Snake's Revenge

Games Beaten: 428/709

Genre: Action

Goal: Defeat Metal Gear 2

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 7/10

Näkymättömyystutkalla varustettu kopteri sukeltaa ja pujottelee laajan vuoriston kapeaa kohtaa pitkin Ishkabiliin, Teristanin pääkaupunkiin. Muutamaa minuuttia ennen pudotusaluetta tartut rynnäkkökivääriisi ja katsot ikkunasta ulos. Pimeyttä on kaikkialla.

Vastapäätä istuvat kommando toverisi Fox Hound pataljoonasta. Yksi teroittaa puukkoaan, toinen kiillottaa kranaattejaan. Kukaan ei puhu mitään, mutta hiljaisuuden läpi voi kuitenkin kuulla tärkeän viestin - tämän on ehdottomasti hankalin ja vaarallisin tehtävä mihin olemme koskaan osallistuneet.

Vaarallisempi kuin soluttautuminen eversti Vermon CaTaffyn tukikohtaan. Nyt sinun täytyy haastaa Higharolla Kockamamie ja hänen sekopäisen raivokas armeijansa. Sinun täytyy voittaa satoja uzeilla varustettuja sotilaita, raskaasti aseistettu taistelulaiva ja varusteltu panssarijuna jotta pääset tavoitteeseesi joka on tuhota Higharollan ydinhyökkäystankin.

Muussa tapauksessa koko maailma päätyy polvilleen henkilön toimesta joka on ollut ehdolla "vuoden armottomin mies" -palkinnon saajaksi.

Päädyin hyvin kummalliseen valintaprosessiin tämän pelin kohdalla. Aikaisempia tekstejä kirjoittaessani kuuntelin samalla yli viiden tunnin mittaista NES biisien listaa. Aikani kuunneltuani sain hulvattoman idean - seuraava läpäisemätön peli mikä tulee tällä listalla vastaan, on seuraava läpäisy tähän projektiin.

Tovin sain biisejä kuunnella, mutta viimein ruudulle pärähti Snake's Revenge! Mikäpäs siinä vaikkakin odotukset eivät olleetkaan kovin korkealla surkean Metal Gearin vuoksi. Peli olikin onneksi positiivinen yllätys, ei läheskään niin huono kuin Metal Gear.

Toki tästäkin löytyi ärsyttävää settiä, mutta ei kuitenkaan ihan samassa suhteessa edeltäjänsä kanssa.

Yhden ison seikkailun sijaan tässä on "kenttiä" mitkä pelataan kerralla loppuun. Lainausmerkit sen vuoksi, että ei peli missään vaiheessa kerro kenttien vaihtumisesta, mutta kun tuhoaa jonkin pomovastuksen pitkän etenemisen päätteeksi ja ottaa salasanan ylös, pääsee jatkamaan ikään kuin "kentän" alusta. Ei tarvitse lähteä vaeltamaan mihinkään toiselle puolelle aluetta avaamaan lukituksi jäänyttä ovea. 

Yhden kerran kävi niin, että saavuin aivan erinäköiselle alueelle kuin se missä aikaisemmin olin kulkenut. Olin täysin varma, että uusi kenttä alkoi. Otin salasanan ylös ja seuraavalla kerralla nälkävuoden pituisen salasanan syötettyäni olinkin joutunut huomattavasti kauemmaksi pisteestä mihin olin päässyt.

Sentään kaikki keräämäni kamat oli säilynyt, ei tarvinnut samoja mestoja kiertää uudelleen - riitti vain, kun juoksi takaisin samaan pisteeseen. Tämä ei onneksi mikään suuri ongelma ollut, sillä pelailin peliä pitkissä sessioissa ja otin vain muutaman salasanan ylös. 

Perusidea tässä on hyvin samanlainen kuin Metal Gearissa eli etsitään avainkortteja ja kokeillaan niitä oviin jos jokin aukeasi. Onneksi löydetyt avainkortit käyvät samassa kentässä/alueessa oleviin oviin eikä tarvitse lähteä vaeltamaan. Kun kerta jatko-osasta on kyse, niin olisi voinut kuvitella, että tämä avainkortti homma olisi hieman paremmin hoidettu.

Samaa ärsyttävää kikkailua se tässäkin valitettavasti on. Oveen täytyi kokeilla kaikki kortit koska ei koskaan tiennyt mikä siihen käy. Pelin loppupuolella kortteja on jo huimat kahdeksan kappaletta ja tovi siinä menee kun käy kaikki läpi. Tämän olisi EHKÄ voinut tehdä niin, että kun kortti on taskussa, riittää kun ovea päin kävelee niin se aukeaa automaattisesti. Jos ei korttia ole hallussa, ovi ei aukea - melko yksinkertaista.

Tämä avainkortti setti ärsyttää vielä siinäkin mielessä, että kortti korvaa jonkin muun esineen käytön. Kortin käyttämisen jälkeen täytyy muistaa laittaa esine takaisin käyttöön. 

Valikot ovat lähes yhtä kamalia kuin Metal Gearissa. Valikko avautuu selectillä ja selectillä sitten liikutaan valikon eri osioissa. Etenkin asevalikko oli aluksi aivan kamala käyttää sillä siihen on täytynyt työntää kolme eri osiota.

Ensimmäisessä osiossa on valittavana melee aseet joita käytetään kun ei halua tuhlata luoteja. Seuraavassa sitten ihan kunnon pyssyt ynnä muut pommit ja alimassa sitten kohta, mistä pääsee vaihtamaan trackeriin, esinevalikkoon tai poistua kokonaan. Aina unohtui, että melee aseet ovat ensimmäisenä ja ihmettelin, miksi en saa pyssyjä valittua kunnes muistin homman jujun.

Esinevalikossa täytyi myös selectillä mennä alimpaan osioon mistä sitten pääsee pois valikosta. Ei perinteinen "valitse esine ja paina A-nappia" -setti sitten pelintekijöitä kiinnostanut. Vaikka pelin kanssa tunteja viettikin, valikoiden kankeus kulki mukana koko sen ajan. Aina tuli härvättyä jotain niin, että väärä esine tai ase tuli valittua. Myöskin avainkortin käyttämisen jälkeen unohtui vaihtaa takaisin johonkin muuhun esineeseen.

Alueisiin on piilotettu panttivankeja ja niitä kannattakin yrittää löytää, sillä pelastamisesta palkittiin arvonnousulla. Tämä tarkoitti sitä, että energiapalkin koko kasvoi ja esineiden/aseiden kokonaismäärä nousi.

Pelin puolen välin tienoilla kannatti olla hyvin varovainen panttivankia pelastaessaan, sillä huoneisiin on asennettu ansalattia. Jos hyvä tuuri kävi, saattoi hyvien refleksien avulla selvitä ansalattiasta, mutta yleensä se tarkoitti kuolemaa. Mukavaa, kun on pelannut pitkän pätkän ja sitten loppupuolella kuolee tälläiseen trolliin jonka vuoksi joutuu aloittamaan koko kentän alusta.

Hiiviskely on tässä pelissä täysi vitsi. En ole aikaisemmin moisia puusilmävartijoita nähnyt kuin tässä pelissä. Viholliset eivät osaa kävellä kuin neljään eri ilmansuuntaan. He myös huomasivat Snaken vasta jos sattuivat katsomaan samaan suuntaan missä ukkeli seisoi. Tämän vuoksi pystyi seisomaan vihollisen vieressä aivan huoletta odottaen, että kaveri tulee lähelle jonka jälkeen vain nyrkeillä tai puukolla nirri pois.

Aluksi kun en vielä tajunnut vihollisten puusilmäisyyttä sain paljon hälytyksiä perääni. Hälytysten määrä väheni mittavasti kun tajusi, miten ukot kulkevat. Paikallaan seisovat pitkäkyntiset ovat sitten asia erikseen. Niiden liikkeitä piti seurailla jotta kuolettavan iskun sai tehtyä juuri kun he katsoivat eri suuntaan kuin Snake.

Pelissä pystyi ihanasti farmaamaan tärkeitä esineitä kuten muonapakkauksia ja panoksia. Panokset olivat hyvin usein lopussa koska pomot ottivat hyvän määrän osumaa joten farmaaminen oli ihan tervetullutta. 

Ideana oli löytää hyvä spotti missä vihollinen on lähellä oviaukkoa. Koska viholliset spawnaavat takaisin kun poistuu toiseen huoneeseen, pystyi tätä samaa ukkelia nuijimaan niin pitkään kun kaikki tarpeellinen oli kerätty. Todella hyödyllinen juttu jonka avulla joistain ärsyttävistä kohdista pääsi vain juoksemalla läpi kiitos muonapakkausten.

Peliin on yritetty laittaa uutta ja ihmeellistä mukaan. Tällä kertaa tämä uusi ja ihmeellinen on sivusta kuvatut osuudet. Spritet ovat isoja ja tästä tuli jotenkin mieleen Predator -pelin "Big Mode" :D

Tuntuu, kuin nämä sivusta kuvatut osuudet olisivat jonkin toisen tekijän käsialaa, sillä ne tuntuivat aivan erilaiselta kuin muu peli. Hahmon ohjaaminen on kankeaa ja valikon käyttö on muutettu erilaiseksi kuin muussa pelissä.

Esineiden valitseminen on supistettu vain muutamaan ja esimerkiksi pistooli on ainut ase mitä pystyi käyttämään jos halusi ampua vihollisia. Hälytystilanne toimi samalla tavalla kuin normaalissakin pelissä, eli jos vihollinen huomasi Snaken, tulee useampi ukko kimppuun ja ne on tapettava ennen kuin hälytys loppuu.

Jos hälytys on päällä tai se aktivoituu vesialtaassa missä on vartijarobotteja, hälytystä ei saa millään pois päältä. Yleensä nämä kohdat menivätkin niin, että puskin väkisin läpi sen kummempia miettimättä.

Muutama vittuilukin on mukaan laitettu. Yhdessä pidemmässä osiossa on useampi veden alla oleva seinämä jotka täytyy pommittaa hajalle. Seinät tuhoutuvat vain pommeilla ja oli ihan tuurista kiinni sattuiko pommeja olemaan tarpeeksi. Jos pommeja ei ole tarpeeksi, se on sitten voi voi.

Vedenalaisissa kohdissa tarvitaan lisähappea ja happisäiliöitä ei koskaan ollut tarpeeksi mukana. Kun happi loppuu, alkaa energiamittari kulumaan. Loistavaa pelisuunnittelua räjäytellä hitaasti seiniä ja vain katsoa kun energiat hupenee. Onneksi muonapakkauksia oli reilusti mukana kiitos farmauksen ja niiden avulla sai energiat täytettyä. 

Pelin iso ongelma on juurikin tuo, että ei koskaan tiedä mitä asiaa tarvitsee ja miten paljon. Yhtenä esimerkkinä pelin puolen välin tienoilla vastaan tuleva jäätävän kokoinen tankkivastus. Ennen tankkia yhdestä huoneesta sai matkaansa miinoja. Tankin luokse päästessäni oletin, että miinoja tarvitsee hökötyksen tuhoamiseen.

Oletukseni oli täysin oikea ja tankki välähti iloisesti kun se ajoi miinani yli. Hallussani oli viisi miinaa ja nehän eivät kauaa kestäneet. Mitäs seuraavaksi? Kokeilin kaikkea mahdollista, mutta mikään ei tehonnut. Tankki ajelee sillalla ja sillan takana on oviaukko. Sillan sivuissa on aukkoja joihin pääsee tankilta hetkeksi turvaan, sillä jos sen alle jää kuolee yhdestä osumasta.

Ajattelin, että kun kerta tankkia ei voi tuhota hallussani olevilla välineillä, menen takana olevasta ovesta. Ei toiminut, ovi oli kiinni. Yritin räjäyttää ovea auki, mutta sekään ei toiminut.

Oli pakko luovuttaa ja katsoa ratkaisu netistä. Hommahan oli taas todella typerää niin kuin arvata saattaa. Miinoja olisi pitänyt kerätä huomattavasti enemmän. Tämä tapahtui niin, että huoneesta poistumisen jälkeen sinne piti palata uudelleen. Vähän samaa settiä kun tuo oma farmaaminenkin.

Jotenkaan ei tullut mieleen, että tälläiset ensimmäistä kertaa kerättävät esineet tai ammukset ovat myöskin farmattavia ja se on ihan pelintekijöiden tarkoittama mekaniikka. Tästä hieman ärtyneenä keräsin reilusti miinoja haltuun ja johan tankki tuhoutui iloisesti räjähtäen.

Tästä otin opikseni ja farmasin aina kaikki ammukset ynnä muut esineet täyteen kun sattui sellainen tilaisuus eteeni tulemaan.

Vaikka tässä verenpainetta nostattavaa shittiä olikin enemmän kuin tarpeeksi, tykkäsin muuten pelistä. Alueita oli mukava tutkia eikä tässä mitään liian kryptistä ollut. Trackerista tulevat vinkit olivat hyviä ja niiden avulla ongelmat ratkesivat näppärästi.

Erilaisia esineitä täytyi hyödyntää ja homma oli hauskaa. Esimerkiksi miinanpaljastimen avulla pystyy selviytymään miinakentästä ja X-Ray Detectorilla näki tuhoutuvat seinät. Infrapunalasit paljastivat näppärästi hälytyslaserit.

Löytyi tästä turhaakin kamaa joita ei tullut käytettyä lainkaan kuten antenni, vastamyrkky ja kiikarit. Vastamyrkyllä olisi ilmeisesti voinut parantaa itsensä myrkytystilasta, mutta empä moiseen ongelmaan törmännyt missään.

Kuolemista kannatti välttää kuin ruttoa, sillä sen johdosta joutui kentän alkuun ja täytyi käydä keräilemässä löytämänsä esineet uudelleen. Hissikuilut toimivat ikään kuin jatkopaikkoina ja se hieman helpotti kuolemisesta koituvaa tuskaa.

Esineiden uudelleen keräämien kuolemisen jälkeen oli yksi iso syy miksi harrastin muonapaukkausten farmaamista ja käytin niitä hyvissä ajoin.

Viimeinen mesta oli todella pitkä ja se sisälsi useita sivulta kuvattuja osioita. Onneksi alue on myös varustettu useilla hissikuiluilla joten jatkomahdollisuudetkin olivat ihan jees tasolla. Yksi todella närkästyttävä kohta alueessa oli mikä sisälsi tuon yllä mainitsemani veden alla seinien pommittelun.

Tämä huone täytyi läpäistä putkeen yhden todella ärsyttävän sivulta kuvattavan kohdan lisäksi jonka jälkeen vasta sai huokaista helpotuksesta. Kun alueen oli taivaltanut loppuun, odotti siellä tuttu ukko nimeltään Big Boss joka valitteli, että hänet oli muutettu kyborgiksi sen jälkeen kun Snake oli tuhonnut Metal Gearin.

Hetkinen, en minä kyllä mitään Metal Gearia ole tuhonnut vaan jonkin ison supertietokoneen. Tässä tietenkin viitattiin alkuperäiseen peliin eikä NES-versioon jossa oikeasti täytyy tuhota Metal Gear. Joka tapauksessa tämä Big Bossin uudelleen kohtaaminen ei kovin hankala ollut paitsi kun ukko evolvoituu puolet isommaksi kyborgiksi!

Osumia kannatti vältellä, sillä energiaa lähtee luokattoman paljon pois jos otti lähempää kontaktia kyborgiin. Tietysti vain yksi ase tehosi tähän kuvatukseen ja se oli jälleen kerran miinat. Onneksi tällä kertaa olin ollut fiksumpi ja miinoja olikin reilusti repussa. Taistelussa ei kuitenkaan kannattanut hötkyillä, sillä jos spämmäsi liian nopeasti miinoja Big Bossiin, osa niistä meni hukkaan ja taistelu muuttui mahdottomaksi.

Big Bossin tuhoamisen jälkeen alkoi vanha kunnon aikalaskuri tikittämään ja paikasta oli poistuttava vauhdilla. Reitti ei kovinkaan hankala ollut vaikkakin muutamia ihania umpikujia oli mukaan saatu työnnettyä.

Kun alueen loppuun pääsi, vastassa törötti Metal Gear 2! Nyt on pelin viimeisen pomon aika vaikka tätä ei periaatteessa voi pomoksi edes kutsua. Ehkä pulmallinen ajoitustehtävä olisi osuvampi kuvaus. Tajusin heti huoneeseen astuessani, että mikä on homman juju.

Fyysisesti ei Metal Gear 2:sen luokse pääse kävelemään. Ruudun oikeassa ylälaidassa on pieni käytävä jota pitkin täytyi ohjata ohjuksia jotka sitten tekevät vahinkoa Metal Gear 2:seen. Käytävän varrella on kolme porttia jotka tuhoavat ohjuksen jos ajoitus on väärä. Täytyy myöntää, että erittäin uudenlainen, nokkela ja kiintoisa lähestyminen pomotaisteluun!

Ainut vaan, että tämäkin oli kustu hienoisesti. Koska ainoastaan ohjuksilla pystyy tekemään vahinkoa Metal Gear 2:seen, niitä täytyi olla tarpeeksi mukana. Laskin, että 10-15 osumaa tarvitsi aparaatin tuhoamiseen. Viimeiseltä alueelta ei saa ohjuksia joten olisi täytynyt lähteä metsästämään niitä jostain muualta.

Ensimmäinen yritys meni mönkään, sillä ohjuksia ei ollut tarpeeksi. Osa vielä tuhoutui käytävän portteihin kun ei ollut ajoitus ihan hallussa näin ensimmäisellä kerralla. Kuoleman jälkeen tarkistin, että onko minulla mitään mahdollisuuksia päästä pomoa läpi vai joudunko lähtemään hakemaan jostain lisää ohjuksia.

Ohjuksia löytyi onneksi 30 kappaletta joten huoletta pystyi tykitellä menemään! Aikaisemmalla yrityksellä käytin ohjuksia Big Bossin ensimmäisen muodon tuhoamiseen, mutta toisella kerralla tyydyin vaan haulikkoon. Jälleen kerran Metal Gear 2:sen luona ja sehän meni heittämällä läpi.

Hyvä pelihän tämä kaikesta huolimatta on. Hieman nakertaa typerät pelisuunnittelumokat ja tuo, että pitäisi ennakolta tietää mikä tehoaa mihinkin pomoon.

Jos olisi hieman enemmän käytetty ajatustyötä, niin tämähän olisi ollut yksi NESin todellisista klassikoista!