Commando

Games Beaten: 468/710

Genre: Run and Gun

Goal: Destroy Enemy Base (Level 4-4)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 5/10

Super Joen täytyy tuhota vihollisarmeija sinun taitojesi avulla. Ainoastaan konekiväärillä ja rajoitetuilla kranaateilla varustettuna, sinun tehtävänäsi on pelastaa panttivangit ja pitää viholliset aisoissa jotta he eivät pysty hallitsemaan maailmaa.

Super Joen täytyy olla tarkkaavainen jotta hän löytää piilotetut hahmot jotka antavat hänelle uusia voimia ja pisteitä. Myös salaiset tikapuut voivat avata salaisia paikkoja missä panttivankeja pidetään vankeina.

Vai että Commando NESillä. Ei, tätä ei kuitenkaan tule sekoittaa vuonna 1985 ilmestyneeseen testosteronia pursuavaan legendaarisia one linereitä sisältävään Arnold Schwarzeneggerin tähdittämään leffaan. Tämä peli on itse asissa ilmestynyt puoli vuotta ennen tuota leffaa joten roolit voisivat olla hyvinkin toisin päin!

Capcom tälläisen pelin väsäsi aikoinaan Arcadelle ja sitä on sitten käännetty jos jonkinlaiselle aparaatille, NES mukaan lukien. NES-versio koki päivänvalon vuonna 1986, eli mistään kovin tuoreesta NES -pelistä ei ole kysymys ja sen kyllä huomaa. 

Koko pelaamisen ajan oli sellainen fiilis, että milloin peli kaatuu tai glitchaa niin, että pelaaminen ei enää onnistu :D

Peli sisältää vain neljä kenttää, mutta tässä on taas tälläinen "hauska" juttu, että nämä samat kentät täytyy pelata neljästi läpi ennen kuin peli lopullisesti päättyy. Vaikeusaste nousee aina hieman kun lähdetään uudelle rundille.

Pelissä ohjaillaan Super Joe -nimistä ukkelia joka on varustettuna konekiväärillä ja kranaateilla. Konekiväärissä on loputtomat kudit, mutta kranaatteja on rajoitettu määrä. Niitä saa kyllä lisää kenttien varrelta. Kranaateilla sai mukavasti useamman vihollisen kerrallaan tapettua.

Myös vallihautojen ynnä muiden esteiden takana lymyilevät pahikset sai tapettua helposti kranaattien avulla. Konekiväärin ja kranaattien tehoa pystyi parantamaan, mutta en ole ihan varma miten se tapahtui. Ohjekirja ei moista kerro ja pelin hektisen tyylin vuoksi ei tullut ihan niin tarkkaan seurattua asiaa. 

Tällä ei nyt sen suurempaa merkitystä ollut, sillä kuolemasta nämä asiat nollautuvat ja kuolemista tässä tapahtui jatkuvasti. Iloisena yllätyksenä tämä peli sisältää loputtomat continuet! Kolmen lisärin voimin lähdetään vihollisia tappamaan ja jos menetti, joutuu kentän alkuun.

Kentät eivät mitään järisyttävän pitkiä ole, mutta hektisyyden vuoksi muutamia niistä joutui yrittämään kerta toisensa jälkeen jotta kenttä meni läpi.

Kentistä löytyy piilotettuja luolastoja joihin mennään tikapuiden avulla. Ampuminen tai kranaatti tuo nämä tikapuut esiin. Luolista löytää lähinnä pisteitä kerryttäviä asioita, mutta voi niistä löytyä muutamia hyödykkeitäkin kuten lisäreitä.

Langatonta radiota, kiikareita tai luotiliiviä en onnistunut koskaan löytämään. Varmaan olivat piilotettu luoliin, mitkä olivat liian hektisissä kohdissa, että niitä olisi viitsinyt lähteä etsimään. Radion avulla olisi voinut tuhota kaikki viholliset ruudulta ja helikopteri olisi vienyt sinut toiseen ruutuun.

En ole varma mitä ruudulla haetaan tässä yhteydessä, sillä ohjekirjassa puhutaan ruudusta, mutta kyseessä voi olla ihan hyvin seuraava kenttäkin. Kiikareiden avulla olisi voinut paikantaa piilotetut luolastot suoraan ja luotiliivit olisivat suojanneet muutamilta luodeilta ja kranaateilta. 

No, ihan hyvin pärjäsi ilman näitäkin apuja vaikka melko kaoottista eteneminen välillä olikin.

Ensimmäinen kierros meni suhteellisen kivuttomasti, mitä nyt muutamia kuolemia tuli pelin jippoja opetellessa. Kentissä on onneksi jatkopaikkoja jos vain lisäreitä on jäljellä. Pomotaistelut olivat aikamoista kaaosta, sillä niissä täytyi tietty määrä vihollisia tuhota jonka jälkeen taistelu loppui.

Taistelussa on jokin pääjehu, mutta häntä en onnistunut kertaakaan tappamaan kun täytyi keskittyä muihin päälle hyökkääviin vihollisiin. Hetken vihollisten tuhoamisen jälkeen tämä ukkeli heilutteli valkoista lippua tappion merkiksi ja kun loputkin viholliset on nujerrettu, siirrytään seuraavaan kenttään.

Tämän pelin kohdalla kävi niin, että minun piti hieman testailla peliä, mutta homma eteni mukavasti ja loputtomat continuet olivat iloinen yllätys, niin annoin sitten vaan mennä. Eipä siinä älyttömän kauaa mennyt kun olin jo viimeisellä kierroksella.

Jokaisella kierroksella viholliset hieman nopeutuvat ja he alkavat ampumaan enemmän. Vielä kun tämä peli on kunnon glitch-fest, niin välillä oli hieman hankalaa nähdä, mitä pitäisi tehdä. Viholliset saattoivat kadota randomisti, panokset osuivat selkeästi Super Joeen, mutta menivät läpi. Ehkäpä tämän vuoksi Joen etuliitteenä on Super.

Neljäs kenttä oli lähes jokaisella kierroksella hankala. Luotia lentelee älyttömästi ruudulla ja kenttä sisältää "olisi pitänyt tietää" -tyylistä trollausta kun autoja ajaa ruutuun jyräten Super Joen jos vain käveli eteenpäin.

Viimeinen kierros meni aika huvittavasti, sillä kaikkia muita kenttiä yritin useampaan kertaan, mutta viimeinen meni vain yhdellä kuolemalla :D Tässä oli kyllä reilusti tuuria mukana, sillä lopputaistelussa hengenlähtö oli hiuskarvan varassa. Kolmannen ja neljännen kierroksen välillä ei suurta eroa enää ollut vaikeusasteen suhteen joten varmaan tämä oli osa syy miksi viimeinen kenttä meni näppärästi läpi.

Trollaavat autotkin käyttäytyivät samalla tavalla joten sain nekin väistettyä kerrasta. 

Tässä pelissä on ehkä NESin suloisimmat lopputekstit siitä syystä, että hieman kankealla englanninkielellä kiitellään pelaajaa. Jotenkin todella sympaattista :) 

Ei tämä hullumpi peli ollut, mutta ikä paistaa pahasti läpi. Onneksi tässä on loputtomat continuet, sillä ilman niitä arvosana olisi ollut matalampi. 

Odotin, että joudun tämän kanssa taistelemaan pidempääkin, mutta loputtomat continuet pelastivat siltä urakalta!

Bad Street Brawler

Games Beaten: 467/710

Genre: Beat 'em Up

Goal: Defeat Duke's Sensei (Stage 15)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 6/10

Lakia rikkovat roistot, huligaanit ja sirkuksesta karanneet luopiot hallitsevat julmia katuja. Meno on kuin suoraan eläintarhasta! Kaupunki ei ole turvallinen ja asukkaat elävät jatkuvassa pelossa. 

Sinä olet Duke Davis - entinen punkkirokkari ja maailman coolein taistelulajien harjoittaja joka tekee asiat omankädenoikeuden mukaan. Olet hoikka ja ilkeä huligaanientuhoamiskone! Palaat kotikaupunkisi kaduille ultimaattisena rauhanpuolustajana!

Pahuutta on jokaisessa puskassa ja vaaroja nurkkien takana - OLE VAROVAINEN! Sinun tehtävänäsi on lähettää pahikset raivokkaiden nyrkkien sekaan sekä tiukkaan jalkatoimintaan. Tämä on loputonta taistelulaji-hulluutta!

Päihitä kelvottomat jo tänään ja katso julmien hajaantuvan!

Jälleen yksi peli, mitä olen yrittänyt hieman vältellä. Välttely kuitenkin loppui viimein kun kaverini sen meni minulle valitsemaan. Joskus aikoinaan hieman katselin, kun Retku tämän kanssa tuskaili ja ei kyllä käynyt kateeksi. Tätä enempää en oikeastaan pelistä tiennyt.

Peli meni auttamatta siihen kategoriaan, että en edes yritä ilman apukeinoja läpäistä peliä. Katselin Youtubesta muutamia videoita ja speedruneja hyvien vinkkien toivossa. Kyllähän vinkkejä ihan mukavasti tulikin jotka auttoivat tämän hurjan pelin läpäisemisessä.

Tämä kyseinen peli on NESin kahdesta ainoasta "virallisesta" Power Glove -hanskajulkaisusta. Eli halutessaan tätä pystyy pelaaman normaalin ohjaimen sijaan tuolla legendaarisella hansikkaalla. Tämä kyseinen hanska on varmaan monelle tuttu AVGN:n videoiden myötä.

Kun Youtube -videoita katselin vinkkien toivossa, samalla selvisi, että hanskan käyttö tämän pelin kohdalla on täyttä puijausta. Peliä ei oikein hanskan avulla pysty pelaamaan, pelihahmo ei liiku järkevästi. Ei tämä nyt ihan pelikelvoton hanskan kanssa ole, mutta tuo ainakin aika rajusti lisää vaikeusastetta jos sillä haluaa yrittää läpäisyä :D

Itse valitettavasti päässyt testaamaan sillä en vielä omista Power Glove -hansikasta. Hanskan käyttö pelaamisen aikana antaa kyllä erittäin hyvän edun, sillä pomot pystyy tuhoamaan yhdestä iskusta.

Mutta tällä edulla ei oikein suurempaa merkitystä ole kun pelaaminen on niin överivaikeaa :D Toki voisihan sitä niin tehdä, että vaihtaa hanskassa olevan normaalin ohjaimen käyttöön kentän ajaksi ja sen jälkeen sitten tuhoaa pomon yhdellä iskulla hanskan avulla.

Joka tapauksessa aika naurettavaa kuluttajan huijausta. Muutenkin koko Power Glove on yksi suuri vitsi, ei pelit sen kanssa kovin hyvin toimi. Vaikka tämän pelin kannessa mainostetaankin Power Glovea, ei ohjekirjassa siitä mainita sanallakaan.

TMR alkuun yritti hanskan avulla läpäisyä, mutta luovutti aika nopeasti homman suhteen todeten asian liian brutaaliksi.

Peli itsessään on sivusta kuvattua mäiskintää hieman Double Dragonin ja Renegaden hengessä. Peli sisältää viisitoista kenttää ja kaksi continuea. Peliä lähdetään pelaamaan kolmella lisärillä, mutta aina kun onnistuu keräämään 10 000 pistettä, saa yhden lisää! Kentät eivät mitään järisyttävän pitkiä ole, mutta RNG on se syy, mikä tekee tästä aika pirullisen.

Jokaisen kentän alussa on ns. harjoitteluruutu missä saa testata hieman Duken liikkeitä. Tätä kannattikin harrastaa, sillä hahmon liikkeet vaihtuvat jokaisessa kentässä erilaisiksi. Liikkeitä on kolme kappaletta per kenttä ja ne tehdään A, B ja A+B nappeja käyttämällä.

Todella uniikki idea, empä ole aikaisemmin kuullut tälläisestä, että liikkeet vaihtuvat kenttäkohtaisesti. Tämä tuo oman mausteensa vaikeusaste-soppaan, sillä muutamissa kentissä on huomattavasti heikommat liikkeet kuin toisissa. Parhaimmilla liikkeillä vihollisia voi käytännössä pitää paikallaan eikä ne voi tehdä mitään :D

Hieman huonompien liikkeiden kentissä täytyy sitten käyttää enemmän luovuutta jotta epäreilu RNG ei pistä liikaa kampoihin. Osa liikkeistä on täysin kieliposkella suunniteltu, sillä repertuaarissa on mm. kutittelua ja korvapuusteja perus liikkeiden lisäksi.

Kentissä on aikaraja ja joissain kentissä ei saanut kovin paljoa jäädä hidastelemaan jotta aika riittäisi. Jos aika menee loppumaan, ei kuolo korjaa saman tien vaan energiat lähtevät pois yksi kerrallaan. Näin on pieni mahdollisuus selvitä seuraavaan kenttään jos viimeisillä voimillaan saa pomon mukiloitua. Tätä ei kuitenkaan itselleni käynyt, aika harvoin kuitenkin ajanloppuminen osoittautui ongelmaksi.

Hieman vaikuttaisi siltä, että peli on tarkoituksella tehty parodiatyyliin. Toki voi niinkin olla, että hieman hymyilyä aiheuttavat tilanteet ympäri peliä on tarkoin harkittuja nerokkuuksia...jota epäilen vahvasti. 

Ruudun yläreunassa olevat rakennukset edustavat kentässä edettyä matkaa ja lopussa odottaa jokin isompi pomovastus tai läjä perusvihollisia. Peli on hieman hämmentävästi toteutettu, sillä läheskään kaikkea ei tarvitse tappaa, vaan voi kävellä suoraa niin pitkälle kun peli vain sallii.

Kun ruutu viimein pysähtyy, tällöin täytyy "pakolliset" viholliset niitata jotta pääsee jälleen kävelemään eteenpäin. Yleensä mäiskintäpeleissä täytyy kasa vihollisia tappaa jotta peli etenisi, mutta tämä onkin ihan toista maata!

Huvittavaa kun kävelee ruudun pysähtymiskohtaan ja perässä juosseet viholliset yllättäen sitten luovuttavat ja juoksevat pois. Eivät ilmeisesti halunneetkaan tapella. Joskus perässä juoksijat jäävät ruutuun härväämään ja ne täytyy saada pois jotta "oikeat" viholliset ilmestyisi. Tähän riittää yksi isku jonka vaikutuksesta he pakenevat pois. Välillä viholliset tekevät sen ihan automaattisesti ilman mukilointia.

Erityismaininnan ansaitsee pelihahmo Duken erittäin huvittava kävelytyyli. Se näyttää nimittäin siltä, että kaveri hieroisi muniaan samalla kun kävelee eteenpäin :D 

Viholliskaarti on melko huvittavaa sorttia, sillä löytyy sirkuskääpiöitä, punkkareita, koripallopelaajia ja jotain Elviksen näköisiä maassa kieriviä ukkoja. Yhtenä huvittavana "easter eggina" on jos koiravihollista menee kutittelemaan sellaisessa kentässä, missä tämä liike on saatavilla, koira saa mukiloinnin sijaan rapsutuksia :D Toki tämä rapsuttelu on koiralle kohtalokasta, henki lähtee joka tapauksessa :(

Kentän päätteeksi sankarimme heittää vihollisilta napatut aseet syrjäisellä kujalla sijaitsevaan roskikseen jotta rikollisuus vähenisi! Ehkä olisi ollut fiksumpaa säästää esimerkiksi jokin ase jotta olisi saanut hieman paremmin pahiksia tuhottua.

Kun kenttää kulkee eteenpäin, välillä ruudun jompaan kumpaan reunaan ilmestyy pieni ukkeli joka ohjekirjan mukaan on vakooja. Tämä ukko nakkaa ruudulle joko karkuun lentävän sydämen jonka napatessaan saa energiat täyteen tai sitten pommin joka vie ison siivun energiaa. Tämä on ihan täysin RNG:n päätettävissä mitä herkkua sitä onkaan luvassa. Onneksi kuitenkin RNG oli pelaamiseni aikana enemmän sydämen puolella kuin pommien. 

Pommeista ei onneksi kummempaa vaaraa ollut, sillä räjähdys ei vaikuttanut jos onnistui saamaan pommin ruudun ulkopuolelle. Tämä oli todella helppo toteuttaa, vain muutamilla kerroilla menin räjähtämään pommiin.

Välillä kyllä oli todella tarkkoja tilanteita, että ilman tuurilla saatua sydäntä ei olisi meno kovin pitkälle jatkunut. Kentät alkavat vielä ihanasti täysin alusta jos siinä menee kuolemaan, oli sitten missä kohtaa kenttää hyvänsä.

Pieni ukkeli toimittaa myös vihollisen virkaa muutamassa kentässä. Ruudun reunaan ilmestyykin pienemmän ukon sijaan isompi ukkeli ja hänen takkinsa alta ilmestyy tämä pieni kaveri ja tässä tapauksessa se on aina vihollisen roolissa. Mahdollisen herkkusydämen sijaan tuleekin mekaanista nyrkkiä naamaan, mutta onneksi tämän oppi todella nopeasti eikä ukko päässyt enää yllättämään.

Pelissä on vain muutama isompi pomovastus, muuten taistellaan ihan perus vihollisia vastaan kentän lopussa. Normaaleja vihollisia vastaan taistelut ovat selkeästi pahempia, sillä kun vihollisia on ruudulla useampi kappale, pirullinen RNG saattoi pilata kaiken sekunneissa. Pahimpia pomotaisteluita olivat ne, missä oli Elviksen näköisiä vihollisia mukana.

Heidän käytös on todella arvaamatonta eikä niihin voi tehdä vahinkoa silloin kun he pyörivät maassa. Joskus viholliset vain murjoivat Duken hengiltä sen kummempaa armoa antamatta. Ei vain pystynyt tekemään yhtään mitään, reilu peli :D

Yhdeksännen kentän pomo on siitä erikoinen, että siihen ei tehoa kuin yksi ainoa liike. Onneksi tämän liikkeen avulla pomo ei kykene tekemään mitään kunhan vain ajoittaa liikkeen tekemisen oikein. En kertaakaan ottanut tältä pomolta yhtään osumaa :D

Ehdottomasti pelin hankalimmat kentät opetella olivat 8, 10 ja 15. Etenkin kahdeksas ja kymmenes, niissä meni aikaa tuhottomasti, että sain homman rullaamaan ilman ongelmia. Hankalan näistä kentistä tekee heikommat liikesarjat. Joutui käyttämään perus potkuja ja ottamaan riskejäkin jotta ikävät kohdat sai selvitettyä.

Aluksi en millään meinannut päästä kasikentän ohi. Ongelmana oli lähinnä kentän pomo joka koostui kahdesta skeittipojasta. Kun skeittipojilla on kuolemattomuusaikaa, niin niihin oli todella hankala osua jos pojat skeittailivat erisuuntiin. Silloin kun he sai kulkemaan samaan suuntaan ja ajoitettua iskurytmityksen oikein, ei ollut mitään ongelmaa taistelun kanssa. Tämä kuitenkin vaati hieman RNG:tä.

Toinen jumipaikka oli kenttä kymmenen. Kenttä sisältää pahoja vihollisia ja täytyy edetä aika pitkälle, ennen kuin ensimmäinen pikku ukkeli ilmestyy ruudulle mahdollisen sydämensä kanssa. Pomona toimii vielä sirkuskääpiö ja Elvis joiden yhdistelmä on yksi pirullisimmista koko pelissä. Kääpiö viskelee voimakuulia ja Elvis pyörii maassa, upeaa. Välillä kääpiö heitteli voimakuulaansa niin nopealla tahdilla, että ei kerinnyt tekemään iskua Elvikseen. Elvis saattoi hallitsemattomasti kieriskellä Duken päälle ja siinähän sitä oltiin kunnon lukkotilanteessa.

Hieman yllättäen seuraavat kentät aina viimeiseen asti olivat melko helppoja, syynä tähän on todella hyvät liikesarjat. Viimeinen kenttä sitten otti luulot pois ja sai todella tehdä töitä, että pääsi viimeiselle pomolle asti. Kenttä sisältää kolme erilaista Elvis -settiä...kolme! :D

Nämä Elvikset ovat helposti pelin ärsyttävimmät viholliset. Yksinään eivät kovin pahoja ole, mutta kun mukaan heitetään jokin toinen vihollinen, niin voi pojat mikä mylläkkä alkaa. Elviksiä täytyi manipuloida jotta he lopettaisivat pyörimisliikkeensä. Tämä ei aina onnistunut jos ruudulla härväsi jokin muu vihollinen. 

Viimeisen kentän ensimmäisessä osiossa on vastassa kaksi Elvistä, mutta onneksi tätä ei tarvitse hoitaa, riittää vain kun onnistuu hyppimään Elvisten ohi. Jos ei tässä onnistu, kuolema on aika varma, sillä Elviksien pyörimisliikkeet imevät energiat nopeaan tahtiin eikä Dukella oikein pääse liikkumaan karkuun.

Toisena settinä vastassa on Elvis ja punkkarinainen joka on myös aika paha jos hän päättää saada psykoosikohtauksen jonka seurauksena heittelee puukkoja älyttömään tahtiin. Tähän vielä mukaan Elviksen pyörimisliike niin kuolema on taattu.

Kolmantena settinä on Elvis ja skeittipoika. Tämä oli siinä mielessä helppo, että kun skeittaripojat tykkäävät skeitata hetkeksi ruudun ulkopuolelle, kerkeää keskittymään Elviksen mukilointiin. Kun kaikki nämä oli selvittänyt, vasta tässä vaiheessa kenttä tarjoilee ensimmäisen mahdollisuuden saada energiaa. Onneksi viimeinen pomo on lähellä ja häntä ennen saa jopa hurjat kaksi sydäntä joten ei niin väliä vaikka ei tätä aikaisempaa sydäntä olisi saanut.

Mutta aika brutaali kenttä kun pitää monta pahaa taistelua mennä lähes virheettömästi läpi jotta selviää seuraavasta aina kentän loppuun asti. Viimeisen pomon virkaa toimittaa jokin Bayou Billyn näköinen äijä varustettuna puukolla ja SINGOLLA :D

Ensimmäistä kertaa kun taisteluun pääsin niin sinkoa tuli armottomasti naamaan. Singosta menettää aivan tajuttomasti energiaa ja minulla olikin vain yksi palkki jäljellä. Lähellä se oli, että olisin jo tällä ensimmäisellä yrityksellä päässyt pelin läpi, sillä kun vain onnistuu pääsemään äijän luo, pystyy sitä aika helposti manipuloimaan ja heittelemään katuun.

Kuitenkin epäonnekkaasti väistin yhden nopean puukotuksen ja henki lähti. Onneksi vielä saman yrityksen aikana pääsin uudelleen kokeilemaan taistelua ja tällä toisella kerralla tiesin mennä saman tien ukon luokse, jotta hän ei kerkeä ampumaan singollaan.

Olipahan kyllä peli!

Hieman yllättäen nautin tämän pelaamisesta oikeastaan koko ajan. Ei vaikeusastekaan enää lopussa tuntunut niin jyrkältä kun oppi pelin metkut. Ei tämä mikään mestariteos ole, mutta ei kyllä NESin huonoimpiakaan. Jonkin verranhan tässä olisi parannettavaa, mutta graafisesti tämä on ihan menevää kamaa. Peli tottelee ohjausta ihan mukavasti, ainoana miinuksena D-padista tehtävä hyppääminen. 

Tämän vuoksi muutamia ”ei toivottuja tilanteita” sattui pelin tiimellyksen aikana. Ei kuitenkaan niin pahasti kuin aikaisemmin läpäisemässäni Rush'n Attackissa.

Musiikit eivät mitään erikoismainintaa ansaitse, ne olivat paikoitellen aika karseat. Mutta, ehkäpä niiden on tarkoituskin olla jos tästä haettiin jotain parodiapeliä :D

Advanced Dungeons & Dragons: Heroes of the Lance

Games Beaten: 466/710

Genre: Action/Adventure

Goal: Defeat Khisanth and Recover the Disks of Mishakal

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 5/10

Kolmesataa vuotta on kulunut kun muinaisten viha laskeutui Kryniin katastrofin muodossa. Merkki ilmestyi kaikkina kahtenatoista päivänä mitkä ennustivat katastrofin. Puut itkivät, palot levisivät hallitsemattomasti ja ilma kylmeni. Kykloopit rynnistivät tiensä läpi Ishtarissa sijaitsevan Kingpriest temppelin.

Kaikki merkit jätettiin huomioimatta ja kolmantenatoista päivänä tulivuorenpurkaukset levittäytyivät taivaalle ja roiskuivat ympäri maata. Katastrofista johtuneet pimeät päivät mursivat kansakunnat pieniksi, nahisteleviksi liittolaisiksi.

Ihmiset käänsivät selkänsä muinaisille perinteille, voimalle ja uskolle. Muistot mahtavia taikoja käyttävistä papeista unohdettiin ja asiaa alettiin pitää myyttinä.

Paha jumalatar, Takhisis, pimeyden kuningatar odotti oikeaa hetkeä. Hän on onnistunut herättämään hirvittäviä lohikäärmeitä ja luomaan draconian -rodusta koostuvan armeijan joka levittäisivät kuningattaren voimaa ympäri maailman. Kun Takhisis on saanut maat haltuunsa, voiman tasapaino siirtyy niin, että hän voi hallita koko maailmaa. 

Seikkaileva joukko joita kutsuttiin "Keihään Seuralaisiksi", ovat Krynnin ainut toivo. Seuralaiset ovat oppineet tiedostamaan Mishakalin kiekkojen olemassa olon mitkä sijaitsevat Xak Tsaroth raunioiden uumenissa. Kiekot edustavat voimakasta symbolia vanhimmasta parantaja jumalattaresta, Mishakalista.

Kiekkojen avulla todistetaan Mishakalin olemassaolo ja muinaiset perinteet voidaan herättää henkiin jolloin kosminen tasapaino palautuu. 

Mutta Takhisis tietää myös kiekkojen olemassaolon ja onkin lähettänyt mustan lohikäärmeen, Khisanthin vartioimaan niitä. Kiekkoja suojelee myös muut lohikäärmeet ja vastustajat. 

Pystyvätkö Seuralaiset palauttamaan kiekot ja ansaitsemaan tittelin "keihään sankarit"?

Kävin taannoin podcastissa vierailemassa tämän NES -projektini myötä ja ohjelman isäntä valitsi jakson päätteeksi minulle uuden pelin läpäisylistaan. Aavistuksen irvistytti, kun ilmoille kantautui nimi Advanced Dungeons & Dragons.

Olen yhden DnD pelin aikaisemmin pelannut ja se ei kovinkaan hauskaa hupia ollut. Tämä peli ei osu samaan RPG -genreen kuin aikaisempi läpäisyni vaan on enemmän Action/Adventure -tyylistä meininkiä.

Kun kerta näin harvinaislaatuinen pelinvalitsija oli kyseessä, en ajatellut heti heittää hommaa läskikisi ja yritinkin täysin omin voimin läpäistä peliä. Hieman alkoi ahdistaa pelin sokkeloisuus, kahdeksan hahmon seurue ja lukuisat kerättävät tavarat.

Loppujen lopuksi jouduin kuitenkin luovuttamaan ja hakemaan netistä hieman apua tähän seikkailuun. Pahoittelut Harri!

Peli on sivusta kuvattua actionia ja siinä seikkaillaan Xak Tsarothin sokkeloisissa rauniossa. Pelin maailma ei ole yhtä isoa aluetta, vaan homma on jaettu kolmeen kenttään.

Matkan varrelta löytyy jos jonkinlaista kerättävää juttua ja hurjia otuksia mitä tuhota. Kahdeksan sankaria on värvätty tehtävään tuhota paha Khisanth lohikäärme ja palauttaa Mishakal kiekot.

Hahmot ovat erilaisia niin statseiltaan kuin pituuksiltaan. Lyhyimmät kaverit pystyvät väistelemään ammuksia sen kummemmin kyyristymättä. Osa porukasta käyttää aseita apunaan ja loput turvautuvat magian voimaan.

Hahmojen järjestystä pystyi muuttamaan miten lystäsi ja sitä kannattikin ensitöikseen vaihtaa. Peli tarjoilee Prinsessa Goldmoonia aloitushahmoksi, mutta hän kannattaa siirtää pois kärkijoukoista. Prinsessa on tärkeä hahmo eikä hän saa kuolla. Pelikin tästä ilmoittelee jos energiat menivät liian vähiin.

Valitsin itse joukon kärkeen sellaisen hahmon kellä oli eniten lyöntivoimaa. 

Lähdin aluksi tutkiskelemaan peliä ihan ilman mitään sen kummempia apuja, mutta aika nopeasi huomasin kuinka sokkeloinen ja sekava pelin maailma on. Tämän jälkeen siirryin piirtämään karttaa, mutta tämä homma osoittautui mahdottomaksi, sillä pelin kompassi vaihtaa suuntaa sen mukaan kun astuu sisään uuteen huoneeseen.

Eikä siinä vielä kaikki, sillä välillä reitit ovien välillä eivät ole edes millään tavalla loogisia ja yhdestä ovesta saattoi warpata toiselle puolelle kenttää. Tässä kohtaa luovutin ja kaivoin valmiit kartat netistä. Tässä vaiheessa huomasin myös, että pelihän on jaettu kolmeen kenttään yhden ison sijaan.

Kentästä toiseen siirrytään putoamisanimaation saattelemana ja olinkin epähuomiossa käynyt toisen kentän alussa pyöriessäni ympäri hämäriä käytäviä. Valmiiden karttojen avulla meno helpottui huomattavasti ja läpäisyyn ei kovin kauaa tuhraantunut.

Hyvänä jälkiviisautena jos olisin tajunnut piirtää karttaa huone kerrallaan ja merkitä esimerkiksi kirjaimella mistä ovesta siirrytään mihinkin, olisin ehkä saanut itsekin selvettyä kentät ilman valmiita karttoja. Piirsin karttaa perinteiseen hahmon silmistä kuvattavaan RPG -pelin tyyliin ja se ei toiminut laisinkaan.

Tämä ei kuitenkaan käynyt tarpeeksi hyvin selväksi raunioissa pyöriessäni ja perinteinen ahdistus nosti päätään :( Mutta ei kaduta valmiiden karttojen piirtäminen, sillä tästä sai niiden avulla edes jollain tasolla siedettävämmän kokemuksen.

Vaikka kentistä löytyy vaikka minkälaista hienoa kerättävää kuten aseita, taikakääröjä ja taikaliemiä, mitään ei tarvinnut jäädä keräilemään. Pelin aloituskamoilla pärjäsi aivan mainiosti. Tämä selvisi aika nopeasti kun ensimmäisen kentän selvitin nopeasti sen kummempia tavaroita keräämättä.

Myöskään vihollisia ei tarvinnut sen kummemmin jäädä tappamaan, pomppi vain ohi. Tämäkin asia selvisi nopeasti, sillä heti ensimmäisessä kentässä vastassa oli vihollisia, mitä ei voinut tuhota, täytyi vain tykittää ohi. Myös suurin osa vihollisista on todella kestäviä ja ohi kulkemalla otti vähemmän osumaa kuin vihollisia vastaan taistelemalla.

Välillä vihollinen ei saattanut päästää ohi kovin helpolla ja energiaa kului, mutta ei hätää - pelistä löytyy haavoja parantava taika jonka avulla sai hahmojen energiat takaisin täyteen. Valikossa on näkyvillä taikapalkki joka kertoo kuinka paljon pystyy taikoja käyttämään, mutta palkki kuluu niin hitaaasti tyhjiin, että tästä ei tarvinnut välittää laisinkaan.

Löysin vielä toisesta kentästä jonkin kultaisen maljan jonka sisällön nautittuaan sai taikapalkin takaisin täyteen :D 

Eli kertauksena: mitään tavaroita ei tarvitse kerätä, vihollisia ei tarvitse tappaa ja taikojen avulla pystyy lähes loputtomasti parantaa hahmoja. Voisiko peliä vielä jotenkin helpottaa lisää? No totta kai voi! Pelissä on sisäänrakennettu tallennus ja lataus -mahdollisuus. Pystyi tallentamaan mihin kohtaan hyvänsä pois lukien viimeinen taistelu Khisanthia vastaan.

Peli sisälsi vielä ruhtinaallisesti kolme tallennuspistettä joita tulikin hyödynnettyä varmistaakseen, että ei tallenna liian tukalaan paikkaan. Nämä tallennukset toimivat samalla tavalla kuin Save Statet. Aika uskomaton ratkaisu näinkin lyhkäiseen peliin.

Ja lyhythän tämä on. Kävin huvikseni katsomassa speedrun aikaa ja sehän on huimat kuusi minuuttia ja 30 sekuntia :D Peli on todella kummallisesti rakennettu, että löytyy paljon hahmoja, taikoja, aseita ynnä muuta, mutta sitten ei tarvitse käyttää oikein mitään.

Yhtä taikaa jouduin käyttämään haavojen parantamisen lisäksi, sillä viimeisessä kentässä on käytävä missä vastaan tulee kaksi lohikäärmettä eri suunnista. Lohikäärmeiden liekit tekevät jäätävästi vahinkoa eikä niiden ohi voi kulkea. Tässä kohdassa täytyi käyttää taikaa mikä tekee sankarin hetkeksi immuuniksi lohikäärmeen liekeille.

Peli on siinä mielessä armoton, että jos johonkin tiukempaan viholliseen kuten tulta syökseviin lohikäärmeisiin jäi jumiin, ne söivät hahmot nopeasti hengiltä yksi kerrallaan. Tässä tilanteessa ei kannattanut tehdä muuta kuin ladata tallennus, sillä ei tiennyt tarvitsiko jotain hahmoa jonkin tietyn kohdan selvittämiseen.

Kun karttojen avulla kuljin eteenpäin, selviydyin noin puolessa tunnissa viimeiselle pomolle. Vastassa on hurja lohikäärme Khisanth jota ei niin vaan tapetakaan millä tahansa aseella. Tässä Prinsessa Goldmoon pääsee loistamaan ja hänen keihäänsä tappaa loharin yhdestä osumasta. 

Hieman tälläistä puzzle -elementtiäkin laitettu mukaan, että täytyi testailla erilaisia vaihtoehtoja mikä sitten tuhoaa loharin. Tämä oli hieman epäselvästi tehty, sillä yritin taika-ammuksella tuhota lohikäärmettä, mutta en ihan tarkkaan tiennyt, tekikö se edes vahinkoa. Pomon jälkeen löytyy vielä yksi kerättävä juttu eli nuo Mishakalin kiekot. Ensimmäisellä kerralla kävi niin, että kävelin kiekkojen luokse, mutta peli päättikin mennä loppukuviin ennen kuin olin kerinnyt nappamaan kiekkoja itselleni.

Loppukuvissa sitten voivoteltiin, että "onnea, mutta et kerännyt kiekkoja." No en kerännyt kun en kerinnyt keräämään vaikka kävelinkin suoraan niitä kohti ilman sen kummempia hidasteluja. Tästäpä en lannistunut, koska pelissä on nuo ihanat tallennukset joten ei kun vaan latausta pöytään ja yrittämään uudelleen.

Pelin kehveli olikin mennyt poistamaan tallennukseni jostain kumman syystä. Luultavasti sen vuoksi, kun pääsin loppukuviin. Onneksi kokemuksen syvällä rintaäänellä olin tallentanut useampaan tallennus-slottiin joten minun ei tarvinnut pelata kuin viimeinen kenttä uusiksi.

Eipä koko pelin pelaaminenkaan olisi ollut suuri rangaistus pituus huomioon ottaen, mutta olisihan se hieman ärsyttänyt kun mistään mestariteoksesta ei ole kyse. Toisella kerralla onnistuin nappaamaan kiekot talteen ja peli oli sitten siinä. Periaatteessa läpäisy olisi ollut hyväksyttävä ilman kiekkojen keräämistä, mutta se olisi tuntunut hieman väärältä jättää peli siihen.

Eipä tästä oikein mitään jäänyt käteen. Tietysti jos tämän olisi yrittänyt pelata ilman mitään karttoja, olisi joutunut huomattavasti enemmän pyörimään etsien oikeita reittejä. Tällöin olisi luultavasti joutunut hyödyntämään hahmojen erilaisia kykyjä.

Ainut vaihtoehto itselle olisi ollut vain ulkoa opettelu mistä ovesta pääsee mihinkin, sillä karttojen piirtäminen osoittautui niin mahdottomaksi hommaksi.

Jos tästä jotain positiivista täytyy sanoa, niin grafiikat ovat ihan miellyttävät ja musiikitkin ihan mukiinmeneviä. Kolmannen kentän ja loppukuvien biisit olivat oikein miellyttävät!

Varmaan kovimmille DnD -faneille tämä on ihan kiinnostavaa pelattavaa, itselle ei niinkään.

Hook

Games Beaten: 465/710

Genre: Platform

Goal: Defeat Hook (Stage 18)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 4/10

Kasvaa ja elää lakimiehenä, jolla on omia lapsia, Peter Banning ei koskaan ajatellut palaavansa Mikä-mikä-maahan. Itse asiassa, hän ei edes muistanut koskaan vierailleensa siellä! 

Mutta kun paha Kapteeni Koukku palasi kidnappaamaan hänen lapsensa, isoäiti Wendy virkisti Peterin muistia jotta hän muistaisi huolettomat päivät, milloin Peter kirmasi Lost Boysien kanssa Mikä-mikä-maassa. Peter Banning on Peter Pan!

Onnekkaasti Peter on aseistettu puisella miekalla isoäiti Wendyn kehottamana ja ystäväsi Tinkin neuvolla, olet hyvin varustautunut edessä oleviin seikkailuihin.

Peter Panina tulet kohtaamaan monia esteitä ja taistelemaan vihollisia vastaan jotta löydät lapsesi. Olet pakotettuna kohtaamaan monia merirosvo-haamuja ja zombeja. Mikä-mikä-maan metsässä kohtaat merirosvoja, banaaneja nakkelevia apinoita, köysitikapuita ja näennäisesti ylittämättömiä virtauksia.

Joissain kohdissa sinun täytyy lentää toisesta kohteesta toiseen ja napata marmorikuulua jotta pysyt ilmassa.

Matkan varrella kehität taitojasi jotta pystyt päihittämään Kapteeni Koukun ja vapauttamaan lapsesi. Jotta onnistuneesti saavutat Koukun ja päihität hänet, sinun täytyy löytää neljä erikoista esinettä. Tiedät milloin olet saanut nämä esineet, sillä näet erikoisen ruudun jossa näet mitä olet kerännyt.

Mutta Mikä-mikä-maa on iso saari ja Koukku taitava, vaikeasti tavoitettava hahmo. Edessä on monia vaaroja joita täytyy välttää ja sinun täytyy ohittaa jokainen niistä löytääksesi Kapteeni Koukun ja lapset.

Joten onnea matkaan ja pidä kiirettä, lapset odottavat!

Jälleen yksi kaverivalinta muiden pelien jatkoksi. Ocean komeilee jälleen ruudulla mikä ei yleensä lupaa kovinkaan hyvää. Tässä tapauksessa pelin laatu oli ihan ok, ei nyt mitään tajunnan räjäyttäjää, mutta ei nyt sitä ihan pahinta jätettäkään.

Peli on tyyliltään iki-ihanaa tasohyppelyä ja sitä harrastetaankin 18 kentän verran. Tässä pelissä ei edetä lineaarisesti, vaan voi itse valita kenttiä mihin mennä. Tämä on kuitenkin putkinäköisesti tehty, sillä pelissä vaaditaan tiettyjä asioita jotta pystyy menemään tiettyihin kenttiin.

Kenttiä valitaan karttanäkymässä ilmansuuntien avulla ja tämä oli aluksi todella hämmentävää. Välillä jonkin kentän nimi vilahti ruudulla kun selasi ilmansuuntia. Kun sitten yritti johonkin kenttään mennä, Helinäkeiju motkotti, että "et voi vielä mennä kun sinulla ei ole sitä ja tätä mukanasi."

Kun sitten viimein johonkin kenttään pääsi sisälle, heti vastaan tuli tuttua Oceanin laatua. Pelissä on täysin sama ongelma kuin aikaisemmin läpäisemässäni Darkmanissa, tässä ei osu yhtään mihinkään. Peter Panin miekka on kuin pieni tikku jolla hän yrittää tökkiä hurjia merirosvoja.

Onneksi tässä pelissä pystyi hyppimään vihollisten yli suurimmaksi osaksi joten paskat osumat eivät pelinautintoa sen enempää pilanneet. 

Tasoloikkakentissä ei vaan voi suoraan juosta maaliin, vaan tässä täytyy ensiksi keräillä tietty määrä juttuja. Vasemmasta yläkulmasta näkee, mitä pitäisi keräillä ennen kuin Exit aukeaa. Kerättävät keskittyivät lähinnä syötäviin asioihin, muutamassa loppupuolen kentässä täytyi keräillä kultakolikoita. Jostain syystä pelintekijöiden kieroutuneen huumorintajun vuoksi kaikki asiat kerättävistä aina energioihin rullaavat vuorotellen ruudulla.

Sen ymmärrän, että välttämättä kaikki kerättävät jutut eivät mahdu samaan aikaan ruudulle sillä tässä keräillään muutakin kuin vain Exitin avaavia juttuja, mutta että energiatkin rullaavat samaan syssyyn. Sen olisi voinut sentään laittaa erikseen. Rasittavaa pysähtyä paikalleen varmistaakseen, että on tarpeeksi energiaa jäljellä, sillä kuolemasta joutuu kentän alkuun.

Muita kerättäviä juttuja ovat sormustimet millä saa Helinäkeijun hyökkäämään vihollisia vastaan. Nämä ovat rajallisia ja kannatti miettiä, milloin moisen haluaa käyttää. Muutamassa kentässä on pakollista säästää Helinän hyökkäys johonkin tiettyyn kohtaan tai muuten siitä ei päässyt eteenpäin. Huvittavasti viholliset lentävät taivaan tuuliin sätkien ilmassa :D

Löytyy myös marmorikuulia jotka saavat Peterin hyppimään ilmassa! Tätä ei voi kuitenkaan tehdä missä hyvänsä, vaan kun ruudulla näkyy jotain tähtipölyhommelia, ainoastaan siinä pystyy hyppimään. Nämäkin ovat tietysti rajallisia ja jos liikaa pyörii kentässä ympyrää tuhlaten kaiken, pulassa olet.

Pelin kentät eivät suinkaan ole kovinkaan suoraviivaisia vaan pieniä sokkeloita joihin kerättävät jutut on jemmattu ympäriinsä. Pahimpia ovat luolakentät, sillä niissä on jokin tyyppi kuka on perso kakuille ja hän ei päästä ohitse ennen kuin on löytänyt tarpeeksi kakkuja.

Tämä oli aluksi todella hämmentävää, sillä olin missannut yhden kakun ja lukenut Helinän alkulöpinät hieman huolimattomasti - ukkeli ei vaan päästänyt ohi ja täytyi oikein päätä raapia, että mitähän ihmettä.

Pelissä on muutamia erilaisia kenttätyyppejä jos puhutaan tasoloikista, mutta ne kaikki ovat idealtaan samanlaisia. Täytyy etsiä kamaa jotta pääsee Exitiin. Luolakentistä löytää metallipaljastimen ja aluksi innostuinkin tästä, että nyt täytyy etsiä tavaroita sen avulla.

Mutta vielä mitä - mokoman aparaatin avustuksella löytää vain arkkuja joista saa pisteitä. Hip hip huraa...

Variaatiota peliin on saatu ihan mukavasti kun tasoloikkakenttien lisäksi Pan laitetaan mereen sukeltelemaan simpukoiden toivossa. Tämän lisäksi vielä pääsee lentelemään mistä itselle tuli vahvasti mieleen vanha kunnon Hugo -peikon seikkailut.

Lentely-osion ilmapallot ja pilvet muistuttivat todella paljon Hugoa :D Lentelyt olivat melko turhaa kamaa, sillä hetken lentelyn jälkeen homma olikin jo ohi ja Pan laskeutui maan pinnalle.

Ohjekirjassa kerrotaan, että samaisia marmorikuulia keräilemällä, mitä on ripoteltu tasoloikkakenttiin, Pan pysyy ilmassa lentämisen aikana. Tämä on kyllä hevonkukkua, sillä ensimmäisellä kerralla väistelin vain kaiken kun luulin, että jokainen asia satuttaa. En edes huomannut marmorikuulia ilmapallojen päässä roikkuvien dynamiittien joukosta.

Ehkä myöhemmissä lentelyissä tarvitsi keräillä kuulia ilmassa pysymiseksi, mutta tätä en voi varmaksi sanoa kun loppupuolella keräilin kaikkea mahdollista kun lentelyt kävivät hieman tylsäksi.

Viimeisenä erilaisena pelimuotona on miekkataistelu. Tätä näkee vain kaksi kertaa pelin aikana ja homma on suhteellisen kankeaa. Tavoitteena on saada vastustajalta paita pois päältä (mitä?) ennen kuin hän tekee saman sinulle. Tämä paidan riisuminen koskee vain ensimmäistä versiota tästä miekkataistelusta.

Miekalla voi sohia kolmelle eri korkeudelle ja ilmeisesti olisi pitänyt lukea mitä vastustaja tekee, mutta itse vain sohin menemään ihan tuurin sävyttämänä. Paras taktiikka oli hypätä vastustajan yli jolloin hän hetken aikaa katselee Panista poispäin ja sitten yrittää saada osumaa aikaiseksi.

Ihan kiva lisä peliin, mutta toteutus liian kankeaa jotta tästä olisi voinut nauttia.

Aluksi pelaaminen oli melkoista suhimista ympäriinsä yrittäen päästä edes johonkin pelatavaan kenttään. Pääsin ensimmäisellä yrityksellä itse Kapteeni Koukkua vastaan taistelemaan ja aluksi luulin, että tässä on mukavasti laitettu loputtomat continuet. Niiden määrää ei kerrota missään vaiheessa peliä ja ajattelin Oceanin olevan hieman höveliäämmällä päällä asian suhteen.

Koukku olikin paha vastus ja elämät kuluivat. Viimeiset elämät kuluivat ja tämän jälkeen kursori olikin Start -kohdassa ja peli alkoi alusta. Tämä hieman harmitti, sillä ihan mistään lyhyestä seikkailusta ei ole kysymys. No, kun pelin metkut tiesi, niin toisella yrityksellä peli menikin läpi.

Viimeiset kentät olivat hieman rasittavia sillä peliruutu tärisi erittäin inhottavasti. Tässä oltiin selvästi haettu laivan huojumis-efektiä, mutta lopputulos oli vain hieman pahoinvointia aiheuttavaa.

Jotta pääsee syvälle Kapteenikoukun alueelle, täytyy neljä erikoistavaraa saada haltuunsa. Nämä löytyvät aika kivuttomasti, sillä ne tulevat vastaan kun kentistä etsii pakollisia kerättäviä juttuja. Eli tavallaan ihan realistinen kokemus!

Kun Koukun luokse pääsin uudemman kerran, taistelu hieman kuumotti, sillä Koukku antoi todella pahasti pataan ensimmäisellä yrityksellä. Onnistuin pääsemään Koukun taisteluun kaikki continuet taskussa ja minulla olikin reilusti yrityksiä treenailla taistelua. Taistelu on samalla tyylillä toteutettu kuin strippaustaistelu Rufion kanssa.

Tässä vain se erona, että molemmilla on selkeät energiapalkit. Taistelua häiritsi jokin Kapteeni Koukun alamainen joka laittoi joulukoristetta muistuttavan asian Peter Paniin kiinni. Tämä esti hyppäämisen ja koriste täytyi karistaa pois jotta pystyi uudelleen hyppäämään.

Alamainen ilmestyi satunnaisesti neljästä eri kohdasta ja hänen liikkeitään oli todella hankala seurata samalla kun yritti taistella Koukkua vastaan. Keksin tähän taisteluun erittäin oivan taktiikan! Menin ruudun vasempaan reunaan ja hyppäsin paikallaan jonka jälkeen iskin Koukkua miekalla.

Tämä toimi todella hyvin ja pääsin taistelun läpi ottamatta yhtään osumaa :) Tämän keksimiseen ei mennyt kovin montaa elämää ja aluksi todella hankalalta vaikuttanut taistelu muuttui leppoisaksi läpsyttelyksi.

Kun Koukku oli hoideltu, tästä palkittiin "upeilla" loppukuvilla missä jälleen kerran Helinäkeiju härväsi tekstien edessä. Aluksi aika käppäiseltä tuntunut peli muuttuikin ihan ok seikkailuksi. Vaikka pelissä onkin paljon parannettavaa, nautin pelaamisesta.

Vaikka kentät ovatkin sokkeloisia keräämistä vaativia, eivät ne kovin pitkiä olleet ja rauhallisella etenemisellä ne sai hoideltua ilman sen kummempia ongelmia. Typerää pelisuunnittelua, että joutuu käyttämään rajallisia asioita jotta kentän saa suoritettua.

Tämä olisi toiminut suoraviivaisessa kentässä paremmin, mutta onneksi pakollisia tavaroita sai kuitenkin aika paljon, niin ympäri pyörimiseenkin oli varaa. Tämä menee listalle "kerran läpäistävät" pelit.

Uncharted Waters

Games Beaten: 464/710

Genre: Simulation/RPG

Goal: Rescue the Princess

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 6/10

Vuonna 1502, kymmenen vuotta mahtavan Columbuksen matkan jälkeen, sinä otat nuoren Portugalilaisen kapteenin roolin. Tehtävänäsi on saavuttaa kunniaa ja palauttaa jalon sukusi nimi kukoistukseensa.

Tämä ei tule olemaan helppo tehtävä. On paljon kaukana olevia satamia etsittävänä, taisteluita merirosvoja vastaan, ryöstää mittaamattoman arvokkaita aarteita ja pelastettava kaunis prinsessa!

Olet seikkailija 1500-luvulla ja osaat löytää omat tiesi unelmiin. Ota osaa kaupustelijan elämään ja tee vaihtokauppaa arvokkaista esineistä. Tai ole armoton merirosvo ja pistä muut maksamaan maineestasi.

Päätä oma kohtalosi kun seilailet avomerellä. Ankkurit ylös!

Oli sellainen fiilis, että tekisi mieli pelata jotain simulaatiopeliä tai vaihtoehtoisesti RPG peliä. Harvemmin tälläisiä mielenhäiriöitä esiintyy, mutta asialle on tehtävä jotain kun moinen tapahtuu.

Selailin pelilistaa ja sieltä löytyi lääke molempiin vaivoihin! Yhden pelin kuvauksesta löytyi sekä simulaatio, että RPG. Tämähän passasi mainiosti ja ei kun Uncharted Water tulille.

Peli on vanha, alunperin kotitietokoneille julkaistu seikkailu. Tällä tuskin on mitään tekemistä Uncharted -pelisarjan kanssa mitä on julkaistu pleikkareille. Ehkä jokin muinainen suunnannäyttäjä, korkeintaan. 

Tämä on pelkkää mutuilua kun en näitä pleikkaripelejä ole koskaan pelannut enkä asiasta tarkemmin selvää ottanut.

Pelissä ideana on seilailla ympäri maailmaa haalimassa menetettyä mainetta takaisin ja saada suvun nimi taas kukoistamaan. Mainetta voi haalia muutamalla erilaisella tavalla kuten etsimällä uusia kaupunkeja ja tehdä heistä liittolaisia tai sitten sotimalla muita valtioita vastaan.

Ohjekirja kertoo, että todelliset merimiehet onnistuvat tässä tehtävässä 20 vuodessa. En tiedä mitä tuon rajan ylittämisen jälkeen tapahtuu, kuoleeko kapteeni kenties tuberkuloosiin, mutta joka tapauksessa tätä en halunnut selvittää.

Pelissä on kolme isoa tekijää; Portugali, Espanja ja Turkki. Itse tässä ollaan Portugalin alaisuudessa ja yritetään pitää Espanja ja Turkki aisoissa.

Itse keskityin kaupusteluun viemällä erilaisia tuotteita kaupungista kaupunkiin ja investoida niihin jotta heistä tulisi Portugalin liittolaisia. Taistelua kokeilin muutamaan otteeseen, mutta sitten luovutin asian suhteen ja taistelin ainoastaan jos se oli pakollista.

Aluksi ihmettelin pelin tavoitetta jossa puhutaan prinsessan pelastamista kun kyseessä on kuitenkin Simulaatio/RPG -peli. Tämä kuitenkin selvisi sitten pelin lopussa.

Pelin mukana tuli kartta, mutta siinä ei kovin montaa kaupunkia näkynyt, vain isoimmat paikat. Ideana on etsiä itse kaupunkeja, mutta tämä homma olisi ollut älyttömän aikaa vievää ja ahdistavaa puuhaa. Pelissä pystyy periaatteessa "softlockaamaan" jos erehtyy tallentamaan sellaiseen tilanteeseen, että resurssit ovat aivan lopussa ja rahakirstu huutaa tyhjyyttään.

Siinähän sitä sitten ollaan jossain liian kaukana maailman uumenissa etsimässä piilotettuja kaupunkeja kun miehistö kuihtuu hiljalleen pois. Päätin sitten käyttää sellaista karttaa, missä näkyi kaupunkien sijainnit valmiiksi. Pelin alkupuolella selvisi asia, että kaupunkeja voi olla myös piilotettuina. Tämän löysin hieman vahingossa, kun manteretta päin seilatessani onnistuin avaamaan Lontoon. 

Tämä käännekohta oli sitten hieman liikaa itselleni ja oli pakko turvautua hieman kehittyneempään karttaan. Pelissä saa ostettua erilaisia apuvälineitä kuten teleskoopin minkä avulla löytää näitä piilotettuja kaupunkeja, mutta sai seilata aika lähelle, että laivaston ukot huomasivat uuden mestan.

Tämä olisi ollut penskana varmasti todella mahtavaa hupia etsiä piilotettuja kaupunkeja kun siihen aikaan ei uusia pelejä kovin usein saanut.

Lähdin peliä pelaamaan perinteiseen tyyliini, eli todella varovasti. Aluksi kuljetin sokeria Lissabonista Sevillaan jonka seurauksena sain hieman kerättyä kultaa kirstun pohjalle. Näin sain suurennettua laivuettani jonka vuoksi pystyin kuljettamaan suurempia määriä tavaraa eri kaupunkeihin.

Kaupungit ovat todella isossa osassa peliä ja niistä löytyikin kaikenlaista kiinnostavaa kuten tarvikekauppa, mikä myi seilaukseen liittyviä parannuksia. Kauppa, minkä hieman luihun näköiseltä myyjältä ostettiin kuljetettavia hyödykkeitä. Löytyi myös totta kai taverna, mistä saattoi löytyä uusia laivastonjäseniä ohjastamaan uusia aluksia. 

Tavernoista kuuli myös hyödyllisiä huhuja esimerkiksi, mistä kaupungista saisi ostettua halpoja tuotteita. Portugalissa, Espanjassa ja Turkissa majailivat myös kuninkaat joiden luona pystyi vierailemaan. Lähinnä vain Portugalin kuninkaan luona oli järkevää vierailla, sillä hän näytti minkä kaupunkien liittolaisia olemme.

Kaupungeista löytyi myös aluksiin liittyviä kauppapaikkoja joissa aluksia pystyi rakentamaan, korjaamaan ja aseistamaan.

Minä kun en aluksi tiennyt mitä haluaisin pelissä tehdä tai lähteä sitä tutkailemaan, niin aseistin heti alukseni kunnolla vaikka tämän olisi voinut tehdä huomattavasti myöhemminkin kun sotimista en pahemmin harrastanut.  Muutamia kertoja hyökkäsin viattomien kaupustelijoiden kimppuun ketkä haukkuivat minua merirosvoksi :( Muutaman tälläisen taistelun voitinkin, mutta millä hinalla.

Minulla oli myös ihan liikaa miehistöä aluksillani, sillä resurssien keston määrä meni miehistön mukaan. Mitä vähemmän porukkaa, sen pidemmälle pystyi seilaaman.

Ruoan ja veden määrää piti jatkuvasti seurailla, sillä niiden loppuminen on erittäin kohtalokasta. Onneksi ennen satamasta poistumista kerrotaan, kuinka monta päivää ruoan ja veden määrällä pystyy seilaamaan.

Ruokaa ja juomaa sai kaupunkien satamasta. Ruoka maksoi, mutta vesi on jostain syystä täysin ilmaista! Ihan kaupungista riippui, paljon ruoka sattui maksamaan. 

Peliä lähdetään pelaamaan todella pienellä purtilolla mihin ei paljoa mahdu ruokaa tai miehistöä. Täytyi siis yrittää saada parempi paatti alle!

Menin suhteellisen pitkään pelin aloitusaluksella, sillä en tiennyt miten botski oikein vaihdetaan parempaan. Kun alusta yritti vaihtaa, huudeltiin vain, että kapteeni matkustaa tässä aluksessa, sitä ei voi vaihtaa!

Viimein kuitenkin selvisi, että seilaamisnäkymässä täytyy vaihtaa kapteeni toiseen purtiloon jotta aloitusaluksen voi vaihtaa parempaan. 

Pelissä ei ollut aina ihan selkeät ohjeet, että mitä pystyy missäkin näkymässä tehdä. Tai sitten vaan missasi jotain kun ei tiennyt sen olevan vain jossain tietyssä näkymässä.

Laivueen maksimimäärä on viisi alusta ja keräsinkin sen verran kultaa, että sain ostettua heti pari pelin isointa purtiloa. Seilasin suhteellisen pitkään pelkästään Euroopassa kun en rohjennut lähteä pidemmälle softlockauksen pelossa.

Mainetta ei oikein tällä tavoin kertynyt ja piti hieman tutkia miten sitä saa haalittua lisää itselleen. Mainetta pystyi nostamaan uusien kaupunkien löytämisellä, kaupunkeihin investoimalla ja tietysti taistelemalla Espanjan ja Turkin laivueita vastaan.

Uusien kaupunkien löytämisestä palkittiin mainemittarin kasvamisella, mutta ei sitä kovin paljoa tullut. Isompia mainepisteitä sai, kun investoi kaupunkiin jotta siitä tulisi Portugalin alainen. Kaupungin tilannetta pystyi seuraamaan majapaikasta joita löytyi jokaisesta kaupungista.

Jos kyseessä on vauras kaupunki, sen alaiseksi saaminen nostatti mainetta mukavasti. Muut kuningaskunnat yrittivät saada kaupunkia takaisin tasaiseen tahtiin ja välillä jo alaisuuteen saatuja joutui käydä uudestaan kosiskelemassa itselleen.

Mainetta ei onneksi menettänyt vaikka kaupunki poistui alaisuudesta ja uudelleen alaisuuteen saaminen nostatti mainetta uudelleen, näppärää!

Meni todella pitkään ennen kuin hiffasin investoinnin hyödyllisyyden mikä olikin erittäin hyvä juttu, sillä tässä vaiheessa minulla oli jo todella hyvin rahaa kertynyt säästöön ja investointi hoitui nopeasti. Jotkin kaupungit vaativat useita kymmeniä tuhansia kultaa jotta ne sai itselleen.

Maksimisumma mitä pystyi pitämään hallussaan on 60 000 kultaa, ja tämä määrä menikin hujauksessa kun alkoi tarpeeksi investoimaan. Onneksi kuninkaan hoteisiin pystyi tallettamaan kultaa, niin näistä säästöistä sai näppärästi otettua kun sitä tarvitsi. Myös kuninkaalta pystyi pyytämään kultaa ja ukko sitä antoikin mukavan avokätisesti.

Jos olisi ollut fiksu, niin olisi kirjannut ylös mitkä kaupungit maksavat paljon kultaa mistäkin tuotteesta. Menin kuitenkin aika pitkälti mututuntumalla, mutta muutamia paikkoja aloin muistamaan ulkoa. Samasta paikasta ostaminen ja tuttuun paikkaan myyminen aiheutti sen, että tuotteen hinta kallistui ja kaupunki mihin halusi myydä, ei enää maksanutkaan tuotteesta enää niin paljoa.

Kun viimein rohkaistuin lähtemään kauemmaksi seikkailemaan, huomasin, että siellä pärjäsi hyvin kun vain myi tuotteita oikeisiin paikkoihin. Ei tarvinnut aina häntä koipien välissä palata Lissaboniin huilimaan. Näin sain monia uusia kaupunkeja avattua samalla reissulla.

Pelissä on ärsyttäviä luonnonilmiöitä kuten myrskyjä jotka randomisti häiritsivät laivueen kulkua. Monesti tein niin, että kun olin varma, että pärjään ruoan ja veden määrällä, uskalsin tallentaa hieman kauemmaksikin. Sitten jos myrsky puhkesi, painoin tylysti resettiä jotta seuraavalla kerralla myrsky ei iskisi.

Trooppisella alueella laiva saattaa jäädä myös merilevään kiinni ja jos näin kävi, se oli automaattinen resetti. Laivasto vain lipui yhteen suuntaan eikä sitä pystynyt hallitsemaan. Onneksi kaupoista pystyi ostamaan tavaroita jotka estivät merilevään tarrautumisen.

Kun olin rohkaistunut tarpeeksi, uskalsin seilata niin, että minulla oli mahdollisimman paljon tuotteita kyydissä ja juuri ja juuri selvisin perille, että miehistö pysyi hengissä. Ärsyttävintä tässä oli se, että jos esimerkiksi myrsky puhkesi, se tarkoitti resettiä ja joutui pitkänkin matkan taivaltavaan uudelleen. En rohjennut tallentaa reitillä oleviin kaupunkeihin, kun kulta oli lopussa. Jos olisi käynyt niin, että ruoka ja juoma ei olisikaan riittänyt, olisin ollut pulassa.

Tämä on selkeästi vain seilailupeli ja mantereilla ei pääse seikkailemaan. Ihan rannassa pystyy kekkuloimaan veden tai jopa aarteen toivossa. Yhtään aarretta en onnistunut löytämään pois lukien yhtä kuninkaan tehtävään liittyvää aarretta lukuun ottamatta. 

Tavallaan ihan hauskaa, että pelintekijät olivat ajatelleet homman näin, olisi tullut aivan liian pitkä peli jos olisi mantereelle päässyt tutkimaan juttuja. 

Pelissä on yhdeksän ylenemismahdollisuutta joita kuningas myöntää kun tarpeeksi saa mainetta kasaan. Kun ylenemistaso on saavutettu, täytyy vierailla kuninkaan luona ja hän antaa jonkin erikoistehtävän. Itselle tuli sellaisia tehtäviä, että täytyy viedä jokin salainen kirje toiselle kuninkaalle, tuhota merirosvojen laivue joka häiritsee Portugalia tai etsiä kuninkaalle jokin legendaarinen esine.

Näissä kuninkaan antamissa tehtävissä jouduin muutamaan otteeseen taistelemaan. Taistelut olivat todella ärsyttäviä, sillä alukset kulkivat tuulen suuntaisesti ja välillä ei omaa laivaa saanut tarpeeksi lähelle merirosvojen aluksia. Onneksi olin varautunut kunnon tykistöllä ja tykeillä sai osumia tehtyä hieman etäämmältäkin.

Tykeissä oli vain sellainen ärsyttävä ominaisuus, että en tiennyt missä kulmassa alukseni pitää olla, jotta edes jokin ammus osuisi kohteeseen. Ilmeisesti riippui aluksesta miten tykit on sijoiteltu siihen, mutta ei näitä voinut mitenkään muistaa. Todella tuurilla meni, että laivani sattui olemaan oikeassa asennossa tykkien suhteen.

Taisteluissa pääpainona on vain tuhota pääjehun alus, sen jälkeen muut antautuvat. Sama tietysti toimii toisinpäinkin ja tässä parhaimpana ratkaisuna oli vain mennä kapteenin aluksella karkuun ja antaa muiden hoitaa sotiminen. Oli myös tärkeää, että omalla kapteenillani on iso alus ja paljon miehistöä apunaan. Näin ei ainakaan heti päädy lankulle kävelemään.

Ennen näitä taisteluita kannatti miehistöä ottaa täysi lasti kyytiin jotta laivue pärjäsi paremmin taistelussa. Kun mähinä oli ohi, heitin sitten ylimääräiset ukot pois jotta sai taas enemmän tuotteita kyytiin.

Taisteluissa resetti huuti aika armottomasti, sillä välillä vastustajan laivue vain jyräsi päälle ilman minkäänlaista armoa enkä saanut oikein mitään aikaiseksi. Sekin myös vaikutti, missä kohdassa taistelun aloitti, meressä olevat asiat määräytyivät sen mukaan. Esimerkiksi joidenkin kivien taakse pääsi turvaan hyökkääviä laivoja.

Peli alkoi maistua vahvasti puulta loppupuolella kun koko homma on sitä yhtä ja samaa. Katsoin hieman intternetsistä, kuinka paljon mainepisteitä tarvitsee millekin ylennykselle ja hieman järkytyin viimeisen ylennyksen määrästä. Aloin pelkäämään, että minun tarvitsisi alkaa taistelemaan oikein urakalla, sillä olin jo löytänyt suurimman osan kaupungeista sekä investoinut niihin.

Pelistä löytyy monia ns. tyhjiä kaupunkeja missä ei ole yhtään mitään. Pelkästään satama, missä voi täyttää varantojaan jotta pääsee jälleen seilaamaan. Näistäkin kaupungeista sai mainepisteitä ja kun en enää oikein muuta keksinyt, lähdin metsästämään niitä itselleni jotta välttäisin taistelut. Monet aavekaupungeista on todella pitkän matkan päässä ja niihin päästäkseen tarvitaan paljon resursseja.

Kultaahan minulla on reilusti ja sitä sai helposti lisää, ongelmana oli vain viitsiminen seilata sinne kuuluisaan "missä pippuri kasvaa" -mestaan. Onneksi tätä hupia ei tarvinnut harrastaa loppupelin ajan, sillä selvisi, että muut kuningaskunnat yrittävät vallata kaupunkeja takaisin ja näin sai vanhoista kaupungeista lisää mainetta kun ne hoiti takaisin itselleen. Mainepisteiden määrä myös nousi reilusti ja loppuylenemiset siinsivät horisontissa!

Ennen viimeistä ylenemistäni kuningas halusi nähdä ja syy olikin erittäin tärkeä - prinsessa on kaapattu! Kaappaajana on hurja Nasty Nate ja hänet täytyisi paikantaa jotta prinsessan saisi takaisin. Homma toimi samalla tavalla kuin muidenkin merirosvojen kanssa eli ensin mennään tavernaan kuuntelemaan juoruja. Kun juoruja kuunteli tarpeeksi, sai jonkin todella hyvän vinkin joka kertoi mihin pitäisi seuraavaksi mennä.

Pienen seikkailun jälkeen kuulin juorun, että Nasty Nate olisi nähty Nova Granadan lähettyvillä. Täytin alukseni miehistöllä ja resursseilla, matka voi alkaa kohti Nova Granadaa! Pyörin kaupungin lähettyvillä ja tutkailin kiikarillani lähellä kulkevia aluksia jotta selviäisi, onko Nasty Nate yksi heistä.

Kyllä tämä hurja merirosvo viimein löytyi! Taistelu hänen kanssaan oli ihan perus huttua, ehkä aavistuksen vaikeampaa kuin niiden muutamien kanssa mitä aikaisemmin olin testannut. Hieman huvittavaa, että kapteenin ja muutaman muun miehistön jäsenen taistelukokemus ei ollut noussut lainkaan missään pelin vaiheessa. Myös parin miehistön jäsenen lojaalisuus ei kasvanut ollenkaan ja ne lähtivät välillä karkuun ennen taistelua. Jos näin kävi niin arvaatte varmaan mitä tein :D

Ehkäpä olisi tarvinnut taistella todella paljon jotta taistelutaitoa olisi saanut kerrytettyä. Onneksi tälläinen alhainen määrä riitti, varsinkin kun keskittyi vain Nasty Naten paatin tuhoamiseen. Kun alus oli tuhottu, taistelu loppui siihen ja sain prinsessan pelastettua.

Samaan syssyyn loppui itse pelikin ja viimeinen, Duke -arvonimi jäi saavuttamatta. Eipä asia harmita pätkän vertaa, sillä peli on nyt lopullisesti taputeltu :) Loppukuvien lomassa saa valita, minkä palkinnon ottaisi kuninkaalta itselleen. Valittavana on maata, prinsessa tai kunniaa. 

Minä tietysti valitsin itselleni prinsessan! Ehkäpä tässä valintaruudussa eri vaihtoehdolla olisi saavuttanut tuon Duke -arvonimen. Joka tapauksessa prinsessa houkutti enemmän, vielä kun hän minua katsoessaan tokaisi "Oh My!".

Kyllähän tämä erittäin laatupeli on, hieman vaan itseään toistava pidempään pelatessa, mutta se nyt taitaa olla aika yleinen ongelma tämän tyylisissä peleissä. 

Ehkä tämä olisi kaivannut vielä enemmän seikkailuun liittyviä juttuja pieneksi piristykseksi prinsessan pelastamisen lisäksi.