakin kentissä energiaa menetti todella helposti, mutta vaikka energiapakkauksia ei saanutkaan kerättyä, kolmannen kentän puolessa välissä saa energiat täyteen hieman yllättäen. Luulen, että ammuttujen vihollisten määrä tai pisteet olivat syynä tähän. Joka tapauksessa tämä on erittäin mainio juttu.

Pelistä löytyi ominaisuus joka teki tästä sitten suhteellisen helpon ja tätä käytinkin hyväkseni etenkin viimeisessä kentässä. Jos pitää ohjainta toisessa kädessä, pelin voi laittaa pauselle start -napista. Näin kun välillä pausetteli, sai kerättyä myös energiapakkauksia jotka muuten oli lähes mahdoton kerätä.

Pausen avulla sai asetettua Zapperin piipun suoraan vihollisen päälle ja sitten sen kuin räiski menemään. Kunhan joskus keksin miten pääsen kotioloissa tämän pelaamaan värien kanssa, vedän ensimmäisen loopin ihan ilman mitään pausetteluja. Nyt oli oikeastaan pakko turvautua tähän, koska aivan liian mahdotonta hommaa ilman kunnollia värejä.

Viimeisessä kentässä sissiporukan pomo "Eugene Extreme" vilahtaa ruudulla pitäen panttivankia hallussaan, mutta ukkoa ei tarvitse ampua. Jännä, että tähän ei oltu laitettu mitään pomotaistelua tätä ukkoa vastaan, missattu tilaisuus!

Eipä ollut kovin kaksinen tekele. Hieman löysää suorittamista Sunsoftin kaltaiselta firmalta. Neljän loopin ja ihmeellisen palkintokisan sijaan, olisi voinut tehdä pidempiä kenttiä joissa lisävarusteista olisi ollut oikeasti jotain hyötyä.

Mach Rider

Games Beaten: 439/709

Genre: Action

Goal: Fighting Course: Beat Level 20

          Endurance Course: Beat Level 11 (92km)

          Solo Course: Beat Level 11 (95km)

Arvosana: 3/10

Vaikeusaste: 10/10

Parin viikon kuumeinen painajaisuni on ohi. Aivan täyttä varmuutta minulla ei ollut mihin kelkkaan olin hyppäämässä kun eräs NES-Retrolainen minulle tämän pelin valitsi. Sen verran tiesin, että ihan mistään helposta pelistä ei ole kysymys. 

Kun olin peliä jo jonkin aikaa pelaillut, pieni järkytys iski kun kävin kurkkaamassa minkä vaikeusasteen TMR on laittanut pelille. Ruudulla komeili niinkin kova lukema kuin yhdeksän! Omalla kohdallani tämä peli nousi tämän projektin vaikeimmaksi läpäisyksi...

Vaikean tästä teki todella tarkat läpäisyrajat ja pelin bugisuus. Ei montaa virhettä saanut tehdä kun läpäisy-yritys oli jo mennyt lietekaivoon.

Peli on tyyliltään moottoripyörällä ajelua ja tavoitteena on saavuttaa tietty kilometrimäärä. Mopedissa ei ole jarruja lainkaan ja vauhtia hidastetaankin heittämällä pienempää vaihdetta tupaan. Pyörä on varustettu konekiväärillä jossa on rajalliset ammukset. Tienpätkällä on jos jonkinlaista estettä ja yhdestä osumasta menee pyörä sekä kuski täysin palasiksi. Onneksi sentään menoa sai jatkaa samasta kohdasta missä oli mennyt törmäämään esteeseen. 

Kaikki tiellä oleva roju ei tuhoa pyörää laakista vaan jotkin vain saa pyörän ikävään sivuluisuun jonka seurauksena voi törmätä pientareen puolella oleviin tynnyreihin.

Tiellä ajelee myös muita vastustajia, mutta tässä ei kuitenkaan mitään sijoituksia lasketa. Vastustajien tehtävänä onkin vain estää pelaajaa. Läpäisyyn vaaditaan kolmen erilaisen pelimoodin päihittäminen. Pelimoodeissa on eroja, mutta pääidea on hyvin samanlainen; saavuta tietty määrä kilometrejä jokaisella tie-osuudella.

Tässä ei varsinaisesti ole mitään loppukuvia ja jokainen pelimoodi looppaakin loputtomasti, mutta ihan selkeät rajat on kuitenkin läpäisyyn saatu kaivettua. Kerron seuraavaksi hieman tarkemmin eri pelimoodeista ja laitan ne siihen järjestykseen missä ne läpäisin :)

Fighting Course

Tässä pelimoodissa aluksi valitaan tie-osuus kahdesta vaihtoehdosta minkä haluaa ajaa. Erot osuuksien välillä eivät olleet järin suuria - pituudet vaihtelivat hieman ja se, mitä romua vastaan tulee. Jotain pientä juonentynkääkin on tähän pelimoodiin laitettu ja aina tie-osuuden valinnan jälkeen muistutetaan, että olet Mach Rider!

Tie-osuuden pituutta ei nähnyt ennen valintaa.  Tässä pystyi ainoastaan kuvasta päättelemään, kumpi pätkä olisi parempi. Tässä pelimoodissa ruudulla näkyvät kilometrit kertovat miten kaukana maaliviiva on ja kun sen ylittää onnistuneesti, siirrytään seuraavaan tie-osuuteen.

Tässä pelimoodissa on 20 erilaista ajelupätkää jonka jälkeen homma looppaa. Tie-osuuksien valintaruudun alareunassa näkyy missä on menossa, mutta hämäävästi tähän on vain laitettu kymmenen pätkää. Kun siirrytään 11:sta tie-osuuteen, ruudun alareunassa näkyy, että oltaisiin ensimmäisessä :D

Eipä tällä sillein mitään merkitystä ollut, sillä kaikki tie-osuudet olivat täysin erilaisia ja erivärisiä, joten hyvin pysyi kärryllä missä on menossa.

Tie-osuudet eivät ole kovin pitkiä, mutta tähän sisältyy yksi juju! Tässä pelimoodissa on lisärit käytössä. Homma aloitetaan kolmella lisärillä ja niitä saa aina lisää muutaman kisan välein. Kun lisärit loppuvat niin ruudulla komeilee "The End" -teksti ja homma oli siinä.

Todella hankalan tästä teki pelin bugisuus. Vaikka peli onkin tyylillisesti todella edistyksellinen vuoden 1985 peliksi, toteutus ei ihan maaliin mennyt. Ongelmana on se, että kun tie kiemurtelee, niin tiellä olevat objektit eivät ole aina oikealla paikallaan. Tämä koskee vain hieman etäämmällä olevia objekteja.

Kun objekti lähestyy pyörää, on se sitten sille kuuluvalla paikallaan. Tämä aiheuttaa todella suurta hämmennystä kun väistääkin objektia ja se onkin sitten täysin eri kohdassa kun missä sen luuli olevan.

Isoimmaksi ongelmaksi tämän asian suhteen muodostuivat joissain tie-osuuksissa vastaantulevat värikkäät kuulat. Kuulia tulee monesti useampi samaan aikaan ja koita sitten siinä miettiä mihin pitäisi väistää.

Pelissä on sellainen mekaniikka, että hiljempaa ajettaessa takaa tulevat vastustajat tuhoavat pyörän jos he osuvat siihen. Välillä kävi kuitenkin niin, että pyörä tuhoutui kun törmäsi vastustajaan sivusuunnassa. Kun tässä ei voinut kovin kovaa ajella esteiden, liukkauden ja lisärien menetyksen pelon vuoksi, tämä muodostui ikäväksi ongelmaksi.

Todella ärsyttävä bugi joka sai minut vainoharhaiseksi.

Pelistä löytyy myös power-uppeja, mutta jostain ihmeen syystä ne on piilotettu. Näistä ei edes ohjekirjassa mainita ja ovat pelin läpäisyn kannalta välttämättömiä. Onneksi näin nykypäivänä Internetistä saa tietoa tälläisestäkin asiasta.

Kolme erilaista power-uppia löytyy ja ne kaikki saa käyttöönsä samanaikaisesti jos vain onnistuu tekemään niin. Miten power-upin saa haltuunsa on melkoisen kieroutunutta kamaa.

Shield - tuhoa konekiväärin avulla tasan kolme pientareen puolella olevaa tynnyriä ja pidä hallussasi vähintään 180 ammusta. Hieman täytyy selventää mitä helvettiä tämäkin oikein tarkoittaa. Eli kun konekiväärillä ampuu, menettää aina kaksi ammusta. Kisa alkaa niin, että hallussasi on 80 ammusta.

Lisäammuksia saa niin, kun tönii vastustajia pientareen puolella oleviin tynnyreihin. Tönimisestä saa 16 ammusta lisää kokonaismäärään. Homma menee niin, että kisan alussa tuhoaa kolme tynnyriä ja tönii muita kilpailijoita tynnyreihin minkä kerkeää. Jos homma onnistui, seuraavassa kisassa on power-up käytettävissä!

Kilpi on todella loistava power-up, sillä mikään tiellä oleva objekti ei enää voi vahingoittaa pyörää. Vesi- ja öljylätäköistä ei enää liukastu ja tynnyreistä sujahtaa läpi ihan noin vain! No, ihan kaikkeen tämä ei tepsi, sillä muut kilpailijat, pientareen puolella olevat tynnyrit ja värikkäät kuulat tekevät edelleen vahinkoa.

Myös teiden jää-osuudet eivät enää saaneet pyörää sivuluisuun mikä on todella mahtava juttu. Shooter -pelien tapaan yksi virheosuma vie tämänkin huvin pois ja joutuu taas väistelypuuhiin.

Rapid Fire - tämän power-upin saaminen on aavistuksen selkeämpää kuin edellisen, sillä tämän saamiseksi täytyy tuhota TASAN 12 tiellä olevaa tynnyriä. Pientareenpuolella olevia ei lasketa mukaan. Peli kun on mitä on niin, välillä mokoma ei rekisteröinyt osumaa ja jäi tynnyreiden tuhoamismäärä vajaaksi.

Välillä kävi niin ihanasti, että ammukset menivät vain tynnyristä läpi vaikka ihan linjassaan ampuikin kyseistä objektia kohti. Laatupeli! Monta kertaa tynnyreiden lukumäärä jäi vajaaksi kun ei ollut täysin selvää tuhosiko moisen vai ei. Homma toimi myös toisinpäin ja tuhosi esimerkiksi yhden liikaa kun jokin tynnyri tuhoutuikin ja sitä ei selkeästi huomannut.

Tämän power-upin avulla pystyy räiskiä menemään nappi pohjassa ja enää ei tarvitse panosten määrästä välittää mitään, sillä ne muuttuvat loputtomiksi!

More Powerful Ammunition - yksinkertaisuudessaan tuhoa tasan kuusi värikästä kuulaa jotta tämän saa haluunsa. Ehdottomasti vaikein power-up saada ja onnistuinkin vain pari kertaa saamaan tämän. En kuitenkaan koskaan niin, että olisi ollut kaikki kolme power-uppia samaan aikaan käytössä. Tällä ei tee juurikaan mitään jos ei ole Rapid Fireä käytössä.

Värikkäisiin kuuliin on todella vaikea osua ja ei missään tapauksessa kannattanut jäädä kuulan eteen odottelemaan, että tuhoutuiko se, sillä kun kerta ammukset välillä menevät objektien läpi, henki lähtee aika liukkaasti tässä hommassa.

Tämän power-upin vaikutuksesta kaikki vastustajat ynnä muut tuhoutuvat yhdestä osumasta. Vastustajien väri määrää montako osumaa kyseiseen tyyppiin tarvitsee ja jotkin vaativat todella monta osumaa ennen kuin ne tuhoutuivat. 

Päätin, että lähden tavoittelemaan Shield -power-uppia, sillä ei enää tarvinnut keskittyä kaiken mahdollisen väistämiseen. Heti ensimmäisestä kisasta moinen haltuun koska siitä se oli helpoin kerätä. Kerta henki lähti todella liukkaasti bugien myötä, päätin, että en yritä ajaa kisoja täydellä nopeudella läpi.

Tämän mahdollisti aikarajan puuttuminen. Täydellä vauhdilla värikkäiden kuulien väisteleminen on erittäin vaativaa puuhaa. Kolmannella vaihteella ajaminen aiheutti kuitenkin sellaisen ongelman, että takaa tulevat vastustajat saivat pyöräni kiinni ja jos sellainen osui, lähti henki.

Keksin kuitenkin niinkin nerokkaan tavan, että kun ruudulla on kaksi vastustajaa samaan aikaan, ei takaa spawnaa uusia vihollisia. Vastustajia on aika helppo pitää ruudulla, kunhan vain välillä kiihdytteli sopivassa tahdissa. Välillä vastustajat saivat jonkin ihmeellisen nitro-spurtin ja kaasuttivat tiehensä, mutta kun tämän osasi ennakoida, sai ne nopeasti kiinni käyttämällä neljättä vaihdetta.

Tämä oli todella tarkkaa puuhaa, sillä jos kiihdytti liian rajusti, ajautui liian lähelle vastustajaa ja riskinä oli tuhoutua bugin vuoksi. Tarpeeksi treeniä, niin sain rytmin kohdilleen.

Joskus kauempana ollut vastustaja katosi nitro-spurtin aikana ja jos näin kävi, kannatti sitten lähempi vastustaja tuhota. Jos olisi jäänyt kikkailemaan yksinäisen vastustajan taakse, takaa olisi tullut uusi vastustaja aiheuttamaan hämmennystä.

Vastustajan tuhoamisen jälkeen kannatti ajella kaasu pohjassa niin pitkään kunnes löytyi uusi kahden vastustajan setti. 

Jotta onnistuin tämän pelimoodin läpäisemään, tein todella mittavat pohjatyöt. Otin selvää mitkä tie-osuudet ovat lyhimpiä ja missä ei tule värikkäitä kuulia lainkaan. Näin sain huomattavasti paremmat mahdollisuudet läpäisyyn.

Tässä ei kannattanut ihan heti heittää kirvestä kaivoon jos sattui virhe tulemaan, sillä kuulattomissa tie-osuuksissa on mahdollista yrittää saada Shield -power-up takaisin. Se on kuitenkin huomattavasti hankalampaa kuin ensimmäisessä tie-osuudessa. Muutaman kerran onnistuin tässä, mutta ei homma kovin luotettavaa ollut.

Monia yrityksiä se vaati, mutta viimein sain niin täydellisen suorituksen, että pääsin koko homman kuolematta läpi. Viimeinen tie-osuus on todella lyhyt, vain 14 kilometriä ja sen olisi päässyt läpi vaikka olisikin mennyt kuolemaan muutamaan kertaan.

Solo Course

Nimensä mukaisesti tässä ajetaan yksin. Nyt ei enää pelleillä lisäelämien kanssa vaan ajetaan aikaa vastaan. Vähän samantyyppistä settiä kuin Rad Racerissa missä pystyy valumaan maaliviivan yli vaikka aika olisikin loppunut. 

Tätä valumista tapahtuikin todella monessa tie-osuudessa ja muutama meni ihan tuurilla läpi kun valuin juuri ja juuri kilometrirajan yli. Onneksi ajeltavien tie-osuuksien määrä on lähes puolittunut ja tässä niitä ei tarvitse ajaa kuin 11 kappaletta. Tuon 11:sta tie-osion jälkeen tulee vielä erilaisia tie-osuuksia, mutta ajettavien kilometrien sekä aikarajan määrä ei muutu mihinkään.

Kun tässä kerta on tavoitteena ajaa tietty pätkä tietyssä ajassa, ei enempää tarvitse pelata kun peli ei tarjoa muutosta asiaan.

Tässä pelimoodissa kun ei ole vastustajia lainkaan, ei myöskään power-uppeja saa haltuunsa. Tämä hankaloitti hommaa todella paljon kun kaikki tiellä oleva roju täytyi väistää. Monissa tie-osuuksissa aikaraja on todella tiukka ja ei kovin montaa kertaa saanut osua esteisiin.

Tässä kohtaa peli alkoi muuttua liian hankalaksi omalle kohdalleni. Lähes kokoajan täytyi ajaa kaasu pohjassa jotta ehtisi kilometrit saavuttaa ja tämä aiheutti sellaista ongelmaa, että kaikki esteet ilmestyvät aivan liian nopeasti ruudulle.

Jouduinkin turvautumaan pausettamiseen. Onneksi tähän peliin on sentään moinen laitettu ja voin ihan rehellisesti myöntää, että en olisi päässyt tätä ikinä läpi ilman pausen apua. Pausella sai pahimmat kohdat selvitettyä rauhassa kun pystyi tarkastelemaan tiukkaa tilannetta. Välillä esteitä on niin paljon ruudulla, että ei millään saanut kaikkea väistettyä jos olisi vain ajanut normaalisti.

Tietysti värikkäät kuulatkin ovat mukana tässä pelimoodissa ja niihin törmäsi todella helposti jos ei olisi käyttänyt pausea.

Ehdottomasti pahin on viides tie-osuus sillä koko pätkä on jäänpeitossa. Pyörä lähti helposti sivuluisuun ja törmäyksiä esteisiin tapahtui paljon. Lähes jokainen rajan yli mennyt yritys meni juuri ja juuri läpi. Tämän kikkareen jälkeen ei onneksi jäätä tullut kuin satunnaisissa kohdissa ja muutamassa viimeisessä kisassa ei lainkaan!

Viimeinen eli 11:sta tie-osuus meni niin tarkalle kun olla ja voi.  Aika loppui, mutta vauhti riitti juuri ja juuri, että liu'uin viimeisen puuttuvan kilometrin :D

Endurance Course

Tämä pelimoodi on ehdottomasti se syy minkä vuoksi peli on niin brutaalin vaikea. Tie-osuudet ovat täysin samat kuin Solo Coursessa, mutta tässä on vastustajat mukana härväämässä. Solossa on vaikeuksia väistellä tiellä lojuvaa rojua, niin nyt sama homma pitäisi tehdä kun viholliset ovat tönimässä motskaria.

Sentään tässä pelimoodissa sai käyttöön power-upit joita ilman tämä olisi ollut täysin pelaamiskelvoton. Tie-osuudet ovat muutaman kilometrin lyhempiä kuin Solossa, mutta tällä ei nyt suurempaa merkitystä ollut.

Tässä vaiheessa oli selvää, että käytän pausea hyödykseni niin paljon kuin mahdollista. Power-upin menettäminen tarkoitti resettiä, sillä objektien, vastustajien ja satunnaisten jää-osuuksien yhdistelmä olisi ollut aivan liikaa itselleni. Kahdesta ensimmäisestä tie-osuudesta sai mukavasti Shieldin ja Rapid Firen käyttöön. Aikaisintaan viidennestä tie-osuudesta saa More Powerful Ammunationin, mutta en kertaakaan onnistunut niin, että olisi ollut kaikki kolme power-uppia samaan aikaan käytössä.

Vain muutaman kerran sain More Powerful Ammunationin kaikkien yritysten aikana, niin hankala se oli saada. Luovutin sitten tämän power-upin suhteen ja keskityin pelaamaan kahden voimin. Rapid Firellä pärjäsi ihan mainiosti kunhan vain muisti hidastaa vauhtia jotta jäi vastustajan taakse jolloin sen sai sitten ammuttua pois edestä. Etenkin mustat vastustajat vaativat todella monta ammusta jotta ne tuhoutuivat, mutta tällä taktiikalla nekin hoitui pois tieltä.

Tässäkin pelimoodissa viides tie-osuus aiheutti harmaita hiuksia. Jää eillut ongelma, mutta värikkäiden kuulien, vastustajien ja tien muodon yhdistelmä sai pasmat sekaisin ja sorruin typeriin virheisiin. Useasti kävi niin ikävästi, että vastustaja ilmestyi ruutuun todella ärsyttävällä hetkellä ja töni pyöräni värikästä kuulaa päin.

Tässä pelimoodissa violetit vastustajat muodostuivat todelliseksi ongelmaksi. En näistä ole maininnut aikaisemmin koska niistä ei ole ollut haittaa. Solossa heitä ei luonnollisesti ole lainkaan ja Fightingissä ne eivät spawnaa kun pitää kahta vastustajaa samanaikaisesti ruudulla.

Violetit vastustajat ovat sellaisia, että ne tulevat pelkästään takaapäin ja he ajavat niin lujaa, että edes täydellä nopeudella ei heille pärjää. Tämä meinaa sitä, että ainut keino selviytymiseen on väistää heidän edestään pois. Voi pojat, että näiden väistäminen on suolesta. Useasti väistötilanne tapahtuu vielä mutkan aikaan jolloin he saattavat työntää joko pientareella olevaan tynnyriin tai värikkääseen kuulaan. En oikein päässyt perille, mikä aktivoi violettien vastustajien tulemisen.

Välillä samassa tie-osuudessa heitä ei tullut lainkaan ja välillä jos huono tuuri kävi, heitä saattoi tulla kymmenen putkeen. Onneksi pausetuksen avustuksella pystyi hieman hahmottamaan millä kaistalla mokomat ajavat, että osasi väistää pois edestä.

Ehdottomasti suurin osa yrityksistäni kaatui tuohon ärsyttävään viidenteen tie-osuuteen. Viimeistään meno tyssäsi kuudenteen tai seitsemänteen kun tyhmän virheen vuoksi ei hommaa ollut järkeä jatkaa. Muutaman kerran pääsin kahdeksanteen ja ensimmäisellä kerralla munasin itse homman niin, että pysähdyin liian aikaisin kun muistin, että olin jo saavuttanut tarvittavat kilometrit. Tässä siis kannatti pysähtyä pientareelle heti kun tarvittavat kilometrit on täynnä koska riski pyörän tuhoamiseen putosi reilusti. Mutkiin ei kannattanut pahemmin pysähtyä, sillä joskus vastustajat ajoivat hieman liian lähellä pientaretta ja saattoivat tuhota pyörän. Tämäkin tuli monesti koettua.

Peli antaa äänimerkin kun kilometrit on täynnä, mutta joskus kun äänikanavat ovat liian täynnä jää äänimerkki tulematta. Hieman ärsytti tälläinen virhe kun olisin hyvin päässyt Rapid Firen kanssa kokeilemaan uusia tie-osuuksia... :D

Meni todella pitkään ennen kuin pääsin uudelleen kahdeksanteen tie-osuuteen. Viimein kun se tapahtui, pidin huolen, että kilometrit ovat varmasti täynnä ennen kuin pysäytän pientareelle. 

Homma meni todella hyvin ja vaikka ensimmäistä kertaa yhdeksättä tie-osuutta ajelinkin, se sujui mutkitta, kiitos pausetuksen. Mutta kun olin taivaltanut hieman yli puolen välin tarvittavia kilometrejä, violetti paskiainen tönäisi minut pientareella olevaa tynnyriä päin. Mieli mureni hieman, mutta päätin kuitenkin yrittää ajaa tie-osuuden loppuun asti, sillä saahan siitä hyvää kokemusta seuraavaa yritystä varten. Pääsin kuin pääsinkin tie-osuuden läpi ja testaamaan seuraavaa.

Kymmenes tie-osuus on siitä mukava, että siinä ei ole värikkäitä kuulia lainkaan. Pausetuksen avulla sain objektit väistettyä mukavasti. Peli yritti mukavasti trollata laittamalla reilun satsin violetteja vastustajia, mutta sain ne kaikki väistettyä :)

Tässä vaiheessa sormeni alkoivat olemaan jo todella puutuneet ja käsi muutenkin kipeytyi. Syynä tähän on erikoinen ote jota täytyi käyttää tämän pelin kanssa. Etusormeni on jatkuvasti start -napin päällä, keskisormeni B-napilla ja nimetön A-napilla. A:ta ja B:tä painan jatkuvasti pohjassa ja starttia näpyttelen tilanteen mukaan. Todella ikävä asento pidemmän päälle.

Kaiken tämä kärsimyksen jälkeen viimeinen tie-osuus siinsi suoraan edessäni. Koko pätkä on pelkkää mutkaa ja todella halpamaisesti sijoiteltuja värikkäitä kuulia. Vaikka minulla ei power-uppeja ollutkaan, ajattelin yrittää jos peli vaikka menisikin läpi. Toiveet eivät olleet kovin korkealla, sillä tässä ei saa tehdä kuin pari virhettä ja sitten ei aika riitä millään tarvittaviin kilometreihin.

Peli onneksi antoi ihan mukavasti helpompia vastustajia jotka pystyi ohittamaan helposti. Siniset vastustajat ovat välillä sellaisia, että ne yrittävät tosissaan kisata kanssasi ja eivät meinaa jäädä jälkeen millään. Tämä aiheuttaa vaaratilanteita erilaisten objektien kanssa, kun kummatkin yrittävät töniä toista johonkin esteeseen.

Huomasin suorituksen aikana, että tämän tie-osuuden värikkäät kuulat tulevat aina samassa kohdassa ja samassa linjassa. Tämä helpotti hieman vaikka pausea käytinkin. Violetit kuskit olivat totta kai mukana ja sainkin ne aika hyvin väistettyä. Tie-osuuden lopussa yksi violetti sai tönäistyä minut tynnyriin joka sai pasmat hieman sekaisin.

Menin vielä toisen kerran osumaan esteeseen, mutta onneksi aika riitti kilometrirajan ylitykseen! Jos olisin vielä kerran kaatunut, olisi saattanut suoritus epäonnistua. En edes halua kuvitella millaista tämä sekamelska olisi ollut ilman pausetusta. Itselle täysin mahdotonta.

Läpäisyn jälkeen adrenaliinipiikki kesti pari tuntia, niin kova rutistus tämä oli! Olen niin tyytyväinen, että tätä ei tarvitse pelata enää koskaan eikä kuunnella tuota samaa biisiä mikä soi koko pelin ajan.

Näin kaikki pelimoodit läpäisseenä tuo ensimmäinen Fighting Course olisi varmasti mennyt täydellä vauhdilla ja pausetuksella huomattavasti mukavammin kuin tuolla kolmosvaihteen taktiikalla. Mutta väliäkö tuolla, ei enää ikinä tätä hirvitystä tarvitse pelata.

The Flintstones: The Surprise at Dinosaur Peak!

Games Beaten: 438/709

Genre: Platform

Goal: Defeat Momma Dinosaur (Stage 10)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 5/10

Retu ja Tahvo huomaavat, että Siru ja Pam-Pam ovat kadonneet! He tutkivat naapurustoa ja huomaavat, että lapset leikkivät tulivuoren juurella. Juuri kun kaksikko saapuu lasten luokse, laavan virtaus estää heitä pääsemästä pidemmälle.

Ainoastaan ahne lentolisko pystyy kuljettamaan heidät laavavirtauksen ohi. Kyyti ei ole suinkaan ilmainen sillä tämä ahne lentolisko vaatii jalokiviä palkaksi jotta veisi kaksikon lasten luokse.

Retun ja Tahvon täytyy selvittää tiensä 12 esihistoriallisen tason läpi jotta saisivat jalokivet kasaan. He ovat valmiina seikkailuun kun Retu nappaa nuijansa ja Tahvo ritsansa!

Pitkästä aikaa NESin kalliimpaa osastoa. Muistan pelin lapsuudestani kun kaverini yritti peliä läpäistä, mutta yritykseksi jäi. Viimeinen pomo oli liian hankala! Mieleeni paloi kuva tästä isosta punaisesta dinosauruksesta ja se onkin ainut asia mitä pelistä muistan. En itse peliin koskenut vaan katselin pelaamista vierestä. Tähän päivään asti peli oli jäänyt täysin kokematta.

Tämä teos on niinkin myöhään julkaistu kuin 1993 ja kyllähän sen huomaa. Ihan mukavan näköinen ja kaikki toimii hyvin. Ei tämä minusta mikään mestariteos ole, mutta ihan hauska yhdessä illassa läpästy huvittelu.

Pelissä on kymmennen kenttää ja pari minipeliä. Ohjekirjassa sanotaan, että pelissä olisi 12 kenttää, mutta ilmeisesti nuo minipelit lasketaan kentiksi. Loputtomat continuet tekivät tästä aika simppelin ja stressittömän kokemuksen. Viimeisessä kentässä on kuitenkin haastetta kerrakseen, mutta loputtomien yritysten vuoksi sekään ei osoittautunut liian hankalaksi.

Erona ensimmäiseen peliin Rescue Dino and Hoppyyn tässä pääsee pelaamaan myös Tahvolla. Retulla on ensimmäisen pelin tyyliin kyky nappailla tasojen reunoista kiinni jolloin saa itsensä kammettua tasanteen päälle. Tahvo ei voi tätä tehdä, mutta hänen kykynään on roikkua naruista joita on ripoteltu pitkin kenttiä.

Hahmoa pystyy vaihtamaan painamalla select -nappia ja välillä hahmoa täytyi vaihtaa ns. lennosta tai muuten ei päässyt eteenpäin. Tahvolla on aseenaan ritsa jolla pystyi tappamaan viholliset ynnä muut pomot etäämmältä. Ritsan ammus ei ole niin tehokas kuin Retun nuija, mutta eipähän tarvinnut mennä iholle taistelemaan.

Kentät ovat tiukkaa tasoloikkaa ja on mukaan saatu yksi "shooter" -kenttäkin.

Peli alkaa parin lisärin ja kolmen sydämen voimin. Lisäreitä ja sydämiä saa lisää, mutta sydämet menettää jos onnistuu itsensä tapattamaan. Hedelmistä saa energiaa lisää ja lounasrasia täyttää energiat kokonaan. Lounasrasiaa pystyi säästelemään ja käyttämään milloin halusi.

Kentistä löytyy vaihtoehtoisia aseita jotka vaativat ase-energiaa jotta niitä voi käyttää, mutta näiden käyttö jäi todella vähäiseksi. Löytyi esimerkiksi kirves ja keilapallo, mutta viholliset kuolivat näppärästi Retun nuijalla. Tämän vuoksi muiden aseiden käyttö jäi unholaan. Muutaman kerran vahingossa heitin kirveen ja onnistuin tappamaan vihollisen, tässä pähkinänkuoressa lisä-aseiden käyttökokemukseni :D

Retun nuijaa pystyi lataamaan ja täydellä latauksella nuija teki kiitettävästi vahinkoa. Latausvoimaa sai pidennettyä keräilemällä tiettyjä tavaroita, mutta sekin lyheni alkuperäiseen mittaansa kuoleman jälkeen.

Seikkailuun on laitettu mukaan muutama bonus minipeli. Ensimmäisestä osasta tutun koripallon lisäksi tässä pääsee pelaamaan lätkää. Aluksi koripallo tuntui todella hankalalta ja jouduinkin muutamaan otteeseen yrittämään voittamista. Korin tekeminen vaati hyvää ajoitusta, sillä korin virkaa toimittava lintu laittoi suunsa kiinni tasaisin väliajoin.

Lätkäpelin maalin kanssa on sama homma, mutta siinä maaleja syntyi helpommin vaikka dinosaurus suutansa sulkikin. Paras taktiikka oli vaan heti alussa lämätä ja toivoa, että dinosauruksen suu olisi avoinna ja yleensä se olikin.

Molemmissa minipeleissä pelataan ensin Retulla ensimmäinen erä ja toinen erä sitten Tahvolla. Mitään eroa ei tässä ollut kuin spriten muoto. Täysin hämärän peittoon jäi minkä palkinnon minipeleistä saa. Vastustaja sanoi voiton jälkeen, että "palkinnon saa pitää kunnes tulee Game Over". Ohjekirjaa en vilkaissut koko läpäisyn aikana, mutta tuskin mitään maailman tärkeintä palkintona oli kun en edes huomannut sitä :D

Peli soljui mukavasti eteenpäin ja Game Overeita ei hirveästi edes tullut. Kentät eivät mitään kovin vaikeita olleet pomoista puhumattakaan. Pomojen patternit oppi nopeasti ja ne kuolivat aika nopeasti jos sai iskettyä Retun täyteen ladatulla nuijalla.

Muutama pomo tuli hoideltua Tahvon ritsan avulla, sillä se osoittautui turvallisemmaksi vaihtoehdoksi. Iskuja pomot kestivät kiitettävästi jos käytti ritsaa, mutta eipähän ollut niin suurta vaaraa kuolla.

Jokaisen kentän pomosta sai jalokiven joita sitten tarvittiin pelin loppupuolella. Ahne lentolisko ei suostu kuljettamaan parivaljakkoa tulivuoren puoleen väliin ilman näitä jalokiviä. Hommahan on vaan pelkästään visuaalinen lisä, sillä mitään kenttää ei voi skipata joten jalokivet saa pakosti.

Kun lentolisko kuljettaa parivaljakkoa tulivuorelle, peli muuttuu hetkellisesti shooteriksi. Ideana on väistellä tai ampua kaikenlaista lentävää lohkaretta, mutta kun peliä olin aikaisemmin katsellut, tiesin hienon kikan miten kentän pystyi selvittämään tekemättä yhtään mitään.

Heti alussa siirsi lentoliskon ruudun oikeaan yläkulmaan jolloin juuri mikään lohkare ei osunut lentoliskoon. Muutama harva onnistui nirhaisemaan lentoliskon nahkaa, mutta suurin osa meni ohi. Tämän vuoksi kentän pääsi läpi vaikka silmät kiinni :) 

Ilman tätä tietoa lohkareiden väistely ja tuhoaminen olisi ollut hieman kinkkisempi juttu!

Viimeinen kenttä olikin sitten helposti pelin vaikein osuus. Kentässä ollaan tulivuoren sisällä seikkailemassa. Kentän ensimmäinen puolisko on tiukkaa tasoloikkaa ja piikkien väistelyä. Nopeasti nouseva laava ja siinä samassa tehtävät kielekkeisiin tarraamiset aiheuttivat kuumotusta jokaisella yrityksellä, mutta en kuollut tässä kohdassa kertaakaan. Jokaisella yrityksellä näytti, että laava saavutti Retun, mutta niin ei kuitenkaan käynyt.

Jälkimmäinen osuus missä juostaan karkuun laavan kuumuudesta hehkuvaa kivipyörää, on tehty aavistuksen liian hankalaksi. Pelin mekaniikat ovat suhteellisen kankeat ja tälläinen todella tarkka pakeneminen ei onnistunut ihan sulavasti. 

Kivipyörää täytyy juosta karkuun aika pitkä pätkä ja molempien hahmojen kykyjä täytyi hyödyntää. Välillä oli sekunneista kiinni, että kivipyörä olisi saanut hahmot kiinni. Muutamaa kohtaa ei edes voinut ensimmäisellä yrityksellä päässyt läpi, sillä niissä täytyi tietää, että alaspäin pudotuksen jälkeen pitää rikkoa kiviseinä jotta pääsee etenemään. Kiviseinän rikkominen piti aloittaa jo pudotuksen aikana, muuten ei aika riittänyt kivipyörän väistämiseen.

Tämän osuuden loppupuolella vastaan tulee arkku, mitä ei vaan kerkeä rikkomaan ja sisältöä keräämään. Jos tätä olisi mennyt yrittämään, ei olisi ennättänyt turvaan. Jäi mysteeriksi, mitä hyvää arkku olisi sisältänyt. Ehkäpä jollain täydellisellä suorituksella arkun olisi saanut rikki, mutta itse en kyennyt moiseen.

Kun kentän viimein sai suoritettua, on viimeisen taistelun aika. Ensin taistellaan ensimmäisen kerran tulivuoren ulkopuolella vastaan tulevaa pientä punaista dinosaurusta vastaan. Tämän jälkeen onkin sitten pelin oikean viimeisen pomon, äiskä dinosauruksen vuoro.

Hieman täytyy antaa miinusta tämän pomon suunnittelusta. Pomolla on kolme erilaista liikettä; irtoliekkien ampuminen, maantömistys jolloin isot lohkareet putoavat taivaalta ja yhtenäisen pitkän liekin ampuminen. 

Kun väistää irtoliekkejä, paras paikka seistä on ihan dinosauruksen vieressä. Tämä muodostaa kuitenkin sellaisen ongelman, että jos dino tekeekin yhtenäisen pitkän liekin, sen väistäminen on mahdotonta. Äiskä dino laskee päänsä matalammalle tasolle jonka jälkeen aloittaa liekin ampumisen. Liike tapahtuu muutamien framejen aikana ja jos seisoo pomon vieressä, osuu sen päähän pakosti.

Tämän viimeisen pomon kanssa saikin sitten pienen tovin taistella. Game Over vei kentän alkuun ja joutui aina tuon inhottavan kivipyörä -osuuden pelaamaan. Onneksi ennen pomoa löytyi yksi lisäsydän ja eväslaatikko jotka helpottivat taistelua. Neljä sydäntä ja eväslaatikko riittivät mainiosti pomon tuhoamiseen.

Liiallisiin virheisiin ei kuitenkaan ollut varaa pomon inhojen liikesarjojen vuoksi. Käytin eväslaatikon kun minulla oli yksi energia jäljellä ja näin sain täysillä energioilla jatkaa taistelua. Kyllä dinosauruksen kutale viimein sitten taipui. Ymmärrän kyllä, miksi kaveri ei tätä penskana päässyt läpi.

Ihan hauska peli joka tapauksessa. Ei kuitenkaan älyttömän hintansa väärti, mutta onneksi pelaaminen onnistuu myös ilman pienen pankkilainan ottamista.

Star Wars

Games Beaten: 437/709

Genre: Platform

Goal: Destroy the Death Star (Stage 6)

Arvosana: 9/10

Vaikeusaste: 8/10

On sisällissodan ajanjakso. Kapinalliset avaruusalukset hyökkäävät piilotetusta tukikohdasta ja he ovat voittaneet ensimmäisen taistelunsa pahaa Galactic Empireä vastaan.

Taistelun aikana kapinalliset vakoojat onnistuivat varastamaan salaiset piirustukset Empiren ultimaattisesta aseesta, Death Starista. Tällä raskaasti suojatulla avaruusasemalla on tarpeeksi hyökkäysvoimaa, että se voisi tuhota koko planeetan.

Empiren pahojen agenttien jahtaamana prinsessa Leia ryntää kotiin avaruusaluksellaan hallussaan salaiset piirustukset joiden avulla hän voisi pelastaa kansansa ja palauttaa rauhan galaksiin.

Tähtien sota...monelle niin tuttu, itselle ei niinkään. Perusjutut kyllä tiedän ja olenhan sentään kerran nämä vanhemmat 1-6 -leffat katsonut läpi. Pidin kyllä elokuvista, voisihan ne joskus uudestaankin katsoa.

Nämä NESin Star Wars -pelit kuuluvat siihen kategoriaan, että olen hieman vältellyt näiden aloittamista. Tämä peli valittiin minulle, joten oli täydellinen hetki aloittaa työstäminen. Hämärän peitoissa ei tämä Star Wars peli ollut, sillä olen joskus katsellut muiden pelaamista ja nähnyt kuinka he ovat tuskailleet läpäisyn kanssa.

Vaikeusasteeltaan tämä on sitä korkeampaa luokkaa ja kyllähän tässä tekemistä oli, että peli meni läpi.

Peli on jaettu kuuteen eri kenttään jotka sisältävät useita osioita. Ihan ei aina pysynyt kärryillä milloin seuraava kenttä alkaa, mutta eipä sillä mitään merkitystä ollut. Osiot täytyy pelata ns. kerralla läpi, sillä kuolemasta joutuu alkuun. Osioiden välissä on onneksi jatkopaikkoja ja edes continuen käyttäminen ei vie kauemmaksi alkuun. 

Peli on todella antelias continueiden suhteen sillä niitä on huimat kymmenen kappaletta! Continue aloitetaan aina kahden lisärin voimin, mutta seikkailun tiimellyksessä lisäreitä saa lisää. Muutamat niistä on piilotettu todella hyvin ja en olisi löytänyt niitä ilman vinkkioppaan apua.

Muutamissa kohdissa tulikin turvauduttua vinkkioppaaseen pelin brutaalin vaikeusasteen vuoksi, mutta ei sentään mitään naama oppaassa kiinni -meininkiä tullut harrastettua.

Peli alkaa lintuperspektiivistä kuvatusta ajelu-osuudesta jossa tutkitaan Tatooine aavikolla olevia luolia. Luolista löytää mm. legendaarisen valomiekan joka on helposti pelin tehokkain ase. Tämän kapistuksen ojentaa kukas muukaan kuin Obi-Wan Kenobi! Lukella on käytössään myös jokin ase, mutta se on aika heikkotehoinen. 

Aavikolta pystyi poistumaan milloin halusi seuraavaan vaiheeseen peliä, mutta se ei ollut kannattavaa ilman luolien tutkimista. Hieman myöhemmässä vaiheessa peliä on luvassa avaruudessa lentelyä jossa täytyy väistellä kohti tulevia meteoriitteja. Näistä aavikon luolista löytyy alusta suojaavia kilpiä jotka helpottavat tätä lentelyä huomattavasti. 

Vaikka luolien tutkiminen veikin aikaa, kaikki tarpeellinen kannatti kerätä. Aavikolta löytyy myös robottiapuri R2-D2 kenestä on hyötyä aivan pelin loppupuolella. Luolat ovat aivan rehtiä tasoloikkaa joka ainakin itselle on sitä parasta hunajaa. 

Aluksi kontrollit vaativat hieman totuttelua. Jotkin hypyt olivat todella pitkiä ja ne täytyi tehdä juoksemalla jotta pääsi yli. Luken sai juoksemaan kun painoi B-nappia pohjassa. Otti pienen tovin ennen kuin Luke pääsi tarvittavaan nopeuteen ja pienemmiltä tasoilta hypätessä täytyi seisoa aivan tason reunalla jotta juoksu aktivoituisi. Tämä ei aina toiminut ihan niin kuin sen olisi pitänyt ja joskus hyppy ei vaan lähtenyt.

Pelin brutaali vaikeusaste alkoi näkyä jo heti luolastojen aikana. Vaikeita hyppyjä ja viholliset tekevät jäätävästi osumaa jos niiden ruumiisiin erehtyi ottamaan kontaktia. Hieman yliampuvaa, että menettää 3/4 energiapalkista yhdestä kontaktista. Tämä ei ihan pienempiin vihollisiin pätenyt, mutta suurin osa vihollisista teki näin paljon vahinkoa. 

Tässä vaiheessa peliä huomasi myös, että korkealta pudotessaan pelihahmo menettää energiaa. Oikeastaan pudotuksen ei tarvitse olla edes mikään överi, vaan suhteellisen matalaltakin pudotessaan menettää energiaa. Tämän olisi voinut ehdottomasti jättää pois koska peli on jo muutenkin todella vaikea. Nyt piti todella varovasti edetä ja toivoa, että ei putoaisi liian korkealta.

Luken lisäksi pelissä pystyy ohjailemaan myös muita hahmoja. Han Solo löytyy pelin alkupuolelta mistäs muualtakaan kuin Cantina baarista. Han Solo on piilotettu hahmo ja hänet pystyy helposti missaamaan ja tämän tein itsekin aluksi. 

Näissä extrahahmoissa on sellainen huono puoli, että jos ne kerran kuolevat, ovat he lopullisesti poissa käytöstä. Onneksi jokaisella hahmolla on oma energiapalkkinsa joten energiakapseleita löydettäessä voi täyttää näiden kertakäyttöisien hahmojen energioita. 

Myöhemmin pelistä löytyy vielä Prinsessa Leia. Leia ei ole ihan niin piilossa kuin Han ja häneen saattoi törmätä ihan vahingossakin. Näitä lisähahmoja ei tullut pahemmin käytettyä kun en oikein keksinyt mitään järkevää käyttötarkoitusta. Han Solon tehokkaalla aseella oli hyvä tuhota muutamat viholliset jos Luken energiat olivat vähissä. 

Näin saattoi selvitä energiakapselille ilman lisärin menetystä. Prinsessa Leia on taas niinkin turha hahmo, että hänellä hypättiin vain yksi todella pitkä tasojen välinen hyppy mitä ei muilla hahmoilla voinut tehdä. Tässä kohdassa on onneksi myös vaihtoehtoinen reitti jos Leia oli kuollut tai jätetty kokonaan hakematta.

Pelissä on tasoloikkien lisäksi avaruuslentelyitä. Kolme erilaista hahmon silmistä kuvattua "simulaatio" -lentelyä joiden lisäksi vielä on yksi lintuperspektiivistä kuvattu. Jokin outo aivopieru pelintekijöille on tullut näiden kanssa, sillä kontrollit muuttuvat simulaatio lentelyiden välillä. 

Ensimmäisessä, missä täytyy väistellä vastaan tulevia meteoriitteja kontrollit ovat ns. päinvastaiset millaisiin on yleensäkin tottunut lento/FPS -peleissä. Eli kun painaa ylöspäin, alus liikkuu alaspäin. Hieman myöhemmässä vaiheessa peliä tulevassa toisessa simulaatiolentelyssä homma toimiikin päinvastoin. 

Lentelyssä ei väistelläkään meteoriitteja vaan tuhotaan aluksia ja oman aluksen liikuttelun sijaan liikutetaan pelkkää tähtäintä. Heti tämän toisen simulaation jälkeen tulee kolmas ja viimeinen simulaatio-osuus missä sitten ohjataan alusta ja tähtäintä. Tässä kontrollit ovat taas samat kuin ensimmäisessä. 

Alusta ja tähtäintä liikutetaan periaatteessa samaan aikaan sillä erolla, että ensin liikkuu tähtäin ja vasta sen jälkeen alus alkaa liikkua kun tähtäin on ääriasennossa. Kun nämä kaksi simulaatiota ovat heti peräkkäin joka aiheuttaa erittäin pahaa hämmennystä kun ohjaamisen suunta vaihtuu :D Vaikka näissä simulaatioissa eroja onkin, niin olisi silti voinut samansuuntaiset kontrollit olla kaikissa.

Ohjauksen lisäksi yksi todella hämärä pelisuunnittelu ratkaisu näihin simulaatiolentelyihin on laitettu mukaan. Jostain syystä näissä on vain yksi elämä käytössä jonka jälkeen joutuu käyttämään continuen jos sellaisia on vielä jäljellä. Ei ole väliä oliko ennen simulaatiota kaksi vai seitsemän lisäriä, niitä ei lasketa. Tässä on kuitenkin sellainen juju, että jos lentelyn onnistuu pääsemään kuolematta läpi, säästyvät aikaisemmin kerätyt lisärit. 

Tähän en kuitenkaan koskaan pystynyt. Henki lähti aina jonkin simulaatiolentelyn aikana. Kolmas simulaatiolentely on pelin vaikein kenttä - olisi ollut mukava yrittää sitä lisäreiden siivittämänä. En ihan ymmärrä mitä tässä on haettu - ehkäpä eri tyypit on koodannut tasoloikat ja simulaatiot.

Oikeastaan jokainen pelin kenttä ja osio on hankalia ja reilusti opettelua vaativia. Oli sitten kyseessä perinteinen tasoloikka tai simulaatiolentely, Game Overeita riitti. Jokainen kenttä toi uusia elementtejä kuten Death Starin labyrinttimainen suunnittelu jossa täytyi löytää oikea reitti monien ovien joukosta. Death Starin loppupuolella on pelin viimeinen tasoloikka kenttä ja se vei melko pitkään, että pääsin kentän läpi. 

Mesta on täynnä piikkejä ja todella tiukkoja tasoloikkakohtia. Kun kerta kuoleman jälkeen joutuu aloittamaan osion alusta, tätä joutui opettelemaan jotta sai jokaisen hypyn ja vihollisen tuhoamisen/väistämisen menemään nappiin. Turhiin osumiin ei ollut varaa, sillä loppupuolella menetti lähes pakosti hieman energiaa todella tiukan pelisuunnittelun vuoksi. Tämä paikka on myös se ainoa, missä tarvitaan prinsessa Leian pitkää hyppyä. 

Hyppy on Leialla helppo ja kun heti vaihtaa hahmon takaisin Lukeen, ei ole vaaraa, että Leia menettäisi energiaa. Kerran kävi niin, että onnistuin tapattamaan Leian varomattoman ja tietämättömän pelailun vuoksi. Tämän jälkeen tajusin, että hahmoa ei saa enää takaisin. Jouduin Lukella yrittämään vaihtoehtoista reittiä ja sinne mentäessä menetti aina energiaa korkean pudotuksen vuoksi.

Pomoja tässä ei kovin montaa ole ja niiden vaikeusaste on sitä alhaisempaa luokkaa. Jälkimmäinen jätehuoneessa oleva mölliäinen kuolee yhdestä valomiekan sivalluksesta :D

Hieman yllätyin kun pääsin ensimmäisellä yritykselläni Death Stariin asti. Tämän jälkeen noutaja tulikin hyvin nopeasti, sillä Death Starin sokkeloiset osiot olivat hieman liikaa ensikertalaisen opeteltavaksi. Useita yrityksiä se vaati ennen kuin olin saanut oikeat reitit opeteltua. Näitä sokkelo-osiota on vielä kaksi kappaletta ja jälkimmäisestä täytyy etsiä prinsessa Leia. Pelin viimeisessä tasoloikkakentässä jumitin todella pitkään. 

Osion tiukat tasoloikkakohdat piikkeineen olivat vain liikaa ja en koskaan onnistunut pääsemään loppupuolelle täysillä energioilla. Lopussa odotti vielä kaksi tuhoutumatonta vihollista jotka täytyi vaan väistää. Tämä oli hieman liikaa itselle. Kun viimein onnistuin tästä tuskien taipaleesta etenemään, seuraavana odotti kaksi simulaatio-osiota putkeen. Näistä ensimmäinen, mitä yksi Youtubesta löytyvän läpimeno-oppaan tekijä sanoi pelin vaikeimmaksi osioksi, ei kyllä itselleni ollut se vaikein. Tähtäimellä yritetään tuhota vihollisten aluksia ja ammuksia. Todella hankala tämä lentely kyllä on, mutta seuraava, pelin viimeinen simulaatiolentely meinasi pistää jauhot suuhun. 

Tässä missä ohjaillaan alusta sekä tähtäintä meno on omaan makuuni vähän turhankin hektistä välillä. Myös hitboxit ovat jotenkin omituiset, sillä vaikka selkeästi asettaa tähtäimen aluksen tai ammuksen kohdalle, ammukset menevät ohi. Sitten taas ihan täysin väärässä kohdassa oleva tähtäin osui vihollisten ammuksiin. Tässä osiossa suojakilvet ovat suoraan maksimilla ja jos pelin alusta keräsi R2-D2:n mukaansa, tämä veijari korjaa suojakilpiä taistelun tiimellyksessä. 

Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että viholliset ammuksia täytyy väistellä hetken aikaa ilman osumia jotta R2-D2 aloittaa korjaustyöt. Todella hitaasti mokoma robotti kilpiä korjasi ja ei montaa palkkia suojaa saanut yhden taistelun aikana. 

Ensimmäisellä yrityksellä pääsin testaamaan tätä osiota vain muutaman continuen voimin, sillä edellisen opettelu vaati niistä suurimman osan. Seuraavalla yrityksellä onnistuin pääsemään tähän viimeiseen simulaatiolentelyyn yhdeksän continuen voimin. Vaikka kuinka yritin, ei tästä tullut mitään. Vihollisen aluksia täytyy tuhota järisyttävät 70 kappaletta! En varmaan edes puoleen väliin päässyt millään yrityksellä... Yritin sellaista taktiikkaa, että siirryn aluksellani mahdollisimman kauas vihollisten aluksista ja heti kun ensimmäinen näkyy ruudulla, liikutan alukseni pois vihollisten aluksien tähtäimestä samalla ampuen niitä. 

Tällä taktiikalla sai vihollisen ammuksia väisteltyä ihan hyvällä prosentilla. Ongelmana oli vain, että tämä taktiikka on toivottoman hidasta ja ennen pitkään osumia tuli. Seuraava yritys meni samalla tavalla ja en saanut juurikaan mitään aikaiseksi. Alkoi jo hieman hirvittää, että miten ihmeessä minä näin vaikean osion pääsen läpi. 

Seuraavana päivänä kokeilin hieman erilaista lähestymistapaa hommaan ja liikutin tähtäintä ympäri ruutua samalla ampuen. Koska tässä on todella omituiset ja epätarkat hitboxit, tämähän toimi yllättävän hyvin! Ihan pelkällä roiskimisella ei pärjännyt vaan täytyi myös hyödyntää vanhaa ruudun reunaan pakenemistaktiikkaa.

Tarkalle se joka tapauksessa meni, suojakilpiä ei montaa jäänyt jäljelle.

Kun viimein tämän kammotuksen pääsin läpi, käteni tärisivät hieman ja oli pidettävä pieni tauko ennen pelin viimeistä osiota - lintuperspektiivistä kuvattua lentelyä. Lisärit tekivät paluun ja nyt saa muutaman kerran per continue yrittää läpäistä osion. Osiossa täytyy hyvien reaktioiden siivittämänä väistellä ruudulle ilmestyvää rojua suhteellisen kapeilla käytävillä. Myös vihollisalukset kiusaavat tässäkin. Hieman tuli Battletoadsin Turbo Tunnel mieleen väistelytahdista. 

Tämä osio ei tuottanut ongelmia muuta kuin ihan loppupuolella. Tiesin jo etukäteen, että peli päättyy siihen kun ampuu ohjuksilla Death Starin ydintä jolloin se tuhoutuu. Ydin näyttää epämääräiseltä pikseli-sotkulta ja jos en olisi tiennyt, että siihen pitää ampua, olisin ollut todella ihmeissäni. Sain ohjukset osumaan ytimeen todella helposti ytimeen, mutta tämän jälkeen käytävä kapenikin yllättäen ja alukseni osui seinään. Luulin aluksi, että tässä ei tarvitse enää painaa mitään ja peli päättyy automaattisesti tuhoamisen jälkeen. Muutaman kerran tämä sama toistui kun en ollut siirtänyt alusta tarpeeksi keskelle. 

Onneksi lisäreitä ja continueja oli jäljellä mukavasti kun hankalin simulaatiolentely meni toisella yrityksellä läpi. Muutaman kerran meinasi hieman keskittyminen herpaantua ja osion alkupuolellakin tuli kohellettua tyhmiin kohtiin, mutta viimein sain täydellisen suorituksen onnistumaan ja Death Star räjähti komeasti.

En olisi uskonut, että pidin tästä pelistä näin paljon. Peli on upean näköinen, välikuvissa hahmojen naamat vastaavat todellisuutta hienosti. Kontrollit on hyvät mitä nyt juoksun saaminen osoittautui välillä haastavaksi. Musiikit ovat kovaa tasoa. 

Vaikeusaste ehkä hivenen liian raju, mutta ainakin läpäisy tuntui erittäin palkitsevalle.