Stealth ATF

Games Beaten: 510/710

Genre: Simulation

Goal: Complete 8 Missions (Loops After)

Arvosana: 4/10

Vaikeusaste: 5/10

Edistynyt taktinen hävittäjä, tämä Amerikan tarkoin varjeltu militaarinen salaisuus on käsissäsi. Sinä olet ohjaimissa, lentämässä tärkeimmissä taistelutehtävissä ympäri maailmaa vihollisten joukkoja vastaan.

Onneksi olet varautunut kaikkein pahimpaan. Sinun hävittäjässäsi on kaikki oikeat asiat kuten ohjattavuus, nopeus, asekapasiteetti ja harhautusjärjestelmä. Heti kun saat viholliset näkökenttääsi, voit tuhota ne ohjuksillasi tai konekiväärilläsi jonka jälkeen voit siirtyä seuraavan kohteen pariin. Kun pahikset saavat sinut tähtäimeensä, kytke hämäystila päälle ja sekoita heidän tutkajärjestelmänsä. 

Joka kerta kun läpäiset tehtävän, siirryt seuraavaan tässä sotateatterissa. Sinun vastuksesi muuttuvat ilkeimmiksi ja hankalammiksi - mutta niin muutut sinäkin ja pian heillä ei ole mitään mahdollisuutta. 

Simulaatiota, ah niin ihanaa simulaatiota. Pakko se näitäkin on pelata, että ne viimein häviävät pelaamattomien listalta. Onneksi tällä kertaa ei kuitenkaan mistään kovin hankalasta simulaatiosta ollut kysymys. Eiköhän niitäkin vielä riitä listalla. Pelissä tavoitteena on läpäistä kahdeksan tehtävää jonka jälkeen peli looppaa. Ihan puhtaasta loopista ei ole kysymys, sillä kun siirrytään uudelle kierrokselle, tehtävän kuvauksessa olevat lentoreitit ovat hieman erinimisiä. Tehtävät ovat kuitenkin täysin samat suuremmilla vihollismäärillä. Vaikka olenkin aika tarkka näissä läpäisytavoitteissa, tämä kyllä saa jäädä tähän. Ehkä tuo nimien ero muuten samanlaisissa tehtävissä on pelkkää hiuksien halkomista. TMR pelasi myös kahdeksan tehtävää joten mennään sillä! 

Tehtävissä tavoitteena on tuhota ruudulla ilmoitettu määrä vihollisen hävittäjiä. Hävittäjien määrä nousee aina kahdella seuraavassa tehtävässä. Ensimmäisessä tehtävässä hävittäjiä on vain neljä kappaletta ja ne eivät hirveästi vastarintaa harrastaneet. Hävittäjä on varustettu konekiväärillä ja ohjuksilla. Ohjuksia on jokaisessa tehtävässä kahdeksan kappaletta. Ohjuksia käytettiin niin, että kun vihollishävittäjän ympärille ilmestyi keltainen lukitus, silloin piti ohjus laukaista jotta se osui. Lukitus ei kovin kauaa ole hävittäjän päällä ja tässä sai salamannopeasti ampua jotta ohjus ei mennyt ohi. Hieman pidempään olisi lukitus saanut olla hävittäjän päällä, sillä suurin osa ohjuksista meni ohi :(

Kun tehtävä aloitetaan, täytyy itse nousta hävittäjällä ilmaan - perinteistä simulaatiota. Tämä on onneksi todella helppo juttu, sillä ei tarvinnut kuin painaa alaspäin ja A:ta. Tehtävän lopussa joutui myös laskeutumaan jotta tehtävä meni onnistuneesti läpi. Jos laskeutumisen munasi, joutui koko tehtävän pelaamaan uudestaan. Aluksi laskeutuminen tuotti suuria vaikeuksia, mutta keksin todella varman tavan tähän hommaan. Ei tarvinnut kuin B:stä hidastaa nopeutta niin, että kaasun indikaattori nytkähti yhden pykälän alaspäin ja näin laskeutuminen onnistui jokaisella yrityksellä. Katsoin huvikseni, miten TMR asian hoiti ja hän teki sen huomattavasti monimutkaisemmin. Onneksi laskeutuminen tässä ei ollut mitään Top Gun -tasoa, sillä pelissä on vain kolme lisäriä jonka jälkeen peli alkaa alusta. Top Gunissa on myös rajalliset lisärit, mutta laskeutumisen feilaamisen jälkeen sai aloittaa seuraavasta kentästä.

Aluksi tästä ei tullut oikein mitään vaikka ensimmäinen tehtävä olikin helppo. Ongelmana oli, että en vain osunut mihinkään. Todella pitkään meni, ennen kuin sain neljä vihollishävittäjää tuhottua. Sitten kun se onnistui, laskeutuminen meni pieleen ja ei kun alusta :D Toisessa tehtävässä otettiin jo luulot pois, sillä nyt vihollishävittäjät alkoivat ampua ohjuksia. Elämät sulivat todella nopeasti ja taas olin pelin alussa. Myös vihollisten konekiväärit tekivät aika raakaa vahinkoa. Jos jäi tulitukseen, saattoi energioista mennä helposti 30% kerralla. Tästä tehtävästä eteenpäin jokaisessa tehtävässä viholliset ampuvat ohjuksia. Hieman tuurinkin saattelemana pääsin neljänteen tehtävään ja siinä onkin jo kymmenen hävittäjää vastassa. Vaikka jokaisen hävittäjän olisi saanut tuhottua ohjuksilla, silti ne eivät olisi riittäneet kaikkien tuhoamiseen. Konekiväärillä hävittäjien tuhoaminen tuotti suuria hankaluuksia, mutta treenaamisella se hieman parani. Pääsin parhaimmillani omalla räpellys taktiikallani kuudenteen tehtävään, mutta 14 hävittäjää alkoi olla hieman liikaa. Pelissä voi käyttää myös hämäystilaa joka sekoittaa vihollisen tutkat ja eivät enää löytäneet hävittäjääni. Tässä on se huono puoli, että ei itsekään nähnyt tutkasta missä viholliset lensivät. Hämäystilaa pystyi käyttämään kerran per tehtävä ja sitä tulikin käytettyä vain yhden kerran vahingossa viimeisessä tehtävässä. Tarkoitus oli käyttää muissakin esimerkiksi ohjusten väistelyyn, mutta tämä pääsi tyystin unohtumaan :D

Löytyi sitten viimein aika tehokas keino tehtävien suorittamiseen. Aina kun muutama hävittäjä meni hävittäjäni ohi, kääntyi nopeasti ympäri jolloin jahtasin heitä. Tässä kuitenkin täytyi varoa edestä tulevia hävittäjiä. Tätä oli helppo seurata omasta tutkasta. Kun lensi yläviistoon, sai vastaantulevien hävittäjien ammukset ja ohjukset väistettyä todella hyvin. Muutaman tälläisen jahtaamisyrityksen jälkeen kaikki vihollishävittäjät olivat samassa nipussa ja oli vain helppo jahdata niitä. Välillä joku saattoi päästä karkuun, mutta väistötekniikalla homma hoitui ilman suurempia ongelmia. Taistelunäkymässä ei onneksi tarvinnut pahemmin seurailla muuta kuin tutkaa. Harvassa oli ne tilanteet, että lensin liian matalalla ja varoitusääni alkoi soida. Polttoaineestakaan ei tarvinnut välittää lainkaan. Sitä on niin ruhtinaallisesti, että vaikka miten pitkään jahtasi vihollisia, ei polttoainetta kulunut kuin murto-osa. Onneksi viholliset eivät harrastaneet samaa kuin itse, eli selkään ampumista. Ei tarvinnut pelätä, että joku hyökkäisi yllättäen päälle.

Viimeiset tehtävät olivat todella nihkeitä kun suurin osa hävittäjistä täytyi tuhota konekiväärillä. Todella vaikea oli saada tähtäin hävittäjän päälle. Hävittäjät vaativat vielä useamman osuman tuhoutuakseen. Teinkin niin, että käännyin vihollisten perään ja yritin osua muutamaan edes kerran ja sitten taas sama kaava uudelleen. Näin sai homman pidettyä hallussa. Yleensä läpäisy-yrityksillä menin kuolemaan jossain aikaisemmassa kentässä tyhmän virheen vuoksi ja osuin ohjukseen. Läpi menneellä yrityksellä pääsin kuolematta viimeiseen tehtävään. Siinä täytyy hurjat 18 vihollishävittäjää tuhota. Sain ihan hyvin homman rullaamaan, mutta tein typerän virheen ja kuolin. Onneksi lisäreitä oli jäljellä ja uutta yritystä vaan! Todella pitkään se otti, ennen kuin sain viimeiset hävittäjät tuhottua. Ei vaan osunut, ei sitten millään. Suurin osa ohjuksistakin meni iloisesti ohi, kiitos liian nopean lukituksen. Kävin katsomassa TMR:n suoritusta ja jotenkin hän onnistui pitämään tähtäimen huomattavasti paremmin hävittäjien päällä - on se vaan mestari! Viimeinen laskeutuminen ei kuumottanut, sillä kun minulla oli eritäin varma keino laskeutumiseen, se meni kivuttomasti :)

Tehtävän suorittamisen jälkeen, minut kutsuttiin Valkoiseen taloon lounaalle, voi pojat! Ei ollut kovin kaksinen peli tämä. Musiikit ovat aivan kamalat eikä sopineet hävittäjä-simulaatioon lainkaan :D Onneksi tämä meni suhteellisen kivuttomasti läpi, niin niitä ei tarvinnut sen pidempään kuunnella.

Skate or Die 2: The Search for Double Trouble

Games Beaten: 509/710

Genre: Action

Goal: Get the Building Permit and Defeat Icepick (Level 4)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 6/10 

Sinä ja skeittarikaverisi viettää päivänsä kiitäen kaduilla pitämässä hauskaa satuttamatta ketään. Sinulla on musiikkia soittimessasi, chiliranskalaisia suussasi ja siisti ramppi takapihallasi. Elämä on mahtavaa.

Yhtenä kauniina päivänä kun olit skeittaamassa jalkakäytävällä, jyräsit vahingossa pormestarin vaimon puudelin yli. Pläts. Nyt koira kasvaa horsmaa ja pormestarin vaimo huutaa suu vaahdossa. Hän menee psykoottiseen tilaan skeittausta vastaan ja pakottaa vanhan miehensä, kiltin, mutta selkärangattoman byrokraatin kaivamaan esiin vanhan lain, jonka avulla ramppisi tuhotaan. Mitäs nyt?! Sinun täytyy rakentaa uusi ramppi hinnalla millä hyvänsä. Jotta saavuttaisit tämän, sinun täytyy matkata läpi neljän kentän etsien taaloja rakennuslupaa ja rampin piirustuksia varten. Läpäise neljä kenttää ja sen jälkeen on aika kisata häijyssä Double Trouble Half-Pipessä.

Nyt on tämä jatko-osakin viimein pelattu läpi. Pelihän eroaa todella paljon ensimmäisestä osasta ja onkin urheilun sijaan toimintapainotteista meininkiä! Ilmeisesti tämä on kuitenkin ihan tietoisesti tehty jatko-osaksi, eikä vain tehty joku peli ja sitten keksittykin, että tämähän voisi olla jatkoa Skate or Dielle. Kuitenkin sen verran erilaisesta pelistä on kysymys. Hauskana nippelitietona tuli vastaan kun tietoa tästä pelistä etsin, että pelin kannessa esiintyvä skeittari on yhden miehen Black Metal -bändin ysärillä perustanut Jef Whitehead. Bändi on nimeltään Leviathan ja olen sitä joskus kuunnellutkin. Eipä ole aikaisemmin tullut vastaan NES-peliä, minkä kannessa esiintyy joku Black Metal -ukko :D

Peli on neljän kentän pituinen seikkailu jossa juoni on aika suuressa roolissa. Jokaisen kentän jälkeen tulee kunnon juonikuviot tukemaan seikkailua. Pelin jatkamis-systeemi on todella erikoinen, sillä se ilmoitetaan tunneissa. Pelissä on kello joka rullaa aina kun kenttää pelaa. Jos kentässä meni kuolemaan, lisättiin tunti lisää tähän kelloon. Jos kello ylitti 10-tunnin rajan, alkoi peli alusta. Eli periaatteessa pelissä on yhdeksän elämää minkä turvin sai läpäisyä yrittää. Äkkiseltään katsottuna kello rullasi oikean elämän kellon tahtiin. Läpimenneellä yrityksellä kellossa oli neljä tuntia joten reilusti olisi voinut vielä feilailla ennen kuin peli olisi alkanut alusta.

Pelin ensimmäisessä kentässä pystyi keräilemään erilaisia tavaroita jotka toimivat valuuttana. Valuutalla pystyi ostamaan itselleen parempia skeittilautoja ja uusia temppuja. Kentässä pyörii ensimmäisestä pelistä tuttu Rodney jolta pystyi ostamaan parempia skeittilautoja. Ostettavia lautoja on neljä erilaista ja ne parantavat nopeutta sekä hyppyvoimaa. Lesteriltä sai sitten ostettua erilaisia liikkeitä mitkä on loppupeleissä aika turhia. Halutessaan olisi voinut tehdä kaikenlaisia temppuja joilla ei ollut sen kummempaa merkitystä.

Aluksi lähdin ensimmäistä kenttää tutkimaan ja keräilin kaikkea mitä vastaan tulee. Kentässä pystyy vierailemaan erilaisten rakennusten sisällä ja viemäreissä. Näistä sai vain tavaroita kerättyä, ei sen suurempaa merkitystä ollut. Aikani skeitattuani päädyin kentän loppuun josta ei sitten päässyt mihinkään. Pienen tutkiskelun jälkeen löysin varastorakennuksesta pormestarin vaimon joka toimi ensimmäisen kentän pomona. Juoni menee silleen, että vaimo oli ulkoiluttamassa koiraansa Fifiä ja sankarimme vahingossa skeittaa koiran kuoliaaksi. Vaimo sitten päättää, että skeittaaminen on kiellettävä koko kaupungissa! Ilmeisesti vaimo on niin tulistunut, että haluaa sankarimme pois päiviltä :D Vaimo heittelee jotain rojua, ilmeisesti kaulimia kahdelle eri korkeudelle. Onnistuin löytämään todella hyvän kohdan missä seisoa niin, että kumpikaan kaulimista ei osunut. Pelissä käytetään värikuula-asetta hyökkäämiseen ja ammuksia on rajallinen määrä. Ammukset riittävät helposti vaimon tuhoamiseen. Vaimo oikein räjähtää kunnolla tuhoamisen jälkeen, melko tehokkaita värikuula-aseen ammuksia!

Toisessa kentässä täytyy työskennellä lähettinä jotta saa kerättyä rahaa rakennuslupaa varten jotta saadaan uusi skeittiramppi rakennettua. Pormestari antoi käskyn jyrätä vanha ramppi maan tasalle jotta skeittaaminen loppuisi. Kun skeittariporukka on tyhjätaskuja, ainut mahdollisuus on tehdä töitä jotta rahat saa kasaan. Ideana on pyöriä ostoskeskuksessa vieden paketteja kauppaliikkeestä toiseen. Aina ensimmäisenä vieraillaan Weremouse Recordissa josta ensimmäisen kuljetettavan paketin sai haltuunsa. Peli ilmeisesti arpoo tästä eteenpäin mihin seuraava paketti viedään. Aikaa paketin viemiseen on kaksi minuuttia ja nyt ajastin ei rullaakaan oikean elämän kellon mukaisesti vaan huomattavasti nopeammin. Erilaisia kauppaliikkeitä on kahdessa kerroksessa ja niitä on yhteensä 24 kappaletta. Jos ei muistanut missä liike sijaitsee, ei ollut mitään toivoa saada pakettia vietyä ajoissa. Muutaman kerran sai paketin viedä myöhässä, mutta kun tarpeeksi hidasteli, sai potkut ja alkoi kenttä alusta. Ostoskeskus on täynnä vihollisia jotka yrittävät saada skeittaria hengiltä. Myös aika-ajoin vastaan tulee vartija joka ensimmäisen varoituksen jälkeen heittää skeittarin johonkin random kohtaan jos hänet kohtasi uudelleen. Ostoskeskuksessa pyörii myös perus tyyppejä läjä ostoksia sylissään. Nämä olivat aika rasittavia tapauksia kun niihin törmätessä molemmat lentävät nurin ja meni hetki, ennen kuin skeittari pääsi takaisin tolpilleen. Välillä siviilejä on useampi samaan aikaan kapealla käytävällä ja oli todella hankalaa päästä heidän ohi kaatumatta. Joskus jos sattui osumaan oikeaan pikseliin, saattoi päästä turvallisesti ohi.

Tässä vaiheessa huomasin, että miten surkea pelin perus skeittilauta on. Liikkeelle lähteminen on erittäin tervaista ja huippunopeuskaan ei päätä huimaa. Yritin muutamaan otteeseen, mutta oli todettava, että näin ei tule pärjäämään. Aloitin pelin alusta ja kävin ostamassa Rodneyltä paremman laudan. Onneksi Rodney tulee heti ensimmäisen kentän alussa vastaan ja varastossa on tarpeeksi tavaroita, että laudan sai ostettua ilman mitään keräilyjä. 

Seuraava yritys paremmalla laudalla meni jo hieman paremmin, mutta ongelmana on, että en muista, missä mikin kauppaliike sijaitsee. Ei auttanut kun laittaa kauppaliikkeet paperille ja katsoa siitä sitten nopein reitti oikeaan paikkaan. Kun paketin vie ajoissa, antaa kauppias palkinnoksi tavaroita. Yhteensä 12:sta pakettia täytyy kuljettaa jonka jälkeen kenttä loppuu. Välillä tämä meni todella tiukille, sillä otin osumaa vihollisista ja vartijan-mulkvisti heitti skeittarin minne sattuu. Muutaman kerran kävi hyvä tuuri ja vartija heitti minut juuri sen liikkeen läheisyyteen, mihin paketti piti viedä :) Tarpeeksi kun jauhoi, kenttä meni viimein läpi.

Ennen kolmatta kenttää tulee taas juonikuvioita missä Rodney suunnittelee uutta Half-Pipe -ramppia. Kuitenkin epäonnisten sattumusten myötä suunnitelmapaperit lentävät avonaisesta ikkunasta ja nehän on saatava takaisin! Tässä kolmannessa kentässä skeittaillaan pitkin rantateitä ja kaikki 16:sta paperia on saatava takaisin. Myös Rodney ja Lester pyörivät täällä jos halusi saada päivityksiä varustuksiinsa, mutta eipä minulla ollut tarvittavia tavaroita mihinkään päivityksiin, kun en niitä ensimmäisestä kentästä keräillyt. Paperit saattoivat välillä olla hiekassa ja sinne ei mitenkään pystynyt skeittaamaan. Jos moista yritti hakea, lensi skeittari nurin ja spawnasi takaisin tielle. Täytyi hieman edemmäksi skeitata jolloin paperi lähti tuulen mukana lentoon ja se sitten laskeutui sellaiseen paikkaan mistä sen pystyi keräämään. Joskus paperi saattoi olla ihan tien ja hiekan rajalla, mutta tästä sen sai kerättyä vaikkakin skeittari lensi nurin keräämisen lomassa. Tämä kolmas kenttä on todella helppo ja kuolin tässä vain kerran. Sekin vain siitä syystä, kun luulin, että hiekalla olevia papereita ei voi keräillä. Saavuin kentän loppuun ja jouduin kääntymään ympäri jotta saan kerättyä puuttuvat paperit. Paluuprosessin aikana menetin turhan paljon energiaa ja henki lähti. Muuten sitten ei ollut minkäänlaisia ongelmia kentän kanssa.

Pelin viimeinen kenttä onkin sitten jotain aivan muuta. Pelin naishahmo, CJ (joka näyttää erehdyttävästi Pienen merenneidon Arielilta) pitää hallussaan rakennuslupaa, mutta pahis Icepick ei jostain syystä halua, että uutta ramppia rakennetaan. Hän nappaa CJ:n sekä rakennusluvan itselleen. Kenttä sijoittuu johonkin rakennukseen mikä on aivan jäätävä sokkelo. Tämän kentän selvittämiseen meni reilusti enemmän aikaa kuin koko peliin yhteensä :D Aluksi lähdin summamutikassa tutkimaan paikkoja. Rakennuksen eri kerrokset on eroteltu värikoodein joka hieman helpotti samoilua. Ihmeen kaupalla jonkin ajan pyörimisen jälkeen onnistuin löytämään rakennusluvan joka on piilotettu rakennuksen uumeniin. En aluksi edes tiennyt mitä olin kerännyt. Kuitenkaan en löytänyt reittiä enää takaisin ja päätikin sitten, että seuraavana päivänä yritän uudelleen ja piirrän kentästä kartan.

Kartan piirtäminen osoittautui melkoiseksi projektiksi, sillä ihan mistään pienestä kentästä ei ole kysymys. Kenttää hankaloittaa vielä se, että välillä palataan takaisin aikaisempiin kerroksiin ja jos ei seuraa tarkasti, saattoi luulla, että on palannut alkuun päin. Kartan piirtämisen lomassa minulle sattui yksi kömmähdys, sillä olin mennyt vahingossa hissistä takaisin alkuun päin tietämättäni. Hetken piirtelyn jälkeen huomasin, että piirtämäni huoneet näyttää ihan samanlaisilta kuin alkupuolen huoneet. Jep, olin sitten piirtänyt samoja huoneita. Päätin sivuuttaa tämän virheen ja lähteä tutkimaan toista reittiä mitä en ollut vielä aikaisemmin tehnyt. Rakennuksessa on kaksi pääreittiä - toinen vie rakennusluvan luo ja toinen sitten Icepickin taisteluun. Tämä tutkimaton reitti vei sitten Icepickin luokse. Hieman jo innostuin, että nyt on läpäisy lähellä! Icepick on todella helppo ja taistelussa kun seisoi aivan ruudun alareunassa, ei Icepick tehnyt ollenkaan puskuliikettään vaan tepasteli ruudulla ylös ja alas. Näin kun ajoitti ammuksen oikein, sai tehtyä osumaa ottamatta itse yhtään. Icepick alkoi vollottamaan, mutta taistelun jälkeen CJ sitten kysyi, että "onhan sinulla rakennuslupa?" Tässä vaiheessa tajusin, että mysteerinen juttu minkä löysin ensimmäisellä yrityksellä on juurikin tämä lupalappu. Ainut järkevin ratkaisu tässä oli se, että tapatin itseni ja aloitin kentän alusta. 

Nyt lähdin selvittämään, missä kohtaa olin piirtänyt väärin ja onneksi se selvisi aika nopeasti. Pienen seikkailun jälkeen onnistuin löytämään rakennusluvan! Nyt täytyisi päästä takaisin Icepickin luokse. Jos olisin suoraan lähtenyt Icepickin hoitelun jälkeen metsästämään rakennuslupaa, olisi kenttä todennäköisesti loppunut siihen. Tätä en kuitenkaan tehnyt kun energiani olivat todella vähissä ja homma olisi varmaan päättynyt kuolemaan. Kentässä on yksiä samoja skeittaavia ja ampuvia vihollisia mitkä välillä onnistuivat tekemään vahinkoa. Kenttä onneksi tarjoilee reilusti energiaa joten kuolema ei pahemmin ollut läsnä. Vihollisia ei kannattanut yrittää tappaa vaan skeitata tylysti ohi. Tässä kentässä viimeistään huomasi, miten kankeaa liikkuminen on tällä paremmalla skeittilaudallakin. Ehkä jos olisi halunnut panostaa vielä parempiin lautoihin, eteneminen olisi ollut hieman mukavampaa. Kun liikkeelle lähteminen otti oman aikansa myös tällä pykälää paremmalla laudalla, sai viholliset välillä tehtyä jopa useamman osuman putkeen. 

Kun reittiä piirsin Icepickin huoneelle, tein sen hieman huolimattomasti. En ollut merkannut mikä hissi vie mihinkin huoneeseen. Hieman joutui mietiskelemään, että missähän sitä ollaan nyt menossa. Onneksi kuitenkin reitti löytyi aika kivuttomasti. Icepick hoitui samalla tutulla tyylillä ja taas itkettiin taistelun päätteeksi. Nyt pelin loppukuvat avautuivat kun olin molemmat asiat suorittanut kentässä.

Loppukuvien jälkeen pääsee vielä testailemaan tätä uutta hienoa skeittiramppia. Muutaman kerran temppuilin keräten pisteitä, mutta ei tätä kauaa jaksanut harrastaa. Hienoin osuus oli ehdottomasti kun jos rampin keskellä olevaan hyppyriin laskeutui huonossa kulmassa, skeittari räjähti kappaleiksi :D Tätä samaa skeittiramppia olisi ilmeisesti päässyt testaamaan myös peli alussa, sillä alkuvalikosta pystyi valitsemaan toisen pelimoodin tarinan sijaan.

Ei tämä mikään mestariteos ole, mutta tykkäsin pelailla! Huomattavasti parempi kuin umpisurkea ykkönen. Moni pitää ensimmäistä Skate or Die -peliä hyvänä, mutta itselläni ei ole siihen mitään nostalgiapärinöitä joten todella keskinkertaisesta pelistä on kysymys. Tässä kakkosessa on hyvä tekemisen meininki! Viimeinen kenttä olisi voinut olla hieman armollisempi, mutta ihan hauskaa hommaa kartan piirtäminen oli :)

Roundball: 2 - on - 2 Challenge

Games Beaten: 508/710

Genre: Sports

Goal: Win Tournament (3 Games)

Arvosana: 4/10

Vaikeusaste: 3/10

Tähän on tultu. Olet taistellut tiesi naapuristosi koulupihan kuumalta asfaltilta donkkailemaan isojen poikien kanssa ja nyt on aika pelata oikeaa koripalloa. Äläkä edes ajattele valittaa, koska täällä puolikentän tiukka toiminta erottaa ammattilaiset hiirulaisista. 

Kentällä sinulla on apunasi vain nopeat kenkäsi, nopeat liikkeesi ja pelilliset ratkaisusi joten sinun on parempi lakaista lattiaa vastustajillasi tässä nopeatempoisessa kaksi vastaan kaksi toiminnassa.

Pitkästä aikaa koripallopeliä! En edes muista milloin viimeksi olisin moista pelannut. Näitäkin on vielä joitain jäljellä. Kun peliä valitsin, en edes tajunnut aluksi tämän olevan koripallopeli, mutta ihan virkistävää vaihtelua muihin viimeaikaisiin urheilupeleihin.

Pelinä tämä on todella lyhyt, vain kolmen ottelun turnaus täytyy voittaa. Jokaiseen matsiin saa vielä salasanan joten todella helposta pelistä on kysymys. Pelin alussa saa säätää asetuksia mieleisekseen. Tästä löytyy kolme eri vaikeustasoa ja peli ehdottaa Normaalia vakiovaikeusasteella joten sillä mentiin. Perinteiseen tapaan en muuta vakioasetuksia vaikeusasteen suhteen joten tämä hieman jännitti aluksi. Onneksi ei sentään Hardin kohdalla ollut suoraan, se olisi ollut varmaan aika tuskallista :D Pelissä saa myös valita erien keston ja vakioasetuksena on neljä minuuttia. Pisimmillään erät olisi saanut kestämään 16 minuuttia joka olisi ollut todella tylsää hommaa. Tämä neljän minuutin vakio oli oikein sopiva!

Tässä taistellaan kaksi vastaan kaksi joukkueilla ja pelataan yhteen koriin. Aluksi tästä ei meinannut tulla mitään kun koria tehdessäni peli höpötti jatkuvasti "take it back" tai jotain muuta vastaavaa mongerrusta. Sama vaikka mongerrus olisi olut "dökködöö," ei se mitään olisi muuttanut, sillä en oikein saanut selvää upeasta 8-bittisestä samplesta :D Säännöt ovat vähän hakusessa ja meni todella pitkään tajuta, että jos esimerkiksi pallon varasti, täytyi käydä kolmosrajan ulkopuolella jotta pystyi yrittämään koria. Vaikka pallon syötti omalle pelaajalle, ei siltikään voinut koria yrittää. Varmaan ihan yksinkertainen sääntö on tähänkin, mutta en vain tajunnut asiaa. Tuntui, että tietokonepelaajat välttyivät tältä tai sitten he vaan kävivät juuri oikeassa kohdassa ja pystyivät sitten heittämään koreja. Tämä ärsytti sen verran, että rupesin tekemään niin, että viskelin koreja kolmosrajan ulkopuolelta ja nehän menivätkin hyvällä prosentilla sisään. En edes yrittänyt mennä korille kun pelkäsin saman mongerruksen jatkuvan. Jos pitkä heitto epäonnistui, pääsi aika helposti toisella pelaajalla yrittämään koria ilman, että vastusajat saivat palloa kiinni. Välillä korin alta sai tovin heitellä ennen kuin se meni sisään. Välillä pelaaja teki donkkauksen, mutta se taisi tulla ihan tuurin saattelemana. Pitkän heittelyrupeaman jälkeen pallo saattoi päätyä tietokoneelle, mutta onneksi ei kovin usein.

Pelaajaa tässä pystyi vaihtamaan B-napista, mutta sitä ei kovin montaa kertaa tullut tehtyä itse. Kun kerta kolmoset menivät sisään helposti, ei tarvinnut mitään sen kummempia kikkailuja. Pallon pystyi varastamaan A-nappia rämpyttämällä ja se satunnaisesti onnistui. Rikkeitä tuli alkuun todella isolla kädellä kun yritin pelata peliä "normaalisti." Välillä isomman rikkeen jälkeen pääsi yrittämään vapaaheittoa. Täytyy kyllä sanoa, että vapaaheiton kuvakulma on aika hieno miten pallo lentää ruudun etureunassa olevan koriin. Muuten peli on aika keskitasoa ja musiikki kunnon renkutusta - ei mielestäni sopinut tälläiseen koripallopeliin :D

Aluksi kun homma ei ollut lainkaan hallussa, tietokone tykitteli koreja hyvään tahtiin. Sain kuitenkin tehtyä koreja sen verran, että matsi pysyi tasaisena. Takkiin kuitenkin tuli ja jouduin aloittamaan alusta. Toisella yrityksellä kun käytin enemmän kolmosrajalta tehtyjä heittoja, alkoi eroa tulla sen verran, että voitin matsin. Heittoa pystyi "lataamaan" ja latailinkin heittoja hieman ja tämän vuoksi pallo meni koriin helpommin. Tämä toki saattoi olla pelkkää silmänlumetta, ehkä ihan näpäytysheitolla pallo olisi mennyt samaan tyyliin sisään. 

Peli on hieman hämmentävä ja salasanan saamisen jälkeen ei pääse suoraan jatkamaan vaan täytyi salasana syöttää jotta pääsi seuraavan matsin kimppuun. Seuraava matsi menikin sitten ensimmäisellä yrityksellä läpi ja voitin sen pistein 130-105. Ruudulla komeili teksti, että olen voittanut finaalin ja sain myös salasanan. Tämä hämmensi sen verran, että täytyi käydä TMR:n videosta katsomassa, että menikö peli jo läpi vai mitä ihmettä. Eihän se vielä mennyt ja yksi matsi täytyi vielä voittaa. Miksi ihmeessä finaalin jälkeen joutuu vielä pelaamaan? :D 

Joka tapauksessa vielä kerran lähdin haastamaan Gold -joukkueen. Jostain syystä tämä viimeinen matsi tuntui paljon helpommalta kuin kaksi edellistä. Ehkä pelitaidot olivat hieman parantuneet, mutta tein jo kahdessa ensimmäisessä erässä älyttömästi koreja. Piste-ero oli myös aika kova jo tässä vaiheessa matsia. Pallon varastaminen onnistui myös paljon helpommin kuin aikaisemmin. Joku ihme bugikin sattui matsin loppumetreillä ja musiikit hävisivät kuin tuhka tuuleen. Saattoi olla myös mahdollista, että vahingossa säädin ne pois päältä, sillä Pause -valikosta pystyi vaihtamaan taustalla soivaa kappaletta. En kuitenkaan tähän jaksanut sen enempää paneutua ja pelasin loppumatsin pelkkien peliäänien voimin.

Kun viimeinen erä alkoi, ero alkoi olla jo aika huima. Yritin huvikseni tehdä niin paljon koreja kuin mahdollista ja peli päättyikin upeisiin lukemiin 175-97! Matsin jälkeen minut kruunattiin mestariksi. Tulostaulun jälkeen peli meni automaattisesti asetusruutuun ilman mitään kummempia loppukuvia. Aika heikkoa suorittamista pelille, mikä on ilmestynyt vuonna 1992. 

Lethal Weapon

Games Beaten: 507/710

Genre: Action

Goal: Defeat Ex-Policeman (Level 3-3)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 7/10

Riggs ja Murtaugh, kaksi kovanluokan kyttää Los Angelesista kohtaavat heidän tähän mennessä pahimman haasteensa. Riggs on Vietnaminsodan veteraani joka on koulutettu erilaisiin tekniikoihin Yhdysvaltojen kommandojen toimesta. Hän on äkkipikainen, arvaamaton ja impulsiivinen välittämättä pahemmin omasta turvallisuudestaan. Hänen uskomattomat taistelutaitonsa tekevät totisesti hänestä elävän, hengittävän Tappavan Aseen.

Murtaugh on taas enemmän uraan panostava ja perhe on hänelle tärkeä. Hän kuvitteli asioiden olevan helppoa ennen kuin Riggs astui kuvioihin muutama vuosi sitten...ja nämä muutamat vuodet ovat tuntuneet ikuisuudelta. Valiten ammukset mieluummin kuin lähitaistelun, Murtaugh on vähemmän atleettinen kuin Riggs - mutta hän osaa silti lyödä todella lujaa. 

Nyt tämän epäsopivan kaksikon täytyy kohdata heidän kaikista kavalin tehtävänsä, missä heidän täytyy olla tekemisissä pankkiryöstäjien, pommien ja laittoman rahanvaihdon kanssa.

Jälleen leffaan pohjautuvaa peliä. En voi varmaksi sanoa onko tämä peli tehty jonkun tietyn Lethal Weapon -leffan pohjalta vai yhdistelmä useampia. Luultavasti olen joskus nuoruudessani Tappavia Aseita nähnyt, mutta en kyllä muista näistä mitään. Nämähän taitaa jonkin sortin klassikoita olla joten pitäisi kyllä ottaa asiakseni katsoa kyseiset leffat uudelleen. 

Peli taasen on aika itseään toistavaa vihollisten nuijimista, mutta tähän ei kerennyt puutumaan, sillä pelissä on vain yhdeksän kenttää. Yksi continue on mukaan saatu ja sen jälkeen homma alkaa alusta. Tässä on periaatteessa kaksi elämää käytössä kun pelissä ohjataan Riggsiä sekä Murtaughia. Jos toinen hahmo kuolee, saa jatkaa toisella. Kuitenkaan seuraavaan kenttään ei saa toista hahmoa takaisin, ainoastaan continuen käytön jälkeen ollaan taas kaksin mäiskimässä.

Pelihahmoilla on hienoisia eroja ja molempia kannatti käyttää tietyissä tilanteissa. Riggs on hyvä potkimaan ja hänen hyppypotkunsa tekee enemmän vahinkoa kuin Murtaughin. Riggs saa myös kenttien varrella olevia veitsiä poimittua joilla voi heittää vihollisia. Murtaugh puolestaan luottaa nyrkkiensä voimaan ja ne ovatkin erittäin tehokkaat. Hän ei voi poimia veitsiä, mutta kenttien varrella olevia laatikoita voi ottaa haltuunsa. Laatikoilla voi nakella vihollisia jos siltä tuntuu. Pelattavaa hahmoa vaihdetaan hieman erikoisella tavalla. Kun kävelee ruudun vasempaan reunaan, vaihtuu hahmo toiseen. Hienosti toinen pelihahmo venailee kiltisti ruudun ulkopuolella omaa vuoroaan :D Ruudun ulkopuolella venaileva hahmo saa hieman energiaansa takaisin odotellessaan mikä on erittäin hyvä juttu. Testasin huvikseni saako hahmo energiansa kokonaan täyteen, mutta harmillisesti energiaa palautuu vain tietty määrä. Tietysti jos energiat olisi saanut tällä tavalla täysin täyteen, pelihän olisi mennyt täysin rikki :D

Pelissä on mäiskinnän lisäksi käytössä myös ase, mutta sitä ei tullut kovin usein hyödynnettyä. Ase tekee heikosti vahinkoa ja yleensä osui vihollisten ammuksiin samalla kun yritti ampua. Viholliset ja jotkin oudot laatikoita kuljettavat ukkelit pudottavat erilaisia kerättäviä juttuja. Löytyy aseeseen ammuksia, energiaa ja luotiliivit. Hyvänä puolena mikään näistä jutuista ei häviä ajastaan ruudulta jonka vuoksi halutessaan jonkin näistä pystyi antamaan ruudun ulkopuolella odottelevalle kaverille. Luotiliivi toimii ajastuksella, mutta jos sen nappaa ja käy vaihtamassa pelihahmoa, se pysyy käytössä niin pitkään kun vaihtaa jälleen kyseiseen hahmoon. Luotiliivi ei älyttömästi turvaa tuonut, sillä yleensä hoitelin viholliset lähikontaktissa ja vihollisten iskut tekivät vahinkoa vaikka luotiliivi olisi aktiivisena. No, ihan järkeenkäypäähän tämä on, sillä jos iskee kunnon moukun leukaan, ei siinä paljoa luotiliivit auta :D

Peli alkaa mukavan leppoisasti ja viholliset kuolevat yhdestä iskusta. Erittäin tyydyttävää oli seisoa oviaukon suulla mistä viholliset tulivat ja mäiskiä kaikki hengiltä yhdellä iskulla. Lähes samaan tyyliin jatkuu pelin ensimmäiset kolme kenttää. Vaikeusaste nousee aika jyrkästi tämän jälkeen ja viholliset ottavat huomattavasti enemmän osumaa ennen kuin he kuolevat. Tämä tarkoitti sitä, että yleensä mätkinnän aikana itsekin otti vahinkoa vihollisten nyrkeistä. Viholliset tekevät myös enemmän vahinkoa ja energiatasoja sai jatkuvasti tarkkailla, että ne eivät menneet liian matalalle. Muutamissa kentissä on piilotettuja hyödykkeitä joidenkin tuhottavien asioiden sisällä. Ensimmäistä kertaa löysin tälläisen hajotettavan asian täysin vahingossa kun murjoin vihollisia pataan :D Kun tämän tajusi, tuli näiden sijainteja hieman paremmin tarkkailtua. Muutamat piilotetut jutut pelastivat kuolemalta kun sattui energiaa löytymään sellaisen sisältä!

Kenttien varrelta löytyy avonaisia viemäreitä joissa piileskelee vihollisia. Näissä kohdissa kannatti hyödyntää Murtaughia jos heitettäviä laatikoita oli tarjolla. Nämä laatikot tuhosivat viholliset kerrasta. Jos laatikoita ei ollut, Riggsin hyppypotkut olivat se juttu. Jos hyppypotkuihin joutui turvautumaan, otti melkein pakosti osumaa viemäreissä lymyilevistä pahiksista. Aluksi väistelin viemäreitä siinä pelossa, että sinne putoaisi. Hieman liikaa pyöri äskettäin läpäisemän Turtles mielessä :D Pahimpia olivat ne kohdat, missä on useampi viemäri samassa ruudussa. Kunnon kaaos kun viholliset ampuvat ja heittelevät kranaatteja. Onneksi viemäriin piiloutunutta vihollista pystyi mäiskimään vaikka Sprite olikin kokonaan viemärissä piilossa - helpotti kaaoksen selvittämistä.

Monissa kentissä on ärsyttäviä helikopterivihollisia jotka hädin tuskin näkyvät ruudun yläreunasta. Jos paikassa, mihin kopteri ilmestyy on tasoja joiden päälle nousta, pystyi kopterit hoidella Riggsin hyppypotkuilla. Riggs hyppää korkeammalle kuin Murtaugh ja hän kapusi ketterästi helikopterin luokse. Jos ei tasoja ollut hyödynnettävänä, joutui kopterin tuhoamaan kranaateilla. Helikopterissa lymyilevä ukkeli nakkeli kranaatteja maahan ja hienosti pelihahmo nappasi aktiivisen kranaatin maasta ja heitti sillä kopteria :D Aluksi kopterit tuhoutuivat kerrasta, mutta myöhemmissä kentissä joutui monta kranaattia heittämään jotta kopteri tuhoutuisi. Kohta, mistä kranaatti viskattiin kopteriin päin, on aika tarkka ja useat kranaatit menivät vain surutta ohi.

Muutamissa kentissä vastaan tulee jotain pommeja joiden ohi ei voi vain kävellä - ne täytyy tuhota. Pommeissa on sellainen juju, että ne täytyy tuhota silloin kun vilkkuva valo on kirkkaimmillaan. Tätä en tietenkään aluksi tajunnut ja ensimmäiset pommit kohdatessani homma meni aivan tuurilla maaliin. Otin ensimmäisestä pommista vahinkoa ja voi pojat miten paljon nämä sitä tekevätkin! Kaksi muuta pommia sitten sain tuurilla tuhottua menettämättä energiaa ja luulinkin, että pommeissa on jokin tietty järjestys miten ne täytyy hoidella. Seuraavalla kerralla kun tätä samaista kohtaa yritin, ei käynytkään yhtä hyvä tuuri. Pelin puolen välin tienoilla hieman hankalahkon kentän päätteeksi tulee jälleen pommeja vastaan ja tämän kohdan feilauksen jälkeen päätin, että pakko vilkaista netistä miten pommit hoidellaan. Kun tiesi, miten pommit tuohtaan menettämättä energiaa, hoitui se kivuttomasti. Pommien merkkivalo alkaa vilkkua nopeammin mitä vähemmän pommeja on jäljellä ja viimeinen merkkivalo vilkkuukin jo aika tiuhaan tahtiin. Tässä kannatti hieman taktikoida ja tuhota hankalammassa paikassa oleva pommi ensimmäisenä.

Useamman yrityksen se vaati, ennen kuin pääsin pelin viimeiseen karttaan mikä sisältää viimeiset kolme kenttää. On erittäin tärkeää päästä tänne asti continue takataskussa. Kentät ovat suhteellisen haastavia ja poikkeuksetta kahdessa ensimmäisessä joutui käyttämään continuen. Ensimmäinen yritys meni niin hyvin, että olin todella lähellä päästä viimeiseen kenttään kahden pelihahmon turvin. Toisen kentän pomona on sama iso ukkeli mikä löytyy aikaisemmasta kentästä, mutta en tajunnut sen olevan pomo, koska jostain syystä taistelussa ei ollut tuttua pomomusiikkia. Luulin ukkelin olevan vain välivastus. Jos olisin käynyt vaihtamassa toiseen hahmoon millä oli enemmän energiaa, olisin päässyt suoraan yrittämään viimeistä kenttää kahden pelihahmon voimin. Aika pitkälle kuitenkin pääsin yhden pelihahmon voimin, mutta noutaja tuli vääjäämättä. Seuraava yritys onnistuikin sitten todella hyvin ja olinkin pelin toiseksi viimeisessä kentässä ilman continuen käyttämistä. Ikävä bugi nosti päätään ja jouduin "softlockiin." Yksi vihollinen jäi ruudun ulkopuolelle sellaiseen kohtaan, että vihollinen ei päässyt enää tulemaan ruudulle. Vihollinen oli nakelissa kapealla kaistaleella jonka oikealla puolella oli iso kuilu. Ruutu ei vaan rullannut eteenpäin ja vaikka yritin mitä tahansa, en saanut vihollista tapettua ruudun ulkopuolelta. Kun menin tarpeeksi lähelle ruudun vasenta reunaa, tapahtui pelihahmon vaihtaminen. Tämä ärsytti huolella ja ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tapattaa itsensä aloittaen kentän alusta. Pääsin pomolle asti molempien ukkojen voimin ja nyt kun tiesin, että kuka kentän pomo on, sain hänet tapettua niin, että molemmat hahmot olivat jäljellä viimeisessä kentässä. Vaikka minulla olikin molemmat hahmot käytössäni, ei kenttä kovin helpolla mennyt läpi. Kenttä on todella pitkä ja jatkuvasti olin tilanteessa, missä molemmilla hahmoilla on erittäin vähän energiaa jäljellä. Kuitenkin nerokkaalla suunnittelulla kenttä eteni kun antoi toisen hahmon lepäillä ja keräsi toisella energioita. Välillä sain toisellekin hahmolle kerättyä vihollisten pudottamia energioita. 

Eipä aikaakaan kun viimeinen pomo ilmestyi ruudulle. Tässä vaiheessa ei ollut enää väliä, kuoliko toinen pelihahmoista - kunhan vain toisen onnistui pitämään hengissä. Viimeiseen pomoon toimi sama kikka kuin muihinkin vastuksiin. Riggsillä kiipesi jonkin tason päälle ja spämmäsi potkunappia hulluun tahtiin. Pomojen tekoäly meni mutkalle ja he yrittivät vain hyppiä tasolle ja takaisin alas eivätkä pahemmin hyökänneet kimppuun. Onneksi tälläinen kikka toimi, sillä pomot ottivat melkoisen määrän vahinkoa. Monessa kentässä vastaan tuli samoja pomoja kuin aikaisemmin, mutta nyt niitä oli useampi kappale samaan aikaan. Jos olisi ns. normaaliin tyyliin yrittänyt tappaa ne, turpaanhan siinä olisi tullut. Viimeinen pomo vielä tykittää panoksia aikamoista tahtia. Tein päätöksen, että yritän heikentää tätä entistä kyttää ensin Murtaughin nyrkkien avulla jonka jälkeen hoitelen hänet Riggsin potkukikkailulla. Murtaugh kuoli ja sain viimeisteltyä kytän potkujen avulla - hommahan toimi hienosti!

Taistelun jälkeen palkitaan sanomalehtiartikkelilla jossa kerrotaan miesten siivonneen kadut rikollisista. Vaikka tämä onkin vain pelkkää vihollisten mätkimistä, ihan nautinnollinen peli kuitenkin on! Yksi continue on ihan sopiva määrä pelin läpäisyyn. Tykkäsin miten pelihahmoja vaihdetaan ja sai hieman taktikoida energioiden suhteen. Taas yksi esimerkki, että ei kaikki AVGN:n arvostelemat pelit ole huonoja, James on vain huono pelaaja.

The Rocketeer

Games Beaten: 506/710

Genre: Platform

Goal: Defeat Neville Sinclair (Chapter 6)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 6/10

Sinä ohjastat uutta pilottia, Cliff Secordia joka löytää mysteerisen rakettirepun. Tietämättömänä siitä, että rakettirepun on varastanut sekä piilottanut pahamaineinen toisen maailmansodan vihollisen sotaliike. Cliff sukeltaa syvemmälle tähän pahamaineiseen verkostoon kun hänen tyttöystävänsä Jenny on kidnapattu sulavakäytöksisen Eurooppalaisen elokuvatähden, Neville Sinclairin toimesta. Näyttää siltä, että Sinclair työskentelee viholliselle ja haluaa rakettirepun itselleen joka hänen on tarkoitus ojentaa vihollisjoukoille Euroopassa hyödyntäen sitä Amerikkaa sekä heidän apulaisiaan vastaan. Sinclair ei aio pysähtyä ennen kuin hänen joukkonsa ja vihollisen sotajoukot saavat jäljitettyä Cliffin saaden rakettirepun haltuunsa. 

Heti kun pelin laitoin ensimmäistä kertaa päälle, kiinnitin huomioni pelin musiikkiin. Se nimittäin kuulosti todella samantyyliseltä kuin The Adventures of Rad Gravityn musiikit. Hieman meinasi kylmä hiki nousta ohimoille, mutta onneksi tämä on vain musiikillisesti samantyylinen peli, sillä yksi säveltäjistä on sama heppu kuin Rad Gravityssä. Onneksi itse peli ei ollut saman firman tekele :D

Peli pohjautuu samannimiseen leffaan joka on ilmestynyt vuonna 1991. Eipä tälläkään kertaa ollut mitään hajua tästä kun en ole leffaa nähnyt. Tässä seikkaillaan kuuden kentän verran ja kentistä löytyy useampia osioita. Pelissä on loputtomat continuet ja vielä salasana helpottamassa läpäisyä. Salasanaan ei tarvinnut turvautua, sillä tämä meni yhden päivän aikana läpi. Eli ei mistään liian vaikeasta pelistä ole kysymys. Tämä on vielä niin armollinen, että kuoleman jälkeen saa jatkaa kentän jatkopaikasta. Pelissä on käytössä vain yksi lisäri, mutta tällä ei ole suurempaa merkitystä kun jatkopaikkoja on mukavasti. Yksi hämmentävä juttu kävi neljännessä kentässä jatkopaikkojen suhteen. Kenttä on jaettu neljään osaan; kolme tasohyppelyaluetta ja pomotaistelu. Jos kolmannessa osiossa meni kuolemaan, jatkopaikka on toisen osion alussa. Jos onnistui pääsemään pomolle asti ja kuoli siinä, sai jatkaa kolmannen osion alusta. Jos kuitenkin kuoli kolmannessa osiossa pääsemättä uudelleen pomolle, joutui toisen osion alkuun. Hieman hämmentävä ratkaisu, sillä kenttä ei mikään ihan läpihuutojuttu ole ja sai aika hyvin pelata, että pääsi pomolle asti edes kohtalaisilla energioilla. En tiedä oliko tätä samaa aikaisemmissa kentissä, sillä en joutunut vastaavaan tilanteeseen.

Kentän alussa Cliff turvautuu pelkkiin nyrkkeihinsä, mutta kentät tarjoilevat ammuksia. Myös viholliset pudottavat niitä satunnaisesti energiasydämien lisäksi. Kun ammuksia on hallussa, voi valita itse viidestä erilaisesta aseesta mitä haluaa käyttää. Kaikki aseet käyttävät samoja ammuksia, mutta mitä tehokkaampi ase on, sitä enemmän ammuksia kuluu kerralla. Asevarastosta löytyy pistooli, kivääri, kolmeen suuntaan ampuva ase, kranaatit ja sinko. Eniten tuli käytettyä pistoolia, sillä se vei vain yhden ammuksen kerrallaan. Peli ei ihan älyttömän tiheään jakele ammuksia ellei käy hyvä tuuri vihollisten droppien suhteen joten pistooli on paras vaihtoehto. Lentäviin jetpack -ukkoihin tehosi parhaiten kolmeen suuntaan ampuva ase joka tuhosi ne kerrasta. Samainen ase tehosi sitten normi pyssyvihollisiin yhtä tehokkaasti kuin pistooli, joten ei ollut järkeä käyttää sitä muuten. Ehkä muihinkin vihollisiin olisi ollut omat heikkoudet, mutta pistoolilla pärjäsi tarpeeksi hyvin. Kranaatteja en käyttänyt kertaakaan ja sinkoakin vain yhdessä pomotaistelussa. Ammukset säilyvät seuraavaan kenttään, mutta kentän jälkeen ei saa energioita täyteen. Tämä tarkoitti sitä, että kovin pitkälle ei päässyt etenemään entisten ammusten turvin. Eipä tämä mitään, sillä kyllä ammuksia aina kenttien alusta sai käyttöönsä.

Kenttien tietyistä osioista löytyy bensaa Cliffin selässä olevaan rakettireppuun ja ilman lentämistä ei aina päässyt etenemään. Viholliset pudottivat bensakanistereita aina sellaisissa osioissa, missä bensaa tarvitsi. Alkupään kentissä raketti-osuuksissa tuli lennettyä niin pitkään kuin bensaa riitti. Näin pääsi aika helposti etenemään nopealla tahdilla. Rakettirepulla lentäminen oli aluksi aika kummallista, mutta kun tajusin, että lentämistä ohjataan vain D-padista ja A-napista se vain kytketään päälle, homma helpottui. Aluksi kun pidin A:ta pohjassa, välillä lento katkesi hetkellisesti. 

Pelistä ei kovin montaa erilaista vihollista löydy ja samoja ukkoja kierrätetään kentästä toiseen. Ehkäpä ärsyttävimmät viholliset ovat harmaat miehet jotka juoksevat surutta päin. Nämä kaverit ilmestyvät ruudulle oviaukoista tai sitten vain ihan taivaalta tippumalla. Ei oikein koskaan voinut olla varma mistä näitä kavereita ilmestyy ja sen vuoksi joutui etenemään varovaisesti. Kun samaa kenttää oli hetken aikaa jankannut, oppi muistamaan mistä kohdista harmaita ukkoja ilmestyy. Kahdenlaisia ampujia löytyy jotka ampuvat eri korkeuksille. Pahimpia ovat matalalle ampuvat ukot, sillä jos hieman huolimattomasti eteni, tälläinen ukko kerkesi tulla nopeasti ruutuun ja ei enää onnistunut reagoimaan hänen ammuksiinsa. Joistain kentistä löytyi ylöspäin nousevia "miinoja" jotka hajosivat kahteen osaan. Aluksi en tajunnut, miten näitä oikein väistetään ja otin paljon osumaa. Viimein selvisi, että miina nousee Cliffin päänkorkeudelle jonka jälkeen se hajoaa. Kun osasi ajoittaa tämän ja kyykistyi, pystyi sivuttain lentävät osat väistettyä. 

Ihan jokaisen kentän lopussa ei ollut pomoa ja kentät loppuivat hieman yllättäen tietyn ajan kuluttua. Pomot taas olivat hieman kummallisia, sillä niissä oli ns. turvapaikkoja joissa pomojen ammukset sai väistettyä helposti. Pomotaisteluissa on mukana harmaita ukkeleita jotka sitten tiputtivat kaikkea mukavaa. Jos energiat olivat vähissä, tappoi vain tarpeeksi harmaita ukkoja ja näin sai energiat kerättyä täyteen. Pomoissa tarvitsi rakettireppua ja onneksi harmaat ukot pudottelivat myös menovettä. Poikkeuksena kolmas kenttä jonka lopussa odotti jokin violetti ukkeli mikä hoitui nyrkkien voimin. Taistelun alussa pomo iskee ilmeisesti Cliffin aseen pois eikä sitä voinut käyttää. Onneksi tämän kaverin tappaminen ei ollut mikään hurja homma. Pieniä hankaluuksia aiheutti viidennen kentän pomo, observatorio joka tykitti ammuksia kolmesta eri tykistä. Kun tajusin, että observatorion vieressä pystyi seisomaan turvassa keräten ruutuun ilmestyvältä harmaalta ukolta tavaroita, taistelu muuttui helpoksi. Pelin parhaalla aseella, singolla tykit hoituivat yhdellä osumalla. Sinko vei paljon ammuksia kerralla, mutta kun energioita täyttäessäni sain jatkuvasti ammuksia, riitti panokset mainiosti tykkien tuhoamiseen. 

Pelin viimeinen kenttä vaikutti aluksi haastavalta. Ensimmäisessä osiossa on jonkinlaisia sähköesteitä jotka poistetaan käytöstä tuhoamalla niitä hallinnoiva masiina. Masiina otti aika paljon osumaa ja samassa kohdassa on moneen eri suuntaan ampuva tykki. Onneksi singolla sai heikennettyä masiinaa ja loput iskut hoituivat nyrkkien avulla. Tämän jälkeen lähdettiin kiertämään osiota uudestaan ja nyt kuljettiin reittiä mihin ei aikaisemmin päässyt. Onneksi jatkopaikka on seuraavan osion alussa joten kunhan vain jotenkin selvisi tästä ensimmäisestä osiosta, oli turvassa. Seuraavaksi on vuorossa vaihe, missä täytyi kaksi osiota hoitaa putkeen. Toisessa osiossa on muutama aika pirullinen kohta, missä ruudulla on samanaikaisesti miina sekä ruudulle ilmestyvä harmaa ukko. Näissä kohdissa otti pakosti osumaa kun molempien väistäminen osoittautui liian hankalaksi hommaksi. Kolmanteen osioon päästessä energiat olivat melko heikolla tasolla, mutta onneksi tästä osiosta sai violetin sydämen, mikä täytti energiat kokonaan. Taisi olla pelin ainoa violetti sydän, tai ainakaan muita ei vastaan tullut. Osio ei ole mikään kovin pitkä ja ei aikaakaan kun olin jo viimeisen pomon kimpussa. Sinclair seisoo jonkin hallintalaitteen takana ja tykitti melkoisella volyymilla kohti Cliffiä. Samanaikaisesti ruudun yläreunasta käveli harmaita ukkoja alas aiheuttamaan ongelmia. Jos taistelun aikana kyykistyi, Sinclair kyykistyi myös. Sinclairiin ei voinut tehdä osumaa kyykyssä ollessa, sillä hallintalaite esti ammusten kulkemisen perille asti. Ideana on ampua niin, että ei heti kyykistynyt jotta sai osumia tehtyä. Hetken ampumisen jälkeen Sinclair vaihtoi puolta toisen hallintalaitteen taakse. Minulla oli onneksi paljon energiaa jäljellä joten päätin sitten vain brute forcettaa homman loppuun. Ei Sinclair onneksi kovin montaa osumaa kestänyt ja ukko syöksyi kuolemaansa.

Ei tämä ollut ollenkaan hullumpi peli! Mukavaa sopivan haastavaa tasoloikkaa. Pelissä on tyylikkäitä välikuvia antamassa tarinalle lisäarvoa. Pelissä on vain muutama erilainen biisi, mutta ne ovat ihan jees kamaa ja tämä ei haitannut. Pomotaistelun musiikki muistutti aavistuksen liikaa Rad Gravityn musiikkia mikä ei ainakaan pisteitä nostattanut :D Jos antaisin puolikkaita arvosanoja, tämä olisi saanut vielä puoli pistettä päälle :)