Roundball: 2 - on - 2 Challenge

Games Beaten: 508/710

Genre: Sports

Goal: Win Tournament (3 Games)

Arvosana: 4/10

Vaikeusaste: 3/10

Tähän on tultu. Olet taistellut tiesi naapuristosi koulupihan kuumalta asfaltilta donkkailemaan isojen poikien kanssa ja nyt on aika pelata oikeaa koripalloa. Äläkä edes ajattele valittaa, koska täällä puolikentän tiukka toiminta erottaa ammattilaiset hiirulaisista. 

Kentällä sinulla on apunasi vain nopeat kenkäsi, nopeat liikkeesi ja pelilliset ratkaisusi joten sinun on parempi lakaista lattiaa vastustajillasi tässä nopeatempoisessa kaksi vastaan kaksi toiminnassa.

Pitkästä aikaa koripallopeliä! En edes muista milloin viimeksi olisin moista pelannut. Näitäkin on vielä joitain jäljellä. Kun peliä valitsin, en edes tajunnut aluksi tämän olevan koripallopeli, mutta ihan virkistävää vaihtelua muihin viimeaikaisiin urheilupeleihin.

Pelinä tämä on todella lyhyt, vain kolmen ottelun turnaus täytyy voittaa. Jokaiseen matsiin saa vielä salasanan joten todella helposta pelistä on kysymys. Pelin alussa saa säätää asetuksia mieleisekseen. Tästä löytyy kolme eri vaikeustasoa ja peli ehdottaa Normaalia vakiovaikeusasteella joten sillä mentiin. Perinteiseen tapaan en muuta vakioasetuksia vaikeusasteen suhteen joten tämä hieman jännitti aluksi. Onneksi ei sentään Hardin kohdalla ollut suoraan, se olisi ollut varmaan aika tuskallista :D Pelissä saa myös valita erien keston ja vakioasetuksena on neljä minuuttia. Pisimmillään erät olisi saanut kestämään 16 minuuttia joka olisi ollut todella tylsää hommaa. Tämä neljän minuutin vakio oli oikein sopiva!

Tässä taistellaan kaksi vastaan kaksi joukkueilla ja pelataan yhteen koriin. Aluksi tästä ei meinannut tulla mitään kun koria tehdessäni peli höpötti jatkuvasti "take it back" tai jotain muuta vastaavaa mongerrusta. Sama vaikka mongerrus olisi olut "dökködöö," ei se mitään olisi muuttanut, sillä en oikein saanut selvää upeasta 8-bittisestä samplesta :D Säännöt ovat vähän hakusessa ja meni todella pitkään tajuta, että jos esimerkiksi pallon varasti, täytyi käydä kolmosrajan ulkopuolella jotta pystyi yrittämään koria. Vaikka pallon syötti omalle pelaajalle, ei siltikään voinut koria yrittää. Varmaan ihan yksinkertainen sääntö on tähänkin, mutta en vain tajunnut asiaa. Tuntui, että tietokonepelaajat välttyivät tältä tai sitten he vaan kävivät juuri oikeassa kohdassa ja pystyivät sitten heittämään koreja. Tämä ärsytti sen verran, että rupesin tekemään niin, että viskelin koreja kolmosrajan ulkopuolelta ja nehän menivätkin hyvällä prosentilla sisään. En edes yrittänyt mennä korille kun pelkäsin saman mongerruksen jatkuvan. Jos pitkä heitto epäonnistui, pääsi aika helposti toisella pelaajalla yrittämään koria ilman, että vastusajat saivat palloa kiinni. Välillä korin alta sai tovin heitellä ennen kuin se meni sisään. Välillä pelaaja teki donkkauksen, mutta se taisi tulla ihan tuurin saattelemana. Pitkän heittelyrupeaman jälkeen pallo saattoi päätyä tietokoneelle, mutta onneksi ei kovin usein.

Pelaajaa tässä pystyi vaihtamaan B-napista, mutta sitä ei kovin montaa kertaa tullut tehtyä itse. Kun kerta kolmoset menivät sisään helposti, ei tarvinnut mitään sen kummempia kikkailuja. Pallon pystyi varastamaan A-nappia rämpyttämällä ja se satunnaisesti onnistui. Rikkeitä tuli alkuun todella isolla kädellä kun yritin pelata peliä "normaalisti." Välillä isomman rikkeen jälkeen pääsi yrittämään vapaaheittoa. Täytyy kyllä sanoa, että vapaaheiton kuvakulma on aika hieno miten pallo lentää ruudun etureunassa olevan koriin. Muuten peli on aika keskitasoa ja musiikki kunnon renkutusta - ei mielestäni sopinut tälläiseen koripallopeliin :D

Aluksi kun homma ei ollut lainkaan hallussa, tietokone tykitteli koreja hyvään tahtiin. Sain kuitenkin tehtyä koreja sen verran, että matsi pysyi tasaisena. Takkiin kuitenkin tuli ja jouduin aloittamaan alusta. Toisella yrityksellä kun käytin enemmän kolmosrajalta tehtyjä heittoja, alkoi eroa tulla sen verran, että voitin matsin. Heittoa pystyi "lataamaan" ja latailinkin heittoja hieman ja tämän vuoksi pallo meni koriin helpommin. Tämä toki saattoi olla pelkkää silmänlumetta, ehkä ihan näpäytysheitolla pallo olisi mennyt samaan tyyliin sisään. 

Peli on hieman hämmentävä ja salasanan saamisen jälkeen ei pääse suoraan jatkamaan vaan täytyi salasana syöttää jotta pääsi seuraavan matsin kimppuun. Seuraava matsi menikin sitten ensimmäisellä yrityksellä läpi ja voitin sen pistein 130-105. Ruudulla komeili teksti, että olen voittanut finaalin ja sain myös salasanan. Tämä hämmensi sen verran, että täytyi käydä TMR:n videosta katsomassa, että menikö peli jo läpi vai mitä ihmettä. Eihän se vielä mennyt ja yksi matsi täytyi vielä voittaa. Miksi ihmeessä finaalin jälkeen joutuu vielä pelaamaan? :D 

Joka tapauksessa vielä kerran lähdin haastamaan Gold -joukkueen. Jostain syystä tämä viimeinen matsi tuntui paljon helpommalta kuin kaksi edellistä. Ehkä pelitaidot olivat hieman parantuneet, mutta tein jo kahdessa ensimmäisessä erässä älyttömästi koreja. Piste-ero oli myös aika kova jo tässä vaiheessa matsia. Pallon varastaminen onnistui myös paljon helpommin kuin aikaisemmin. Joku ihme bugikin sattui matsin loppumetreillä ja musiikit hävisivät kuin tuhka tuuleen. Saattoi olla myös mahdollista, että vahingossa säädin ne pois päältä, sillä Pause -valikosta pystyi vaihtamaan taustalla soivaa kappaletta. En kuitenkaan tähän jaksanut sen enempää paneutua ja pelasin loppumatsin pelkkien peliäänien voimin.

Kun viimeinen erä alkoi, ero alkoi olla jo aika huima. Yritin huvikseni tehdä niin paljon koreja kuin mahdollista ja peli päättyikin upeisiin lukemiin 175-97! Matsin jälkeen minut kruunattiin mestariksi. Tulostaulun jälkeen peli meni automaattisesti asetusruutuun ilman mitään kummempia loppukuvia. Aika heikkoa suorittamista pelille, mikä on ilmestynyt vuonna 1992. 

Lethal Weapon

Games Beaten: 507/710

Genre: Action

Goal: Defeat Ex-Policeman (Level 3-3)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 7/10

Riggs ja Murtaugh, kaksi kovanluokan kyttää Los Angelesista kohtaavat heidän tähän mennessä pahimman haasteensa. Riggs on Vietnaminsodan veteraani joka on koulutettu erilaisiin tekniikoihin Yhdysvaltojen kommandojen toimesta. Hän on äkkipikainen, arvaamaton ja impulsiivinen välittämättä pahemmin omasta turvallisuudestaan. Hänen uskomattomat taistelutaitonsa tekevät totisesti hänestä elävän, hengittävän Tappavan Aseen.

Murtaugh on taas enemmän uraan panostava ja perhe on hänelle tärkeä. Hän kuvitteli asioiden olevan helppoa ennen kuin Riggs astui kuvioihin muutama vuosi sitten...ja nämä muutamat vuodet ovat tuntuneet ikuisuudelta. Valiten ammukset mieluummin kuin lähitaistelun, Murtaugh on vähemmän atleettinen kuin Riggs - mutta hän osaa silti lyödä todella lujaa. 

Nyt tämän epäsopivan kaksikon täytyy kohdata heidän kaikista kavalin tehtävänsä, missä heidän täytyy olla tekemisissä pankkiryöstäjien, pommien ja laittoman rahanvaihdon kanssa.

Jälleen leffaan pohjautuvaa peliä. En voi varmaksi sanoa onko tämä peli tehty jonkun tietyn Lethal Weapon -leffan pohjalta vai yhdistelmä useampia. Luultavasti olen joskus nuoruudessani Tappavia Aseita nähnyt, mutta en kyllä muista näistä mitään. Nämähän taitaa jonkin sortin klassikoita olla joten pitäisi kyllä ottaa asiakseni katsoa kyseiset leffat uudelleen. 

Peli taasen on aika itseään toistavaa vihollisten nuijimista, mutta tähän ei kerennyt puutumaan, sillä pelissä on vain yhdeksän kenttää. Yksi continue on mukaan saatu ja sen jälkeen homma alkaa alusta. Tässä on periaatteessa kaksi elämää käytössä kun pelissä ohjataan Riggsiä sekä Murtaughia. Jos toinen hahmo kuolee, saa jatkaa toisella. Kuitenkaan seuraavaan kenttään ei saa toista hahmoa takaisin, ainoastaan continuen käytön jälkeen ollaan taas kaksin mäiskimässä.

Pelihahmoilla on hienoisia eroja ja molempia kannatti käyttää tietyissä tilanteissa. Riggs on hyvä potkimaan ja hänen hyppypotkunsa tekee enemmän vahinkoa kuin Murtaughin. Riggs saa myös kenttien varrella olevia veitsiä poimittua joilla voi heittää vihollisia. Murtaugh puolestaan luottaa nyrkkiensä voimaan ja ne ovatkin erittäin tehokkaat. Hän ei voi poimia veitsiä, mutta kenttien varrella olevia laatikoita voi ottaa haltuunsa. Laatikoilla voi nakella vihollisia jos siltä tuntuu. Pelattavaa hahmoa vaihdetaan hieman erikoisella tavalla. Kun kävelee ruudun vasempaan reunaan, vaihtuu hahmo toiseen. Hienosti toinen pelihahmo venailee kiltisti ruudun ulkopuolella omaa vuoroaan :D Ruudun ulkopuolella venaileva hahmo saa hieman energiaansa takaisin odotellessaan mikä on erittäin hyvä juttu. Testasin huvikseni saako hahmo energiansa kokonaan täyteen, mutta harmillisesti energiaa palautuu vain tietty määrä. Tietysti jos energiat olisi saanut tällä tavalla täysin täyteen, pelihän olisi mennyt täysin rikki :D

Pelissä on mäiskinnän lisäksi käytössä myös ase, mutta sitä ei tullut kovin usein hyödynnettyä. Ase tekee heikosti vahinkoa ja yleensä osui vihollisten ammuksiin samalla kun yritti ampua. Viholliset ja jotkin oudot laatikoita kuljettavat ukkelit pudottavat erilaisia kerättäviä juttuja. Löytyy aseeseen ammuksia, energiaa ja luotiliivit. Hyvänä puolena mikään näistä jutuista ei häviä ajastaan ruudulta jonka vuoksi halutessaan jonkin näistä pystyi antamaan ruudun ulkopuolella odottelevalle kaverille. Luotiliivi toimii ajastuksella, mutta jos sen nappaa ja käy vaihtamassa pelihahmoa, se pysyy käytössä niin pitkään kun vaihtaa jälleen kyseiseen hahmoon. Luotiliivi ei älyttömästi turvaa tuonut, sillä yleensä hoitelin viholliset lähikontaktissa ja vihollisten iskut tekivät vahinkoa vaikka luotiliivi olisi aktiivisena. No, ihan järkeenkäypäähän tämä on, sillä jos iskee kunnon moukun leukaan, ei siinä paljoa luotiliivit auta :D

Peli alkaa mukavan leppoisasti ja viholliset kuolevat yhdestä iskusta. Erittäin tyydyttävää oli seisoa oviaukon suulla mistä viholliset tulivat ja mäiskiä kaikki hengiltä yhdellä iskulla. Lähes samaan tyyliin jatkuu pelin ensimmäiset kolme kenttää. Vaikeusaste nousee aika jyrkästi tämän jälkeen ja viholliset ottavat huomattavasti enemmän osumaa ennen kuin he kuolevat. Tämä tarkoitti sitä, että yleensä mätkinnän aikana itsekin otti vahinkoa vihollisten nyrkeistä. Viholliset tekevät myös enemmän vahinkoa ja energiatasoja sai jatkuvasti tarkkailla, että ne eivät menneet liian matalalle. Muutamissa kentissä on piilotettuja hyödykkeitä joidenkin tuhottavien asioiden sisällä. Ensimmäistä kertaa löysin tälläisen hajotettavan asian täysin vahingossa kun murjoin vihollisia pataan :D Kun tämän tajusi, tuli näiden sijainteja hieman paremmin tarkkailtua. Muutamat piilotetut jutut pelastivat kuolemalta kun sattui energiaa löytymään sellaisen sisältä!

Kenttien varrelta löytyy avonaisia viemäreitä joissa piileskelee vihollisia. Näissä kohdissa kannatti hyödyntää Murtaughia jos heitettäviä laatikoita oli tarjolla. Nämä laatikot tuhosivat viholliset kerrasta. Jos laatikoita ei ollut, Riggsin hyppypotkut olivat se juttu. Jos hyppypotkuihin joutui turvautumaan, otti melkein pakosti osumaa viemäreissä lymyilevistä pahiksista. Aluksi väistelin viemäreitä siinä pelossa, että sinne putoaisi. Hieman liikaa pyöri äskettäin läpäisemän Turtles mielessä :D Pahimpia olivat ne kohdat, missä on useampi viemäri samassa ruudussa. Kunnon kaaos kun viholliset ampuvat ja heittelevät kranaatteja. Onneksi viemäriin piiloutunutta vihollista pystyi mäiskimään vaikka Sprite olikin kokonaan viemärissä piilossa - helpotti kaaoksen selvittämistä.

Monissa kentissä on ärsyttäviä helikopterivihollisia jotka hädin tuskin näkyvät ruudun yläreunasta. Jos paikassa, mihin kopteri ilmestyy on tasoja joiden päälle nousta, pystyi kopterit hoidella Riggsin hyppypotkuilla. Riggs hyppää korkeammalle kuin Murtaugh ja hän kapusi ketterästi helikopterin luokse. Jos ei tasoja ollut hyödynnettävänä, joutui kopterin tuhoamaan kranaateilla. Helikopterissa lymyilevä ukkeli nakkeli kranaatteja maahan ja hienosti pelihahmo nappasi aktiivisen kranaatin maasta ja heitti sillä kopteria :D Aluksi kopterit tuhoutuivat kerrasta, mutta myöhemmissä kentissä joutui monta kranaattia heittämään jotta kopteri tuhoutuisi. Kohta, mistä kranaatti viskattiin kopteriin päin, on aika tarkka ja useat kranaatit menivät vain surutta ohi.

Muutamissa kentissä vastaan tulee jotain pommeja joiden ohi ei voi vain kävellä - ne täytyy tuhota. Pommeissa on sellainen juju, että ne täytyy tuhota silloin kun vilkkuva valo on kirkkaimmillaan. Tätä en tietenkään aluksi tajunnut ja ensimmäiset pommit kohdatessani homma meni aivan tuurilla maaliin. Otin ensimmäisestä pommista vahinkoa ja voi pojat miten paljon nämä sitä tekevätkin! Kaksi muuta pommia sitten sain tuurilla tuhottua menettämättä energiaa ja luulinkin, että pommeissa on jokin tietty järjestys miten ne täytyy hoidella. Seuraavalla kerralla kun tätä samaista kohtaa yritin, ei käynytkään yhtä hyvä tuuri. Pelin puolen välin tienoilla hieman hankalahkon kentän päätteeksi tulee jälleen pommeja vastaan ja tämän kohdan feilauksen jälkeen päätin, että pakko vilkaista netistä miten pommit hoidellaan. Kun tiesi, miten pommit tuohtaan menettämättä energiaa, hoitui se kivuttomasti. Pommien merkkivalo alkaa vilkkua nopeammin mitä vähemmän pommeja on jäljellä ja viimeinen merkkivalo vilkkuukin jo aika tiuhaan tahtiin. Tässä kannatti hieman taktikoida ja tuhota hankalammassa paikassa oleva pommi ensimmäisenä.

Useamman yrityksen se vaati, ennen kuin pääsin pelin viimeiseen karttaan mikä sisältää viimeiset kolme kenttää. On erittäin tärkeää päästä tänne asti continue takataskussa. Kentät ovat suhteellisen haastavia ja poikkeuksetta kahdessa ensimmäisessä joutui käyttämään continuen. Ensimmäinen yritys meni niin hyvin, että olin todella lähellä päästä viimeiseen kenttään kahden pelihahmon turvin. Toisen kentän pomona on sama iso ukkeli mikä löytyy aikaisemmasta kentästä, mutta en tajunnut sen olevan pomo, koska jostain syystä taistelussa ei ollut tuttua pomomusiikkia. Luulin ukkelin olevan vain välivastus. Jos olisin käynyt vaihtamassa toiseen hahmoon millä oli enemmän energiaa, olisin päässyt suoraan yrittämään viimeistä kenttää kahden pelihahmon voimin. Aika pitkälle kuitenkin pääsin yhden pelihahmon voimin, mutta noutaja tuli vääjäämättä. Seuraava yritys onnistuikin sitten todella hyvin ja olinkin pelin toiseksi viimeisessä kentässä ilman continuen käyttämistä. Ikävä bugi nosti päätään ja jouduin "softlockiin." Yksi vihollinen jäi ruudun ulkopuolelle sellaiseen kohtaan, että vihollinen ei päässyt enää tulemaan ruudulle. Vihollinen oli nakelissa kapealla kaistaleella jonka oikealla puolella oli iso kuilu. Ruutu ei vaan rullannut eteenpäin ja vaikka yritin mitä tahansa, en saanut vihollista tapettua ruudun ulkopuolelta. Kun menin tarpeeksi lähelle ruudun vasenta reunaa, tapahtui pelihahmon vaihtaminen. Tämä ärsytti huolella ja ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tapattaa itsensä aloittaen kentän alusta. Pääsin pomolle asti molempien ukkojen voimin ja nyt kun tiesin, että kuka kentän pomo on, sain hänet tapettua niin, että molemmat hahmot olivat jäljellä viimeisessä kentässä. Vaikka minulla olikin molemmat hahmot käytössäni, ei kenttä kovin helpolla mennyt läpi. Kenttä on todella pitkä ja jatkuvasti olin tilanteessa, missä molemmilla hahmoilla on erittäin vähän energiaa jäljellä. Kuitenkin nerokkaalla suunnittelulla kenttä eteni kun antoi toisen hahmon lepäillä ja keräsi toisella energioita. Välillä sain toisellekin hahmolle kerättyä vihollisten pudottamia energioita. 

Eipä aikaakaan kun viimeinen pomo ilmestyi ruudulle. Tässä vaiheessa ei ollut enää väliä, kuoliko toinen pelihahmoista - kunhan vain toisen onnistui pitämään hengissä. Viimeiseen pomoon toimi sama kikka kuin muihinkin vastuksiin. Riggsillä kiipesi jonkin tason päälle ja spämmäsi potkunappia hulluun tahtiin. Pomojen tekoäly meni mutkalle ja he yrittivät vain hyppiä tasolle ja takaisin alas eivätkä pahemmin hyökänneet kimppuun. Onneksi tälläinen kikka toimi, sillä pomot ottivat melkoisen määrän vahinkoa. Monessa kentässä vastaan tuli samoja pomoja kuin aikaisemmin, mutta nyt niitä oli useampi kappale samaan aikaan. Jos olisi ns. normaaliin tyyliin yrittänyt tappaa ne, turpaanhan siinä olisi tullut. Viimeinen pomo vielä tykittää panoksia aikamoista tahtia. Tein päätöksen, että yritän heikentää tätä entistä kyttää ensin Murtaughin nyrkkien avulla jonka jälkeen hoitelen hänet Riggsin potkukikkailulla. Murtaugh kuoli ja sain viimeisteltyä kytän potkujen avulla - hommahan toimi hienosti!

Taistelun jälkeen palkitaan sanomalehtiartikkelilla jossa kerrotaan miesten siivonneen kadut rikollisista. Vaikka tämä onkin vain pelkkää vihollisten mätkimistä, ihan nautinnollinen peli kuitenkin on! Yksi continue on ihan sopiva määrä pelin läpäisyyn. Tykkäsin miten pelihahmoja vaihdetaan ja sai hieman taktikoida energioiden suhteen. Taas yksi esimerkki, että ei kaikki AVGN:n arvostelemat pelit ole huonoja, James on vain huono pelaaja.

The Rocketeer

Games Beaten: 506/710

Genre: Platform

Goal: Defeat Neville Sinclair (Chapter 6)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 6/10

Sinä ohjastat uutta pilottia, Cliff Secordia joka löytää mysteerisen rakettirepun. Tietämättömänä siitä, että rakettirepun on varastanut sekä piilottanut pahamaineinen toisen maailmansodan vihollisen sotaliike. Cliff sukeltaa syvemmälle tähän pahamaineiseen verkostoon kun hänen tyttöystävänsä Jenny on kidnapattu sulavakäytöksisen Eurooppalaisen elokuvatähden, Neville Sinclairin toimesta. Näyttää siltä, että Sinclair työskentelee viholliselle ja haluaa rakettirepun itselleen joka hänen on tarkoitus ojentaa vihollisjoukoille Euroopassa hyödyntäen sitä Amerikkaa sekä heidän apulaisiaan vastaan. Sinclair ei aio pysähtyä ennen kuin hänen joukkonsa ja vihollisen sotajoukot saavat jäljitettyä Cliffin saaden rakettirepun haltuunsa. 

Heti kun pelin laitoin ensimmäistä kertaa päälle, kiinnitin huomioni pelin musiikkiin. Se nimittäin kuulosti todella samantyyliseltä kuin The Adventures of Rad Gravityn musiikit. Hieman meinasi kylmä hiki nousta ohimoille, mutta onneksi tämä on vain musiikillisesti samantyylinen peli, sillä yksi säveltäjistä on sama heppu kuin Rad Gravityssä. Onneksi itse peli ei ollut saman firman tekele :D

Peli pohjautuu samannimiseen leffaan joka on ilmestynyt vuonna 1991. Eipä tälläkään kertaa ollut mitään hajua tästä kun en ole leffaa nähnyt. Tässä seikkaillaan kuuden kentän verran ja kentistä löytyy useampia osioita. Pelissä on loputtomat continuet ja vielä salasana helpottamassa läpäisyä. Salasanaan ei tarvinnut turvautua, sillä tämä meni yhden päivän aikana läpi. Eli ei mistään liian vaikeasta pelistä ole kysymys. Tämä on vielä niin armollinen, että kuoleman jälkeen saa jatkaa kentän jatkopaikasta. Pelissä on käytössä vain yksi lisäri, mutta tällä ei ole suurempaa merkitystä kun jatkopaikkoja on mukavasti. Yksi hämmentävä juttu kävi neljännessä kentässä jatkopaikkojen suhteen. Kenttä on jaettu neljään osaan; kolme tasohyppelyaluetta ja pomotaistelu. Jos kolmannessa osiossa meni kuolemaan, jatkopaikka on toisen osion alussa. Jos onnistui pääsemään pomolle asti ja kuoli siinä, sai jatkaa kolmannen osion alusta. Jos kuitenkin kuoli kolmannessa osiossa pääsemättä uudelleen pomolle, joutui toisen osion alkuun. Hieman hämmentävä ratkaisu, sillä kenttä ei mikään ihan läpihuutojuttu ole ja sai aika hyvin pelata, että pääsi pomolle asti edes kohtalaisilla energioilla. En tiedä oliko tätä samaa aikaisemmissa kentissä, sillä en joutunut vastaavaan tilanteeseen.

Kentän alussa Cliff turvautuu pelkkiin nyrkkeihinsä, mutta kentät tarjoilevat ammuksia. Myös viholliset pudottavat niitä satunnaisesti energiasydämien lisäksi. Kun ammuksia on hallussa, voi valita itse viidestä erilaisesta aseesta mitä haluaa käyttää. Kaikki aseet käyttävät samoja ammuksia, mutta mitä tehokkaampi ase on, sitä enemmän ammuksia kuluu kerralla. Asevarastosta löytyy pistooli, kivääri, kolmeen suuntaan ampuva ase, kranaatit ja sinko. Eniten tuli käytettyä pistoolia, sillä se vei vain yhden ammuksen kerrallaan. Peli ei ihan älyttömän tiheään jakele ammuksia ellei käy hyvä tuuri vihollisten droppien suhteen joten pistooli on paras vaihtoehto. Lentäviin jetpack -ukkoihin tehosi parhaiten kolmeen suuntaan ampuva ase joka tuhosi ne kerrasta. Samainen ase tehosi sitten normi pyssyvihollisiin yhtä tehokkaasti kuin pistooli, joten ei ollut järkeä käyttää sitä muuten. Ehkä muihinkin vihollisiin olisi ollut omat heikkoudet, mutta pistoolilla pärjäsi tarpeeksi hyvin. Kranaatteja en käyttänyt kertaakaan ja sinkoakin vain yhdessä pomotaistelussa. Ammukset säilyvät seuraavaan kenttään, mutta kentän jälkeen ei saa energioita täyteen. Tämä tarkoitti sitä, että kovin pitkälle ei päässyt etenemään entisten ammusten turvin. Eipä tämä mitään, sillä kyllä ammuksia aina kenttien alusta sai käyttöönsä.

Kenttien tietyistä osioista löytyy bensaa Cliffin selässä olevaan rakettireppuun ja ilman lentämistä ei aina päässyt etenemään. Viholliset pudottivat bensakanistereita aina sellaisissa osioissa, missä bensaa tarvitsi. Alkupään kentissä raketti-osuuksissa tuli lennettyä niin pitkään kuin bensaa riitti. Näin pääsi aika helposti etenemään nopealla tahdilla. Rakettirepulla lentäminen oli aluksi aika kummallista, mutta kun tajusin, että lentämistä ohjataan vain D-padista ja A-napista se vain kytketään päälle, homma helpottui. Aluksi kun pidin A:ta pohjassa, välillä lento katkesi hetkellisesti. 

Pelistä ei kovin montaa erilaista vihollista löydy ja samoja ukkoja kierrätetään kentästä toiseen. Ehkäpä ärsyttävimmät viholliset ovat harmaat miehet jotka juoksevat surutta päin. Nämä kaverit ilmestyvät ruudulle oviaukoista tai sitten vain ihan taivaalta tippumalla. Ei oikein koskaan voinut olla varma mistä näitä kavereita ilmestyy ja sen vuoksi joutui etenemään varovaisesti. Kun samaa kenttää oli hetken aikaa jankannut, oppi muistamaan mistä kohdista harmaita ukkoja ilmestyy. Kahdenlaisia ampujia löytyy jotka ampuvat eri korkeuksille. Pahimpia ovat matalalle ampuvat ukot, sillä jos hieman huolimattomasti eteni, tälläinen ukko kerkesi tulla nopeasti ruutuun ja ei enää onnistunut reagoimaan hänen ammuksiinsa. Joistain kentistä löytyi ylöspäin nousevia "miinoja" jotka hajosivat kahteen osaan. Aluksi en tajunnut, miten näitä oikein väistetään ja otin paljon osumaa. Viimein selvisi, että miina nousee Cliffin päänkorkeudelle jonka jälkeen se hajoaa. Kun osasi ajoittaa tämän ja kyykistyi, pystyi sivuttain lentävät osat väistettyä. 

Ihan jokaisen kentän lopussa ei ollut pomoa ja kentät loppuivat hieman yllättäen tietyn ajan kuluttua. Pomot taas olivat hieman kummallisia, sillä niissä oli ns. turvapaikkoja joissa pomojen ammukset sai väistettyä helposti. Pomotaisteluissa on mukana harmaita ukkeleita jotka sitten tiputtivat kaikkea mukavaa. Jos energiat olivat vähissä, tappoi vain tarpeeksi harmaita ukkoja ja näin sai energiat kerättyä täyteen. Pomoissa tarvitsi rakettireppua ja onneksi harmaat ukot pudottelivat myös menovettä. Poikkeuksena kolmas kenttä jonka lopussa odotti jokin violetti ukkeli mikä hoitui nyrkkien voimin. Taistelun alussa pomo iskee ilmeisesti Cliffin aseen pois eikä sitä voinut käyttää. Onneksi tämän kaverin tappaminen ei ollut mikään hurja homma. Pieniä hankaluuksia aiheutti viidennen kentän pomo, observatorio joka tykitti ammuksia kolmesta eri tykistä. Kun tajusin, että observatorion vieressä pystyi seisomaan turvassa keräten ruutuun ilmestyvältä harmaalta ukolta tavaroita, taistelu muuttui helpoksi. Pelin parhaalla aseella, singolla tykit hoituivat yhdellä osumalla. Sinko vei paljon ammuksia kerralla, mutta kun energioita täyttäessäni sain jatkuvasti ammuksia, riitti panokset mainiosti tykkien tuhoamiseen. 

Pelin viimeinen kenttä vaikutti aluksi haastavalta. Ensimmäisessä osiossa on jonkinlaisia sähköesteitä jotka poistetaan käytöstä tuhoamalla niitä hallinnoiva masiina. Masiina otti aika paljon osumaa ja samassa kohdassa on moneen eri suuntaan ampuva tykki. Onneksi singolla sai heikennettyä masiinaa ja loput iskut hoituivat nyrkkien avulla. Tämän jälkeen lähdettiin kiertämään osiota uudestaan ja nyt kuljettiin reittiä mihin ei aikaisemmin päässyt. Onneksi jatkopaikka on seuraavan osion alussa joten kunhan vain jotenkin selvisi tästä ensimmäisestä osiosta, oli turvassa. Seuraavaksi on vuorossa vaihe, missä täytyi kaksi osiota hoitaa putkeen. Toisessa osiossa on muutama aika pirullinen kohta, missä ruudulla on samanaikaisesti miina sekä ruudulle ilmestyvä harmaa ukko. Näissä kohdissa otti pakosti osumaa kun molempien väistäminen osoittautui liian hankalaksi hommaksi. Kolmanteen osioon päästessä energiat olivat melko heikolla tasolla, mutta onneksi tästä osiosta sai violetin sydämen, mikä täytti energiat kokonaan. Taisi olla pelin ainoa violetti sydän, tai ainakaan muita ei vastaan tullut. Osio ei ole mikään kovin pitkä ja ei aikaakaan kun olin jo viimeisen pomon kimpussa. Sinclair seisoo jonkin hallintalaitteen takana ja tykitti melkoisella volyymilla kohti Cliffiä. Samanaikaisesti ruudun yläreunasta käveli harmaita ukkoja alas aiheuttamaan ongelmia. Jos taistelun aikana kyykistyi, Sinclair kyykistyi myös. Sinclairiin ei voinut tehdä osumaa kyykyssä ollessa, sillä hallintalaite esti ammusten kulkemisen perille asti. Ideana on ampua niin, että ei heti kyykistynyt jotta sai osumia tehtyä. Hetken ampumisen jälkeen Sinclair vaihtoi puolta toisen hallintalaitteen taakse. Minulla oli onneksi paljon energiaa jäljellä joten päätin sitten vain brute forcettaa homman loppuun. Ei Sinclair onneksi kovin montaa osumaa kestänyt ja ukko syöksyi kuolemaansa.

Ei tämä ollut ollenkaan hullumpi peli! Mukavaa sopivan haastavaa tasoloikkaa. Pelissä on tyylikkäitä välikuvia antamassa tarinalle lisäarvoa. Pelissä on vain muutama erilainen biisi, mutta ne ovat ihan jees kamaa ja tämä ei haitannut. Pomotaistelun musiikki muistutti aavistuksen liikaa Rad Gravityn musiikkia mikä ei ainakaan pisteitä nostattanut :D Jos antaisin puolikkaita arvosanoja, tämä olisi saanut vielä puoli pistettä päälle :)

Legends of the Diamond: The Baseball Championship Game

Games Beaten: 505/710

Genre: Sports

Goal: Win the Tournament Mode

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 6/10

Baseball on ollut Yhdysvaltojen kansallinen harrastus vuosikymmenten ajan, ja sillä on rikas ja jännittävä historia. Ja kaikille niille nuorille ketkä käyttivät heidän urheilutähtiään inspiraationa, on lukemattomia legendoja jotka nousivat huipulle ja tekivät baseballista sellaisen kun se on tänä päivänä.  Babe Ruth, Lou Gehring, Hank Aaron ja Dizzy Dean ovat muutamia supertähtiä jotka terävöittivät peliä.

Nyt nämä baseball-legendat heräävät henkiin Legends of Diamondissa. Sinä olet manageri, sinä valitset ketkä legendat pelaavat joukkueessasi ja sinä määräät kaapin paikan. Kutsu apuun syöttäjä ja lyöjä...yritä saada kaksi pesänvarastusta putkeen...liu'u kotipesälle...lyö kunnareita...nappaa pallo mahtavan syöksyn siivittämänä! Sinä hallitset jokaista peliä. Joten pelataan palloa!

NESin pesäpallopelien loputon suo jatkuu. Tuntuu, että nämä eivät lopu koskaan :D Onneksi tämä peli ei ollut sieltä pisimmästä päästä vaan riitti, että voitti turnauksen joka sisälsi neljä ottelua. Ihan helpolla mestaruus ei irronnut, sillä vastustajat olivat yllättävän haastavia voittaa. Jo heti alusta lähtien jouduin todella taistelemaan, että voitin edes tämän ensimmäisen ottelun. Pelin alkuvalikot on hieman kummallisesti toteutettu ja ennen joukkueen valitsemista valitaan keitä pelaajia haluaa käyttää ottelussa. Vasta tämän jälkeen valitaan joukkue, millä haluaa pelata. Tämän vuoksi en edes tajunnut, että tässä voi valita joukkueen ja luulin, että pelataan vain yhdellä ja samalla :D No, tällä tuskin mitään merkitystä oli, kyllä voitot viimein Hawksillakin irtosi!

Pelissä on onneksi salasana jonka vuoksi pelin läpäisy helpottui huomattavasti. Ilman tätä, tämä olisi ollut erittäin tuskallinen peli läpäistä. Harmillisesti salasana on todella pitkä ja sen näpyttelyyn meni useampi minuutti aikaa. Resetin jälkeen joutui aina koodin näpyttelemään ja resettiä tulikin painettua tiheään tahtiin aina kun tietokone sai liian monta juoksua. TMR tykitteli koko pelin läpi pariin tuntiin ja tässä ajassa en ollut edes ensimmäistä vastustajaa saanut hoideltua :D

Asetuksien säätämisen jälkeen valitaan kenttä millä pelataan. Tässä pystyi valitsemaan joko vanhan tai uuden kentän. Valintaruudussa näkyi myös vallitseva säätila ja yleensä valitsin sen kentän missä on parempi sää. Kerran valitsin sateisen kelin, mutta ei sillä ainakaan graafisesti mitään eroa ollut. En tiedä oliko edes kentillä mitään muuta eroa kuin värimaisema.

En tiedä mikä näissä NESin pesäpalloissa on, mutta tuntuu, että jokaisessa on jotain juustoilumahdollisuutta syöttöjen kanssa. Tämä peli ei ollut poikkeus ja keksinkin hienon tavan saada peliä hieman helpotettua. Kun siirsi syöttäjän aivan kauimmaiseen laitaan lyöjästä, pystyi hieman lyöjää manipuloimaan. Näin sai aikaiseksi heittoja jotka ovat täysin suoria, mutta vastustaja ei lyö niihin. Tämä toimi vain kahteen ensimmäiseen Strikeen ja sen jälkeen vastustaja alkoi osumaan palloon. Tähänkin löytyi lääke - nimittäin kun heitti mahdollisimman hitaan heiton samasta kohdasta kuin polttolyönnit, saattoi vastustaja lyödä tähän selkeästi laittomaksi luokiteltavaan heittoon. Tämä ei kuitenkaan toiminut kuin satunnaisesti ja aina oli hieman arpapeliä, miten vastustaja hoitaa kahden Striken jälkeisen syötön. Onneksi melko usein pallo lähti lyönnin jälkeen todella korkealle ja sain koppeja napattua. Tämä varmaan johtui syöttäjäni asennosta, ei vastustajat saaneet kummoisia lyöntejä aikaiseksi. Välillä kuitenkin penteleet saivat tehtyä Homeruneja tästä asetelmasta. Joskus jopa niin hyvällä prosentilla, että oli pakko painaa resettiä. No, ihan hyvä sinänsä, että tuo keksimäni juustoilu ei ollut täysin varma, pelailu olisi mennyt täysin läskiksi muutoin :D

Pelihän on oikein mukavan näköinen ja musiikillisestikin ihan jees kamaa. Pelattavuus kuitenkin ontuu aika pahasti ja sehän on se tärkein osa minkä pitäisi toimia. Ei tämä nyt mitenkään täysin luokatonta ole, mutta muutama pikkujuttu pisti ärsyttämään. Esimerkiksi jos itse olen syöttövuorossa ja vastustaja saa lyötyä pallon pitkälle, joissain tapauksissa ohjastamani pelaaja vaihtuu toiseen ihan yllättäen. Tämä ei johdu mistään nappien painamisesta, sillä kerran yritin vaihtaa pelaajaa nappeja rämpyttämällä eikä mitään tapahtunut. Outoa suunnittelua, että ohjastamani pelaaja, kuka on lähimpänä palloa, vaihtuukin hieman kauempaan ukkoon. 

Toinen todella rasittava juttu oli, että pelaajat saattoivat jäädä laitoihin kiinni. Jos pallo lensi todella pitkälle aina laitaan asti, joskus pelaaja oli laidan "sisällä" eikä sitä saanut enää ohjastettua. Joskus pelaajan sai pois tästä pirullisesta paikasta, mutta tietokone oli jo kerennyt tekemään liikaa ratkaisuja joten sillä ollut juurikaan merkitystä. 

Tämä seuraava ärsytys ei ole mikään bugi, mutta kyllä se aika paljon sai tuohtumusta aikaiseksi. Kun itse on lyöntivuorossa, vastustajan syöttäjät tekevät aivan jäätävän ärsyttäviä heittoja. Pelissä on vielä aika hankala lukea, minkälainen heitto lähtee liikenteeseen ja kunnon kiemura-laittomatkin tuli lyötyä kun ei vaan huomannut eroa. Onneksi sentään ihan jatkuvasti tätä ei tapahtunut ja tietokone heitteli ns. normaalejakin heittoja. 

Pelissä on muutamia ihan hauskoja pieniä yksityiskohtia. Esimerkiksi joskus koira kävi nappaamassa laittomaksi menneen pallon ja kuljetti sen pois. Jos pelaaja paloi niin, että pesillä oli porukkaa odottamassa eikä lyöjä päässyt ollenkaan matkaan, hakkasi hän mailansa poikki. Mailan puolikas lensi komeasti ilmassa :D Välillä vastustajan pelaajat kehoilivat oikein kunnolla varsinkin jos pesillä oli pelaajia. Ruudun alareunaan ilmestyi teksti jossa sanottiin, että "nyt teen varmasti juoksun jos et ole tarkkana." Tämä valitettavan usein piti paikkaansa. Myös jos itse oli voitolla viimeisessä vuoroparissa ja viimeinen palo menossa, oma tiimiläinen iloisesti ilmoitti, että "nyt on mahdollisuus voittoon!" Ihan hauskoja pieniä yksityiskohtia :)

Hieman oudompana yksityiskohtana on pelin tummaihoiset pelaajat, sillä he näyttivät alkuun hieman omituisilta. Näyttää sille, että vain pelaajan yläkroppa on tummaa ihoa ja alakroppa sitten vaaleaa - kunnon hybridi. Ilmeisesti kuitenkin pelaajien sukat tai mitkä lie suojat ovat jostain syystä laitettu ihonvärisiksi joka saa aikaan tämän hämmennyksen. Ehkäpä graafikon olisi muutama minuutti pidempään kannattanut asiaa miettiä. 

Ensimmäisessä matsissa kesti tosiaan se pari tuntia läpäistä. Vaikka välillä sainkin juoksuja tehtyä jopa useamman kappaleen Homerunien ansiosta, tietokone aina tasoitti ja meni ohi. Viimein onnistuin ottelun voittamaan ja sekin taisi tulla vain yhdellä juoksulla :D Toinen matsi meni huomattavasti nopeammin ensimmäisellä yrityksellä! Juustosyötöt toimi hieman paremmin ja tietokone ei lyönyt pahemmin Homeruneja. Kolmas ottelu ei sitten enää mennytkään kerralla vaan sai useamman kerran yrittää. Ei kuitenkaan ihan niin pitkään kuin ensimmäistä. Hieman tässä oli taidotkin parantuneet ja osasin aavistaa mitä tietokone tekee. Jostain syystä jokaisessa ottelussa tietokone löi välillä samaan kohtaan ja väli oli vielä sellainen, että vaikka miten yritti omaa pelaajaa liikuttaa, pallo meni aina ukkojen välistä aina takalaitaan asti. Ainut haitta tästä onneksi oli, että tietokone sai oman pelaajansa ensimmäiselle pesälle. 

Kyllähän se voitto viimein irtosi tästä kolmannesta vastustajasta ja finaalimatsi odotti!

Aluksi tuntui, että vaikeusaste hieman nousi, mutta se taisi olla vain silmänlumetta. Aika samantasoisia vastustajat lopulta olivat. Muutaman kerran yritin voittoa, mutta sitä ei irronnut ja oli pakko jatkaa hommaa seuraavana päivänä. Päätin sitten, että streamaan viimeisen ottelun kavereille ja minulla olikin useampi kaveri katsomassa tätä hurjaa finaalia! Aluksi homma ei lähtenyt rullaamaan ja resettiä tulikin hakattua useampaan otteeseen. Mutta sitten ottelu alkoi sujumaan aivan uskomattoman hyvin. Tein ensimmäisessä vuoroparissa kolme juoksua mikä on todella hyvin kun vertaa mihin tahansa aikaisempaan otteluun. Toisessa vuoroparissa homma räjähti käsistä ja tein huimat kahdeksan juoksua! Nyt täytyi pitää pää kylmänä, sillä näin hyvin ei ollut ikinä mennyt tämän pelin parissa. Onnistuin vielä yhden juoksun tekemään neljännessä vuoroparissa, mutta tämän jälkeen ei juoksuja enää tullut. Tilanne oli kutkuttava 12-3 ja voitto siinsi horisontissa. Kaverini kannustivat minua ja tämä toi oman mausteensa matsiin! Pientä sulamista tapahtui loppuvuoropareissa ja tietokone sai tehtyä yhteensä seitsemän juoksua. Viimeinen vuoropari lähti liikenteeseen tilanteessa 12-7 ja nyt täytyisi saada vain kolme paloa aikaiseksi. Nehän onnistuivatkin suhteellisen helposti kopeilla ja tietokone ei enää onnistunut tekemään juoksuja. Näin minut kruunattiin mestariksi!

Harmi kun tässä on muutamia ärsyttäviä juttuja, muutenhan tämä olisi ollut oikeinkin hyvä pesis! Näin se valitettavasti putoaa keskikastiin. Onneksi tässä oli vain neljän ottelun turnaus, muuten olisi ollut todella ikävä pelikokemus. 

Dropzone

Games Beaten: 504/710

Genre: Shoot 'em Up

Goal: Get Rank Megastar (1 Million Points)

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 5/10

Vuosi on 2085. Vain kourallinen ihmisiä on selvinnyt tuhoisista robottisodista. Viimeisessä, epätoivoisessa yrityksessä pelastaa ihmiskunta Maan asukkaat yhdistävät voimansa kehittääkseen täydellisen kulkuvälineen: tacheon-käyttöisen avaruusaluksen, jonka suhteellisuusteoreettinen rajoitus ei enää vaikuta matkustaessaan muihin tähtijärjestelmiin. Takeonimoottori toimii pommittamalla hyvin harvinaisia ionikiteitä kvarkeilla. Kaikki näiden kiteiden käytettävissä olevat varannot maapalolla on käytetty prototyypin valmistukseen. Siksi miehitetty avaruusalus lähetettiin vihamieliselle nuorelle planeetalle IO, Jupiterin toiseksi sisimmälle kuulle, koska kiteitä on runsaasti hajallaan sen pinnalla. Niitä sinkoaa jatkuvasti pintaan planeetan syvyyksistä niiden kolmen aktiivisen tulivuoren voimasta, jotka löydettiin hyvin kauan sitten (1980-luvulla). 

Pian sen jälkeen, kun kuutukikohta on rakennettu suuren kraatterin tasaiselle pohjalle, ensimmäiset Jumpiterin avaruusolennot näyttävät pääsevän eroon ihmishyökkääjistä. Heidän on suojeltava miehiä vaeltavilta avaruusolennoilta. Heillä on huippuluokan laserpulssipaketti. He voivat lisätä siihen ylimääräisen elementin. Heidän on värvättävä mies ja tehtävä hänestä lyhytaikaisesti näkymätön tai haavoittumaton. Heidän on saatettava jokainen eloonjäänyt mies ja heidän kristallinsa turvallisesti takaisin pudotusalueelle, jossa kuutukikohdan laskeutumisalue sijaitsee. Ja muistakaa, että he ovat ihmiskunnan tulevaisuuden viimeinen toivo.

Tällä kertaa pelin juonen kanssa olit omat kommervenkkinsä, sillä kun tämä peli on julkaistu pelkästään PAL -alueella, niin ohjekirjasta ei englantia löydy. Jouduin kääntämään juonen saksan kielestä suomen kielelle :D En osaa juurikaan Saksaa joten menin ihan täysin kääntäjän varassa ja teksti saattaa olla hieman omituista :D No, näillä mennään!

Pitkästä aikaa pelkästään PAL -alueella julkaistua peliä! Pelin on hyvin samantyylinen kuin Defender II, mitä en ole vielä itse pelannut, mutta asia selvisi tässä pelin läpäisyn aikana. Minulle tuli tästä Dropzonesta lähinnä mieleen Raren peli Jetpac, mitä tuli aikoinaan pelattua, kun läpäisin Donkey Kong 64:sta. Tämä Raren klassikkopeli on laitettu yhdeksi minipeliksi tähän peliin ja siitä sai yhden tarvittavan jutun 100% läpäisyä varten. Pelissä tuhotaan vihollisia ja keräillään avaruusaluksen osia jetpackilla lennellen. Nämä molemmat pelit on alun perin julkaistu vanhemmille alustoille joista on sitten väännetty NES -käännökset.

Dropzonessa täytyy tuhota kaikki ruudulle ilmestyvät viholliset ja pelastaa tiedemiehet jonka jälkeen edetään uuteen "aaltoon." Pelissä lennellään jetpackilla varustetulla hahmolla joka tuhoaa vihollisia laser-aseellaan. Pelihahmo liikkuu todella hätäisesti ja tämä vaati jonkin verran totuttelua, ettei vahingossa lentänyt vihollisia päin :D Myös ampumissuunnan vaihtaminen vaati hieman tottumista, sillä ukko ei käänny mitenkään kovin nopeasti vastakkaiseen suuntaan vaan kääntymisanimaatioon on laitettu useampi frame. Nopeasti jahtaavat viholliset aiheuttivat hieman harmaita hiuksia kun ei millään päässyt tarpeeksi etäälle jotta sai suunnan vaihtumaan oikeaksi ampumista varten. Pelissä on aluksi kolme lisäriä, mutta peli on todella armollinen lisäelämien suhteen. Niitä saa aina kun kerää 10 000 pistettä. Tämä pistemäärän sai kasaan melko nopeasti ja yhdessä aallossa saattoi saada useita lisäreitä! 

Peli on loputtomasti looppaava, mutta läpäisytavoitteeseen vaaditaan miljoonan pisteen kerääminen. Kun tämä pistemäärä tulee täyteen ja sitten tapattaa itsensä, ruutuun ilmestyy teksti jossa kerrotaan mille tasolle onnistui pääsemään. Miljoonan pisteen kerättyään ei enää parempaa tasoa voi saavuttaa ja peli on näin ollen läpi. Halutessaan tätä voi jatkaa niin pitkään kuin haluaa, mutta eipä siinä hirveästi pointtia ole ellei haaveile megalomaanisista pisteistä.

Aluksi peli tuntui haastavalta ja henki lähti todella nopeasti. Jos ei onnistunut pisteitä keräilemään, Game Over kolkutti ovella hyvinkin nopeasti. Kun sitten tiettyyn rytmiin pääsi, lisäreiden helppouden vuoksi välitön Game Overin vaara poistui. Peli ei näytä ruudulla kuin kolme lisäriä ja sai aina hieman jännittää, montako niitä on vielä jäljellä. Jetpack ukkeli ampuu laser-aseellaan todella tiheään tahtiin. Vaikka tässä pitkin ampumisnappia rämpyttää ampumistiheyden nostattamiseksi, ei tässä tarvinnut tehdä sitä hampaat irvessä. Hieman laiskemmallakin rämpyttämisellä laseria lähti todella hätäisesti liikkeelle! Pelissä on muutama menoa helpottava juttu kuten pommit ja näkymättömyysviitta. Pommeja on aluksi kolme kappaletta, mutta niitä sai lisää jatkuvalla syötöllä. Lisäreiden tavoin peli näyttää vain kolme pommia ruudulla ja lopullinen määrä jäi hämärän peittoon. Välillä näitä unohtui käyttää ja sitten kun asian muisti, tulikin pommeja tykiteltyä monta putkeen. Pommit tuhoavat kaikki viholliset ruudulta mikä helpotti jos ruudulla härväsi isompi liuta jos jonkinlaista mönkijää. Näkymättömyysviitta on myös erittäin oiva apu, sillä sen avulla on kuolematon. Ruudun alareunassa näkyy mittari mikä näyttä sen, minkä aikaa viittaa pystyi käyttämään. Jos mittari meni ihan nolliin asti, seuraavassa aallossa viitan mittari ei ollut kuin puolessa välissä. Täytyi siis harkiten miettiä, missä tilanteessa viitan laittoi päälle. Yleensä pahimmat kaaokset tuli vältettyä viitan avulla hieman pommien tyyliin.

Pelastettavat tiedemiehet eivät näytä edes miltään tiedemiehiltä vaan sinisiltä piikikkäiltä palloilta. Tämä hämmensi aluksi todella paljon ja tykitinkin tiedemiehet hengiltä muiden vihollisien tapaan :D Tästä rangaistaan niin, että peli muuttuu hetkellisesti huomattavasti vaikeammaksi. Maaperä vaihtuu verenpunaiseksi sisältäen paljon vaikeampia vihollisia. Maaperä muuttuu myös vaarallisemmaksi, sillä vuorien uumenista lentelee valkoisia palloja jotka tappavat kerrasta. Tästä vaikeammasta moodista pääsee kuitenkin takaisin normaaliin kun muutaman aallon kärvistelee vaikeamman kanssa. Ensimmäisellä yrityksellä pelailin jatkuvasti tällä vaikeammalla asetuksella kun en ihan mekaniikkoja ymmärtänyt. Sain kuitenkin 150 000 pistettä kasaan, vaikka meno olikin hankalanpuoleista. Hieman täytyi netistä käydä kurkkimassa ja sieltä sitten selvisikin, että piikikkäät pallot ovat pelastettavia tiedemiehiä. Tiedemiehet täytyy napata maanpinnalta ja kuljettaa turvaan. Viholliset yrittävät muuttaa tiedemiehiä pahoiksi ja jos vihollinen koskettaa tälläistä muutettua tiedemiestä, ne muuttuvat todella nopeiksi punaisiksi vihollisiksi. Turvapaikkaa täytyi myös vahtia tiuhaan tahtiin, sillä viholliset pystyivät pudottamaan punaisia piikikkäitä palloja turvapaikkaan jotka sitten tuhosivat turvassa olevia tiedemiehiä. Jos kaikki tiedemiehet tuhoutuivat, muuttui peli taas vaikeammaksi. 

Tasaisin väliajoin pääsee "Trailer Invasion" -aaltoon joka sisältää paljon sinisiä, moneen osaan jakautuvia vihollisia. Näitä vihollisia tappamalla sai reilusti pisteitä ja tälläisestä aallosta sai kerättyä reilusti lisäreitä! Kun pelin rytmitys alkoi olla hallussa, homma eteni näppärästi. Hidasta eteneminen kuitenkin on, noin 1,5 tuntia siihen meni, että saavutti miljoona pistettä. Jokaisen aallon alussa tein niin, että pelastin muutaman lähimpänä turvapaikkaa olevan tiedemiehen jotta sain heitä edes muutaman turvaan. Sitten keskityin vihollisten tuhoamiseen. Peli on hieman buginen, sillä välillä kuolin aivan yllättäen, että en edes tiennyt mihin kuolin. Voi olla, että en huomannut jotain pientä vihollisen ammusta ja se sitten tuhosi jetpack ukkelin. Yksi todella inhottava bugi ilmaantui muutamaan otteeseen häiritsemään läpäisyäni. Olin tuhonnut kaikki viholliset, mutta aalto ei vaan loppunut. Pelissä tulee Bubble Bobblen tyyliin "Hurry" -vihollinen jos ei aaltoa hoitanut tarpeeksi nopeasti. Toisin kuin Bubble Bobblessa, tämän vihollisen pystyi tuhoamaan. Se kuitenkin tuli aina uudelleen kiusaamaan. Yhtään vihollista ei näkynyt ruudulla ja Hurry vihollinen ilmaantui ruudulle. Onneksi kuolemisen jälkeen peli generoi vihollisia uudelleen ja sitten tyhjästä ilmestyi tämä puuttuva tapettava vihollinen. Olisi ollut todella ikävää jos näin ei olisi käynyt, se olisi ollut Softlock :( Hieman nihkeää tälläinen bugisuus, muutamia elämiä meni aivan turhaan kun joutui tahallaan tapattamaan itsensä.

Mitä pidemmälle pelissä eteni, sitä enemmän tuhottavaa oli ruudulla. Välillä meno oli niin hektistä, että saatoin kuolla monta kertaa putkeen. Kun lisäreiden määrää ei näkynyt, pisti tämä asia kuumottamaan. Saavutin tarvittavan pistemäärän aallossa 63 ja viimein ei tarvinnut enää jännittää lisäreiden määrää. Olihan niitä sitten lopulta reilusti jäljellä. Vaikka tapatin itseni tahallaan monia kertoja, selviydyin aaltoon 64 ja sain vielä hieman lisää pisteitä tavoitepistemäärän päälle. Viimeisen elämän jälkeen minut kruunattiin Megastariksi! 

Ihan ok peli, eipä tämä mitään hurraahuutoja ansainnut, mutta kyllähän tämän kerran pelasi läpi. Aika helppo läpäisy jos haluaa itselleen jonkin uuden NES-läpäisyn listalleen. Kunhan vain selviää muutaman aallon ilman pahimpia kuolemia, läpäisy on aika varma :) Peli on aika ankea niin graafisesti kuin musiikillisesti. Aaltojen aikana ei kuulu kuin laser-aseen suhinaa, ei se kovin korvakäytäviä hivele.