Genre: Action/Adventure
Goal: Defeat Mordramir (Stage 7)
Arvosana: 6/10
Vaikeusaste: 8/10
Aamun aurinko lämmittää rosoisia vuoren huippuja kun matkaat unohdettua tietä pitkin laakson pohjalle. Vaaleat pylväsmäiset temppelit ja linnoitusten rauniot nousevat vehreyden välistä kuin luut villipedon jäänteistä.
Toden totta tämä on Erinoch, muinainen kaupunki joka tuhoutui lohikäärmeen lieskoihin yli tuhat vuotta sitten. Mordamir puhui usein tästä kaupungista...
Mordamir! Velhojen taikuuden opettajasi. Aivan varmasti hän vieraili Erinochin tarunhohtoisessa labyrintissa joka on haudattu syvälle raunioiden uumeniin.
Ehkäpä tämä on se paikka, missä tulet jälleen kohtaamaan kauan kadoksissa olevan mestarisi...
Täytyy heti tähän alkuun sanoa, että AVGN teki melko vaikuttavan jakson tästä pelistä missä koko video on kuvattu yhdellä ainoalla otolla. Itse pelin arvostelu jäi tämän vuoksi hieman köykäiseksi, mutta eipä tästä pelistä nyt niin paljoa pahaa sanottavaa edes ole.
Itselle jäi hieman ristiriitaiset tunnelmat pelistä. Todella siisti idea ja hienosti toteutettu - tunnelma ja musiikki on kohdillaan. Kryptisyydellä, jatkuvilla toistoilla, kankeilla kontrolleilla ja muutamilla bugeilla sai tunnelmaa laskettua muutaman pykälän.
Myönnän suoraan, että vinkkejä tuli silloin tällöin vilkuiltua kun olin ollut pidemmän aikaa jumissa samassa kohdassa. Tuntui, että peli on kuin todella vanha ja hauras Erinochin uumenista löydetty muinainen ruukku joka hajoaa hetkellä minä hyvänsä jos teki jonkin pienen virheen.
Peli on suhteellisen simppeli seitsemään eri kenttään jaettu seikkailu. Kenttien pituudet eivät päätä huimaa, mutta idea on siinä, että tässä joutuu miettimään jos jonkinlaista ratkaisua jotta kentän loppu häämöttää.
Kentän pulmien selvittämisen jälkeen saa salasanan. Todella hyvä, sillä vaikka kentät ovat todella lyhyitä ja samaan pisteeseen pääsisi 10-20 minuutissa, huonojen konrollien vuoksi ei joitain kohtia mielellään uudelleen halunnut pelata.
Peliin on laitettu pikaresetointi ja sitä tulikin käytettyä moneen otteeseen. Välillä vastaan tuli tilanteita mistä ei olisi selvinnyt jos meni kuolemaan väärässä kohdassa joten pikaresetillä vain kentän alkuun.
Tämä kyseinen peli on käännetty monelle eri alustalle ja muissa versioissa on kahdeksan kenttää - jostain syystä tässä NES-versiossa vain seitsemän. Myös yllättäen väkivaltaa on laimennettu jotta pienet Nintendo -taaperot eivät saa traumoja.
Katselin huvikseni muiden versioiden gameplayta ja taistelukohtauksissa ei hirveästi veren ja suolenpätkien määrällä oltu säästelty :D Tyylikkäästi örkit ja muut möllit kaatuivat maahan suolet ulkopuolella roikkuen.
Kentissä edetään örkkejä tappaen ja erilaisia esineitä keräillen. Kaikki esineet kannatti kerätä, sillä jotain tarvitsi myöhemmissä kentissä. Esineitä käytettiin erilaisiin pulmiin tai annettiin joillekin vastaantuleville hahmoille.
Velholla on käytössään kolme elämää yhtä kenttää kohden. Jos elämät onnistui tuhlaamaan, kenttä alkoi alusta. Kentät sisälsivät jäätäviä määriä trial n' error -settiä. Jo pelin ensimmäinen huone otti saman tien luulot pois, sillä jos astui väärään kohtaan, jättimäinen mato söi vanhan velhon elävältä :(
Kolmella elämällä loppuun asti selviäminen ei ollut mikään ihan helppo juttu. Vaikka pelissä energiapalkki onkin, monet asiat tappoivat yhdestä osumasta.
Peli on pääosin kuvattu isometrisestä kuvakulmasta, taisteluruutuun on laitettu ihan erillinen näkymä. Tähän näkymään siirrytään kun örkki tai muu mölli saa velhon kiinni. Taisteluja ei oikein voinut skipata ja ne tulikin kaikki kiltisti hoideltua alta pois aina kun sellainen vastaan tuli.
Taistelu-systeemi on todella kummallinen ja en oppinut sitä kunnolla pelaamiseni aikana. Kun painaa B + ristiohjainta vasemmalle tai oikealle, velho iskee vastustajaa. Suojaaminen tapahtuu samaan tyyliin, paitsi tällä kertaa B:n tilalla täytyy painaa A-nappia. Ruudulla vihreällä palkilla näkyvät sekä vastustajan että velhon energiat. Energiapalkin viereen nousee hiljalleen jokin kummallinen punainen palkki ja en tiennyt sen käyttötarkoitusta.
En jaksanut ohjeista alkaa asiaa selvittää, sillä taistelut hoituivat kuitenkin ihan hyvin ilmankin. Veikkaisin, että palkilla on jotain tekemistä osumatarkkuuden kanssa. Örkkiä pystyy iskemään monta iskua putkeen, mutta myöhemmin osuminen muuttuu hankalammaksi. Oli aivan tuurista kiinni, että menikö loput lyönnit perille.
Tein itse niin, että ensin löin örkkiä niin pitkään kunnes hän alkoi väistellä. Tämän jälkeen väistelin muutaman iskun ja yritin lyömistä uudelleen. Välillä matsit örkin kanssa päättyivät velhon kuolemaan, mutta ei hätää! Örkki ei saa energioitaan täyteen velhon kuoleman jälkeen ellei sitten kyseessä ole Game Over. Todella mahtavaa, homman pystyi ns. "brute forcettamaan" läpi.
Mitä pidemmälle peli eteni, niin taistelut muuttuivat hieman hankalammiksi, mutta mitään suurta eroa hommaan ei tullut. Brute forcetus toimi edelleen hienosti. Tämän vuoksi kentissä täytyi olla tarkkana, että ei mennyt kuolemaan mihinkään muihin juttuihin jotta sai örkit tapettua lisäreiden turvin.
Peli sisälsi muutamia todella ärsyttäviä pikkutarkkoja puzzleja joiden keksimiseen itseltäni olisi mennyt ikuisuus. Esimerkiksi toisessa kentässä lopussa täytyy tietää oikea järjestys, miten jalokivet pitää laittaa lattiassa oleviin symboleihin. Tämän järjestyksen kertoo peikkojen kuningas kun hänelle antaa lorauksen vettä janoonsa.
Tein työtä käskettyä ja laitoin jalokivet symbolien päälle peikon ohjeiden mukaisesti. Kun mitään ei tapahtunut, täytyi käydä netistä vilkaisemassa, että mikä oikein mättää. Sieltä selvisi, että järjestys oli ihan oikein. Ainoastaan kohta, mihin pudotin jalokiven oli väärä. Luulin, että jalokiven voi pudottaa vain symbolin keskelle, mutta reunallekin pudottaminen on ihan mahdollista.
Ohjekirjassa kyllä mainittiin, että "jalokivet täytyy pudottaa aukkoihin", mutta ajattelin itse symbolin olevan se aukko. Eipä pelin pikselimössöstä edes saanut selvää, onko kyseessä aukko vai ei.
Tämä oli oikeastaan se ensituntemus pelin kieroutuneesta huumorista ja tein jatkossa niin, että yritin ratkaista kenttää ensin yksin. Jos ei useamman yrityksen jälkeen alkanut ratkeamaan, katsoin vastauksen netistä. Huomattavasti hermoja säästävämpää hommaa.
Velhon liikuttaminen apostolin kyydillä on kankeaa hommaa, mutta kun myöhemmässä vaiheessa saa jotain muuta kulkinetta alleen kuin jalkineet, peli muuttuu aivan järkyttäväksi. Ensimmäisenä kyytivaihtoehtona tarjoillaan taikamattoa jonka käyttö on pakollista. Ilman mattoa joutuu kirjaimellisesti madonruoaksi.
Maton ohjaaminen ja liikuttelu on todella hankalaa. Yhtäkkiä kankea velho kulkeekin räjähtävällä voimalla eteenpäin. Tuntui siltä, kuin matto liukuisi peilikirkkaan jään päällä. Maton vauhtia pystyi säätelemään, mutta liian hitaasti ei voinut matkustaa koska maton käyttöaika on rajallista.
Todella vaikeaa kuvailla näin tekstimuodossa maton liikuttamista, se pitää vain itse päästä kokemaan. Jos matolla lentelyn lomassa sattui joutumaan jonkin ansan viereen, se tarkoitti lähes aina kuolemaa. Ei vaan hahmottanut mihin suuntaan olisi pitänyt painaa jotta matto olisi kääntynyt poispäin ansasta.
Tässä taikamattokohdassa on vielä ihanasti yksi piilotettu esine jonka tietysti missasin. Jouduin pelaamaan koko kentän uudelleen kun tajusin virheeni seuraavassa kentässä. Taikamatto-osio sisälsi piilotettuja ansoja jotka jäivät näkyvyyden ulkopuolelle pelin kuvakulmasta johtuen. Meni tovi jos toinenkin tajuta, mihin ihmeeseen oikein kuolin yllättäen.
Myöhemmin pelissä tulee vastaan kohta missä velho matkustaa tynnyrin päällä soutaen. Aluksi tämä on ihan läpsyttelyä, mutta kun soutelukohdan loppuun pääsee, ilmestyy syvyyksistä jokin meripeto jota täytyy soutaa karkuun takaisin samaan pisteeseen mistä lähtikin.
Tynnyrissä on myöskin todella jäisen liukkaat kontrollit ja vaati useamman yrityksen jotta sai tiukkojen käännöksien ajoituksen kohdilleen jotta ei liukunut liian kauaksi.
Pelin viimeinen kenttä yllätti siinä mielessä, että sitä ei oikeastaan ole laisinkaan. Kaksi huonetta ilman vihollisia ja sen jälkeen ollaankin jo pomohuoneessa. Mitään tiukkaa tykitystä pomo ei ole, vaan enneminkin suuri muistipeli.
Aluksi vastassa on jättimäinen lohikäärme ja sen syöksemät lieskat täytyy väistää. Väistäminen tapahtuu kentän alusta saatujen loitsujen avulla. Loitsut täytyy käyttää oikeassa järjestyksessä tai muuten käristyy elävältä. Loitsuja on vielä tarkka määrä ja yhtään ei saanut tuhlata tai muuten homma ei onnistu.
Järjestyksen lisäksi tässä täytyi muistaa millä tahdilla lohikäärme syöksee tultansa - tuleeko pitkä vai lyhyt hyökkäys. Ihan siisti idea ja keksin itse missä järjestyksessä mikin täytyy tehdä.
Seuraava vaihe täytyi katsoa netistä kun kaikki loitsut oli tuhlattu ja muutkin esineet testattu....olinko unohtanut kerätä jotain tärkeää? En suinkaan vaan olin käyttänyt yhtä tärkeää amulettia väärässä kohdassa jonka vuoksi se ei toiminut - tietysti tämän piti mennä näin :D
Amuletista summonoituu Mordramir, velhon opettaja. Ukkeli ei ollut kovinkaan tyytyväinen velhon tekemiin ratkaisuihin ja alkaakin yllättäen tykittämään velhoa hengiltä salamaniskuilla. Idea on periaatteessa sama kuin lohikäärmeen liekeissä, tässä ei tarvinnut käyttää kuin yhtä loitsua.
Ajoittaminen oli aluksi aivan hakusessa, koska Mordramir ampui salamoita kahdella eri nopeudella. Oli pakko Youtubesta katsoa miten ihmeessä ajoituksen voi tehdä muuta kuin tuurin säestämänä. Tovi siinä meni katsellessa samaa kohtaa videolta, mutta viimein keksin sen. Täytyi vain tarkkaan seurata Mordramiria ja milloin ukko lähettää salaman liikkeelle kropastaan.
Noin sekunnin päästä tästä hetkestä täytyi aktivoida kiviloitsu. Ei ollut väliä, oliko kyseessä hidas vai nopea salama, kunhan vain tarkasti seurasi ukkoa, niin tämä onnistui joka kerta. Yksi trollisalamakin tässä oli mukana. Ukko ampuu feikkisalaman ilmaan ja tässä täytyi odottaa, että se palaa takaisin Mordramirin kehoon jolloin hän lähetti sen uudelleen liikkeelle.
Tämä hieman hämmensi pakkaa ja unohdinkin hyökkäyksen monta kertaa. Onneksi kenttä ei ollut kovin pitkä, sillä aika nopeasti olisi loppunut huumori kävellä jonkun pitkän kentän läpi kuolemaan yhdestä iskusta.
Salamoiden jälkeen vielä magneettiloitsun käyttö jonka jälkeen lohikäärme polttaa Mordramirin elävältä ja peli päättyy!
Loppukuvilla tässä ei mässällä, hieman tekstiä ja onnittelut pelin läpäisystä. Ihan ok peli, varmaan uudella pelikerralla huomattavasti hauskempaa hommaa kun tietää mitä pitää tehdä.
Ei tarvitse kärvistellä kryptisten kohtien kanssa tai miettiä, että onkohan tämä bugi vai ominaisuus. Hienostihan tämä on NESille käännetty, animoinnit ja grafiikat ovat huippuluokkaa. Musiikit ovat paremmat kuin monessa muussa versiossa.
Etenkin lohikäärmeen animointi on todella vaikuttavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti