Genre: Sports
Goal: Win Finals (Championship Series)
Arvosana: 8/10
Vaikeusaste: 5/10
Little League Baseball! Tämä peli on sellainen mitä jokainen Amerikkalainen lapsi haluaa pelata... Ja nyt sinä voit kokea Little League Baseballin hauskuuden ja jännityksen minä vuodenaikana tahansa satoi tai paistoi, oli päivä taikka yö - omassa olohuoneessasi!
Luo oma voittava joukkueesi lyöjistä, kenttäpelaajista, syöttäjistä ja juoksijoista - voit räätälöidä omat tekniset tiedot. Tämän jälkeen, haasta kaverisi tai tietokonevastustaja maailmanlaajuiseen turnaukseen.
Hallitset täysin pelaajiasi: hyppää tai syöksy kiperien pallojen nappaamiseksi... Valitse lyöjälläsi kova lyönti tai näpy... Vaihda kenttäpelaajiasi mielesi mukaan... Lähetä lyöjä tai juoksija... Valitse joko nopea, hidas tai kaareva heitto... Syöksy pesälle ennenaikaisesti jos uskallat... tai voit halutessasi yrittää puristuspeliä!
Little League Baseball on ollut Amerikkalainen instituutio viidenkymmenen vuoden ajan - ja nyt sinusta tulee osa sitä. Jos olet Little Leaguen fani tai pelaaja - tai olet aina halunnut olla - nyt sinulla on tilaisuus tavoitella kunniaa!
Pohdiskelin, että voisin ottaa itselleni tälläisen samantyylisen urheilupeliputken mitä Retku välillä harrastaa PS1 -projektissaan. Hän kutsuu hommaa hikiviikoksi ja pelailee viikon ajan urheilupelejä sekä ajelupelejä läpi. Itse ajattelin pelata viisi urheilupeliä putkeen koska niitä on vielä aikamoinen kasa pelaamatta. Aloitin tuolla Crash 'n' the Boys: Street Challengella jonka voi laskea jonkinlaiseksi yleisurheiluksi. Seuraavaksi hyppäsin pesäpallon pariin. En olekaan pesäpalloja pelaillut uuvuttavan Bases Loaded -sarjan viimeistelyn jälkeen. Noin 1,5 vuotta siihen vierähti, mutta nyt uskaltaa jälleen pesäpalloa pelailla.
Tämä nuorten pesäpallosarjaan pohjautuva peli on onneksi huomattavasti kepeämpää menoa kuin nuo järkälemäiset Bases Loaded -pelit. Vain neljän matsin voitto vaaditaan pelin läpäisyyn mikä on aivan ihana juttu! Joukkueita tässä on valittavana ympäri maailmaa ja tällä kertaa valitsin itselleni Känädän! Joukkueilla ei taida ihan hirmuisia tasoeroja olla tai ainakaan ohjekirja ei mitään sellaisesta maininnut. Pelissä on vielä salasana, joten aika aloittelijaystävälliseksi tämä on tehty :) Myöskään tässä ei ollut aikuisten sarjan yhdeksän vuoroparin mittaista kamppailua vaan vuoroparit on supistettu kuuteen. Ottelut nopeutuivat huomattavasti.
Tässä ei sen paremmin tarvitse alkaa pesäpallon sääntöjä kertaamaan kun se on tullut tehtyä jo aikaisemmin, mutta uutena juttuna itselleni tuli, että kopin jälkeen voi pelaaja tehdä juoksun. Tälläistä ei muistaakseni missään aikaisemmassa pesäpallopelissä ole sattunut. Hieman hämmentävää, kun odottelin pallo räpylässä ja sitten joku lähtikin juoksemaan kotipesälle. Tsekkailin intrenetsistä hieman ja ilmeisesti jos kopin jälkeen käy koskettamassa aikaisempaa pesää jolloin ei pelaaja pala, voi sitten halutessaan lähteä etenemään. Tämähän on ihan järkeenkäypää hommaa, mutta hetken se kummastutti.
Kun turnaus aloitetaan, vastustaja arvotaan satunnaisesti. Tässä on vielä ihanana lisänä, että tietokoneiden välisiä otteluita ei tarvitse katsoa. Voi ne toki katsoa jos haluaa, mutta itse suosiolla skippasin. Ei ollut tarvetta tuhlata aikaa moiseen hommaan. Kun viimein vuoroni koitti ja pääsin pelaamaan, sain ensimmäisenä vastaani Korean. Matsi aloitetaan perinteisellä mailanheitolla ja kumpi saa mailan päähän kätensä, on ensimmäisenä syöttövuorossa. En tiedä kävikö tuuri vai mitä, mutta tämä vastustaja ei kovin hankala ollut päihittää. Kontrollit tässä pelissä on hyvin samanlaiset kuin muissakin pesäpallopeleissä, ainoastaan kopin jälkeen aikaisemmalle pesälle palattaessa käytettiin hieman eri näppäimiä. Tykkäsin, kun hahmot ovat erittäin sympaattisia tässä. Löytyy lyhyttä ja pitkää kaveria. Myös hieman pulleampi pelaaja on saatu mukaan matseihin :D Hauskana elementtinä vielä, jos pesillä on pelaajia, syöttäjä hieman kauhuissaan katselee pesien suuntaan hikikarpalot roiskuen ilmaan. Pelaajilla on eri taitoluokat ja ilmeisesti maksimi on taitoluokka viisi. En ainakaan tätä ylempää taitoluokkaa nähnyt kenelläkään pelaajalla. Taitoluokka vaikutti ainakin siihen, miten hyvin lyönnit lähtivät. Jos vastustajan syöttäjällä on tämä pahin taitoluokka, se teki välillä aika pirullisia heittoja. Pelaajia olisi voinut halutessaan vaihdella matsin aikana, mutta en itse nähnyt tätä tarpeellisena. Hyvin sillä pelaajalla pärjäsi mitä peli tarjosi. Tietokone harrasti kyllä hahmojen vaihtoja useasti matsin aikana.
Pelissä ei ollut mitään juustoiluja, mikä on hyvä juttu. Toki tämä asia olisi alkanut hieman ahdistamaan jos tämä olisi ollut reilusti pidempi setti. Kun Korea oli piesty, vastaani tuli California. Vaikeusaste nousi aika jyrkällä otteella ja en meinannut millään voittaa tätä vastustajaa. Onneksi pelissä on salasana ja jos matsi meni ns. vihkoon, salasanalla vain paluu takaisin taistelemaan. Resettiä painoin melko nopeasti jos vastustaja teki heti ensimmäisien vuoroparien aikana liikaa juoksuja. Jostain syystä vastustajat olivat todella kovia tekemään Homeruneja mikä hieman alkoi ärsyttämään. Californiaa vastaan taistelin kaikista neljästä vastustajasta pisimpään. Kyllä se niin taitaa olla, että joukkueilla on jonkinlaisia hiuksen hienoja tasoeroja, sillä seuraavana vastassani oleva Arizona meni ensimmäisellä yrityksellä läpi :D Californialla näytti olevan käytössään enemmän viidennen taitoluokan ukkoja kun taas Arizonalla on 2-4 tasoluokkaa.
Finaalimatsi käytiin Känädän ja Chinese Tapein kesken. Joukkue on huomattavasti pahempi kuin Arizona, mutta ei niin paha kuin California. Nämäkin kaverit tuppasivat tekemään Homeruneja kovalla tahdilla. Hetken se otti, mutta viimein sain sellaisen upeuden aikaan, että tein ensimmäisessä vuoroparissa kolme juoksua jotka tulivat vielä Homerunin ansioista! Sain vielä myöhemmissä vuoropareissa tehtyä toiset kolme juoksua. Tapei sai vuoroparien aikana tehtyä satunnaisia juoksuja. Tilanne näytti oikein hyvältä ja jos onnistuisin pitämään vastustajan juoksut kurissa viimeisessä juoksuparissa, voittaisin pelin. Tapei löi korkeita palloja jotka oli helppo ottaa kiinni. Yhden juoksun ryökäleet onnistuivat tekemään viimeisessä vuoroparissa, mutta onneksi tilanne ei ryöstäytynyt käsistä. Tälläistäkin kävi aikaisemmissa kohtaamisissa, että juoksuja tulee juoksujen perään.
Tämä on NESin pesäpallopelien parempaa osastoa. Minulla oli oikeasti hauskaa tämän parissa! Toki tässäkin muutamia ärsyttäviä juttuja oli, kuten palloa ei aina saanut haltuun vaikka se pomppi aivan vieressä. Ehkä hitboxeissa olisi ollut parantamisen varaa. Välillä pelaaja heitti pallon väärälle pesälle vaikka mielestäni selkeästi painoin oikeaan suuntaan. Saattoi johtua omasta virheestäni tai sitten jostain mystisestä - tiedä häntä.
Joka tapauksessa tämä on sopivan lyhyt ja järkevällä vaikeusasteella varustettu. Myöskin musiikit on mukavan kuuloisia ja graafisesti kiva katsella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti