Genre: Platform
Goal: Defeat Stone Wizard (Stage 8)
Arvosana: 6/10
Vaikeusaste: 5/10
Kid Niki on todella MAHTAVA! Tämä radikaali ja paha punkkari-jäbä on matkalla pelastamaan hänen piikkitukkaisen tyttöystävänsä, prinsessa Margon pahan Stone Wizardin kynsistä.
Erittäin terävän miekkansa ansioista tämä pienikokoinen kaheli silpoo vastustajansa pieniksi paloiksi!
Peli vuodelta 1987, missä ninjaillaan menemään kahdeksan kentän verran. Peli on varustettu loputtomilla continueilla ja vanhan pelin tyyliin jälleen kerran sai varoa Game Overin sattuessa, että ei vahingossa aloita peliä alusta osoittimen ollessa "Player 1" -valinnan kohdalla alkuruudussa.
Kahdella lisärillä varustettuna lähdetään kenttiä tutkimaan. Yleensä yksi jatkopaikka kentän varrelta löytyy joka tarkoitti melko pitkän pätkän verran selviytymistä kuolematta. Pomostakaan ei saanut suoraan jatkaa vaan kuoleman korjatessa sama tuttu jatkopaikka kutsui.
Mitään herkullisia lisäaseita ei Kid Nikillä ole käytössään vaan hänen pitää pärjätä samuraimiekkansa turvin. Tai ainakaan en itse löytänyt mitään muuta kättä pidempää. Tämäpä ei sinällään haitannut, sillä miekka on oiva kapistus! Kid Niki pyörittää miekkaansa vimmatusti ja kaikki tähän osuvat pahikset kuolevat.
Vaikka miekka onkin ainut ase mitä tässä voi käyttää, muutamia etenemistä helpottavia esineitä löysin seikkailun lomassa ensimmäisistä kentistä. Ehkäpä myöhemmistäkin olisi voinut jotain löytää, mutta ne oli todennäköisesti hyvin piilotettu.
Kentän aikana ilmaan saattoi ilmestyä kultainen tai hopeinen kello. Kyseisen kapistuksen keräämällä sai hetkellisen helpotuksen kenttään. Kultainen kello tuhoaa kaikki viholliset ruudulta ja hopeinen kello antaa Kid Nikin ympärille suojan joka tuhoaa kaiken edestään.
Kentät eivät mitään järisyttävän pitkiä olleet, mutta haastetta niistä löytyi, etenkin loppupäästä. Välillä vihollisia tuli sellaista tahtia, että ei kerinnyt kaikkea tuhoamaan.
Myös viholliset käyttäytyivät välillä hieman arvaamattomasti muuttaen esimerkiksi kävelysuuntaansa täysin yllättäen. Tässä pelissä kun kuolee yhdestä iskusta, sai tämä aikaan kuumottavia tilanteita.
Kauniiksihan tätä peliä ei voi kehaista, mutta annetaan se anteeksi pelin iän vuoksi. Todella kammottavan näköinen kenttä on viides jonka ulkoasuun ei oltu panostettu piirun vertaa. Kentässä vastaan tuli alueita jonka grafiikat olivat sen näköiset, että ihan kuin homma olisi jäänyt kesken.
Jotenkin huvittavan näköistä, että tämän graafisen mössön seasta löytyy ihan pätevästi piirretty Buddha -patsas :D
Pomot ovat yllättävänkin erilaisia ollakseen osana näin vanhaa peliä. Viidennen kentän pomo, Hullu Munkki huutelee kaikenmaailman solvauksia ja ukolle on saatu ihan äänetkin kuuluviin. Melko harvinaista jopa uudemmissa NES -peleissä!
Kuudennen kentän pomo, Samurai Vartija ei vaikeudellaan loistanut, mutta oli todella hankala keksiä miten siihen saisi tehtyä vahinkoa. Ukko käveli hitaasti kohti ja ainoastaan silloin teki todella laiskan helposti väistettävän iskun kun seisoi hetken Samurain vieressä. Aika pitkään useiden lisäreiden ajan yritin vahinkoa tehdä kunnes viimein keksin miten homma hoituu.
Samurailla on todella pieni hitbox päässään ja siihen osuu vain kun ukko pitää keihästään matalalla. Keihään saa alas seisomalla hetken Samurain vieressä jonka seurauksena pään hitbox tulee esiin. Ihan mikä tahansa kohta ei tietenkään kelvannut, vaan osuma täytyi tehdä samalla kun Kid Niki putosi hypyn jälkeen alaspäin. Hieman liian hankalaksi oli tämä tehty :D
Pomotaisteluissa on jännä mekaniikka käytössä eli kun pomoa lyö, Kid Nikin samuraimiekka lentää kädestä ruudun reunaan. Se täytyy käydä itse poimimassa jotta taistelua voi jatkaa. Tämä aiheutti välillä pieniä vaaratilanteita varsinkin Hullun Munkin kanssa.
Peli on sarjassamme "pakko pelata yhdessä päivässä läpi" -pelejä. Millään ei olisi huvittanut aloittaa alusta kun matkan varrella oli vielä muutamia todella ärsyttäviä kohtia. Tiesin ennen pelaamiseni aloittamista vain kenttien lukumäärän. Tästä toki pystyi hieman päättelemään, kuinka pitkästä pelistä on kyse.
Mukavastihan tämä muutamaan tuntiin meni läpi vaikka joitain kenttiä saikin sahata useampaan otteeseen. Jokaisen kentän alussa mainitaan ketä pahista vastaan missäkin joutuu taistelemaan ja seitsemännen kentän kohdalla komeili viimeisen pomon, Stone Wizardin nimi.
Aluksi mietin, että olisikohan TMR:llä tullut kirjoitusvirhe kenttien määrän suhteen. Ohjekirjasta katsoin, niin seitsemännen kentän kohdalla oli kuin olikin tämä viimeinen pomo ja kuvatekstissä luki prinsessa Margon pelastamisesta.
Kun pääsin pomohuoneeseen, siellähän se ohjekirjan kuvan mukainen Stone Wizard möllötti ja piti prinsessaa vankinaan. Stone Wizard oli helppo kuin mikä, pääsin sen ensimmäisellä yrityksellä läpi. Velho ampui suustaan liekkejä, mutta kun rytmitti pomon lyömisestä johtuneen samuraimiekan takaisin hakemisen tarpeeksi hyvin, kerkesi juoksemaan pomon luokse ennen kuin se kerkesi tekemään mitään :D
Onneksi en mennyt osumaan ensimmäisiin lieskoihin, muuten olisi saattanut mennä täysin eritavalla tämä taistelu. Joka tapauksessa, prinsessa on pelastettu, hurraa!
Kuinkas sitten kävikään... Karttanäkymä pamahti esiin jonka jälkeen ruudulla komeili kenttä kahdeksan ja jälleen kerran Stone Wizard vastassa. Peli ei suinkaan ollut siinä vaan tämä velho onnistui luikkimaan pakoon ensimmäisen kohtaamisen jälkeen.
Kenttänä tämä on hyvin omituinen. Vain muutama normaali vihollinen ja Stone Wizardin kanssa täytyi otella peräti neljä kertaa eri kohdissa kenttää. Tai no, en tiedä voiko vihollisia normaaleiksi sanoa kun ne ovat alastomia lakanalla lentäviä isoja vauvoja. Kentässä ei jatkopaikkaa ole helpottamassa ja jos kuoli, niin tylysti vaan kentän alkuun.
Aluksi Stone Wizard tuntui todella hankalalta vastukselta. Velho sylki suustaan samoja liekkejä joita täytyi väistellä kuin aikaisemmassakin kohtaamisessa. Kaksi osumaa per osio riitti tämän velhon kukistamiseen. Aluksi yritin hyppiä liekkien yli velhon viereen, mutta tämä taktiikka täytyi kuopata jo melko nopeasti.
Huomattavasti helpompi taktiikka oli kävellä liekin viereen ja odottaa, että se hiipuu pois ja tämän jälkeen kävellä eteenpäin. Liekit ilmestyivät aina samoille paikoille, joten random roiskeista ei tarvinnut välittää. Aikaisemman kentän kohtaamisesta ei paljoa apua tässä ollut, kun kerran kohdatut liekit menivät täysin ohi taistelun tyylin vuoksi :D
Pari ensimmäistä taistelua Stone Wizardin kanssa ovat melko samanlaisia, mutta myöhemmissä on pieniä muutoksia kuten lentävä vihollinen ja alapuolelta ylöspäin leijailevat kuplat.
Ihan viimeisessä vaiheessa velho alkoi teleporttailemaan ärsyttävästi ja en meinannut saada millään kuolettavaa iskua tehtyä. Viimein jonkin ihme manipulaation avulla sain tehtyä viimeisen osuman - enkä oikein tiedä miten siinä onnistuin.
Ihan jees ninjailua. Pelin iän huomaa kyllä selkeästi, mutta yllättävän monipuolinen tämä on. Kentistä olisi voinut löytää jotain piilotettuja aarteita ja vaihtoehtoisia reittejä, mutta en onnistunut löytämään yhtikäs mitään.
Välillä hengissä pysyminen oli työn ja tuskan takana ja ei tullut mieleenikään jäädä hidastelemaan jonkin aarteen perässä mistä olisi todennäköisesti saanut vain pisteitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti