The Young Indiana Jones Chronicles

Games Beaten: 476/710

Genre: Action

Goal: Destroy Security System (Stage 3)

Arvosana: 9/10

Vaikeusaste: 6/10

Kun on kyse toiminnasta ja rohkeista seikkailuista, kukaan ei ole verrattavissa Indinana Jonesiin! George Lucasin luoma legendaarinen hahmo on valloittanut niin nuorien kuin vanhojenkin mielikuvituksen. Mutta mistä kaikki alkoi...miten Indy aloitti uransa?

Pohjautuen samannimiseen televisiosarjaan joka vastaa tähän kysymykseen luomalla jotain dramaattisia kokemuksia jotka muokkasivat hänen nuoruuttaan.

Nuoren Indyn seikkailut alkoivat tämän vuosisadan alusta, milloin sinun isoisäsi oli vielä nuori poika. Usko pois. Sitkeä ja katu-älykkyydellä varustettu kymmenenvuotias New Jerseystä. Indy oli jo valmiiksi siisti jätkä.

Hän matkusti eksoottisiin paikkoihin ympäri maailman missä hän tutustui aikakauden kuuluisiin persooniin...aina Teddy Roseveltistä Lawrence of Arabiaan. Tiedättehän, se tyyppi mistä tehtiin elokuva.

Myöhemmin seikkaillessaan itsekseen, nuori Indy syöksyi suinpäin vakaviin maailmantapahtumiin. Tarinamme keskittyy niistä kahteen tapahtumaan: Meksikon vallankumoukseen ja ensimmäiseen maailmansotaan - suureen sotaan Euroopassa.  

Hurjat vaarat odottavat Indyä joka käänteessä...murhanhimoiset roistot, epätoivoiset lainsuojattomat ja voimakkaat Prussian armeijan joukot. Jotkin hänen kohteistaan ovat jättäneet jälkensä historiaan kuten Pancho Villa ja pahamaineinen Punainen Paroni!

Sitoutunut totuuden, kunnian ja arvokkuuden ihanteisiin (hei, kukapa ei?) nuori Indy kohtaa jokaisen haasteen päätä pahkaa ja joten ihmeen kaupalla selviää aina ykköseksi. Niin kuin aikaisemmin mainitsimme, nämä asiat tapahtuivat kauan aikaa sitten.

Nyt 93-vuotiaana, Indyllä on monia hyviä tarinoita kerrottavanaan...ja niin alkaa kiehtova seikkailu The Young Indiana Jones Chronicles!

Olipas virkistävää pelata jotain muuta peliä tuon tuskallisen biljardin jälkeen. Arvoin pitkästä aikaa satunnaisgeneraattorilla seuraavan pelin itselleni ja Indiana Jones sieltä putkahti! Joutui kyllä aika monta kertaa arpomaan uusiksi, koska arpaonni osui jatkuvasti jo läpäistyihin peleihin :D

Ikinä aikaisemmin en tätä ollut pelannut ja tämähän oli todellinen positiivinen yllätys! Todella hauska tasoloikka. Aluksi vaikeusaste puraisi hieman, mutta hetken pelailun jälkeen se alkoi tuntua sopivalta :)

Katselin läpäisytavoitetta ja huomasin, että pelissä on vain kolme kenttää. Olin hieman ihmeissäni, mutta kun peliä pelaili pidemmälle, selvisi, että kentät on jaettu moneen eri osaan. Eli periaatteessa tässä on kokonaisuudessaan seitsemän kenttää.

Onneksi ei mitään Likaisen Harrin -kaltaista kolmen vittumaisen kentän -settiä oltu tähän laitettu :D

Pelissä seikkaillaan nuorella Indiana Jonesilla ja pelin kulku on vanhan Indyn kertomaa tarinaa nuoruudestaan. Aika hauska idea! Peli on tyyliltään tiukkaa tasoloikkaa ja on mukaan yksi lyhyt Shooter -osiokin laitettu.

Indyllä on perinteisen ruoskansa lisäksi jos jonkinlaista kättä pidempää käytössään mitä löytää kenttien varrelta. Muutama erilainen heitettävä ase löytyy myös kuten tikarit, kivet, kranaatit ja dynamiitit. Näiden lisäksi löytyy liuta erilaisia aseita.

Joidenkin aseiden kantama on pidempi kuin toisten ja peli tarjoilee aseita tasaisin väliajoin. Kaikissa aseissa on loputtomat ammukset joten sai huoletta räiskiä menemään. Aseita ynnä muita juttuja löytyy laatikoiden uumenista joita on sitten ripoteltu ympäri kenttiä.

Aseiden lisäksi laatikoista saattaa löytää kultaa tai päähineitä. Kultaa keräämällä saa lisäreitä ja päähineet antavat yhden lisäenergian. Pelissä kuolee yhdestä iskusta jos ei ole mitään suojaavaa mukana. Hieman erikoisesti aseetkin toimivat lisäenergiana ja kun aseen menettää, täytyy Indyn pärjätä pelkkien nyrkkiensä avustuksella.

Jos päähineen kerää kun sellainen on jo käytössä, saa siitä lisärin! Indy voi kantaa kerrallaan yhtä asetta ja kun uuden kerää, se vaihtuu automaattisesti siihen. Hieman oudosti joissain pelin kohdissa on useampi ase samaan aikaan. Ehkäpä ideana on valita niistä se mieleinen.

Peli ei aluksi ole mikään kovin helppo ja henki lähti todella nopeasti varsinkin kun menetti päähineen ja aseen. Pelkkien nyrkkien varassa eteneminen ei ollut kovinkaan helppoa. Peli lähtee liikenteeseen kolmen lisärin voimin ja tässä on ruhtinaaliset viisi continuea jotta seikkailua voi jatkaa. Yhtenä miinuksena täytyy sanoa, että kun pelin aloittaa alusta, alkuvideoita ei voi skipata mitenkään.

Välillä jos hieman huolimattomasti pelasi ja halusi resetillä ottaa uuden yrityksen, joutui kaikki alkulätinät kuuntelemaan jälleen kerran. Myös mitään muitakaan välivideoita ei voi skipata. No, onhan ne ihan hienoa katseltavaa, ei siinä mitään.

Jokainen kenttä sisältää pomovastuksen ja ensimmäisen kentän pomo ottikin heti luulot pois. Oli hieman hankaluuksia opetella ukkelin patternit, mutta sitkeällä yrittämisellä homma hoitui. Pomot vaihtelevat pahiksista aina massiivisiin tankkeihin ynnä muihin koneisiin.

Muutamissa kentissä pääsee ajelemaan erilaisilla vehkeillä. Toisessa kentässä, Ranskassa pääsee moottoripyörällä jyräämään sotilaat liiskaksi ja hyppimään yli kuilujen. Hauska osio, vaikka pyörän menettikin yhdestä vihollisen heittämästä kranaatista tai maamiinasta.

Pelin loppupuolella pääsi kunnon tankilla ajelemaan ja sillä sai helposti viholliset nippuun. Tankki suojasi mukavasti vihollisilta ja sen avulla pääsikin aika pitkiä pätkiä etenemään turvallisesti.

Pelissä täytyi aika tarkasti muistaa vihollisten paikat, sillä huolimattomalla pelaamisella ne kyllä antoivat runtua ihan huolella. 

Kentissä on todella paljon vaihtelua mikä piristi pelaamista paljon. Välillä seikkaillaan pimeässä luolassa soihdun avulla ja etenemistahti piti pitää ripeänä, että ei joutunut pilkkopimeässä etenemään.

Pelissä on yksi todella mahtava suunnitteluvirhe, sillä Ranskan toisessa kentässä pystyi keräämään lisärit täyteen. Yleensä kun tavaralaatikot tuhosi, ne eivät enää tulleet takaisin. Tässä kentässä on kohta, missä tavaralaatikot ovat ruudunvaihdon yhteydessä ja kun ruudusta poistui ja palasi takaisin, laatikot olivat ilmestyneet uudelleen! Toinen laatikko sisälsi onnekkaasti päähineen ja kun päähineistä sai lisärin, elämät täyttyivät nopeasti.

Kun sain pelin mekaniikat kunnolla haltuun, olin jo ennen pitkään viimeisessä kentässä, Saksassa. Saksan ensimmäisessä kentässä edetään junan päällä ja kenttä täytyi pelata lähes virheettömästi jotta kentän pomossa on kaikki avut käytössä. Pomo on aika inhottava tapaus, sillä jos ukon vieressä hengaili liian pitkään, hän teki kunnon Pile Driver -liikkeen kuin Zangief konsanaan.

Muutaman kerran treenaamisella ukko oli hoideltu ja seuraavaksi vuorossa olikin pelin Shooter -kenttä. Kentässä täytyy tuhota tietty määrä saksalaisia lentokoneita jonka jälkeen vastassa on itse Red Baron! Kentässä on suoraan muutama lisäenergia, mutta ne kyllä kuluivat melko nopeasti jos oli varomaton.

Aluksi Red Baron tuotti suuria ongelmia, sillä lentäjä-ässän pudottamat pommit olivat hieman hankalia väistää. Kun Baronin metkut oppi tuntemaan, viimein hänen lentokoneensa putosi savuavana maahan.

Tämän jälkeen siirrytään perinteisempään tasoloikkaan. Luvassa on jälleen pimeässä kulkemista ja tällä kertaa täytyi kerätä taskulamppuja jotta eteneminen olisi hieman valoisampaa. Kentässä on inhottavia sinko-vihollisia jotka vaativat kaksi osumaa jotta ne sai hengiltä. Näiden ukkojen räjähtäviä ammuksia oli välillä hankala väistää, mutta kun muisti missä kohdissa näitä ukkoja tulee, pystyi hieman ennakoimaan tilanteita.

Tässä kentässä pomona on jokin isompi ukkeli jota vastaan taistellaan tankin päällä. Ensimmäisellä yrityksellä minulla oli käytössäni konekivääri jolla sain ukon hoideltua hieman tuurin saattelemana. Kun tätä kaveria vastaan taistelin uudemman kerran uudella yrityksellä, se ei enää mennytkään niin helposti läpi. Onneksi sain ukon "lukittua" ja sain hänet hoideltua pelkkien nyrkkien avustuksella.

Viimeinen kenttä, asetehdas sisälsi myös kohdan, missä pystyi lisärit keräämään täyteen! Nämä kaksi lisärien farmaus kohtaa olivat loistavia peliä helpottavia juttuja, sillä yhdeksällä lisärillä pystyi etenemään hieman huolettomammin. Näki myös huomattavasti pidemmälle pelin uumeniin, mitä ei kolmen lisärin voimalla olisi voinut tehdä, ellei sitten olisi pelannut todella hyvin.

Tässä viimeisessä kentässä on myös sinko-vihollisia, mutta ne eivät olleet niin paha ongelma kuin aikaisemmin. Kunhan vain muisti varovaisesti edetä. Kun kenttää oli pelannut jonkin matkaa, tulee välivideo, että pommi on asetettu ja on kaksi minuuttia aikaa poistua tehtaasta. Tämä aiheutti pienen paniikin, mutta pelissä ei kuitenkaan mitään varsinaista aikarajaa ollut. Ihan normaaliin tahtiin sai edetä ja pommi räjähti vasta kentän läpäisyn jälkeen.

Viimeinen pätkä on lyhyt sisältäen muutamia tykkejä ja pelin viimeisen pomon. Pomossa kun menee kuolemaan, ei saa enää mitään aseita käyttöönsä. Täytyy perinteisellä ruoskalla pärjätä. Onneksi matkan varrelta löytyy päähine jolla sai yhden lisäenergian käyttöönsä. Laatikko oli aika ovelasti piilotettu, sillä näyttää, että laatikon luokse ei pääse mitenkään.

Kuitenkin ryömimällä salaseinän ali pääsee laatikkoon käsiksi. Laatikolle mennään yhden liikkuvan tason kautta ja alapuolella on jotain mustaa mönjää. Mönjä tappoi kerrasta piikkien tyyliin. Välillä vaikka hyppäsikin ihan tarkasti, saattoi Indyn varvas osua tähän mönjään ja henki lähti. Onneksi tätä tapahtui harvemmin.

Viimeisen pomon virkaa toimitti turvajärjestelmä joka vaati todella monta osumaa tuhoutuakseen. Järjestelmä ampui perinteisiä panoksia kahdenlaisella erilaisella patternilla ja jotain ympäri huonetta kimpoilevia kipinöitä. Kipinöiden liikeratoja oli hankala lukea ja monesti tuli osumaa otettua.

Jotta turvajärjestelmään sai tehtyä osumaa, täytyi hypätä jommalle kummalle liikkuvalle tasolle ja sivallettava ruoskalla katossa sijaitsevaa laitetta. Ensimmäisellä yrityksellä en kovin hyvin saanut osumia tehtyä ja elämäni kuluivat loppuun. Vaikka minulla olikin kaksi continueta käytössäni, en kerinnyt enää uutta yritystä ottamaan kellon ollessa liian paljon.

Lisäreiden loppumisen jälkeen kentät täytyy vielä aloittaa alusta joten ei houkuttanut "tuhlata" nukkumisaikaa enää yhtään. Seuraavana päivänä pääsin kaikkien continuejen voimin viimeiselle pomolle asti ja minulla oli mukavat kuusi lisäriäkin naftaliinissa.

Muutaman yrityksen se otti, mutta viimein sain laitoksen tuhottua. Jouduin loput iskut tekemään pelkillä nyrkeillä, sillä menin osumaan ärsyttävästi lenteleviin kipinöihin. Kun turvajärjestelmä oli tuhottu, pääsi nauttimaan loppukuvista.

Todella hyvä peli! Vaikka tämä aluksi tuntuikin haastavalta, vaikeusaste tasaantui mukavasti. Kentät ovat kauniita ja mukavan erilaisia. Pelin musiikitkin ovat ihan mukiinmeneviä.

Vahva suositus tälle jos tätä ei ole tullut aikaisemmin testattua :)

The Billiard Congress of America Presents: Championship Pool

Games Beaten: 475/710

Genre: Sports

Goal: Win the World Championship Tournament (10 Opponents)

Arvosana: 4/10

Vaikeusaste: 10/10

Jälleen oli aika ottaa työn alle yksi peli TMR:n luomalta vaikeimmat NES-pelit -listalta. Tämä peli on toden totta paikkansa ansainnut yhtenä NESin vaikeimmista peleistä. Tätä on hieman hankala verrata muihin listalla oleviin peleihin, sillä tässä vaikeustaso perustuu oikeastaan pelkästään tuuriin eikä niinkään tiukkaan pelitaituruuteen.

Esimerkiksi Bump 'n' Jumpissa on myös paljon tuuriin vaikuttavia elementtejä, mutta tässä sitä on oikeastaan jatkuvasti. Tietysti tässä täytyy myös ymmärtää biljardin perusteet ja esimerkiksi minkälaista kierrettä palloon kannattaa laittaa missäkin tilanteessa. Joka tapauksessa, en ole aikaisemmin näin brutaalia tuuriin pohjautuvaa peliä pelannut.

Ennen pelin valitsemista minulla oli tiedossa tämän pelin älytön vaikeustaso, mutta jotenkin sitä aina yllättyy kun alkaa itse peliä pelata. Karvan verran päälle 40 tuntia tämän parissa vierähti ja tämän suoritin kahden viikon aikana. Parhaimpina päivinä saatoin pelata kuusi tuntia tätä ihanaa biljardia. Mielenterveys oli välillä koetuksella.

Viimein 40 tunnin kohdalla minun oli pakko laittaa pelin musiikki mykistykselle, sillä en enää kestänyt kuunnella yhtä ja samaa biisiä enää hetkeäkään. En tiedä auttoiko tämä sitten paremmin keskittymiseen kun peli meni musiikin mykistämisen jälkeen melkein heti läpi :D

Pelin läpäisyyn vaaditaan turnaus -moodin voittaminen joka tarkoittaa kymmenen vastustajan nuijimista. Kaikkia kymmentä ei onneksi tarvitse putkeen vetää, homma suoritetaan kahdessa osassa. Ensin kilpaillaan jossain pienemmässä turnauksessa jossa täytyy voittaa viisi vastustajaa putkeen.

Jokainen vastustaja täytyy voittaa neljä kertaa jotta pääsee etenemään seuraavaan. Tämä tarkoittaa minimissään 20 ottelun voittamista. Kun tämä alkuturnaus on hoideltu, päästäänkin sitten mestaruusturnaukseen jossa on myös sama setti odottamassa eli täytyy viisi vastustajaa putkeen voittaa jotta saavuttaa turnauksen voiton.

Kun tuon alkuturnauksen voittaa, saa salaisen tavan jatkaa peliä! Tässä ei mitään salasanaa ole, mutta peli antaa ohjeet miten pääsee suoraan mestaruusturnaukseen jotta ei tarvitse aina peliä aloittaa alusta. Pelissä on monia erilaisia pelimoodeja ja yksi niistä on Speed Pool.

Speed Poolissa tavoitteena on saada pallot mahdollisimman nopeasti sisään. Peli antaa vinkin alkuturnauksen päihittämisen jälkeen, että jos pallot saa alta 140 sekunnin sisään ja menee sitten turnausmoodiin, pääsee suoraan mestaruusturnaukseen! Hieman hämmentävä ratkaisu, mitähän vikaa perinteisessä salasanassa olisi ollut...

Mutta onneksi tässä sentään on mahdollista jatkaa, peli olisi ollut täysin pelikelvoton ilman tätä vaihtoehtoa. Huvittavaa, että edes Speedruneissa ei ole koko pelin suoritusta vaan he aloittavat suoraan Speed Poolista ja menevät mestaruusturnaukseen. Kertoo jotain älyttömästä vaikeusasteesta :D Peli on niin voimakkaasti RNG -painotteinen, että ihan mahdotonta voittaa kymmentä vastustajaa putkeen.

Turnauksessa on valittavana joko kasipallo tai ysipallo. Kasipalloa ei kannattanut missään tapauksessa valita, sillä pelin julman RNG:n vuoksi näitä matseja ei olisi voinut voittaa, ainakaan samaan tahtiin kuin ysipallossa. Ysipallo on hieman armollisempi ja siinä pystyi voittamaan matsin jopa muutamalla lyönnillä jos onnistui pussittamaan ysin lyöntipallolla. Sanaa "armollinen" täytyy käyttää tämän pelin kohdalla harkiten, sillä tämä homma on siitä niin kaukana kuin mahdollista. 

Kerran vahingossa valitsin kasipallon ysipallon sijaan. Tässä moodissa kun täytyy maalata jokainen pallo tiettyyn pussiin, niin kuin arvata saattaa, RNG:n julmuus sen kuin paheni. Pelissä pystyi valitsemaan AUTO tai MANUAL -asetuksen joka määräsi sen, täytyikö itse lyödä aloituslyönti vai tekikö peli sen sinun puolestasi.

Otin aina tuon auto -asetuksen, sillä näin peli heti loi valmiit asetelmat palloille jotka olivat aina samat.

Peli sisältää kaksi erilaista kuvakulmaa ja sitä pystyi halutessaan vaihtamaan tilanteen mukaan. En tiedä onko kuvakulman vaihtamisesta sen suurempaa hyötyä. Välillä tuntui, että kauemmasta kuvakulmasta lyödyt pallot menivät varmemmin sisälle. Ehkä tuo lähempi kuvakulma antaa pientä psykologista helpotusta jos ei muuta.

Ennen kuin aloitan kertomaan omasta suorituksestani, pitää hieman avata pelin armotonta vaikeusastetta. Vaikka tässä taistellaankin tietokonetta vastaan, tätä pelataan periaatteessa yksin. Tietokoneen lyöntejä ei näe missään vaiheessa ja kun tietokone on tehnyt omat "lyöntinsä", kerrotaan vain, että vastustaja pussitti muutaman pallon jonka jälkeen feilasi tai vaihtoehtoisesti pussitti kaikki.

Ruudulla näkyy sitten, mitä tietokone muka pussitti. Tämä on täyttä kusetusta, sillä pelissä on valmiita pallo-asetelmia mitkä vastustaja MUKA loi. Kusetus paljastuu helposti, sillä vaikka jokin pallo olisi niin lähellä pussin reunaa kuin mahdollista, tietokonevastustaja jotenkin mystisesti sai pallon siirrettyä keskelle pöytää :D

Huomasin myös, että vaikka tietokoneen lyönnin jälkeen tekstissä sanottiin, että "vastustaja pussitti muutaman pallon", niin saattoi olla kaikki pallot edelleen pöydällä :D Nämä valmiiksi luodut tilanteet eivät olleet kuitenkaan mikään huono juttu, sillä pallo-asetelmat olivat aina samat tiettyä tietokonevastustajaa vastaan pelatessa.

Vaikka asetelmat ovatkin samoja, kiven paikka vaihteli randomisti. Ihan täysin samalla kaavalla ei voinut pelata. Joskus kivi oli sellaisessa paikassa, että oikean pallon pussittaminen oli todella hankalaa tai jopa mahdotonta. Ennen uuden vastustajan kanssa ottelemista, heitetään kolikolla, kumpi lyö ensin. Tämä muutti tilanteita niin, että jos tietokone löi ensin, saattoi palloja olla hieman vähemmän pöydällä kuin jos olisi itse aloittanut. Loput matsit menevät niin, että aina voittaja lyö ensin.

Syy, minkä takia tämä on niin julma, on tuo aikaisemmin mainitsemani RNG. Tämä peli poikkeaa muista NESin biljardeista siinä mielessä, että tässä on esikatselu miten pallo liikkuu pöydällä. Voi käyttää niin paljon aikaa lyönnin hieromiseen kuin halusi. Kun lyönti näyttää siltä, että lyötävänä oleva pallo menisi sisään, voi kokeilla onneaan pussituksen kanssa.

Vaikka esikatselussa näyttäisi siltä, että jokainen "haamupallo" menee pussiin, se ei välttämättä tarkoita sitä, että se menisi. Tässä on varmaan haettu sitä, että oikeassa elämässä ei lyönti ole 100% varma, mutta jos esikatselussa kaikki haamupallot menevät sisään, miksi RNG on vedetty niin kireälle, että usein lyönti epäonnistuu. Ehkä tekijät olisivat voineet hieman enemmän pohtia, onko tälläinen esikatselu-systeemi se paras mahdollinen ratkaisu...

Sekin vaikutti jonkin verran, miten kaukana pallo on pussista. Tai joutuuko vallin kautta lyömään joka tietenkin hieman heikentää pussitusmahdollisuutta. Joskus tuo esikatselu huijasi täysin ja lyönti meni aivan eritavalla kuin esikatselussa näytettiin. Suorastaan mahtavaa. Näitä tapauksia onneksi oli melko harvoin.

Jotta tämä ei vielä tarpeeksi hankalaa olisi, kursorin saaminen oikealle kohdalle on myös eräänlainen taiteenlajinsa. Aluksi ihmettelin, että miten näin tarkkuutta vaativassa pelissä ei pysty kursoria laittamaan kuin tiettyyn kohtaan jonka seurauksena haamupallot eivät menneet läheskään sinne kuin halusi. Kursorinpaikan sai huomattavasti tarkemmaksi niin, että "heilutteli" sitä hieman joka suuntaan ja tällä tavoin se saattoi mennä johonkin toiseen pikseliin.

Samaa ongelmaa on pelin voimamittarin kanssa. Hienoisella muljuttelulla lyönnin nopeus muuttui erilaiseksi kuin olisi pelkästään normaalisti siirtämällä asettanut sen. Tämän vuoksi lyöntejä joutui välillä hieromaan useita minuutteja. Parhaimmillaan taisin jonkun vartin käyttää täydellisen lyönnin löytämiseen. Ai että kun tämä vielä sitten epäonnistui, oikein sydämestä viilsi. Täytyy pyöritellä päätä, että näin tarkkaa vaativaan biljardiin on saatu vielä tälläinenkin hauska ominaisuus. Jos miettii vaikka Lunar Poolia, kyllä siinä saa millintarkasti lyönnit asetettua juuri siihen mihin oli suunnitellutkin.

Pelin vastustajat ovat niin ankaria, että he eivät koskaan feilaa jos on tietty määrä palloja pöydällä. Tämä vaihtelee paljon vastustajan mukaan. Esimerkiksi ensimmäinen vastustaja pussittaa loput pallot silloin kun on kolme palloa jäljellä pöydällä. Pahimmat vastustajat pussittavat kaikki jos on alle kahdeksan palloa pöydällä. Viides vastustaja pussittaa KAIKKI pallot jos itse ei saa yhtään sisään...uskomatonta :D

Vaikka olisi minkälainen biljardimestari kyseessä, kyllähän heillekin virheitä sattuu. Ellei sitten kyseessä ole Uuno Turhapuro, hän olisi ollut loistava viimeinen vastus tähän peliin! Varmaan itse Vesa-Matti Loirikin olisi katkaissut NES-ohjaimen keskeltä poikki jos olisi tätä peliä yrittänyt läpäistä.

Tässä pystyi taktikoimaan kun tiesi, minkä määrän mikäkin vastustaja pussittaa kerralla. Esimerkiksi pystyi tahallaan lyömään vääriä palloja sisään ja yrittää saada ysipallon mahdollisimman lähelle pussin reunaa jolloin sen saattoi saada jollain toisella pallolla sisään. Näitä tilanteita on kuitenkin aika harvassa.

Kun nämä pussitusmäärät olivat tiedossa, kannatti tahallaan laittaa oma kivi pussiin tai lyödä vain ohi jolloin tietokone pussitti sen vakiomääränsä. Näin jäi vain muutama pallo pöydälle jotka saattoi saada sisään ilkeän RNG:n salliessa. Ensimmäistä vastustajaa vastaan otellessa pystyi lyömään tahallaan ohi pari kertaa jolloin oli vain yksi tai kaksi palloa jäljellä pöydällä.

Tätä ei harmillisesti voinut myöhempien vastustajien kanssa harjoittaa, sillä pussitusmäärät olivat sen verran rajuja.

Pelin valmiiksi luomat asetelmat ovat välillä aika armottomia, sillä pelintekijöiden luomat pallo-asetelmat saattoivat sisältää sellaisia tilanteita, että yksi tai useampi pallo on aivan kiinni pöydän laidassa. Näitä oli todella hankala pussittaa jos kiven paikka on huonossa kulmassa.

Jos laidan kautta joutui tekemään ns. kimmoituslyönnin, RNG:n määrä nousi huomattavasti. Todella isolla prosentilla nämä epäonnistuivat ja matsi oli sitten siinä. Jo ensimmäisestä vastustajasta alkaen vaikeusaste on todella hurja, armoa ei pahemmin anneta. 

Pelin vaikeusastetta on hankala kuvailla, se pitää vain itse kokea. Jokainen lyönti etenkin pahimpia vastustajia vastaan tuntui samalta, kun olisi jonkun todella vaikean tasoloikkakohdan tai pomon hoitanut jossain erittäin hankalassa pelissä :D

Kun lähdin alkuturnausta suorittamaan, siitä ei meinannut aluksi tulla mitään. Yleensä matka katkesi kolmanteen tai neljänteen vastustajaan. Onneksi ystäväni Jomppa jeesasi minua nopeuksien ja pallojen kierteiden kanssa. Hänellä on enemmän kokemusta niin virtuaalisesta kuin oikeastakin biljardista.

Omat kokemukseni oikeasta biljardista rajoittuvat oikeastaan kännibiljardiin mitä on tullut baarireissuilla harrastettua. Virtuaalinen biljardi rajoittuu vain noihin aikaisempiin NES -läpäisyihini ja ei niistä ihan älyttömästi ollut apua tämän kanssa.

Kun tätä peliä olin tahkonnut yli kymmenen tuntia, rupesin pääsemään viidenteen vastustajaan jonka voitosta saa jatkopaikan. Hyvin harvassa olivat ne kerrat kun tätä vastustajaa vastaan pääsi edes yrittämään. Neljäs vastustaja on sen verran paha, että sekin katkaisi yritykseni ja taas olin pelin alussa.

Jostain syystä viidennen vastustajan vaikeusaste on laitettu ihan äärimmilleen ja tämä kaveri pussittaa jokaisen pallon sisään jos itse feilaa. Katselin huvikseni TMR:n suoritusta ja hän käytti manual -toimintoa automaatin sijaan. Kerran TMR feilasi aloituslyönnin niin, että ei saanut yhtään palloa sisään. Niin vai viides vastustaja, Dave Staff pussitti kaikki. TMR oli hieman ymmällään tästä asiasta.

Striimailin Discordissa Jompalle pelaamistani ja yhdessä pohdiskelimme parhaimpia tapoja pussittaa palloja. Pääsimme tilanteeseen, jossa voitot olivat 3-3 ja voitto ratkeaisi seuraavassa pelissä. Minulla oli enää kaksi palloa jäljellä, mutta niin siinä sitten kävi, että peli päätti olla pussittamatta toiseksi viimeistä palloa ja häviöhän siinä tuli...olin melko musertunut tästä häviöstä kun jatkopaikka oli niin lähellä :(

Meni useita tunteja ennen kuin pääsin samankaltaiseen tilanteeseen. Onnistuin voittamaan matseja, mutta niin vain Dave tuli tasoihin ja taas oltiin tilanteessa, että voitto ratkeaa seuraavassa matsissa. Onneksi Davea vastaan on yksi unelmatilanne, milloin hän jättää vain kaksi palloa pöydälle.

Tietysti pallot ovat lähes vierekkäin ja pussitettava pallo on ysipallon takana. Tässä tietokoneen luomassa tilanteessa kivi on onneksi aina samassa kohdassa koska se on periaatteessa aloitustilanne. Minulla oli tähän tilanteeseen yksi hieman epävarma taktiikka ja en uskaltanut tätä käyttää näin lähellä voittoa. Kävin sitten vilkuilemassa miten TMR tilanteen hoiti ja hänellä oli onneksi huomattavasti varmempi tapa saada ysin takana oleva pallo sisään.

Onnistuin pussittamaan molemmat pallot ja fiilis oli kun olisi pelin läpäissyt :D Harmillisesti tämä oli vain ensimmäinen puolisko pelistä.

Seuraavaksi pääsinkin kokeilemaan tuota Speed Poolia ja se olikin raikas tuulahdus normaaliin biljardiin verrattuna. Tuo turnauksen jatkamiseen vaadittava 140 sekunnin aikaraja on todella julma, täytyi tehdä lähes täydellistä työtä jotta sen sai suoritettua. Homma on vielä koodattu todella paskasti, sillä vaikka viimeisen pallon sai sisään juuri aikarajan puitteissa, peli heitti jonkun ylimääräisen neljän sekunnin setin vielä päälle.

Näin monet ns. aikarajan puitteissa tehdyt suoritukset menivät roskakoriin. Speed Poolin läpäisy vaihteli 30 minuutista aina kahteen tuntiin ennen kuin se meni viimein läpi. Tässä kun ei ole aikaa hieroa lyöntejä täydellisiksi ja joutui roiskaisemaan vähän sinne päin, eivät pallot aina menneet sisään. Eikö tässä pelissä ole mitään armollisuutta?

Muutaman kerran sattui hieno glitch yritysten lomassa. Minulla oli lähikuvakulma käytössäni ja lyönnin jälkeen kun vaihdoin kauempaan kuvakulmaan, vain yksi pallo keskeltä kasaa oli siirtynyt hieman sivumpaan. Onkohan tälläinen edes mahdollista oikeassa elämässä...tuskin :D

Onneksi tätä Speed Poolia ei tarvitse kuin kerran läpäistä ja sai jatkaa suoraan mestaruusturnauksesta. Toki kun pelin sammuttaa, joutuu taas Speed Poolin läpäisemään.

Sitten alkoikin mestaruusturnauksen grindaaminen. Onneksi jostain syystä tässä mestaruusturnauksessa kaksi ensimmäistä vastusta on suhteellisen helppoja, sillä näissä pystyi kikkailemaan niin, että vastustaja jätti aina vain kaksi viimeistä palloa pöydälle. Välillä toki näidenkin pussitus oli haastavaa, riippui mihin RNG kiven asetti.

Yhdeksäs eli toiseksi viimeinen vastustaja otti todella luulot pois, sillä tämä kaveri pussitti kaikki alle kahdeksan palloa jotka olivat pöydällä. Kun lyönnit ovat niin tuuripohjaisia, turpaan tuli huolella. Todella pitkään olin tilanteessa, että voitin vain kaksi matsia. En vain millään saanut enempää matseja voitettua.

Onneksi tätäkin peliä on jotkut hullut Speedrunanneet. Tässä vaiheessa peliä Speedrunista oli hieman apua, sillä siitä pystyi katsomaan muutamat ysipallon suorat pussitukset. Nämäkään eivät tietenkään varmoja olleet, sillä ysipallon pussin reunalle siirtämisen jälkeen peli saattoi luoda sellaisen tilanteen, että ysi onkin siirtynyt aivan muualle. En ole ollenkaan varma, miten nämä oikein määrittyivät, sillä välillä ysi saattoi jäädä sinne minne olin sen siirtänyt.

Lähdin viikonlopuksi vanhempien luokse maalle ja en voinut millään pitää taukoa tästä pelistä jotta tatsi ei kärsisi liikaa. Otin sitten NES-ohjaimen ja emuulaattorin mukaan ja pelailin vanhempieni läppärillä jonka kytkin televisioon kiinni :D 

Kerroin faijalleni lenkkeilyn ohessa tästä minun järjettömästä läpäisystäni ja häntä alkoi kiinnostaa tulla vilkaisemaan, miten hurjasta pelistä on oikein kysymys. Noin tunnin katselun jälkeen hän tokaisi, että "tämä pelihän on aivan perseestä" :D 

Läppäri, mitä käytin pelaamiseen on vanha varaläppäri jota ei enää tarvita missään ja sainkin todella loistavan idean. Jotta vältyn inhan Speed Poolin läpäisyltä, pidän läppäriä päällä ja jatkan aina kun siltä tuntui. Idea sen kuin parani, sillä ajattelin hyödyntää tätä samaa hommaa kun pääsen takaisin omaan kotiini. 

Kysyin vanhemmiltani, että saisinko läppärin lainaan ja he suostuivat tähän oitis. Otin läppärin pois virroista ja kuljetin laitteen repussani pelkän akkuvirran voimin 2,5 tunnin ajomatkan päähän jotta ei tarvitsisi enää Speed Pooliin kajota.

Laitteessa kesti virta mainiosti ja liitin läppärin omaan telkkariini. Homma jatkui suoraan samasta pisteestä! Ajattelin pitää läppäriä päällä useiden päivien ajan ja aina pelisession jälkeen laittaa laite lepotilaan.

Kun pääsin kotiini, ei yritykset menneet kovinkaan kaksisesti. Hävisin neljä kertaa putkeen mestaruusturnauksen ensimmäiselle vastukselle minkä pitäisi mennä lähes varmasti läpi :D RNG -vipstaakkeli oli laitettu todella kireälle eikä helpotkaan pussitukset onnistuneet.

Kyllähän jonkin ajan tahkoamisen jälkeen pääsin viimein mestaruusturnauksen puoliväliin asti. Keksin tätä puolivälin kaveria vastaan uusia hyviä taktiikoita. En lähtenytkään yrittämään ysipallon siirtämistä pussin viereen, sillä tätä vastusta vastaan valmiiksi luomat asetelmat ovat todella vittumaisia.

Monessa asetelmassa kaksi palloa on aivan vallissa kiinni ja niiden pussittaminen on yhtä tuskaa. Teinkin niin, että siirsin niitä palloja parempaan paikkaan mitkä tiesin menevän valliin kiinni. Tämä taktiikka toimi ja sain huomattavasti helpompia tilanteita itselleni.

Tähän mestaruusturnauksen puolivälin ukkeliin tuli mukavaa varmuutta ja pääsin helpommin toiseksi viimeiseen vastukseen. Tavoitteenani oli yksinkertaisesti vain parantaa tulostani saaden edes kolmas matsivoitto häntä vastaan. Aikaisemmin kun olin aina hävinnyt 2-4 vaikka yritin mitä kikkoja.

Viimein onnistuin ja sain sen maagisen kolmannen matsivoiton. Sitten kävi jotain uskomatonta ja onnistuin voittamaan koko pelin! Nyt olin ensimmäistä kertaa pelin viimeisessä vastuksessa, Shadowissa. Jännitys sen kuin nousi koska nyt olisi ensimmäistä kertaa todellinen mahdollisuus päästä peli läpi.

Otin kovat keinot käyttöön ja katselin millintarkasti Speedrunia miten saisi helppoja matsivoittoja tehtyä. Hieman yllättäen tämä viimeinen vastus ei pussita kaikkia palloja jos itse feilaa. Jos pöydällä oli kahdeksan palloa, pystyi ysiä siirtämään parempaan paikkaan.

Homma ei kovin ruusuisesti alkanut ja hävisin ensimmäisen matsin yllättäen vittumaisen RNG:n vuoksi. Toiseen matsiin sain todella herkullisen tilanteen pussittaa ysi suoraan ja onnistuin tekemään sen! No, ilo ei ollut kovin pitkäaikainen, sillä Shadow hoiti seuraavan matsin itselleen. Seuraavan matsin taas voitin ja tilanne oli 2-2.

Seuraavassa matsissa pallot olivat mukavilla paikoilla ja onnistuin kuin onnistuinkin voittamaan sen. Nyt tilanne oli 3-2 ja jännitykseni nousi todella korkeaksi. Tiesin Speedrunista, että tässä seuraavassa matsissa pallot ovat todella mahtavilla paikoilla ja ysin pussittaminen suoraan on erittäin helppoa.

No, peli päättikin toisin ja ysipallo ei jäänytkään pussin reunalle ja pakkani alkoi murentua. Rohkeasti aloin yrittämään matsin voittamista muilla keinoilla ja pussittamaan palloja yksi kerrallaan. Tietysti yksi helppo pallo ei mennytkään sisälle ja Shadow voitti matsin...tilanne oli kutkuttava 3-3.

Paniikki iski, sillä nyt on voitto niin lähellä ja tähän samaan tilanteeseen pääseminen vaatisi reilusti yrityksiä... Tässä vaiheessa olin peliä pelannut jo 40 tuntia ja ihan hyvin tähän samaan tilanteeseen pääseminen olisi voinut vaatia vaikka 20 tuntia.

Shadow pussitti palloja ja tämän jälkeen peli antoi todella nihkeän palloasetelman. Kivikin oli sellaisessa paikassa, että kolmospallon sisään saaminen olisi pieni ihme. Oli yksi mahdollinen pussi mihin kolmosen saisi, koska muita palloja oli reilusti lyöntini edessä. Mietin pääni puhki miten saisin kolmosen lyötyä onnistuneesti sisään.

Hinkkasin lyöntikulmaa hyvän tovin ja ei kovin lupaavalta näyttänyt. Mutta jonkun aivan älyttömän tuurin saattelemana kolmonen meni kuin menikin pussiin! Loput pallot olivat mukavilla paikoilla ja onnistuin saamaan kiven niin, että lyönnit onnistuivat huomattavasti vähemmällä riskillä.

Kasipallon pussituksen jälkeen kivi jäi hieman huonoon paikkaan, samalle tasolle kuin ysipallo. Vaihtoehtoina oli lyödä ysipallo jompaan kumpaan keskipussiin. Hieroin lyöntiä varmaan 10 minuuttia kun en ollut tyytyväinen esikatselun näyttämään kuvioon. Aina jokin esikatselun haamupalloista ei mennyt sisään enkä uskaltanut lyödä.

Viimein sain sellaisen kulman, että esikatselun pallot menivät kaikki sisään. Kuumotti aivan valtavasti, että jos nyt RNG tekee tepposet, murenen aivan täysin. Näin pitkälle päästy ja voitto on yhden lyönnin päässä... En pystynyt katsomaan ja painoinkin A:ta silmät kiinni ja toivoin parasta :D

Kuulin, kuinka pallon pussitusääni iloisesti kilahteli ja kun avasin silmäni, olin voittanut matsin ja koko ottelun! Hypähtelin riemusta ja tuuletin raivokkaasti. Näin hyvältä ei ole aikoihin tuntunut minkään pelin läpäisyn kanssa!

Olen niin tyytyväinen, että Shadow kaatui ensimmäisellä yrityksellä. Ei hyvää päivää miten kammottava, stressiä ja verenpainetta nostattava peli. Tämä on siinä mielessä harmittavaa, sillä pelihän ei ole huono. Todella hyvin tehty pallojen fysiikoita myöten, mutta liian armoton RNG pilaa tämän aika tehokkaasti. Tämä on todennäköisesti NESin vaikein urheilupeli.

Kaveria vastaan tästä saisi huomattavasti mukavamman kokemuksen. Sisältöähän tässä on reilusti, erilaisia pelimoodeja ja ne ovat luultavasti huomattavasti mukavampia kuin tämä itse turnausmoodi. En jaksa uskoa, että tätä on kukaan muksu päässyt läpi jos tämän on esimerkiksi joululahjaksi saanut :D

Tuntui, että pelintekijöiden akendana on ollut vain tehdä mahdollisimman vittumainen ja epäreilu peli. Missään tilanteessa ei pelaaja ollut etusijalla.

Tähän loppuun vielä sellaiset terveiset pelin koodaajille Dave O'Rivalle ja Franz Lanzingerille, että "haistakaa paska." Myös pelin musiikista vastaavalle Jerry Gerberille voisi sanoa, että ehkä tähän olisi voinut jonkin muunkin kappaleen säveltää kuin alkuruudusta aina jokaiseen matsiin muuttumattomana soivan rallatuksen. Biisi ei edes looppaa kunnolla vaan jonkin ajan päästä tulee pieni tauko. "Yrittäisit edes".

Mielelläni olisin tälle hieman korkeamman arvosanan antanut, mutta näin armottoman RNG:n vuoksi ei vaan millään pysty. Jotain pientä hupia sai pelin loppuhaastattelusta, yksi vastausvaihtoehto oli ihan hauska!

Dance Aerobics: Hop, Skip and Jump Your Way Into Shape!

Games Beaten: 474/709

Genre: Power Pad

Goal: Complete "Dance Aerobics Mode (8 Levels)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 6/10

Dance Aerobicsissa seuraa, mitä ohjaaja tekee ja sanoo. Suoriudu läpi kahdeksan opetuskurssia harjoitusstudiolla aina johdannosta edistyneisiin tasoihin. 

Huoneesi muuttuu aerobiseen studioon aina kun haluat. Voit nauttia treenaamisesta perheesi tai kavereidesi kanssa - tietysti myös itseksesi. Mutta muista, että treenaa siihen tahtiin mikä sinusta tuntuu sopivalta.

Taas tuli sellainen hämmentävä olo, että mitähän sitä on taas oikein tekemässä. 40-vuotias ukko jumppaa lähes saman ikäisen aerobikki pelin parissa :D Nuori 80-luvun tyylisiin trikoisiin sonnustautunut mimmi televisioruudulla tsemppaa sinua erittäin innokkaasti.

No, eipä tämä jumppaaminen huonoa tehnyt missään nimessä! Itse asiassa tämä oli yllättävän rankka kokemus, jotenkin ajattelin tämän menevän hieman helpommin läpi.

Eli kyseessä on siis aerobikki -simulaattori mikä on tehty vain jumppaamistarkoitukseen. Peliä pelataan upealla Power Pad -matolla. Pelissä on kahdeksan erilaista tasoa ja jokaisessa niissä on tietty määrä liikesarjoja joita täytyy suorittaa. Jokaisessa tasossa on kymmenen virheen mahdollisuus ja jos tekee enemmän virheitä, alkaa taso alusta.

Jokaisen tason jälkeen saa "passileiman" joka toimii salasanana. Ei onneksi koko roskaa tarvinnut putkeen pelata. Passileiman syöttäminen oli aluksi hieman hämmentävää, sillä ruudulla näkyvässä passissa on kaksi eri lukua. Luulin, että molemmat täytyy syöttää, mutta alempi luku merkitsi vain sitä tasoa, missä on menossa. Kaikki aikaisemmat passileimat täytyi syöttää samaan koodiin eikä vain sitä, minkä oli viimeksi saanut.

Peli valikoitui kyllä melkoiseen saumaan juuri kun helteet ovat pahimmillaan. Vaikka tässä ei nyt tarvinnut juosta samaan tahtiin kun vaikka World Class Track Meetissä/Stadium Eventissä, hiki virtasi valtoimenaan.

Yllättävän rankkaa puuhaa oli pienien liikkeidenkin tekeminen. Ehkä minä olen vain rapakunnossa.

Läpäisykriteerinä on selvittää Dance Aerobics -pelimoodi läpi. Tässä on muutama muukin pelimoodi ja yhdessä esimerkiksi voi soittaa musiikkia maton avulla. Pelkkää huvittelua siis.

Pelin rakenne menee niin, että ensin alkutasoissa harjoitellaan liikkeitä ja myöhemmin sitten suoritetaan ilman sen kummempia harjoitteluja. Ensimmäisissä tasoissa mimmi opettaa liikkeen jonka jälkeen sitä toistetaan tietyn aikaa.

Myöhemmissä tasoissa ensin näytetään neljän liikkeen sarja joka sitten täytyy tehdä putkeen seuraten neidin liikkeitä. Viimeisissä tasoissa liikkeet tehdään suoraan ja virheitä kertyy lähes heti vääristä painalluksista.

Ensimmäisenä päivänä suoritin kaksi tasoa. Toisen tason kanssa minulla oli suuria ongelmia saada se onnistuneesti suoritettua. Minulla on hieman hahmotusongelmia ja tässä kun oma matto ja kuvaruudulla näkyä matto ovat vastakkain, menin hieman sekaisin, minkä nappuloiden päälle täytyisi astua.

Onneksi feilaamisen jälkeen samat liikkeet tulevat samassa järjestyksessä, joten muistamalla homma onnistui mallikkaasti. Myöhemmin tämä hahmotusongelma hävisi lähes kokonaan ja onnistuin vetämään pitkiäkin jaksoja ilman pahempia virheitä.

Jos resettiä painaa, niin silloin liikkeet vaihtuvat erilaisiksi. Tämä on ihan hyvä juttu jos tätä haluaa ihan kunnolla treenaamiseen käyttää, on paljon vaihtelua!

Liikkeitä tässä on hieman päälle kymmenen joka helpotti mukavasti. Ei tarvinnut aivan älyttömiä määriä opetella.

Seuraavalla pelaamiskerralla sain tasot kolme ja neljä suoritettua. Tasoissa suoritettavien liikesarjojen määrät nousevat joten alkuun tämä tuntui oikein hyvältä ratkaisulta, että suorittaa vain muutaman tason kerrallaan. Ei helteellä jaksanut enempää.

Tasojen määrä ei nouse mitenkään järkevästi, sillä ensimmäisessä tasossa on neljä liikesarjaa ja toisessa kahdeksan. Kolmannessa on myös kahdeksan ja neljännessä 16:sta. Viidennessä on 20:tä ja kuudennessa jumpataan 24:n liikesarjan verran.

Kaksi viimeistä onkin määriltään hieman rajumpia sillä seitsemännessä tasossa on 49:n ja viimeisessä kahdeksannessa joutuu tekemään huiman 64:n liikesarjan setin! Tämä kieltämättä kuumotti aika lailla kun mietin, miten huonosti toinen taso menikään :D

Kun liikkeet olivat hallussa, tasot etenivät mukavaa tahtia. Viimeisellä pelikerralla vedin hurjan neljän tason putken. Alunperin suunnitelmissa oli vetää vain yksi taso, mutta homma luisti sen verran nätisti, päätin jatkaa niin pitkään kuin kunto kestää.

Vaikeusaste meni siinä mielessä hassusti, että viimeinen taso ei ollutkaan niin paha kuin muutama edellinen vaikka siinä onkin reilusti enemmän liikesarjoja. Aikaisemmissa täytyy toistaa liikesarjaa monia kertoja kun viimeisessä tehdään vain muutama toisto. 

Pahin oli ehdottomasti seitsemäs taso. Toistoja täytyi tehdä aika monia per liikesarja joka otti aika koville. Tässä tasossa on mukana myös paljon Immortalin -bändistä tutun Abbathin rapukävely -asennossa tehtäviä liikesarjoja jotka olivat ainakin itselleni todella haastavia.

Tuollainen jäkitysasento teki gutaa jaloille ja jalkani alkoivatkin tärisemään tästä todella epämukavasta asennosta. Pahimmat olivat ne missä jalkoja pidetään keskirivin reunimmaisilla näppäimillä ja käsillä painetaan keskirivin sisempiä näppäimiä.

Onneksi välissä on myös hieman helpompiakin liikkeitä jolloin sai huilia hetken aikaa.

Muutamien liikkeiden kohdalla menin hieman siitä missä aita on matalin. Tälläisen 40 vuotiaan metallimiehen jalka ei noussut ihan samaan tahtiin kuin opastavan nuoren virtuaalimimmin ja nostinkin jalkaani vain hieman jotta se irtoaa näppäimeltä. Peli kun ei katso, sitä, että miten ylös jalkaansa taivuttaa, kunhan vain pitää ajoituksen kohdillaan.

Myös hyppimisliikkeiden kohdalla hieman oikaisin ja painelin pahimmat niistä pelkillä käsilläni, vaikka oikeasti olisi pitänyt hyppiä näppäimeltä toiselle. Säästin itseäni ja alakerran naapuria :D Myös osumatarkkuus parini huomattavasti kun käytti käsiä jalkojen sijaan. Tässä hommassa tuli kyllä rystyset yllättävän kipeäksi kun hieman voimalla tuli näppäimiä painettua :D

Pelin liikesarjat ovat hieman eri asia kuin noissa aikaisemmissa juoksupeleissä missä täytyi vain kahden näppäimen päällä juosta. Monimutkaisia hyppykuvioita tehdessä ei jalat osuneet aina oikeille kohdille, sillä katsetta oli pidettävä telkkariruudussa jotta sai ajoituksen pidettyä kohdillaan. Mimmi kyllä huuteli tahtia mikä auttoi myös ajoituksen kanssa, mutta parempi oli katsoa mitä ruudulla tapahtuu.

Tässä helposti hyppäsi väärään kohtaan ja virhepainalluksia syntyi. Ei tämä aivan helppoa ollut käsitaktiikallakaan, sillä liikkeen jälkeen täytyi nopeasti pongahtaa ylös tekemään toista liikettä jotta ei tule virheitä.

Myöhemmissä tasoissa mimmi aloittaa nopeasti uuden liikesarjan ja sai olla todella valppaana, että ei vahingossa painanut väärää painiketta. Sai jo ennakkoon aloittaa uuden liikkeen tekemisen, tai muuten tuli virhe. Yhden liikesarjan kanssa oli todellisia ongelmia, sillä vaikka tein sen mielestäni ihan oikein, virheitä tuli silti.

Ehkä ajoitukseni oli hieman pielessä, sillä myöhemmin sain senkin virheettä läpi. 

Jouduin pitämään reiluja taukoja tasojen välissä ja kiltisti mimmi odotteli milloin olen valmis. Taso alkaa vain kun seisoo kahden keskimmäisen näppäimen päällä samanaikaisesti.

Yllättävän siisti peli kaiken kaikkiaan! Uskoisin, että kyllä tällä on joku oikeasti treenaillut. Tämä on taas niitä hauskoja tapauksia, että vaikka miten hyvä olisit "normaaleissa" videopeleissä, tämän kanssa saattaa seinä tulla vastaan.

Tässä kun ei voi pahemmin edes juustoilla paitsi noiden muutamien hyppyliikkeiden kanssa. Täytyy oikeasti saada rytmi kohdilleen ja jaksaa tehdä kaikki liikesarjat. Monissa liikkeissä täytyy seisoa kahden näppäimen päällä ja sitten siitä tehdä tarvittavaa liikesarjaa.

Ei vaan voi makoilla lattialla ja hakata käsillä :D Loppukuvat hieman hämmensivät, sillä siinä kruunataan jokin mimmi aerobic superstariksi. Ilmeisesti olinkin koko pelaamisen ajan trikoisiin pukeutunut naikkonen. No väliäkö tuolla! Loppukuvasta sai varmaan herkimmät jonkin kunnon epilepsiakohtauksen, sen verran ruutu välkkyi.

Nyt kun on jumpattu, voikin siirtyä taas muiden NES -pelien pariin!

Dirty Harry

Games Beaten: 473/710

Genre: Action

Goal: Defeat Anaconda (Level 3)

Arvosana: 1/10

Vaikeusaste: 8/10

Kun yö saapui loisteliaaseen San Franciscon kaupunkiin, Jack Bailey pohti toimintaansa. Hänet tunnetaan myös nimellä Kaupantekijä, Bailey on menestynein pomo Bay Arealla. Kulunut vuosi oli erittäin hyvä - hänellä oli reilusti kauppatavaraa, hänen jakeluverkostonsa oli erittäin hyvä, poliisien henkilöpulasta johtuen he olivat kykenemättömiä saamaan tätä bisneksiä loppumaan.

Asiat olivat erittäin hyvin - ja oli selvää, että hän ei kunnioita sääntöjä uuden tulokkaan, Kolumbiasta kotoisin olevan Anacondan kanssa joka oli lähestynyt häntä aikaisemmin kuluvan viikon aikana. Anacondan tarkoituksena on muodostaa liitto Kaupantekijän kanssa.

Kaikki tietävät, että Kaupantekijä on se, kuka määrää tässä kaupungissa.

Bailey pohdiskeli seuraavan päivän suunnitelmiaan kun yllättäen joka laittoi samettisen köyden hänen kaulansa ympärille. Baileyn kamppaillessa turhaan, hyökkääjää kiskoi niin kovaa, että hän viimein lyyhistyi pöytänsä päälle.

Ruumiin viereen kovalle puulattialle hyökkääjä piirsi liidulla S-muotoisen käärmeen ääriviivat. Anaconda on asialla.

Komisario Harry Callahan asteli poliisipäällikön huoneeseen kuuntelemaan, kun hän jaaritteli jonkun kanssa uusista palkkaamismenetelmistä. Viimein päällikkö lopetti puhelunsa. "Etkö sinä ikinä koputa Callahan? No, mitä asiaa sinulla on?"

"Kaupantekijän murha, lähteeni sanoo, että se ei ollut ihan tavallinen huumeisiin liittyvä surmaaminen. Tuo liidulla tehty merkki ruumiin vieressä? Se ei ole kenenkään entuudestaan tutun jenkin tekemä - se on piirustus käärmeestä. Tajuatko? Se on Anaconda."

"En välitä vaikka kuvassa olisi Loch Nessin hirviö. Antaa huumesaastojen tuhota toisensa, en välitä pätkääkään. Meillä ei ole aikaa puuttua siihen."

"Hei päällikkö, Anaconda ei ole vain normaali huumediileri. Hänellä on todella huono maine Kolumbiassa ja nyt hän on perustanut markkinat tänne. Hän on saanut kaikki suurimmat huumejengit puolelleen ja eliminoi kaikki ketkä on häntä vastaan.

Sano minun sanoneen, tästä kaverista tulee olemaan harmia."

"Ja minä sanon sinulle Callahan, haluan sinut pois tämän jutun parista. Sinä sekoitat liikaa asioita. Minä hoidan tämän omalla tavallani. Niin ja moni toimittaja odottaa haastattelua kanssasi - se mitä me nyt tarvitsemme, on hyvää mainosta."

"Mahtavaa. Mutta kerrohan mitä teen, jos kohdalleni osuu Anaconda tai jokin hänen miehistään?" "Tämä ei tule tapahtumaan, sillä sinä lähdet nyt kahden viikon lomalle."

Mulkoillen Harry Callahan sulki oven sanomatta mitään. Ulkopuolella ja autossa istuessaan hän salli itselleen kuuluisan Dirty Harryn -hymyn. Asiasta ei ole epäilystä, Anaconda tulee tapaamaan minut pian.

"Anna mennä vaan, roisto" hän sanoi pehmeällä äänellä. "Piristä päivääni."

"Go ahead, make my day." Tämä peli ei todellakaan piristänyt minun päivääni.

Nyt kaapaistiin taas sitä lietekaivon pohjaa ja kunnolla. Aivan järkyttävää paskaa oli tämä peli.

Dirty Harry eli Likainen Harri - täytyy tässä myöntää, että en ole yhtään näistä leffoista nähnyt vaikka klassikoita ovatkin. Ehkä vielä jonain päivänä!

Veikkaan, että edes Eastwoodin Clintti ei ole tätä peliä läpäissyt. Uskoisin, että fiksuna kaverina on pysynyt tästä kaukana.

Tämä peli olisi saanut minulta 0/10 arvosanaksi, mutta pelin alkukuva pelasti tältä. Clint Eastwoodin naama on todella hienosti tehty ja on aivan näköinen. Myös äänisamplet alussa ja pelin lopussa ovat yllättävän hyvänkuuloisia, tästä myös pisteet.

Peli sisältää vain kolme kenttää ja ensimmäinen näistä on pitkä kuin nälkävuosi. Peli on entuudestaan hieman tuttu erinäisten Internetistä löytyvien videoin myötä, mutta en ajatellut sen olevan ihan näin karmea.

Ensimmäinen kenttä on kunnon kaupunkisokkelo, missä käytetään muutamia tavaroita hyödykseen jotta siinä pääsee etenemään. Aluksi yritin hieman omin avuin tutkia tätä sokkeloista kaupunkia, mutta luovutin asian suhteen aika nopeasti.

Kävin vilkaisemassa valmista karttaa ja leukani loksahti auki - kenttä on aivan jäätävän kokoinen ja se olisi voinut hyvin olla joku toinen peli kokonaisuudessaan :D Kenttä sisältää kaksi pääkatua, erilaisia kujia, viemärisokkeloita ja vielä kirsikkana kakun päällä talojen sisäpuolet.

Totesin kartan nähtyäni, että "fuck it", hoidan homman Youtube videon avustuksella. Tämä oli täysin oikea ratkaisu, sillä mielenterveyteni oli todellisella koetuksella videon avustuksellakin.

Katselin jotain läpäisyvideota ja ilman sen kummempia hidasteluja ensimmäinen kenttä kesti huimat 25 minuuttia :D Tuosta ajasta olisi voinut pienen siivun ottaa pois jos olisi jättänyt muutamat talojen huoneet tutkimatta. Jos tämän olisi yrittänyt selvittää ihan omin avuin, siihen olisi kulunut lukemattomia tunteja. Kun on näin karmeasta pelistä kyse, niin ei kiitos.

Kaksi muuta kenttää ovat huomattavasti suoraviivaisempia, mutta äärimmäisen hankalia tapauksia. Peli on todella hämmentävästi rakennettu myös continuejen määrän kanssa, sillä ensimmäinen kenttä sisältää kolme continueja ja kaksi jälkimmäistä vain yhden :D 

Varmaan ovat ajatelleet, että sokkelokenttään tarvitsee enemmän continueja. Pelissä on salasanat kahteen viimeiseen kenttään ja continuet eivät tallennut näihin salasanoihin. Miksi toki tallentuisi, koska salasanat ovat aina samat. Jos haluaa näihin suoraviivaisempiin kenttiin enemmän continueja, täytyy pelata ensimmäinen kenttä hyvin.

Aluksi hieman panikoin tämän continuehomman kanssa ja yritin pelata ensimmäisen kentän mahdollisimman hyvin, että saan salasanaan enemmän continueja mukaan. Tämä oli kuitenkin aivan turhaa hommaa. Testasin myös kolmatta kenttää ennen kuin olin päässyt toisen kentän läpi sen vuoksi, että halusin tietää, että monta continueta kentässä on.

Tiesin AVGN:n videon vuoksi viimeisen kentän salasanan ja tapatin itseni kentän alussa todeten, että continueja on aina sama määrä vaikka niitä menisikin tuhlaamaan aikaisemmissa kentissä.

Harrylla on aikamoinen arsenaali kaikenlaisia käytettäviä juttuja jotka sitten auttavat pelin tiimellyksessä. Aseena on legendaarinen Magnum .44 joka on kuuden luodin sijasta varustettu 25 ammuksella. Muita ampuma-aseita ovat harppuuna ja raketinheitin. Näitä kahta jälkimmäistä ei ensimmäisessä kentässä pääse käyttämään.

Hämmentävästi kaikki tavarat näkyvät pause -menussa jo valmiiksi, niihin tulee vain lukumäärä kun niitä pystyy käyttämään. Hienosti peli spoilaa kaikki mahdolliset kerättävät jutut. Salasanan käytön jälkeen kaikki paitsi Magnum ovat poistuneet valikosta, eli turha mitään varastoa on keräillä, ellei sitten ole niin itsevarma, että pääsee pelin alusta loppuun saakka ilman Game Overia.

Muoviräjähteitä löytyy vain ensimmäisestä kentästä ja niillä voi räjäytellä kassakaappeja auki. Aluksi luulin kassakaappeja vain taustagrafiikoiksi ja sivuutin ne täysin. Kassakaapeista voi löytää muutamia erilaisia hyödykkeitä kuten, lisäreitä, rahaa tai huumeita :D Raha ja huumeet ovat vain jotain bonusjuttua joilla ei läpäisymielessä ollut mitään merkitystä. Huumeita tämän pelin kohdalla olisi varmaan tarvinnutkin, että tästä olisi saanut jonkinlaista nautintoa irti.

Harrylla on käytössään kertakäyttöisiä sorkkarautoja joilla väännetään ovia auki jotta voi murtautua rakennusten huoneisiin. Huoneista on mahdollista löytää lisää näitä sorkkarautoja, mutta jos liikaa availee turhia ovia, niin siinähän sitten olet, softlockissa kun ei mihinkään enää pääse.

Taskulampun avulla valaistaan pimeitä viemäriverkostoja ja nämäkin ovat totta kai kertakäyttöisiä. Näitä löytyy myös kassakaappien syövereistä. Suojaliivit suojaavat luodeilta ja tämä onkin erittäin oivallista, sillä henki tässä lähti välillä turhankin liukkaasti jos viholliset pääsivät porukalla hyökkäämään kimppuun.

Chili-hodarilla pystyi hieman täyttämään energiapalkkia ja nämä välillä pelastivat lisärin menetykseltä. Tykkäsin Harryn hodarin mussutus -spritestä, hienosti leuka liikkui ylös ja alas :D Heittokoukulla ylitetään yksi todella rasittava kallionseinämäkohta viimeisessä kentässä ja nämäkin ovat yllätys yllätys kertakäyttöisiä.

Pelistä olisi löytynyt vielä kaasunaamari, mutta moista kapistusta en onnistunut kertaakaan löytämään enkä myöskään paikkaa, missä sitä olisi pitänyt käyttää.

Ensimmäisessä kentässä täytyy rakennusten huoneita tutkia jotta löytää kentässä tarvitsemat tavarat. Huoneissa on laatikoita ja kaappeja jotka saa hajotettua päälle hyppimällä tai potkimalla ne hajalle. 

Rakennuksissa on myös perus siviilejä jotka antavat Harrylle hyödykkeitä. Tapa miten hyödykkeet saa itselleen on melko omituisesti toteutettu. Pitää kävellä siviilin spriten päälle ja hypätä, välillä muutamaankin kertaan kun ei kerrasta tavarat ilmesty ruudulle. Paras juttu ehdottomasti on, että yhden ukkelin kanssa vaihdetaan vaatteita tällä samalla taktiikalla :D Uusien vaatteiden avulla pääsee ison korston ohi huoneeseen, missä jokin mimmi on vankina. Mimmiltä saa kolme lisäriä joten vaatteidenvaihtorumba kannattaakin käydä läpi.

Kenttä sisältää AVGN:n videosta kuuluisan HA HA HA -huoneen, mistä ei pääse pois kun resettiä painamalla. Todella mukava yllätys kun on pyörinyt ympäri kaupunkia pitkän tovin ja sitten jää tälläiseen softlockiin. Itse onnistuin kyseisen vittuilun välttämään, kiitos läpimenovideon. Tärkein asia, mitä näistä huoneista täytyy löytää, on pari taskulamppua, että näkee edetä sokkeloisissa viemäriverkostoissa.

Viemärit ovat todella inhottavia paikkoja, sillä ne sisältävät lukittuja ovia tai mitä lie seiniä jotka avataan erilaisia painikkeita painamalla. Empä olisi ilman läpimeno-opasta tajunnut, että seinissä olevat satunnaiset hökötykset ovat jotain nappuloita mistä saa ovet auki.

Vesi on inha elementti tässä pelissä ja se tappaakin Harryn kerrasta. Pelissä jos kuolee energianpuutokseen saa jatkaa samasta kohdasta, mutta jos veteen meni kuolemaan, joutui hieman taaksepäin checkpointille. Peli kun ei ole siitä parhaasta päästä kontrollien suhteen, veteen tuli silloin tällöin molskahdettua ja tätä herkkua oli tarjolla lähinnä näissä viemäreissä.

Koska tämä kenttä on jäätävän pitkä, se sisältää jopa kaksi välibossia. Pomot ovat aika helppoja ja niistä molemmista saa kolme lisäriä mikä on mahtava juttu! Peli alkaa viidellä lisärillä ja kaikki mahdolliset ylimääräiset kannatti haalia, sillä niitä kului nopeaan tahtiin.

Kun viimein pääsee toisen ison viemäriverkoston loppupuolelle, siellä odottaa kentän pääpahis. Jokin Dr. Wilyn -tyylisessä avaruusaluksessa kököttävä äijä täytyy saada tuhottua. Tapa miten homma hoidetaan on myöskin hieman hämmentävää. 

Täytyy avata ruudun keskellä oleva vesisulku jonka vuoksi vesi alkaa nousemaan huoneessa. Tämä vesi sitten saa aluksen oikosulkuun ja tuhoaa koko pomon. "Taistelun" jälkeen täytyy hypätä pienen lelulaivan kyytiin joka vie Harryn kuivalle maalle. Mutta, hieman huonon tuurin vuoksi laivan reitillä on rantapallo estämässä liikkumista.

Rantapallo täytyy ampua hajalle jotta laiva taas liikkuisi. Minullahan ei tietenkään ollut ensimmäisellä yrityksellä ammuksia jäljellä, kun luulin, että pomoa täytyisi ampua :D Ei auttanut muu kuin pulahtaa raikkaaseen viemäriveteen. Onneksi jatkopaikka on aivan pomon edessä, joten ei tämä kovin paha rasti ollut.

Vihdoin ja viimein ensimmäinen kenttä on purkissa, todella elämänhalua syövä kokemus.

Toinen kenttä onkin sitten huomattavasti lineaarisempi. Yksi iso pitkä huone jossa vastassa on pahiksia ja tiukkaa tasohyppelyä. Kaikki hienot ensimmäisen kentän aparaatit loistavat poissaolollaan - käytössä on ainoastaan Magnumin lisäksi harppuuna ja hodarit. Ensimmäinen kenttä ei ollut vaikeudeltaan niin älyttömän hankala lukuisten continuejen vuoksi, mutta tämä se on sitten ihan toista maata.

Kutia tulee joka suunnasta ja tynnyreistä, joita viholliset heittelevät menee lisäri kerrasta, mahtavaa. Tässä kentässä on yksi pelin kamalimmista kohdista. Tiukkaa tasohyppelyä veden yllä ja alapuolella on jokin sinko-äijä tykittämässä hieman kiperässä paikassa olevaa Harrya.

Tasot, minkä päälle täytyy hyppiä, ovat pieniä ja matkan varrella on yksi sivuttaissuunnassa liikkuva laatikko jonka päällä täytyy matkustaa. Voitte vaan kuvitella näillä kontrolleilla miten mukavaa puuhaa pienien tasojen päällä hyppely oli saatikka liikkuvan laatikon päälle pääseminen.

Kohta on vielä mahtava siitä syystä, että jos laatikon päällä seisoo ja sinko-äijä ampuu, tippuu Harry automaattisesti veteen. Täytyi todella hyvin ajoittaa veneen liike, että pääsi turvaan pienien palikoiden päälle. Niin ja jos veteen molskahti, joutui kohdan alkuun.

Jos kuolema koitti palikoiden päällä, se ei haitannut niin paljoa kun sai jatkaa suoraan siitä. Tätä kohtaa tulikin sitten hangattua kerta toisensa jälkeen kun ei millään onnistunut ajoitukset. Tämän kohdan jälkeen kenttä jatkui vielä pienen tovin verran joten ei saanut liikaa kuolla, että pääsi loppuun asti.

Joskus sinko-äijä osui, vaikka hypyn ajoitti palikan päällä melko tarkastikin ja välillä sitten hän ei osunut. Hieman kieliposkella olevaa koodaamista, selkeästi. Välillä kävi myös niin, että jostain syystä Harry lopetti etenemisen toiselle palikalle kesken hypyn. Vaikka täysin samasta kohdasta hyppäsi, meno vain loppui ja ukko putosi veteen. Tätä tapahtui "onneksi" vain kohdan alussa, mutta kyllähän se ärsytti kun lisäri kului aivan turhaan.

Kun kentän loppuun selviää, siellä odottaa jäätävän kokoinen kaiffari heitellen laatikoita. Laatikot tekivät jäätävästi damagea välillä vieden hengen kerrasta. Ihan varma en ole tästä paljon damagea laatikot tekivät, sillä läpi menneellä yrityksellä elämäni olivat todella vähissä ja minun olisi pitänyt kuolla Game Overiin kun osuin liikaa laatikoihin, mutta selvisin niukin naukin.

Pomo on todella mahtava, sillä siihen ei tehoa mikään muu kuin harppuuna. Muutama perus vihollinen pudottaa harppuunoita ja ne täytyy kerättävä, jotta kentän pääsee läpi. Pomo on vielä sen verran kryptinen, että ensin täytyy ukkoa potkaista munille jolloin kaverin silmät pullistuvat päästä ja vasta tämän jälkeen häntä voi ampua harppuunalla.

Tämä täytyi tehdä todella tarkalla ajoituksella tai rautarinta ei ottanut vahinkoa. Kun kenttä viimein meni läpi, tuuletin kun olisin päässyt pelin läpi, sen verran karmaiseva kokemus oli tämäkin :D

Sitten viimeisen kentän pariin. Voi hyvää päivää, että tämä oli paha kenttä! Kentän alussa vastassa on runsaasti konekivääriukkeleita jotka onneksi ampuivat vain ammuksen kerrallaan. Alareunassa juoksenteli sotilaita jotka viskoivat välillä käsikranaatteja jotka veivät todella paljon energiaa kerrasta. Onneksi kentän alalaidassa oleskelua pystyi välttämään mahdollisimman paljon.

Seuraavana onkin sitten oikeastaan yhtä kamala kohta kuin toisen kentän tasohyppely - Alcatraz -vankilan kallion seinämä. Tässä kohdassa täytyy lähinnä käyttää heittokoukkua jotta pääsee etenemään. Grafiikat ovat sellaista sillisalaattia, että ei oikein tiennyt missä voi seisoa ja missä ei. 

Tämä kohta sisältää myös ihan perinteistä tasohyppelyä ja on välillä todella epäselvää, mihin pystyi hyppäämään ja mihin ei. Jotkut pienet palikat maastoutuvat taustaan erittäin tehokkaasti. Eikä tässä vielä kaikki! Ruudun yläreunasta putoaa kivenmurikoita täysin satunnaisesti. Lähes poikkeuksetta murikkaan osuminen tarkoitti kuolemaa. Kuoleman jälkeen luonnollisesti joutuu tämän kohdan alkuun.

Katselin TMR:n videosta mihin kohtiin heittokoukkua kannatti käyttää koska tämän opettelussa olisi mennyt ikä ja terveys - mielenterveys ennen kaikkea. Ensimmäisestä kentästä saa koukut tätä kohtaa varten, mutta jos ja kun Game Over on tullut jossain vaiheessa peliä, ei niitä olekaan käytössä.

Peli onneksi antaa koukut automaattisesti kun tähän ruutuun saavutaan. Monta kertaa kävi niin, että juuri kun oli heilauttanut itsensä liikkeelle, kivenmurikka putosi juuri oikealla hetkellä pudottaen Harryn kuiluun. Yksi ainut kohta tässä on sellainen, että jos kivi osui, niin saattoi pudota turvalliselle palikalle. Tästä kohdasta pystyi selviämään hyppimällä yhden koukkukohdan ohi, joten vielä oli mahdollisuus selvitä loppuun.

Tämä kohta oli kunnon punainen vaate itselleni, sen selvittämiseen meni enemmän aikaa kun toisen kentän venekohtaan. Kun viimein opin muistamaan kalliokohdan ja pääsin loppuun, että murikat eivät pudottaneet minua alas, on vielä mukava siivu kenttää jäljellä...

Ehdottomasti huvittavin juttu, mitä tässä kohdassa kävi, oli VIIDEN kiven samaan aikaan putoaminen kun itse seison pienen palikan päällä. Ei ollut pienintäkään mahdollisuutta selvitä :D 

Tämän kohdan jälkeen luvassa on lisää konekivääriukkeleita ja inhottavia kohtia. Kentän loppupuolella on yksi inha välibossi, mutta TMR onnistui löytämään jonkin salaisen oikoreitin mikä skippasi mukavan pätkän kenttää, mm. tämän välibossin. Välibossista olisi toki saanut kolme lisäriä, mutta luultavasti elämiä olisi mennyt enemmän mitä olisi saanut takaisin. Käytin myös yhtä speedrunia apuvideona ja jostain syystä hän ei käyttänyt tuota oikoreittiä. Ehkä se ei ollut vielä tuohon aikaan tiedossa. Loistava löytö joka tapauksessa, sillä kenttä olisi ollut huomattavasti hankalampi ja mennyt enemmän aikaa läpäisyyn.

Kun tästä kaameudesta on selvennyt, pudottaa normaali vihollinen raketinheittimen. Viimein pääsee tuotakin asetta käyttämään mikä on näkynyt valikossa ensimmäisestä kentästä asti. Tällä ei kannata kuitenkaan normaaleja vihollisia tykitellä mitä tulee vielä muutama kappale vastaan. Raketinheitintä täytyi käyttää seuraavaksi tulevaa pelin toiseksi viimeistä pomoa, helikopteria vastaan.

Peli tarjoilee 11 raketinheittimen ammusta - miksi kymmenen kun voi mennä suoraan yhteentoista. Helikopteriin on todella hankala osua. Se ei vaadi kuin neljä osumaa, mutta Harry lensi nurin jatkuvasti kun osui helikopterin ammuksiin. Harrylla kesti tovi keräillä itseään helikopterin ammusten jälkeen. Ammukset tekivät aivan älyttömästi vahinkoa ja tässä ei kovin pitkään saanut toheloida tai Game Over odotti.

Kun tästä selviää, on enää viimeinen vastus, Anaconda jäljellä. Jäätävän kokoinen lihava mies seisoo tasolla joka liikkuu ylös- ja alaspäin. Tässäkin henki lähti todella liukkaasti Anacondan ammuksista. Ukko vaatii neljä raketinheittimen ammusta, mutta siihen tehoaa onneksi myös Magnumin ammukset.

Elämiä täytyy olla jäljellä useampia, tai ei ollut mitään toivoa tätä kaveria vastaan. Monesti kävi niin, että joko olin tuhlannut liikaa raketinheittimen ammuksia helikopteriin tai sitten minulla oli liian vähän lisäreitä jäljellä. Jäätävän pitkän grindauksen jälkeen sain viimein sellaisen suorituksen, että minulla oli seitsemän raketinheittimen ammusta ja reilusti lisäreitä.

Mutta pienessä jännityspaniikissa menin vahingossa liian lähelle reunaa ja putosin rotkoon. Kuoleman jälkeen homma alkoi sellaisesta kohdasta, että helikopteri olisi pitänyt tuhota uudelleen. Ai että kirpaisi, sillä tämmöisen suorituksen saamiseen meni pitkä tovi.

Jokin verran meni aikaa, mutta pääsin viimein uudelleen viimeiselle pomolle, mutta tällä kertaa minulla oli vain kolme raketinheittimen ammusta kun niitä tuhlautui liikaa helikopteriin. Elämiä onneksi oli mukava määrä ja yritin pitää pääni kylmänä. Osuin kaikilla raketeilla Anacondaan ja vaihdoin Magnumiin.

Huomasin samalla, että minulla ei ollut enää kuin kaksi lisäriä jäljellä ja muutama energia. Tähtäsin Magnumilla yläviistoon ja aloin tykittämään. Ei varmaan ihan älyttömästi energiaa jäänyt jäljelle, mutta sain kuin sainkin ukon nujerrettua.

Kylläpä tuntui hyvältä, kun peli viimein meni läpi. Hyi hittolainen.

Todella tuskainen pelikokemus oli tämä. Älkää hyvät ihmiset koskaan edes testatko tätä peliä, ei ole minkään arvoinen kokemus. Tai oikeastaan, alkukuvan voi käydä katsomassa ja Harryn löpinät kuuntelemassa, sen jälkeen pelin voi sulkea.