The Rocketeer

Games Beaten: 506/710

Genre: Platform

Goal: Defeat Neville Sinclair (Chapter 6)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 6/10

Sinä ohjastat uutta pilottia, Cliff Secordia joka löytää mysteerisen rakettirepun. Tietämättömänä siitä, että rakettirepun on varastanut sekä piilottanut pahamaineinen toisen maailmansodan vihollisen sotaliike. Cliff sukeltaa syvemmälle tähän pahamaineiseen verkostoon kun hänen tyttöystävänsä Jenny on kidnapattu sulavakäytöksisen Eurooppalaisen elokuvatähden, Neville Sinclairin toimesta. Näyttää siltä, että Sinclair työskentelee viholliselle ja haluaa rakettirepun itselleen joka hänen on tarkoitus ojentaa vihollisjoukoille Euroopassa hyödyntäen sitä Amerikkaa sekä heidän apulaisiaan vastaan. Sinclair ei aio pysähtyä ennen kuin hänen joukkonsa ja vihollisen sotajoukot saavat jäljitettyä Cliffin saaden rakettirepun haltuunsa. 

Heti kun pelin laitoin ensimmäistä kertaa päälle, kiinnitin huomioni pelin musiikkiin. Se nimittäin kuulosti todella samantyyliseltä kuin The Adventures of Rad Gravityn musiikit. Hieman meinasi kylmä hiki nousta ohimoille, mutta onneksi tämä on vain musiikillisesti samantyylinen peli, sillä yksi säveltäjistä on sama heppu kuin Rad Gravityssä. Onneksi itse peli ei ollut saman firman tekele :D

Peli pohjautuu samannimiseen leffaan joka on ilmestynyt vuonna 1991. Eipä tälläkään kertaa ollut mitään hajua tästä kun en ole leffaa nähnyt. Tässä seikkaillaan kuuden kentän verran ja kentistä löytyy useampia osioita. Pelissä on loputtomat continuet ja vielä salasana helpottamassa läpäisyä. Salasanaan ei tarvinnut turvautua, sillä tämä meni yhden päivän aikana läpi. Eli ei mistään liian vaikeasta pelistä ole kysymys. Tämä on vielä niin armollinen, että kuoleman jälkeen saa jatkaa kentän jatkopaikasta. Pelissä on käytössä vain yksi lisäri, mutta tällä ei ole suurempaa merkitystä kun jatkopaikkoja on mukavasti. Yksi hämmentävä juttu kävi neljännessä kentässä jatkopaikkojen suhteen. Kenttä on jaettu neljään osaan; kolme tasohyppelyaluetta ja pomotaistelu. Jos kolmannessa osiossa meni kuolemaan, jatkopaikka on toisen osion alussa. Jos onnistui pääsemään pomolle asti ja kuoli siinä, sai jatkaa kolmannen osion alusta. Jos kuitenkin kuoli kolmannessa osiossa pääsemättä uudelleen pomolle, joutui toisen osion alkuun. Hieman hämmentävä ratkaisu, sillä kenttä ei mikään ihan läpihuutojuttu ole ja sai aika hyvin pelata, että pääsi pomolle asti edes kohtalaisilla energioilla. En tiedä oliko tätä samaa aikaisemmissa kentissä, sillä en joutunut vastaavaan tilanteeseen.

Kentän alussa Cliff turvautuu pelkkiin nyrkkeihinsä, mutta kentät tarjoilevat ammuksia. Myös viholliset pudottavat niitä satunnaisesti energiasydämien lisäksi. Kun ammuksia on hallussa, voi valita itse viidestä erilaisesta aseesta mitä haluaa käyttää. Kaikki aseet käyttävät samoja ammuksia, mutta mitä tehokkaampi ase on, sitä enemmän ammuksia kuluu kerralla. Asevarastosta löytyy pistooli, kivääri, kolmeen suuntaan ampuva ase, kranaatit ja sinko. Eniten tuli käytettyä pistoolia, sillä se vei vain yhden ammuksen kerrallaan. Peli ei ihan älyttömän tiheään jakele ammuksia ellei käy hyvä tuuri vihollisten droppien suhteen joten pistooli on paras vaihtoehto. Lentäviin jetpack -ukkoihin tehosi parhaiten kolmeen suuntaan ampuva ase joka tuhosi ne kerrasta. Samainen ase tehosi sitten normi pyssyvihollisiin yhtä tehokkaasti kuin pistooli, joten ei ollut järkeä käyttää sitä muuten. Ehkä muihinkin vihollisiin olisi ollut omat heikkoudet, mutta pistoolilla pärjäsi tarpeeksi hyvin. Kranaatteja en käyttänyt kertaakaan ja sinkoakin vain yhdessä pomotaistelussa. Ammukset säilyvät seuraavaan kenttään, mutta kentän jälkeen ei saa energioita täyteen. Tämä tarkoitti sitä, että kovin pitkälle ei päässyt etenemään entisten ammusten turvin. Eipä tämä mitään, sillä kyllä ammuksia aina kenttien alusta sai käyttöönsä.

Kenttien tietyistä osioista löytyy bensaa Cliffin selässä olevaan rakettireppuun ja ilman lentämistä ei aina päässyt etenemään. Viholliset pudottivat bensakanistereita aina sellaisissa osioissa, missä bensaa tarvitsi. Alkupään kentissä raketti-osuuksissa tuli lennettyä niin pitkään kuin bensaa riitti. Näin pääsi aika helposti etenemään nopealla tahdilla. Rakettirepulla lentäminen oli aluksi aika kummallista, mutta kun tajusin, että lentämistä ohjataan vain D-padista ja A-napista se vain kytketään päälle, homma helpottui. Aluksi kun pidin A:ta pohjassa, välillä lento katkesi hetkellisesti. 

Pelistä ei kovin montaa erilaista vihollista löydy ja samoja ukkoja kierrätetään kentästä toiseen. Ehkäpä ärsyttävimmät viholliset ovat harmaat miehet jotka juoksevat surutta päin. Nämä kaverit ilmestyvät ruudulle oviaukoista tai sitten vain ihan taivaalta tippumalla. Ei oikein koskaan voinut olla varma mistä näitä kavereita ilmestyy ja sen vuoksi joutui etenemään varovaisesti. Kun samaa kenttää oli hetken aikaa jankannut, oppi muistamaan mistä kohdista harmaita ukkoja ilmestyy. Kahdenlaisia ampujia löytyy jotka ampuvat eri korkeuksille. Pahimpia ovat matalalle ampuvat ukot, sillä jos hieman huolimattomasti eteni, tälläinen ukko kerkesi tulla nopeasti ruutuun ja ei enää onnistunut reagoimaan hänen ammuksiinsa. Joistain kentistä löytyi ylöspäin nousevia "miinoja" jotka hajosivat kahteen osaan. Aluksi en tajunnut, miten näitä oikein väistetään ja otin paljon osumaa. Viimein selvisi, että miina nousee Cliffin päänkorkeudelle jonka jälkeen se hajoaa. Kun osasi ajoittaa tämän ja kyykistyi, pystyi sivuttain lentävät osat väistettyä. 

Ihan jokaisen kentän lopussa ei ollut pomoa ja kentät loppuivat hieman yllättäen tietyn ajan kuluttua. Pomot taas olivat hieman kummallisia, sillä niissä oli ns. turvapaikkoja joissa pomojen ammukset sai väistettyä helposti. Pomotaisteluissa on mukana harmaita ukkeleita jotka sitten tiputtivat kaikkea mukavaa. Jos energiat olivat vähissä, tappoi vain tarpeeksi harmaita ukkoja ja näin sai energiat kerättyä täyteen. Pomoissa tarvitsi rakettireppua ja onneksi harmaat ukot pudottelivat myös menovettä. Poikkeuksena kolmas kenttä jonka lopussa odotti jokin violetti ukkeli mikä hoitui nyrkkien voimin. Taistelun alussa pomo iskee ilmeisesti Cliffin aseen pois eikä sitä voinut käyttää. Onneksi tämän kaverin tappaminen ei ollut mikään hurja homma. Pieniä hankaluuksia aiheutti viidennen kentän pomo, observatorio joka tykitti ammuksia kolmesta eri tykistä. Kun tajusin, että observatorion vieressä pystyi seisomaan turvassa keräten ruutuun ilmestyvältä harmaalta ukolta tavaroita, taistelu muuttui helpoksi. Pelin parhaalla aseella, singolla tykit hoituivat yhdellä osumalla. Sinko vei paljon ammuksia kerralla, mutta kun energioita täyttäessäni sain jatkuvasti ammuksia, riitti panokset mainiosti tykkien tuhoamiseen. 

Pelin viimeinen kenttä vaikutti aluksi haastavalta. Ensimmäisessä osiossa on jonkinlaisia sähköesteitä jotka poistetaan käytöstä tuhoamalla niitä hallinnoiva masiina. Masiina otti aika paljon osumaa ja samassa kohdassa on moneen eri suuntaan ampuva tykki. Onneksi singolla sai heikennettyä masiinaa ja loput iskut hoituivat nyrkkien avulla. Tämän jälkeen lähdettiin kiertämään osiota uudestaan ja nyt kuljettiin reittiä mihin ei aikaisemmin päässyt. Onneksi jatkopaikka on seuraavan osion alussa joten kunhan vain jotenkin selvisi tästä ensimmäisestä osiosta, oli turvassa. Seuraavaksi on vuorossa vaihe, missä täytyi kaksi osiota hoitaa putkeen. Toisessa osiossa on muutama aika pirullinen kohta, missä ruudulla on samanaikaisesti miina sekä ruudulle ilmestyvä harmaa ukko. Näissä kohdissa otti pakosti osumaa kun molempien väistäminen osoittautui liian hankalaksi hommaksi. Kolmanteen osioon päästessä energiat olivat melko heikolla tasolla, mutta onneksi tästä osiosta sai violetin sydämen, mikä täytti energiat kokonaan. Taisi olla pelin ainoa violetti sydän, tai ainakaan muita ei vastaan tullut. Osio ei ole mikään kovin pitkä ja ei aikaakaan kun olin jo viimeisen pomon kimpussa. Sinclair seisoo jonkin hallintalaitteen takana ja tykitti melkoisella volyymilla kohti Cliffiä. Samanaikaisesti ruudun yläreunasta käveli harmaita ukkoja alas aiheuttamaan ongelmia. Jos taistelun aikana kyykistyi, Sinclair kyykistyi myös. Sinclairiin ei voinut tehdä osumaa kyykyssä ollessa, sillä hallintalaite esti ammusten kulkemisen perille asti. Ideana on ampua niin, että ei heti kyykistynyt jotta sai osumia tehtyä. Hetken ampumisen jälkeen Sinclair vaihtoi puolta toisen hallintalaitteen taakse. Minulla oli onneksi paljon energiaa jäljellä joten päätin sitten vain brute forcettaa homman loppuun. Ei Sinclair onneksi kovin montaa osumaa kestänyt ja ukko syöksyi kuolemaansa.

Ei tämä ollut ollenkaan hullumpi peli! Mukavaa sopivan haastavaa tasoloikkaa. Pelissä on tyylikkäitä välikuvia antamassa tarinalle lisäarvoa. Pelissä on vain muutama erilainen biisi, mutta ne ovat ihan jees kamaa ja tämä ei haitannut. Pomotaistelun musiikki muistutti aavistuksen liikaa Rad Gravityn musiikkia mikä ei ainakaan pisteitä nostattanut :D Jos antaisin puolikkaita arvosanoja, tämä olisi saanut vielä puoli pistettä päälle :)

Legends of the Diamond: The Baseball Championship Game

Games Beaten: 505/710

Genre: Sports

Goal: Win the Tournament Mode

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 6/10

Baseball on ollut Yhdysvaltojen kansallinen harrastus vuosikymmenten ajan, ja sillä on rikas ja jännittävä historia. Ja kaikille niille nuorille ketkä käyttivät heidän urheilutähtiään inspiraationa, on lukemattomia legendoja jotka nousivat huipulle ja tekivät baseballista sellaisen kun se on tänä päivänä.  Babe Ruth, Lou Gehring, Hank Aaron ja Dizzy Dean ovat muutamia supertähtiä jotka terävöittivät peliä.

Nyt nämä baseball-legendat heräävät henkiin Legends of Diamondissa. Sinä olet manageri, sinä valitset ketkä legendat pelaavat joukkueessasi ja sinä määräät kaapin paikan. Kutsu apuun syöttäjä ja lyöjä...yritä saada kaksi pesänvarastusta putkeen...liu'u kotipesälle...lyö kunnareita...nappaa pallo mahtavan syöksyn siivittämänä! Sinä hallitset jokaista peliä. Joten pelataan palloa!

NESin pesäpallopelien loputon suo jatkuu. Tuntuu, että nämä eivät lopu koskaan :D Onneksi tämä peli ei ollut sieltä pisimmästä päästä vaan riitti, että voitti turnauksen joka sisälsi neljä ottelua. Ihan helpolla mestaruus ei irronnut, sillä vastustajat olivat yllättävän haastavia voittaa. Jo heti alusta lähtien jouduin todella taistelemaan, että voitin edes tämän ensimmäisen ottelun. Pelin alkuvalikot on hieman kummallisesti toteutettu ja ennen joukkueen valitsemista valitaan keitä pelaajia haluaa käyttää ottelussa. Vasta tämän jälkeen valitaan joukkue, millä haluaa pelata. Tämän vuoksi en edes tajunnut, että tässä voi valita joukkueen ja luulin, että pelataan vain yhdellä ja samalla :D No, tällä tuskin mitään merkitystä oli, kyllä voitot viimein Hawksillakin irtosi!

Pelissä on onneksi salasana jonka vuoksi pelin läpäisy helpottui huomattavasti. Ilman tätä, tämä olisi ollut erittäin tuskallinen peli läpäistä. Harmillisesti salasana on todella pitkä ja sen näpyttelyyn meni useampi minuutti aikaa. Resetin jälkeen joutui aina koodin näpyttelemään ja resettiä tulikin painettua tiheään tahtiin aina kun tietokone sai liian monta juoksua. TMR tykitteli koko pelin läpi pariin tuntiin ja tässä ajassa en ollut edes ensimmäistä vastustajaa saanut hoideltua :D

Asetuksien säätämisen jälkeen valitaan kenttä millä pelataan. Tässä pystyi valitsemaan joko vanhan tai uuden kentän. Valintaruudussa näkyi myös vallitseva säätila ja yleensä valitsin sen kentän missä on parempi sää. Kerran valitsin sateisen kelin, mutta ei sillä ainakaan graafisesti mitään eroa ollut. En tiedä oliko edes kentillä mitään muuta eroa kuin värimaisema.

En tiedä mikä näissä NESin pesäpalloissa on, mutta tuntuu, että jokaisessa on jotain juustoilumahdollisuutta syöttöjen kanssa. Tämä peli ei ollut poikkeus ja keksinkin hienon tavan saada peliä hieman helpotettua. Kun siirsi syöttäjän aivan kauimmaiseen laitaan lyöjästä, pystyi hieman lyöjää manipuloimaan. Näin sai aikaiseksi heittoja jotka ovat täysin suoria, mutta vastustaja ei lyö niihin. Tämä toimi vain kahteen ensimmäiseen Strikeen ja sen jälkeen vastustaja alkoi osumaan palloon. Tähänkin löytyi lääke - nimittäin kun heitti mahdollisimman hitaan heiton samasta kohdasta kuin polttolyönnit, saattoi vastustaja lyödä tähän selkeästi laittomaksi luokiteltavaan heittoon. Tämä ei kuitenkaan toiminut kuin satunnaisesti ja aina oli hieman arpapeliä, miten vastustaja hoitaa kahden Striken jälkeisen syötön. Onneksi melko usein pallo lähti lyönnin jälkeen todella korkealle ja sain koppeja napattua. Tämä varmaan johtui syöttäjäni asennosta, ei vastustajat saaneet kummoisia lyöntejä aikaiseksi. Välillä kuitenkin penteleet saivat tehtyä Homeruneja tästä asetelmasta. Joskus jopa niin hyvällä prosentilla, että oli pakko painaa resettiä. No, ihan hyvä sinänsä, että tuo keksimäni juustoilu ei ollut täysin varma, pelailu olisi mennyt täysin läskiksi muutoin :D

Pelihän on oikein mukavan näköinen ja musiikillisestikin ihan jees kamaa. Pelattavuus kuitenkin ontuu aika pahasti ja sehän on se tärkein osa minkä pitäisi toimia. Ei tämä nyt mitenkään täysin luokatonta ole, mutta muutama pikkujuttu pisti ärsyttämään. Esimerkiksi jos itse olen syöttövuorossa ja vastustaja saa lyötyä pallon pitkälle, joissain tapauksissa ohjastamani pelaaja vaihtuu toiseen ihan yllättäen. Tämä ei johdu mistään nappien painamisesta, sillä kerran yritin vaihtaa pelaajaa nappeja rämpyttämällä eikä mitään tapahtunut. Outoa suunnittelua, että ohjastamani pelaaja, kuka on lähimpänä palloa, vaihtuukin hieman kauempaan ukkoon. 

Toinen todella rasittava juttu oli, että pelaajat saattoivat jäädä laitoihin kiinni. Jos pallo lensi todella pitkälle aina laitaan asti, joskus pelaaja oli laidan "sisällä" eikä sitä saanut enää ohjastettua. Joskus pelaajan sai pois tästä pirullisesta paikasta, mutta tietokone oli jo kerennyt tekemään liikaa ratkaisuja joten sillä ollut juurikaan merkitystä. 

Tämä seuraava ärsytys ei ole mikään bugi, mutta kyllä se aika paljon sai tuohtumusta aikaiseksi. Kun itse on lyöntivuorossa, vastustajan syöttäjät tekevät aivan jäätävän ärsyttäviä heittoja. Pelissä on vielä aika hankala lukea, minkälainen heitto lähtee liikenteeseen ja kunnon kiemura-laittomatkin tuli lyötyä kun ei vaan huomannut eroa. Onneksi sentään ihan jatkuvasti tätä ei tapahtunut ja tietokone heitteli ns. normaalejakin heittoja. 

Pelissä on muutamia ihan hauskoja pieniä yksityiskohtia. Esimerkiksi joskus koira kävi nappaamassa laittomaksi menneen pallon ja kuljetti sen pois. Jos pelaaja paloi niin, että pesillä oli porukkaa odottamassa eikä lyöjä päässyt ollenkaan matkaan, hakkasi hän mailansa poikki. Mailan puolikas lensi komeasti ilmassa :D Välillä vastustajan pelaajat kehoilivat oikein kunnolla varsinkin jos pesillä oli pelaajia. Ruudun alareunaan ilmestyi teksti jossa sanottiin, että "nyt teen varmasti juoksun jos et ole tarkkana." Tämä valitettavan usein piti paikkaansa. Myös jos itse oli voitolla viimeisessä vuoroparissa ja viimeinen palo menossa, oma tiimiläinen iloisesti ilmoitti, että "nyt on mahdollisuus voittoon!" Ihan hauskoja pieniä yksityiskohtia :)

Hieman oudompana yksityiskohtana on pelin tummaihoiset pelaajat, sillä he näyttivät alkuun hieman omituisilta. Näyttää sille, että vain pelaajan yläkroppa on tummaa ihoa ja alakroppa sitten vaaleaa - kunnon hybridi. Ilmeisesti kuitenkin pelaajien sukat tai mitkä lie suojat ovat jostain syystä laitettu ihonvärisiksi joka saa aikaan tämän hämmennyksen. Ehkäpä graafikon olisi muutama minuutti pidempään kannattanut asiaa miettiä. 

Ensimmäisessä matsissa kesti tosiaan se pari tuntia läpäistä. Vaikka välillä sainkin juoksuja tehtyä jopa useamman kappaleen Homerunien ansiosta, tietokone aina tasoitti ja meni ohi. Viimein onnistuin ottelun voittamaan ja sekin taisi tulla vain yhdellä juoksulla :D Toinen matsi meni huomattavasti nopeammin ensimmäisellä yrityksellä! Juustosyötöt toimi hieman paremmin ja tietokone ei lyönyt pahemmin Homeruneja. Kolmas ottelu ei sitten enää mennytkään kerralla vaan sai useamman kerran yrittää. Ei kuitenkaan ihan niin pitkään kuin ensimmäistä. Hieman tässä oli taidotkin parantuneet ja osasin aavistaa mitä tietokone tekee. Jostain syystä jokaisessa ottelussa tietokone löi välillä samaan kohtaan ja väli oli vielä sellainen, että vaikka miten yritti omaa pelaajaa liikuttaa, pallo meni aina ukkojen välistä aina takalaitaan asti. Ainut haitta tästä onneksi oli, että tietokone sai oman pelaajansa ensimmäiselle pesälle. 

Kyllähän se voitto viimein irtosi tästä kolmannesta vastustajasta ja finaalimatsi odotti!

Aluksi tuntui, että vaikeusaste hieman nousi, mutta se taisi olla vain silmänlumetta. Aika samantasoisia vastustajat lopulta olivat. Muutaman kerran yritin voittoa, mutta sitä ei irronnut ja oli pakko jatkaa hommaa seuraavana päivänä. Päätin sitten, että streamaan viimeisen ottelun kavereille ja minulla olikin useampi kaveri katsomassa tätä hurjaa finaalia! Aluksi homma ei lähtenyt rullaamaan ja resettiä tulikin hakattua useampaan otteeseen. Mutta sitten ottelu alkoi sujumaan aivan uskomattoman hyvin. Tein ensimmäisessä vuoroparissa kolme juoksua mikä on todella hyvin kun vertaa mihin tahansa aikaisempaan otteluun. Toisessa vuoroparissa homma räjähti käsistä ja tein huimat kahdeksan juoksua! Nyt täytyi pitää pää kylmänä, sillä näin hyvin ei ollut ikinä mennyt tämän pelin parissa. Onnistuin vielä yhden juoksun tekemään neljännessä vuoroparissa, mutta tämän jälkeen ei juoksuja enää tullut. Tilanne oli kutkuttava 12-3 ja voitto siinsi horisontissa. Kaverini kannustivat minua ja tämä toi oman mausteensa matsiin! Pientä sulamista tapahtui loppuvuoropareissa ja tietokone sai tehtyä yhteensä seitsemän juoksua. Viimeinen vuoropari lähti liikenteeseen tilanteessa 12-7 ja nyt täytyisi saada vain kolme paloa aikaiseksi. Nehän onnistuivatkin suhteellisen helposti kopeilla ja tietokone ei enää onnistunut tekemään juoksuja. Näin minut kruunattiin mestariksi!

Harmi kun tässä on muutamia ärsyttäviä juttuja, muutenhan tämä olisi ollut oikeinkin hyvä pesis! Näin se valitettavasti putoaa keskikastiin. Onneksi tässä oli vain neljän ottelun turnaus, muuten olisi ollut todella ikävä pelikokemus. 

Dropzone

Games Beaten: 504/710

Genre: Shoot 'em Up

Goal: Get Rank Megastar (1 Million Points)

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 5/10

Vuosi on 2085. Vain kourallinen ihmisiä on selvinnyt tuhoisista robottisodista. Viimeisessä, epätoivoisessa yrityksessä pelastaa ihmiskunta Maan asukkaat yhdistävät voimansa kehittääkseen täydellisen kulkuvälineen: tacheon-käyttöisen avaruusaluksen, jonka suhteellisuusteoreettinen rajoitus ei enää vaikuta matkustaessaan muihin tähtijärjestelmiin. Takeonimoottori toimii pommittamalla hyvin harvinaisia ionikiteitä kvarkeilla. Kaikki näiden kiteiden käytettävissä olevat varannot maapalolla on käytetty prototyypin valmistukseen. Siksi miehitetty avaruusalus lähetettiin vihamieliselle nuorelle planeetalle IO, Jupiterin toiseksi sisimmälle kuulle, koska kiteitä on runsaasti hajallaan sen pinnalla. Niitä sinkoaa jatkuvasti pintaan planeetan syvyyksistä niiden kolmen aktiivisen tulivuoren voimasta, jotka löydettiin hyvin kauan sitten (1980-luvulla). 

Pian sen jälkeen, kun kuutukikohta on rakennettu suuren kraatterin tasaiselle pohjalle, ensimmäiset Jumpiterin avaruusolennot näyttävät pääsevän eroon ihmishyökkääjistä. Heidän on suojeltava miehiä vaeltavilta avaruusolennoilta. Heillä on huippuluokan laserpulssipaketti. He voivat lisätä siihen ylimääräisen elementin. Heidän on värvättävä mies ja tehtävä hänestä lyhytaikaisesti näkymätön tai haavoittumaton. Heidän on saatettava jokainen eloonjäänyt mies ja heidän kristallinsa turvallisesti takaisin pudotusalueelle, jossa kuutukikohdan laskeutumisalue sijaitsee. Ja muistakaa, että he ovat ihmiskunnan tulevaisuuden viimeinen toivo.

Tällä kertaa pelin juonen kanssa olit omat kommervenkkinsä, sillä kun tämä peli on julkaistu pelkästään PAL -alueella, niin ohjekirjasta ei englantia löydy. Jouduin kääntämään juonen saksan kielestä suomen kielelle :D En osaa juurikaan Saksaa joten menin ihan täysin kääntäjän varassa ja teksti saattaa olla hieman omituista :D No, näillä mennään!

Pitkästä aikaa pelkästään PAL -alueella julkaistua peliä! Pelin on hyvin samantyylinen kuin Defender II, mitä en ole vielä itse pelannut, mutta asia selvisi tässä pelin läpäisyn aikana. Minulle tuli tästä Dropzonesta lähinnä mieleen Raren peli Jetpac, mitä tuli aikoinaan pelattua, kun läpäisin Donkey Kong 64:sta. Tämä Raren klassikkopeli on laitettu yhdeksi minipeliksi tähän peliin ja siitä sai yhden tarvittavan jutun 100% läpäisyä varten. Pelissä tuhotaan vihollisia ja keräillään avaruusaluksen osia jetpackilla lennellen. Nämä molemmat pelit on alun perin julkaistu vanhemmille alustoille joista on sitten väännetty NES -käännökset.

Dropzonessa täytyy tuhota kaikki ruudulle ilmestyvät viholliset ja pelastaa tiedemiehet jonka jälkeen edetään uuteen "aaltoon." Pelissä lennellään jetpackilla varustetulla hahmolla joka tuhoaa vihollisia laser-aseellaan. Pelihahmo liikkuu todella hätäisesti ja tämä vaati jonkin verran totuttelua, ettei vahingossa lentänyt vihollisia päin :D Myös ampumissuunnan vaihtaminen vaati hieman tottumista, sillä ukko ei käänny mitenkään kovin nopeasti vastakkaiseen suuntaan vaan kääntymisanimaatioon on laitettu useampi frame. Nopeasti jahtaavat viholliset aiheuttivat hieman harmaita hiuksia kun ei millään päässyt tarpeeksi etäälle jotta sai suunnan vaihtumaan oikeaksi ampumista varten. Pelissä on aluksi kolme lisäriä, mutta peli on todella armollinen lisäelämien suhteen. Niitä saa aina kun kerää 10 000 pistettä. Tämä pistemäärän sai kasaan melko nopeasti ja yhdessä aallossa saattoi saada useita lisäreitä! 

Peli on loputtomasti looppaava, mutta läpäisytavoitteeseen vaaditaan miljoonan pisteen kerääminen. Kun tämä pistemäärä tulee täyteen ja sitten tapattaa itsensä, ruutuun ilmestyy teksti jossa kerrotaan mille tasolle onnistui pääsemään. Miljoonan pisteen kerättyään ei enää parempaa tasoa voi saavuttaa ja peli on näin ollen läpi. Halutessaan tätä voi jatkaa niin pitkään kuin haluaa, mutta eipä siinä hirveästi pointtia ole ellei haaveile megalomaanisista pisteistä.

Aluksi peli tuntui haastavalta ja henki lähti todella nopeasti. Jos ei onnistunut pisteitä keräilemään, Game Over kolkutti ovella hyvinkin nopeasti. Kun sitten tiettyyn rytmiin pääsi, lisäreiden helppouden vuoksi välitön Game Overin vaara poistui. Peli ei näytä ruudulla kuin kolme lisäriä ja sai aina hieman jännittää, montako niitä on vielä jäljellä. Jetpack ukkeli ampuu laser-aseellaan todella tiheään tahtiin. Vaikka tässä pitkin ampumisnappia rämpyttää ampumistiheyden nostattamiseksi, ei tässä tarvinnut tehdä sitä hampaat irvessä. Hieman laiskemmallakin rämpyttämisellä laseria lähti todella hätäisesti liikkeelle! Pelissä on muutama menoa helpottava juttu kuten pommit ja näkymättömyysviitta. Pommeja on aluksi kolme kappaletta, mutta niitä sai lisää jatkuvalla syötöllä. Lisäreiden tavoin peli näyttää vain kolme pommia ruudulla ja lopullinen määrä jäi hämärän peittoon. Välillä näitä unohtui käyttää ja sitten kun asian muisti, tulikin pommeja tykiteltyä monta putkeen. Pommit tuhoavat kaikki viholliset ruudulta mikä helpotti jos ruudulla härväsi isompi liuta jos jonkinlaista mönkijää. Näkymättömyysviitta on myös erittäin oiva apu, sillä sen avulla on kuolematon. Ruudun alareunassa näkyy mittari mikä näyttä sen, minkä aikaa viittaa pystyi käyttämään. Jos mittari meni ihan nolliin asti, seuraavassa aallossa viitan mittari ei ollut kuin puolessa välissä. Täytyi siis harkiten miettiä, missä tilanteessa viitan laittoi päälle. Yleensä pahimmat kaaokset tuli vältettyä viitan avulla hieman pommien tyyliin.

Pelastettavat tiedemiehet eivät näytä edes miltään tiedemiehiltä vaan sinisiltä piikikkäiltä palloilta. Tämä hämmensi aluksi todella paljon ja tykitinkin tiedemiehet hengiltä muiden vihollisien tapaan :D Tästä rangaistaan niin, että peli muuttuu hetkellisesti huomattavasti vaikeammaksi. Maaperä vaihtuu verenpunaiseksi sisältäen paljon vaikeampia vihollisia. Maaperä muuttuu myös vaarallisemmaksi, sillä vuorien uumenista lentelee valkoisia palloja jotka tappavat kerrasta. Tästä vaikeammasta moodista pääsee kuitenkin takaisin normaaliin kun muutaman aallon kärvistelee vaikeamman kanssa. Ensimmäisellä yrityksellä pelailin jatkuvasti tällä vaikeammalla asetuksella kun en ihan mekaniikkoja ymmärtänyt. Sain kuitenkin 150 000 pistettä kasaan, vaikka meno olikin hankalanpuoleista. Hieman täytyi netistä käydä kurkkimassa ja sieltä sitten selvisikin, että piikikkäät pallot ovat pelastettavia tiedemiehiä. Tiedemiehet täytyy napata maanpinnalta ja kuljettaa turvaan. Viholliset yrittävät muuttaa tiedemiehiä pahoiksi ja jos vihollinen koskettaa tälläistä muutettua tiedemiestä, ne muuttuvat todella nopeiksi punaisiksi vihollisiksi. Turvapaikkaa täytyi myös vahtia tiuhaan tahtiin, sillä viholliset pystyivät pudottamaan punaisia piikikkäitä palloja turvapaikkaan jotka sitten tuhosivat turvassa olevia tiedemiehiä. Jos kaikki tiedemiehet tuhoutuivat, muuttui peli taas vaikeammaksi. 

Tasaisin väliajoin pääsee "Trailer Invasion" -aaltoon joka sisältää paljon sinisiä, moneen osaan jakautuvia vihollisia. Näitä vihollisia tappamalla sai reilusti pisteitä ja tälläisestä aallosta sai kerättyä reilusti lisäreitä! Kun pelin rytmitys alkoi olla hallussa, homma eteni näppärästi. Hidasta eteneminen kuitenkin on, noin 1,5 tuntia siihen meni, että saavutti miljoona pistettä. Jokaisen aallon alussa tein niin, että pelastin muutaman lähimpänä turvapaikkaa olevan tiedemiehen jotta sain heitä edes muutaman turvaan. Sitten keskityin vihollisten tuhoamiseen. Peli on hieman buginen, sillä välillä kuolin aivan yllättäen, että en edes tiennyt mihin kuolin. Voi olla, että en huomannut jotain pientä vihollisen ammusta ja se sitten tuhosi jetpack ukkelin. Yksi todella inhottava bugi ilmaantui muutamaan otteeseen häiritsemään läpäisyäni. Olin tuhonnut kaikki viholliset, mutta aalto ei vaan loppunut. Pelissä tulee Bubble Bobblen tyyliin "Hurry" -vihollinen jos ei aaltoa hoitanut tarpeeksi nopeasti. Toisin kuin Bubble Bobblessa, tämän vihollisen pystyi tuhoamaan. Se kuitenkin tuli aina uudelleen kiusaamaan. Yhtään vihollista ei näkynyt ruudulla ja Hurry vihollinen ilmaantui ruudulle. Onneksi kuolemisen jälkeen peli generoi vihollisia uudelleen ja sitten tyhjästä ilmestyi tämä puuttuva tapettava vihollinen. Olisi ollut todella ikävää jos näin ei olisi käynyt, se olisi ollut Softlock :( Hieman nihkeää tälläinen bugisuus, muutamia elämiä meni aivan turhaan kun joutui tahallaan tapattamaan itsensä.

Mitä pidemmälle pelissä eteni, sitä enemmän tuhottavaa oli ruudulla. Välillä meno oli niin hektistä, että saatoin kuolla monta kertaa putkeen. Kun lisäreiden määrää ei näkynyt, pisti tämä asia kuumottamaan. Saavutin tarvittavan pistemäärän aallossa 63 ja viimein ei tarvinnut enää jännittää lisäreiden määrää. Olihan niitä sitten lopulta reilusti jäljellä. Vaikka tapatin itseni tahallaan monia kertoja, selviydyin aaltoon 64 ja sain vielä hieman lisää pisteitä tavoitepistemäärän päälle. Viimeisen elämän jälkeen minut kruunattiin Megastariksi! 

Ihan ok peli, eipä tämä mitään hurraahuutoja ansainnut, mutta kyllähän tämän kerran pelasi läpi. Aika helppo läpäisy jos haluaa itselleen jonkin uuden NES-läpäisyn listalleen. Kunhan vain selviää muutaman aallon ilman pahimpia kuolemia, läpäisy on aika varma :) Peli on aika ankea niin graafisesti kuin musiikillisesti. Aaltojen aikana ei kuulu kuin laser-aseen suhinaa, ei se kovin korvakäytäviä hivele.

Dragon Spirit: The New Legend

Games Beaten: 503/710

Genre: Shooter

Goal: Defeat Galda (Area 9)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 6/10

Monia vuosia Olympian kuningaskunta nautti upeasta rauhallisesta ajanjaksosta. Jopa kuningas Amrun sankarillinen taistelu Zawel -demonia vastaan on vaipunut unholaan iloisimpien aiheiden tullessa tilalle. Ja kun Amrun ja Alician avioliitto siunattiin kaksosien, Lacen ja Iriksen syntymällä, he tiesivät, että onni tulee olemaan heille suotuisa. Mutta he eivät tienneetkään, että kaukaisesta idästä tulisi ilkeä Galda joka kokosi armeijaa mitä ihmiskunta ei synkimmissään kuvitelmissaankaan osannut odottaa. Jopa pelottava Zawel on herätetty kuolleista liittyäkseen tähän murhanhimoiseen joukkoon. Yhtäkkiä ilman mitään varoitusta Galda hyökkäsi ja kidnappasi prinsessa Iriksen ja häntä hoitavat piiat, pimeyden uhriseremoniaa varten. Kun Amru makasi avuttomana kuolinvuoteellaan, hän tiesi, että on olemassa yksi tapa pelastaa rakas tyttärensä ja pelastaa kuningaskunta lopulliselta tuholta. Olisi aika paljastaa taikamiekan salaisuus hänen pojalleen, prinssi Lacelle. Sinisen lohikäärmeen mahti olisi jälleen nouseva! 

Lohikäärme Shooteria, no mikä ettei! Aivan tuntematon peli taasen ja satunnaisesti valikoitui läpäisemättömien joukosta. Pelissä täytyy yhdeksän kentän verran matkaa taittaa jotta saa pahan Galdan hoideltua pois päiviltä. Peli on siitä armollinen, että tässä ei kuole laakista vaan osumaa voi ottaa kolmen pykälän verran. Kolme continueakin on peliin laitettu ja kentissä on myös jatkopaikkoja. Minulla kävi pieni kömmähdys pelin kanssa ja pelasin alkuun jollain helpommalla vaikeusasteella. Ihmettelin pelin edetessä, että ihan kun peli jättäisi kenttiä väliin. Ihan alussa kun läpäisin ensimmäisen kentän, siirryin suoraan kolmanteen kenttään ja toinen kenttä jäi kokonaan käymättä. Ajattelin aluksi, että epähuomiossa vain missasin toisen kentän alkuruudun tai jotain muuta vastaavaa. Mutta kun skippaamista tapahtui myöhemmin lisää, olin hyvin hämmentynyt. Enää ei skipattu vain yhtä kenttää vaan kaksi kenttää jäi välistä. Mielessäni kävi, että olin vahingossa löytänyt jonkun oikoreitin ja sen vuoksi pääsin suoraan pidemmälle pelissä. Kun sitten pääsin viimeiseen kenttään, se oli todella lyhyt ja viimeinen pomo kuoli ennen kuin taistelu kerkesi alkamaan, epäilykseni heräsi. Loppukuvatkin olivat todella erikoisen lyhyet. Luulin, että pelissäni on jotain vikaa ja kävin sitten netistä hieman selvittämässä asiaa. Selvisikin, että olin pelannut helpomman "Golden Dragon" -pelimoodin läpi. Olin jo innoissani antanut pelille 3/10 vaikeusasteen kun sitten hieman tutkiskelin tarkemmin.

Ennen kuin siirrytään pelin ensimmäiseen kenttään, pelataan pieni harjoittelukenttä. Jos tässä feilaa, peli tarjoilee helpompaa pelimoodia. Minähän sitten tietysti menin kuolemaan tässä harjoittelussa kun ei ollut pelin mekaniikat hallussa. Kenttien lukumäärän lisäksi tässä helpommassa pelimoodissa on kuusi energiaa kolmen sijaan jonka vuoksi peli tuntui todella helpolta. Myös lohikäärme ampuu suoraan nopeaan tahtiin ja ei tarvinnut kuin painaa ampumisnappia pohjassa. Normaalissa pelimoodissa täytyy Power-uppeja keräämällä saada tämä nopeampi ampuminen käyttöönsä, muuten ampumisen nopeutta voi nostattaa rämpyttämällä nopeampaan tahtiin. Tämän pienen kömmähdyksen vuoksi pelin läpäisyssä on kuvia molemmista pelimoodeista. Eipä tällä niin merkitystä ole :)

Kun peliä aloin uudelleen läpäisemään normaalilla vaikeusasteella, kyllähän tähän hieman vaikeutta sai lisää. Ei tämä silti onneksi sieltä pahemmista päästä ollut. Hieman tarkemmin täytyi pelata jotta selvisi kuolematta kolmen energian voimin eteenpäin. Kentän läpäisyn jälkeen ruudulla näkyy joku neitokainen joka antaa joko energiaa tai lisäreitä. Peli ei automaattisesti täytä energiapalkkia kentän jälkeen vaan se täytyy hoitaa tällä tavalla. Jos neitokaista ei onnistunut pelastamaan, jäi herkut saamatta. Hieman jäi hämärän peittoon miten neitokainen pelastettiin. Välillä pelastaminen onnistui vaikka en mitään normaalista poikkeavaa tehnyt kentässä. Jos neitokaisen siluetti näkyi harmaana kentän läpäisyn jälkeen, pelastaminen epäonnistui. Ehkäpä tämä liittyi jotenkin kentistä löytyviin Power-uppeihin.

Pelissä on Shooterin tyyliin paljon erilaista arsenaalia joilla sai vihollisia tuhottua huomattavasti helpommin. Osumasta menetti Power-uppien tehoa ja parin osuman jälkeen oltiin nollatilanteessa. Power-upit säilyivät kentästä toiseen joka on todella hyvä juttu, seuraavan kentän pääsi aloittamaan huomattavasti helpommin jos onnistui olemaan osumatta mihinkään. Power-uppien joukosta löytyi myös inhoja pääkalloja jotka laskivat ampumistehoa. Power-upit generoituivat randomisti ja joskus pääkalloja saattoi tulla useita putkeen jos kävi hieman huonompi tuuri. Pelin loppupuolella pääkallojen ilmestymisprosenttia on selkeästi lisätty, sillä niitä tuli todella usein. Hieman välillä ärsytti, kun olisi tarvinnut parempaa tulitusvoimaa ja saikin vain pelkkää kuraa ilmestymään ruudulle.

Näistä normaalin pelimoodin kentistä kahdeksas on ehdottomasti pahin. En tiedä oliko kovin hyvä idea laittaa Shooter peliin sellainen efekti, että kenttä pimenee aina tietyn väliajoin. Ruutu menee niin pimeäksi, että kaikki häviää näkyvistä vihollisia myöten. Tässä oli sitten todella kiva arvailla missä viholliset ynnä muut esteet ovat. Välillä väistöt menivät aivan tuurilla. Onneksi sentään ammukset näkyivät ruudulla. Se olisi ollut jo liian paksua jos nekin olisi piilotettu :D Kentän pomokin on hieman hankalampi kuin muut. Tämän kentän opettelussa meni pisimpään jotta sen sai onnistumaan mahdollisimman vähillä kuolemilla. Yhden kerran yritykseni meni niin mönkään, että kuolin Game Overiin tässä kentässä, sen verran nihkeä tämä oli. 

Kuudes kenttä on myös aika pirullinen tapaus. Kentässä lennellään jäisissä maisemissa ja se sisältää kapeita kohtia. Kentän puolivälin tienoilla vauhti kasvaa reilusti ja nyt täytyy pujotella kapeita jäisiä käytäviä pitkin. Väistelykohdat ovat välillä todella kapeita ja useasti osuin jäiseen seinämään menettäen tulitusvoimaa. 

Pelin kentät ovat kaikki mukavan erilaisia ja yksi hienommista on viides kenttä. Vaikka graafisesti se ei ole ehkä se näyttävin, mutta idea on oikein mainio! Siinä maa-aineksesta muodostuneet terävät seinämät liikkuvat vuorotellen tehden lentelystä todella tarkkuutta vaativaa. Vaikka välillä lentoreitti menikin erittäin kapeaksi, siitä pääsi luikahtamaan hienosti läpi. Mukavan painostava meininki!

Pelin pomot ovat melkoisia vitsejä, etenkin jos on täysi arsenaali käytössä. Ei kauaa tarvinnut tulittaa kun pomo jo kuoli. Hienoja pomot silti ovat ulkomuodoltaan vaikka niitä ei kauaa kerennyt ihailemaan :D Tarkkana pomoissa sai kuitenkin olla, sillä ne ampuivat aika reilusti ja täytyi keskittyä ammusten väistelemiseen jotta ei tulitusvoima huonontunut. Jokainen pomo on mukavan erilainen ja ne tekivät erilaisia juttuja. Esimerkiksi neljännen kentän jättimäisen puun "juuritimantit" täytyy ensin tuhota jotta itse ydintä pääsee tykittämään. 

Kun olin helppoa Golden Dragon -pelimoodia pelaillut, pääsinkin etenemään ensimmäisellä yrityksellä suoraan viimeiseen kenttään vaikka jouduinkin lisäkentät pelaamaan. Tässä vaiheessa huomasin, miten pitkä viimeinen kenttä on verrattuna Golden Dragon -versioon. Pääsin kentässä aika pitkälle, mutta viimein tuli noutaja. Continuet loppuivat ja hieman se veti mielen matalaksi, että "eihän tässä ollutkaan loputtomia continueja." Ei kun uutta yritystä sisään, peli ei kuitenkaan kovin pitkä ole. Jotenkin onnistuin ensimmäisellä yrityksellä pääsemään huomattavasti paremmin pelin loppuun kuin seuraavilla yrityksillä. Minulla kävi hieman parempi tuuri Power-uppien suhteen ensimmäisellä yrityksellä kuin muutamalla seuraavalla. Viimein kuitenkin pääsin takaisin Dark Castleen ja tällä kertaa neljällä lisärillä sekä kaikilla continuella. Onnistuin pelastamaan yhden neitokaisen joka antaa muutaman lisärin, tämä oli oikein mainio juttu! Pääsin näiden lisäreiden avustuksella kentän loppuun, missä odottaa kolme pomotaistelua. Ensin vastaan tulee kolmipäinen lohikäärme joka hoitui helposti kunnollisella tulitusvoimalla. Seuraavaksi pienen lentelyn ja vihollisten tuhoamisen jälkeen kohdataan itse Galda. Ensimmäinen muoto on sama kuin helpommassa pelimoodissa ja hän tuhoutuikin yhtä nopeasti :D Tämän jälkeen kohdataan pelin oikea viimeinen pomo joka ei olekaan ihan niin yksinkertainen tapaus. Galda ampuu käsistään liekkejä ja heittelee vilkkuvia palloja jotka jäävät kimpoilemaan pomohuoneeseen. Aika tarkkana sai olla jotta ei osunut mihinkään. Galdaa sai tykittää hyvällä tulivoimallakin aika reippaasti ja jos tässä olisi menettänyt tehoa, olisi taistelu kestänyt todennäköisesti todella pitkään. Onnistuin jotenkin ihmeen kaupalla väistelemään kaiken vaikka muutamaan otteeseen näyttikin, että osuin liekkiin :D Peli antoi hieman siimaa, kiitos siitä. Minulla oli vain yksi energia jäljellä kun pääsin ensimmäistä kertaa tähän viimeiseen vaiheeseen ja se hieman kuumotti. Galdaan pystyi tekemään vahinkoa vain silloin kun hän ampui liekkejä käsistään. Tämä hieman hankaloitti ajoitusta, sillä samalla täytyi väistellä vilkkuvia palloja ja olla oikeassa kohdassa liekkien ampumisen jälkeen. Jonkin aikaa siinä kesti, mutta viimein Galda räjähteli iloisesti. Huomattavasti kestävämpi pomo kuin mikään muu pelissä.

Ei yhtään hullumpi peli ollut tämä! Graafisesti ihan mukiinmenevää meininkiä. Tykkään kun Shootereissa ei kuole suoraan yhdestä osumasta, nostattaa pelinautintoa huomattavasti. Alun perin annoin tälle vaikeusasteeksi 3/10 heti Golden Dragon -läpäisyn jälkeen, mutta korotin sitä sitten puolella koska normaalissa pelimoodissa on oikeasti ihan hankalia juttuja!

Casino Kid

Games Beaten: 502/710

Genre: Sports

Goal: Beat the King in Poker

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 5/10

Olet Casino Kid, syntynyt uhkapelaamaan. Nyt olet kasinolla missä kaikista kovimmat uhkapelaajat ovat. Tavoitteenasi on olla älykkäämpi Pokerissa kuin nämä haastavat vastustajat ja ovelampi Black Jackissa kuin pelinhoitaja. 

Kun voitat kaikki nämä vastustajat, saat viimein mahdollisuuden kilpailla sinun ultimaattista vastustajaasi, Casino Kingiä vastaan. Jos onnistut päihittämään hänet, sinusta tulee kasinon kuningas!

Nyt on kieltämättä hyvin hämmentävä konsepti - lapsille suunnattuja uhkapelejä. NESille on toki muitakin uhkapelejä olemassa, mutta ne ei suoranaisesti lapsille ole tarkoitettu. Kuinkahan moni tämänkin pelin omistaja on päätynyt rahapeliongelmiin vanhemmalla iällään... Tietysti onhan tässä toinenkin puoli, nimittäin ehkä muksu huomaa mitä käy kun rahat loppuvat ja Game Over komeilee ruudulla.

Pelissä siis seikkaillaan kasinolla pelaten blackjackia ja pokeria. Tavoitteena on saada miljoona dollaria kasaan ja kun tämä onnistuu, pääsee haastamaan kasinon kuninkaan pokerimatsiin! Pelissä on salasana mikä kyllä rikkoo tämän tyylisiä pelejä aika huolella. Jos rahat loppuivat, niin ei kun salasanaa syöttämään ja jatkamaan peliä siitä mihin oli jäänyt. Testasin huvikseni mitä Game Overin jälkeen tulee, niin aivan alusta peli alkaa. Kerta tässä tuo salasana on mukana, niin olisi nyt voinut Game Overin jälkeen jatkua samasta kohdasta mihin oli jäänyt. Nyt joutui aina syöttämään todella pitkän salasanan jotta pääsi yrittämään uudelleen. Olisi kiva tietää, mitä kehittäjien päässä on pyörinyt kun ovat tälläiseen ratkaisuun päätyneet. Ehkä pitämään muksut paremmin uhkapelin otteessa!

Pelissä on ihan karttanäkymä ja Casino Kidillä täytyy pyöriä ympäri kasinoa etsien mahdollista pelikumppania. Muille kasinolla oleville tyypeille kun juttelee, saattoi saada vinkin missä päin mahdollinen vastustaja olisi. Ihmisiltä sai myös vinkkejä pokeria varten, että miten mikäkin vastustaja käyttäytyy. Tätä ei kyllä tarvinnut hyödyntää, sillä pokerimatsit olivat aika helppoja. Kun vastus viimein löytyy, pelataan hänen kanssaan joko blackjackia tai pokeria. Homma meni lähes vuorotellen, muutaman kerran saattoi tulla sama korttipeli useamman kerran putkeen. 

Blackjack on tuttu aikaisemmista NES -läpäisyistäni, mutta pokeria en ole pahemmin pelaillut. Itse asiassa tätä ihan perus pokeria en ole koskaan pelannut. Texas hold'em olen ihan muutaman kerran testannut. No, eipä tarvinnut kovin pitkään pelailla kun säännöt olivat hallussa. Helppoahan pokerin pelaaminen näyttäisi olevan. Pokerimatseja en hävinnyt kuin ihan muutaman kerran, blackjackia sitten huomattavasti enemmän. Molemmissa rahapeleissä on ideana saada vastustajan kaikki rahat pois. Tämä tarkoitti yleensä melko hidasta operaatiota missä pallotellaan rahasummia puolelta toiselle. Kun on todella tuuripohjaisista peleistä kysymys, välillä tuuri oli erittäin ikävällä päällä. Pokeria kun oli tietyn aikaa lätkyttänyt, vastustaja saattoi kysyä, että laitetaanko kaikki rahat peliin seuraavalle kierrokselle. Tämä kannatti ehdottomasti valita, sillä ei tarvinnut kuolettavan hitaasti yrittää viedä vastustajan rahoja ja saattoi homma loppua kuin seinään. Toki jos vastustajalla oli enemmän rahaa kuin sinulla, silloin joutui hommaa jatkamaan vielä hetken. Näiden kerrasta poikki -settien kanssa kävi todella hyvä tuuri ja voitinkin ne todella hyvällä prosentilla.

Blackjack oli alkuun hieman toista maata. Aluksi vastustajan rahasummat olivat todella maltillisella tasolla, mutta kun summat nousivat, alkoi matsissa kestää älyttömän pitkään. Tämä on vielä pahempaa tuurittelua kuin pokeri ja pahimmillaan yhtä vastustajaa vastaan taistelin noin tunnin verran :D Välillä sain vastustajan rahat lähes nollille, mutta huonon tuurin saattelemana oltiinkin taas lähtöpisteessä tai sellaisessa tilanteessa, että vastustajalla on enemmän rahaa kuin minulla. Homma tuntui myös hieman riggediltä, sillä vastustaja eli jakaja sai todella paljon blackjackeja ja vielä putkeen. Eipä siinä paljoa voinut mitään tehdä. Kun olin jo useamman vastustajan voittanut, nousi seinä vastaan. Jakajalla oli 8000 dollarin potti ja sen saaminen nolliin oli aikamoinen urakka. Vaikka miten yritin, niin ei vaan mitenkään voittoa irronnut. Mietin, että onkohan tässä joku juttu...ja kävinkin uudelleen vilkaisemassa ohjekirjaa. Kyllä, apuahan sieltä löytyi! Selectillä pääsee uuteen valikkoon josta pystyi valitsemaan toiminnon millä laitetaan kaikki rahat kerralla pöytään. Tämä sama juttu siis, mitä vastustajat tekevät pokerissa. Kuitenkaan jakajat eivät tähän aina heti suostuneet ja piti pelata hetken aikaa ns. normaalisti. Kun jakaja sitten lopulta suostui, täytyi vaan toivoa hyvää tuuria jotta homma loppuisi kuin seinään. Jos ei toiminut, ei kun vaan salasanaa sisään ja uutta yritystä. Tämän löytäminen nopeutti peliä aivan älyttömästi. Turhautuminenkin katosi kuin tuhka tuuleen ja pelin pelaaminen maistui jälleen! :) 

Tätähän se sitten koko peli on; pyöritään ympäri kasinoa etsien tyyppejä ketkä haluaa pelata. Välillä kesti tovi, että onnistui löytämään vastustajan. Summat kasvoivat onneksi aika nopeasti ja ei siinä ihan älyttömän kauaa mennyt kun sai miljoonan läjään. Aivan lopussa kasinolle tulee viimeinen ns. normaali tyyppi jolta sai puuttuvan 500 000 dollaria. Hänen kanssaan piti pokeria pelata ja aika nopeasti voitto irtosi kun vastustaja pienen tovin jälkeen iski kaikki rahat pöytään. Tämän jälkeen ruudulle pärähti välivideo kasinosta ja salamat iskivät armottomasti taivaalta. Kuvan jälkeen siirryttiin suoraan pelin viimeiseen vastukseen, Kingiin. King on huomattavasti hankalampi vastustaja kuin muut ja hän pelasi ovelasti. Pelissä saa vinkkejä miten minkäkin pelaajan ilmeitä pitäisi tulkita jotta heidän pelitaktiikkaansa osaisi tulkita paremmin. Eipä näitä tarvinnut kun vastustajat olivat sen verran helppoja. Tämä koski vain pokeria. Kingillä on jokin huivi päässä ja hänen ilmeitä ei voinutkaan tulkita. Eipä peli antanutkaan mitään vinkkejä Kingiin joten täytyi täysin omin neuvoin pärjätä. Pokeripeli oli kunnon edestakaisin pallottelua. Sain Kingin rahat alle puolen välin, mutta niin vain ukko pelasi hyvin ja välillä hän meni kunnolla johtoon. Ottelun tiimellyksessä huomasin, että King vedättää todella isolla prosentilla. Bluffaukset menivät aluksi läpi, mutta aloin rohkeammin pelata ja voitin isoja summia. Laitoin aina maksimisumman pöytään niin kuin muidenkin vastustajien kanssa. Kingiä vastaan maksimisumma on järisyttävät 100 000 dollaria! Taistelu kesti ja kesti... Pidin välissä pienen tauon ja kävin lenkillä hieman happea haukkaamassa :D Viimein alkoi Kingin varallisuudet huveta todenteolla. Onnistuin Kingiä vastaan tekemään uskomattoman Royal Flushin, sen verran hienosti opin pokeria pelaamaan :) Hieman yllättäen ruudulla komeili, että olen nyt uusi kasinon kuningas. Kingin viimeisiä kortteja ei edes näytetty, taisi ukolla sen verran kuraa olla pöydällä. En tiedä mitä olisi tapahtunut jos Kingille olisi mennyt häviämään. Olisiko joutunut aikaisempaa 500 000 dollarin vastustajaa vastaan taistelemaan uudelleen, sillä tähän kohtaan ei saanut enää salasanaa. Eipä tämä olisi mitään haitannut kun sen verran helposti hänet sain varattomaksi!

Tämä oli ihan hauska peli! Täytyy myöntää, että olin hieman vältellyt pelin aloittamista koska pokeria ei ole tullut pahemmin pelattua. Mutta tämähän eteni todella mallikkaasti. Onneksi blackjackissa on myös tuo "kaikki pöytään" -mahdollisuus, ilman sitä tämä olisi ollut aika nihkeä läpäisy. Pelistä on vielä toinen osa olemassa, sitä en ihan vielä ota pelaukseen - eiköhän korttipelit riitä hetkeksi :)