Genre: Platform
Goal: Defeat Warlock (Stage 7)
Arvosana: 8/10
Vaikeusaste: 4/10
Oli keskiyö, hirviöiden lempiaika vuorokaudesta. Tukikohta, nimeltään Monster Mountain joka sijaitsi tulivuoressa, on täynnä erilaisia hirviöitä, kummituksia, pahoja henkiä ja kaikkea muuta iljetyksiä. Kyllä, kyseessä on kokous historian parhaimmista hirviöistä joka järjestetään kerran sadassa vuodessa.
He eivät tapaa useammin, sillä hyvät ja pahat hirviöt eivät ole ylimpiä ystävyksiä. Osallistujat pitivät pientä taukoa odottaen, että "kuinka parannat pelottelutekniikoitasi" -työpaja alkaisi. Kuinka vähän he tiesivätkään, sillä heidän kokouksensa oli kääntymässä melkoiseksi katastrofiksi.
Ilman sen kummempaa varoitusta maa alkoi täristä ja aueta. Tulivuori räjähti ja muodosti tulisen pilven. Kivenlohkareita lenteli peittämään kuunvaloa jättäen kokoukseen osallistuneet täydelliseen pimeyteen. Tämä sai Mount St. Helenin purkauksen näyttämään viiden sentin papatilta.
Kun savu viimein hälveni, hirviöt löysivät itsensä paiskaantuneena Los Angelesin keskustaan. Eikä siinä vielä kaikki, sillä jokainen hirviö oli kutistunut taskukokoiseksi. Miksi? Kuka tietää, näin asiat tapahtuivat mysteerisessä hirviöiden valtakunnassa.
Hyvien hirviöiden joukko jota johtaa vampyyri ja Frankensteinin hirviö ryntäsivät turvaan valtavilta ihmisten luomilta vaaroilta. He löysivät turvapaikan nahkatakin taskusta. Takki johon tasku kuului, oli sullottu salilaukkuun omistajansa Jackin toimesta.
Teini-ikäinen Jack nappasi laukkunsa ja hyppäsi prätkänsä selkään ajaakseen kotiinsa huomatakseen oudon kohoaman takkinsa taskun kohdalla. Hän antoi hirviöiden jäädä luokseen ja ei aikaakaan kun heistä tuli ystäviä. Mutta kukaan ei tiedä mitä pahoille hirviöille kävi.
Yhtenä iltana kun vampyyri ja hirviö katselivat Monster Movie Mania Weekiä 27-tuumaiselta väristelevisiosta. Yhtäkkiä erään mainoksen jälkeen televisioruutu meni sotkuksi ja ruudulle ilmestyi Warlock, pahojen hirviöiden johtaja.
"Tulen vapauttamaan hirviöni ja he tekevät teistä hiirenruokaa sekä teidän kaksikenkäisistä ystävistänne." Hän täräytti ilmoille.
No, sinun täytyy tehdä jotain tai muuten hyvät hirviöt ovat lopun ikäänsä pahojen olentojen hallinnassa. Sinä pystyt siihen. Oletko hirviö vai hiiri?
Hirviöitä taskussa! Nämä pienet ukkelit löytyivät ysärin alussa kauppojen hyllyltä. En kyllä tiedä oliko näitä päätynyt Suomeen asti. Animaatiosarjakin tästä totta kai on olemassa, mutta ilmeisesti vain yksi kuudesta jaksosta pääsi eetteriin asti.
Itselle huomattavasti tutumpia mölliäisiä olivat P.E.T. Aliensit joita myytiin pienissä pusseissa ja pussin sisällön pystyi selvittämään ainoastaan tunnustelemalla pussia.
Minulla on edelleen nämä kaikki hyllyssäni, erittäin hienoja figuureja!
Konami on tämän monsteripelin takana ja sen kyllä huomaa - on nimittäin niin selkeää Konamia kun olla ja voi. Ruudun alareunan layout muistutti vahvasti Turtles -pelejä.
Seitsemän kentän verran seikkaillaan kahden continuen kera. Kenttien suunnittelu ja ulkoasu muistutti vahvasti Chip 'n' Dale sekä Tom & Jerry -pelejä. Jotenkin aina kiehtonut tälläinen tyyli, että seikkaillaan pienenä isojen asioiden seassa.
Pelissä on samanlainen pistemekaniikka kuin Turtles -mäiskinnöissä, että kun tarpeeksi mukiloi vihollisia, saa lisärin. Määrä taisi tässä pelissä olla 500 kappaletta. Ei sentään 500 vihollista tarvinnut hakata, sillä yhdestä vihollisesta sai 5-25 pistettä.
Heti pelin alussa pääsi valitsemaan kahdesta hirviöstä, kummalla haluaa pelata. Valittavana on vampyyri ja Frankensteinin hirviö. Draculat ynnä muut vampyyrit on aikalailla nähty joten valitsin hirviön pelaukseen. Yksi kysymys kuitenkin heräsi - miksi Frankensteinin hirviö on tässä pelissä sininen? Tähän emme varmaan koskaan saa vastausta.
Pelissä ei sen kummempaa hyökkäystä ole kuin voimalyönti, mutta sen avulla sai viholliset ihan mukavasti nuijittua läjään. Muutenkin tämä on mukavan yksinkertainen; kentissä vastaan tuli ainoastaan energiapulloja jotka täyttivät energiaa yhden palkin verran.
Todella helposta pelistä on kysymys ja yhden continuen jouduin käyttämään koko pelin aikana vaikka ihan ensimmäistä kertaa tätä pelasin. Lisäreitä tulee ihan mukavan tasaista tahtia ja kuoleman jälkeen sai jatkaa vielä täysin samasta kohdasta mihin menehtyi.
Kentissä saa itse valita reittinsä sillä monet niistä ovat jaettu useampaan kerrokseen miniatyyrisen pelihahmon vuoksi. Ensimmäisen kentän aikana vastassa oli umpikuja josta en päässyt eteenpäin. Takaisinpäin ei myöskään enää päässyt sillä ruutu ei scrollaa Mario Bros. pelin tyyliin.
Hetken siinä ihmeteltyäni keksin, että pelihahmolla voi hypätä tuplahypyn. Hieman ihmettelinkin aikaisemmin vastaan tulleita kohtia joissa näytti, että selkeästi voisi jotenkin kiivetä ylöspäin jotta pääsee uusiin paikkoihin.
Tuplahypyn ajoittaminen on hieman jännästi tehty, sillä toinen hyppy pitää tehdä lähes samantien, sillä liian myöhään painaminen ei enää rekisteröi toista hyppyä. Tähän onneksi tottui todella nopeasti ja munauksia tapahtui todella harvoin.
Kenttiin on saatu paljon vaihtelua, mikä on aina hyvä juttu! Seikkaillaan keittiössä, rakennustyömaalla ja loppupuolella Monster Mountainin uumenissa. Vihollisia ilmestyy ruudulle ihan hyvää tahtia ja välillä joutui hieman kikkailemaan jotta kohdasta pääsi ohi ilman sen suurempia energianmenetyksiä.
Kenttä viisi, Oriental Illusion meinasi hieman päästä niskan päälle todella ärsyttävien leijonannäköisten hirviöiden vuoksi. Nämä möröt ovat nopeita liikkumaan ja ne tarvitsivat useamman lyönnin tuhoutuakseen. Tein sellaisen ratkaisun, että hypin vain tylysti yli ja otin iskut vastaan mitä sattui tulemaan.
Muutama elämä kentän tuoksinnassa kului, mutta onneksi niitä oli varastossa mukavasti. Muuten ei sen suurempia ongelmia ollut vihollisten kanssa vaikka osa ottikin useamman iskun jotta ne sai tuhottua.
Jokaisen kentän lopussa odotti perinteiseen tyyliin pomotaistelu. Pomot ovat mukavan erilaisia, mutta eivät kovin haastavia. Kolmannen kentän pomo, Kraken on kyllä yksi hidastempoisimmista pomoista aikoihin. Taistelu on kun odottelesi maalin kuivumista.
Kraken kipuaa hiljalleen maan pinnalle ja heiluttelee lonkeroitaan. Lonkeroiden heiluttelun aikana ei kannata mennä pomoon hyökkäämään, sillä tässä ottaa muuten pakosti vahinkoa. Kun lonkero häipyy maan uumeniin, saa hyvällä tuurilla useamman kuin yhden iskun tehtyä vahinkoa.
Ensimmäisellä kerralla kun energiani olivat aika vähissä enkä halunnut kuolla pelasin taistelua todella varovasti ja sain lähinnä yhden iskun perille per kierros. Tämä tuntui kestävän ikuisuuden ja välillä mitenkin, että pitääkö taistelussa tehdä jotain muutakin kun ei vaan Kraken kuole millään :D
Viimeinen kenttä on perinteinen boss rush jossa vastaan tulee kaikki aikaisemmat pahikset. Sinällään huvittavaa, että näinkin lyhyeen peliin on laitettu boss rush mukaan, sillä ei kovin montaa hetkeä sitten murjonut samoja pomoja naamaan :D
Boss rushin jälkeen vastaan tulee tuo paha Warlock joka ei myöskään loistanut vaikeusasteellaan. Warlock ampuu salamoita joita oli todella helppo väistellä. Taisin kerran osua yhteen salamaan, muuten sain ne väistettyä hienosti.
Kun Warlock on nuijittu, ruutuun pamahtaa onnitteluteksti ja tuntui, että peli on ohi. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan vielä yksi kenttä on jäljellä. Näitä "hihih, huijasimpas, että on viimeinen kenttä kyseessä" -läppiä on näemmä yllättävän paljon NESillä :D
Viimeistä kenttää ei oikein voi edes kentäksi sanoa, sillä se on vain taistelu Warlockia vastaan. Nyt äijä on samassa televisioruudussa mikä mainittiin pelin juonessa. Tämä pomo ei ole sen vaikeampi kuin edellinen kohtaaminen Warlockin kanssa - ehkä jopa piirun verran helpompi.
Ukko ampuu silmistään säteitä ja summonaa muutamia vihollisia häiritsemään taistelua. Warlock piti pitkiä taukoja ampumisensa välissä jolloin sai tehtyä useita ilmaisia iskuja. Hetken pieksämisen jälkeen, Warlock tuhoutuu lopullisesti.
Hauska peli, nautin todella tämän pelaamisesta. Tykkään kun löytyy näitä itselle tuntemattomia helmiä pelaamattomien pelien läjästä ja pääsee oikein kunnolla nautiskelemaan hyvästä tasohyppelystä!
Vahva suositus tälle jos ei ole ennen pelannut. Ei ainakaan vaikeusasteesta tai pelin pituudesta pitäisi jäädä kiinni :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti