The Lone Ranger

Games Beaten: 429/709

Genre: Action/Adventure

Goal: Defeat Butch Cavendish (Area 8)

Arvosana: 9/10

Vaikeusaste: 8/10

Alkuaikoina länsirajalla toimi lakia valvova ryhmä nimeltä Texas Rangers. Heidän päämajansa sijaitsi Texasin Abilenessä. Ryhmän johtajana toimi mies nimeltään Dan Reid ja hänen poikansa, John piti varamiehen paikkaa.

Heidän toimintasa perustui tiukasti laadittuihin sääntöihin ja he seurasivatkin lakia pilkuntarkasti. Joskus John joutui ongelmiin isänsä kanssa nuoren kapinallisen luonteensa vuoksi ja hän usein kohtasikin johtajan vihan.

Samaan aikaan Butch Cavendish kuului rosvojoukkoon isänsä kanssa. Kävi niin, että ampumavälikohtauksen aikana Butchin isä sai kuolettavan osuman yhdestä Rangereiden luodista. Siitä asti Butch kantoi kaunaa Rangersseille.

Yhtenä päivänä Butch ja hänen rosvokoplansa järjesti väijytyksen tavoitteenaan tuhota Texas Rangersit. Väijytys tuotti tulosta ja Dan Reid sai kuolettavan osuman ja koko ryhmä tuhoutui.

Butch kumppaneineen ratsasti pois siinä uskossa, että kaikki ryhmäläiset olivat saaneet surmansa. Mutta kuitenkin John Reid hengitti yhä. Intiaani nimeltä Tonto löysi Johnin ja piti hänestä huolta siihen asti että mies sai voimansa takaisin.

Tontosta tuli Johnin kaveri ja suojelija - hän opetti Johnille monia hyödyllisiä taitoja ihmisiä ja villieläimiä vastaan. John päätti laittaa uudet taitonsa testiin.

Ensitöikseen John varmisti, että Butch Cavendish luulee Johnin kuolleen. Hän valmisti hautakiven jossa mainitaan hyökkäyksessä kuolleet John mukaan lukien. John teki itselleen naamion ja hylkäsi kaikki Texas Rangereiden käyttämät säännöt alkaen käyttämään täysin omiaan.

Hän lupasi kostaa Butchille ja muille pitkäkynsille. Hänestä tuli naamioitunut ratsastaja - The Lone Ranger.

Lone Ranger ja Tonto kuulivat Butchin uusista edesottamuksista. Kerrotaan, että Butch ja hänen rosvojoukkonsa on kaapannut yhdysvaltojen presidentin. Kukaan ei tiedä varmaksi mitä Butch haluaa vastineeksi presidentistä.

Tonto vierellään, Lone Ranger lähtee matkaan pelastamaan presidenttiä ja kostamaan isänsä kuoleman. Jiihaa, Silver!

Paluu villiin länteen tällä kertaa Konamin saattelemana. Hyppy tuntemattomaan oli jälleen käsillä, sillä kokemukseni tästä pelistä oli muutaman minuutin pituinen streamin katselu.

Hetken kokeilun jälkeen ei voinut muuta todeta kuin, että käsissäni on loistopeli! Hetkeen en ollut näin viihdyttävää videopeliä pelannut. Minulle tuli tästä mieleen NESin versio Red Dead Redemption -pelisarjasta :D Meininki on vähintäänkin yhtä julmaa.

Naamioitunut sankari seikkailee ympäri villiä länttä kahdeksan tehtävän verran. Yksi suuri kartta on jaettu kahdeksaan palaseen ja pelissä edetään tutkimalla kyliä ynnä muita paikkoja. Kartalla pystyy halutessaan kulkemaan taaksepäin, mutta eteenpäin kulkeminen vaatii tehtävän läpäisyn.

Tehtävät koostuvat yleensä niin, että pyöritään kylissä ja keskustellaan kyläläisten kanssa ja yritetään saada heiltä jonkinlaista vinkkiä missä pahikset mahtavat lymyillä. Kun jokin vinkki on hallussa, aukeaa jokin uusi paikka mitä pääsee tutkimaan.

Peli on yllättävän julma, sillä yhdestä kuolemasta joutuu koko tehtävän alkuun. Vaikka kuoleman jälkeen tietäsikin mitä tehtävässä pitää tehdä, se ei kovin pitkälle kanna koska kaikki vinkit on kuitenkin käytävä läpi jotta reitit avautuvat. Toki reitit muistaessaan ei tarvitse pyöriä ympyrää ihmetellen mihin pitäisi seuraavaksi mennä.

Jokaisen tehtävän jälkeen saa sentään salasanan ja salasana sisältää kaikki keräämät panokset sekä rahat mitä oli aikaisemmassa tehtävässä onnistunut haalimaan.

Raha on pelissä todella isossa roolissa ja onneksi viholliset pudottavat sitä lähes poikkeuksetta. Rahaa pystyi farmaamaan kivasti tappamalla samoja vihollisia uudelleen ja uudelleen. Rahalla sitten osteltiin panoksia ja tohtorin palveluita jonka avulla sai energiat takaisin täyteen.

Peli on pääosin suhteellisen nihkeä energian suhteen ja vain harva vihollinen sitä pudotti joten tohtoria joutui hyödyntämään jatkuvasti. Kuoleman pelon jyskyttäessä takaraivossa kävin parantamassa naamiosankaria vaikka energiaa olisi kulunut vain muutama palkki. Viholliset tekivät yllättävän paljon vahinkoa muista ansoista puhumattakaan joten etenin mielummin liian varovaisesti kuin hosuen.

Asekauppias tarjoilee kahdenlaisia erilaisia ammuksia; normaaleja luoteja ja hopealuoteja. Hopealuodit ovat puolet kalliimpia kuin normaalit luodit, mutta ne tekevätkin puolet enemmän vahinkoa. Pelin alkupuolella finanssipuolen ollessa heikonlainen tuli turvauduttua normaaleihin luoteihin. Viholliset ottivat pari osumaa, mutta kun osumat ajoitti fiksusti sai ukot nurin sen suurempia ongelmia.

Hopealuodit säästin pomoja varten ja se oli ihan fiksu veto! Pelin loppupuolella käytin pääosin vain hopealuoteja kun rahaa oli kuin rosvopäälliköllä. Asekauppiaalta löytyi ammusten lisäksi dynamiittia mitä käytettiin heittelemällä sitä vihollisia kohden. Ainoastaan pelin yhdessä kohdassa koin räjähteen käytön hyödylliseksi. Alkupuolella en edes unelmoinut sen ostamisesta korkean hintansa vuoksi.

Aseen piippuja kauppiaalta löytyy kolmea eri pituutta ja mitä pidempi piippu, sitä pidemmälle luodit matkaavat. Alussa ei tosin ole ostettavissa kuin lyhyelle kantava piippu, pelin edetessä sitten mahdollista päivittää parempiin.

Jos ammukset erehtyvät loppumaan ja rahaa ei löydy niin ei hätää - nyrkeillä voi pitkäkynsiä hakata hengiltä! Tässä on vaarana, että itse menettää energiaa ja kaikki se vaiva menee tohtorin taskuun, mutta varovaisella otteella tämäkin onnistui.

Pelin kylät ovat siitä hassuja paikkoja, että niissäkin on vihollisia vaanimassa jokaista liikettäsi. Vähän niin kuin oikeassa länkkärissä! Kylissä täytyy kuitenkin olla varovainen pyssyjensä kanssa, sillä jos erehtyy pihalla vaeltavan daamin ampumaan, siitä rankaistaan ankarasti. Puolet kerätyistä rahoista häviää kuin tuhka tuuleen ja puolet energioistakin nipistetään kaupan päälle.

Kylissä voi pelata myös korttia jos haluaa tienata vähän extraa, mutta tämä jäi vain pariin testaukseen. Totesin, että farmaaminen on nopeampi keino hankkia kylmää käteistä.

Alueella saattaa olla monia erilaisia kyliä ja hyödykkeet on saatettu ripotella niiden välille. Hieman ärsytti kun ei muistanut missä kylissä esimerkiksi tohtorin vastaanotto sijaitsi, joutui jokaista paikkaa käydä testaamassa.

Pelkkää ylhäältäpäin kuvattua räiskintää peli ei suinkaan ole vaan se tarjoilee useampaa pelimuotoa samassa paketissa. Löytyy sivulta rullaavia tasoloikka-alueita jotka vahvasti muistuttivat Castlevaniaa liikkuvien tasojensa ansiosta. 

Kolmantena erikoisuutena ovat hahmon silmistä kuvatut osuudet. Tämän aluksi nähdessäni järkytyin, sillä nämä tälläiset kuvakulmat eivät toimi NESillä kovinkaan kummoisesti. Kaikki näyttää samalta ja ei tiedä mihin pitäisi mennä.

Tässä pelissä on samaa ongelmaa, mutta onneksi nämä osuudet eivät ole kovinkaan pitkiä ja vain muutamassa paikassa jäin pyörimään paikalleni. Näissä osioissa olisi voinut halutessaan Zapperia, mutta tyydyin vain ohjaimeen blogini käytännöllisyyden vuoksi. Zapperilla olisi kyllä saanut kunnon fiiliksen ja varmaan olisi ollut muksuna loistohupia.

Ohjaimella pelatessa nämä osuudet olivat hieman kankeita, mutta yllättävän hyvin tämä on kuitenkin toteutettu. Vihollisia hyökkää neljästä eri ilmansuunnaista ja ruutua käännellään painamalla A-nappia pohjassa ohjaten suuntaa D-padilla. Tämän keksimiseen meni pieni hetki, mutta sen jälkeen ei taisteluissa ollut kummempia ongelmia.

Semmoista pientä suunnittelukukkasta tuli vastaan, että taistelun jälkeen saattoi olla suunnattuna mihin ilmansuuntaan tahansa, riippui ihan mistä vihollisia oli tullut. Yleensä taistelun tullessa yllättäen vastaan ei muistanut katsoa mihin ilmansuuntaan oli kulkemassa. Sitten siinä huuli pyöreänä pähkäili, että mihinkähän suuntaan sitä pitikään mennä. reitin osoittautuessa vääräksi luvassa oli jälleen paikallaan pyörimistä.

Muutamassa tehtävässä tätä samaa kuvakulmaa pääsee testailemaan hevosen selästä ja siinä ei tarvitse muuta kuin ruutua käännellä hevosen laukatessa automaattisesti eteenpäin, ei tarvitse paljoa kulkusuuntia miettiä. Tämä oli oikein miellyttävää vaihtelua :)

Vaikka peli itsessään onkin suhteellisen haastava, pelin pomot olivat todella helppoja. Lähes kaikki sain mäiskittyä hengiltä yhdellä yrityksellä. Piti vain huolen, että on tarpeeksi energiaa ja hopealuoteja niin homma hoitui.

Pomot/normaalit vihollisetkin stunnautuvat hetkeksi osuman jälkeen ja oikeanlaisella rytmityksellä ne saa pidettyä ns. lukitustilassa. Sen kun vain paukutteli menemään ja vastustaja kaatui ennen kuin omat energiat olivat lopussa. Pomot muutenkin olivat suhteellisen samanlaisia ja samat kikat toimivat helposti.

Peli soljuu mukavasti eteenpäin vaikkakin kerrasta tulevat Game Overit hieman katkaiseekin sitä. Paikkojen tutkiminen ja vihjeiden selvittäminen on mukavaa hommaa! Helpoksi tätä ei todellakaan ole tehty ja oikeastaan koko pelin ajan luotisateita sai väistellä ihan tosissaan.

Lopputehtävissä ukkoa oli jo siinä määrin vastassa, että hieman tuuriakin oli mukana tehtävien läpäisemisen kanssa. Tuuria tai ei, olisi tehtävät lopulta menneet pienen grindaus-session myötä läpi. 

Viimeinen tehtävä oli vedetty aivan överiksi. Monissa eri paikoissa ei tässä tehtävässä tarvitse vierailla, mutta pituutta tehtävällä on reilusti muita enemmän. Tehtävä sisältää kaikkia kolmea eri pelimuotoa ja ne täytyi muistaa hyvin ulkoa jotta ei rosmot päässeet yllättämään.

Butch Cavendish piilottelee todella syvällä linnoituksensa uumenissa. Syvälle sitä mennäänkin, sillä välillä seikkaillaan maan uumenissa. Ennen tätä viimeistä tehtävää olin antamassa pelille täyden kympin arvosanaa, mutta tämä viimeinen rutistus vei yhden pisteen pois. Konamimaiseen tyyliin peliin on pitänyt työntää trollaavia ansoja mitä ei voi ensimmäisellä pelikerralla mitenkään aavistaa.

Luolaston uumenissa on huone, missä maa alkaa yhtäkkiä sortua ja täytyi edetä todella varovasti jotta ei putoaisi kuiluihin. Mistään ei erottanut mikä kohta romahtaa ja mikä ei. Tämä on siinä mielessä aika halpamaista, että tässä ollaan jo melko pitkään edetty tehtävässä ja yhdestä pienestä virheestä joutuu koko homman alkuun.

Useamman yrityksen se vaati, mutta viimein aloin muistamaan pahimmat trollauskohdat ulkoa. Kenttä jatkuu vielä aika pitkän tovin ja myöhemmin on luvassa Mariosta tuttuja pyöriviä liekkiansoja. Huh, Butchille ei näemmä vittuilla :D

Kun tehtävän itse kenttä on saatu taputeltua, alkaa pomotaistelu numero yksi. Kaksi Butchin vartijaa täytyy nitistää jotta pääsee itse pääjehun kimppuun. Aluksi taistelu vaikutti aivan mahdottomalta, sillä vartijat seisovat eripuolilla huonetta ja tykittävät konekivääreillään melkoista sarjaa kohti pelihahmoa.

Sellaisen hauskan kikan keksin, että kun pomohuoneesta astuu takaisin edelliseen huoneeseen saa sieltä olevalta viholliselta energiat täyteen! Todella hyvä juttu, että viholliset ilmestyvät takaisin ruudusta poistumisen jälkeen. Useamman kerran meni niin, että kävin testaamassa pomoa huonolla menestyksellä ja sitten täytin vihollisen avulla energiani.

Tässä taistelussa dynamiitti loisti käytettävyydellään vaikka olin todennut aika hyödyttömäksi kapistukseksi. Tässähän se toimi kuin unelma! Kun seisoi tarpeeksi alhaalla, osui toisen vartijan luodit seinään ja toinen ei edes ampunut mitään. Muutaman dynamiittipötkön nakkelun jälkeen toinen vartijoista kuoli. Toisen pystyi sitten hoitelemaan ihan ammusten avulla kun keskittyminen kohdistui vain yhteen ukkeliin.

Vihollisilla on ns. palautumisaika jonka huomasin vasta pelin loppupuolella. Kun he ovat ampuneet jokusen sarjan, pitävät he hetkellisen tauon. Ilmeisesti huilaavat tai lataavat asettaan. Tämän aikana saa muutaman ilmaisen osuman tehtyä joka teki toisen vartijan tappamisesta entistä helpompaa.

Tässä vaiheessa alkoi fanfaarit soimaan ja aluksi luulinkin, että peli on läpi. Vielä mitä...iso ovi aukeaa ja nyt alkaa todellinen viimeinen taistelu. Hieman silmät pyöreinä katsoin ruudulleni ilmestynyttä villin lännen aikaista "tankkia" :D

On se Butch melkoinen velmu kun on moisen laitoksen saanut rakennettua. Laitos ampuu automaattisella tykillä ja siinä on mekaanisia piikki- sekä höyryansoja. Itse Butch nököttää aparaatin katolla tykittäen konekiväärillä. 

Tätä kaikkea sekasortoa oli melko hankala väistellä ja ensimmäinen yritys menikin ihan vihkoon. Myös toiselle yritykselle kävi samalla tavalla vaikka yritinkin saada jotain kaavaa katsottua Butchin ampumisesta.

Kolmannella yrityksellä pääsin hieman parempien energioiden saattelemana Butchin luo ja päätin vain brute forcettaa koko homman seisoen konekiväärin alla ampuen ylöspäin. Tämä toimi ja sain konekiväärin tuhottua.

Harmikseni taistelu ei suinkaan ollut ohi ja nyt Butch muuttui huomattavasti liikkuvaisemmaksi ja hyppi ympäri tankkia. Sain äijän "lukittua" tankin keskellä olevaan pidempään kohtaan niin, että ukkeli hyppi minun yli. En tiedä oliko kyseessä vain tarkoituksella tehty koodaus vai onnistuin vain vahingossa lukitsemaan äijän tiettyyn patterniin.

Tämä vaati kuitenkin hyvää ampumisen rytmittämistä jotta lukitus pysyi. Tämän keksin siis ihan lennosta ja olin todella lähellä kuolemaa. Yhdessä välissä tein typerän virheen ja otin yhden osuman Butchin luodeista...minulla oli enää yksi energia jäljellä. 

Sain pidettyä pääni kylmänä ja rytmityksen oikeana - hetken päästä Butch makasi kuolleena tankkinsa päällä...peli on läpi!

Todella hyvä peli, nautin suunnattomasti tämän pelaamisesta. Viimeinen kenttä hieman alensi arvosanaa, mutta oli tämä silti loistoteos. Jos olisin saanut päättää, niin olisin jättänyt nämä överiksi viennit pois ja pitänyt pelin ihan puhtaasti villin lännen meininkinä ilman mitään tankkeja ja konekivääreitä :D

Snake's Revenge

Games Beaten: 428/709

Genre: Action

Goal: Defeat Metal Gear 2

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 7/10

Näkymättömyystutkalla varustettu kopteri sukeltaa ja pujottelee laajan vuoriston kapeaa kohtaa pitkin Ishkabiliin, Teristanin pääkaupunkiin. Muutamaa minuuttia ennen pudotusaluetta tartut rynnäkkökivääriisi ja katsot ikkunasta ulos. Pimeyttä on kaikkialla.

Vastapäätä istuvat kommando toverisi Fox Hound pataljoonasta. Yksi teroittaa puukkoaan, toinen kiillottaa kranaattejaan. Kukaan ei puhu mitään, mutta hiljaisuuden läpi voi kuitenkin kuulla tärkeän viestin - tämän on ehdottomasti hankalin ja vaarallisin tehtävä mihin olemme koskaan osallistuneet.

Vaarallisempi kuin soluttautuminen eversti Vermon CaTaffyn tukikohtaan. Nyt sinun täytyy haastaa Higharolla Kockamamie ja hänen sekopäisen raivokas armeijansa. Sinun täytyy voittaa satoja uzeilla varustettuja sotilaita, raskaasti aseistettu taistelulaiva ja varusteltu panssarijuna jotta pääset tavoitteeseesi joka on tuhota Higharollan ydinhyökkäystankin.

Muussa tapauksessa koko maailma päätyy polvilleen henkilön toimesta joka on ollut ehdolla "vuoden armottomin mies" -palkinnon saajaksi.

Päädyin hyvin kummalliseen valintaprosessiin tämän pelin kohdalla. Aikaisempia tekstejä kirjoittaessani kuuntelin samalla yli viiden tunnin mittaista NES biisien listaa. Aikani kuunneltuani sain hulvattoman idean - seuraava läpäisemätön peli mikä tulee tällä listalla vastaan, on seuraava läpäisy tähän projektiin.

Tovin sain biisejä kuunnella, mutta viimein ruudulle pärähti Snake's Revenge! Mikäpäs siinä vaikkakin odotukset eivät olleetkaan kovin korkealla surkean Metal Gearin vuoksi. Peli olikin onneksi positiivinen yllätys, ei läheskään niin huono kuin Metal Gear.

Toki tästäkin löytyi ärsyttävää settiä, mutta ei kuitenkaan ihan samassa suhteessa edeltäjänsä kanssa.

Yhden ison seikkailun sijaan tässä on "kenttiä" mitkä pelataan kerralla loppuun. Lainausmerkit sen vuoksi, että ei peli missään vaiheessa kerro kenttien vaihtumisesta, mutta kun tuhoaa jonkin pomovastuksen pitkän etenemisen päätteeksi ja ottaa salasanan ylös, pääsee jatkamaan ikään kuin "kentän" alusta. Ei tarvitse lähteä vaeltamaan mihinkään toiselle puolelle aluetta avaamaan lukituksi jäänyttä ovea. 

Yhden kerran kävi niin, että saavuin aivan erinäköiselle alueelle kuin se missä aikaisemmin olin kulkenut. Olin täysin varma, että uusi kenttä alkoi. Otin salasanan ylös ja seuraavalla kerralla nälkävuoden pituisen salasanan syötettyäni olinkin joutunut huomattavasti kauemmaksi pisteestä mihin olin päässyt.

Sentään kaikki keräämäni kamat oli säilynyt, ei tarvinnut samoja mestoja kiertää uudelleen - riitti vain, kun juoksi takaisin samaan pisteeseen. Tämä ei onneksi mikään suuri ongelma ollut, sillä pelailin peliä pitkissä sessioissa ja otin vain muutaman salasanan ylös. 

Perusidea tässä on hyvin samanlainen kuin Metal Gearissa eli etsitään avainkortteja ja kokeillaan niitä oviin jos jokin aukeasi. Onneksi löydetyt avainkortit käyvät samassa kentässä/alueessa oleviin oviin eikä tarvitse lähteä vaeltamaan. Kun kerta jatko-osasta on kyse, niin olisi voinut kuvitella, että tämä avainkortti homma olisi hieman paremmin hoidettu.

Samaa ärsyttävää kikkailua se tässäkin valitettavasti on. Oveen täytyi kokeilla kaikki kortit koska ei koskaan tiennyt mikä siihen käy. Pelin loppupuolella kortteja on jo huimat kahdeksan kappaletta ja tovi siinä menee kun käy kaikki läpi. Tämän olisi EHKÄ voinut tehdä niin, että kun kortti on taskussa, riittää kun ovea päin kävelee niin se aukeaa automaattisesti. Jos ei korttia ole hallussa, ovi ei aukea - melko yksinkertaista.

Tämä avainkortti setti ärsyttää vielä siinäkin mielessä, että kortti korvaa jonkin muun esineen käytön. Kortin käyttämisen jälkeen täytyy muistaa laittaa esine takaisin käyttöön. 

Valikot ovat lähes yhtä kamalia kuin Metal Gearissa. Valikko avautuu selectillä ja selectillä sitten liikutaan valikon eri osioissa. Etenkin asevalikko oli aluksi aivan kamala käyttää sillä siihen on täytynyt työntää kolme eri osiota.

Ensimmäisessä osiossa on valittavana melee aseet joita käytetään kun ei halua tuhlata luoteja. Seuraavassa sitten ihan kunnon pyssyt ynnä muut pommit ja alimassa sitten kohta, mistä pääsee vaihtamaan trackeriin, esinevalikkoon tai poistua kokonaan. Aina unohtui, että melee aseet ovat ensimmäisenä ja ihmettelin, miksi en saa pyssyjä valittua kunnes muistin homman jujun.

Esinevalikossa täytyi myös selectillä mennä alimpaan osioon mistä sitten pääsee pois valikosta. Ei perinteinen "valitse esine ja paina A-nappia" -setti sitten pelintekijöitä kiinnostanut. Vaikka pelin kanssa tunteja viettikin, valikoiden kankeus kulki mukana koko sen ajan. Aina tuli härvättyä jotain niin, että väärä esine tai ase tuli valittua. Myöskin avainkortin käyttämisen jälkeen unohtui vaihtaa takaisin johonkin muuhun esineeseen.

Alueisiin on piilotettu panttivankeja ja niitä kannattakin yrittää löytää, sillä pelastamisesta palkittiin arvonnousulla. Tämä tarkoitti sitä, että energiapalkin koko kasvoi ja esineiden/aseiden kokonaismäärä nousi.

Pelin puolen välin tienoilla kannatti olla hyvin varovainen panttivankia pelastaessaan, sillä huoneisiin on asennettu ansalattia. Jos hyvä tuuri kävi, saattoi hyvien refleksien avulla selvitä ansalattiasta, mutta yleensä se tarkoitti kuolemaa. Mukavaa, kun on pelannut pitkän pätkän ja sitten loppupuolella kuolee tälläiseen trolliin jonka vuoksi joutuu aloittamaan koko kentän alusta.

Hiiviskely on tässä pelissä täysi vitsi. En ole aikaisemmin moisia puusilmävartijoita nähnyt kuin tässä pelissä. Viholliset eivät osaa kävellä kuin neljään eri ilmansuuntaan. He myös huomasivat Snaken vasta jos sattuivat katsomaan samaan suuntaan missä ukkeli seisoi. Tämän vuoksi pystyi seisomaan vihollisen vieressä aivan huoletta odottaen, että kaveri tulee lähelle jonka jälkeen vain nyrkeillä tai puukolla nirri pois.

Aluksi kun en vielä tajunnut vihollisten puusilmäisyyttä sain paljon hälytyksiä perääni. Hälytysten määrä väheni mittavasti kun tajusi, miten ukot kulkevat. Paikallaan seisovat pitkäkyntiset ovat sitten asia erikseen. Niiden liikkeitä piti seurailla jotta kuolettavan iskun sai tehtyä juuri kun he katsoivat eri suuntaan kuin Snake.

Pelissä pystyi ihanasti farmaamaan tärkeitä esineitä kuten muonapakkauksia ja panoksia. Panokset olivat hyvin usein lopussa koska pomot ottivat hyvän määrän osumaa joten farmaaminen oli ihan tervetullutta. 

Ideana oli löytää hyvä spotti missä vihollinen on lähellä oviaukkoa. Koska viholliset spawnaavat takaisin kun poistuu toiseen huoneeseen, pystyi tätä samaa ukkelia nuijimaan niin pitkään kun kaikki tarpeellinen oli kerätty. Todella hyödyllinen juttu jonka avulla joistain ärsyttävistä kohdista pääsi vain juoksemalla läpi kiitos muonapakkausten.

Peliin on yritetty laittaa uutta ja ihmeellistä mukaan. Tällä kertaa tämä uusi ja ihmeellinen on sivusta kuvatut osuudet. Spritet ovat isoja ja tästä tuli jotenkin mieleen Predator -pelin "Big Mode" :D

Tuntuu, kuin nämä sivusta kuvatut osuudet olisivat jonkin toisen tekijän käsialaa, sillä ne tuntuivat aivan erilaiselta kuin muu peli. Hahmon ohjaaminen on kankeaa ja valikon käyttö on muutettu erilaiseksi kuin muussa pelissä.

Esineiden valitseminen on supistettu vain muutamaan ja esimerkiksi pistooli on ainut ase mitä pystyi käyttämään jos halusi ampua vihollisia. Hälytystilanne toimi samalla tavalla kuin normaalissakin pelissä, eli jos vihollinen huomasi Snaken, tulee useampi ukko kimppuun ja ne on tapettava ennen kuin hälytys loppuu.

Jos hälytys on päällä tai se aktivoituu vesialtaassa missä on vartijarobotteja, hälytystä ei saa millään pois päältä. Yleensä nämä kohdat menivätkin niin, että puskin väkisin läpi sen kummempia miettimättä.

Muutama vittuilukin on mukaan laitettu. Yhdessä pidemmässä osiossa on useampi veden alla oleva seinämä jotka täytyy pommittaa hajalle. Seinät tuhoutuvat vain pommeilla ja oli ihan tuurista kiinni sattuiko pommeja olemaan tarpeeksi. Jos pommeja ei ole tarpeeksi, se on sitten voi voi.

Vedenalaisissa kohdissa tarvitaan lisähappea ja happisäiliöitä ei koskaan ollut tarpeeksi mukana. Kun happi loppuu, alkaa energiamittari kulumaan. Loistavaa pelisuunnittelua räjäytellä hitaasti seiniä ja vain katsoa kun energiat hupenee. Onneksi muonapakkauksia oli reilusti mukana kiitos farmauksen ja niiden avulla sai energiat täytettyä. 

Pelin iso ongelma on juurikin tuo, että ei koskaan tiedä mitä asiaa tarvitsee ja miten paljon. Yhtenä esimerkkinä pelin puolen välin tienoilla vastaan tuleva jäätävän kokoinen tankkivastus. Ennen tankkia yhdestä huoneesta sai matkaansa miinoja. Tankin luokse päästessäni oletin, että miinoja tarvitsee hökötyksen tuhoamiseen.

Oletukseni oli täysin oikea ja tankki välähti iloisesti kun se ajoi miinani yli. Hallussani oli viisi miinaa ja nehän eivät kauaa kestäneet. Mitäs seuraavaksi? Kokeilin kaikkea mahdollista, mutta mikään ei tehonnut. Tankki ajelee sillalla ja sillan takana on oviaukko. Sillan sivuissa on aukkoja joihin pääsee tankilta hetkeksi turvaan, sillä jos sen alle jää kuolee yhdestä osumasta.

Ajattelin, että kun kerta tankkia ei voi tuhota hallussani olevilla välineillä, menen takana olevasta ovesta. Ei toiminut, ovi oli kiinni. Yritin räjäyttää ovea auki, mutta sekään ei toiminut.

Oli pakko luovuttaa ja katsoa ratkaisu netistä. Hommahan oli taas todella typerää niin kuin arvata saattaa. Miinoja olisi pitänyt kerätä huomattavasti enemmän. Tämä tapahtui niin, että huoneesta poistumisen jälkeen sinne piti palata uudelleen. Vähän samaa settiä kun tuo oma farmaaminenkin.

Jotenkaan ei tullut mieleen, että tälläiset ensimmäistä kertaa kerättävät esineet tai ammukset ovat myöskin farmattavia ja se on ihan pelintekijöiden tarkoittama mekaniikka. Tästä hieman ärtyneenä keräsin reilusti miinoja haltuun ja johan tankki tuhoutui iloisesti räjähtäen.

Tästä otin opikseni ja farmasin aina kaikki ammukset ynnä muut esineet täyteen kun sattui sellainen tilaisuus eteeni tulemaan.

Vaikka tässä verenpainetta nostattavaa shittiä olikin enemmän kuin tarpeeksi, tykkäsin muuten pelistä. Alueita oli mukava tutkia eikä tässä mitään liian kryptistä ollut. Trackerista tulevat vinkit olivat hyviä ja niiden avulla ongelmat ratkesivat näppärästi.

Erilaisia esineitä täytyi hyödyntää ja homma oli hauskaa. Esimerkiksi miinanpaljastimen avulla pystyy selviytymään miinakentästä ja X-Ray Detectorilla näki tuhoutuvat seinät. Infrapunalasit paljastivat näppärästi hälytyslaserit.

Löytyi tästä turhaakin kamaa joita ei tullut käytettyä lainkaan kuten antenni, vastamyrkky ja kiikarit. Vastamyrkyllä olisi ilmeisesti voinut parantaa itsensä myrkytystilasta, mutta empä moiseen ongelmaan törmännyt missään.

Kuolemista kannatti välttää kuin ruttoa, sillä sen johdosta joutui kentän alkuun ja täytyi käydä keräilemässä löytämänsä esineet uudelleen. Hissikuilut toimivat ikään kuin jatkopaikkoina ja se hieman helpotti kuolemisesta koituvaa tuskaa.

Esineiden uudelleen keräämien kuolemisen jälkeen oli yksi iso syy miksi harrastin muonapaukkausten farmaamista ja käytin niitä hyvissä ajoin.

Viimeinen mesta oli todella pitkä ja se sisälsi useita sivulta kuvattuja osioita. Onneksi alue on myös varustettu useilla hissikuiluilla joten jatkomahdollisuudetkin olivat ihan jees tasolla. Yksi todella närkästyttävä kohta alueessa oli mikä sisälsi tuon yllä mainitsemani veden alla seinien pommittelun.

Tämä huone täytyi läpäistä putkeen yhden todella ärsyttävän sivulta kuvattavan kohdan lisäksi jonka jälkeen vasta sai huokaista helpotuksesta. Kun alueen oli taivaltanut loppuun, odotti siellä tuttu ukko nimeltään Big Boss joka valitteli, että hänet oli muutettu kyborgiksi sen jälkeen kun Snake oli tuhonnut Metal Gearin.

Hetkinen, en minä kyllä mitään Metal Gearia ole tuhonnut vaan jonkin ison supertietokoneen. Tässä tietenkin viitattiin alkuperäiseen peliin eikä NES-versioon jossa oikeasti täytyy tuhota Metal Gear. Joka tapauksessa tämä Big Bossin uudelleen kohtaaminen ei kovin hankala ollut paitsi kun ukko evolvoituu puolet isommaksi kyborgiksi!

Osumia kannatti vältellä, sillä energiaa lähtee luokattoman paljon pois jos otti lähempää kontaktia kyborgiin. Tietysti vain yksi ase tehosi tähän kuvatukseen ja se oli jälleen kerran miinat. Onneksi tällä kertaa olin ollut fiksumpi ja miinoja olikin reilusti repussa. Taistelussa ei kuitenkaan kannattanut hötkyillä, sillä jos spämmäsi liian nopeasti miinoja Big Bossiin, osa niistä meni hukkaan ja taistelu muuttui mahdottomaksi.

Big Bossin tuhoamisen jälkeen alkoi vanha kunnon aikalaskuri tikittämään ja paikasta oli poistuttava vauhdilla. Reitti ei kovinkaan hankala ollut vaikkakin muutamia ihania umpikujia oli mukaan saatu työnnettyä.

Kun alueen loppuun pääsi, vastassa törötti Metal Gear 2! Nyt on pelin viimeisen pomon aika vaikka tätä ei periaatteessa voi pomoksi edes kutsua. Ehkä pulmallinen ajoitustehtävä olisi osuvampi kuvaus. Tajusin heti huoneeseen astuessani, että mikä on homman juju.

Fyysisesti ei Metal Gear 2:sen luokse pääse kävelemään. Ruudun oikeassa ylälaidassa on pieni käytävä jota pitkin täytyi ohjata ohjuksia jotka sitten tekevät vahinkoa Metal Gear 2:seen. Käytävän varrella on kolme porttia jotka tuhoavat ohjuksen jos ajoitus on väärä. Täytyy myöntää, että erittäin uudenlainen, nokkela ja kiintoisa lähestyminen pomotaisteluun!

Ainut vaan, että tämäkin oli kustu hienoisesti. Koska ainoastaan ohjuksilla pystyy tekemään vahinkoa Metal Gear 2:seen, niitä täytyi olla tarpeeksi mukana. Laskin, että 10-15 osumaa tarvitsi aparaatin tuhoamiseen. Viimeiseltä alueelta ei saa ohjuksia joten olisi täytynyt lähteä metsästämään niitä jostain muualta.

Ensimmäinen yritys meni mönkään, sillä ohjuksia ei ollut tarpeeksi. Osa vielä tuhoutui käytävän portteihin kun ei ollut ajoitus ihan hallussa näin ensimmäisellä kerralla. Kuoleman jälkeen tarkistin, että onko minulla mitään mahdollisuuksia päästä pomoa läpi vai joudunko lähtemään hakemaan jostain lisää ohjuksia.

Ohjuksia löytyi onneksi 30 kappaletta joten huoletta pystyi tykitellä menemään! Aikaisemmalla yrityksellä käytin ohjuksia Big Bossin ensimmäisen muodon tuhoamiseen, mutta toisella kerralla tyydyin vaan haulikkoon. Jälleen kerran Metal Gear 2:sen luona ja sehän meni heittämällä läpi.

Hyvä pelihän tämä kaikesta huolimatta on. Hieman nakertaa typerät pelisuunnittelumokat ja tuo, että pitäisi ennakolta tietää mikä tehoaa mihinkin pomoon.

Jos olisi hieman enemmän käytetty ajatustyötä, niin tämähän olisi ollut yksi NESin todellisista klassikoista!

Pac-Man (Namco)

Games Beaten: 427/709

Genre: Maze

Goal: Complete Maze 20 (Last Key)

Arvosana: 9/10

Vaikeusaste: 7/10

Kuka on paras kummitusten ahmija? No tietysti Pac-Man! 

Kisaa ympäri sokkeloa syöden palluroita täydellisen pistetuloksen toivossa.

Kun Tengenin Pac-Man meni vähän liian helpostikin läpi, tätä Namcoa sai yrittää jopa yllättävänkin pitkään. No ei nyt mistään viikoista puhuta vaan muutamasta päivästä. Selkeästi tuuria oli mukana aikaisemman läpäisyssä.

Ehkäpä myös liiallinen itsevarmuus otti valtaa ja tuli tehtyä typeriä virheitä. Avainsokkeloihin pääsin lähes jokaisella yrityksellä, mutta tuo perhanan viides avainsokkelo vei sitten loputkin lisärit.

Monesti kämmäsin jotain aikaisemmissa helpommissa sokkeloissa ja elämiä ei ollut tarpeeksi lopun hankalia sokkeloita varten.

Tarpeeksi kun yritti, niin viimein sieltä se voitokas suoritus nosti päätään. Tässä kävi hieman samalla tavalla kuin Tengenin versiossa sillä erolla, että pääsin viidennestä avainsokkelosta eteenpäin yhden lisärin voimin.

Menetin lisärin typerän virheen vuoksi ja olin samassa tilanteessa - muutama sokkelo täytyisi möyriä läpi kuin nuoralla kävellen eli virheettömästi. Seitsemäs avainsokkelo eli kokonaiskuvassa 19:sta sokkelo meni kivuttomasti läpi ja pieni toivon pilkahdus täytti mieleni, toistuuko sama uudelleen - meneekö peli läpi yhden elämän turvin?

Sitten viimeisessä sokkelossa kävi jäätävä moka - feilasin pahasti yhden käännöksen enkä voinut enää käyttää TMR:n kaavaa hyödykseni. Käytännössä hetkeksi luovutin koska en ajatellut, että tästä voisi vielä selvitä. Kummitukset eivät pysy kovinkaan kauaa sinisinä tässä viimeisessä sokkelossa joka tuo pahan lisähaasteen mogaamisen vuoksi.

Muutama todella "läheltä piti" -tilanne jotka sain selvitettyä niin, että käytin hyödykseni sokkelon keskivaiheilla olevaa varppauskäytävää mikä avulla voi vaihtaa puolelta toiselle. Tämä hidastaa jahtaavien kummitusten menoa hieman. Blinky oli pariin otteeseen pikselin päässä Pac-Manista ja muutama sekunti eteenpäin ilman käytävän hyödyntämistä olisi koitunut kohtalokseni.

Aivan jäätävän kikkailun saattelemana sain kuin sainkin kaikki pallurat kerättyä! Pelasin tässäkin huvikseni niin pitkälle kuin menee ja vielä yhden sokkelon sain selvitettyä ennen kuin jouduin kummitusten kylmään syleilyyn. Molemmat Pac-Manit läpi, jee!

Vielä vastakkaisen sukupuolen edustajan Pac-Man peli on jäljellä, mutta sen jätän myöhemmäksi. Olen saanut palluroiden syömisestä tarpeekseni hetkeksi aikaa.

Vaikka tässä pykälä kauemmin menikin kuin Tengenin versiossa, sama vaikeusaste tälle täytyy antaa. Ei tarvinnut viikkoja grindata vaan muutamia päiviä vaikka olinkin varautunut melkoiseen urakkaan :D