Genre: Maze
Goal: Complete Maze 20 (Last Key)
Arvosana: 9/10
Vaikeusaste: 7/10
Maailmankuulu Pac-Man on tekemässä debyyttiään Nintendo Entertainment Systemille tämän Tengen pelin muodossa. Niin kuin Arcade -pelissä, Pac-Man on halukas syömään kaiken mikä eteensä tulee.
Täytyy kuitenkin olla varovainen, sillä kuuluisat kummitukset Blinky, Pinky, Inky ja Clyde haluavat ahmaista Pac-Manin kitaansa.
Nyt tämäkin päivä viimein koitti! Otin viimein pitkään välttelemäni Pac-Man -pelit työn alle. Joskus muksuna tuli Pac-Mania piraattikasetilta pelailtua eikä siitä oikein meinannut tulla mitään - meno tyssäsi yleensä muutamaan sokkeloon. Tämän vuoksi näiden grindaamisen aloittaminen hieman hirvitti.
Ja puhun monikossa siitä syystä, että jonkin ihmeen takia NESille on julkaistu kaksi identtistä Pac-Man -peliä. En huomannut pelaamisen aikana minkäänlaista eroa pelien välillä. Ainoastaan alkuruudussa toisessa pelissä lukee Tengen ja toisessa Namco. Tengenin versio on vanhempi ja julkaistu jo vuonna 1984 kun taas Namcon niinkin myöhään kuin 1993.
Vaikka periaatteessa kyseessä on täysin sama peli, täytyy molemmat pelata läpi koska tuon nimi-eron ja julkaisuvuoden takia nämä ovat käytännössä eri pelejä. Voi pojat mikä sekasotku.
TMR on jostain syystä laittanut peleihin ihan erilaiset läpäisytavoitteet. Jotta homma menisi vielä sekavammaksi, mies on pelannut läpäisytavoitteensa ristiin. Videolla näkyvä läpäisytavoite on eri kuin listassa oleva. Pelit siis looppaavat loputtomasti ja näissä ei ole mitään virallista loppua.
Tämä asia oli niin sekavaa sekamelskaa, että päätin pelata molemmat pelit samalla läpäisytavoitteella eli hankalammalla. Tämä tarkoittaa kahdeksan avaimen keräämistä jolloin on pelannut 20 sokkeloa läpi. Kun on saanut kahdeksannen avaimen, ei peli tarjoile enää lisää erilaisia esineitä ruuduun oikeaan reunaan joten peliä voi kutsua läpäistyksi.
Selvennykseksi vielä ruudun oikeassa reunassa on objekteja jotka edustavat "kenttiä". Ensimmäiset kaksitoista on hedelmiä ja jotain muita tavaroita. Kahdeksan viimeistä ovat sitten jostain syystä avaimia.
Toinen, helpompi tavoite on viimeinen cutscene joka tulee 17:sta sokkelon jälkeen. Jotenkin kuulosti oudolta, että olisi jättänyt toisessa pelissä homman ns. kesken vaikka kyseessä on identtiset pelit.
Kaikki varmaan tietää pelin idean, mutta avataan nyt kuitenkin hieman tämän mysteerittömyyden verhoa. Eli pelissä pelataan keltaisella Pac-Man -ukkelilla jonka tehtävänä on syödä jokainen keltainen pallura sokkelon uumenista.
Pac-Mania jahtaavat kummitukset ja henki lähtee pienestäkin kosketuksesta. Kummituksia vastaan on kuitenkin yksi keino; isot pallurat! Sellaisen kun syö, muuttuvat kummitukset hetkeksi sinisiksi ja ne voi halutessaan ahmia kitaansa.
Kummitukset eivät kuitenkaan syömisen jälkeen lopullisesti kuole, vaan ne palaavat kotipesäänsä keräilemään itseään uutta takaa-ajoa varten. Kun kaikki pallurat on syöty, siirrytään uuteen sokkeloon. Sokkeloiden muodot eivät muutu missään vaiheessa peliä, ainoastaan Pac-Manin ja kummitusten nopeus lisääntyy.
Myös aika, kuinka pitkään kummitukset ovat sinisenä vähenee huomattavasti mitä pidemmälle peli etenee. Myöhemmissä sokkeloissa kummitukset eivät pysy käytännössä lainkaan sinisinä.
Päätin jo ennen pelien aloittamista, että pelaan nämä molemmat putkeen. Samaan tyyliin kuin Mike Tyson's Punch Outin ja Punch Outin. On tuntuma ns. veressä ja huomattavasti helpompi homma kuin vaikka vuoden päästä aloittaa toisen pelaaminen.
Pelaaminen lähti mukavasti liikkeelle ja pääsinkin melko pitkälle useilla yrityksillä. Peli tarjoilee yhden ainoan lisärin kun kerää 10 000 pistettä. Hieman kummallinen ratkaisu, että muista kymmenistä tuhansista ei tule enää lisäreitä. Olisikohan tekijät ajatelleet pelin menevän liian helpoksi. Namcon version ohjekirjassa mehustellaan, että "kunhan vain tarpeeksi keräät pisteitä, niin lisäreitä satelee!". Hieman haiskahtaa kusi tässä hommassa.
TMR keksi hyvän kaavan jonka avulla saa noin puolet palluroista kerättyä ilman minkäänlaista vaaraa. Kyllä, hieman kävin kurkkaamassa TMR:n vetoa ennen omani aloittamista koska kuumotukset peliä kohtaan olivat korkealla. Kummitukset kulkevat aluksi aina saman reitin joten sokkelot helpottuivat pykälän verran. Tätä TMR:n reittiä tulikin käytettyä hyödyksi.
Reitti ei kuitenkaan toimi ennen kuudetta sokkeloa, sillä Pac-Man ja kummitukset eivät kulje vielä maksiminopeutta jonka vuoksi ajoitukset menevät vähän miten sattuu. Viisi aikaisempaa reittiä täytyy selvittää täysin vapaalla kädellä. Tein yleensä hitaammissa sokkeloissa niin, että menin reitin osittain samalla tavalla ja tämän jälkeen sovelsin parhaani mukaan.
Kummitusten liikkeet ovat erilasia ja tämä piti opetella aika hyvin jotta kiperimmistä tilanteista pääsi kuolematta pois. Punainen kummitus, Blinky on muita kummituksia aggressiivisempi ja nopeampi. Tämä kaveri seuraa sinua jatkuvasti veren maku suussaan. Muut kolme eivät tee niin loogisia ratkaisuja. Joskus vältin "varman" kuoleman sen vuoksi, että jokin näistä kolmesta ei kääntynytkään kolosta kohti minua vaan jatkoikin suoraan eteenpäin :D
Vaalean liila kummitus Pinky teki välillä trollaavia käännöksiä kohti Pac-Mania ja piti olla erityisen tarkkaavaisena tämän varalta.
Jouduin loppupään sokkeloissa turvautumaan pausen apuun koska ei vaan pää pysynyt mukana hektisessä menossa. Pausella sai kivasti nollattua tilanteen ja katsottua parhaimman pakoreitin. Välillä joutui kuitenkin luottamaan intuitioonsa, että jokin kolmesta hölmömmästä kummituksesta eteneekin jotain kummallista reittiä pitkin.
Kun avainsokkeloihin asti pääsi, alkoi peli näyttää todellisen vaikeusasteensa. Hankalin oli viides avainsokkelo, sillä siinä kummitukset vain välähtivät sinisinä. Oli tästä sentään se hyöty, että kummitukset vaihtoivat suuntaa Pac-Manista poispäin ja jotkin tiukat tilanteet ratkesivat edukseni.
Viides avainsokkelo vaati yleensä sen pari lisäriä, sillä aivan uskomattoman hankala homma olisi ollut päästä yhdellä elämällä läpi. Hieman liian hektistä ja tuuripohjaista sokkelossa pujottelu oli.
Olin aikaisemmin päivällä pelaillut useamman tunnin hyvällä menestyksellä vaikkakin ihan maaliin asti en ollut päässyt. Tunteja myöhemmin ajattelin kokeilla vielä kerran ennen kaverini kanssa sopimaa menoa.
Homma lähti räväkkäästi liikkeelle ja sokkelot taipuivat hienosti. Eikä aikaakaan kun olin avainsokkeloissa. Muutamia typeriä virheitä tuli, mutta pääsin kuin pääsin tämän haastavan viidennen avainsokkelon ohi ensimmäistä kertaa.
Tässä vaiheessa minulla oli enää yksi elämä käytössä ja luotto ei ollut kovinkaan kova. Kuitenkin kuin ihmeen kaupalla sain selvitettyä sokkeloita viimeisen elämäni turvin. Tuurillakin oli todella suuri rooli, nimittäin muutama todella lähetä piti -tilanne tuli vastaan.
Viimeinen sokkelo alkoi ja sain pakollisen alkukaavan menemään niin kuin pitkääkin. Hieman meinasi pakka levitä jännityksen vuoksi, mutta sain kikkailtua itseni loppuun!
Koska peli looppaa eikä tässä mitään loppukuvia tule ja päätin, että pelataan nyt niin pitkälle kuin menee. Vielä pari sokkeloa onnistuin läpäisemään ennen kuin noutaja tuli.
Kylläpä oli hyvä fiilis siitäkin syystä, että sain pinnistettyä viimeisellä elämälläni viisi hankalaa sokkeloa putkeen :D
Todella hyvä ja koukuttava peli. Yksinkertainen idea toimii eikä tästä mitään pahaa sanottavaa ole.
Välillä täyden nopeuden sokkeloissa eivät painallukset menneet perille ja Pac-Man tykitti vain aukon ohi, mutta tämä varmaan johtui osittain omasta painallusvirheestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti