Wizards & Warriors III: Kuros: Visions of Power

Games Beaten: 497/710

Genre: Platform

Goal: Destroy Malkil

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 8/10

Kuros on kahdesti päihittänyt pahan Malkil velhon...ja kahdesti hän on tullut takaisin - paljon voimakkaampana ja vihaisempana kuin ennen. Viimeisimmällä tehtävällään Malkilia vastaan hän sai takaisin mahtavan IronSwordin joka on voimakkain ase mitä on koskaan valmistettu. Kuitenkin tällä kertaa hän on tekemisissä jonkin vielä voimakkaamman asian kanssa kuin pelkän voiman: TAIKUUDEN.

Ainoa keino taistella taikuutta vastaan on taikominen. TAIKA. Löydä se. Käytä sitä. Kuroksen täytyy taistella sen avulla ja voitto pimeää puolta vastaan on jälleen hänen.

Hän on taistellut voiman ja kunnian avulla aikaisemminkin. Tällä kertaa hänen täytyy lisätä mukaan oveluutta, älykkyyttä ja taikuutta. Se on hänen ainoa mahdollisuutensa. Se on ainut keino jotta Kuros onnistuu.

Kuroksen seikkailut tulevat päätökseen tämän kolmannen osan myötä. Tämä viimeinen peli eroaa melko paljon kahdesta aikaisemmasta vaikka onkin samaa Platform -genreä. Kaksi aikaisempaa osaa ovat suoraviivaisia kenttä kentältä edettäviä kun taas tämä kolmas on seikkailupeli yhdellä suurella alueella varustettuna. Yksi iso miinus tulee salasanan puutteesta, sillä peli ei ole mikään kovin helppo tai lyhyt ainakaan kun sitä ensimmäistä kertaa lähtee ratkomaan. Vain neljä elämää jonka jälkeen joutuu tylysti alkuun... Lisäreitä ei saa mistään koko pelin aikana mikä on aika raaka ratkaisu.

Pelin maailma on jaettu kolmeen erilaiseen osioon; kylään, luolastoon ja kuninkaan linnaan. Pelissä kerätään rahaa ja aarteita joilla saa ostettua energiaa ja avaimia. Avaimet ovat todella suuressa roolissa, sillä lukittujen ovien takaa löytyy helpotuksia, tärkeitä tavaroita ja uusia reittejä. Kauppiaita on ripoteltu ympäri pelimaailmaa ja samat kamat löytyvät aina jokaiselta kauppiaalta - hinnat vain vaihtelevat. Kauppiaalta pystyi halutessaan ostamaan jonkin juorun, mutta kauppias on sen verran vittumainen tapaus, että juorut ovat aika turhanpäiväisiä. Peli vielä arpoo, mikä juoru tulee, joten samoja juoruja sai kuulla jatkuvalla syötöllä. Oma lemppari juoruni on "yöllä on pimeää" joka todellakin helpotti pelin kulkua! Totesin aika nopeasti, että tähän hommaan ei kannata rahojaan tuhlata.

Peli on kokonaisuudessaan ympäriinsä pyörimistä etsien oikeaa reittiä. Täytyi hyvin painaa mieleen mistä pääsi mihinkin ja mitä ovia kannatti availla. Toki ensimmäisellä kerralla tuli koluttua jokainen paikka jotta ei mitään jäänyt piiloon. Joidenkin ovien takaa sai vain turhan 50 arvoisen kolikon ja kun yksi avain maksaa 90 rahaa, tappiollehan tässä hommassa jäi. Päätavoitteena pelissä on päästä pahan Malkil velhon luokse joka pitää majapaikkaansa kuninkaan salissa. Jotta saliin pääsee, täytyy kerätä neljä erikoista kruunun jalokiveä jotka on piilotettu ympäri maailmaa. Kolme jalokiveä on vangittujen kuninkaan tyttärien hallussa ja yhden saa tuhoamalla hurjan lohikäärmeen. Jalokivillä avataan syvällä luolan uumenissa oleva jättimäinen portti jonka takaa löytyy salainen reitti kuninkaan saliin. Jotta tyttärien sekä lohikäärmeen luokse pääsee, joutuu tehdä jos jonkinlaista juttua. 

Kun kahdessa ensimmäisessä pelissä pelaillaan vain Kuroksella ritarin haarniskaan sonnustautuneena, tässä kolmannessa osassa pystyy saamaan kaksi muutakin asua käyttöönsä. Löytyy varkaan ja velhon asut joiden avulla pystyy tekemään huomattavasti erilaisempia juttuja kuin perus ritarilla. Nämä asut täytyy ensin luonnollisesti löytää jotta niitä pystyy hyödyntämään. Maailmaan on piilotettu kiltoja mistä asut saa käyttöönsä. Kiltaan ei noin vain voi marssia sisään, vaan ensin täytyi löytää kiltaan kuuluva patsas. Kun patsas on hallussa, täytyy suorittaa testi ja onnistuneen suorituksen jälkeen asu on käytössäsi. Jokaisella hahmomuodolla on kolme erilaista kiltaa ja jokaisen testin onnistuneesti suorittaminen antaa hahmolle uusia parannuksia. 

Varas: ensimmäinen varkaan asu on hyvin samanlainen kuin Kuroksen haarniska ja hyökkäyksen lisäksi sillä ei ole oikeastaan kuin yksi käyttötarkoitus - päästä erään vartijan ohi. Seuraavalla asulla käyttöön tulee sorkkarauta jonka avulla voi availla ikkunoita ja murtautua muuten saavuttamattomiin huoneisiin. Kolmas asu antaa käyttöön Skeleton Keyn, mikä avaa pelin jokaisen oven ilman, että tarvitsee enää avaimia ostella.

Velho: velhon ensimmäisellä asusteella voi ampua tulipalloja joiden avulla pääsee yhden muuten mahdottoman kohdan ohitse. Toisella muodolla saa käyttöönsä suojakilven ja kolmannella pystyy levitoimaan. 

Ritari: myös Kuroksen perus ritarimuotoa pääsee päivittämään ja päivitykset keskittyvät hyökkäystehoon. Ensin paranee miekan teho, toisella kerralla käyttöön saa heitettävän kirveen ja kolmannella kerralla jättimäisen miekan minkä avulla voi ampua taika-ammuksia. Kaikkia näitä tarvitsee pelin läpäisyyn.

Homma on jaettu niin, että tietyn tyyliset killat löytyvät samasta alueesta. Eli varkaan kaikki asut on sijoitettu kylään, velhon kamat löytyvät luolastosta ja ritarin haarniskat linnan uumenista. Myös tarvittavat patsaat löytyvät samoilta alueilta. Asuja pystyy vaihtamaan mielensä mukaan Selectillä ja halutessaan aikaisempaa asua pystyy käyttämään. Asuissa on myös sellainen puoli, että jos liikkuu jollain alueella tietty asu päällä, viholliset ovat huomattavasti aggressiivisempia. Tämä pätee myös kauppojen kanssa ja jos esimerkiksi velholla yrittää asioida kylästä löytyvästä kaupassa, kauppias heittää kirjaimellisesti pihalle :D Ensimmäisiin kiltoihin pääsee millä asulla hyvänsä, mutta myöhemmät killat ovat huomattavasti tarkempia ja niihin täytyy astua sisään vain tietty asu päällään.

Ennen asun saamista suoritettavat testit ovat suhteellisen hankalia. Jos testissä putosi kuiluun, joutui testin aloittamaan alusta. Tästä rangaistiin kolmen energian menetyksellä. Testin sisällä käytetään omaa energiapalkkia joka ei vaikuta pelissä muuten käytössä olevaan energiapalkkiin. Jokaisella killalla on toisistaan poikkeavat testit jotka aina hieman hankaloituvat. Varkaalla ja ritarilla on hyvin samantyyliset tasoloikkatestit missä täytyi väistellä esteitä ja hyppiä tasojen päällä. Velhon testi on tunneli jota kiivetään ylöspäin hyppien liikkuvalta tasolta toiselle. Testien lopussa odottaa jättimäinen versio kerätystä patsaasta joka täytyy tuhota jotta testi menee onnistuneesti läpi. Uuden asun lisäksi testin läpäisystä palkitaan 1000 rahalla joka on mahtava palkinto. Rahaa tässä todellakin tarvitsee energiaan ja avaimiin. Hieman kyseenalainen ratkaisu on ollut laittaa energianmenetys jos testin feilaa. Etenkin kultaisen tason testit ovat todella hankalia ja niitä täytyi yrittää uudestaan useampia kertoja. 

Ehdottomasti pelin hankalin osuus on velhon kultatason testi. Palikat, minkä avulla kiivetään tunnelia ylöspäin, on puolet pienempiä kuin kahdessa aikaisemmassa testissä. Pelin koodaus ei ole ihan sitä terävintä kärkeä ja näille tasoille hyppääminen on millintarkkaa puuhaa. Kuros hyppää vielä niin kuin olisi Kuun pinnalla joka tekee hommasta entistä hankalampaa. Vielä jos palikalle hyppäsi hieman huolimattomasti, saattoi Kuros muljahtaa palikan sivusta pudoten alas. Välillä vaikka näytti, että hyppy onnistui hienosti, jostain syystä muljahtikin palikalta pois. Jos putosi aivan alas asti, joutui testistä ulos ja menetti kolme kappaletta lenkkimakkaralta näyttäviä energioita. Joskus todella hyvän tuurin säestämänä saattoi laskeutua alemmalla olevan palikan päälle ja jatkaa yritystä. Tämä hyppelykohta on tähän mennessä vaikein NESin tasoloikkakohta mitä on vastaan tullut. Testin loppupuolella on yksi lähes pikselintarkka hyppy ja se ei kovin montaa kertaa onnistunut läpäisy-yrityksillä. Aikaisemmin pidin Hudson's Adventure Islandin 8-3 -kentän hyppykohtaa NESin vaikeimpana, mutta tämä kyllä vie voiton. Ongelmana tässä on se, että kun pelissä ei ole loputtomia continueja eikä edes lisäreitä saa, se tekee hypystä entistä hurjemman. Jäätävä kuumotus saada testi onnistumaan. Adventure Islandissa saa sentään loputtomasti yrittää kenttää, toisin kuin tässä. Testin lopussa odottava patsas on vielä aika inhottava tässä, sillä jos huono tuuri käy, se voi työntää Kuroksen rotkoon ja homma alkaa alusta. Muissa testeissä ei tälläistä vaaraa ole. Totta kai tähän hankalimpaan on laitettu vielä tälläinen pieni kiusa mukaan :D

Jos on rahaa jäänyt säästöön, voi käydä ennen kuolemista tankkaamassa energiat täyteen ja yrittää sitten taas muutaman kerran uudelleen ilman kuoleman pelkoa. Rarella on ollut tämän pelin kanssa huumori pinnassa, sillä 170 rahan arvoisella ruoalla saa vain yhden palkin energiaa ostettua :D Vettäkin voi halutessaan ostaa, mutta se täyttää vain PUOLIKKAAN energian ja maksaa 155 rahaa :D Vaikka tässä rahaa saakin ihan kiitettäviä määriä, lähes tyhjän energiapalkin täyttäminen vie sitä mukavan siivun.

Monet yritykset kaatuivat tähän velhon testiin ja tähän pisteeseen pääseminen vie sellaisen 1-1,5 tuntia. Paineet on melko kovat kun pitäisi yrittää päästä mahdollisimman vähillä kuolemilla testi läpi jotta olisi jotain mahdollisuutta pelin läpäisyyn.

Kun pelin on tarpeeksi monta kertaa aloittanut alusta, alkoi rutiineja muodostua ja rupesin muistamaan missä huoneissa kannatti vierailla. Tämä nopeutti mukavasti pelin hankalimpiin kohtiin pääsemistä. Pelistä löytyy jotain vanhoja tietäjiä jotka kertovat vinkkejä aarteita vastaan. Aarteita on piilotettu ympäri alueita. Tietäjät ovat aika ronkeleita tapauksia, sillä jos yrittää esimerkiksi luolastosta löytyvää aarretta tarjota kylässä majailevalle tietäjälle, ei ukko halua ottaa sitä vastaan. Tietäjiä on yksi kappale jokaisella eri alueella ja aarteen palauttamisesta palkittiin 1000 rahalla! Aluksi näitä kannattikin palautella massin toivossa, mutta myöhemmin en jaksanut enää vaivautua. Vinkit oli jo kuultu enkä niin polttavasti tarvinnut rahaa energiaan. Aarteissa on se huono puoli, että ne kun saa arkkujen uumenista, Kuros kerää automaattisesti mokoman tavaran. Pelissä voi kantaa vain neljää tavaraa samaan aikaan ja jos ei ollut löytänyt sen alueen tietäjää mistä aarteen löysi, se jäi kummittelemaan tavaravalikkoon. Pelin kaikki jutut menevät tähän samaan valikkoon aina testipatsaista kruunun jalokiviin asti. Jos erehtyi kuninkaan tyttären löytämään, häntäkin kannatti aluksi vältellä tästä samasta syystä. Jos likan kanssa lupautuu menemään naimisiin, antaa hän yhden kruunun jalokiven joka vie sitten turhan tilan tavaravalikosta. Paikat kannatti painaa mieleen ja käydä noutamassa jalokivet myöhemmin. 

Neljättä kruunun jalokiveä hallussa pitävä lohikäärme on melko omituinen tapaus. Olin juuri suorittanut tuon kaamean velhon viimeisen testin ja hieman kokeilin miten levitaatio toimii. Hieman huonostihan se toimii, sillä jos laskeutuu alaspäin ja ei tarpeeksi nopeasti levitoi ylös, putoaa velho alas hallitsemattomasti. Korkealta putoamisesta menettää vielä energiaa joten tämä oli todella ärsyttävää. Saavuin testailujeni jälkeen huoneeseen mihin kruunun jalokivet täytyy asettaa ja kiipesin ruudun yläreunaan. Grafiikat katkeavat omituisesti ja yläpuolella on vain tyhjää. No, huvikseni sitten ajattelin levitoida korkeuksiin, josko siellä olisi jotain. Hetken tyhjyydessä levitoimisen jälkeen kaksi pientä palikkaa ilmestyi ruudulle. Laskeuduin palikalle ja yhtäkkiä lohikäärme olikin suoraan edessäni hieman Mega Man 2:sen Mecha Dragonin tai Little Samsonin lohikäärmebossin tyyliin. Aluksi luulin, että glitchasin pelin jotenkin koska asetelma oli sen verran omituinen. Ajattelin, että antaa mennä vaan - jos peli menee jonkin hullun glitchin avulla läpi, niin sitten menee. Yritetään myöhemmin sitten kunnon läpäisyä. Tässä vaiheessa minulla ei ollut edes kuin yksi elämä jäljellä joten korkealta ei pudota. Huomasin, että velhon ensimmäisen asun tulipallot tekevät mukavasti osumaa lohariin. Glitchauksen mahdollisuutta lisäsi vielä sekin, että välillä lohikäärmeen ampumat tulipallot menivät suoraan hahmosta läpi ja joskus ne taas osuivat. Osumasta putosi palikan läpi takasin alas. Tästä ei onneksi menettänyt kuin yhden energian ja levitoimalla uudelleen palikan päälle pääsi seuraavalle yritykselle. Lohikäärmeen energiat täyttyvät aina uudelleen jos putosi alas. Hetken se otti ja muutamat alas putoamiset, mutta sain lohikäärmeen tuhottua. Tuhoutumisen jälkeen minut palkittiin yhdellä kruunun jalokivellä. Hetkinen, tämä ei siis ollutkaan mikään glitchi? Todella hämmentävästi tehty pomolle saapuminen ja itse taistelu. Eipä mitään, seikkailu jatkukoon!

Tässä vaiheessa jäljellä ei ollut enää kuin loppujen kruunun jalokivien metsästys ja paikat olivat minulla tiedossani. Rahaakin oli ihan mukavasti jäljellä ja aina kun energiaa kului, kävi vain kauppiaalta ostamassa energiat täyteen. Vaikka kauppiaita onkin ripoteltu ympäri peliä, hyödynsin lähes poikkeuksetta ensimmäistä, kylästä löytyvää kauppiasta. Pointtina tässä on se, että hänen hinnat ovat kaikista alhaisimmat ja kauppa on periaatteessa matkan varrella kun monesti liikuttiin luolastosta linnaan ja toisinpäin. Esimerkiksi syvällä luolastossa olevasta kaupasta sai sapuskaa yli 200 rahan hintaan, ei kiitos. 

Kun olin keräillyt kaikki jalokivet, suunnistin jättimäisen portin luokse. Portin takaa avautui tuo myyttinen salainen reitti suoraan kuninkaan saliin. Nousu on aika pitkä ja sieltä löytyy paljon aarteita. En oikein tajunnut aarteiden pointtia, sillä ylhäällä ei ole edes kauppaa tai mitään. Ehkäpä vain High-Score kehuskeluita varten laitettu nämä. 

Ylös saavuttua pelastetaan ensin oikea kuningas jonka jälkeen kohdataan paha Malkil. Kuninkaan valeasun ottanut Malkil lentelee huoneen yläreunassa ja ampuu satsin jotain kummallisen näköisiä räjähtäviä "kukkia". Näiden kukkien väistely on todella kummallista ja en missään vaiheessa tajunnut miten niitä oikein väistellään. Joskus näytti vaikka kukka osui suoraan Kurokseen, ei tullut vahinkoa. Välillä hieman huonommastakin osumasta menetti energiaa. Malkiliin voi tehdä vahinkoa ainoastaan ritarin parhaimmalla asulla joka sisältää miekan mistä lähtee taika-ammuksia. Puolen välin tietämillä taistelun tyyli vaihtuu ja nyt Malkil heittää vain yhden ruudulle jäävän kukkasen. Malkil on niin raukka tapaus, että lentelee todella paljon ruudun ulkopuolelle ja pysyy siellä pienen tovin verran. Onneksi näitä kukkasia pystyy tuhoamaan ja silloin kun Malkil jäi ruudulle hengailemaan, meni vain ukkelin alle ampumaan kunnon sarjaa munille. Kun minulla oli edelleen tämä sama yritys menossa missä luulin glitchanneeni lohikäärmeen, ei minulla luonnollisesti ollut kuin yksi elämä jäljellä. Yllättävän hyvin pärjäsin ensimmäisellä yrityksellä, sillä Malkilille jäi vain 1,5 energiaa jäljelle. Tämä kyllä harmitti melkoisesti, sillä nyt joutuu taas pelaamaan sen kamalan velhon testin.

Monia ja monia yrityksiä myöhemmin kun viimein pääsin velhon testin läpi, olin jälleen kuninkaan salissa. Tälläkin kertaa vain yhdellä elämällä kun ei tuo kamala testi meinaa luonnistua millään. Yritys meni huonommin kuin aikaisempi ja Game Over komeili jälleen ruudulla. Taas useita yrityksiä myöhemmin pääsin jälleen samaan pisteeseen - tällä kertaa tosin kolmella elämällä! En kuollut kuin yhdessä pikkupomossa missä kuolin jokaisella yrityksellä vähintään kerran. Nyt tuo velhon testi meni ensimmäisellä yrityksellä läpi ja tiesin, että nyt on mahdollisuus pelin läpäisyyn. Homma alkoi huonosti ja kaksi elämää kului eikä kumpikaan yritys kovin kummoinen ollut. Yksi yritys jäljellä ja sama homma, alkoi huonosti. Sain kuitenkin taistelun toisessa vaiheessa väisteltyä ja tuhottua kukkasia paremmin. Malkil ei myöskään ollut ihan niin raukkamaisella päällä ja jäi sen verran ruudun puolelle, että häntä pystyi ampumaan ruudun reunasta pilkistävään käsivarteen. Loppupuolella keskittyminen herpaantui ja minulla oli enää yksi energia jäljellä. Tässä vaiheessa Malkililla oli kolme...ei hyvältä näytä. Onnistuin ihmeen kaupalla väistelemään ammuksia ja sain juuri ja juuri viimeisen osuman perille...kylläpä meni tiukille tämä! Pelin loppu hämmentää, sillä Kuros astuu sisään johonkin väriä vaihtavaan vortexiin mistä lentelee erilaisia vuosilukuja. Ihan ei avautunut tämä.

Tykkäsin tästä kolmannesta osasta eniten vaikka tässä ongelmia onkin. Seikkaileminen on hauskaa ja on kiva yrittää selvittää mihin pitäisi seuraavaksi mennä. Tykkäsin myös, että Kuros saa käyttöönsä erilaisia asuja jotka ovat täysin erilaisia kuin pelkkä ritari miekkoineen. Mitään liian kryptistä ei ole pois lukien lohikäärmetaistelu. Salasanan puute ja muutama muu pieni kauneusvirhe rokottavat arvosanaa, mutta olihan tämä erittäin miellyttävä peli!

Renegade

Games Beaten: 496/710

Genre: Beat 'em up

Goal: Defeat Sabu (Mission 4)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 4/10

Joukko verenhimoisia roistoja on saartanut sinut. Et etsinyt ongelmia, mutta et halua juosta pakoonkaan. Sinun täytyy näyttää näille kovanaamoille kaapin paikka - naama vasten rotvallin reunaa. Sinun lentävät nyrkit ja kuolettavat potkut hoitavat homman. Se on joko sinä tai he!

Tätä peliä voidaan pitää Double Dragon -sarjan esi-isänä! Hyvin samantyylisestä mäiskinnästä on kysymys. Tämäkin peli Double Dragonin -tyyliin julkaistiin ensin Arcadelle, sen jälkeen siitä väännettiin NES -versio. Pelissä on neljä lyhyttä kenttää ja vaikeusasteen voi säätää itselleen mieluisaksi kolmesta eri vaihtoehdosta. Pelasin tämän helpoimmalla kun peli sitä suoraan tarjoili. Ideana on mäiskiä kaikki ruudulla näkyvät pahikset jonka jälkeen siirrytään eteenpäin. Kentän lopussa odottaa jokin kovempi pahis jonka murjomisen jälkeen siirrytään seuraavaan kenttään.

Vihollisia vastaan täytyi pärjätä pelkästään lihaksien turvin. Jotkin viholliset käyttivät hyökkäykseen esimerkiksi putkenpätkiä, mutta niitä ei saanut itse kerättyä. On tässä sentään muutama Power-up mitkä hieman antaa vaihtelua perinteiseen mäiskimiseen. Löytyi P ja S -symboleilla varustettuja helpotuksia. Ohjekirja kertoo, että P:n eli voimalyönnin saa käyttöönsä jos pelin kellon viimeiset numerot ovat joko 11, 25 tai 32 vihollisen tuhoamisen jälkeen. Luulin, että voimalyönti ilmestyi satunnaisesti, mutta näemmä tähänkin on jokin selite. Ohjekirja kertoo myös, että voimalyönnillä saa viholliset tuhottua yhdellä iskulla. Tämä ei kyllä pitänyt paikkaansa, vaan kyllä ukot nousivat ylös, elleivät he sitten lentäneet ruudusta ulos. Voimalyönti kesti vain pienen hetken ajan ja ei sen avulla yleensä montaa ukkoa saanut niputettua. 

Pelin moottoripyörä -osuudessa saattoi löytää S-symbolin mikä nostattaa nopeutta, mutta en tälläistä onnistunut saada ilmestymään. En oikein edes tiedä mitä hyötyä moisesta olisi ollut, sillä tässä osuudessa potkitaan muutamat ukot moottoripyörän selästä pois jonka jälkeen siirrytään seuraavaan ruutuun. Hampurilaisia ja sydämiä olisi myös löytynyt kentistä samaan tapaan kuin voimalyöntiä, mutta näitä en onnistunut koskaan saamaan. Ei osunut kellon viisarit oikealle kohdalle! Hampurilaisesta olisi saanut energiaa ja sydämestä todennäköisesti lisärin. Ohjekirja puhuu jostain "second Renegadesta, mikähän lienee sitten kyseessä. Hampurilaiset ovat sinällään aika turhia, sillä energiat saa aina täyteen kun siirtyy uuteen ruutuun kentässä.

Peli on pituudeltaan todella lyhyt ja heti ensimmäisessä kentässä on vain kaksi eri ruutua jonka jälkeen ollaankin jo kohtaamassa ensimmäinen pomovastus. Pituutta peliin on luotu ukkojen määrällä ja niitä tuleekin yhdessä ruudussa melkoiset määrät. Jotta nämä päälle vyöryvät vihollismassat sai nujerrettua, kannatti ehdottomasti käyttää hyppypotkua apunaan. Alkuun yritin mätkiä ukkoja ihan pelkillä potkuilla ja nyrkeillä, mutta kun hyppypotkun tehokkuuden huomasin, en muuta sitten käyttänytkään. Tässä on samanlainen outo taistelusysteemi kuin Double Dragon II: The Revengessä, että potku ja hyppynapit vaihtuvat päinvastaisiksi kun kääntyy toiseen suuntaan. Onneksi pelissä ei tule kuin kolme vihollista kerralla ruutuun ja yleensä kaksi muuta vihollista ovat niin kilttejä, että odottavat vuoroaan jotta sai yhden kavereistaan mukiloitua ennen kuin he hyökkäsivät kimppuun. Hyppypotkussa tärkeää on ajoittaminen. Oikeanlaisella rytmityksellä sai viholliseen tehtyä jatkuvasti osumaa. Hyppypotkun pystyi vielä tekemään paikallaan ollessa mikä helpotti taistelua entisestään. Pelissä on myös kyynärpää-isku mikä tehdään juoksusta. Tämän liikkeen huomasin vasta viimeisessä kentässä ja tuli sitä sitten muutamaan otteeseen käytettyä. Jos olisin tämän aikaisemmin tajunnut, olisin käyttänyt liikettä huomattavasti enemmän. Tämä taitaa olla pelin tehokkain liike. Kun vihollisella on energiat vähissä, voi maassa makaavalta ukkelilta hakata hengen pois. Tätäkään en kovin montaa kertaa käyttänyt, kiitos hyppypotkun. 

Pelin pomot hoituvat hienosti hyppypotkulla. Tässä on kuitenkin se vaara, että kun ollaan lähikontaktissa, saattoi pomo napata Mr. K:sta kiinni ja iskeä kunnolla pataan. Tämän seurauksena saattoi mennä ihan kunnon siivu energiaa. Ei kuitenkaan mitään suurempia ongelmia ollut pomojen kanssa, ne kaatuivat ilman turhia kuolemia. Myöhemmissä kentissä muutamat pomovastukset tulevat uudelleen perus vihollisten roolissa. Pomot ovat yhtä kestäviä kuin aikaisemmin kohdatessa ja niiden lyöntivoimaa on nostettu parin pykälän verran.  

Toisessa kentässä pääsee huristelemaan hetkeksi moottoripyörällä joka napataan moottoripyöräviholliselta hänen kuolemansa jälkeen. Hienosti pyörä ensin räjähtää ja on sen jälkeen täysin käyttökunnossa :D Kolmannessa kentässä piestään pelkästään jotain mekkoihin pukeutuneita rouvia. Hieman hämmentävää, sillä nämä eivät näytä edes vihollisilta. Muutamalla rouvalla on kuitenkin metalliketjut käsissään joka paljastaa pahat aikeet. Pomona toimii jokin jättirouva joka on yllättävän paha ainakin alkuun. Jos rouva nappaa kiinni Mr. K:sta, antaa hän kunnon korvapuustit sen seurauksena. Kolmas kenttä on pelin lyhkäisin, vain yksi ruutu kuhisten rouvia jonka jälkeen siirrytäänkin jo pomotaisteluun.

Viimeinen kenttä on kunnon sokkelo josta täytyi löytää oikea reitti viimeisen pomon, Sabun luo. Muutaman Game Overin se otti ennen kuin onnistuin oikean reitin selvittämään. Kenttä sijoittuu rakennuksen sisälle ja huoneissa on ovia kahdesta kolmeen kappaletta. Näistä pitää sitten yrittää pähkäillä oikea reitti. Jos valitsee väärän reitin, vastaan tulee kaksi jättimäistä rouvaa joita en saanut millään yrityksellä tapettua. Rouvat tulevat onneksi yksi kerrallaan, mutta korvapuustista ottaa tässä kentässä aivan jäätävästi vahinkoa joka vaikeutti taistelua huomattavasti. Onneksi tämä osoittautui vääräksi reitiksi, sillä peli olisi vaikeutunut huomattavasti jos rouvat olisi joutunut pieksämään. Ilmeisesti tässä on mahdollista valita myös sellainen väärä reitti, että peli vie takaisin aikaisempaan kenttään :D Tämä asia selvisi, kun läpäisyni jälkeen kävin katsomassa Speedrun -vetoa ja siinä pelaaja valaisi asiaa. Oikealla reitillä on kaksi ensimmäisen kentän pomoa jotka tulevat samaan aikaan ruudulle. Kannatti välttää tilannetta, missä pomot ovat eripuolella huonetta, silloin ne saivat iskuja aikaiseksi. Kun viimein pääsee Sabun luokse, sen ampumia luoteja kannatti väistellä sillä ne tappavat kerrasta. Yhden kerran kuolin luotiin ja se riitti siihen, että olin seuraavalla yrityksellä todella varovainen. Sabuun toimi hyppypotkut tehokkaasti ja kunhan vain seisoi Sabun läheisyydessä tehden hyppypotkua aina kun ukko nousi takaisin ylös, ei luodeista sen kummempaa vaaraa ollut. Taistelun jälkeen ei tullut edes "You Ain't Tough Enough For Me" kerskailua mitä muiden kenttien jälkeen sai katsella vaan siirryttiin suoraan lopputeksteihin. 

Ei ollut tämäkään peli hullumpi tekele. Huomaa kyllä, että esi-isästä on kysymys, sillä todella yksinkertainen peli on kyseessä. 

Touchdown Fever

Games Beaten: 495/710

Genre: Sports

Goal: Win Tournament (4 Matches)

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 3/10

Ne on lihasvoimaa, touhua, rynnäkköä, töminää ja strategiaa joka tekee siitä jenkkifutista! Juokse I tai shot-gun muodostelmassa, hiivi pelinrakentajana ja paljon muuta. Yritä 40-jaardin kenttämaalia tai potkaise sitä jos on pakko! Pelaa harkitusti ja varo ylittämästä aloituslinjaa! Jos sinulla on koskaan ollut halu potkaista pallo maalitolppien läpi, lähettää matkaan loistokkaita spiraaleja tai läimäistä siannahka viimeiselle vyöhykkeelle, sinulla on täytyy olla touchdown kuume! 

Kisaa liigajoukkueilla: pelaa itäisellä divisioonalla läntistä divisioonaa vastaan. Pelaa joukkueellasi tietokonetta vastaan; tai pelaa kahden pelaajan voimin tietokonetta vastaan. Säädä aikaraja joku viiteen, kymmeneen tai viiteentoista minuuttiin. Neuvottele strategioista ja anna mennä, tee touchdowneja! 

Jos tuossa muutama hetki sitten läpäisemäni Little League Baseball: Championship Series on NESin paras pesäpallopeli, tämän täytyy olla sitten paras jenkkifutis! Hieman pääsi pelin laatu yllättämään kun satunnaisesti pelin itselleni valitsin. Viimeisestä jenkkifutiksesta on jo tovi vierähtänyt ja joutui oikein kunnolla miettimään, mitenkäs ne säännöt oikein menivätkään. Hetken harjoittelun jälkeen homman juju palautui mieleeni. Pelissä täytyy voittaa turnaus joka tarkoittaa neljän ottelun voittamista tietokoneiden joukkueita vastaan. Pelissä ei ole salasanaa, mutta eipä sitä kaivannutkaan näin simppeliin peliin. Turnaukseen osallistuu 12 joukkuetta ja riippuen siitä kenet valitsee omaksi joukkueeksi, ensimmäisenä vastaan tulee aina sama joukkue. Tämän jälkeen sitten seuraava vastus arvotaan kahdesta joukkueesta, kumpi nyt sattui ottelun voittamaan. Minulla kävi todella typerä moka pelailun aikana ja ennen viimeistä matsia kun olin ottamassa kuvaa, painoin vahingossa resettiä. Hetken aikaa ketutti armottomasti, mutta onneksi tämä peli on aika helppo ja vielä erittäin hyvä, niin vahinko ei ollut kovinkaan suuri.

Aloituksessa oli sitten kyse hyökkäyksestä tai puolustamisesta ruudulla näkyy kaksi pelaajaa joiden päällä vilkkuu A ja B -symbolit. Hyökkäyksessä näille pelaajille pystyi syöttämään pallon painamalla A:ta tai B:tä. Tämä toiminto ei oikein kunnolla toiminut ja vaikka kuinka nappia rämpytti, ei ukko vain heittänyt palloa. Jos aivan samantien painoi nappia, silloin syöttö onnistui. En nyt ihan tarkkaan sääntöjä muista, että onko tässä jokin tietty raja milloin pallon voi syöttää pelaajalle. Tällä ei onneksi sen kummempaa väliä ollut, sillä sain kuljetettua pallon ilman syöttämistä todella pitkälle. Omat pelaajat estivät vastustajan pelaajia tehokkaasti jonka vuoksi kuljettaminen onnistui. Välillä rajan yli kuljetus vaati neljä aloitusta, mutta todella harvoissa tapauksissa vuoro vaihtui vastustajalle. Puolustamisessa tämä A ja B -napin painaminen toimi huomattavasti paremmin. Tässä vain valittiin, kumpaa pelaajaa haluaa ohjata.

Oman joukkueen tietokonepelaajat ovat välillä aika onnettomia tapauksia ja he härväsivät ihan omiaan etenkin hyökkäyksessä. Jos juoksin aivan laidan tuntumassa, omat ukot saattoivat juosta rajan ulkopuolella hinkaten itseään laitaa vasten :D Vaikka ukot saivat vastustajan pelaajat estettyä aika tehokkaasti, muuta hyötyä heistä ei oikein ollutkaan. Puolustustilanteessa pelaajat saivat pallon kanssa etenevän pelaajan hienosti tantereeseen jos ei itse kerennyt tilanteeseen. 

Aavistuksen tahmeasti pelaaminen lähti liikenteeseen kun yritin aivan liikaa keskittyä syöttelypeliin. Kun tajusin, että kuljettamalla sai pallon vietyä todella pitkälle, peli muuttui erittäin helpoksi. Tässä on sellainen hyvä juttu, että jos yksi tietokoneen pelaaja yrittää anastaa palloa minulta, ei se siinä koskaan onnistunut. Vastustaja vain kaatui maahan yrityksen seurauksena. Kaksi tietokoneen ukkelia eivät myöskään onnistunut saamaan palloa pois jos tulivat vuorotellen minun kimppuuni. Vain isompi joukko sai ukkoni maihin. Vastustajat eivät onnistuneet tekemään pisteitä oikeastaan koskaan :D Pelin alussa voi säätää erien pituuden viiteen minuuttiin ja se oli oikein passeli raja. Yksi ottelu tälläkin tavoin kesti hieman päälle 20 minuuttia joten ei ollut tarvetta pidentää matseja.

Pelin grafiikat ovat oikein mukavaa katseltavaa. Söpöjä pieniä ukkeleita juoksee pallon perässä. Tuomarikin on oikein suloisen näköinen nappisilmineen. Huvittavaa, että joukkueiden esittelyssä ja ottelun jälkeisessä kuvassa pelaajat ovat ns. oikean näköisiä pelaajia, mutta itse pelin aikana pieniä hieman pyöreitä ukkeleita :'D Musiikeista täytyy mainita, että huh miten kova soundtrack tähän peliin on väsätty! Musiikki vaihtuu vielä erien välissä - kunnon hyvää tykitystä. Nämä menevät ehdottomasti kuuntelulistalle. 

Viimeinen ottelu ei tuo vaikeusasteensa puolesta mitään uutta. Viimeiseen otteluun on vielä väsätty erilainen biisi joka soi koko homman ajan. Tämä biisi se vasta kova onkin, hieman monttu auki kuuntelin biisiä. Vaikka biisin perusteella matsi olisi todella tiukkaa kamppailua, niin eipä se sitä ollut. Hieman kuunteluelämystä pilasivat pelikatkot jotka jostain syystä aiheuttivat biisin pätkäisyn pieneksi hetkeksi. Viimeisessä matsissa vastustajat saivat jopa huonommin minun hyökkäävää pelaajaa maihin ja sain välillä juostua ennätyspitkälle pallon kanssa. Viimeinen ottelu Miamia vastaan päättyi 30-0 murskaukseen. Ei ollut mitään toivoa Miamilla saada yhtään pistettä aikaiseksi. 

Empä olisi uskonut, että nauttisin jenkkifutiksesta näin paljon! Tätä oli todella miellyttävää pelata. 

Rad Racer II

Games Beaten: 494/710

Genre: Racing

Goal: Finish the Bay Bridge (8th Race)

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 6/10

Onneksi olkoon!

Menestyksesi aika-ajoissa palkitaan ja pääset kisaamaan kahdeksalla jännittävällä radalla ympäri maan mitä koskaan on ollut olemassa. Onko sinussa miestä kohtaamaan sykettä nostattavat haasteet mitä nämä radat tarjoavat? Vai meneekö hermosi sekaisin ja saa sinut mokaamaan ikävillä neulansilmämutkilla, tuhoten kaikki ensiluokkaisimmatkin pyöräsarjat tällä puolella Indyä? Aika ottaa siitä selvää. Moottorit käyntiin!

Pohdiskelin ensimmäisen Rad Racerin läpäisyn jälkeen blogissani, mitähän tämä toinen osa tuo tullessaan. Myös mainitsin, että ei varmaan tule hetkeen aloitettua seuraavan pelaamista. No, aika tarkalleen kuusi vuotta ja 382 läpäisyä siihen meni ennen kuin palasin tämän pelisarjan pariin :D Täytyy sanoa, että tämä on varmaan yksi turhimmista jatko-osista mitä NESillä on. Peli ei juurikaan eroa ensimmäisestä osasta - ehkä grafiikat ovat hivenen paremmat.

Ensimmäisessä pelissä on kolme erilaista biisiä, mutta tässä on vain kaksi. Yksi vaihtoehto on "Sing Yourself" ja sen on pakko olla joku vitsi :D Muutenkin melko karmea peli olisi muuttunut painajaismaiseksi jos tässä olisi alkanut laulaa luikauttaa pelailun lomassa. Vaikka tässä vain kaksi biisiä onkin, on ne kuitenkin ihan ok kamaa. Biisi valittiin aina ennen kisaan lähtemistä ja kuuntelin yhtä ja samaa biisiä koko läpäisyn ajan. Biisi ei nyt ihan näin raivokkaaseen ajelupeliin sovi, mutta tykkäsin kappaleesta. Bonusta tämä saa siitä, että autoon ei ole laitettu moottorinääntä ollenkaan. Ei tarvinnut mitään kasibittistä moottorin pörinää kuunnella useampaa tuntia.

Heti kun pelin laittoi päälle, alkoi ensimmäisen osan kaameat muistot tulvimaan mieleeni. Samaa ärsytystä se tämäkin peli oli, ei vaan maistu nämä itselleni.

Vaikka tämä snadisti helpompi peli on kuin ensimmäinen osa, tuntui, että checkpointtien aikarajat on vedetty äärimmilleen. Jos teki pienenkin virheen, joutui liu'uttamaan auton checkpointille kun kaasua ei voi enää aikarajan loppumisen jälkeen painaa. Joskus auto nippa nappa selvisi checkpointille asti jos nopeus ennen aikarajan loppumista oli korkealla tasolla. Tämä ei kuitenkaan taannut mitään, sillä jos checkpointilta lähti kiihdyttämään lähes nollavauhdeista, ei välttämättä selvinnyt seuraavalle asti. Jos aika loppui eikä kerennyt selviämään checkpointille, joutui kisan alkuun. Jotenkin ahdisti pelata tälläistä aikarajallista peliä. Veikkaan, että Mach Rider pilasi minut lopullisesti brutaalilla vaikeusasteellaan. Tähän peliin on laitettu Power -mittari jonka olemassaolon huomasin vasta viimeisessä kisassa :D Jos painoi B:tä ja alaspäin, sai Powermittaria kasvatettua ja mitä pidempään latasi, sitä ärjymmin auto ampaisi liikkeelle. Vaikka paikallaan joutuikin useamman sekunnin odottamaan, on tämä tapa nopeampi saada auto maksiminopeuteen kuin perinteinen kiihdyttäminen. Jos tämän olisi tajunnut aikaisemmin, ehkä muutamat kisat olisivat menneet hieman helpommin läpi. En tätä kuitenkaan käyttänyt edes viimeisessä kisassa kun olin jo tottunut olemaan ilman.

Ruudun alareunassa on nuolella merkittynä mihin suuntaan seuraava mutka kääntyy. Tätä ei pystynyt lainkaan seuraamaan kun piti kaikkea muuta tärkeämpää pitää silmällä. Eipä tästä mitään haittaa ollut, aika helposti mutkat sujuivat vaikka ei niitä ennakolta tiennytkään. 

Tässä pelissä on samanlainen ohjekirjassa mainittu continue-koodi, mitä ensimmäisessäkin osassa on. Jos kisan feilasi, pystyi näppäinyhdistelmän avulla jatkamaan menoa samasta kohdasta. Hommahan osoittautuikin melko kimurantiksi tämän pelin kohdalla. Pääsin toiseen kisaan ja sehän meni sitten mönkään. Tsekkailin ohjekirjasta miten continue-koodi syötetään ja tein työtä käskettyä. Ohjekirja kertoo, että A:ta ja Startia täytyy painaa samanaikaisesti jotta koodi aktivoituu. Painon napit ja olinkin yllätyksekseni takaisin ensimmäisessä kisassa...mitä ihmettä? Tätä samaa kaavaa jatkui muutamien yritysten verran. Hieman rupesi ahdistamaan, mutta jatkoin sinnikkäästi eteenpäin. Jatkoin pelaamista alusta ja pääsin sitten kolmanteen kisaan. Feilasin kisan ja syötin koodin joka sitten toimikin! Kolmas kisa meni läpi ja neljännen kisan auringonlaskun sävyttämät vuoret avautuivat eteeni. Muutama typerä virhe ja aika loppui - täytyi siis jälleen kokeilla koodia. Syötin koodin ja jälleen kerran oli ensimmäisessä kisassa...ei toimi. Nyt minua alkoi todella kummastuttaa, että miten voi olla näin huonosti toimiva koodi. Miten tähtitieteellisen tarkkaan nappeja täytyy painaa jotta koodi aktivoituu. Siinä sitten jälleen kerran ensimmäisiä kisoja ajaessani sain mieleeni ajatuksen. Pitäisiköhän kokeilla niin, että painaa ensin A:ta jonka jälkeen vasta Startia? A-napilla ei ole mitään virkaa ja se ei vie peliä eteenpäin toisin kuin Start. No tämähän se puuttuva palanen oli ja koodi toimi tämän jälkeen jokaisella kerralla. Jälleen kerran ohjekirja sisälsi väärää tietoa. 

Tämän sekoilun jälkeen kisat etenivät mukavasti kuudenteen Rocky Mountainsiin asti. Ensimmäisen pelin tyyliin, tässäkin on yksi liukkaampi kisapätkä. Tämän kanssa saikin sitten tovin taistella, sillä aikaraja on todella tiukka. Kisan keskivaiheilla vastaan tulee punainen auto joka surutta yrittää työntää sinua pientareen puolelle. Näiden punaisten autojen ohittaminen on hieman kimuranttia ja en tässä vaiheessa peliä hallinnut sitä ollenkaan. Näitä samaisia tönijöitä on muutamissa aikaisemmissakin kisoissa, mutta niistä ei hirveästi haittaa ollut. Rocky Mountainssissa punaisen auton kohtaaminen johti lähes poikkeuksetta kolarointiin. Viimeisellä pätkällä on vielä aika tiukkoja mutkia ja kun tienpinta on liukas, täytyi ajaa varovasti jotta ei ajaudu pientareelle. Useasti pääsin aivan maaliviivan tuntumaan, mutta ei vaan aika riittänyt maaliin asti. Tovi siinä meni, mutta viimein onnistuin väistämään punaisen tönijän ja sain ajettua viimeisen checkpointin jälkeisen pätkän lähes virheettömästi. 

Seuraava kisa, Twilight California otti myös monia yrityksiä koska tässä kisassa on punaisia tönijöitä useampi kappale. Tarpeeksi yrityksiä ja opin viimein väistämään autot ilman suurempia ongelmia. Tässä kisassa on pakko ajaa aivan täyttä vauhtia jotta kerkeää checkpointelle ja maaliin asti. Vastaan tulevat autot ilmestyvät todella nopeasti ruudulle ja melkein pakosti johonkin meni osumaan. Aivan niin kauaa tätä kisaa ei tarvinnut yrittää kuin Rocky Mountainsia, mutta ei tämä helpolla mennyt läpi. 

Viimeinen kisa, Bay Bridge alkaa kolmen punaisen tönijän voimin. Onneksi väistely oli jo hyvin hallussa ja seuraava checkpoint häämötti. Tämä seuraava kohta on pelin hankalin, sillä siinä täytyy ajaa todella kovaa ja mäkisien osuuksien vuoksi vastaantulevia autoja ei aina havainnut tarpeeksi ajoissa. Tätä checkpointtia tulikin sitten hangattua jonkin aikaa, mutta viimein sain tarpeeksi hyvän suorituksen ja selvisin viimeiselle checkpointille. Alussa näkyvän kartan mukaan tämä viimeinen osuus on todella mutkainen mikä on todella hyvä juttu! Ei pystynyt niin kovaa ajamaan ja autot eivät päässeet yllättämään niin helposti. Tämä viimeinen pätkä menikin tämän vuoksi ensimmäisellä yrityksellä läpi eikä edes aika loppunut. Muistaakseni kolme sekuntia jäi kelloon jäljelle kun olin maalissa :)

Nyt on viimein molemmat Rad Racerit pelattu läpi ja hyvä niin. Ei tarvitse näihin enää koskea...paitsi ensimmäisen pelin ensimmäiseen kisaan. Tästä lisää hieman tuonnempana.

Tämä jälkimmäinen peli on aavistuksen parempi kuin ensimmäinen ja hieman helpompi myös. Tai sitten pelitaidot ovat sen verran parantuneet, että tämä vain tuntui helpommalle. Vaikka tässä todella tiukat aikarajat onkin, ei kisoja tarvinnut tuntitolkulla yrittää uudelleen niin kuin ensimmäisen pelin kanssa.

Ninja Kid

Games Beaten: 493/710

Genre: Platform

Goal: Defeat Shangri-La Form 8 (Loops After)

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 5/10

Nuori ihmisten oikeuksien puolustaja, Ninja Kid taistelee pahamaineisia Demon Islandin hirviöitä vastaan tavoitteenaan olla tuleva vapaan maailman valloittaja. Hirviöt ovat ensitöikseen asettaneet erilaisia ansoja maailmanvalloitusaikeissaan. Taikakirjakäärö, nopeasti lentävä leija ja vanhan noidan lausuma loitsu ovat Ninja Kidin muun arsenaalin lisäksi apuna taistelussa pahoja henkiä vastaan.

Hän selviää lähitaistelusta, taistelee valtavia tulia vastaan ja haastaa jättimäisiä demoneita kaksintaisteluun jotta saa palautettua varastetut henget. 

Mutta Ninja Kidin suurin kohtaaminen on vielä edessä! Hänen täytyy taistella julmaa jättimäistä demonia vastaan joka on pahamaineisen Demon Islandin hallitsija. Sinun avustuksellasi, Ninja Kid pystyy valloittamaan kaiken pahuuden ja palauttamaan rauhan maailmaan.

Vanhan liiton ninjailua vuodelta 1986! En ollut tälläisestä pelistä aikaisemmin kuullutkaan. Tässä pelissä ei ole varsinaista loppua ja se looppaa aina tietyn vaiheen jälkeen. Peli on jaettu kahdeksaan Demon Island karttaan ja kun kahdeksas on hoidettu, ensimmäinen looppi on suoritettu. En oikein näe syytä miksi tähän ei ole mitään loppukuvia laitettu, olisihan pelin looppaus voinut tapahtua sitten loppukuvien jälkeen niin kuin monissa tämän aikakauden peleissä. Täytyy sanoa, että yllättävän monipuolinen tämä on näinkin vanhaksi peliksi. Harvemmissa näin vanhoissa peleissä on kartta missä voi itse valita kentät mihin menee. Pelissä on kaksi lisäriä jotka on kuvattu silmä -symbolilla ruudun yläreunassa. Aluksi piti hetki pähkäillä mikä asia kuvastaa lisäreitä. Kun elämät on kuluneet loppuun, peli alkaa alusta.

Kartassa näkyy kolme tai neljä erilaista rakennusta joka kuvastavat kenttiä. Näiden lisäksi löytyy lintulaudan näköinen vanhan noidan mökki ja Demon Castle missä alueen pomo sijaitsee. Jotta pomon luokse pääsee, täytyy noidalle ojentaa taikakirjakäärö. Taikakirjakäärö löytyy jonkin rakennuksen uumenista satunnaisesti. Kentät ovat eräänlaisia minipelejä joissa täytyi tehdä aina kymmenen juttua jotta minipelistä pääsee ulos. Tämä tarkoitti esimerkiksi kymmenen demonin tappamista, kymmenen demoninen hengen keräämistä tai kymmenen kynttilän sytyttämistä. Minipelejä sisältävät rakennukset ovat erinäköisiä ja jokainen niistä edusti tiettyä minipeliä. Yksi rakennus on sellainen, että sinne astuttaessa peli arpoo minipelin. Minipelit ovat seuraavanlaisia:

Dog Fight: Ninja Kid lentelee leijalla ja lentämisen lomassa täytyi tuhota kymmenen demonia. 

Poison Fields: Demonien henkiä ilmestyy satunnaisesti ruudulle ja niitä täytyy kerätä kymmenen kappaletta samalla kun väistelee demoneita.

Blazing Inferno: Ideana on sytyttää kymmenen kynttilää demonien väistelyn lomassa. Ninja Kidiä seuraa pieni liekki joka täytyy ohjata kynttilöiden päälle. Aluksi luulin liekkiä viholliseksi ja yritin väistellä mokomaa :D

Guerilla Warfare: Yksinkertaisesti täytyy tuhota kymmenen demonia. Hyvin samantapainen kuin Dog Fight, mutta nyt vain juostaan lentämisen sijaan.

Vaikka idea näissä minipeleissä on aina sama, on näitä muutamaa erilaista versiota. Eri versioissa on erilaisia demoneita vastassa ja tausta on hieman erilainen. Mitä pidemmälle peli etenee, sitä hankalammiksi minipelit muuttuvat. Kun on kymmenen käskettyä juttua tehnyt, ruudulle ilmestyy kaksi ovea. Toinen vie suoraan karttanäkymään ja toisesta joutuu kohtaamaan jättimäisen demonin. Tämä asia selvisi vasta jälkeenpäin ohjeita lukiessani. Ihmettelinkin, miksi välillä joutui useastikin kohtaamaan jättimäisen demonin ja välillä taas huomattavasti harvemmin. Jättimäisiä demoneitakin on muutama erilainen, mutta idea niissä on aina sama - demonin silmiin täytyy ampua jotta se kuolee. Huoneessa täytyy pomppia ylöspäin demonin luokse ja vastassa on aina jotain pienempiä demoneita. Demonia ei tarvinnut ampua kuin kerran per silmä jonka jälkeen se tuhoutui. Kaikki näistä olivat aika helppoja, mutta helpoin on yksisilmäinen demoni johon riitti yksi ammus. Itse demoni ampuu myös ammuksia ja välillä joutui hieman manipuloimaan ammuksen kulmaa jotta pääsi hyppäämään samalle tasanteelle missä demoni sijaitsee.

Yhden kartan läpäisemisen nopeus riippui ihan RNG:stä. Jos kävi hyvä tuuri, taikakirjakäärö löytyi heti ensimmäisestä minipelistä. Huonolla tuurilla joutui kaikki kartan minipelit käymään läpi. Kartalla näkyvät minipelirakennukset generoituivat karttaan satunnaisesti. Joskus reitti oli sellainen, että joutui useamman ns. turhan minipelin pelaamaan jotta pääsi Demon Castleen vaikka taikakirjakäärö olikin jo hallussa. Myös sekin on randomia mitkä minipelit mihinkin karttaan ilmestyvät. Yleensä suosin Guerilla Warfarea, sillä se on helpoin läpäistä kuolematta. En tiedä oliko placebo -ilmiö, mutta ainakin tuntui, että Guerilla Warfare -minipeliin ilmestyi taikakirjakääröjä isommalla prosentilla. Tämänkin vuoksi kolusin ne aina ensimmäisenä. Dog Fight on näistä se hankalin ja sitä yritin vältellä. Silloin kun huono RNG -tuuri kävi, joutui myös Dog Fightiä pelaamaan. Tämä minipeli sisältää liian pahoja vihollisia jotka ampuvat moneen suuntaan ja leijan ilmavan liikkumisen vuoksi ammusten väistely ei ollut ihan helppoa.

Minipeleissä seikkaillessa ne tarjoilevat kaikkea mukavaa kerättävää, satunnaisesti tietysti. Muutama erilainen ase pelistä löytyy ja niitä kannatti hyödyntää etenkin pomoja vastaan. Muutaman aseen keräämisen jälkeen Ninja Kid muuttui hetkellisesti kuolemattomaksi mikä helpotti varsinkin Dog Fightin läpäisyä. Tässä on ollut ihan järkevä ajatusprosessi mukana, sillä jotkut aseet tehoavat paremmin joihinkin pomoihin kuin toiset. Esimerkiksi jos tulipomoa ampuu tuliaseella, ei se menetä mitään. Aseiden lisäksi Ninja Kid saattoi onnistua keräämään Ocarinalta näyttävän keltaisen pillin. Pilliä käytetään pomotaistelussa ja sillä pystyi kutsumaan apua taisteluun. Pillejä pystyi keräämään maksimissaan kolme kappaletta ja jokainen niistä edusti uutta apuria. Ensimmäinen apuri Pegasus antaa suojaa, Big Eagle pysäyttää pomon ja Old Witch heittelee jotain taikahiekkaa joka heikentää pomoa. Apurit aktivoidaan taistelussa menemällä kyykkyyn ruudun vasemmassa reunassa. Hieman hämmentävä ratkaisu ja yhden kerran vahingossa aktivoin yhden apurin ensimmäisen taistelun lomassa ja luulinkin apuria aluksi viholliseksi :D Tämän vahingon jälkeen ei apureita tullut lainkaan käytettyä, sillä pomot kuolivat aika tehokkaasti erilaisia aseita käyttäen. 

Kyllähän tätä sai useamman kerran yrittää ennen kuin meni läpi. Kuolema kertalaakista ja vain muutama lisäri on aina hankala yhdistelmä. Lisäreitä tässä sai, mutta en oikein ollut varma, että miten. Ensimmäinen lisäri tulee ilmeisesti kun on kerännyt 20 000 pistettä, mutta muista lisäreistä ei ollut hajuakaan. Välillä niitä tupsahteli helpottamaan etenemistä. Tämä peli on kyllä sellainen, että se etenee joko kivuttomasti tai sitten homma loppuu kuin seinään. Tämä johtuu pelin satunnaisesta luonteesta. Jos taikakirjakäärön sai heti ensimmäisestä minipelistä, pääsi huomattavasti turvallisemmin etenemään seuraavaan karttaan. 

Pääsin ensimmäistä kertaa kahdeksanteen karttaan yhden elämän voimin. Tuuri kävi ja sain taikakirjakäärön heti ensimmäisestä minipelistä eikä reitillä Demon Castleen ollut mitään esteitä. Viimeinen pomo pääsi kuitenkin yllättämään ja henki lähti. Pomo räjähtää neljään osaan kuolemansa jälkeen ja tämä täytyy väistää jotta henki säilyisi. Yksi aikaisempi pomo tekee tämän saman räjähdyksen, mutta ei jotenkaan tullut mieleen, että tämäkin voisi niin tehdä. Ei kun vaan peliä alusta pelaamaan. Ei ihan parilla seuraavalla yrityksellä onnistunut takaisin pääseminen viimeiselle pomolle. Kun sitten viimein pääsin, ei taaskaan tarvinnut pelata kuin yksi minipeli ja nyt minulla oli yksi ylimääräinen lisäri jemassa. Taistelu alkoi huonosti ja sain vain pienen osan pomon energiaa pois ennen kuolemaani. Viimeinen elämä jäljellä ja sain pomon tuhottua. Osuin kuitenkin nopeasti eteneviin pomon räjähdyksiin ja kuolin. Nyt kävi kuitenkin sellainen tuuri, että ei ole aikaisemmin sattunut! Juuri kun henki oli lähtemässä, peli antoi minulle lisärin :D Ilmeisesti pomon tuhoamisesta saa niin paljon pisteitä, että näin pääsi käymään. Kun pomon luokse menee uudelleen, taistelu jatkuu siitä pisteestä mihin oli päässyt. Kun olin saanut pomon periaatteessa hengiltä, ei siihen tarvinnut kuin kerran osua. Nyt pystyin varautumaan paljon paremmin nopeasti lentäviin kappaleisiin ja onnistuin väistämään ne.

Peli on hyvin keskinkertaista kamaa, mutta kyllähän tätä pelaili! Täytyy kuitenkin antaa arvostusta monipuolisuudesta ottaen huomioon julkaisuvuoden.