Genre: Action/Adventure
Goal: Defeat Butch Cavendish (Area 8)
Arvosana: 9/10
Vaikeusaste: 8/10
Alkuaikoina länsirajalla toimi lakia valvova ryhmä nimeltä Texas Rangers. Heidän päämajansa sijaitsi Texasin Abilenessä. Ryhmän johtajana toimi mies nimeltään Dan Reid ja hänen poikansa, John piti varamiehen paikkaa.
Heidän toimintasa perustui tiukasti laadittuihin sääntöihin ja he seurasivatkin lakia pilkuntarkasti. Joskus John joutui ongelmiin isänsä kanssa nuoren kapinallisen luonteensa vuoksi ja hän usein kohtasikin johtajan vihan.
Samaan aikaan Butch Cavendish kuului rosvojoukkoon isänsä kanssa. Kävi niin, että ampumavälikohtauksen aikana Butchin isä sai kuolettavan osuman yhdestä Rangereiden luodista. Siitä asti Butch kantoi kaunaa Rangersseille.
Yhtenä päivänä Butch ja hänen rosvokoplansa järjesti väijytyksen tavoitteenaan tuhota Texas Rangersit. Väijytys tuotti tulosta ja Dan Reid sai kuolettavan osuman ja koko ryhmä tuhoutui.
Butch kumppaneineen ratsasti pois siinä uskossa, että kaikki ryhmäläiset olivat saaneet surmansa. Mutta kuitenkin John Reid hengitti yhä. Intiaani nimeltä Tonto löysi Johnin ja piti hänestä huolta siihen asti että mies sai voimansa takaisin.
Tontosta tuli Johnin kaveri ja suojelija - hän opetti Johnille monia hyödyllisiä taitoja ihmisiä ja villieläimiä vastaan. John päätti laittaa uudet taitonsa testiin.
Ensitöikseen John varmisti, että Butch Cavendish luulee Johnin kuolleen. Hän valmisti hautakiven jossa mainitaan hyökkäyksessä kuolleet John mukaan lukien. John teki itselleen naamion ja hylkäsi kaikki Texas Rangereiden käyttämät säännöt alkaen käyttämään täysin omiaan.
Hän lupasi kostaa Butchille ja muille pitkäkynsille. Hänestä tuli naamioitunut ratsastaja - The Lone Ranger.
Lone Ranger ja Tonto kuulivat Butchin uusista edesottamuksista. Kerrotaan, että Butch ja hänen rosvojoukkonsa on kaapannut yhdysvaltojen presidentin. Kukaan ei tiedä varmaksi mitä Butch haluaa vastineeksi presidentistä.
Tonto vierellään, Lone Ranger lähtee matkaan pelastamaan presidenttiä ja kostamaan isänsä kuoleman. Jiihaa, Silver!
Paluu villiin länteen tällä kertaa Konamin saattelemana. Hyppy tuntemattomaan oli jälleen käsillä, sillä kokemukseni tästä pelistä oli muutaman minuutin pituinen streamin katselu.
Hetken kokeilun jälkeen ei voinut muuta todeta kuin, että käsissäni on loistopeli! Hetkeen en ollut näin viihdyttävää videopeliä pelannut. Minulle tuli tästä mieleen NESin versio Red Dead Redemption -pelisarjasta :D Meininki on vähintäänkin yhtä julmaa.
Naamioitunut sankari seikkailee ympäri villiä länttä kahdeksan tehtävän verran. Yksi suuri kartta on jaettu kahdeksaan palaseen ja pelissä edetään tutkimalla kyliä ynnä muita paikkoja. Kartalla pystyy halutessaan kulkemaan taaksepäin, mutta eteenpäin kulkeminen vaatii tehtävän läpäisyn.
Tehtävät koostuvat yleensä niin, että pyöritään kylissä ja keskustellaan kyläläisten kanssa ja yritetään saada heiltä jonkinlaista vinkkiä missä pahikset mahtavat lymyillä. Kun jokin vinkki on hallussa, aukeaa jokin uusi paikka mitä pääsee tutkimaan.
Peli on yllättävän julma, sillä yhdestä kuolemasta joutuu koko tehtävän alkuun. Vaikka kuoleman jälkeen tietäsikin mitä tehtävässä pitää tehdä, se ei kovin pitkälle kanna koska kaikki vinkit on kuitenkin käytävä läpi jotta reitit avautuvat. Toki reitit muistaessaan ei tarvitse pyöriä ympyrää ihmetellen mihin pitäisi seuraavaksi mennä.
Jokaisen tehtävän jälkeen saa sentään salasanan ja salasana sisältää kaikki keräämät panokset sekä rahat mitä oli aikaisemmassa tehtävässä onnistunut haalimaan.
Raha on pelissä todella isossa roolissa ja onneksi viholliset pudottavat sitä lähes poikkeuksetta. Rahaa pystyi farmaamaan kivasti tappamalla samoja vihollisia uudelleen ja uudelleen. Rahalla sitten osteltiin panoksia ja tohtorin palveluita jonka avulla sai energiat takaisin täyteen.
Peli on pääosin suhteellisen nihkeä energian suhteen ja vain harva vihollinen sitä pudotti joten tohtoria joutui hyödyntämään jatkuvasti. Kuoleman pelon jyskyttäessä takaraivossa kävin parantamassa naamiosankaria vaikka energiaa olisi kulunut vain muutama palkki. Viholliset tekivät yllättävän paljon vahinkoa muista ansoista puhumattakaan joten etenin mielummin liian varovaisesti kuin hosuen.
Asekauppias tarjoilee kahdenlaisia erilaisia ammuksia; normaaleja luoteja ja hopealuoteja. Hopealuodit ovat puolet kalliimpia kuin normaalit luodit, mutta ne tekevätkin puolet enemmän vahinkoa. Pelin alkupuolella finanssipuolen ollessa heikonlainen tuli turvauduttua normaaleihin luoteihin. Viholliset ottivat pari osumaa, mutta kun osumat ajoitti fiksusti sai ukot nurin sen suurempia ongelmia.
Hopealuodit säästin pomoja varten ja se oli ihan fiksu veto! Pelin loppupuolella käytin pääosin vain hopealuoteja kun rahaa oli kuin rosvopäälliköllä. Asekauppiaalta löytyi ammusten lisäksi dynamiittia mitä käytettiin heittelemällä sitä vihollisia kohden. Ainoastaan pelin yhdessä kohdassa koin räjähteen käytön hyödylliseksi. Alkupuolella en edes unelmoinut sen ostamisesta korkean hintansa vuoksi.
Aseen piippuja kauppiaalta löytyy kolmea eri pituutta ja mitä pidempi piippu, sitä pidemmälle luodit matkaavat. Alussa ei tosin ole ostettavissa kuin lyhyelle kantava piippu, pelin edetessä sitten mahdollista päivittää parempiin.
Jos ammukset erehtyvät loppumaan ja rahaa ei löydy niin ei hätää - nyrkeillä voi pitkäkynsiä hakata hengiltä! Tässä on vaarana, että itse menettää energiaa ja kaikki se vaiva menee tohtorin taskuun, mutta varovaisella otteella tämäkin onnistui.
Pelin kylät ovat siitä hassuja paikkoja, että niissäkin on vihollisia vaanimassa jokaista liikettäsi. Vähän niin kuin oikeassa länkkärissä! Kylissä täytyy kuitenkin olla varovainen pyssyjensä kanssa, sillä jos erehtyy pihalla vaeltavan daamin ampumaan, siitä rankaistaan ankarasti. Puolet kerätyistä rahoista häviää kuin tuhka tuuleen ja puolet energioistakin nipistetään kaupan päälle.
Kylissä voi pelata myös korttia jos haluaa tienata vähän extraa, mutta tämä jäi vain pariin testaukseen. Totesin, että farmaaminen on nopeampi keino hankkia kylmää käteistä.
Alueella saattaa olla monia erilaisia kyliä ja hyödykkeet on saatettu ripotella niiden välille. Hieman ärsytti kun ei muistanut missä kylissä esimerkiksi tohtorin vastaanotto sijaitsi, joutui jokaista paikkaa käydä testaamassa.
Pelkkää ylhäältäpäin kuvattua räiskintää peli ei suinkaan ole vaan se tarjoilee useampaa pelimuotoa samassa paketissa. Löytyy sivulta rullaavia tasoloikka-alueita jotka vahvasti muistuttivat Castlevaniaa liikkuvien tasojensa ansiosta.
Kolmantena erikoisuutena ovat hahmon silmistä kuvatut osuudet. Tämän aluksi nähdessäni järkytyin, sillä nämä tälläiset kuvakulmat eivät toimi NESillä kovinkaan kummoisesti. Kaikki näyttää samalta ja ei tiedä mihin pitäisi mennä.
Tässä pelissä on samaa ongelmaa, mutta onneksi nämä osuudet eivät ole kovinkaan pitkiä ja vain muutamassa paikassa jäin pyörimään paikalleni. Näissä osioissa olisi voinut halutessaan Zapperia, mutta tyydyin vain ohjaimeen blogini käytännöllisyyden vuoksi. Zapperilla olisi kyllä saanut kunnon fiiliksen ja varmaan olisi ollut muksuna loistohupia.
Ohjaimella pelatessa nämä osuudet olivat hieman kankeita, mutta yllättävän hyvin tämä on kuitenkin toteutettu. Vihollisia hyökkää neljästä eri ilmansuunnaista ja ruutua käännellään painamalla A-nappia pohjassa ohjaten suuntaa D-padilla. Tämän keksimiseen meni pieni hetki, mutta sen jälkeen ei taisteluissa ollut kummempia ongelmia.
Semmoista pientä suunnittelukukkasta tuli vastaan, että taistelun jälkeen saattoi olla suunnattuna mihin ilmansuuntaan tahansa, riippui ihan mistä vihollisia oli tullut. Yleensä taistelun tullessa yllättäen vastaan ei muistanut katsoa mihin ilmansuuntaan oli kulkemassa. Sitten siinä huuli pyöreänä pähkäili, että mihinkähän suuntaan sitä pitikään mennä. reitin osoittautuessa vääräksi luvassa oli jälleen paikallaan pyörimistä.
Muutamassa tehtävässä tätä samaa kuvakulmaa pääsee testailemaan hevosen selästä ja siinä ei tarvitse muuta kuin ruutua käännellä hevosen laukatessa automaattisesti eteenpäin, ei tarvitse paljoa kulkusuuntia miettiä. Tämä oli oikein miellyttävää vaihtelua :)
Vaikka peli itsessään onkin suhteellisen haastava, pelin pomot olivat todella helppoja. Lähes kaikki sain mäiskittyä hengiltä yhdellä yrityksellä. Piti vain huolen, että on tarpeeksi energiaa ja hopealuoteja niin homma hoitui.
Pomot/normaalit vihollisetkin stunnautuvat hetkeksi osuman jälkeen ja oikeanlaisella rytmityksellä ne saa pidettyä ns. lukitustilassa. Sen kun vain paukutteli menemään ja vastustaja kaatui ennen kuin omat energiat olivat lopussa. Pomot muutenkin olivat suhteellisen samanlaisia ja samat kikat toimivat helposti.
Peli soljuu mukavasti eteenpäin vaikkakin kerrasta tulevat Game Overit hieman katkaiseekin sitä. Paikkojen tutkiminen ja vihjeiden selvittäminen on mukavaa hommaa! Helpoksi tätä ei todellakaan ole tehty ja oikeastaan koko pelin ajan luotisateita sai väistellä ihan tosissaan.
Lopputehtävissä ukkoa oli jo siinä määrin vastassa, että hieman tuuriakin oli mukana tehtävien läpäisemisen kanssa. Tuuria tai ei, olisi tehtävät lopulta menneet pienen grindaus-session myötä läpi.
Viimeinen tehtävä oli vedetty aivan överiksi. Monissa eri paikoissa ei tässä tehtävässä tarvitse vierailla, mutta pituutta tehtävällä on reilusti muita enemmän. Tehtävä sisältää kaikkia kolmea eri pelimuotoa ja ne täytyi muistaa hyvin ulkoa jotta ei rosmot päässeet yllättämään.
Butch Cavendish piilottelee todella syvällä linnoituksensa uumenissa. Syvälle sitä mennäänkin, sillä välillä seikkaillaan maan uumenissa. Ennen tätä viimeistä tehtävää olin antamassa pelille täyden kympin arvosanaa, mutta tämä viimeinen rutistus vei yhden pisteen pois. Konamimaiseen tyyliin peliin on pitänyt työntää trollaavia ansoja mitä ei voi ensimmäisellä pelikerralla mitenkään aavistaa.
Luolaston uumenissa on huone, missä maa alkaa yhtäkkiä sortua ja täytyi edetä todella varovasti jotta ei putoaisi kuiluihin. Mistään ei erottanut mikä kohta romahtaa ja mikä ei. Tämä on siinä mielessä aika halpamaista, että tässä ollaan jo melko pitkään edetty tehtävässä ja yhdestä pienestä virheestä joutuu koko homman alkuun.
Useamman yrityksen se vaati, mutta viimein aloin muistamaan pahimmat trollauskohdat ulkoa. Kenttä jatkuu vielä aika pitkän tovin ja myöhemmin on luvassa Mariosta tuttuja pyöriviä liekkiansoja. Huh, Butchille ei näemmä vittuilla :D
Kun tehtävän itse kenttä on saatu taputeltua, alkaa pomotaistelu numero yksi. Kaksi Butchin vartijaa täytyy nitistää jotta pääsee itse pääjehun kimppuun. Aluksi taistelu vaikutti aivan mahdottomalta, sillä vartijat seisovat eripuolilla huonetta ja tykittävät konekivääreillään melkoista sarjaa kohti pelihahmoa.
Sellaisen hauskan kikan keksin, että kun pomohuoneesta astuu takaisin edelliseen huoneeseen saa sieltä olevalta viholliselta energiat täyteen! Todella hyvä juttu, että viholliset ilmestyvät takaisin ruudusta poistumisen jälkeen. Useamman kerran meni niin, että kävin testaamassa pomoa huonolla menestyksellä ja sitten täytin vihollisen avulla energiani.
Tässä taistelussa dynamiitti loisti käytettävyydellään vaikka olin todennut aika hyödyttömäksi kapistukseksi. Tässähän se toimi kuin unelma! Kun seisoi tarpeeksi alhaalla, osui toisen vartijan luodit seinään ja toinen ei edes ampunut mitään. Muutaman dynamiittipötkön nakkelun jälkeen toinen vartijoista kuoli. Toisen pystyi sitten hoitelemaan ihan ammusten avulla kun keskittyminen kohdistui vain yhteen ukkeliin.
Vihollisilla on ns. palautumisaika jonka huomasin vasta pelin loppupuolella. Kun he ovat ampuneet jokusen sarjan, pitävät he hetkellisen tauon. Ilmeisesti huilaavat tai lataavat asettaan. Tämän aikana saa muutaman ilmaisen osuman tehtyä joka teki toisen vartijan tappamisesta entistä helpompaa.
Tässä vaiheessa alkoi fanfaarit soimaan ja aluksi luulinkin, että peli on läpi. Vielä mitä...iso ovi aukeaa ja nyt alkaa todellinen viimeinen taistelu. Hieman silmät pyöreinä katsoin ruudulleni ilmestynyttä villin lännen aikaista "tankkia" :D
On se Butch melkoinen velmu kun on moisen laitoksen saanut rakennettua. Laitos ampuu automaattisella tykillä ja siinä on mekaanisia piikki- sekä höyryansoja. Itse Butch nököttää aparaatin katolla tykittäen konekiväärillä.
Tätä kaikkea sekasortoa oli melko hankala väistellä ja ensimmäinen yritys menikin ihan vihkoon. Myös toiselle yritykselle kävi samalla tavalla vaikka yritinkin saada jotain kaavaa katsottua Butchin ampumisesta.
Kolmannella yrityksellä pääsin hieman parempien energioiden saattelemana Butchin luo ja päätin vain brute forcettaa koko homman seisoen konekiväärin alla ampuen ylöspäin. Tämä toimi ja sain konekiväärin tuhottua.
Harmikseni taistelu ei suinkaan ollut ohi ja nyt Butch muuttui huomattavasti liikkuvaisemmaksi ja hyppi ympäri tankkia. Sain äijän "lukittua" tankin keskellä olevaan pidempään kohtaan niin, että ukkeli hyppi minun yli. En tiedä oliko kyseessä vain tarkoituksella tehty koodaus vai onnistuin vain vahingossa lukitsemaan äijän tiettyyn patterniin.
Tämä vaati kuitenkin hyvää ampumisen rytmittämistä jotta lukitus pysyi. Tämän keksin siis ihan lennosta ja olin todella lähellä kuolemaa. Yhdessä välissä tein typerän virheen ja otin yhden osuman Butchin luodeista...minulla oli enää yksi energia jäljellä.
Sain pidettyä pääni kylmänä ja rytmityksen oikeana - hetken päästä Butch makasi kuolleena tankkinsa päällä...peli on läpi!
Todella hyvä peli, nautin suunnattomasti tämän pelaamisesta. Viimeinen kenttä hieman alensi arvosanaa, mutta oli tämä silti loistoteos. Jos olisin saanut päättää, niin olisin jättänyt nämä överiksi viennit pois ja pitänyt pelin ihan puhtaasti villin lännen meininkinä ilman mitään tankkeja ja konekivääreitä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti