Genre: Action
Goal: Defeat Junkman (Stage 5-2)
Arvosana: 9/10
Vaikeusaste: 6/10
Terve, olen Spin! Ja minä olen Slick, olemme nukkeja. Joo, törmäysnukkeja! Tämä ei ole se parhaiten palkattu työ maailmassa, mutta me pidämme siitä. Me muistutamme ihmisiä turvavyön käytöstä ja tämän jälkeen teemme pieniä törmäilyjä sekä kolareita jotta asia menisi perille.
Juuri niin. Mutta sinä Spin tykkäät tehdä hieman enemmän törmäilyjä kuin törmäilynuket yleensä. Minä suosin mieluummin kävelyä, mutta sinä rullaat renkaallasi. Renkaalla rullaamisesta tuli mieleen eräs hullu, ketä me tykkäämme vihata ja hän on nimeltään Junkman!
Hän on kidnapannut ystävämme Spare Tiren, Darrylin ja Bumberin! Voi ei Slick, meidän on pelastettava heidät! Kyllä, mutta meidän täytyy olla varovaisia! Junkmanilla on armeija ilkeitä Junkbotteja ja hän on rakentanut kaikenlaisia ansoja sekä esteitä estämään meidän pelastusretkemme!
Mitä, onko hän sekaisin? He eivät meitä pysäytä! Koita kestää Spare Tire! Älä menetä päätäsi, Darryl!. Bumber, pidä itsesi kasassa! Olemme jo matkalla!
Olipas kiva pelata pitkästä aikaa todella hyvää peliä! Peli pohjautuu ysärin alku puollella ilmestyneisiin leluihin jotka taas pohjautuvat kolarilanteiden simuloinnissa käytettyihin nukkeihin.
Lelusarjalla haluttiin opettaa lapsille, että mitä käy jos ei käytä turvavyötä. Lelut olivat todella mahtavia, sillä niistä lähti raajat irti ja autot menivät palasiksi. Törmäyksen jälkeen lelut pystyi kasaamaan uudelleen ja homma jatkui!
Minulla tai kenelläkään kaverillani ei näitä leluja aikoinaan ollut, näin vanhemmalla iällä olen netistä nähnyt kuinka mahtavista kapistuksista onkaan kysymys. Olisihan noilla saanut aikoinaan monet hyvät leikit aikaiseksi :)
Koska lelut menestyivät hienosti, piti tästäkin pelejä vääntää mm. NESille! Pelin on julkaissut LJN, mutta sitä ei kannata pelästyä :D Vaikka lelut keskittyvätkin kolareiden simuloimiseen, pelissä ei sitä pahemmin ole luvassa. Tyyliltään tämä on tuttua ja turvallista tasoloikkaa!
Ihan mistään läpihuutojutusta ei ole kysymys, sillä lisäreiden loputtua joutuu koko pelin alkuun ja tämä ei ihan siitä helpoimmasta päästä ole, ainakaan keskivertopelaajalle.
Peli sisältää viisi maailmaa ja niissä on 1-2 kenttää. Suurimassa osassa on kaksi, neljäs maailma on vain yhden kentän mittainen. Seikkailua lähdetään ruotimaan neljän lisärin voimin ja lisää saa kun kerää 50 kappaletta liikennekartioita.
Kartioita löytyy mukavasti kenttien varrelta ja läpimenneellä yrityksellä minulla olikin yhdeksän lisäriä kasassa :D Enempää ei valitettavasti saanut :(
Muutamia power-uppejakin matkan varrelta löytyy kuten öljykanisteri mikä antaa 30 ammusta pelihahmolle. Normaalisti tässä käytetään pakokaasu-asetta mikä vain stunnaa viholliset hetkeksi, mutta öljyllä vihollisilta saa nirrin pois pidemmän matkan päästä.
Auton ohjauspyörän keräämällä muuttuu hetkeksi kuolemattomaksi, ilmapallolla hypyt muuttuvat huomattavasti ilmavimmiksi ja raketilla ukko juoksee nopeampaa. Raketin keräämistä välttelin, koska ei ollut mitään tarvetta kulkea kovempaa, törmäili vain helpommin asioihin.
Koska kyseessä on Crash Dummies, lähtee näiltä kavereilta raajat irti viholliskohtaamisissa. Pommit irrottavat pään tai muita raajoja joka hankaloittaa menoa. Etenkin pään irtoaminen on nihkeää, sillä se kääntää kävelysuunnan päinvastaiseksi.
Jalat pelihahmolta irtosi vain kerran ja en edes ihan tarkkaan muista, mikä sen aiheutti. Raajoja ja päitä löytyy kenttien varrelta ja niitä keräämällä saa ukon taas läjään. Irtopäistä saa myös energiaa ruudun alareunassa näkyvään päillä indikoituun energiamittariin.
Näiden lisäksi löytyy vielä erikois-raaja jota käyttämällä muuttuu hetkeksi kuolemattomaksi ja voi vaan jyrätä kaikki viholliset tieltään. Näitä ei montaa ollut matkanvarrella joten niitä kannatti käyttää harkiten.
Välillä joihinkin vihollisiin osuttaessa pelihahmo lensi vauhdilla ruudun poikki ja pysähtyi vasta johonkin esteeseen leviten palasiksi. Onneksi tästä ei lähtenyt mitään raajoja irti, mutta hieman ärsyttävä mekaniikka on joka tapauksessa. Jos lentomatkan varrella on rotko tai vesieste, sinnehän kaveri sitten putosi menettäen lisärin.
Pelissä pelataan kahdella erilaisella hahmolla, Spinillä ja Slickillä. Spinillä ei ole jalkoja laisinkaan ja hän rullaakin eteenpäin ison renkaansa avulla. Hahmon liikkumisen tottuminen vei hieman aikaa. Hahmon alla olevan renkaan takia tuntui, että kaveri kulkee jatkuvasti jään päällä.
Myös hyppääminen vaati totuttelua, sillä hypyn jälkeen Spin pompahti hieman ilmaan ja uutta hyppyä ei voinut saman tien tehdä. Hypyn jälkeen tämän pienen pompun avulla pystyi ohjaamaan ukkelin esimerkiksi toiselle tasolle ilman ylimääräistä hyppyä. Jos joutui hyppimään useamman pienen tason päälle peräjälkeen, täytyi hieman harkiten tehdä sitä, että muisti tuon jälkipompahduksen.
Toisen maailman lopussa on kohta, missä täytyy nopeasti vääntää huoneen eripuolilla olevia vipuja ja tässä meni aluksi aikaa, kun putoilin huoneen pohjalle hyppymekaniikan vuoksi. Rauhallisella työskentelyllä homma alkoi sujumaan :)
Slick on taas perinteinen tasoloikka-ukko. Hieman rehvakkaasti kävelevä Slick ohjautui näppärästi ja hänellä pelattavat kentät olivat helpompia.
Pelissä on paljon välikuvia ja ne sisältävät upeita isävitsejä. Kuuluisa autokin pääsee muutamissa välivideoissa esille, mutta sillä ei valitettavasti pääse kurvailemaan pelin aikana. Slick kävelee rehvakkaasti auton rattiin ja ajaa seinään päin lentäen seuraavaan maailmaan.
Tälläiset välikuvat ja videot tuovat mukavaa syvyyttä peleihin.
Aluksi täysin tietämättömänä siitä, että peli ei sisällä lainkaan continueja lähdin rohkeasti läpäisemään kenttiä. Noutaja tuli sitten kolmannen maailman toisessa kentässä, satamassa. Todella tiukkaa tasoloikkaa joka sisälsi reilut määrät vihollisia ja pommeja pudottelevia lokkeja.
Lokit ovat pirullisia, sillä pommin voimasta hahmolta lähtee pää irti ja ohjaus muuttuu päinvastaiseksi. Tasoloikkakohtien alla on luonnollisesti vettä kun satamasta on kysymys ja välillä oli vain parempi ottaa osuma vastaan kuin yrittää väistellä vihollisia.
Tässä pelissä hahmo pysähtyy kuin seinään jos osuu viholliseen ja kylmä kylpy odotti jos näin pääsi käymään kesken tasolta tasolle hyppimisen. Kaikki viholliset eivät aiheuta yllä mainitsemaani ruudun poikki lentämistä, sitä tapahtui vain tiettyjen vihollistyyppien kanssa.
Satamaa saikin sitten hangata monta kertaa ennen kuin se meni läpi. Lopussa odotti vielä pomo ja taistelu käydään myös veden äärellä. Onneksi taistelun aikana ei tarvinnut liikkua mihinkään ja tason päältä mistä pomotaistelu alkaa pystyi ampumaan pomoa öljyllä.
Onneksi minulla oli aina tarpeeksi öljyä pomon nitistämiseen, eikä tarvinnut yrittää napata veden päällä ilmassa killuvaa lisäöljykanisteria.
Viimeinen kenttä on pitkä ja hankala. Se sisälsi myös yhden hypyn missä täytyi laskeutua tyhjän päälle tietämättä mitä alapuolella oikein on. Hyi, hyi pelintekijät, tälläisiä ei pitäisi olla näin hyvässä pelissä! Tähän hyppyyn kuolin monta kertaa kun en muistanut missä kohdassa taso on.
Epäonnistuneiden hyppyjen seurauksena Slick vain vajosi vihreään kuraveteen. Kentässä eteneminen kannatti tehdä todella varoen ja viholliset oli hyvä ampua etäämmältä öljyn avulla, sillä tässä kentässä monet viholliset harrastivat ruudun poikki työntämistä. Tälläisen kohtaamisen jälkeen kuravesi kutsui jälleen.
Muutaman kerran jouduin pelin aloittamaan alusta kun elämät vain loppuivat viimeisessä kentässä kesken. Läpi menneellä yrityksellä minulla oli maksimimäärä elämiä ja töppäilyynkin oli varaa. Muutaman kerran sitä tulikin töhöiltyä ja kuoltua vähän liiankin helppoihin kohtiin.
Viimeiseen pomoon, Junkmaniin mentäessä minulla oli mukavat viisi lisäriä tuhlattavana. Ennen Junkmania pitää muutamat tulta syöksevät polttouunit väistellä, mutta varsinaista kenttää tähän ei oltu enää tehty.
Junkman ampuu tykillään renkaita ja ideana tässä pomossa on pudottaa kymmenen tonnia painava punnus Junkmanin niskaan. Punnusta nostettiin ruudun yläreunassa olevan nappulan avulla. Nappulaa täytyi tykittää öljyllä jotta punnus lähti nousemaan.
Onneksi hoksasin, että kun itse Junkmania ampuu, hän stunnautuu joksikin aikaa ja saa hetken rauhassa ampua nappulaa ilman sen kummempia vaaroja. Loppu tykittäminen meni ns. brute forcella sillä energia eivät millään kerinneet mennä nollaan vaikka Junkman alkoikin renkaita ampumaan Spiniä kohti.
Yhden kuoleman se otti ennen kuin hiffasin taistelun jujun, mutta ei se mitään rakettitiedettä ollut.
Minä tykkäsin pelistä todella paljon! Hahmojen erot, grafiikat, musiikit ja hauskat kentät, eipä tästä voinut kuin nauttia. Ei tämä nyt niin vaikea ollut, että olisi kaivannut loputtomia continueja. Antoi mukavaa jännitystä kun tiesi, että alkuunhan sitä joutuu jos liikaa perseilee.
Tämä menee ehdottomasti uudelleen pelattavien listalle, sen verran mukava seikkailu tämä oli! Tälle vahva suositus jos ei ole tullut vielä pelattua :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti