Last Action Hero

Games Beaten: 460/709

Genre: Action

Goal: Defeat The Ripper (Scene 7)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 4/10

Olet Jack Slater: kaikkien aikojen mahtavin elokuvasankari... Ja sinut on heitetty elämäsi isoimpaan seikkailuun. Kaikki alkoi siitä kun Danny Madigan sai haltuunsa taianomaisen elokuvalipun joka onnistui siirtämään hänet valkokankaalle.

Yhtäkkiä tämä lapsi on uskollinen apurisi ja te kaksi yhdessä teette elokuvahistoriaa väistelemällä luoteja, tuhoamalla autoja, syöksytte ikkunoiden läpi ja mukiloitte pahiksia.

Mutta jotain meni vikaan! Superpahis Benedict sai haltuunsa Dannyn taianomaisen elokuvalipun ja siirsi itsensä sekä apurinsa "oikeaan" maailmaan. Sanomattakin selvää, että maailma on nyt todellisessa ongelmassa!

Ainoastaan sinä, Jack pystyt pelastamaan päivän! Joten anna mennä - näytä meille yksi patentoiduista Hollywood -lopuistasi!

Tämän pelin kohdalla kävi melko huvittavasti, sillä samana päivänä kun Ghostbusters II meni läpi, niin tämä meni lähes heti perään. Tarkoituksenani oli vain hieman testailla, millaisesta pelistä on kysymys. Testailu päättyikin siihen, kun lopputekstit rullasi ruudulla :D

Täytyy myöntää, että hetken olin sillein, että "mitä ihmettä juuri tapahtui?" Aluksi peli tuntui haastavalta jonka vuoksi tämä yllätti suuresti, että meni muutamassa tunnissa läpi.

Todella myöhäinen NES -julkaisu kyseessä, sillä se on tullut pihalle vuonna 1993. Leffa ilmestyi samana vuonna. Tämä peli on julkaistu useammalle alustalle ja Sony Imagesoftin vastaava tuottaja, Rich Robinson valvoi elokuvan kuvaamista sekä pelinkehitystä jotta ne olisivat mahdollisimman yhtäläisiä.

Mielestäni vaikka kuinka hommaa valvoisi, niin ei muutamassa kuukaudessa saa kunnon tuotetta aikaiseksi. En muista versioista tiedä mitään, mutta tämä NES -versio on ainakin melko köykäinen ja yksinkertainen näinkin myöhäiseksi julkaisuksi. Leffa tuli pihalle kesäkuussa ja peli lokakuussa. Pakko oli saada jotain markkinoille!

Joka tapauksessa tämä peli on vain seitsemän lyhyen kentän mittainen mätkintä muutamalla continuella varustettuna. Kentissä ei ole muuta sisältöä kuin kävellä eteenpäin ja mäiskiä tai vaihtoehtoisesti väistellä vihollisia.

Ainut apukeino mitä pelistä löytyy on eriväriset sydämet. Lyhykäisellä pelikokemuksellani päässyt kärryille oliko sydämillä jonkinlaista eroa. Hyvin todennäköisesti on.

Kerta tässä vain mäiskitään menemään, on peliin laitettu useampi erilainen hyökkäys. Aluksi käytin vain perus lyöntiä, mutta sitten tovin pelailun jälkeen huomasin, että kun painaa D-padista ylöspäin ja lyöntinappia, Jack potkaisee!

Tämä osoittautui huomattavasti paremmaksi keinoksi saada pahikset nippuun. Ohjekirjan tekijöillä ei selkeästi ollut hirveästi hajua tästä pelistä, sillä siellä sanotaan vain, että "A-napista potkitaan" :D

Niin ja totta kai tässäkin on hyppy ja lyöntinapit nurinperin, kuinkas muutenkaan. Joskus viholliset ottivat todella monta moukarointia ennen kuin kuolivat. Välillä taas kuolivat huomattavasti nopeammalla tahdilla. Liekö RNG -hommia vai sitten jotain uskomattoman nerokasta koodaamista.

Jackilta löytyy vielä kolmaskin hyökkäys; kyykystä lyöminen. Aluksi tämä liike tuntui jotenkin nihkeältä, mutta pelin loppupuolella huomasin sen hyödyllisyyden. Viholliset sai todella isolla prosentilla tapettua niin, että ne eivät kerinneet tekemään mitään.

Tätä liikettä tulikin sitten käytettyä koko loppu pelin ajan kun se osoittautui niin hyväksi. Kahdella aikaisemmalla liikkeellä otti yleensä itse vahinkoa kun yritti tappaa pahiksia. Tämän vuoksi peli tuntui hankalalta ja lisäreitä sekä continueja paloi. Kyykkylyönnin ansiosta ei osumia enää älyttömästi tullut.

Kentät tässä on melko samanlaisia kaikki. Kävellään eteenpäin ja mätkitään ukkoja. Muutamassa kentässä pituutta on lisätty, niin että täytyi kiivetä kentässä ylöspäin. Kävellään ensin oikealle, mennään rappusten tai hissin avulla seuraavaan ja jatketaan samaa mäiskettä. Tässä pelissä pystyi tekemään saman juustoilun kun Karate Kidissä, joka on hieman erikoista. Vihollisten maksimimäärä ruudulla on kaksi kappaletta ja lisää ei synny ennen kuin ruudulla olevia tappaa. Jos ukot saa sellaiseen tilaan, että ne jahtaavat Jackia, pystyy kävelemään rauhassa eteenpäin ilman vaaroja.

Tätä tuli muutamaan otteeseen hyödynnettyä jotta pääsi eteenpäin ilman suurempia energianmenetyksiä. Tämä ei kuitenkaan tässä pelissä toiminut ihan niin nerokkaasti kuin Karate Kidissä, sillä siinä pelissä kentät ovat pitkiä suoria pätkiä kun tässä taas on näitä useamman kerroksen kenttiä jonka vuoksi ukot hävisivät välillä ruudulta kun siirtyi uuteen kerrokseen.

Jokaisen kerroksen kohdalla piti juustoilu aktivoida uudelleen jos sen halusi tehdä. 

Kun tarpeeksi pitkälle kenttää on edennyt, vastaan tulee jokin pomovastus tai välipomo. Ei aina ihan ymmärtänyt, kumpi vastassa on.

Musiikki muuttuu molemmissa taisteluissa uhkaavaksi ja usein nämä kaverit tulivat peräkkäin vastaan. Ehkäpä molemmat olivat sitten pomovastuksia. Täytyy myöntää, että en tästäkään elokuvasta hirveästi mitään muista joten varmaan nämä yrittävät juonta mukailla jollain tavalla.

Pomovastukset tuntuivat aluksi pahoilta ja lisäreitä kului useampi kappale taistelun aikana. Kun tiedosti kyykkylyönnin, lisäreiden kuluminen väheni huomattavasti. 

Toinen kenttä, Medieval Nightmare oli aluksi se kompastuskivi, minkä vuoksi ei peli meinannut lähteä etenemään. Perus ritarivihollisten lisäksi kentässä on jousiampujia ja välillä heidät on sijoitettu ihan objektien viereen. Normaalilla lyönnillä ei niitä saa mukiloitua ja yli ei pysty hyppäämään ilman energian menetystä.

Kyykkylyönnillä tämäkin ongelma poistui ja sai todella paljon turhia energianmenetyksiä pois. Jos toisesta kentästä onnistui etenemään, niin viimeistään meno loppui kolmanteen kenttään, Date With Your Ex:ään. Lisärit ja continuet olivat tässä vaiheessa vähissä ja vastassa olevat äijät pyssyjensä kanssa eivät hommaa helpottanut.

Vaikka kyykkylyönnin olin keksinytkin, yleensä etenin kolmanteen kenttään aika heikoilla kantimilla. Aina jotain typeriä virheitä sattui matkan varrelle, sen verran vähän pelikokemusta oli vielä alla. Lisärit ja continue oli tuhottu, mutta päätin kuitenkin jatkaa eteenpäin. Tässä vaiheessa keksin hienon Karate Kid -juustoilun. Kenttä meni tarpeeksi hyvin ja sain pomonkin nuijittua!

Onnistuin selvittämään tieni neljänteen The Car Chase -kenttään. Täällä en vielä koskaan aikaisemmin ollut, joten noutaja tuli continuejen osalta - viimeiset lisärit pelaukseen. Kenttä on suhteellisen ärsyttävästi rakennettu, sillä siinä on paljon autoja ja muutenkin epätasaista maastoa missä kulkea. Vihollisten nuijiminen on todella työlästä tämän vuoksi. 

Kokeilin sitten huvikseni, mitä jos vain hyppisi koko kentän tappamatta ketään. Tämähän toimi loistavasti, enkä edes ottanut vastaantulevista vihollisista kovin paljoa osumaa :D Arvelen, että paljon huonommin olisi mennyt eri taktiikalla! Pomon sai hoideltua helposti tutulla kyykky-mäiskinnällä.

Viides kenttä, Leo's Funeral on jälleen monikerroksinen kenttä aseilla varustetuilla pahiksilla. Tämä meni hieman tuurin sanelemana läpi toki hyödyntäen juustoilukikkaa. Pääsin pomolle välipomolle asti ja sain ukon mukiloitua ihan kelpo suorituksella. Tämän jälkeen ruudulle ilmestyi kentän oikea pomo, vihreä helikopteri josta hyppi pahiksia Jackin kimppuun.

Ideana tässä taistelussa on tappaa tarpeeksi pahiksia jotta kopteri ottaa vahinkoa ja lopulta räjähtää. Onko tämä nyt sitä kuuluisaa Hollywoodin taikaa? Taistelu vaikutti helpolta ja sitähän se kyllä oli. Ei tarvinnut kuin olla kyykyssä paikallaan ja mukiloida ukkoja. Hieman liian ylpistyneenä otteeni herpaantui taistelun loppupuolella ja menin kuolemaan. Enää yksi lisäri jäljellä... Sain kopterin tuhottua, mutta olin jo käytännössä "luovuttanut", sillä miten voisin loput kentät päästä yhdellä lisärillä kun niistä ei ollut mitään aikaisempaa kokemusta...

Kuudes kenttä, Premier Night vaikutti samalta kuin neljäs kenttä ja kokeilinkin samaa hyppelytaktiikkaa. Se toimi maniosti myös tähän ja kentän varrelta löytyi vielä punainen sydän pidentämään elinaikaani. Kenttä on onneksi todella lyhyt ja lopussa odotti vain yksi pomo, viikatemies...mitä? :D

Ja kuinkas kävikään, olinkin jo viimeisessä kentässä, The Finalessa. Kenttä sijoittuu tietysti elokuvateatteriin ja heti kättelyssä tarjoillaan punaista sydäntä joka kelpasi minulle mainiosti. Nyt kun tässä jälkeenpäin tarkistin, niin siniset sydämet antavat energiaa täyteen ja punaiset lisärin. Eli muutaman lisärin tässä matkallani sain mikä auttoi, että matkani vain jatkui :D

Jatkoin samaa hyväksi havaittua hyppelytaktiikkaa myös elokuvateatterissa ja sekin osoittautui toimivaksi. Vaikka taktiikka toimikin, pelasin aika huolimattomasti ja otin turhia osumia joiden vuoksi yksi lisäri kului. Kenttä on lyhyt, kaksikerroksinen kenttä. Lopussa peli vielä tarjoilee energiat täyttävän sinisen sydämen ennen viimeistä kohtaamista. Onneksi näin, sillä minulla ei ollut kuin kaksi energiaa enää jäljellä...niiden jälkeen olisin ollut viimeisen elämäni armoilla.

Täytyy myöntää, että viimeinen taistelu jännitti hieman kun minulla ei edelleenkään ollut kuin yksi lisäri jäljellä vähän heikosti hoidetun elokuvateatterin jälkeen, mutta kun huomasin mitä vastassa on, ei enää pelottanut!

Ensimmäisen kentän päätaistelu on keltaiseen sadetakkiin pukentunutta The Ripperiä vastaan. Tämä on oikeastaan ainut juttu mitä itse elokuvasta muistan. Viimeisenä taisteluna on täysin sama homma, paikka on vain vaihtunut sateiselta kerrostalon katolta elokuvateatterin katolle. Ajoin ukon nurkkaan ja spämmin kyykkylyöntiä, helposti riitti elämät tähän hommaan. 

Tässä vaiheessa en edes tajunnut, että tämä on viimeinen taistelu ja odotin vielä jotain muuta. Tässä ei näköjään murjota juonessa mainittua pääpahista, Benedictiä lainkaan. The Ripperin mukiloinnin jälkeen lopputekstit rullasivat ruudulla ja peli oli siinä.

Hieman kaksijakoiset ajatukset tästä pelistä jäi. Ei tämä mikään älyttömän huono peli ollut, mutta sitten kun taas miettii julkaisuvuotta, niin olisi hieman parempaa laatua odottanut. Tälläinen ihan mielellään kerran läpi pelattava peli.

Pisteet kenttien välisistä "elokuvamaisista" kuvista, vaikkakin niistä ei meinannut saada aina oikein selvää. Kuitenkin ihan mahtipontinen tavoite saada noinkin aitoa pikselitaidetta NESille aikaiseksi.

Ghostbusters II

Games Beaten: 459/710

Genre: Platform

Goal: Defeat Vigo at the Museum (Scene 7)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 5/10 

Olipa kerran viisi vuotta sitten... Manhattan oli täyttymässä kummituksista ja haamuista. Limaa pursusi kaupungin jokaisesta kolosta ja halkeamasta. Ilmapiiristä pystyi havaitsemaan voimakkaasti sykkivän paranormaalin toiminnan.

No, kenelle New Yorkilaiset soittivatkaan...? Tietysti Haamujengille! Varustettuna protonirepuilla, he kärvensivät jokaisen kummituksen koko kaupungista.

Jälleen Iso Omena oli todistanut, että on mätä ydintään myöten. Ja juuri tämä mätä voi koitua sen kohtaloksi. Viisi vuotta myöhemmin Haamujengiläiset huomasivat, että kaupungin alla virtasi iso limajoki.

Tällä kertaa kyseessä on mielialalima joka ruokkii ilkeyttä, töykeyttä ja yleistä pahuutta kulkien koko kaupungin läpi. Tämä limainen joki virtaa suoraan kohti Manhattanin taidemuseota, Vigon, Karpatian vitsauksen päämajaa.

Tämä maalaukseen vangiksi jäänyt legendaarinen veren-himoinen tyrantti 17:sta vuosisadalta on malttamattomana odottanut keskiyön lyömistä uuden vuoden iltana.

Tämän jälkeen hän yhdistyisi, kokoaisi kasaan kaikki liman pahat vaikutukset jotta voisi hallita hyväuskoista maailmaa.

No, kenelle soittasit tällä kertaa...? Tietysti Haamujengille! Liity heihin kun he juoksevat kaupungin läpi, tykittäen limaa ja väistelevät kummituksia. Kilpailevat pitkin katuja Ecto-A1:llä ja ohjailevat Vapaudenpatsasta pitkin kummituksia pursuilevan vesistön kohti Manhattania. 

Jos onnistut, kohtaat Vigon taistelussa, jossa limaa lentää kaaressa...aina kohtaamisen loppuun asti. Jos epäonnistut, Manhattan hukkuu limaan ja Vigo hallitsee koko maailmaa.

Jatkoa Ghostbusters -sarjan jatkamiselle tuli nopeammin kuin osasin odottaakaan kun tämä peli minulle valittiin. Ei mistään mestariteoksesta ole kysymys, mutta huomattavasti parempi kuin ensimmäinen peli.

Jatko-osan parissa ei ole häärännyt ensimmäisestä pelistä tuttu Bits Laboratory vaan vanha kunnon Imagineering! Tämän kyllä huomasi oitis grafiikoita ja ääniefektejä myöten.

Tämä Ghostbusters II on huomattavasti suoraviivaisempi kuin ensimmäinen peli ja tässä pääasiassa keskitytään kummitusten tuhoamiseen ja kentän loppuun kulkemiseen. Ei tarvinnut ostella kaupasta mitään tavaroita.

Peli sisältää seitsemän kenttää ja kaksi continuea. Lisäreitä löytyy kolme kappaletta ja niitä saa lisää kun kerää 20 kappaletta Ghostbusters -logoja mitä löytyy kenttien varrelta.

Jälleen yksi ihana NES -julkaisu missä on hyppy ja hyökkäysnappi väärinpäin. Kuinkahan paljon näitäkin vielä tulee vastaan? Niin ja pelin erikoisuutena on vielä, että sitä ei saa pauselle mitenkään :D Select ei tee mitään ja Startista aktivoidaan kummitusansa. Vähän ikävämpi homma jos penskana mutsi huusi klassisen "syömään" -sanan, ei auttanut kuin pistää virrat pois :(

Kenttätyyppejä on kolmea erilaista. Ensimmäisenä perinteiset sivulta rullaavat kentät missä täytyy vain selvitä loppuun tuhoten kummituksia ynnä muita asioita. Jostain syystä Imagineering on valinnut, että näissä kuljetaan oikealta vasemmalle perinteisen vasemmalta oikealle kulkemissuunnan sijaan.

Aseena Ghostbustersseilla on jonkinlainen limaa ampuva tykki jonka ampumiskulmaa voi itse muuttaa. Suoraan ylöspäin ampumista kannatti välttää, sillä pelihahmo saattoi jäädä omaan limaansa jumiin hetkeksi aikaa. Limalla hoideltiin niin vastaan tulevat kummitukset kuin kentissä lentelevät Ghostbusters -logot. Limaa kannatti tykitellä jatkuvalla syötöllä, sillä aina ruudulla on jotain ammuttavaa.

Mukana menossa on myös klassinen kummitusansa, jonka avulla sai muutamissa kentissä esiintyvät jättimäiset kummitukset napattua kun niitä ei voinut muuten tuhota. Ansalla pystyi nappaamaan myös muut vastaantulevat roinat jotka estävät etenemistä. Ansan kanssa kannatti olla varovainen, sillä sen säteeseen kuoli myös itse jos jäi liian pitkäksi aikaa päälle seisomaan.

Vihollisiin osuttaessa henki lähtee kerrasta. Tämä koski myös kentissä olevia roinia jotka estivät etenemistä. Jatkaa saa onneksi siitä mihin kuoli paitsi kun elämät loppuu tyystin. Jos continueja on jäljellä, kenttää saa yrittää uudelleen alusta.

Seuraavana kenttätyyppinä on ajelukentät mitä tässä on kaksi kappaletta. Ajellaan Ecto-A1:llä tietä pitkin ja nyt jostain syystä kulkemissuunta on vaihtunut klassiseen vasemmalta oikealle kulkevaan ratkaisuun. Autolla voi ampua samaa limaa kuin Ghostbusterssien tykeillä ja näin hoidellaan vastaan tulevat kummitukset ja muut iljetykset. Tykin suuntaa ei näissä tarvinnut muutella, sillä auto ampui sitä kahteen suuntaan yhtä aikaa.

Tiellä on jos jonkinlaista estettä vastassa. Osaan esteistä kuolee kerrasta ja joistain menettää vain energiaa? En ole ihan varma tästä energian menetyksestä, sillä koskaan en kuollut siihen, että osuin liikaa näihin heikompiin esteisiin. Ehkäpä niiden tehtävänä on vain hidastaa matkaa hieman.

Näissä ajeluhommissa joutuu hyppimään jäätävän kokoisten rotkojen yli ja hyppy täytyi tehdä ihan reunalta jotta se riittäisi. Hyppy täytyi tehdä myös asfaltilla olevan nuolen kohdalta, sillä siitä sai pienen boostin hyppyä varten. Jos hyppy epäonnistui, joutui tylysti kentän alkuun. Mikään muu asia missä tahansa kentässä ei vienyt kentän alkuun paitsi tämä rotkoon putoaminen.

Rotkoja on myös ihan ajelukentän lopussa ja hieman otti pattiin aloittaa kenttä alusta epäonnistuneen hypyn vuoksi. 

Ajelukenttiin on ripoteltu power uppeja esimerkiksi suojakilpi ja pidemmälle kantavat ammukset. Suojakilpi oli kyllä täysin turha, sillä tässä ei sinällään ollut vaaraa osua mihinkään kuolettavasti. Ammukset sinänsä olivat todella loistavat, sai lakanoilta näyttävät kummitukset ammuttua etäämmältä. Myös korkealla ilmassa majailevat Ghostbusters -logot onnistui saamaan itselleen kun ammukset kulkivat hieman korkeammalle.

Muutamaan otteeseen onnistuin saamaan jonkin ruudun tyhjennys -tavaran joka tuhosi kaikki viholliset kerrasta, mutta eipä tämäkään järin mullistava asia ollut.

Viimeisenä erilaisena kenttätyyppinä on Shooter -kenttä. Jep, tähän on pitänyt moinen väsätä. Kentässä ohjaillaan Vapaudenpatsasta jolla ammutaan kummituksia Shooter -pelien tyyliin. Kenttä on kaksiosainen - ensin kävellään meressä jonka jälkeen kuljetaan kaupungissa.

Vapaudenpatsaalla hyökätään käyttämällä soihtua josta lähti liekkejä suoraan ylöspäin. Kentässä välillä ruudun halki lentelee irrallinen soihtu, jonka kerätessään vapauttaa Vapaudenpatsaan käden niin, että sitä voi käännellä hieman eri suuntiin, esimerkiksi yläviistoihin. Tämän power upin menettää yhdestä osumasta jonka jälkeen ei voi ampua kuin ylöspäin.

Tämä Shooter -kenttä on halpamainen, sillä jos ei onnistu keräämään soihtua, jotkin kohdat muuttuvat lähes mahdottomiksi. Isolla ja kömpelöllä patsaalla on vaikea väistellä nopeita kummituksia jotka välillä lensivät aivan ruudun alareunaan jonka vuoksi väistely muuttui mahdottomaksi. Onneksi yksi vihollistyyppi pudotti kuolemattomuus tavaran kuollessaan joka helpotti muutamia kohtia huomattavasti.

Tuntui, että tämä Vapaudenpatsas -kenttä kestää ikuisuuden. Hieman liian pitkäksi venytettyä settiä. Onneksi kentän varrella on "bonuspelejä" jonka aikana taivaalta sataa pelkästään Ghostbusters -logoja. Lisäreitä sai siis ihan mukavasti haltuunsa tämän kentän aikana. Niitä kyllä menikin nopeaan tahtiin, sillä yhden osuman kuolemat ovat melko halpamaisia.

Peli on ihan hauskasti jäsennetty, sillä jokaisen peruskentän jälkeen tulee jokin erikoisempi kenttä. Kenttien pituudet ovat hienosti mitoitettu eivätkä ne olleet liian pitkiä. Viimeinen kenttä kuitenkin on vedetty hieman överille puolelle, sillä se täytyy läpäistä neljä kertaa - jokaisella Ghostbusterssilla.

Kuitenkaan ihan samasta kentästä ei ole kysymys, vaan jokaisella hahmolla kenttä hieman muuttuu erilaiseksi vihollisten ja väisteltävien roinien suhteen. Jos epäonnistuu viemään kaikki neljä Ghostbusterssia kentän loppuun lisäreiden turvin, meno loppuu siihen. Viimeinen kenttä on vielä todella armoton vihollisten sijoittelun suhteen. Tiukkaa tahtia kentän aikana piti ylläpitää ja jatkuvasti tässä mentiin kuin tuli perseen alla.

Syynä tähän on pieni Ghostbustersseja jahtaava hämähäkki. Tästä olisi voinut aikaisemminkin mainita, mutta se ei ole ongelmaksi kuin vain viimeisessä kentässä. Näissä peruskentissä siis perässä jolkottaa hämähäkki ja jos siihen menee koskemaan, lähtee henki. Hämähäkki on periaatteessa aikaraja jos haluaa sen näin kuvainnollisesti ilmaista.

Muissa kentissä hämähäkkiä pääsee helposti karkuun, mutta viimeisessä joutuu niin paljon pysähtelemään, että saa kummitusansan avulla pahimmat esteet pois ruudulta, että mokoma hämis kerkeää saavuttamaan pelihahmon. Välillä on ihan senteistä kiinni, että jäisi hämähäkin kynsiin.

Viimeinen kenttä on myös yhtä muistipeliä, sillä vastaan tulee nopeita maatapitkin kulkevia esteitä, että niitä on todella hankala pelkällä reagoimisella väistää. Täytyy vain muistaa missä kohdissa ne tulevat vastaan. Opetteluun meni hetki poikineen ja kun continuet loppuivat, pääsi jälleen kurkkaamaan miltä se ensimmäinen kenttä näyttikään.

Hieman hapotti kun joutui aina pelaamaan nuo todella pitkät ja tylsät Vapaudenpatsas -kentät ennen kuin pääsi uudelleen yrittämään viimeistä. Kyllähän sitä viimein esteiden paikat muisti, mutta aina tuli jotain typeriä virheitä tehtyä ja homma tyssäsi siihen.

Viimein sain niin herkullisen suorituksen, että selvisin neljällä lisärillä kentän viimeiseen osioon. Kenttä aloitetaan perinteisesti kolmella lisärillä continuen jälkeen, mutta kentän aikana saa ammuttua sen verran paljon Ghostbusters -logoja, että saa helposti yhden lisärin lisää.

Nämä kaikki lisärit olivat tarpeen, sillä kentän loppu on aika inhottava tapaus jossa on paljon maatapitkin kulkevia esteitä. Lisärit sulivat ja viimeisellä elämälläni pääsin kentän loppuun. Tässä pelissä ei ole mitään erillistä viimeistä vastusta, vaan ideana on saada kaikki neljä Ghostbusterssia kentän loppuun jotta he voivat tykittää yhtä aikaa limaa Vigon naamaan. Tämä sitten tuhoaa mokoman ukkelin.

Peli on ihan ok tasoa, ihan mielellään tätä pelaili. Tykkäsin, kun limapyssyn kulmaa pystyi itse säätelemään ja sai ammuttua kummitukset miten itse lystäsi. 

Ajelukentät ovat myös ihan mukavia, mutta miinusta tulee tappavan tylsistä ja pitkistä Shooter -kentistä.

Goal! Two

Games Beaten: 458/709

Genre: Sports

Goal: Win a Super Cup

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 4/10

Noniin jalkapallofanit, se on pelin aika! Jos olet etsimässä uutta haastetta, valmistaudu maailmanluokan koitokseen Goal! Twon parissa. Olit sitten keltanokka tai tasokas pelaaja, Jalecon Goal! Two vie sinut kentälle toiminnan pariin.

Olet jokaisessa roolissa aina maalivahdista valmentajaan asti ja sinun ei tarvitse edes mennä harjoittelemaan. Tässä pelissä on kaikki - estäminen, syöttäminen ja kuljettaminen. Jopa puskut ja taklaukset.

Sinä näet hurraavan katsomon...lentävät konfetit ja liehuvat liput...kuka tietää, kenties myös muutaman meluisan fanin.

Heti perään jatko-osa koska jostain kumman syystä tuli sellainen jännä tunne, että haluan päästä tästä kaksikosta eroon mahdollisimman nopeasti. Kun kerta ensimmäinen Goal! oli niin "loistava", pitihän sille tietysti jatkoa väsätä.

Jatko-osa ilmestyi vuonna 1992, vasta neljä vuotta ensimmäisen osan jälkeen. Ei tämä nyt niin pahaa jätettä ollut kuin ensimmäinen Goal!, mutta näinkin myöhäiseksi NES -julkaisuksi ei kovinkaan kaksinen peli.

Kuvakulma on tuttuun tapaan asetettu viistoon, mutta tässä pelin hallinta on hieman paremmalla tolalla. Potkuja on helpompi tehdä siihen suuntaan mihin halusi. Myös syöttelypeli on hieman paremmassa jamassa ja syötöt menevät sinne minne pitääkin.

Maalivahdin pystyi asettamaan automaattiseksi joka on todellinen geim tseintser, sillä en usko, että ihan vastaavalla prosentilla olisin saanut palloja torjuttua. Myös tässä pystyi asettamaan miten pitkään matsi kestää. Vakioasetus on viisi minuuttia, mutta halutessaan sen pystyi vaihtamaan jopa yhteen minuuttiin!

Varmaan arvaatte minkä valitsin :D Maksimissaan pelikelloon olisi voinut laittaa 45 minuuttia mikä kuulostaa puhtaalta sadismilta.

Tein tämän pelin kohdalla historiaa projektiini liittyen, sillä tämä on ainut urheilupeli, missä en ole tehnyt yhtään järkevää tulosta. En saanut maalin maalia tehtyä matsien virallisella peliajalla. Alkulohkojen pelit päättyivät tasapeleihin ja pudotuspelit ratkaistiin rangaistuspotkuilla.

Maalien tekeminen oli vaan täysin ylivoimainen tehtävä itselleni - kun ei mene, niin ei vaan mene sisään.

Valitsin tähän peliin saman joukkueen kuin ensimmäiseen eli Brasilian. Tällä kertaa tiemme TMR:n kanssa erosivat, sillä hän valitsi Meksikon itselleen. Jännä juttu, miksiköhän...

Joka tapauksessa valinta oli oikein hyvä, Brasilialla pärjäsi mainiosti. Aluksi vaan oli pelin mekaniikkojen kanssa ongelmia, sillä ne erosivat aika paljon ensimmäisestä pelistä. Tähän kun tottui, alkoi homma sujumaan...paitsi maalinteon kanssa :D

Alkulohkossa kanssani kilpailivat Puola, Yhdysvallat ja Tanska. Tanska oli näistä kolmesta pahin vastustaja ja sen kanssa sai eniten taistella, että onnistuin tekemään tasapelin. En kyllä ymmärrä, miten ihmeessä selvisin jatkoon pelkillä tasapeleillä, sillä Puola voitti yhden ottelun tasapelien lisäksi :D

No en valita, helpolla meni!

Tämän jälkeen siirryttiinkin pudotuspeleihin. Kun nuo alkulohkon pelit menivät aika kivuttomasti läpi, nämä pudotuspelit tuntui aluksi aika kamalilta. Belgia oli ensimmäisenä vastassa ja en saanut edes kunnon maalintekopaikkoja aikaiseksi. Onneksi tarvitsi kärvistellä vain minuutti jotta puoliaika koittaisi.

Välillä kyllä tuntui, että tämä minuuttikin oli liikaa ja vastustaja dominoi hulluna ottelua. Rankkarit olivat aluksi melkoinen järkytys sillä ensimmäisen pelin samalle puolelle laukaiseminen ei enää toiminutkaan yhtään :D

Täytyi vetäistä ihan arpapelillä kummalle puolelle sitä laukaisisi. Tässä pystyi ilmeisesti tekemään jotain hieman tarkempiakin laukauksia, mutta vedin aina äärilaitoihin ja se toimi tarpeeksi hyvällä prosentilla. Aluksi rankkareissa tuli niin pahasti turpaan, että epätoivo iski. Mielessä kävi, että on oikeasti yritettävä saada matseissa maaleja jotta peli etenisi.

Mutta kuinkas kävikään, tuntuman ja tuurin säestämänä Belgia oli nuijittu. Tässä toisessa osassa rankkareiden torjumista ei kannattanut tehdä keskelle maalia vaan jompaan kumpaan reunaan. Käytin taktiikkaa, että vaihtelen fiiliksen mukaan, kumpaan reunaan yritän torjua ja aina maalin alareunaan. Jos liikaa vaihteli korkeutta, torjumisprosentti putosi reilusti.

Kyllä sitä silloin tällöin muutaman pallon sai torjuttua :) Seuraavana vastassa nakotti Englanti ja se kaatui hieman yllättäen saman päivän aikana kuin Belgia. Annoin itselleni tavoitteen nihkeän pudotuspelialun vuoksi, että jos saan voitettua yhden matsin päivässä, olen erittäin tyytyväinen tulokseen. Nyt olin jo ylittänyt tavoitteeni!

Seuraavaksi vastaan asteli rakas naapurimaamme Ruotsi. Aluksi meinasin, että tämähän on varmaan ihan läpsyttelyä, mutta vielä mitä. Ruotsin kanssa taistelin pisimpään koko pelin aikana :D En meinannut millään päästä rankkareihin ja jos pääsin, niin turpaan tuli armotta. Näemmä rankkareiden vaikeusaste hieman nousee mitä pidemmälle mennään.

Pitkään se otti, mutta viimein sain onnistuneen suorituksen ja Ruotsi oli kukistettu. Ruotsin kanssa mentiin monesti "Sudden Death" -osuuteen jossa homma on kerrasta poikki. Aina nämä epelit sitten jossain vaiheessa tätä torjuivat ja tekivät maalin. Ei paljoa armoa annettu.

Finaali häämötti horisontissa ja vastassa on Uruguay. Tasoltaan tämä joukkue on hyvin lähellä Ruotsin kanssa, mutta kun minulla oli jo vankka kokemus Ruotsin kanssa painimisesta, niin tämä ei tuntunut niin pahalta järkytykseltä. 

Aikaa tähänkin kului, mutta ei ihan niin pitkään kuin Ruotsiin. Pääsin helpommin rankkareihin, mutta aina lähdin sieltä pettymyksen kanssa pois. Pienenä välihuomiona, että kun ottelun häviää, niin yleisö viskoo roskaa ja limsatölkkejä joukkueen päälle. Jotenkin aika julmaa touhua.

Yksi todella mahtava päivitys tässä on ensimmäiseen peliin verrattuna, sillä hävityn ottelun jälkeen ei tarvitse syöttää salasanaa uudelleen vaan pääsee yrittämään samantien matsia! Tämä nopeutti peliä kivasti ja flow säilyi kun ei tarvinnut katkaista sitä salasanan syöttämisen takia. 

Tietysti niissä tapauksissa kun vastustaja teki maalin melkein heti pelin alussa, en jaksanut edes tätä minuuttia odottaa ja syötin kiltisti salasanan. Onneksi homma rupesi olemaan jo siinä pisteessä, että muistin mokoman ulkoa, ei sen näpyttelyyn mennyt niin pitkää aikaa.

Uruguayta vastaan onnistuin MELKEIN tekemään maalin itse peliajan aikana! Olin harjaantunut pelaamisessa jo niin paljon, että sain pyöritettyä peliä lähinnä vastustajan päädyssä. Yhden hienon kuvion myötä tolppa kilahti. Se siitä sitten.

Viimein Uruguay taipui rankkarikisassa ja minut kruunattiin mestariksi, kolme hurraa huutoa minulle!

Olihan tämä hieman parempi kuin ensimmäinen osa, tätä pystyi kutsumaan peliksi. Ihan hauskaakin tämän parissa oli muutamaan otteeseen, mutta ei tämän laadulla kuitenkaan hirveästi juhlita.

Ompahan nyt molemmat Maali!:t pelattu läpi, ei tarvitse näiden pariin enää palata.

Goal!

Games Beaten: 457/709

Genre: Sports

Goal: Win a World Cup

Arvosana: 2/10

Vaikeusaste: 6/10

Aika on loppumassa. Kukaan ei odottanut sinun joukkueesi olevan tässä viimeisessä pelissä, tasatilanteessa kovan kansainvälisen joukkueen, Argenttiinan kanssa. Sekunnit kuluvat ja yleisö mylvii korvia huumaavasti.

Peliä on enää kaksi minuuttia jäljellä, nyt on tehtävä ratkaisu! Laitahyökkääjäsi onnistuu saamaan pallon Argentiinan hyökkääjän ohi. Hän näkee sinut keskellä vapaana ja syöttää pallon jalkoihisi. Tämä on viimeinen mahdollisuutesi, onnistutko siinä? 

Projekti alkaa olla kalkkiviivoilla jalkapallopelien osalta. Syytä ei kuitenkaan juhlaan ole ainakaan laadun osalta. En tästä Goal! -pelistä juurikaan mitään tiennyt, mutta jonkinlainen takaraivossa jyskyttävä tunnetila oli sen suhteen, että välttelin tämän aloittamista.

Ihan syystä näemmä olin peliä vältellyt, sillä pelkkää paskaahan tämä vuonna 1988 ilmestynyt jalis on. Ei tämä kuitenkaan NESin huonoin jalkapallopeli ole - sen arvonimen ansaitsee Kick Off jonka olen onneksi jo pelannut läpi.

Pelin läpäisyyn vaaditaan World Cupin voitto joka ei onneksi kovin montaa matsia vaadi. Maat on jaettu neljän joukkueen lohkoihin ja he sitten taistelevat keskenään jatkopaikasta. Aluksi valitsin joukkueekseni Argentiinan, mutta jotenkaan pelaaminen ei lähtenyt kulkemaan luontevasti.

Vilkaisin millä joukkueella TMR oli omassa läpäisyssään pelannut ja hän oli valinnut Brasilian. Testasin samaa ja huomattavasti mukavammin pelaaminen lähti liikkeelle. Tässä Brasilian lohkossa mukana ovat Espanja, Algeria ja Neuvostoliitto. Neuvostoliitto on aina näissä peleissä tiukka vastus ja sitä se tässäkin oli!

Pelistä löytyy salasana ja ilman tätä ihanaa ominaisuutta tämä olisi ollut todella tuskallinen tie päästä maailmanmestariksi. Puoliajat kestää 15 NES minuuttia joka on ihan sopiva tähän peliin. NES minuuteilla tarkoitetaan siis, että kello juoksee joko liian hitaasti tai liian nopeasti kuin oikeassa elämässä. Tässä kello kulki huomattavasti nopeammin.

Tässä pelissä on paljon ongelmia ja yksi isoin niistä avautuu heti verkkokalvoille kun ottelu alkaa. Jostain kumman syystä pelikenttä on aseteltu isometriseen kuvakulmaan. Ei nimittäin kovinkaan hyvin toimi tälläinen ratkaisu. Palloa on todella hankala potkaista sinne minne halusi ja välillä se on jopa mahdotonta.

Välillä maalintekotilanteessa pallo kulki joko reilusti maalin ohi tai sitten kilahti esimerkiksi tolppaan :D Todella hankalaa oli tottua tähän kuvakulmaan. NESillä on toki muitakin pelejä jotka käyttävät isometristä asettelua ja tälläistä hieman outoa ohjausta, mutta niissä kuvakulma ei aiheuta suurempia ongelmia.

Ensimmäinen puoliaika pelataan niin, että liikutaan ylöspäin ja toinen puoliaika kuljetaan sitten alaspäin. Tämä on ihan normaalia erilaisissa urheilupeleissä, mutta niissä ei olekaan tälläistä ongelmaa kuvakulman kanssa. Alaspäin käveleminen ja pallon potkiminen oli huomattavasti haastavampaa kuin ylöspäin kulkiessa. Tässä olisi toivonut, että valikosta olisi voinut valita, että molemmat puoliajat kuljetaan samaan suuntaan, olisi hieman parantanut pelikokemusta.

Seuraavana ongelmana on syöttelypeli. Yleensä jalkapallopeleissä on tottunut siihen, että toisesta napista pelaaja syöttää pallon toiselle pelaajalle. Tässä pelissä ei moista ihanuutta ollut. Pallon pystyy kyllä periaatteessa "syöttämään", mutta se täytyy itse tarkasti potkaista oikeaan suuntaan, muuten sitä ei kukaan hae.

Tässä pelissä kun tuo tarkkaan potkaiseminen on niin helppoa, niin tämähän sujui vallan mainiosti! Syöttö ei ollut muuta kuin hieman löysempi potku. Syöttämistä ei kannattanut harrastaa kuin ihan äärimmäisissä tilanteissa.

Pelissä voi ohjailla mitä tahansa kentällä olevaa pelaajaa mikä on tuttua oikeastaan jokaisesta jalkapallopelistä. Tässä asia on kädetetty niin, että ohjattavaksi pelaajaksi ei aina vaihdu lähimpänä palloa oleva pelaaja. Välillä vaihto osuu johonkin ihan outoon pelaajaan ja sitten saakin paineessa näpytellä vaihtonappia, että oikea pelaaja vaihtuisi vuoroon.

Eikä pelin ongelmat suinkaan tähän loppuneet, ehei! Joukkueen tietokonepelaajat ovat täysiä toopeja eivätkä he saaneet mitään aikaiseksi. Heitä ei onnistunut pallon varastaminen, syöttely tai yhtään mikään. Täytyi joka kerta vaihtaa minun ohjaamani pelaaja tietokoneen tilalle jotta sai edes jotain aikaiseksi.

Vielä kirsikkana kakun päällä tässä pelissä herkästi potkaisee pallon väärään suuntaan jos pallon saa yllättäen haltuunsa. Tätä tapahtui jatkuvasti ja pahin oli se, että jos maalivahti sai pallon hieman yllättäen älyttömän myllytyksen seurauksena, saattoi sen vahingossa kuljettaa omaan maaliin.

Kävimpähän vilkaisemassa mitä TMR oli tälle mestariteokselle antanut arvosanaksi. En voinut uskoa silmiäni, sillä täysi kymppi ruudulla törötti. Vielä kontrollitkin oli vaatimattomasti saaneet täyden kympin :D

Sitten itse World Cupin pariin! Mitään täydellistä turnausta tässä ei tarvitse saavuttaa, eteenpäin selvisi hieman heikommallakin suorittamisella. Onnistuin voittamaan Espanjan ja Algerian, mutta turpaan tuli Neuvostoliitolta.

En oikein ihan täysin ymmärtänyt tämän pelin rakennetta, sillä tämän lohkovaiheen jälkeen tulikin uusi lohkovaihe :D Joku kummallinen kierros kaksi. Onko nämä nyt sitten ne pudotuspelit vai mitä ihmettä?

Omituisemman tästä vielä teki se, että vastassani ensimmäisenä oli Neuvostoliitto, joukkue jota vastaan juuri hetki sitten ottelin. Sen olisin ymmärtänyt, että kaikkien lohkojen parhaat olisivat päässeet tähän toiseen lohkovaiheeseen, mutta minähän en pelannut parhaiten omassa lohkossani vaan Neuvostoliitto.

Ehkäpä tässä annettiin jokin armopala? Joka tapauksessa Neuvostoliiton lisäksi tässä lohkossa jatkopaikasta taisteli Länsi-Saksa ja Puola. Hävisin tälle hankalalle Neuvostoliitolle toistamiseen, mutta en välittänyt asiasta - jatkoin vain eteenpäin.

Seuraavana vastassani olikin Länsi-Saksa joka tuntui aivan älyttömän hankalalta. Tein päätöksen, että käytän aikaisempaa salasanaa ja lähden kokeilemaan uudelleen Neuvostoliittoa jos homma menisi edes hitusen paremmin.

Muutamien yritysten jälkeen sain otteluun hieman tuntumaa ja jostain syystä tuntui, että tämä toinen kohtaaminen vaikutti asteen verran helpommalta kuin ensimmäinen. Selkeästi luovutin Neuvostoliiton suhteen liian aikaisin.

Onnistuin kuin onnistuinkin voittamaan Neuvostoliiton, jopa hurjalla tuloksella 2-0! Kun minulla on yksi voitto alla, en enää välittänyt miten muut matsit sujuvat. Lähinnä huvin ja urheilun vuoksi kokeilin, mitä mahtaa käydä jos menen häviämään molemmat ottelut.

Hieman yllätyksekseni, tämä ainokainen voitto Neuvostoliittoa vastaan riitti siihen, että pääsin semifinaaliotteluun! :D Aivan mahtavaa, eipä tarvinnut enää grindata voittoja.

Semifinaalissa vastassani oli Italia joka ei ollut kovin paha vastustaja. Joukkue tuntui helpommalta kuin Länsi-Saksa tai Puola ja Italian pelaajat eivät olleet kovinkaan nopeita eikä tekoälylläkään loistettu. Ei montaa yritystä tarvinnut kärvistellä semifinaalin parissa. 

Vaikka Italia ei niin paha ollutkaan, maaleja en onnistunut sitä vastaan tekemään. Päädyttiin lopulta rangaistuspotkukilpailuun. Jollain ihme munkituksella voitin nämä rankkarit ensimmäisellä yrityksellä. Lauoin vain oikeaan laitaan ja vastustajan maalivahti hyppäsi aina vastakkaiselle puolelle :D

Voi olla, että kävi vain todella hyvä tuuri tämän suhteen tai sitten peli on koodattu vähän hassusti. Luultavasti molemmat vaihtoehdot pitävät paikkaansa. Torjuminen on yhtä epävarmaa kuin oikeissakin rankkareissa, ihan tuuripeliä onnistuuko hyppäämään oikeaan suuntaan.

Kerran sitten onnisti ja sain yhden pallon torjuttua! Sehän riitti siihen, että finaaliin mentiin :)

Seuraavana vuorossa on itse finaalipeli Ranskaa vastaan ja voi pojat, että se oli hanakala. Tämän matsin päihittämiseen meni yhtä pitkään kun muuhun peliin yhteensä :D Ranska on todella nopea ja sen pelaajia ei saanut juoksemalla kiinni.

Aivan älytön ratkaisu laittaa näin hurjat vauhtierot tälläiseen normaaliin jalkapallopeliin. Ymmärrän, että jossain Nintendo World Cupissa nopeuserot on suuret, mutta siinä pystyi hyödyntämään superpotkuja jotka tasoittivat tilannetta.

Ainut mahdollisuus, miten palloa sai kuljetettua eteenpäin, oli ampua se jatkuvasti sivurajan yli. Ei mitään toivoa, että syöttelypelillä olisi saanut mitään aikaiseksi, sillä omat toopet eivät saaneet palloa kiinni tai se vain päätyi suoraan nopealle Ranskalaiselle.

Sivuraja-aloituksissa on se hyvä puoli, että oma pelaajani seisoi lähes aina hyvällä paikalla ja sai pallon ensimmäisenä haltuunsa. Ennen pallon heittämistä pystyin vaihtelemaan pelaajaa vielä niin, että ohjasin lähimpänä palloa olevaa ukkelia. Näin sain suoraan sivurajaheitosta nakattua pallon uudelleen sivurajan yli :D

Tällä tavoin pallo hitaasti eteni kohti vastustajan päätyä. Ei tämä mikään varma keino ollut, sillä välillä ei omia pelaajia ollut heiton lähettyvillä. Vaikka pallon sainkin hivutettua vastustajan päätyyn, maaleja sain tehtyä vain aniharvoin. Muutaman matsin ensimmäisen puoliajan aikana kun planeetat olivat oikeassa asennossa, sain tehtyä uskomattomat kaksi maalia eikä Ranska yhtään!

Toinen erä kun alkoi, Ranska laittoi jonkun turbovaihteen päälle ja murjoi voittoon. Jotenkin tuntui siltä, että mitä paremmassa johdossa oli, sitä älyttömämmäksi vastustajan vaikeusaste muuttui. Jos toiseen puoliskoon siirryttiin 0-0 tilanteessa, peli tuntui paljon tasaväkisemmältä.

Tässä vaiheessa tuo omien tietokonepelaajien avuttomuus alkoi todella ärsyttämään. Ukot eivät saa mitään aikaiseksi ja välillä ketään ei ollut siellä missä pitäisi. Välillä kun menetti pallon Ranskan päädyssä, kuljetti Ranskan pelaaja pallon minun maalialueelleni ilman mitään ongelmia. Edes puolustajiani ei välillä ollut mailla eikä halmeilla.

Jos vastustaja sai itselleen kulmapotkumahdollisuuden, se tarkoitti 99% todennäköisyydellä maalia. Tätä ei vaan pystynyt torjumaan paitsi jäätävällä tuurilla. Tämä samaa oli jokaisessa matsissa, mutta tässä finaalissa se muodostui ikäväksi ongelmaksi. Jos Ranska sai maalin ensimmäisen puoliajan alkupuolella, se oli automaattisesti resetin paikka. Välillä matsia kerkesi kulua joitain sekunteja kun resetti lauloi. Ai että oli mukava näpytellä salasanaa kerta toisensa jälkeen :D

Eipä tässä ollut muuta vaihtoehtoa voittoon kun yrittää lopettaa varsinainen peliaika tasapeliin jolloin pääsee yrittämään rankkareita. Todella pitkään se otti, mutta viimein pääsin rankkarikisaan! Aluksi kokeilin samalla taktiikalla kuin Italiaa vastaan, mutta torjunnat jäivät tekemättä.

Normaalit rankkarit loppuivat kun ei ratkaisua tullut ja siirryttiin "Sudden Death" -osuuteen. Tässä hommassa se on kerrasta poikki ja niinhän siinä kävi, että Ranska onnistui torjumaan yhden potkuni ja sai omansa sisään. Tässä vaiheessa minulla ei vielä ollut mitään varsinaista kaavaa torjumiseen ja yritin torjua vähän kaikenlaisia laukauksia.

Harmikseni torjuin kyllä oikeaan kohtaan, mutta hyppy jäi hieman vajaaksi ja pallo meni sisään. Tämä syletti todenteolla ja meni todella pitkään, että pääsin uudelleen yrittämään rankkareita.

Kun revanssi sitten viimein koitti, pelasin niin varman päälle kuin suinkin ja torjuin pelkästään samaan kohtaan keskelle ja aina napit maksimiasennossa, että ei jää mikään vajaaksi. Sudden Deathiin mentiin jälleen kerran, mutta tällä kertaa tilanne meni toisinpäin - sain torjuttua Ranskan laukauksen ja sain omani sisään!

Todella hyvältä tuntui päihittää Ranska vihdoin ja viimein!

Hyi hitto, onneksi tämä meni viimein läpi. Jälleen siihen samaan "ei ikänä enää" -jätekasaan.

Taidan hieman pienemmän arvosanan tälle antaa kuin TMR, "ihan" kympin peli tämä ei kyllä ole.

Sky Shark

Games Beaten: 456/709

Genre: Shooter

Goal: Finish Stage 5 (Loops After)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 7/10

Taistelut toisessa maailmansodassa olivat pitkäkestoisia maratoneja niin merellä kuin ilmassa. Yhdelläkään laivueella ei ollut enempää tappoja kuin sinulla ja kukaan laivueestasi ei ole sinua parempi. Tämän vuoksi he nimittävät sinua Sky Sharkiksi.

"Woody, Woody, kuuletko? Pahus! Minun viimeinen sotilaani. Minun täytyy päästä yksin vihollisen tukikohdan läpi. Se on ainut keino pelastaa kaikki sotilaani."

Juuri kun näytti siltä, että taistelu on hävitty, Yhdysvaltojen sotavangit marssitetaan syvemmälle vihollisen alueelle ilman täyttä varmuutta kohtalostaan.

"Hah! He eivät koskaan löydä sotilaitaan, vaikka heidän täytyisi murtaa meidän ylivoimainen puolustus!"

Oveluuden ja päättäväisyyden avulla Sky Sharkin täytyy läpäistä ensimmäinen puolustuslinja. Mutta hänen on myös paikannettava komentopaikka ja sotavankien tarkka sijainti. 

"Annan noille haiseville koirille vanhaa kunnon Amerikkalaista käristystä..."

Tykistön ammukset lentävät joka suunnasta osuen Sky Sharkiin, mutta hän taistelee vastaan.

"Jos vain onnistun pääsemään vihollisen laivueen läpi, minulla on mahdollisuus pelastaa heidät" "Bingo! Tuon täytyy olla heidän komentopaikkansa. Nyt jos vain onnistuisin paikantamaan...tuollahan he ovat! Meidän miehet!"

Sky Shark laittaa kaiken likoon ja lentää vastaantulevien viholliskoneiden parveen. Se on hänen viimeinen mahdollisuutensa pelastaa päivä...

"Boom Boom" 

Pew, pew - Shooteria pitkästä aikaa. Tämän pelin kohdalla on panostettu ohjekirjan juoneen, sillä se on tehty sarjakuvatyyliin. Pidin tästä ratkaisusta hyvin paljon! Shooter -pelejä on vielä turhan paljon jäljellä NESin kirjastossa. Silloin tällöin kun yhden kärvistelee, kyllä ne siitä ajastaan loppuvat :)

Aikaisemmin en ollut kuullutkaan tälläisestä pelistä. Tämä tekele on aikoinaan Arcadelle julkaistu nimellä Flying Shark, mutta jostain syystä Pohjois-Amerikassa ei tästä nimestä piitattu ja se väännettiin muotoon Sky Shark.

Heti alkumetreillä huomasin, että musiikit muistuttivat todella paljon Software Creationsin ja etenkin Silver Surferin tyylisuuntaa. Graafisestikin tämä peli meni samaan kategoriaan. Jälkeenpäin tarkistaessani samat tyypit ovat tämän NES -porttauksen takana.

Soundtrack on niinkin hyvä, että laskisin sen "hidden gem" -osastolle. Varmasti menee kuunteluun tämän pelin OST!

Peli on tyyliltään ylhäältäpäin kuvattua Shooteria viiden kentän verran. Homma lähtee liikkeelle kolmen lisärin voimin ja lisää saa pisteitä keräilemällä. Kentissä on paljon checkpointteja ja kuoleman jälkeen homma jatkuu sellaiselta.

Pelissä on käytettävänä kolme continuea ja tässä on vielä sellainen upea juttu, meno jatkuu continuen käyttämisen jälkeen siltä checkpointilta, mihin on päässyt!

Viidennen eli viimeisen kentän jälkeen ei tule mitään erillisiä loppukuvia, ainoastaan "Well Done" -onnitteluteksti jonka jälkeen peli loppaa uudelle kierrokselle. Yhden tälläisen kierroksen pyöräyttäminen lasketaan pelin läpäisyksi. Jostain syystä toinen looppi alkaa toisesta kentästä ensimmäisen sijaan.

Vaikka Shooterit on yleisesti tunnettuja monenlaisista erilaista aseistaan, minkään järisyttävän ase-arsenaalin kanssa tässä ei pääse tykittelemään, vaan ihan perus tussaria voi päivittää kuuden pykälän verran. Tämä päivitys on niinkin antiklimaattinen, että teho hieman parantuu ja ammuttavien panosten määrä nousee leveyssuunnassa.

Ei tuo neljä ammusta leveämpi päivitys ole niin tärkeä asia, ilman päivityksiäkin pärjäsi ihan hyvin. Asepäivitysten kerääminen on myös todella hankalaa hommaa tässä pelissä. Muistakin shootereista tuttuun tyyliin täytyy ampua kaikki tietynlaiset/väriset viholliset mitkä ilmestyvät letkassa ruudulle ja viimeisestä ammutusta vihollisesta sitten saa kerättävän päivityksen.

Välillä nämä viholliset tulivat sellaisissa kohdissa, että ruudulla oli jo älytön määrä muuta roinaa, niin oli täysi mahdottomuus saada tuhottua kaikkia. Asepäivityksen keräämisen kanssa sai olla varovainen, sillä jos viimeisen vihollisen ampui liian lähelle ruudun yläreunaa, joutui päivityksen käydä sieltä keräämässä. Tässä on vaarana se, että jokin ruudun yläreunasta tuleva vihollinen nitistää Sky Sharkin keräys-operaation aikana.

Taisin parhaimmillani saada neljä päivitystä kerättyä. Kuolemisen jälkeen luonnollisesti menettää kaiken ja tässä kun kuoli todella helposti, ei enempää saanut haalittua kasaan.

Asepäivityksen lisäksi tästä löytyy vielä pommit joita kentän alussa on kolme kappaletta. Pommeja saa lisää tuhoamalla joitain tiettyjä yksittäisiä vihollisia ja näitä olikin huomattavasti helpompi saada haltuun kuin asepäivityksiä. Pommit ovat siitä mahtavia, että vihollisten tuhoamisen lisäksi ne hävittävät ammuksia ruudulta.

Välillä jos oli super tiukka tilanne ja henkikulta lähtemässä, kannatti käyttää pommi jolla sai hetkellisesti pienen rauhan. Ei pommit kuitenkaan mikään koko ruudun tyhjentäjä ole, vaan aika täsmällisesti niitä täytyi asettaa jos mieli tietyt viholliset tappaa.

Vaikka tämä todella laadukas Shooter onkin, on tässä muutama todella ärsyttävä suunnitteluvirhe minkä vuoksi joudun yhdellä pykälällä arvosanaa pienentämään alkuperäisestä suunnitelmasta. Perinteiseen tyyliin tässä täytyy rämpytellä nappia jotta kuteja lähtisi tarpeeksi nopeasti liikkeelle lentokoneen tykeistä. Kun menee kuolemaan viimeisellä elämällään ja continue -ruutu ilmestyy, ei missään tapauksessa saa jatkaa A-napin rämpyttämistä.

Jostain kumman syystä pelintekijät ovat päättäneet, että contunue -ruudussa A:ta painettaessa joutuu suoraan pelin alkuun ja continuen käyttäminen tapahtuu sitten Start -napista. Aivan luokaton suunnitteluvirhe, sillä kun tässä jatkuvalla syötöllä rämpytetään A:ta, joutui todella helposti pelin alkuun vaikka olisi ollut continueja käytettävissä.

Monta kertaa kävi tämä typerä asia, sillä en aina muistanut seurata, monta lisäriä minulla oli vielä jäljellä. Kerran kävi niin ärsyttävästi, että olin viimeisen kentän loppupuolella yhden continuen turvin ja tämä ärsyttävyys sitten kävi. Hetken verran päässäni kiehahti oikein kunnolla. Totuuden nimissä ei tuo yritys olisi todennäköisesti maaliin asti mennyt - muutama todella tiukka kohta olisi ollut vielä edessä, mutta joka tapauksessa erittäin ärsyttävä juttu.

Tähänkin onneksi tottui ja varsinkin silloin, kun oli menossa ennätyspitkällä, tuli lisärien lukemaa seurattua todella tarkasti.

Toinen rasauttava asia on, että pommit eivät aina aktivoidu vaikka kuinka hakkasi nappia. Tulin siihen johtopäätökseen syyn kanssa, että joskus kun ruudulla on liian paljon kaikenlaista roinaa, pelin lagiframet estävät napin painamisen komennuksen vastaanottamisen. Aivan hemmetin ärsyttävä "ominaisuus", ilman tätä monet todella turhat kuolemat olisivat jääneet pois.

Oikein tiukassa tilanteessa kun heitti pommin ja siirtyi tuhoamaan muita vihollisia, kuolikin yllättäen edellisten vihollisten ammuksiin tai lentokoneisiin joiden olisi pitänyt olla jo tuhottuna.

Helppo peli tämä ei itselle ollut, ei lähimainkaan vaikka tässä saikin kuoleman ja continuen käytön jälkeen jatkaa samasta jatkopaikasta missä oli menossa. Viholliset tykittivät paljon nopeita ammuksia ja välillä ne hukkuivat taustagrafiikoihin.

Pommeilla sai panoksia tuhottua, mutta eipä tämä taktiikka pitkälle kantanut kun pommit loppuivat. Jouduin tässä turvautumaan pausetteluun, valitettavasti. Ei vaan oma päänuppi kestä näin nopeatempoisia Shootereita. Ehkä todella pitkän pelisession jälkeen muistaen jokaisen vihollisen paikan ja ripauksella tuuria olisi voinutkin päästä pelin läpi ilman tätä apukikkaa.

Läpäisyn treenaus alkoi mennä siihen pisteeseen, että kuolemia ei saanut ottaa parissa ensimmäisessä kentässä tai muuten täytyi painaa resettiä. Vaikka asepäivitykset eivät kummoisia olleetkaan, kyllä ne hieman auttoi menoa. Muutenkin jokainen lisäri piti säästää myöhemmäksi, sillä esimerkiksi neljäs kenttä on todella pirullinen paikka - varsinkin sen loppupuoli.

Neljäs kenttä on vähän sellainen "hit or miss" -tyylinen, sillä välillä se saattoi mennä todella mukavasti läpi vain muutamalla kuolemalla tai sitten se söi jopa useamman continuen. Viimeinen viides kenttä on yhdistelmä aikaisempia kenttiä ja jokaisesta aikaisemmasta onkin otettu jonkin pieni osio siihen.

Kenttä on haastava ja tässä vihollisten panosten määrä rupeaa olemaan jo jotain ihan överiä. Sinisenväriset vihollisen pommittajakoneet ovat muuttuneet huomattavasti aggressiivisemmiksi ja hyökkäilevät tulittaen nopeaa tahtia. Näitä samoja koneita löytyy jokaisesta kentästä ja niiden käytös muuttuu asteittain hankalampaan suuntaan.

Tankkeja on joka puolella ja niitä hiipii esiin erilaisien suojien uumenista myös silloin, kun on jo itse kyseisen kohdan ohittanut. Ilman pausettamista aivan kamala kenttä olisi ollut tämä.

Pelissä ei pomoja ihan liikaa ole, ensimmäisen kentän isomman tankin lisäksi pelin lopussa häämöttää jättimäinen lentokone. Aluksi käytin tätä konetta vastaan pommitaktiikkaa joka tuhosi hetkeksi lentokoneen ammukset ruudulta. Huono puoli tämän taktiikan kanssa oli se, että kun kenttä jatkuu vielä hieman pomon jälkeen, henki lähti aika liukkaasti ilman pommien apua.

Jatkopaikka on vielä upeasti ennen jättimäistä lentokonetta, joten se oli hoideltava normi tussarilla. Onneksi pomo ampui aina samaan kohtaan ammukset joten taidokkaalla lentokoneen sijoittelulla pystyi olemaan paikallaan ja kaikki ammukset menivät välistä :)

Näin sai todella helposti lentokoneen tuhottua ilman pommien tuhlaamista. Vaikka pomo aika helppo loppupeleissä olikin, matka tähän pisteeseen oli kaikkea muuta. Yritin monta kertaa tuhota lentokonetta ja vain muutaman yrityksen verran selvisin pomosta eteenpäin. Meni monia yrityksiä, että edes pääsin seuraavan kerran pomolle asti.

Pommien avulla pelin lopussa olevat viholliset sai helposti pois päiviltä eikä kuolemisen vaaraa ollut. Vielä viimeinen laskeutuminen kiitoradalle ja Well Done, peli on läpi! Jatkoin pelaamistani vielä hieman eteenpäin ja toisen kentän loppuun homma sitten lopulta tyssähti. En osaa sanoa oliko vaikeusasteeseen tullut muutosta tällä toisella kierroksella.

Ihan mainio Shooter, mitä nyt tuo continue -sekoilu ärsyttää. Tässä on jäätävän kovat musiikit ja hyvät grafiikat. 

Tämä kuuluu sarjaan "mukava pelailla kasuaalisti hetken aikaa", mutta jos läpäisyä halajaa, meininki muuttuu sitten aika inhottavaksi.