The Incredible Crash Dummies

Games Beaten: 470/710

Genre: Action

Goal: Defeat Junkman (Stage 5-2)

Arvosana: 9/10

Vaikeusaste: 6/10

Terve, olen Spin! Ja minä olen Slick, olemme nukkeja. Joo, törmäysnukkeja! Tämä ei ole se parhaiten palkattu työ maailmassa, mutta me pidämme siitä. Me muistutamme ihmisiä turvavyön käytöstä ja tämän jälkeen teemme pieniä törmäilyjä sekä kolareita jotta asia menisi perille.

Juuri niin. Mutta sinä Spin tykkäät tehdä hieman enemmän törmäilyjä kuin törmäilynuket yleensä. Minä suosin mieluummin kävelyä, mutta sinä rullaat renkaallasi. Renkaalla rullaamisesta tuli mieleen eräs hullu, ketä me tykkäämme vihata ja hän on nimeltään Junkman!

Hän on kidnapannut ystävämme Spare Tiren, Darrylin ja Bumberin! Voi ei Slick, meidän on pelastettava heidät! Kyllä, mutta meidän täytyy olla varovaisia! Junkmanilla on armeija ilkeitä Junkbotteja ja hän on rakentanut kaikenlaisia ansoja sekä esteitä estämään meidän pelastusretkemme!

Mitä, onko hän sekaisin? He eivät meitä pysäytä! Koita kestää Spare Tire! Älä menetä päätäsi, Darryl!. Bumber, pidä itsesi kasassa! Olemme jo matkalla!

Olipas kiva pelata pitkästä aikaa todella hyvää peliä! Peli pohjautuu ysärin alku puollella ilmestyneisiin leluihin jotka taas pohjautuvat kolarilanteiden simuloinnissa käytettyihin nukkeihin.

Lelusarjalla haluttiin opettaa lapsille, että mitä käy jos ei käytä turvavyötä. Lelut olivat todella mahtavia, sillä niistä lähti raajat irti ja autot menivät palasiksi. Törmäyksen jälkeen lelut pystyi kasaamaan uudelleen ja homma jatkui!

Minulla tai kenelläkään kaverillani ei näitä leluja aikoinaan ollut, näin vanhemmalla iällä olen netistä nähnyt kuinka mahtavista kapistuksista onkaan kysymys. Olisihan noilla saanut aikoinaan monet hyvät leikit aikaiseksi :)

Koska lelut menestyivät hienosti, piti tästäkin pelejä vääntää mm. NESille! Pelin on julkaissut LJN, mutta sitä ei kannata pelästyä :D Vaikka lelut keskittyvätkin kolareiden simuloimiseen, pelissä ei sitä pahemmin ole luvassa. Tyyliltään tämä on tuttua ja turvallista tasoloikkaa!

Ihan mistään läpihuutojutusta ei ole kysymys, sillä lisäreiden loputtua joutuu koko pelin alkuun ja tämä ei ihan siitä helpoimmasta päästä ole, ainakaan keskivertopelaajalle. 

Peli sisältää viisi maailmaa ja niissä on 1-2 kenttää. Suurimassa osassa on kaksi, neljäs maailma on vain yhden kentän mittainen. Seikkailua lähdetään ruotimaan neljän lisärin voimin ja lisää saa kun kerää 50 kappaletta liikennekartioita.

Kartioita löytyy mukavasti kenttien varrelta ja läpimenneellä yrityksellä minulla olikin yhdeksän lisäriä kasassa :D Enempää ei valitettavasti saanut :(

Muutamia power-uppejakin matkan varrelta löytyy kuten öljykanisteri mikä antaa 30 ammusta pelihahmolle. Normaalisti tässä käytetään pakokaasu-asetta mikä vain stunnaa viholliset hetkeksi, mutta öljyllä vihollisilta saa nirrin pois pidemmän matkan päästä.

Auton ohjauspyörän keräämällä muuttuu hetkeksi kuolemattomaksi, ilmapallolla hypyt muuttuvat huomattavasti ilmavimmiksi ja raketilla ukko juoksee nopeampaa. Raketin keräämistä välttelin, koska ei ollut mitään tarvetta kulkea kovempaa, törmäili vain helpommin asioihin.

Koska kyseessä on Crash Dummies, lähtee näiltä kavereilta raajat irti viholliskohtaamisissa. Pommit irrottavat pään tai muita raajoja joka hankaloittaa menoa. Etenkin pään irtoaminen on nihkeää, sillä se kääntää kävelysuunnan päinvastaiseksi.

Jalat pelihahmolta irtosi vain kerran ja en edes ihan tarkkaan muista, mikä sen aiheutti. Raajoja ja päitä löytyy kenttien varrelta ja niitä keräämällä saa ukon taas läjään. Irtopäistä saa myös energiaa ruudun alareunassa näkyvään päillä indikoituun energiamittariin.

Näiden lisäksi löytyy vielä erikois-raaja jota käyttämällä muuttuu hetkeksi kuolemattomaksi ja voi vaan jyrätä kaikki viholliset tieltään. Näitä ei montaa ollut matkanvarrella joten niitä kannatti käyttää harkiten.

Välillä joihinkin vihollisiin osuttaessa pelihahmo lensi vauhdilla ruudun poikki ja pysähtyi vasta johonkin esteeseen leviten palasiksi. Onneksi tästä ei lähtenyt mitään raajoja irti, mutta hieman ärsyttävä mekaniikka on joka tapauksessa. Jos lentomatkan varrella on rotko tai vesieste, sinnehän kaveri sitten putosi menettäen lisärin.

Pelissä pelataan kahdella erilaisella hahmolla, Spinillä ja Slickillä. Spinillä ei ole jalkoja laisinkaan ja hän rullaakin eteenpäin ison renkaansa avulla. Hahmon liikkumisen tottuminen vei hieman aikaa. Hahmon alla olevan renkaan takia tuntui, että kaveri kulkee jatkuvasti jään päällä.

Myös hyppääminen vaati totuttelua, sillä hypyn jälkeen Spin pompahti hieman ilmaan ja uutta hyppyä ei voinut saman tien tehdä. Hypyn jälkeen tämän pienen pompun avulla pystyi ohjaamaan ukkelin esimerkiksi toiselle tasolle ilman ylimääräistä hyppyä. Jos joutui hyppimään useamman pienen tason päälle peräjälkeen, täytyi hieman harkiten tehdä sitä, että muisti tuon jälkipompahduksen.

Toisen maailman lopussa on kohta, missä täytyy nopeasti vääntää huoneen eripuolilla olevia vipuja ja tässä meni aluksi aikaa, kun putoilin huoneen pohjalle hyppymekaniikan vuoksi. Rauhallisella työskentelyllä homma alkoi sujumaan :)

Slick on taas perinteinen tasoloikka-ukko. Hieman rehvakkaasti kävelevä Slick ohjautui näppärästi ja hänellä pelattavat kentät olivat helpompia.

Pelissä on paljon välikuvia ja ne sisältävät upeita isävitsejä. Kuuluisa autokin pääsee muutamissa välivideoissa esille, mutta sillä ei valitettavasti pääse kurvailemaan pelin aikana. Slick kävelee rehvakkaasti auton rattiin ja ajaa seinään päin lentäen seuraavaan maailmaan.

Tälläiset välikuvat ja videot tuovat mukavaa syvyyttä peleihin. 

Aluksi täysin tietämättömänä siitä, että peli ei sisällä lainkaan continueja lähdin rohkeasti läpäisemään kenttiä. Noutaja tuli sitten kolmannen maailman toisessa kentässä, satamassa. Todella tiukkaa tasoloikkaa joka sisälsi reilut määrät vihollisia ja pommeja pudottelevia lokkeja.

Lokit ovat pirullisia, sillä pommin voimasta hahmolta lähtee pää irti ja ohjaus muuttuu päinvastaiseksi. Tasoloikkakohtien alla on luonnollisesti vettä kun satamasta on kysymys ja välillä oli vain parempi ottaa osuma vastaan kuin yrittää väistellä vihollisia.

Tässä pelissä hahmo pysähtyy kuin seinään jos osuu viholliseen ja kylmä kylpy odotti jos näin pääsi käymään kesken tasolta tasolle hyppimisen. Kaikki viholliset eivät aiheuta yllä mainitsemaani ruudun poikki lentämistä, sitä tapahtui vain tiettyjen vihollistyyppien kanssa.

Satamaa saikin sitten hangata monta kertaa ennen kuin se meni läpi. Lopussa odotti vielä pomo ja taistelu käydään myös veden äärellä. Onneksi taistelun aikana ei tarvinnut liikkua mihinkään ja tason päältä mistä pomotaistelu alkaa pystyi ampumaan pomoa öljyllä.

Onneksi minulla oli aina tarpeeksi öljyä pomon nitistämiseen, eikä tarvinnut yrittää napata veden päällä ilmassa killuvaa lisäöljykanisteria. 

Viimeinen kenttä on pitkä ja hankala. Se sisälsi myös yhden hypyn missä täytyi laskeutua tyhjän päälle tietämättä mitä alapuolella oikein on. Hyi, hyi pelintekijät, tälläisiä ei pitäisi olla näin hyvässä pelissä! Tähän hyppyyn kuolin monta kertaa kun en muistanut missä kohdassa taso on.

Epäonnistuneiden hyppyjen seurauksena Slick vain vajosi vihreään kuraveteen. Kentässä eteneminen kannatti tehdä todella varoen ja viholliset oli hyvä ampua etäämmältä öljyn avulla, sillä tässä kentässä monet viholliset harrastivat ruudun poikki työntämistä. Tälläisen kohtaamisen jälkeen kuravesi kutsui jälleen.

Muutaman kerran jouduin pelin aloittamaan alusta kun elämät vain loppuivat viimeisessä kentässä kesken. Läpi menneellä yrityksellä minulla oli maksimimäärä elämiä ja töppäilyynkin oli varaa. Muutaman kerran sitä tulikin töhöiltyä ja kuoltua vähän liiankin helppoihin kohtiin.

Viimeiseen pomoon, Junkmaniin mentäessä minulla oli mukavat viisi lisäriä tuhlattavana. Ennen Junkmania pitää muutamat tulta syöksevät polttouunit väistellä, mutta varsinaista kenttää tähän ei oltu enää tehty.

Junkman ampuu tykillään renkaita ja ideana tässä pomossa on pudottaa kymmenen tonnia painava punnus Junkmanin niskaan. Punnusta nostettiin ruudun yläreunassa olevan nappulan avulla. Nappulaa täytyi tykittää öljyllä jotta punnus lähti nousemaan.

Onneksi hoksasin, että kun itse Junkmania ampuu, hän stunnautuu joksikin aikaa ja saa hetken rauhassa ampua nappulaa ilman sen kummempia vaaroja. Loppu tykittäminen meni ns. brute forcella sillä energia eivät millään kerinneet mennä nollaan vaikka Junkman alkoikin renkaita ampumaan Spiniä kohti.

Yhden kuoleman se otti ennen kuin hiffasin taistelun jujun, mutta ei se mitään rakettitiedettä ollut.

Minä tykkäsin pelistä todella paljon! Hahmojen erot, grafiikat, musiikit ja hauskat kentät, eipä tästä voinut kuin nauttia. Ei tämä nyt niin vaikea ollut, että olisi kaivannut loputtomia continueja. Antoi mukavaa jännitystä kun tiesi, että alkuunhan sitä joutuu jos liikaa perseilee.

Tämä menee ehdottomasti uudelleen pelattavien listalle, sen verran mukava seikkailu tämä oli! Tälle vahva suositus jos ei ole tullut vielä pelattua :)

Fist of the North Star

Games Beaten: 469/710

Genre: Action

Goal: Defeat Shula (Stage 8)

Arvosana: 3/10

Vaikeusaste: 6/10

Kenin täytyy taistella tiensä läpi kahdeksan tapahtumapaikan pelastaakseen kansansa pahalta tyrannilta, Emperor Heavenilta. Käyttäen paljaita nyrkkejään, tulivoimaa ja Gento Karatea, Kenin täytyy kohdata kahdeksan vihollista. 

Nämä viholliset hyökkäävät savupommeilla, tulipalloilla, raatelukynsillä, valkoisilla valopommeilla ja kuolettavalla liukupotkulla.

Heti alkuun täytyy sanoa, että jouduin pelaamaan tätä peliä hieman erilaisella ohjainotteella kuin normaalisti, sillä menin venäyttämään peukaloni Nummirock -festivaaleilla olevassa aikuisille tarkoitetussa pomppulinnassa :D Yllättävän hyvin A ja B -nappeja pystyi etu- ja keskisormella käyttämään vaikka näinkin nopeatempoisesta pelistä onkin kysymys!

Nyt mennään taasen sinne syvään päätyyn, erittäin hämärälle osastolle NES -kirjastossa. Ennakkotietoni tästä olivat todella vähäiset - tiesin vain, että pelihahmo hyppii luokattoman korkealle.

Fist of the North Star ei sanonut minulle mitään, mutta läpäisyn jälkeen Googlettaessani selvisi, että mangasta ja animesta on kysymys. Ilmeisesti vielä aika suositusta sellaisesta, mutta kun tälläistä en seuraa, niin olen elänyt tynnyrissä tämän asian suhteen.

Sitten itse tämä NES -peli - voi pojat mitä huttua oltiin saatu aikaiseksi. Eikä mikään ihme, sillä tuotteen takana on Toei Animation joka on tehnyt NESille myös sellaisen helmen kun Puss In Boots: An Adventure Around the World in 80 Days :D

Firma on erikoistunut animen tuottamiseen joten ymmärtäähän sen, että pelien rooli jää aika pieneksi.

Peli on kahdeksan kentän mittainen seikkailu loputtomilla continueilla. Tässä on kuitenkin pieni catch, sillä jos mielii viimeiseen kenttään päästä, tämä on tehtävä käyttämättä yhtään continuea.

Pelihahmo Ken hyppii tolkuttoman korkealle ja tässä tulikin pompittua monien vihollisten ohi. Animesta kun en mitään tiedä, niin en osaa sanoa hyppiikö kaveri siinäkin yhtä korkealle. Korkean hypyn lisäksi Ken osaa potkia ja lyödä nyrkeillä.

Kenin voimia voi kehittää keräämällä vihollisilta pudonneita tähtiä. Se, miten tähdet sai ilmestymään, oli todella hämärää ja siihen meni aikaa ennen kuin asian keksin. Kerkesin jo viidenteen kenttään asti, ennen kuin tajusin miten tähtiä kerätään. Tässä tuli seinä vastaan ja kentän pomo oli ilman lisävoimaa liian hankala tapaus.

Tähtiä saa ilmestymään ainoastaan jos vihollisia lyö nyrkillä, potkiminen ei toiminut. Lyönnin voimasta vihollisten päät jostain syystä turpoavat ja tuhoutumisen jälkeen saattoi ilmestyä tähti ruudulle. Tähtiä voi olla yhteensä seitsemän kappaletta. Viisi ensimmäistä tähteä kerätään tummista tähdistä ja kaksi viimeistä vaaleista tähdistä. On täysin RNG:n armoilla, kumman tähden vihollinen pudottaa vaiko edes yhtään mitään.

Tähtien kerääminen lisää lyöntivoimaa, mutta on niistä muutakin hyötyä. Muutaman tähden kerättyään ei tarvitse enää nappia rämpyttää ja Ken tekeekin automaattisesti lyönnit sekä potkut. Neljä tähteä kerättyään saa siitä energiat täyteen! Tämä pelasti monilta tilanteilta peliä harjoitellessa.

Neljännen tähden jälkeen Kenin kävelynopeus nousee ja jos kerää kaikki seitsemän tähteä, riisuu Ken paitansa pois ja ottaa muskelit esiin! Tästä ei mielestäni ole muuta hyötyä äärimmäisen lyöntivoimakkuuden lisäksi kuin se, että voi käyttää vaihtoehtoista hyökkäysmuotoa hyväksi.

Vaihtoehtoinen hyökkäys on "pommit" joita sai ilmeisesti kun hakkasi tarpeeksi vihollisia. Kun Ken on maksimitasolla, ampuu hän tulipallon näköisiä juttuja kohti vihollisia. Näitä en koskaan päässyt sen paremmin hyödyntämään, sillä harvoin Keniä sai viilattua maksimiteholle ja jos sai, niin pommit tuli vahingossa käytettyä aivan turhissa kohdissa.

Olisi ollut ihan mielenkiintoista nähdä, miten paljon ne olisivat tehneet pomoihin vahinkoa. Todella hämmentävä tämä hahmonkehitys -tsydeemi ja ohjekirjassa olevat siansaksat eivät paljoa asiaa valaisseet. Täytyi ihan netistä käydä vilkuilemassa, miten homma oikeasti toimii.

Tähtien lisäksi tässä saa muutamia erilaisia power-uppeja. Ensimmäinen on jokin sipulirenkaan näköinen juttu joka muuttaa Kenin hetkeksi kuolemattomaksi. Samalla jostain syystä Ken jakautuu kahteen osaan mikä vain hämmensi vihollisten hakkaamista ja tähtien keräämistä.

Joistain kentistä tai jopa vihollisen pudottamana löytyy viiri jolla sai energiat täyteen. Yhden ainoan kerran vihollinen tälläisen pudotti, taitaa olla melko harvinaista herkkua.

Loputtomien continuejen avulla peli eteni tasaiseen tahtiin. Ensimmäinen ongelma tuli kuitenkin kolmannessa kentässä. Juoksin kentän loppuun ja ruutu ei enää rullannutkaan. Yritin tuhota vihollisia ja tutkia mihin ihmeeseen pitäisi mennä.

Huomasin, että kentän varrelta löytyi isoja mustia oviaukkoja ja ajattelin, pitäisiköhän johonkin niistä mennä. Yritin vaikka minkälaisia kikkoja, mutta Ken ei vaan ovesta sisään mene. Taas onneton ohjekirja tutkiskeluun ja sieltähän löytyi perusjuttujen keskeltä kohta "The Next Room".

Pelissä pystyy kuin pystyykin kulkemaan oviaukoista, mutta temppu on niin kryptinen, että ei sitä olisi kyllä edes vahingossa keksinyt. Jotta oviaukosta pääsee, täytyy painaa A+B samanaikaisesti jonka jälkeen D-padista oikealle. Mieleeni herää kysymys, että "olisikohan tähän mitenkään ollut jonkin helpompi keino" :D

No, kun tästä selvisi eteenpäin, ei loppupelissä mitään kryptistä enää ollutkaan. Kaikkea muuta mystistä kuitenkin vastaan tuli kuten pelin jatkaminen samasta kentästä sen jälkeen, kun peli on mennyt tilttaamaan. Kyllä, luit aivan oikein. Pelissä on jokin alkeellinen muisti, joka ei nollaudu niin pitkään kun pitää koneessa virrat päällä.

Eli resettiä painamalla peli edelleen muistaa missä ollaan menossa. Kerrankin pelin kaatumisesta ei ollut pahemmin haittaa :D Tästä päästääkin yhteen hämmentävimpään juttuun hetkeen mitä on NES -rintamalla tapahtunut. 

Peli eteni mukavasti, mitä nyt ylipitkä kuudes kenttä meinasi hieman ongelmia tuottaa. Kenttä on reilusti pidempi kuin mikään muu ja se sisältää kolme välibossia pääbossin lisäksi. Muissa kentissä on joko yksi tai ei välibossia laisinkaan.

Joka tapauksessa viimein kuudes meni läpi ja saavuin seitsemänteen kenttään. Pomo aiheutti harmaita hiuksia, todella paha kaveri ja teki paljon vahinkoa. Hän käytti hyväkseen pelin juonessa mainittua kuolettavaa liukupotkua joka tappoi muutamasta osumasta. Viimein sain ukon murjottua nurin ja pistin pelin hetkeksi pauselle innostuksissani. Otin pelin pois pauselta ja peli meni suoraan lopputeksteihin ja musiikki jämähti paikalleen - tuntui, että peli kaatui.

Olin melko hämilläni ja ajattelin, että minulla on jokin huono versio pelistä ja päätin kokeilla toista. Toinen versio tulille ja eipä aikaakaan kun olin samaa ukkoa vastaan taistelemassa. Taistelun jälkeen SAMA juttu kävi uudelleen...mitähän ihmettä? Oli pakko mennä katsomaan TMR:n läpäisyä ja sama juttu kävi hänelläkin.

Katsojat olivat hänelle jostain kaivaneet, että viimeinen kahdeksas kenttä aukeaa vasta kun pelin pelaa tähän pisteeseen käyttämättä yhtään continuea. Tämänhän olisi voinut aavistuksen selkeämmin toteuttaa eikä heittää mitään bugisia lopputekstejä ruudulle :D

No, ei kun uutta yritystä ja pääsinkin todella hyvän tuurin saattelemana seitsemänteen kenttään jopa ilman kuolemia. Pelissähän saa lisäreitä ja niitä on muutamia valmiinakin, että olisi voinut hieman kädettääkin jotta pääsee viimeiseen kenttään ilman continuejen käyttöä.

Helpotti huomattavasti, kun keräsi pelin alkupuolella tähdet täyteen ja sai tehokkaammat hyökkäykset käyttöönsä. Kaikki meni hyvin seitsemänteen pomoon asti joka onnistui murjomaan minut hengiltä. Ajattelin, että "eipä tässä, uudella lisärillä vaan uutta yritystä".

Mutta kuinkas kävikään - peli jostain syystä heitti minut kahdeksannen kentän alkuun seitsemännen sijasta :D No tämähän passasi oikein mainiosti! Viimeistä kenttää ei käytännössä ole lainkaan, se sisältää vain taistelun Shulaa vastaan. Ilman mitään kokemusta turpaan tuli, mutta kyllä ukko viimein taittui muutaman yrityksen jälkeen.

Ei ollut tämä viimeinen läheskään hankalin pomo tässä pelissä vaikka joutui ilman tähtien tuomaa voimaa ukkoa murjomaan. Lopuksi pelaaja palkitaan samoilla lopputeksteillä mitkä tuli glitchin myötä, ainoana erona vaan Kenin naama tekstien vieressä. Melkoinen seikkailu oli tämä!

Eipä ole ihan näin rikkinäistä peliä hetkeen tullut pelattua. Commandossa oli omat ongelmansa, mutta ei se nyt näin rikkinäinen ollut, hieman vaan bugitti menemään. Tämä oli jo sellaista huumoria, että nauratti miten tälläistä on saatu edes aikaiseksi.

Jos tästä jotain hyvää haluaa sanoa, niin muutaman kentän biisi oli ihan jees kamaa, en oikein muuta kehuttavaa tästä löydä.

Commando

Games Beaten: 468/710

Genre: Run and Gun

Goal: Destroy Enemy Base (Level 4-4)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 5/10

Super Joen täytyy tuhota vihollisarmeija sinun taitojesi avulla. Ainoastaan konekiväärillä ja rajoitetuilla kranaateilla varustettuna, sinun tehtävänäsi on pelastaa panttivangit ja pitää viholliset aisoissa jotta he eivät pysty hallitsemaan maailmaa.

Super Joen täytyy olla tarkkaavainen jotta hän löytää piilotetut hahmot jotka antavat hänelle uusia voimia ja pisteitä. Myös salaiset tikapuut voivat avata salaisia paikkoja missä panttivankeja pidetään vankeina.

Vai että Commando NESillä. Ei, tätä ei kuitenkaan tule sekoittaa vuonna 1985 ilmestyneeseen testosteronia pursuavaan legendaarisia one linereitä sisältävään Arnold Schwarzeneggerin tähdittämään leffaan. Tämä peli on itse asissa ilmestynyt puoli vuotta ennen tuota leffaa joten roolit voisivat olla hyvinkin toisin päin!

Capcom tälläisen pelin väsäsi aikoinaan Arcadelle ja sitä on sitten käännetty jos jonkinlaiselle aparaatille, NES mukaan lukien. NES-versio koki päivänvalon vuonna 1986, eli mistään kovin tuoreesta NES -pelistä ei ole kysymys ja sen kyllä huomaa. 

Koko pelaamisen ajan oli sellainen fiilis, että milloin peli kaatuu tai glitchaa niin, että pelaaminen ei enää onnistu :D

Peli sisältää vain neljä kenttää, mutta tässä on taas tälläinen "hauska" juttu, että nämä samat kentät täytyy pelata neljästi läpi ennen kuin peli lopullisesti päättyy. Vaikeusaste nousee aina hieman kun lähdetään uudelle rundille.

Pelissä ohjaillaan Super Joe -nimistä ukkelia joka on varustettuna konekiväärillä ja kranaateilla. Konekiväärissä on loputtomat kudit, mutta kranaatteja on rajoitettu määrä. Niitä saa kyllä lisää kenttien varrelta. Kranaateilla sai mukavasti useamman vihollisen kerrallaan tapettua.

Myös vallihautojen ynnä muiden esteiden takana lymyilevät pahikset sai tapettua helposti kranaattien avulla. Konekiväärin ja kranaattien tehoa pystyi parantamaan, mutta en ole ihan varma miten se tapahtui. Ohjekirja ei moista kerro ja pelin hektisen tyylin vuoksi ei tullut ihan niin tarkkaan seurattua asiaa. 

Tällä ei nyt sen suurempaa merkitystä ollut, sillä kuolemasta nämä asiat nollautuvat ja kuolemista tässä tapahtui jatkuvasti. Iloisena yllätyksenä tämä peli sisältää loputtomat continuet! Kolmen lisärin voimin lähdetään vihollisia tappamaan ja jos menetti, joutuu kentän alkuun.

Kentät eivät mitään järisyttävän pitkiä ole, mutta hektisyyden vuoksi muutamia niistä joutui yrittämään kerta toisensa jälkeen jotta kenttä meni läpi.

Kentistä löytyy piilotettuja luolastoja joihin mennään tikapuiden avulla. Ampuminen tai kranaatti tuo nämä tikapuut esiin. Luolista löytää lähinnä pisteitä kerryttäviä asioita, mutta voi niistä löytyä muutamia hyödykkeitäkin kuten lisäreitä.

Langatonta radiota, kiikareita tai luotiliiviä en onnistunut koskaan löytämään. Varmaan olivat piilotettu luoliin, mitkä olivat liian hektisissä kohdissa, että niitä olisi viitsinyt lähteä etsimään. Radion avulla olisi voinut tuhota kaikki viholliset ruudulta ja helikopteri olisi vienyt sinut toiseen ruutuun.

En ole varma mitä ruudulla haetaan tässä yhteydessä, sillä ohjekirjassa puhutaan ruudusta, mutta kyseessä voi olla ihan hyvin seuraava kenttäkin. Kiikareiden avulla olisi voinut paikantaa piilotetut luolastot suoraan ja luotiliivit olisivat suojanneet muutamilta luodeilta ja kranaateilta. 

No, ihan hyvin pärjäsi ilman näitäkin apuja vaikka melko kaoottista eteneminen välillä olikin.

Ensimmäinen kierros meni suhteellisen kivuttomasti, mitä nyt muutamia kuolemia tuli pelin jippoja opetellessa. Kentissä on onneksi jatkopaikkoja jos vain lisäreitä on jäljellä. Pomotaistelut olivat aikamoista kaaosta, sillä niissä täytyi tietty määrä vihollisia tuhota jonka jälkeen taistelu loppui.

Taistelussa on jokin pääjehu, mutta häntä en onnistunut kertaakaan tappamaan kun täytyi keskittyä muihin päälle hyökkääviin vihollisiin. Hetken vihollisten tuhoamisen jälkeen tämä ukkeli heilutteli valkoista lippua tappion merkiksi ja kun loputkin viholliset on nujerrettu, siirrytään seuraavaan kenttään.

Tämän pelin kohdalla kävi niin, että minun piti hieman testailla peliä, mutta homma eteni mukavasti ja loputtomat continuet olivat iloinen yllätys, niin annoin sitten vaan mennä. Eipä siinä älyttömän kauaa mennyt kun olin jo viimeisellä kierroksella.

Jokaisella kierroksella viholliset hieman nopeutuvat ja he alkavat ampumaan enemmän. Vielä kun tämä peli on kunnon glitch-fest, niin välillä oli hieman hankalaa nähdä, mitä pitäisi tehdä. Viholliset saattoivat kadota randomisti, panokset osuivat selkeästi Super Joeen, mutta menivät läpi. Ehkäpä tämän vuoksi Joen etuliitteenä on Super.

Neljäs kenttä oli lähes jokaisella kierroksella hankala. Luotia lentelee älyttömästi ruudulla ja kenttä sisältää "olisi pitänyt tietää" -tyylistä trollausta kun autoja ajaa ruutuun jyräten Super Joen jos vain käveli eteenpäin.

Viimeinen kierros meni aika huvittavasti, sillä kaikkia muita kenttiä yritin useampaan kertaan, mutta viimeinen meni vain yhdellä kuolemalla :D Tässä oli kyllä reilusti tuuria mukana, sillä lopputaistelussa hengenlähtö oli hiuskarvan varassa. Kolmannen ja neljännen kierroksen välillä ei suurta eroa enää ollut vaikeusasteen suhteen joten varmaan tämä oli osa syy miksi viimeinen kenttä meni näppärästi läpi.

Trollaavat autotkin käyttäytyivät samalla tavalla joten sain nekin väistettyä kerrasta. 

Tässä pelissä on ehkä NESin suloisimmat lopputekstit siitä syystä, että hieman kankealla englanninkielellä kiitellään pelaajaa. Jotenkin todella sympaattista :) 

Ei tämä hullumpi peli ollut, mutta ikä paistaa pahasti läpi. Onneksi tässä on loputtomat continuet, sillä ilman niitä arvosana olisi ollut matalampi. 

Odotin, että joudun tämän kanssa taistelemaan pidempääkin, mutta loputtomat continuet pelastivat siltä urakalta!

Bad Street Brawler

Games Beaten: 467/710

Genre: Beat 'em Up

Goal: Defeat Duke's Sensei (Stage 15)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 6/10

Lakia rikkovat roistot, huligaanit ja sirkuksesta karanneet luopiot hallitsevat julmia katuja. Meno on kuin suoraan eläintarhasta! Kaupunki ei ole turvallinen ja asukkaat elävät jatkuvassa pelossa. 

Sinä olet Duke Davis - entinen punkkirokkari ja maailman coolein taistelulajien harjoittaja joka tekee asiat omankädenoikeuden mukaan. Olet hoikka ja ilkeä huligaanientuhoamiskone! Palaat kotikaupunkisi kaduille ultimaattisena rauhanpuolustajana!

Pahuutta on jokaisessa puskassa ja vaaroja nurkkien takana - OLE VAROVAINEN! Sinun tehtävänäsi on lähettää pahikset raivokkaiden nyrkkien sekaan sekä tiukkaan jalkatoimintaan. Tämä on loputonta taistelulaji-hulluutta!

Päihitä kelvottomat jo tänään ja katso julmien hajaantuvan!

Jälleen yksi peli, mitä olen yrittänyt hieman vältellä. Välttely kuitenkin loppui viimein kun kaverini sen meni minulle valitsemaan. Joskus aikoinaan hieman katselin, kun Retku tämän kanssa tuskaili ja ei kyllä käynyt kateeksi. Tätä enempää en oikeastaan pelistä tiennyt.

Peli meni auttamatta siihen kategoriaan, että en edes yritä ilman apukeinoja läpäistä peliä. Katselin Youtubesta muutamia videoita ja speedruneja hyvien vinkkien toivossa. Kyllähän vinkkejä ihan mukavasti tulikin jotka auttoivat tämän hurjan pelin läpäisemisessä.

Tämä kyseinen peli on NESin kahdesta ainoasta "virallisesta" Power Glove -hanskajulkaisusta. Eli halutessaan tätä pystyy pelaaman normaalin ohjaimen sijaan tuolla legendaarisella hansikkaalla. Tämä kyseinen hanska on varmaan monelle tuttu AVGN:n videoiden myötä.

Kun Youtube -videoita katselin vinkkien toivossa, samalla selvisi, että hanskan käyttö tämän pelin kohdalla on täyttä puijausta. Peliä ei oikein hanskan avulla pysty pelaamaan, pelihahmo ei liiku järkevästi. Ei tämä nyt ihan pelikelvoton hanskan kanssa ole, mutta tuo ainakin aika rajusti lisää vaikeusastetta jos sillä haluaa yrittää läpäisyä :D

Itse valitettavasti päässyt testaamaan sillä en vielä omista Power Glove -hansikasta. Hanskan käyttö pelaamisen aikana antaa kyllä erittäin hyvän edun, sillä pomot pystyy tuhoamaan yhdestä iskusta.

Mutta tällä edulla ei oikein suurempaa merkitystä ole kun pelaaminen on niin överivaikeaa :D Toki voisihan sitä niin tehdä, että vaihtaa hanskassa olevan normaalin ohjaimen käyttöön kentän ajaksi ja sen jälkeen sitten tuhoaa pomon yhdellä iskulla hanskan avulla.

Joka tapauksessa aika naurettavaa kuluttajan huijausta. Muutenkin koko Power Glove on yksi suuri vitsi, ei pelit sen kanssa kovin hyvin toimi. Vaikka tämän pelin kannessa mainostetaankin Power Glovea, ei ohjekirjassa siitä mainita sanallakaan.

TMR alkuun yritti hanskan avulla läpäisyä, mutta luovutti aika nopeasti homman suhteen todeten asian liian brutaaliksi.

Peli itsessään on sivusta kuvattua mäiskintää hieman Double Dragonin ja Renegaden hengessä. Peli sisältää viisitoista kenttää ja kaksi continuea. Peliä lähdetään pelaamaan kolmella lisärillä, mutta aina kun onnistuu keräämään 10 000 pistettä, saa yhden lisää! Kentät eivät mitään järisyttävän pitkiä ole, mutta RNG on se syy, mikä tekee tästä aika pirullisen.

Jokaisen kentän alussa on ns. harjoitteluruutu missä saa testata hieman Duken liikkeitä. Tätä kannattikin harrastaa, sillä hahmon liikkeet vaihtuvat jokaisessa kentässä erilaisiksi. Liikkeitä on kolme kappaletta per kenttä ja ne tehdään A, B ja A+B nappeja käyttämällä.

Todella uniikki idea, empä ole aikaisemmin kuullut tälläisestä, että liikkeet vaihtuvat kenttäkohtaisesti. Tämä tuo oman mausteensa vaikeusaste-soppaan, sillä muutamissa kentissä on huomattavasti heikommat liikkeet kuin toisissa. Parhaimmilla liikkeillä vihollisia voi käytännössä pitää paikallaan eikä ne voi tehdä mitään :D

Hieman huonompien liikkeiden kentissä täytyy sitten käyttää enemmän luovuutta jotta epäreilu RNG ei pistä liikaa kampoihin. Osa liikkeistä on täysin kieliposkella suunniteltu, sillä repertuaarissa on mm. kutittelua ja korvapuusteja perus liikkeiden lisäksi.

Kentissä on aikaraja ja joissain kentissä ei saanut kovin paljoa jäädä hidastelemaan jotta aika riittäisi. Jos aika menee loppumaan, ei kuolo korjaa saman tien vaan energiat lähtevät pois yksi kerrallaan. Näin on pieni mahdollisuus selvitä seuraavaan kenttään jos viimeisillä voimillaan saa pomon mukiloitua. Tätä ei kuitenkaan itselleni käynyt, aika harvoin kuitenkin ajanloppuminen osoittautui ongelmaksi.

Hieman vaikuttaisi siltä, että peli on tarkoituksella tehty parodiatyyliin. Toki voi niinkin olla, että hieman hymyilyä aiheuttavat tilanteet ympäri peliä on tarkoin harkittuja nerokkuuksia...jota epäilen vahvasti. 

Ruudun yläreunassa olevat rakennukset edustavat kentässä edettyä matkaa ja lopussa odottaa jokin isompi pomovastus tai läjä perusvihollisia. Peli on hieman hämmentävästi toteutettu, sillä läheskään kaikkea ei tarvitse tappaa, vaan voi kävellä suoraa niin pitkälle kun peli vain sallii.

Kun ruutu viimein pysähtyy, tällöin täytyy "pakolliset" viholliset niitata jotta pääsee jälleen kävelemään eteenpäin. Yleensä mäiskintäpeleissä täytyy kasa vihollisia tappaa jotta peli etenisi, mutta tämä onkin ihan toista maata!

Huvittavaa kun kävelee ruudun pysähtymiskohtaan ja perässä juosseet viholliset yllättäen sitten luovuttavat ja juoksevat pois. Eivät ilmeisesti halunneetkaan tapella. Joskus perässä juoksijat jäävät ruutuun härväämään ja ne täytyy saada pois jotta "oikeat" viholliset ilmestyisi. Tähän riittää yksi isku jonka vaikutuksesta he pakenevat pois. Välillä viholliset tekevät sen ihan automaattisesti ilman mukilointia.

Erityismaininnan ansaitsee pelihahmo Duken erittäin huvittava kävelytyyli. Se näyttää nimittäin siltä, että kaveri hieroisi muniaan samalla kun kävelee eteenpäin :D 

Viholliskaarti on melko huvittavaa sorttia, sillä löytyy sirkuskääpiöitä, punkkareita, koripallopelaajia ja jotain Elviksen näköisiä maassa kieriviä ukkoja. Yhtenä huvittavana "easter eggina" on jos koiravihollista menee kutittelemaan sellaisessa kentässä, missä tämä liike on saatavilla, koira saa mukiloinnin sijaan rapsutuksia :D Toki tämä rapsuttelu on koiralle kohtalokasta, henki lähtee joka tapauksessa :(

Kentän päätteeksi sankarimme heittää vihollisilta napatut aseet syrjäisellä kujalla sijaitsevaan roskikseen jotta rikollisuus vähenisi! Ehkä olisi ollut fiksumpaa säästää esimerkiksi jokin ase jotta olisi saanut hieman paremmin pahiksia tuhottua.

Kun kenttää kulkee eteenpäin, välillä ruudun jompaan kumpaan reunaan ilmestyy pieni ukkeli joka ohjekirjan mukaan on vakooja. Tämä ukko nakkaa ruudulle joko karkuun lentävän sydämen jonka napatessaan saa energiat täyteen tai sitten pommin joka vie ison siivun energiaa. Tämä on ihan täysin RNG:n päätettävissä mitä herkkua sitä onkaan luvassa. Onneksi kuitenkin RNG oli pelaamiseni aikana enemmän sydämen puolella kuin pommien. 

Pommeista ei onneksi kummempaa vaaraa ollut, sillä räjähdys ei vaikuttanut jos onnistui saamaan pommin ruudun ulkopuolelle. Tämä oli todella helppo toteuttaa, vain muutamilla kerroilla menin räjähtämään pommiin.

Välillä kyllä oli todella tarkkoja tilanteita, että ilman tuurilla saatua sydäntä ei olisi meno kovin pitkälle jatkunut. Kentät alkavat vielä ihanasti täysin alusta jos siinä menee kuolemaan, oli sitten missä kohtaa kenttää hyvänsä.

Pieni ukkeli toimittaa myös vihollisen virkaa muutamassa kentässä. Ruudun reunaan ilmestyykin pienemmän ukon sijaan isompi ukkeli ja hänen takkinsa alta ilmestyy tämä pieni kaveri ja tässä tapauksessa se on aina vihollisen roolissa. Mahdollisen herkkusydämen sijaan tuleekin mekaanista nyrkkiä naamaan, mutta onneksi tämän oppi todella nopeasti eikä ukko päässyt enää yllättämään.

Pelissä on vain muutama isompi pomovastus, muuten taistellaan ihan perus vihollisia vastaan kentän lopussa. Normaaleja vihollisia vastaan taistelut ovat selkeästi pahempia, sillä kun vihollisia on ruudulla useampi kappale, pirullinen RNG saattoi pilata kaiken sekunneissa. Pahimpia pomotaisteluita olivat ne, missä oli Elviksen näköisiä vihollisia mukana.

Heidän käytös on todella arvaamatonta eikä niihin voi tehdä vahinkoa silloin kun he pyörivät maassa. Joskus viholliset vain murjoivat Duken hengiltä sen kummempaa armoa antamatta. Ei vain pystynyt tekemään yhtään mitään, reilu peli :D

Yhdeksännen kentän pomo on siitä erikoinen, että siihen ei tehoa kuin yksi ainoa liike. Onneksi tämän liikkeen avulla pomo ei kykene tekemään mitään kunhan vain ajoittaa liikkeen tekemisen oikein. En kertaakaan ottanut tältä pomolta yhtään osumaa :D

Ehdottomasti pelin hankalimmat kentät opetella olivat 8, 10 ja 15. Etenkin kahdeksas ja kymmenes, niissä meni aikaa tuhottomasti, että sain homman rullaamaan ilman ongelmia. Hankalan näistä kentistä tekee heikommat liikesarjat. Joutui käyttämään perus potkuja ja ottamaan riskejäkin jotta ikävät kohdat sai selvitettyä.

Aluksi en millään meinannut päästä kasikentän ohi. Ongelmana oli lähinnä kentän pomo joka koostui kahdesta skeittipojasta. Kun skeittipojilla on kuolemattomuusaikaa, niin niihin oli todella hankala osua jos pojat skeittailivat erisuuntiin. Silloin kun he sai kulkemaan samaan suuntaan ja ajoitettua iskurytmityksen oikein, ei ollut mitään ongelmaa taistelun kanssa. Tämä kuitenkin vaati hieman RNG:tä.

Toinen jumipaikka oli kenttä kymmenen. Kenttä sisältää pahoja vihollisia ja täytyy edetä aika pitkälle, ennen kuin ensimmäinen pikku ukkeli ilmestyy ruudulle mahdollisen sydämensä kanssa. Pomona toimii vielä sirkuskääpiö ja Elvis joiden yhdistelmä on yksi pirullisimmista koko pelissä. Kääpiö viskelee voimakuulia ja Elvis pyörii maassa, upeaa. Välillä kääpiö heitteli voimakuulaansa niin nopealla tahdilla, että ei kerinnyt tekemään iskua Elvikseen. Elvis saattoi hallitsemattomasti kieriskellä Duken päälle ja siinähän sitä oltiin kunnon lukkotilanteessa.

Hieman yllättäen seuraavat kentät aina viimeiseen asti olivat melko helppoja, syynä tähän on todella hyvät liikesarjat. Viimeinen kenttä sitten otti luulot pois ja sai todella tehdä töitä, että pääsi viimeiselle pomolle asti. Kenttä sisältää kolme erilaista Elvis -settiä...kolme! :D

Nämä Elvikset ovat helposti pelin ärsyttävimmät viholliset. Yksinään eivät kovin pahoja ole, mutta kun mukaan heitetään jokin toinen vihollinen, niin voi pojat mikä mylläkkä alkaa. Elviksiä täytyi manipuloida jotta he lopettaisivat pyörimisliikkeensä. Tämä ei aina onnistunut jos ruudulla härväsi jokin muu vihollinen. 

Viimeisen kentän ensimmäisessä osiossa on vastassa kaksi Elvistä, mutta onneksi tätä ei tarvitse hoitaa, riittää vain kun onnistuu hyppimään Elvisten ohi. Jos ei tässä onnistu, kuolema on aika varma, sillä Elviksien pyörimisliikkeet imevät energiat nopeaan tahtiin eikä Dukella oikein pääse liikkumaan karkuun.

Toisena settinä vastassa on Elvis ja punkkarinainen joka on myös aika paha jos hän päättää saada psykoosikohtauksen jonka seurauksena heittelee puukkoja älyttömään tahtiin. Tähän vielä mukaan Elviksen pyörimisliike niin kuolema on taattu.

Kolmantena settinä on Elvis ja skeittipoika. Tämä oli siinä mielessä helppo, että kun skeittaripojat tykkäävät skeitata hetkeksi ruudun ulkopuolelle, kerkeää keskittymään Elviksen mukilointiin. Kun kaikki nämä oli selvittänyt, vasta tässä vaiheessa kenttä tarjoilee ensimmäisen mahdollisuuden saada energiaa. Onneksi viimeinen pomo on lähellä ja häntä ennen saa jopa hurjat kaksi sydäntä joten ei niin väliä vaikka ei tätä aikaisempaa sydäntä olisi saanut.

Mutta aika brutaali kenttä kun pitää monta pahaa taistelua mennä lähes virheettömästi läpi jotta selviää seuraavasta aina kentän loppuun asti. Viimeisen pomon virkaa toimittaa jokin Bayou Billyn näköinen äijä varustettuna puukolla ja SINGOLLA :D

Ensimmäistä kertaa kun taisteluun pääsin niin sinkoa tuli armottomasti naamaan. Singosta menettää aivan tajuttomasti energiaa ja minulla olikin vain yksi palkki jäljellä. Lähellä se oli, että olisin jo tällä ensimmäisellä yrityksellä päässyt pelin läpi, sillä kun vain onnistuu pääsemään äijän luo, pystyy sitä aika helposti manipuloimaan ja heittelemään katuun.

Kuitenkin epäonnekkaasti väistin yhden nopean puukotuksen ja henki lähti. Onneksi vielä saman yrityksen aikana pääsin uudelleen kokeilemaan taistelua ja tällä toisella kerralla tiesin mennä saman tien ukon luokse, jotta hän ei kerkeä ampumaan singollaan.

Olipahan kyllä peli!

Hieman yllättäen nautin tämän pelaamisesta oikeastaan koko ajan. Ei vaikeusastekaan enää lopussa tuntunut niin jyrkältä kun oppi pelin metkut. Ei tämä mikään mestariteos ole, mutta ei kyllä NESin huonoimpiakaan. Jonkin verranhan tässä olisi parannettavaa, mutta graafisesti tämä on ihan menevää kamaa. Peli tottelee ohjausta ihan mukavasti, ainoana miinuksena D-padista tehtävä hyppääminen. 

Tämän vuoksi muutamia ”ei toivottuja tilanteita” sattui pelin tiimellyksen aikana. Ei kuitenkaan niin pahasti kuin aikaisemmin läpäisemässäni Rush'n Attackissa.

Musiikit eivät mitään erikoismainintaa ansaitse, ne olivat paikoitellen aika karseat. Mutta, ehkäpä niiden on tarkoituskin olla jos tästä haettiin jotain parodiapeliä :D

Advanced Dungeons & Dragons: Heroes of the Lance

Games Beaten: 466/710

Genre: Action/Adventure

Goal: Defeat Khisanth and Recover the Disks of Mishakal

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 5/10

Kolmesataa vuotta on kulunut kun muinaisten viha laskeutui Kryniin katastrofin muodossa. Merkki ilmestyi kaikkina kahtenatoista päivänä mitkä ennustivat katastrofin. Puut itkivät, palot levisivät hallitsemattomasti ja ilma kylmeni. Kykloopit rynnistivät tiensä läpi Ishtarissa sijaitsevan Kingpriest temppelin.

Kaikki merkit jätettiin huomioimatta ja kolmantenatoista päivänä tulivuorenpurkaukset levittäytyivät taivaalle ja roiskuivat ympäri maata. Katastrofista johtuneet pimeät päivät mursivat kansakunnat pieniksi, nahisteleviksi liittolaisiksi.

Ihmiset käänsivät selkänsä muinaisille perinteille, voimalle ja uskolle. Muistot mahtavia taikoja käyttävistä papeista unohdettiin ja asiaa alettiin pitää myyttinä.

Paha jumalatar, Takhisis, pimeyden kuningatar odotti oikeaa hetkeä. Hän on onnistunut herättämään hirvittäviä lohikäärmeitä ja luomaan draconian -rodusta koostuvan armeijan joka levittäisivät kuningattaren voimaa ympäri maailman. Kun Takhisis on saanut maat haltuunsa, voiman tasapaino siirtyy niin, että hän voi hallita koko maailmaa. 

Seikkaileva joukko joita kutsuttiin "Keihään Seuralaisiksi", ovat Krynnin ainut toivo. Seuralaiset ovat oppineet tiedostamaan Mishakalin kiekkojen olemassa olon mitkä sijaitsevat Xak Tsaroth raunioiden uumenissa. Kiekot edustavat voimakasta symbolia vanhimmasta parantaja jumalattaresta, Mishakalista.

Kiekkojen avulla todistetaan Mishakalin olemassaolo ja muinaiset perinteet voidaan herättää henkiin jolloin kosminen tasapaino palautuu. 

Mutta Takhisis tietää myös kiekkojen olemassaolon ja onkin lähettänyt mustan lohikäärmeen, Khisanthin vartioimaan niitä. Kiekkoja suojelee myös muut lohikäärmeet ja vastustajat. 

Pystyvätkö Seuralaiset palauttamaan kiekot ja ansaitsemaan tittelin "keihään sankarit"?

Kävin taannoin podcastissa vierailemassa tämän NES -projektini myötä ja ohjelman isäntä valitsi jakson päätteeksi minulle uuden pelin läpäisylistaan. Aavistuksen irvistytti, kun ilmoille kantautui nimi Advanced Dungeons & Dragons.

Olen yhden DnD pelin aikaisemmin pelannut ja se ei kovinkaan hauskaa hupia ollut. Tämä peli ei osu samaan RPG -genreen kuin aikaisempi läpäisyni vaan on enemmän Action/Adventure -tyylistä meininkiä.

Kun kerta näin harvinaislaatuinen pelinvalitsija oli kyseessä, en ajatellut heti heittää hommaa läskikisi ja yritinkin täysin omin voimin läpäistä peliä. Hieman alkoi ahdistaa pelin sokkeloisuus, kahdeksan hahmon seurue ja lukuisat kerättävät tavarat.

Loppujen lopuksi jouduin kuitenkin luovuttamaan ja hakemaan netistä hieman apua tähän seikkailuun. Pahoittelut Harri!

Peli on sivusta kuvattua actionia ja siinä seikkaillaan Xak Tsarothin sokkeloisissa rauniossa. Pelin maailma ei ole yhtä isoa aluetta, vaan homma on jaettu kolmeen kenttään.

Matkan varrelta löytyy jos jonkinlaista kerättävää juttua ja hurjia otuksia mitä tuhota. Kahdeksan sankaria on värvätty tehtävään tuhota paha Khisanth lohikäärme ja palauttaa Mishakal kiekot.

Hahmot ovat erilaisia niin statseiltaan kuin pituuksiltaan. Lyhyimmät kaverit pystyvät väistelemään ammuksia sen kummemmin kyyristymättä. Osa porukasta käyttää aseita apunaan ja loput turvautuvat magian voimaan.

Hahmojen järjestystä pystyi muuttamaan miten lystäsi ja sitä kannattikin ensitöikseen vaihtaa. Peli tarjoilee Prinsessa Goldmoonia aloitushahmoksi, mutta hän kannattaa siirtää pois kärkijoukoista. Prinsessa on tärkeä hahmo eikä hän saa kuolla. Pelikin tästä ilmoittelee jos energiat menivät liian vähiin.

Valitsin itse joukon kärkeen sellaisen hahmon kellä oli eniten lyöntivoimaa. 

Lähdin aluksi tutkiskelemaan peliä ihan ilman mitään sen kummempia apuja, mutta aika nopeasi huomasin kuinka sokkeloinen ja sekava pelin maailma on. Tämän jälkeen siirryin piirtämään karttaa, mutta tämä homma osoittautui mahdottomaksi, sillä pelin kompassi vaihtaa suuntaa sen mukaan kun astuu sisään uuteen huoneeseen.

Eikä siinä vielä kaikki, sillä välillä reitit ovien välillä eivät ole edes millään tavalla loogisia ja yhdestä ovesta saattoi warpata toiselle puolelle kenttää. Tässä kohtaa luovutin ja kaivoin valmiit kartat netistä. Tässä vaiheessa huomasin myös, että pelihän on jaettu kolmeen kenttään yhden ison sijaan.

Kentästä toiseen siirrytään putoamisanimaation saattelemana ja olinkin epähuomiossa käynyt toisen kentän alussa pyöriessäni ympäri hämäriä käytäviä. Valmiiden karttojen avulla meno helpottui huomattavasti ja läpäisyyn ei kovin kauaa tuhraantunut.

Hyvänä jälkiviisautena jos olisin tajunnut piirtää karttaa huone kerrallaan ja merkitä esimerkiksi kirjaimella mistä ovesta siirrytään mihinkin, olisin ehkä saanut itsekin selvettyä kentät ilman valmiita karttoja. Piirsin karttaa perinteiseen hahmon silmistä kuvattavaan RPG -pelin tyyliin ja se ei toiminut laisinkaan.

Tämä ei kuitenkaan käynyt tarpeeksi hyvin selväksi raunioissa pyöriessäni ja perinteinen ahdistus nosti päätään :( Mutta ei kaduta valmiiden karttojen piirtäminen, sillä tästä sai niiden avulla edes jollain tasolla siedettävämmän kokemuksen.

Vaikka kentistä löytyy vaikka minkälaista hienoa kerättävää kuten aseita, taikakääröjä ja taikaliemiä, mitään ei tarvinnut jäädä keräilemään. Pelin aloituskamoilla pärjäsi aivan mainiosti. Tämä selvisi aika nopeasti kun ensimmäisen kentän selvitin nopeasti sen kummempia tavaroita keräämättä.

Myöskään vihollisia ei tarvinnut sen kummemmin jäädä tappamaan, pomppi vain ohi. Tämäkin asia selvisi nopeasti, sillä heti ensimmäisessä kentässä vastassa oli vihollisia, mitä ei voinut tuhota, täytyi vain tykittää ohi. Myös suurin osa vihollisista on todella kestäviä ja ohi kulkemalla otti vähemmän osumaa kuin vihollisia vastaan taistelemalla.

Välillä vihollinen ei saattanut päästää ohi kovin helpolla ja energiaa kului, mutta ei hätää - pelistä löytyy haavoja parantava taika jonka avulla sai hahmojen energiat takaisin täyteen. Valikossa on näkyvillä taikapalkki joka kertoo kuinka paljon pystyy taikoja käyttämään, mutta palkki kuluu niin hitaaasti tyhjiin, että tästä ei tarvinnut välittää laisinkaan.

Löysin vielä toisesta kentästä jonkin kultaisen maljan jonka sisällön nautittuaan sai taikapalkin takaisin täyteen :D 

Eli kertauksena: mitään tavaroita ei tarvitse kerätä, vihollisia ei tarvitse tappaa ja taikojen avulla pystyy lähes loputtomasti parantaa hahmoja. Voisiko peliä vielä jotenkin helpottaa lisää? No totta kai voi! Pelissä on sisäänrakennettu tallennus ja lataus -mahdollisuus. Pystyi tallentamaan mihin kohtaan hyvänsä pois lukien viimeinen taistelu Khisanthia vastaan.

Peli sisälsi vielä ruhtinaallisesti kolme tallennuspistettä joita tulikin hyödynnettyä varmistaakseen, että ei tallenna liian tukalaan paikkaan. Nämä tallennukset toimivat samalla tavalla kuin Save Statet. Aika uskomaton ratkaisu näinkin lyhkäiseen peliin.

Ja lyhythän tämä on. Kävin huvikseni katsomassa speedrun aikaa ja sehän on huimat kuusi minuuttia ja 30 sekuntia :D Peli on todella kummallisesti rakennettu, että löytyy paljon hahmoja, taikoja, aseita ynnä muuta, mutta sitten ei tarvitse käyttää oikein mitään.

Yhtä taikaa jouduin käyttämään haavojen parantamisen lisäksi, sillä viimeisessä kentässä on käytävä missä vastaan tulee kaksi lohikäärmettä eri suunnista. Lohikäärmeiden liekit tekevät jäätävästi vahinkoa eikä niiden ohi voi kulkea. Tässä kohdassa täytyi käyttää taikaa mikä tekee sankarin hetkeksi immuuniksi lohikäärmeen liekeille.

Peli on siinä mielessä armoton, että jos johonkin tiukempaan viholliseen kuten tulta syökseviin lohikäärmeisiin jäi jumiin, ne söivät hahmot nopeasti hengiltä yksi kerrallaan. Tässä tilanteessa ei kannattanut tehdä muuta kuin ladata tallennus, sillä ei tiennyt tarvitsiko jotain hahmoa jonkin tietyn kohdan selvittämiseen.

Kun karttojen avulla kuljin eteenpäin, selviydyin noin puolessa tunnissa viimeiselle pomolle. Vastassa on hurja lohikäärme Khisanth jota ei niin vaan tapetakaan millä tahansa aseella. Tässä Prinsessa Goldmoon pääsee loistamaan ja hänen keihäänsä tappaa loharin yhdestä osumasta. 

Hieman tälläistä puzzle -elementtiäkin laitettu mukaan, että täytyi testailla erilaisia vaihtoehtoja mikä sitten tuhoaa loharin. Tämä oli hieman epäselvästi tehty, sillä yritin taika-ammuksella tuhota lohikäärmettä, mutta en ihan tarkkaan tiennyt, tekikö se edes vahinkoa. Pomon jälkeen löytyy vielä yksi kerättävä juttu eli nuo Mishakalin kiekot. Ensimmäisellä kerralla kävi niin, että kävelin kiekkojen luokse, mutta peli päättikin mennä loppukuviin ennen kuin olin kerinnyt nappamaan kiekkoja itselleni.

Loppukuvissa sitten voivoteltiin, että "onnea, mutta et kerännyt kiekkoja." No en kerännyt kun en kerinnyt keräämään vaikka kävelinkin suoraan niitä kohti ilman sen kummempia hidasteluja. Tästäpä en lannistunut, koska pelissä on nuo ihanat tallennukset joten ei kun vaan latausta pöytään ja yrittämään uudelleen.

Pelin kehveli olikin mennyt poistamaan tallennukseni jostain kumman syystä. Luultavasti sen vuoksi, kun pääsin loppukuviin. Onneksi kokemuksen syvällä rintaäänellä olin tallentanut useampaan tallennus-slottiin joten minun ei tarvinnut pelata kuin viimeinen kenttä uusiksi.

Eipä koko pelin pelaaminenkaan olisi ollut suuri rangaistus pituus huomioon ottaen, mutta olisihan se hieman ärsyttänyt kun mistään mestariteoksesta ei ole kyse. Toisella kerralla onnistuin nappaamaan kiekot talteen ja peli oli sitten siinä. Periaatteessa läpäisy olisi ollut hyväksyttävä ilman kiekkojen keräämistä, mutta se olisi tuntunut hieman väärältä jättää peli siihen.

Eipä tästä oikein mitään jäänyt käteen. Tietysti jos tämän olisi yrittänyt pelata ilman mitään karttoja, olisi joutunut huomattavasti enemmän pyörimään etsien oikeita reittejä. Tällöin olisi luultavasti joutunut hyödyntämään hahmojen erilaisia kykyjä.

Ainut vaihtoehto itselle olisi ollut vain ulkoa opettelu mistä ovesta pääsee mihinkin, sillä karttojen piirtäminen osoittautui niin mahdottomaksi hommaksi.

Jos tästä jotain positiivista täytyy sanoa, niin grafiikat ovat ihan miellyttävät ja musiikitkin ihan mukiinmeneviä. Kolmannen kentän ja loppukuvien biisit olivat oikein miellyttävät!

Varmaan kovimmille DnD -faneille tämä on ihan kiinnostavaa pelattavaa, itselle ei niinkään.