Tecmo World Wrestling

Games Beaten: 463/710

Genre: Sports

Goal: Defeat B. King (10th Wrestler)

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 5/10

Tervehdys ja tervetuloa Tecmo World Wrestling spektaakkelin pariin! Minä olen juontajasi Tom Talker ja hoidan suoraa lähetystä mahtavasta Tecmo Colisseumista. 

Uskomaton mega-tapahtuma on alkamassa missä TWW mestaruustitteli on jaossa. Kuka kruunataan uudeksi Tecmo World Wrestling voittajaksi?

Ajattele, sinä voisit olla kaikkien yläpuolella ylläsi TWW mestaruusvyö! Anna mennä!

Kaveri minulle valitsi yhden lapsuuden lempipeleistään ja hieman järkytyin kun kyseessä on painipeli. Näistä ei liian hyviä kokemuksia ole vielä kertynyt :D

Kyseessä on kuitenkin Tecmon väsäämä peli, joten toivoa on! Heti kun pelin iski tulille, alkoi tiukka intro biisi soida. Kun itse pelin kimppuun pääsin, ei tarvinnut enää kuumotella laadun suhteen.

Peliin ei ole heitetty niitä perinteisiä painijoita kuten Hulk Hogania ja kumppaneita, vaan on keksitty oma joukko tiukkoja murjojia. Värikäs ja monipuolinen tästä joukosta kehkeytyi. Tästä syystä minulla oli entistä vähemmän tietoutta minkä hahmo kannattaisi valita mestaruusvyön tavoitteluun. 

Ainut asia mikä hieman antoi osviittaa sille, minkä hahmon valitsin oli paino. Halusin pelata kunnon mörssärillä ja etsinkin listasta kiinnostavimman näköisen painavan hahmon. Sellainen löytyikin pienen selailun jälkeen ja hahmokseni valikoitui "The Technician" Dr. Guildo, lähes 150 kilogrammaa painava mörkö.

Juttelimme tarkemmin kaverini kanssa pelin läpäisyn jälkeen ja selvisi, että olin ilmeisesti vahingossa valinnut yhden pelin parhaimmista hahmoista :D Tällä hahmolla on todella loistava heittoliike, "Giant Swing" josta menettää todella paljon energiaa kerrasta. Liike olikin todella loistava, helppo tehdä ja siitä todellakin menetti mukavan siivun energiaa.

Pelissä täytyy moukaroida tiensä kymmenen painijan ohi jotta saavuttaa mestaruuden. Tässä ei periaatteessa mitään Game Overia tule vaan jos häviää matsin, joutuu haastamaan aikaisemman vastuksen uudelleen. Jos pelaa huonosti, niin voi pudota ihan ensimmäiseen otteluun asti. 

Pelissä ei ole mitään salasanaa ja se täytyykin aloittaa täysin alusta jos haluaa jatkaa myöhemmin mestaruuden tavoittelemista.

Ennen matsia pystyy treenaamaan lihaksia parempaan jamaan. Valittavana on kolme erilaista lajia; kyykky painoilla, vatsapunnerrukset ja punnerrukset. Treenata todellakin kannatti, sillä se nostatti pelihahmon voimaa ja taitoa.

Vaikka treenattavilla lajeilla ei eroja ollutkaan, vaihtelin vaihtelun vuoksi treenattavaa liikettä. Huvittavin treenausmuoto on punnerrukset, sillä pelihahmon päällä kököttää sumopainija antamassa lisäpainoa treeniin :D

Treenaus tapahtui niin, että rämpytettiin A-nappia ja kun mittarin sai täyteen, yksi pallura tuli lisää mittariin. Jos aikaa oli vielä jäljellä, oli ihan mahdollista saada toinenkin pallura saman session aikana. Tässä hommassa on kuitenkin niin tiukka aikaraja, että en onnistunut kuin yhden palluran kerrallaan saamaan mittariin.

Katsoin huvikseni miten TMR hommasta suoriutui, niin ukko veteli helposti kaksikin palluraa kerrallaan :D Vaikka kuinka yritin rämpyttää, niin en ihan onnistunut tässä hommassa. Kolme palluraa olisi ollut varmaan mahdollista saavuttaa turbo-ohjaimella, mutta tälläisiä kun en käytä niin joutui aina tyytymään vai yhteen.

Seitsemän palluraa on mahdollista saada maksimissaan mittariin ja kyllähän palluroiden määrä helpotti ukkojen murjomista ja ukkojen pitämistä kehän pinnassa. Ottelun häviämisestä menetti aina yhden palluran ja voiton jälkeen ei voinut hahmoa treenata. Häviöt olivat myrkkyä itselleni, sillä jos niitä tuli kaksi putkeen, menetin yhden voimapalluran.

Ainoastaan häviämällä ensimmäiselle vastustajalle palluroita pystyi kerryttämään, sillä tämän matsin häviämisestä ei rangaistu palluran menetyksellä. Tämän tajuaminen otti oman aikansa ja ihmettelinkin pelin edetessä, että miten olin onnistunut kerryttämään muutamia palluroita itselleni.

Onneksi tässä oli tälläinen ratkaisu, että ensimmäisessä matsissa pystyy kerryttämään palluroita. Olisi mennyt melkoiseksi kikkailuksi tämän läpäisy...

Ohjekirja kertoo hienosti, että voimamittari putoaa nollaan jos suljet pelikoneesi. Hienosti ohjeistettu, eipähän tule suru puseroon informaatiopulasta.

Pelissä pätee perus showpainisäännöt. Ukkoja voi murjoa erilaisilla liikkeillä, halutessaan pystyi tolpan päälle kiipeämään ja hypätä maassa makaavan vastustajan niskaan. Ukkoja pystyi viskomaan kehän ulkopuolelle ja jos siellä makoili liian pitkään niin, että toinen painija on kehässä, voittaa matsin tällä keinolla.

Tätä en onnistunut tekemään, sillä aina vastustaja keplotteli itsensä takaisin kehään. Ruudun alareunassa on energiapalkit ja vastustajan voittaminen vaati sen, että hänen energiapalkkinsa on nollassa jolloin "pinnauksen" pystyi tekemään. Välillä vaikka energiapalkki oli nollissa, vastustaja urheasti nousi pystyyn.

Välillä hieman inhottavan RNG:n vuoksi joutui useita kertoja yrittää vastustajan pinnausta ennen kuin ukko jäi kehän pintaan. Aluksi en tajunnut, miten pinnaus tehdään ja se tapahtuikin hieman tuurilla. Myöhemmin selvisi, että ei saa painaa mitään muuta nappia kuin B:tä jotta pinnausliike aktivoituu. 

Pelissä tehdään liikkeitä painamalla joko A:ta tai B:tä samalla kun painaa D-padista johonkin suuntaan. Hetken se otti, että muisti irrottaa peukalon D-padilta kun menee vastustajan lähelle tavoitteena pinnata kaveri.

Jokaisella hahmolla on kaksi erikoisliikettä. Matsin alussa erikoisliikkeet näytettiin perinteisestä kuvakulmasta, mutta kun vastustajan energiat ovat tarpeeksi alhaalla, erikoisliike näytettiin näyttävällä välivideolla höystettynä. Tämä oli hieno lisä, mutta kun saman liikkeen oli nähnyt monia kertoja vieläpä saman matsin aikana, alkoi se hieman puuduttamaan.

Peli eteni välillä hieman omituisesti ja saatoin voittaa useamman vastustajan putkeen. Sitten tuli vastaan ukkeli jota ei vaan saanut mukiloitua. Tämän jälkeen saatoin hävitä aikaisemmille ukoille ja häviöitä tuli useampi putkeen.

Tarpeeksi kauan kun pelasi, viimein sain yhdeksännen vastustajan murjottua. Tämän vastustajan mukiloinnin jälkeen minut kruunattiin mestariksi, mutta koitos ei vielä ollutkaan ohi... Mystinen B. King astui esiin ja tämä on pelin oikea viimeinen vastus.

Tämä kaveri ei ollutkaan mikään helppo vastus ja hän murjoikin minua ihan huolella. B. Kingin iskuista menetti todella paljon energiaa ja häneen oli hankala saada mitään liikkeitä tehtyä. Tässä kohtaa peli nostaa hieman ummehtunutta viittaansa ja paljastaa sen alta mielestäni aika halpamaisen asian nimittäin kun B. Kingille häviää, menettääkin yhden voimapalluran sijaan kaksi!

Häviön jälkeen pääsee treenaamaan, mutta kun en pysty saamaan kuin yhden voimapalluran itselleni, tässä tuli jatkuvasti tappiota. Yhdeksännen vastustajan onnistuin kaatamaan aina ensimmäisellä yrityksellä, mutta eipä se hirveästi auttanut. 

Kun minulla oli vielä voimapalluroita hallussani, kohtaamiseni B. Kingin kanssa meni hieman paremmin, mutta yritykset huonontuivat kerta kerralta. Melkoinen pattitilanne meneillään!

Homma alkoi turhauttaa toden teolla ja täytyi miettiä uutta taktiikkaa. Yritin kovasti saada kahta voimapalluraa haalittua treenauksesta, mutta ei se vaan millään onnistunut. Aloin miettimään, miten olin onnistunut saamaan useampia palluroita aikaisemmissa matseissa. Pienen selvittelyn jälkeen selvisi, että ensimmäisestä vastustajasta onnistuu saamaan kaikki pallurat täyteen, kunhan vain hävisi hänelle kerta toisensa jälkeen.

Päädyin sellaiseen ratkaisuun, että hävisin kaikki matsit jotta päädyn jälleen ensimmäiseen vastustajaan, Akira Dragoniin. Matsien häviäminen oli aluksi todella pitkästyttävää, mutta sitten muistin, että kun menen vain kehän ulkopuolelle neppailemaan, häviän ottelun nopeimmin tällä keinolla.

Tässä sitä sitten jälleen oltiin, pelin alkupisteessä - toki kokemusta rikkaampana. Keräsin pallurat täyteen ja aloitin homman uudelleen. Nyt tiedostin asian, että matseja ei saa mennä häviämään ainakaan kahta putkeen. Myöskin mielessä pyöri, että jos häviän B. Kingille kerran, joudun taas todennäköisesti palaamaan ensimmäiseen matsiin grindailemaan palluroita. Tätä en missään nimessä enää halunnut tehdä. 

Täyden voiman avulla ja huomattavasti vakuuttavammalla kokemuksella ukot kaatuivat kuin vanhat puut tuulessa. Eikä aikaakaan, kun olin jälleen B. Kingin kanssa vastakkain.

Eron huomasi selkeästi kun minulla oli voima maksimitasolla, paljon helpommin sai iskuja perille ja energiamittarin nollaan. Muutaman kerran se silti otti, ennen kuin B. King jäi lopullisesti painikehän pintaan.

Tämähän on erinomainen peli! En mikään suuri vapaapainin ystävä ole, mutta tätä oli todella hauska pelata vaikkakin jouduin kerran palaamaan takaisin alkuun. Ehkä hieman armollisempi rämpytysnopeus olisi ollut paikallaan tai sitten jokin muu muutos tähän treenaus-systeemiin.

Mutta menihän se näinkin, saipahan enemmän murjoa ukkoja pläskiin. En usko, että enää näin laadukasta painipeliä tulee NESillä vastaan, sen verran kova taso oli tämän suhteen. Ei suotta kaverini peliä kehunut.

Rush'n Attack

Games Beaten: 462/710

Genre: Run and Gun

Goal: Destroy the Enemy's Secret Weapon (Stage 6)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 7/10

Kymmeniä sotilaita pidetään vankina tasokkaasti suojatussa tukikohdassa vihollislinjojen uumenissa. Sinun tehtävänäsi on vapauttaa heidät ja tuhota tämä tukikohta. 

Mutta jotta pääsisit sinne, sinun täytyy matkata kuuden kuolettavan tason halki.

Pitkästä aikaa pääsin osallistumaan NES-Retron kuukauden NES -peliin kun sattui sellainen valikoitumaan mitä en ollut vielä läpäissyt. Tämä käy hetki hetkeltä hankalammaksi hommaksi :D

Peliä en ollut koskaan aikaisemmin pelannut mutta Retkun videon ansiosta peli on melko tuttu. Alunperin Arcadelle ilmestynyt vuonna 1985, NES -versio koki päivänvalon pari vuotta myöhemmin. Alkuperäinen Japanilainen nimi on Green Beret, mutta jostain syystä se haluttiin sitten vaihtaa kun peli julkaistiin muualla.

Tämän pelin läpäisyn aikana kävi huvittava juttu, sillä kävin itse kertausharjoituksissa. Kerkesin hieman pelata peliä ennen kertaukseen lähtemistä ja sitten läpäisin pelin kertauksen jälkeen. Kertauksessa suoritetut tehtävät eivät valitettavasti auttaneet tämän pelin kanssa :(

Koska on kyse Arcade käännöksestä, on vaikeusaste sen mukainen. Pelissä kuolee yhdestä osumasta ja neljällä lisärillä pitäisi selvitä loppuun asti. Pisteistä saa lisäreitä, mutta siihen vaaditaan 100 000 pistettä jotta yhden lisärin saa, niin tämän vuoksi maksimi mitä pelaamisen aikana kerkeää kerätä on kaksi lisäriä.

Tässä olisi varmaan voinut jäädä paikalleen tappamaan loputtomasti spawnaavia Neuvostoliittolaisia kolmannen lisärin toivossa, mutta tähän hommaan olisi mennyt ikä ja terveys. 

Pelissä on vain kuusi lyhyttä kenttää, mutta hieman pirullisen vaikeusasteen vuoksi läpäisy ei ole mikään ihan helppo juttu. Kuolemasta joutuu pienen pätkän taaksepäin ja jos menee kuolemaan uudelleen heti perään, joutuu vielä kauemmaksi taaksepäin. Tämä on hyvin hämmentävä ja ilkeä mekaniikka, sillä jos on kerta saavuttanut jatkopaikan, miksi pitää rangaista ja viedä pelaajaa vielä kauemmaksi :(

Vaikka pelin genre onkin Run and Gun, ei sankarillemme kuitenkaan ole annettu kuin puukko hyökkäyskeinoksi. Saa pelissä muutamia aseita, mutta ne ovat vain hetkellisiä apuvälineitä. Jotenkin absurdi ajatus, että supersotilas lähtee Neuvostoliittoon tuhoamaan jotain superasetta pelkän puukon kanssa :D

No, ei vastaantulevat Neuvostosotilaatkaan kovin välkkyjä ole, sillä pelissä ei juuri kukaan ammu aseella. Suurin osa vihollisista joko kävelee eteenpäin tai hyppää sankarin yli. Yksi hieman älykkäämpi vihollistyyppi löytyy mikä osaa seurata pelihahmoa kiiveten tikkaita ja jopa ampuen aseella! Vihollistyypit on onneksi erotettu värikoodeilla niin tietää mikä tavan sankari vastaan tuleekaan.

Hieman kyseenalaisesti hyppynappi on täytynyt laittaa D -padiin. Tämähän loi sitten suuria ongelmia kun painetilanteissa vahingossa hyppäsi kun tarkoituksena oli kääntyä ympäri. Hyppy aktivoitui vielä jotenkin todella herkästi. B:stä puukotettiin ja A:sta käytettiin sitten muita aseita mitä sai satunnaisesti.

Jos minä olisin suunnitellut tätä peliä, niin selectillä olisi valinnut nuo satunnaiset aseet ja A -napista hyppy. Nyt tämä asetelma aiheutti vain turhaa raivoamista.

Viholliset pudottelevat muutamia erilaisia kertakäyttöisiä helpotuksia ja osa näistä on loppupeleissä aika turhia. Sinko ja kranaatit ovat neljästä erilaisesta apuvälineestä ne parhaimmat. Singolla voi ampua kolme kertaa ja ammusta upeasti lävistää kaikki vastaantulevat viholliset jatkaen matkaansa ruudun reunaan asti. Ensimmäisen kentän pomon saa näppärästi tuhottua kolmella oikein ajoitetulla singon ammuksella.

Kranaatteja saa myöskin kolme kappaletta ja niitä voi heitellä vihollisten nilkoille tuhoten muutaman ukon kerrallaan. Ainakin yhdestä kentästä löytyi pistooli joka antaa pieneksi hetkeksi loputtomat ammukset ja voi vaan juosta ja räimiä menemään.

Yksi kuolemattomuustavarakin on tähän mukaan saatu ja se on kyllä pöllitty suoraan Super Mariosta. Tähti joka laittaa pelihahmon välkkymään ja tekee siitä hetkeksi kuolemattoman :D Vaikka alkuperäinen peli on aikaisemmin julkaistu kuin Mario, niin ei Arcadeversiossa mitään kuolemattomuustähteä ollut, ei ainakaan siinä videossa mitä katselin. Eli se on vain laitettu tähän NES -versioon :D

Pistooli ja tähti ovat erittäin turhia kapistuksia, sillä ei vihollisista niin pahaa vaaraa ole sen muutaman sekunnin ajan mitä nämä helpotukset kestävät. Tavarat saa käyttöönsä vielä sellaisissa kohdissa, mitkä pääsee hyvin ilman mitään avustuksia.

Pelin vaikeusastekäyrä on aika kummallinen. Ensimmäinen kenttä on helppoa läpsyttelyä, mutta toinen kenttä ottaa sitten luulot pois. Toisen kentän treenaamisessa meni neljännen kentän lisäksi eniten aikaa. Viholliset on sijoiteltu aika ärsyttävästi ja kentässä on vielä tähystystorneja joista ukkelit tykittävät jatkuvasti. Tähystystornissa olevia vihollisia ei voi vielä mitenkään tappaa vaan on vain käveltävä ohi ja väisteltävä ammukset.

Tässä pelissä onneksi viholliset ovat aina samoilla paikoillaan, ainakin suurin osa niistä. Ihan varma en ole perus normaaleista vihollisista jotka juoksevat kohti ruudun reunasta. Näiden vihollisten kävelynopeus vaihtelee aika paljon ja tuntui, että peli arpoi randomilla minkä nopeuksinen ukkeli seuraavaksi tulee vastaan.

Jos menee kuolemaan, silloin paletti menee sekaisin ja ei tiedä mitä tulee mistäkin. Paikalleen lukittujenkin vihollisten ilmestymiskohdat hieman muuttuvat kuolemisen myötä. Tämä on periaatteessa yksi suuri muistipeli ja pitää vaan muistaa mitä tuli milloinkin.

Joskus normaalit ukkelit tekevät tepposet ja ilmestyvät ruudulle pahimmalla mahdollisella hetkellä silloin kun ruudulla on jo hyppiviä vihollisia. Tällöin henki lähti hyvin helposti kun ei pysty kaikkea mahdollista väistämään. Yleensä ongelmatilanteita syntyi silloin, kun nirhasi kaksi takaa tulevaa vihollista ja sitten peli päättikin spwanta normaalin ukkelin ruudun etupuolelta.

Aluksi hyppivät viholliset aiheuttivat melkoista päänvaivaa miten ne saisi mahdollisimman helposti tuhottua. Löytyi pari keinoa heidän tuhoamiseksi - joko hyppypuukotus tai sitten paikallaan puukotus. Kun hyppivät viholliset hyppäävät aina pelihahmon kohdalla, pystyi itsekin hyppäämällä puukottamaan ne hengiltä aika helposti. Välillä, kiitos normaalivihollisten sijoittelun tämä ei ollutkaan mahdollista toteuttaa ja piti keksiä toinen keino. En tiedä oliko asia suunniteltua, mutta nämä äijät pystyi puukottamaan ihan vain paikallaan seisten.

Homma näyttää pelottavalta, mutta kyllä puukko aina osui ukkoa jalkaan vaikka selkeästi näyttikin, että vihollisen mono osuu ensin sankariamme päähän. 

Korviini kantautui tieto, että hyppivien vihollisten ali voi vaan juosta, peli helpottui tämän myötä parin pykälän verran. Nyt kun ei tullut turhia pysähtelyjä, normaalit juoksevat viholliset sai pidettyä hieman paremmin hallinnassa ja pahimmat kohtaamiset onnistui välttämään.

Kun sain toisen kentän opeteltua, kolmas meni suhteellisen nopealla tahdilla läpi. Sen pomokaan ei ollut mikään kummoinen, piti puukottaa koiria naamaan. Seuraava kompastuskivi olikin sitten neljäs kenttä, "Forest and Airshed".

Jotenkin vihollisten sijoittelu ei vaan millään painunut mieleen ja yleensä kun tähän kenttään edes pääsi, elämät olivat niin vähissä, että ei kovin montaa yritystä kerinnyt ottamaan. Niin kuin normaalistikin, kyllähän kenttä lopulta alkoi sujumaan mallikkaasti kun tarpeeksi jaksoi yrittää.

Jotta pääsee neljännen kentän loppuun ja jopa viidenteen kenttään, on tärkeää, että ei kuole juurikaan aikaisemmissa kentissä. Jos ensimmäisessä tai toisessa kentässä menin kuolemaan, painoin tylysti resettiä. Joskus laiskuuttani saatoin jatkaa vaikka kuolinkin toisessa kentässä, alusta aloittaminen oli myöskin aika puuduttavaa hommaa.

Viides kenttä itsessään ei mikään ihan hirmu hankala ollut, mutta sen pomotaistelu, Parachute Troopit olivatkin sitten pelin ärsyttävintä tuotosta. Ukot laskeutuvat taivaalta ja tykittävät samalla epäloogisissa kulmissa tulevia ammuksia. Tuurilla oli todella iso osa, että sai luodit väistettyä. Taistelun loppu oli sitten helppo jos tästä alkutykityksestä selvisi, sillä pystyi vain makuullaan puukottamaan päälle käveleviä laskuvarjoukkoja :D

Viimeinen kenttä onkin sitten yllättäen todella helppo, pomotaistelua myöten. Ongelmana yleensä oli, että tähän ei kovin monella lisärillä päässyt ja paineen vuoksi hävisi ne vähäisetkin typerien virheiden takia.

Alkoi todella maistua puulta katsella samaa introruutua ja ensimmäisen kentän alkua. Myös koskaan ei tiennyt, millä tuulella Parachute Troopit ovat ja monta tarkkaan varjeltua lisäriä niihin uppoaa.

Alkukentät alkoivat sujua jo todella mallikkaasti, mitä nyt muutamia pikkuvirheitä sattui siellä sun täällä. Keksin moniin kohtiin helppoja tapoja jotta ne pystyi selvittämään mahdollisimman riskittömästi.

Viimein se herkkusuorituksin tuli kun pääsin viimeiseen kenttään vain parilla kuolemalla ja pisteeni olivat sillä tasolla, että saisin lisärin kohtapuoliin! Kenttää olin jo treenaillut useamman kerran ja tiesin suunnilleen mitä vastassa on. Viimeinen kenttä on oudon yksinkertainen, sen pystyy juoksemaan ylätasolla alusta loppuun asti.

Alemmalla tasolla on vihollisten lisäksi miinoja joten kuka nyt siellä haluaisi kulkea kun ei ole siihen mitään kunnollista syytä. Keltaisien ukkojen kanssa sai olla tarkkana, sillä he kiipeilivät alatasolta ylös ja kun tämän vain huomasi ajoissa, ei suurempaa vaaraa ollut.

Muutamaan otteeseen täytyi tehdä pienet kikka kolmoset, sillä ruudun molemmista reunoista ilmestyi yhtä aikaa punaisiin vaateisiin pukeutuneita hyppiviä ukkoja. Tähän samaan soppaan ilmestyi vielä normaalejakin kävelijöitä. Tarkkaan täytyi harkita, miten tilanteen saisi ratkaistua.

Ennen viimeistä taistelua vastassa on vielä kattolasereita ja perus vihollisia, mutta vihollisten sijoittelu oli aika maltillista ja tästä kohdasta pääsi ihan reilusti juoksemalla ohi. Viimeinen pomo ei yllätyksiä aiheuttanut, kiitos Retkun. Vastassa on Neuvostoliittolaisten superase joka on jättimäinen ohjus.

Ruudun oikeasta reunasta tulee perus vihollisia ja yksi keltainen tavaran pudottava ukkeli. Tämä ukkeli pudottelee sinkoja joilla täytyy sitten ampua tätä Neuvostoliittolaisten superasetta. Aika riski ampua jättimäistä ohjusta muutaman metrin etäisyydeltä, mutta tämä pelin sankari onkin astetta kovempi jätkä.

Tietysti tähänkin taisteluun on täytynyt laittaa hyppiviä vihollisia ja tällä kertaa ei onnistukaan mikään alta juokseminen tai edes hyppäämällä puukottaminen kun samassa läjässä on kaikentyylisiä ukkeleita. Onneksi vanha kunnon paikallaan puukottaminen toimi tässäkin tilanteessa ja näin onnistuin tuhoamaan kaikki viholliset aika helposti.

Ohjus vaatii 12 osumaa tuhoutuakseen ja se onnistuu neljällä kerätyllä singolla. Kuolematta ja ensimmäisellä yrityksellä meni tämä viimeinen pomo, onneksi ei mitään Parachute Troopien tapaista RNG:tä ollut tähän laitettu.

Ei ollut ihan minun makuuni tämä peli. Pääosin yhtä ja samaa kentästä toiseen. Hieman maisemat ja pomot vaihtuivat. Musiikeista täytyy kyllä antaa pisteitä, ne maistuivat oikeinkin hyvin!

The Adventures of Bayou Billy

Games Beaten: 461/710

Genre: Action

Goal: Defeat Rocky and Rocco (Stage 9)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 8/10

Pitkä, musta vesimokkasiinikäärme luikertelee rämeellä olevan pientalosi kuistin poikki ja sen kostea selkämys kimmeltää kuunvalossa. Sinä et kuitenkaan kiinnitä huomiota tähän vierailijaan.

Olet liian hämilläsi rakkaudesta saatettuasi parhaimman tyttösi, Annabellen (joka on makeinta hunajaa mitä löytyy tältä puolelta pesää) kotiin Jambalaya Jamboreesta, missä romanttisesti napsit rapuja ja jaoit kulhollisen filet gumboa.

Nautit myös Gordonin (gangsterikuningas Bourbon kadulta) Red Bean's 'n Rice -varaston murskaamisesta. Tämä legendaarinen paikka toimii kansainvälisen rikollisuuden tukikohtana.

Yhtäkkiä limusiini kurvaa sammaleen peittämälle pihallesi. Luoteja lentelee vesikouruihisi pelotellen lintuja heidän yöpymispaikoiltaan ja pakottaen sinut maihin. Kun savu hälvenee, huomaat vieressäsi kiven johon on kiinnitettynä viesti.

Siinä lukee näin: "Arvoisa räme-Billy, koska olet sekaantunut toimeentuloihini, olen ryhtynyt toimenpiteisiin rohkeiden aikeidesi lopettamiseksi. Sinun ihanan Annabellesi on vangittuna plantaaseillani ja mitä vähemmän sekaannut asioihini, sitä paremmassa turvassa hän on. Uhkaavin terveisin, Gordon."

Ruttasit viestin ja aloit huutaa kuin kiukkuinen alligaattori. Tuli tanssii silmissäsi - hikivanoja on käsissäsi sekä otsallasi. Tartut 30-senttiseen terääsi ja tiedät tarkkaan mitä sinun pitää tehdä.

 

Projektissa matka jatkuu kohti rämeikköä pelastamaan ihanaa neitoa, Annabelle Bon Vivantia. Tämäkin peli on jonkinlaisen kulttimaineen saanut vaikeusasteensa vuoksi ja kyllähän tämä erittäin haastava peli onkin!

Tämän läpäisyyn olisi tuhrautunut huomattavasti enemmän aikaa, mutta minulla oli jo valmiiksi hyvä määrä nippelitietoa pelin turhauttavimmista kohdista. Tämä peli ei ole todellakaan mikään aloittelijaystävällinen ja turpaan tulee huolella useista treenauksista huolimatta.

Mutta niin kuin jokaisen pelin kohdalla, peli alkaa sujumaan kunhan vain jaksaa hinkata ja hinkata. Tässä tosin se edistymiskäyrä nousi hieman hitaammin kuin yleensä. 

Todella mahtipontisen kokonaisuuden Konami onnistui vääntämään jo vuonna 1989, sillä pelissä on kolme täysin erilaista pelimuotoa. Halutessaan tätä voi pelata myös Zapperilla! Itse kuitenkin pelasin koko pelin läpi ihan perus ohjaimella, vaikka kyllä harkitsinkin Zapperilla pelaamista.

Billyn täytyy seikkailla yhdeksän kentän halki jotta saa ihanan Annabellen pelastettua mafioso Gordonin kynsistä. Tässä on viisi continuea, mutta määrän ei kannata antaa hämätä. Ne kuluvat yllättävän nopeasti loppuun pelin vaikeusasteen vuoksi. 

Ennen kun tässä kannattaa lähteä sen kummemmin seikkailemaan, on hyvä vierailla ensin harjoitusmoodissa. Kaikkia eri pelimuotoja pystyy treenaamaan ja jos ne onnistuu läpäisemään, siitä palkitaan avokätisesti!

Muutenkin on hyvä käydä nämä testailemassa, sillä jos ei lyhyttä harjoitusmoodia pääse läpi, ei ole valmis todelliseen seikkailuun. Ensimmäinen harjoitus koskee pelin mäiskintä -osuutta. Edetään pikku pätkän verran hakaten ukoista ilmat pihalle.

Tämä on yllättävänkin haastava heti alkuun, mutta se on ilmeisesti tarkoituskin jotta saa kunnon tuntumaa peliin. Tämän harjoituksen läpäisystä palkitaan lihapullalla! Lihapulla on todella mahtava asia, sillä Billy käyttää sen automaattisesi kun energiat valuvat nollaan. 

Tällä tavoin säästyy yksi lisäri ja meno jatkuu samasta kohdasta! 

Seuraavana treenataan autolla ajamista. Kyllä, tähänkin peliin on pitänyt tunkea tälläinen upea ajelu -osio. Jos ajelun suorittaa loppuun asti, saa palkinnoksi lisärin, tämäkin on erittäin mahtava juttu!

Viimeisestä pelimoodista, eli ammuskelusta palkinnoksi saa vain enemmän ammuksia seikkailun ammuskelu -osuuksiin. Tätä en treenannut kertaakaan koska en nähnyt asiaa millään tavalla tarpeelliseksi. Ammukset riittivät ihan tarpeeksi hyvin sellaisenaan.

Näitä palkintoja ei voi kerätä kuin kerran jonka jälkeen on siirryttävä seikkailun pariin. Täytyy myöntää, että välillä hieman rasitti tulla Game Overin jälkeen harjoitus mestaan keräilemään nämä palkinnot kun olisi vain tehnyt mieli aloittaa suoraan uusi seikkailu.

Vaikka tämä lihapulla upea palkinto olikin, en sitä onnistunut koskaan kuljettamaan ensimmäistä kentästä pidemmälle :D Energiaa kului aina vihollisten mukilointiin sen verran, että mokoma haaskautui. Siitä olisi ollut erityistä apua viimeisissä kentissä, mutta minkäs teet.

Kun itse seikkailuun siirtyy, alkaakin todellinen taistelu hengissä pysymisestä. Jokainen vihollinen on yksi työmaa saada hengiltä - he ottavat jäätävät määrät osumaa. Vihollisten kanssa kannatti ikään kuin tanssia ympäri ruutua tai muuten he kyllä mukiloivat Billyn pahaan kuntoon.

Beat 'em up -pelien tyylillisesti tässä täytyy mukiloida kaikki viholliset pois ruudulta ennen kuin pääsi taas etenemään - paria poikkeusta luukuun ottamatta. Billy on niin kova luu, että hakkaa alligaattoreitakin jopa niiden luonnollisessa elementissä - vedessä :D

Erittäin pahoja tilanteita ovat ne, missä vastaan tulee kolme ukkelia samanaikaisesti. Siinä saa jo melkoisella tavalla kikkailla, että saa kaikki hakattua ilman suurempaa vahinkoa.

Jos tässä meni kuolemaan, ei saa jatkaa samasta kohdasta vaan joutuu pienen pätkän taaksepäin. Onneksi jatkopaikkoja on usein, muuten tämä olisi mennyt aika brutaaliksi.

Pelissä on paljon erilaisia aseita ja viholliset pudottelevat niitä sekä raakaa lihaa mistä saa energiaa. Miksi raakaa? Koska tämä on osittain rämeelle sijoittuva äijäpeli, missä pelastetaan isorintainen neitokainen, niin tietysti lihan pitää olla raakaa. Eikä tässä olisi aikaakaan alkaa mitään kypsentelemään. 

Aseet on todella huvittavasti nimetty ohjekirjassa, esimerkiksi ihan perus keppi on saanut nimen "The Ugly Stick" :D Myöskin tikari, mikä on pelissä aika lyhkäisen mittainen on jostain syystä "The Foot Long Blade" :D Ehkä vain Konamin hyvää huumorivitsiä! 

Aseilla on iso merkitys, sillä niillä saa ukot nuijittua huomattavasti nopeammin ja turvallisemmin kuin potkuilla tai nyrkeillä. Muutamassa kentässä saa jopa Magnumin, millä pahisten henki lähtee todella nopeasti. 

Aseiden kanssa sai olla varovainen jos maassa on monta erilaista, sillä ainoastaan yhtä kerrallaan pystyy kantamaan. Jos keräsi jonkun muun, vaihtui kädessä oleva ase siihen. Aseissa on se hyvä puoli, että ne kulkeutuvat kentästä kenttään mukana! Pois lukien magnumi, se on vain kenttäkohtainen.

Viholliset kantavat hallussaan myös suojaliivejä. Suojaliivi on mahtava juttu, sillä jos sellainen on yllään, luodit vain kimpoilevat pois Billystä kuin jostain kumiseinästä :D Vihollisia, kellä on yllään suojaliivi ei kannata mennä mätkimään aseilla, sillä ase tuhoutuu tästä.

Aluksi en tätä edes tajunnut ja luulin, että aseet häviävät tietyn käyttöajan jälkeen. Vihollinen, kellä on suojaliivi yllään erottaa hyvin erilaisesta värityksestä. Pelissä on todella jännä mekaniikka, sillä viholliset voivat keräillä kaikki tavarat takaisin mitä heiltä on lentänyt maahan.

Myös raa'at lihat kelpaavat ja jos sitä ei tarpeeksi nopeasti kerää itse, joku muu sen ottaa haltuunsa. Lihan saa kuitenkin onneksi takaisin kunhan vaan pieksää vihollista hetken aikaa. Rämeiden alligaattorit ovat myös kunnon hordaajia ja heiltä löytyy jos jonkinlaista tavaraa kuten keppejä :D

Ammuskelukentissä on omat kerättävät tavaransa joita ei muista löydy. Kentässä on tiettyjä vihollisia mitkä aina pudottivat tavaroita. Myös jotkin "normaalit" viholliset saattoivat satunnaisesti pudottaa jonkun jos erittäin hyvä tuuri kävi. Suojaliivi löytyy tästäkin kenttätyypistä, mutta se toimii täysin eritavalla.

Se antaa hetkellisen kuolemattomuuden jonka aikana ei tarvitse onneksi välittää mistään osumista. Ensiapulaukusta saa panokset täyteen, näemmä raaka liha on syrjäytetty näissä peliosuuksissa. Ammus-symbolista saa lisää ammuksia. Tähti tuhoaa kaikki viholliset ruudulta ja tiimalasi antaa hetkelliset loputtomat ammukset.

Näissä kentissä lähtee henki saman tien jos ammukset loppuvat, kieltämättä aika julma kohtalo. Viimeisessä ammuskelukentässä en onnistunut pelaamaan kenttää loppuun niin, että en olisi kuollut kerran ammusten puutteeseen.

Yllättävän hyvin nämä kenttätyypit toimivat ihan ohjaimella pelattuna, tähtäin liikkui herkästi ja sen sai asetettua hyvin vihollisten päälle. 

Peli eteni mukavasti neljänteen kenttään asti missä sitten iski todellinen seinä vastaan. Kyseessä on ensimmäinen ajelukenttä. Kamalat muistot Mach Riderista tulvi mieleeni...hrrr. Ei kenttä nyt ihan niin paha ollut kuin se peli, mutta ei mikään ihan helppo hommakaan.

Ideana ajelukentässä on päästä aikarajan sisällä maaliin tuhoten vastaantulevia autoja ja lentokoneita väistellen samalla vastaan tulevaa rojua. Tässä kenttätyypissä ei energiapalkkia ole lainkaan vaan kaikki tappaa kerrasta. Vihollisautot tuhotaan konekiväärillä ja lentokoneisiin heitetään kranaatti. Silloin kun kranaatti on ilmassa, ei konekivääriä voinut käyttää. Tämä piti tarkkaan painaa mieleen ja välillä joutui puntaroimaan, kumman tuhosi ensin jos auto ja lentokone sattui olemaan samanaikaisesti lähettyvillä.

Ajelukentissä on tiukka aikaraja ja aluksi luulin, että jos sen puitteissa ei pääse maaliin, koko homma menee uusiksi. Tämähän kuitenkin oli väärää informaatiota, sillä ajan loppumisesta menettää vain lisärin. Meno jatkuu samasta kohdasta mihin kuoli ja aikakin on palautunut täyteen :D

Jos olisin tämän aikaisemmin tiennyt, olisin säästänyt huomattavasti enemmän aikaa läpäisyni suhteen, sillä liian kovaa ajamisen vuoksi tein jatkuvasti virheitä. Kun tästä ensimmäisestä ajelukentästä on selvinnyt, palkitaan heti perään toisella! Tässä toisessa ei tiellä ole enää esteitä, mutta tie on itsessään niin mutkainen, että joutui jatkuvasti vauhtia hidastamaan.

Tässä jälkimmäisessä huomasin sen, että aikarajan ylityksellä ei ole juurikaan merkitystä. En vain kyennyt ajamaan niin kovaa, että aika olisi riittänyt maaliin asti. Päätin ajella ihan hissukseen ja hidastaa kunnolla jos auto meinasi ajautua liian lähelle pientaretta.

Hieman kämästä koodausta näissä ajelukentissä on havaittavissa, sillä tiellä ajaviin autoihin on välillä todella mahdotonta osua ja panokset menevät vain läpi. Sitä kun olettaa, että auto tuhoutuu niin kuin pitkääkin ja sitten ei käykään niin - henkihän siinä hommassa lähtee.

Tämän pelin kohdalla kävi hieman samantyylisesti kuin edellisen Last Action Heron kanssa, eli meni hieman yllättäen läpi. Ei tämä nyt kuitenkaan suorilta käsin mennyt läpi, ei todellakaan. Useita päiviä viittä ensimmäistä kenttää tuli väännettyä, mutta kun viidennestä eli tästä toisesta ajelukentästä pääsin eteenpäin, menikin peli sitten läpi asti. Isona syynä on juurikin tuo informaatio, sillä ilman mitään tietämystä tätä olisi hangattu todennäköisesti useampi viikko.

Myöskin jos en olisi grindannut viittä ensimmäistä kenttää reilusti, ei olisi loppupuolen haastavista mäiskintä kentistä tullut yhtään mitään. 

Kentät tässä on jaoteltu aika mukavasti, niin että joka toinen kenttä on erityylinen. Poikkeuksena ajelukentät mitkä tulevat putkeen. Onneksi tulevat, sillä on hyvä flow päällä, niin meneepähän helpommin. Tietty parempi ratkaisu olisi ollut laittaa vain yksi ajelukenttä peliin.

Jostain syystä pelin ihka ensimmäinen kenttä tuntuu huomattavasti hankalammalta kuin suurin osa pelin muista kentistä. Se on myös todella pitkä verrattuna muihin kenttiin. Vaikeimpana itselle oli kenttä numero kuusi, French Quarter joka on pitkä ja täynnä pelin haastavimpia vihollisia.

Vaikka kentät pääosin haastavia ovatkin kestävine vihollisineen, pomot tässä eivät onneksi ihan älyttömiä olleet...pois lukien viimeiset mähinät. Ensimmäinen taistelu kohdataan pelin toisessa kentässä joka on ammuskelukenttä. Siinä tykitellään pientä sinistä Whirlybird helikopteria ja välillä tapetaan sen pudottamia ukkeleita.

Seuraava pomo onkin sitten jo seuraavassa kentässä vastassa ja sen kanssa aluksi meinasi mennä jauhot suuhun. Kun kerta mätkintäkenttien vihollisetkin ovat kovia tyyppejä, niin sitten pitäisi vielä pomovastus kohdata tälläisessä kentässä. Ihan ensimmäisellä kohtaamisella pääsin ukon jollain ihmeen tuurilla läpi, mutta tämän jälkeen vaikka samaa hyppypotkutaktiikkaa yritinkin, ei vaan luonnistunut ja turpaan tuli armottomasti.

Sitten löytyi uskomaton taktiikka! Kun vain seisoi vasemmassa reunassa ruutua ja spämmäsi lyöntiä, ukko jäi johonkin stunlockiin eikä saanut mitään aikaiseksi. Tämä Luis Tor-Ture nimeä käyttävä karpaasi yritti kyllä heitellä Billyä kuin roskasäkkiä, mutta jostain syystä kun seisoi ruudun reunassa, heittoanimaatio jäi kesken ja se epäonnistui. Näin tämä hankala ukko hoitui energiaa menettämättä :D

Toisessa ammuskelukentässäkin on lopputaistelu ja tämän kanssa oli myös pieniä hankaluuksia hetken aikaa. Vastassa on kaksi ukkoa; Lighting Rod ja Schwartz N.Eiger. Lighting Rod on aktiivisempi, se pomppii ympäri ruutua heitellen puukkoja kohti ruutua. Schwartz N.Eiger kävelee hissukseen ja ampuu rynkyllänsä.

Lighting Rod on järkevämpi yrittää saada ensin pois päiviltä, sillä puukot tekevät todella paljon vahinkoa. Mikäli mahdollista, molempia kannatti ampua samanaikaisesti. Puukoista menettää todella paljon energiaa ja tämän kun tajusi, aloin torjumaan niitä isommalla prosentilla. Näin taistelun sai hoideltua vaikka tiukille se menikin!

Niin kuin ylempänä jo mainitsinkin, peli meni hieman varkain läpi kun olin päässyt ensimmäistä kertaa jälkimmäisen ajelukentän läpi. Tähän johti erittäin hyvin onnistunut pelin alkupuolisko. Aloitin pelin pelaamisen tutulla kaavalla ja ennen pitkää olinkin ensimmäisessä ajelukentässä. Yleensä tämä ajelukenttä ei kovin mairittelevasti mennyt. Aina kenttään kului elämä tai pari, mutta nyt onnistuin menemään mokoman kuolematta läpi!

Nyt kun lisäreitä on jäljellä reilusti vaikeaa varten, niin ajattelin kokeilla ajaa hiljaa kun kovaa ajamisella kuluttaa vain kaikki lisärit silmänräpäyksessä. Hiljaa ajettaessa asioiden väistely helpottui huimattavasti ja vihollisautojen läpi menevät ammuksetkaan eivät olleet enää mikään älytön ongelma, sillä jos ei osunut nii pystyi vaan auton pysäyttämään ennen törmäystä.

Kentän loppu häämötti mutta myös aikarajan loppuminen. Kun kello tikitti nollaan, ilokseni lähti vain henki! Näin sain tämän mahdottomalta tuntuneen kentän suoritettua. Seuraavaksi oltiinkin sitten täysin tuntemattomalla maalla ja pelin hankalimmassa kentässä. Todella pitkä kenttä joka on täynnä entuudestaan tuntemattomia vihollisia.

Täällä vastaan tulee todella ärsyttäviä The Cajun Cut Throat -pelkureita jotka tykkäsivät hengailla ruudun ulkopuolella ja perääntyivät aina kun yritti ottaa kontaktia. Näihinkin taktiikka löytyi, mutta ärsyttäviä perkeleitä ovat.

Tästä kentästä sai pelin viimeisen ja parhaimman aseen, ruoskan! Ruoska on todella ylivoimainen, sillä pystyy lyömään vihollisia todella etäältä ja se ei tuhoudu vaikka löisi vihollista kellä on suojaliivi päällään. Piti kuitenkin olla varovainen, sillä jos vahingossa keräsi jonkun huonomman aseen itselleen, ruoskalle sai sanoa hyvästit.

Onneksi minulla oli elämiä varastossa hyvin menneiden ajelukenttien vuoksi ja onnistuin juuri ja juuri pääsemään kentän läpi. En usko, että olisin continuen alussa olevalla elämämäärällä tälläistä suoritusta onnistunut tekemään täysin vieraassa kentässä.

Seuraavana vuorossa onkin pelin viimeinen ammuskelukenttä. Kentässä ei mitään ihmeellistä ole, samanlainen kuin aikaisempi myös vaikeusasteeltaan, mutta yllä mainitsemani kaksiosainen pomotaistelu otti muutaman yrityksen, että se meni läpi. Kerran jouduin kentän alusta aloittamaan, mutta viimein sitten sain hommasta kiinni ja sain ukot tapettua. Seuraavaksi ollaankin periaatteessa viimeisessä kunnon kentässä, sillä viimeinen kenttä sisältää vain viimeiset pomotaistelut.

Ei tämä toiseksi viimeinenkään kenttä pituudellaan ansaitse kehuja, mutta vaikea pirulainen se on. Kenttä alkaa kunnon asemähinällä kun kolme A.L. Hurttia yrittää tehdä Billystä reikäjuustoa. Tämä kohtaus tuotti suuria vaikeuksia ja eteneminen meinasi tyssätä tähän. Onnistuin etenemään tästä hieman, mutta seuraavat ukot sitten mätkivät minusta ilmat pihalle ja jouduin käyttämään continuen.

Enään en onnistunutkaan näitä aseukkeleita tappamaan vaan yritys toisensa jälkeen meni aivan mönkään. Jälleen paloi continue. Jälleen minulla oli vahva luovutus mielessäni, kun kaksi elämää paloi ja yksi ainut yritys koko pelissä jäljellä ennen kuin näkisi taas Game Over -ruudun, missä Billy vajoaa rämeen uumeniin. Onnistuin nuijimaan asemiehet ja kaikki muutkin ukot jollain ihmeen kaupalla. Kun tässä saa kolmelta A.L. Hurtilta aseet, tarkoittaa se, että kentässä on paljon ammuksia käytössä. 

Muutamien mötyjen kanssa meni kunnon tanssimiseksi kun yritin saada heiltä suojaliivejä pois jotta heidät pystyy ampua. Kun karpaaseja on kolme samanaikaisesti ruudulla ja yhdellä vielä suojaliivi päällään, piti yrittää kikkailla, että sai luodin menemään tästä ukosta ohi suojaliivittömiin kavereihin.

Nämä karpaasit onneksi pudottavat ruoskan joka helpotti kentän lopussa vastaan tulevaa minipomoa. Upeasti nimetty Swamp Gas Charlie huitoo pienellä ruoskallaan ja ilmeisesti hänen kouluttamia koiria juoksee ruudun päästä päähän. Ei tämä ruoskan avulla kovin hankala ollut ja koiratkin kuolivat näppärästi yhdestä iskusta. Ainut vaan, että kuumotti vietävästi yhden elämäni vuoksi ja energiapalkkikin ei erityisen hyvältä näyttänyt.

Peli on onneksi siinä mielessä reilu, että antaa aina energiat täyteen kentän läpäisyn jälkeen. Ilman tätä en olisi kovin pitkälle päässyt, sillä olin aivan kuoleman kielissä Swamp Gas Charlien jälkeen.

Kentän jälkeen astutaan sisään Gordonin kartanoon ja tiesin, mitä on luvassa. Ensin täytyy antaa tälle Annabellen nappaaja mafioso Gordonille pataan ja se onnistuu erittäin mukavasti, kiitos edellisen kentän ruoskan. Kun minulla on päälläni vielä karpaaseilta saamani suojaliivi, ei Gordon pystynyt tekemään vahinkoa aseellaan. Pysyi etäällä ja huitoi ruoskalla, näin Gordon oli hoideltu aika helposti.

Mutta ei peli tähän lopu, ei missään tapauksessa. Seuraavana vuorossa on todellinen peukalontuhoaja-taistelu. Viimeisenä vastuksena kohdataan Rocky ja Rocco, Gordonin manttelinperijät. Jotenkin outoa, että ohjekirjassa nämä tyypit näyttää klassisilta hömelöiltä ganstereilta, mutta itse pelissä outoihin futuristisiin asuihin pukeutuneilta korstoilta.

Peli osoittaa jälleen reiluuttaan (mikä on tämän pelin kohdalla hieman outoa) ja antaa Gordonin mukiloinnin jälkeen energiat täyteen! Tiesin entuudestaan miten tämä taistelu kannattaa hoitaa ja näin toiminkin asian suhteen. Kuumotus oli silti armoton kun tiesin, että minulla on tasan tämä yksi yritys jäljellä. Tärkeää on, että saa nämä ukkelit samaan nippuun, kiertää huoneessa isoa ympyrää ja lyö ruoskalla kun on tarpeeksi etäällä. Tätä sitten toistettiin niin pitkään kun ukot kuoli.

Jotta kaksikkoon sai tehtyä etäisyyttä, täytyi kävellä pientä siksakkia samalla kun kiersi huonetta. Tämä oli melkoista hunajaa peukalolle ja piti useampaan otteeseen pitää pausen avulla taukoa jotta peukalo saa vähän huilata :D

Homma meinasi mennä läskiksi, sillä otin välillä tyhmiä osumia liian malttamattomien lyöntien vuoksi. Sain toisen tapettua ja minulla oli enää pari palkkia energiaa jäljellä. Hölmöilyt jatkuivat ja osumaa tuli... Jäljellä olevalla manttelinperijällä ei ollut enää montaa palkkia energiaa jäljellä, mutta ei ollut minullakaan.

Homma eskaloitui siihen pisteeseen, että minulla oli enää yksi palkki energiaa jäljellä ja seuraavasta osumasta se olisi hyvästien aika. Sain onneksi kerättyä itseni ja pidettyä homman kasassa. Molemmat veljekset on nyt tuhottu!

Tuntui todella hyvältä, että ei tarvinnut enää peliä aloittaa alusta vaikka luultavasti seuraavalla kerralla yritys olisikin mennyt huomattavasti paremmin.

Täytyy myöntää, että vaikka tämä ihan tarpeettoman vaikea peli onkin, tykkäsin tästä! Hieman vaikeusastetta alaspäin ja ehkä ajokentät niin, että molemmat olisi nivottu yhteen hieman lyhyempinä versioina. Näin tämä olisi ollut erittäin kova peli!

Tälläisenään kerta läpäisy riittää oikein mainiosti.

Last Action Hero

Games Beaten: 460/709

Genre: Action

Goal: Defeat The Ripper (Scene 7)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 4/10

Olet Jack Slater: kaikkien aikojen mahtavin elokuvasankari... Ja sinut on heitetty elämäsi isoimpaan seikkailuun. Kaikki alkoi siitä kun Danny Madigan sai haltuunsa taianomaisen elokuvalipun joka onnistui siirtämään hänet valkokankaalle.

Yhtäkkiä tämä lapsi on uskollinen apurisi ja te kaksi yhdessä teette elokuvahistoriaa väistelemällä luoteja, tuhoamalla autoja, syöksytte ikkunoiden läpi ja mukiloitte pahiksia.

Mutta jotain meni vikaan! Superpahis Benedict sai haltuunsa Dannyn taianomaisen elokuvalipun ja siirsi itsensä sekä apurinsa "oikeaan" maailmaan. Sanomattakin selvää, että maailma on nyt todellisessa ongelmassa!

Ainoastaan sinä, Jack pystyt pelastamaan päivän! Joten anna mennä - näytä meille yksi patentoiduista Hollywood -lopuistasi!

Tämän pelin kohdalla kävi melko huvittavasti, sillä samana päivänä kun Ghostbusters II meni läpi, niin tämä meni lähes heti perään. Tarkoituksenani oli vain hieman testailla, millaisesta pelistä on kysymys. Testailu päättyikin siihen, kun lopputekstit rullasi ruudulla :D

Täytyy myöntää, että hetken olin sillein, että "mitä ihmettä juuri tapahtui?" Aluksi peli tuntui haastavalta jonka vuoksi tämä yllätti suuresti, että meni muutamassa tunnissa läpi.

Todella myöhäinen NES -julkaisu kyseessä, sillä se on tullut pihalle vuonna 1993. Leffa ilmestyi samana vuonna. Tämä peli on julkaistu useammalle alustalle ja Sony Imagesoftin vastaava tuottaja, Rich Robinson valvoi elokuvan kuvaamista sekä pelinkehitystä jotta ne olisivat mahdollisimman yhtäläisiä.

Mielestäni vaikka kuinka hommaa valvoisi, niin ei muutamassa kuukaudessa saa kunnon tuotetta aikaiseksi. En muista versioista tiedä mitään, mutta tämä NES -versio on ainakin melko köykäinen ja yksinkertainen näinkin myöhäiseksi julkaisuksi. Leffa tuli pihalle kesäkuussa ja peli lokakuussa. Pakko oli saada jotain markkinoille!

Joka tapauksessa tämä peli on vain seitsemän lyhyen kentän mittainen mätkintä muutamalla continuella varustettuna. Kentissä ei ole muuta sisältöä kuin kävellä eteenpäin ja mäiskiä tai vaihtoehtoisesti väistellä vihollisia.

Ainut apukeino mitä pelistä löytyy on eriväriset sydämet. Lyhykäisellä pelikokemuksellani päässyt kärryille oliko sydämillä jonkinlaista eroa. Hyvin todennäköisesti on.

Kerta tässä vain mäiskitään menemään, on peliin laitettu useampi erilainen hyökkäys. Aluksi käytin vain perus lyöntiä, mutta sitten tovin pelailun jälkeen huomasin, että kun painaa D-padista ylöspäin ja lyöntinappia, Jack potkaisee!

Tämä osoittautui huomattavasti paremmaksi keinoksi saada pahikset nippuun. Ohjekirjan tekijöillä ei selkeästi ollut hirveästi hajua tästä pelistä, sillä siellä sanotaan vain, että "A-napista potkitaan" :D

Niin ja totta kai tässäkin on hyppy ja lyöntinapit nurinperin, kuinkas muutenkaan. Joskus viholliset ottivat todella monta moukarointia ennen kuin kuolivat. Välillä taas kuolivat huomattavasti nopeammalla tahdilla. Liekö RNG -hommia vai sitten jotain uskomattoman nerokasta koodaamista.

Jackilta löytyy vielä kolmaskin hyökkäys; kyykystä lyöminen. Aluksi tämä liike tuntui jotenkin nihkeältä, mutta pelin loppupuolella huomasin sen hyödyllisyyden. Viholliset sai todella isolla prosentilla tapettua niin, että ne eivät kerinneet tekemään mitään.

Tätä liikettä tulikin sitten käytettyä koko loppu pelin ajan kun se osoittautui niin hyväksi. Kahdella aikaisemmalla liikkeellä otti yleensä itse vahinkoa kun yritti tappaa pahiksia. Tämän vuoksi peli tuntui hankalalta ja lisäreitä sekä continueja paloi. Kyykkylyönnin ansiosta ei osumia enää älyttömästi tullut.

Kentät tässä on melko samanlaisia kaikki. Kävellään eteenpäin ja mätkitään ukkoja. Muutamassa kentässä pituutta on lisätty, niin että täytyi kiivetä kentässä ylöspäin. Kävellään ensin oikealle, mennään rappusten tai hissin avulla seuraavaan ja jatketaan samaa mäiskettä. Tässä pelissä pystyi tekemään saman juustoilun kun Karate Kidissä, joka on hieman erikoista. Vihollisten maksimimäärä ruudulla on kaksi kappaletta ja lisää ei synny ennen kuin ruudulla olevia tappaa. Jos ukot saa sellaiseen tilaan, että ne jahtaavat Jackia, pystyy kävelemään rauhassa eteenpäin ilman vaaroja.

Tätä tuli muutamaan otteeseen hyödynnettyä jotta pääsi eteenpäin ilman suurempia energianmenetyksiä. Tämä ei kuitenkaan tässä pelissä toiminut ihan niin nerokkaasti kuin Karate Kidissä, sillä siinä pelissä kentät ovat pitkiä suoria pätkiä kun tässä taas on näitä useamman kerroksen kenttiä jonka vuoksi ukot hävisivät välillä ruudulta kun siirtyi uuteen kerrokseen.

Jokaisen kerroksen kohdalla piti juustoilu aktivoida uudelleen jos sen halusi tehdä. 

Kun tarpeeksi pitkälle kenttää on edennyt, vastaan tulee jokin pomovastus tai välipomo. Ei aina ihan ymmärtänyt, kumpi vastassa on.

Musiikki muuttuu molemmissa taisteluissa uhkaavaksi ja usein nämä kaverit tulivat peräkkäin vastaan. Ehkäpä molemmat olivat sitten pomovastuksia. Täytyy myöntää, että en tästäkään elokuvasta hirveästi mitään muista joten varmaan nämä yrittävät juonta mukailla jollain tavalla.

Pomovastukset tuntuivat aluksi pahoilta ja lisäreitä kului useampi kappale taistelun aikana. Kun tiedosti kyykkylyönnin, lisäreiden kuluminen väheni huomattavasti. 

Toinen kenttä, Medieval Nightmare oli aluksi se kompastuskivi, minkä vuoksi ei peli meinannut lähteä etenemään. Perus ritarivihollisten lisäksi kentässä on jousiampujia ja välillä heidät on sijoitettu ihan objektien viereen. Normaalilla lyönnillä ei niitä saa mukiloitua ja yli ei pysty hyppäämään ilman energian menetystä.

Kyykkylyönnillä tämäkin ongelma poistui ja sai todella paljon turhia energianmenetyksiä pois. Jos toisesta kentästä onnistui etenemään, niin viimeistään meno loppui kolmanteen kenttään, Date With Your Ex:ään. Lisärit ja continuet olivat tässä vaiheessa vähissä ja vastassa olevat äijät pyssyjensä kanssa eivät hommaa helpottanut.

Vaikka kyykkylyönnin olin keksinytkin, yleensä etenin kolmanteen kenttään aika heikoilla kantimilla. Aina jotain typeriä virheitä sattui matkan varrelle, sen verran vähän pelikokemusta oli vielä alla. Lisärit ja continue oli tuhottu, mutta päätin kuitenkin jatkaa eteenpäin. Tässä vaiheessa keksin hienon Karate Kid -juustoilun. Kenttä meni tarpeeksi hyvin ja sain pomonkin nuijittua!

Onnistuin selvittämään tieni neljänteen The Car Chase -kenttään. Täällä en vielä koskaan aikaisemmin ollut, joten noutaja tuli continuejen osalta - viimeiset lisärit pelaukseen. Kenttä on suhteellisen ärsyttävästi rakennettu, sillä siinä on paljon autoja ja muutenkin epätasaista maastoa missä kulkea. Vihollisten nuijiminen on todella työlästä tämän vuoksi. 

Kokeilin sitten huvikseni, mitä jos vain hyppisi koko kentän tappamatta ketään. Tämähän toimi loistavasti, enkä edes ottanut vastaantulevista vihollisista kovin paljoa osumaa :D Arvelen, että paljon huonommin olisi mennyt eri taktiikalla! Pomon sai hoideltua helposti tutulla kyykky-mäiskinnällä.

Viides kenttä, Leo's Funeral on jälleen monikerroksinen kenttä aseilla varustetuilla pahiksilla. Tämä meni hieman tuurin sanelemana läpi toki hyödyntäen juustoilukikkaa. Pääsin pomolle välipomolle asti ja sain ukon mukiloitua ihan kelpo suorituksella. Tämän jälkeen ruudulle ilmestyi kentän oikea pomo, vihreä helikopteri josta hyppi pahiksia Jackin kimppuun.

Ideana tässä taistelussa on tappaa tarpeeksi pahiksia jotta kopteri ottaa vahinkoa ja lopulta räjähtää. Onko tämä nyt sitä kuuluisaa Hollywoodin taikaa? Taistelu vaikutti helpolta ja sitähän se kyllä oli. Ei tarvinnut kuin olla kyykyssä paikallaan ja mukiloida ukkoja. Hieman liian ylpistyneenä otteeni herpaantui taistelun loppupuolella ja menin kuolemaan. Enää yksi lisäri jäljellä... Sain kopterin tuhottua, mutta olin jo käytännössä "luovuttanut", sillä miten voisin loput kentät päästä yhdellä lisärillä kun niistä ei ollut mitään aikaisempaa kokemusta...

Kuudes kenttä, Premier Night vaikutti samalta kuin neljäs kenttä ja kokeilinkin samaa hyppelytaktiikkaa. Se toimi maniosti myös tähän ja kentän varrelta löytyi vielä punainen sydän pidentämään elinaikaani. Kenttä on onneksi todella lyhyt ja lopussa odotti vain yksi pomo, viikatemies...mitä? :D

Ja kuinkas kävikään, olinkin jo viimeisessä kentässä, The Finalessa. Kenttä sijoittuu tietysti elokuvateatteriin ja heti kättelyssä tarjoillaan punaista sydäntä joka kelpasi minulle mainiosti. Nyt kun tässä jälkeenpäin tarkistin, niin siniset sydämet antavat energiaa täyteen ja punaiset lisärin. Eli muutaman lisärin tässä matkallani sain mikä auttoi, että matkani vain jatkui :D

Jatkoin samaa hyväksi havaittua hyppelytaktiikkaa myös elokuvateatterissa ja sekin osoittautui toimivaksi. Vaikka taktiikka toimikin, pelasin aika huolimattomasti ja otin turhia osumia joiden vuoksi yksi lisäri kului. Kenttä on lyhyt, kaksikerroksinen kenttä. Lopussa peli vielä tarjoilee energiat täyttävän sinisen sydämen ennen viimeistä kohtaamista. Onneksi näin, sillä minulla ei ollut kuin kaksi energiaa enää jäljellä...niiden jälkeen olisin ollut viimeisen elämäni armoilla.

Täytyy myöntää, että viimeinen taistelu jännitti hieman kun minulla ei edelleenkään ollut kuin yksi lisäri jäljellä vähän heikosti hoidetun elokuvateatterin jälkeen, mutta kun huomasin mitä vastassa on, ei enää pelottanut!

Ensimmäisen kentän päätaistelu on keltaiseen sadetakkiin pukentunutta The Ripperiä vastaan. Tämä on oikeastaan ainut juttu mitä itse elokuvasta muistan. Viimeisenä taisteluna on täysin sama homma, paikka on vain vaihtunut sateiselta kerrostalon katolta elokuvateatterin katolle. Ajoin ukon nurkkaan ja spämmin kyykkylyöntiä, helposti riitti elämät tähän hommaan. 

Tässä vaiheessa en edes tajunnut, että tämä on viimeinen taistelu ja odotin vielä jotain muuta. Tässä ei näköjään murjota juonessa mainittua pääpahista, Benedictiä lainkaan. The Ripperin mukiloinnin jälkeen lopputekstit rullasivat ruudulla ja peli oli siinä.

Hieman kaksijakoiset ajatukset tästä pelistä jäi. Ei tämä mikään älyttömän huono peli ollut, mutta sitten kun taas miettii julkaisuvuotta, niin olisi hieman parempaa laatua odottanut. Tälläinen ihan mielellään kerran läpi pelattava peli.

Pisteet kenttien välisistä "elokuvamaisista" kuvista, vaikkakin niistä ei meinannut saada aina oikein selvää. Kuitenkin ihan mahtipontinen tavoite saada noinkin aitoa pikselitaidetta NESille aikaiseksi.

Ghostbusters II

Games Beaten: 459/710

Genre: Platform

Goal: Defeat Vigo at the Museum (Scene 7)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 5/10 

Olipa kerran viisi vuotta sitten... Manhattan oli täyttymässä kummituksista ja haamuista. Limaa pursusi kaupungin jokaisesta kolosta ja halkeamasta. Ilmapiiristä pystyi havaitsemaan voimakkaasti sykkivän paranormaalin toiminnan.

No, kenelle New Yorkilaiset soittivatkaan...? Tietysti Haamujengille! Varustettuna protonirepuilla, he kärvensivät jokaisen kummituksen koko kaupungista.

Jälleen Iso Omena oli todistanut, että on mätä ydintään myöten. Ja juuri tämä mätä voi koitua sen kohtaloksi. Viisi vuotta myöhemmin Haamujengiläiset huomasivat, että kaupungin alla virtasi iso limajoki.

Tällä kertaa kyseessä on mielialalima joka ruokkii ilkeyttä, töykeyttä ja yleistä pahuutta kulkien koko kaupungin läpi. Tämä limainen joki virtaa suoraan kohti Manhattanin taidemuseota, Vigon, Karpatian vitsauksen päämajaa.

Tämä maalaukseen vangiksi jäänyt legendaarinen veren-himoinen tyrantti 17:sta vuosisadalta on malttamattomana odottanut keskiyön lyömistä uuden vuoden iltana.

Tämän jälkeen hän yhdistyisi, kokoaisi kasaan kaikki liman pahat vaikutukset jotta voisi hallita hyväuskoista maailmaa.

No, kenelle soittasit tällä kertaa...? Tietysti Haamujengille! Liity heihin kun he juoksevat kaupungin läpi, tykittäen limaa ja väistelevät kummituksia. Kilpailevat pitkin katuja Ecto-A1:llä ja ohjailevat Vapaudenpatsasta pitkin kummituksia pursuilevan vesistön kohti Manhattania. 

Jos onnistut, kohtaat Vigon taistelussa, jossa limaa lentää kaaressa...aina kohtaamisen loppuun asti. Jos epäonnistut, Manhattan hukkuu limaan ja Vigo hallitsee koko maailmaa.

Jatkoa Ghostbusters -sarjan jatkamiselle tuli nopeammin kuin osasin odottaakaan kun tämä peli minulle valittiin. Ei mistään mestariteoksesta ole kysymys, mutta huomattavasti parempi kuin ensimmäinen peli.

Jatko-osan parissa ei ole häärännyt ensimmäisestä pelistä tuttu Bits Laboratory vaan vanha kunnon Imagineering! Tämän kyllä huomasi oitis grafiikoita ja ääniefektejä myöten.

Tämä Ghostbusters II on huomattavasti suoraviivaisempi kuin ensimmäinen peli ja tässä pääasiassa keskitytään kummitusten tuhoamiseen ja kentän loppuun kulkemiseen. Ei tarvinnut ostella kaupasta mitään tavaroita.

Peli sisältää seitsemän kenttää ja kaksi continuea. Lisäreitä löytyy kolme kappaletta ja niitä saa lisää kun kerää 20 kappaletta Ghostbusters -logoja mitä löytyy kenttien varrelta.

Jälleen yksi ihana NES -julkaisu missä on hyppy ja hyökkäysnappi väärinpäin. Kuinkahan paljon näitäkin vielä tulee vastaan? Niin ja pelin erikoisuutena on vielä, että sitä ei saa pauselle mitenkään :D Select ei tee mitään ja Startista aktivoidaan kummitusansa. Vähän ikävämpi homma jos penskana mutsi huusi klassisen "syömään" -sanan, ei auttanut kuin pistää virrat pois :(

Kenttätyyppejä on kolmea erilaista. Ensimmäisenä perinteiset sivulta rullaavat kentät missä täytyy vain selvitä loppuun tuhoten kummituksia ynnä muita asioita. Jostain syystä Imagineering on valinnut, että näissä kuljetaan oikealta vasemmalle perinteisen vasemmalta oikealle kulkemissuunnan sijaan.

Aseena Ghostbustersseilla on jonkinlainen limaa ampuva tykki jonka ampumiskulmaa voi itse muuttaa. Suoraan ylöspäin ampumista kannatti välttää, sillä pelihahmo saattoi jäädä omaan limaansa jumiin hetkeksi aikaa. Limalla hoideltiin niin vastaan tulevat kummitukset kuin kentissä lentelevät Ghostbusters -logot. Limaa kannatti tykitellä jatkuvalla syötöllä, sillä aina ruudulla on jotain ammuttavaa.

Mukana menossa on myös klassinen kummitusansa, jonka avulla sai muutamissa kentissä esiintyvät jättimäiset kummitukset napattua kun niitä ei voinut muuten tuhota. Ansalla pystyi nappaamaan myös muut vastaantulevat roinat jotka estävät etenemistä. Ansan kanssa kannatti olla varovainen, sillä sen säteeseen kuoli myös itse jos jäi liian pitkäksi aikaa päälle seisomaan.

Vihollisiin osuttaessa henki lähtee kerrasta. Tämä koski myös kentissä olevia roinia jotka estivät etenemistä. Jatkaa saa onneksi siitä mihin kuoli paitsi kun elämät loppuu tyystin. Jos continueja on jäljellä, kenttää saa yrittää uudelleen alusta.

Seuraavana kenttätyyppinä on ajelukentät mitä tässä on kaksi kappaletta. Ajellaan Ecto-A1:llä tietä pitkin ja nyt jostain syystä kulkemissuunta on vaihtunut klassiseen vasemmalta oikealle kulkevaan ratkaisuun. Autolla voi ampua samaa limaa kuin Ghostbusterssien tykeillä ja näin hoidellaan vastaan tulevat kummitukset ja muut iljetykset. Tykin suuntaa ei näissä tarvinnut muutella, sillä auto ampui sitä kahteen suuntaan yhtä aikaa.

Tiellä on jos jonkinlaista estettä vastassa. Osaan esteistä kuolee kerrasta ja joistain menettää vain energiaa? En ole ihan varma tästä energian menetyksestä, sillä koskaan en kuollut siihen, että osuin liikaa näihin heikompiin esteisiin. Ehkäpä niiden tehtävänä on vain hidastaa matkaa hieman.

Näissä ajeluhommissa joutuu hyppimään jäätävän kokoisten rotkojen yli ja hyppy täytyi tehdä ihan reunalta jotta se riittäisi. Hyppy täytyi tehdä myös asfaltilla olevan nuolen kohdalta, sillä siitä sai pienen boostin hyppyä varten. Jos hyppy epäonnistui, joutui tylysti kentän alkuun. Mikään muu asia missä tahansa kentässä ei vienyt kentän alkuun paitsi tämä rotkoon putoaminen.

Rotkoja on myös ihan ajelukentän lopussa ja hieman otti pattiin aloittaa kenttä alusta epäonnistuneen hypyn vuoksi. 

Ajelukenttiin on ripoteltu power uppeja esimerkiksi suojakilpi ja pidemmälle kantavat ammukset. Suojakilpi oli kyllä täysin turha, sillä tässä ei sinällään ollut vaaraa osua mihinkään kuolettavasti. Ammukset sinänsä olivat todella loistavat, sai lakanoilta näyttävät kummitukset ammuttua etäämmältä. Myös korkealla ilmassa majailevat Ghostbusters -logot onnistui saamaan itselleen kun ammukset kulkivat hieman korkeammalle.

Muutamaan otteeseen onnistuin saamaan jonkin ruudun tyhjennys -tavaran joka tuhosi kaikki viholliset kerrasta, mutta eipä tämäkään järin mullistava asia ollut.

Viimeisenä erilaisena kenttätyyppinä on Shooter -kenttä. Jep, tähän on pitänyt moinen väsätä. Kentässä ohjaillaan Vapaudenpatsasta jolla ammutaan kummituksia Shooter -pelien tyyliin. Kenttä on kaksiosainen - ensin kävellään meressä jonka jälkeen kuljetaan kaupungissa.

Vapaudenpatsaalla hyökätään käyttämällä soihtua josta lähti liekkejä suoraan ylöspäin. Kentässä välillä ruudun halki lentelee irrallinen soihtu, jonka kerätessään vapauttaa Vapaudenpatsaan käden niin, että sitä voi käännellä hieman eri suuntiin, esimerkiksi yläviistoihin. Tämän power upin menettää yhdestä osumasta jonka jälkeen ei voi ampua kuin ylöspäin.

Tämä Shooter -kenttä on halpamainen, sillä jos ei onnistu keräämään soihtua, jotkin kohdat muuttuvat lähes mahdottomiksi. Isolla ja kömpelöllä patsaalla on vaikea väistellä nopeita kummituksia jotka välillä lensivät aivan ruudun alareunaan jonka vuoksi väistely muuttui mahdottomaksi. Onneksi yksi vihollistyyppi pudotti kuolemattomuus tavaran kuollessaan joka helpotti muutamia kohtia huomattavasti.

Tuntui, että tämä Vapaudenpatsas -kenttä kestää ikuisuuden. Hieman liian pitkäksi venytettyä settiä. Onneksi kentän varrella on "bonuspelejä" jonka aikana taivaalta sataa pelkästään Ghostbusters -logoja. Lisäreitä sai siis ihan mukavasti haltuunsa tämän kentän aikana. Niitä kyllä menikin nopeaan tahtiin, sillä yhden osuman kuolemat ovat melko halpamaisia.

Peli on ihan hauskasti jäsennetty, sillä jokaisen peruskentän jälkeen tulee jokin erikoisempi kenttä. Kenttien pituudet ovat hienosti mitoitettu eivätkä ne olleet liian pitkiä. Viimeinen kenttä kuitenkin on vedetty hieman överille puolelle, sillä se täytyy läpäistä neljä kertaa - jokaisella Ghostbusterssilla.

Kuitenkaan ihan samasta kentästä ei ole kysymys, vaan jokaisella hahmolla kenttä hieman muuttuu erilaiseksi vihollisten ja väisteltävien roinien suhteen. Jos epäonnistuu viemään kaikki neljä Ghostbusterssia kentän loppuun lisäreiden turvin, meno loppuu siihen. Viimeinen kenttä on vielä todella armoton vihollisten sijoittelun suhteen. Tiukkaa tahtia kentän aikana piti ylläpitää ja jatkuvasti tässä mentiin kuin tuli perseen alla.

Syynä tähän on pieni Ghostbustersseja jahtaava hämähäkki. Tästä olisi voinut aikaisemminkin mainita, mutta se ei ole ongelmaksi kuin vain viimeisessä kentässä. Näissä peruskentissä siis perässä jolkottaa hämähäkki ja jos siihen menee koskemaan, lähtee henki. Hämähäkki on periaatteessa aikaraja jos haluaa sen näin kuvainnollisesti ilmaista.

Muissa kentissä hämähäkkiä pääsee helposti karkuun, mutta viimeisessä joutuu niin paljon pysähtelemään, että saa kummitusansan avulla pahimmat esteet pois ruudulta, että mokoma hämis kerkeää saavuttamaan pelihahmon. Välillä on ihan senteistä kiinni, että jäisi hämähäkin kynsiin.

Viimeinen kenttä on myös yhtä muistipeliä, sillä vastaan tulee nopeita maatapitkin kulkevia esteitä, että niitä on todella hankala pelkällä reagoimisella väistää. Täytyy vain muistaa missä kohdissa ne tulevat vastaan. Opetteluun meni hetki poikineen ja kun continuet loppuivat, pääsi jälleen kurkkaamaan miltä se ensimmäinen kenttä näyttikään.

Hieman hapotti kun joutui aina pelaamaan nuo todella pitkät ja tylsät Vapaudenpatsas -kentät ennen kuin pääsi uudelleen yrittämään viimeistä. Kyllähän sitä viimein esteiden paikat muisti, mutta aina tuli jotain typeriä virheitä tehtyä ja homma tyssäsi siihen.

Viimein sain niin herkullisen suorituksen, että selvisin neljällä lisärillä kentän viimeiseen osioon. Kenttä aloitetaan perinteisesti kolmella lisärillä continuen jälkeen, mutta kentän aikana saa ammuttua sen verran paljon Ghostbusters -logoja, että saa helposti yhden lisärin lisää.

Nämä kaikki lisärit olivat tarpeen, sillä kentän loppu on aika inhottava tapaus jossa on paljon maatapitkin kulkevia esteitä. Lisärit sulivat ja viimeisellä elämälläni pääsin kentän loppuun. Tässä pelissä ei ole mitään erillistä viimeistä vastusta, vaan ideana on saada kaikki neljä Ghostbusterssia kentän loppuun jotta he voivat tykittää yhtä aikaa limaa Vigon naamaan. Tämä sitten tuhoaa mokoman ukkelin.

Peli on ihan ok tasoa, ihan mielellään tätä pelaili. Tykkäsin, kun limapyssyn kulmaa pystyi itse säätelemään ja sai ammuttua kummitukset miten itse lystäsi. 

Ajelukentät ovat myös ihan mukavia, mutta miinusta tulee tappavan tylsistä ja pitkistä Shooter -kentistä.