Genre: Platform
Goal: Defeat the Elementals at the Top of Icefire Mountain
Arvosana: 8/10
Vaikeusaste: 7/10
Kuroksen uroteot taistelusta pahaa velho Malkilia vastaan ovat kiirineet ympäri pitäjiä. Malkil oli aikoinaan mahtavin velho - niin mahtava, että jopa itse Merlin kutsui häntä opettajakseen.
Kuitenkin hulluus otti vallan ja Malkil muutti mahtavan taikuutensa synkäksi, pahaa tavoittelevaksi magiaksi. Malkil ei turhaan aikaile ja hän yrittääkin saada maan nimeltä Sindarin valtansa alle.
Neljä tärkeää elementaalia on jo kokenut Malkilin mahdin ja ne ovat hänen hallinnassaan.
Kuros, kaikista mahtavin ritari on ainoa henkilö joka pystyy tuhoamaan Malkilin ja rauhoittamaan elementaalit. Joten, astu esiin Kuros, seikkailu odottaa sinua!
Lähdin jälleen ritari Kuroksen matkaan pahan velho Malkilin perään. Tällä kertaa seikkaillaan elementaalien sekoittamassa Sindarinissa.
Kentät on jaettu neljän perus elementaalin mukaan; tuuli, vesi, tuli ja maa. Kun nämä elementtikentät on suoritettu, lopullinen taisto käydään jää-tuli vuorella!
Peli on jokseenkin haastava ja kun tässä on vain kaksi continuea, hankaluuksia on luvassa. Mukaan on onneksi laitettu salasana stydeemi, mutta upeasti peli tallentaa myös käytetyt continuet ja lisärit. Salasanaa täytyy siis käyttää harkiten.
Hieman aina kummeksun pelejä, missä on rajallinen määrä continueja ja salasana. Systeemiä voi ns. kusettaa helposti käyttämällä salasanaa jos sattui jokin kohta menemään hieman huonommin. Itseään tyydyttävän suorituksen jälkeen uusi salasana ylös ja ei kun seikkailussa eteenpäin :D
Vaikka tämä onkin Raren peli, he olivat palkanneet pienemmän pelifirman, Zippo Gamesin väsäämään tämän jatko-osan Wizards & Warriorssille. Hieman riskialtista hommaa koska ensimmäinen peli oli niin menestys. Riski kannatti, oikein mainion teoksen saivat ukot työnnettyä ulos!
Ilmeisesti myös ensimmäisen osan helppoutta oltiin hieman kritisoitu joten tähän jatko-osaan vedettiin sitten kaikki punaiselle ja sen huomaa.
Jokainen pelin kenttä on jaettu kahteen osioon. Ensimmäisessä osiossa täytyy löytää kullattu esine ja antaa se eläinkuninkaalle joka sitten näyttää tien eteenpäin. Osiot ovat yksi iso alue salahuoneilla varustettuna.
Toisen osion lopussa kohdataan kyseisen alueen elementaali jonka tuhoamisen jälkeen löytää palan legendaarista rautamiekkaa.
Elementaaleja ei noin vain voi mennä nuijimaan vaan kentän syövereistä täytyy löytää heikkousloitsu jonka avulla elementaaliin saa tehtyä vahinkoa. Nämä loitsut on piilotettu kentistä löytyvien arkkujen sekaan.
Kentät ovat pullollaan arkkuja ja niitä todellakin kannatti availla. Avaamiseen tarvitsee avaimen ja niitä saattoi löytää kentistä lojumasta tai kauppiaalta rahaa vastaan. Sarjan ensimmäisestä osasta poiketen tässä on vain yhden värisiä avaimia ja arkkuja.
Arkuista löytyi monenlaista hyödykettä kuten kultaa, parempia varusteita tai loitsuja. Muutamia arkuista löytyviä loitsuja pystyi käyttämään vain kyseisessä kentässä ja niiden avulla pääsi paikkoihin mihin normaalisti ei olisi yltänyt. Yleensä loitsua tarvitsi kultaisen esineen keräämiseen.
Ärsyttävänä puolena oli, että näihin laajoihin kenttiin oli laitettu ihan liikaa kaarevia pintoja. Kuros liukui näistä alas automaattisesti. Tämän vuoksi ylös kapuaminen oli välillä työn ja tuskan takana kun sattui hyppäämään hieman väärään kohtaan ja liukui takaisin kentän pohjalle.
Näiden kaarevien pintojen vuoksi jotkin hypyt täytyi tehdä äärimmäisen tarkasti, varsinkin kapeissa käytävissä joissa katto oli todella lähellä hyppykohtaa. Välillä reitin etsiminen oli haasteellista kun mihin tahansa katsoi, näkyi vain kaarevaa pintaa.
Pelissä rahalla on todella suuri merkitys. Massilla saa ostettua kaupasta kaikenlaisia näppäriä tarvikkeita. Rahaa löytyy ympäri kenttiä timanttien ja kolikoiden muodossa. Monesti parhaimmat raha-apajat on piilotettuna kenttien syövereihin ja jotta sellaiseen pääsi sisälle, täytyy Kuroksen osua juuri oikeaan kohtaan.
Kauppias myy aina kolmea erilaista tuotetta ja peruskalustoon kuuluu avaimet ja ruoka. Näiden lisäksi kentästä riippuen tarjolla saattoi olla parempia varusteita, loitsuja tai lisäreitä.
Kaupasta löytyy myös uhkapeli joka on niin rigged kuin olla ja voi. Siitä ei saanut kuin omat rahat takaisin jos sitäkään. Muutaman kerran tätä tuli testattua ja satasen panoksella rahapussi tyhjeni aika mukavaa vauhtia.
Jo heti ensimmäinen kenttä otti pelaajalta luulot pois. Vaikeusastetta on roimasti nostettu ensimmäisestä Wizards & Warriors -pelistä. Tässä kuoli todella herkästi ja parin kuoleman jälkeen ruudulla komeili Game Over -teksti.
Oli työn ja tuskan takana, että edes ensimmäisen kentän alkupuoliskon pääsi kuolematta läpi :D Useimmiten koko kentän läpäisemisestä kuolematta ei tarvinnut edes unelmoida. Vihollisia tuli jokaisesta suunnasta jatkuvalla syötöllä ja ne tekivät mukavan siivun vahinkoa.
Kuroksen ja hänen aseensa hitboxit ovat todella kummalliset. Välillä kun miekka ojossa hyppäsi ylhäältäpäin tulevaa vihollista kohti, otti Kuros osumaa. Välillä taas omaan silmään täysin epäonnistunut suoritus onnistui ilman turhia energian menetyksiä.
Kentät ovat pullollaan salahuoneita mistä löytyy paljon timantteja ja arkkuja. Jos oikein hyvä tuuri kävi, saattoi löytää lisäreitä! Niitä ei kuitenkaan liiaksi asti ollut tarjolla.
Parempien varusteiden löytäminen oli erittäin tärkeää. Kuros menetti vähemmän energiaa kun hänellä oli kyseiset vermeet päällään. Peli ei oikein aina tuntenut sanaa "kuolemattomuusframet" ja vihollinen saattoi imaista puoli palkkia energiaa todella nopealla kombolla.
Vaikka paremmat varusteet lisäävätkin puolustusta, aseiden kanssa asia on ihan toisella tavalla. Lyöntivoima ei parantunut laisinkaan, ainoastaan aseen koolla on merkitystä. Isommalla miekalla on luonnollisesti isompi hitbox ja vihollisiin osuu hieman paremmalla prosentilla. Kieltämättä erikoinen ratkaisu.
Vaikka peli brutaali onkin, salasanoja tässä sentään sai otettua ihan kiitettävästi, jopa kenttien osioiden välille! Tämä pelasti paljon, sillä ei millään meinannut tulla sellaista suoritusta missä kentän molemmat osiot menisi lähes virheettömästi läpi.
Jotta peli ei nyt liian helppo olisi, on pelintekijät vetäisseet hihastaan yhden todella ikävän ässän. Kun saapuu viimeiselle elementaali alueelle ennen tuli-jää vuorta, continuet otetaan tylysti pois. Ei mitään väliä vaikka niitä olisi pantannut tähän asti, nyt enää lisäreillä on merkitystä.
Tästä oikein mainitaan ohjekirjassa. Täytyy sanoa, että pelin ollessa näin hankala tämä oli hieman mulkvistimainen veto :D
Jouduin aloittamaan pelin useampaan kertaan alusta kun tajusin, että salasana tallentaa myös käytetyt continuet ja lisärit. Jonkin hikisen yhden lisärin turvin ei kovin pitkälle pötkitä loppupään kentissä.
Kesti tovin, jotta sain itseäni tyydyttävän suorituksen aikaiseksi ja pääsin pelissä eteenpäin. Salasanan syöttäminen tuli toden totta tutuksi.
Muutamaan otteeseen menin "riskillä" hieman heikon yrityksen turvin koska en halunnut enää palata aikaisempiin kenttiin. Onneksi lisäreillä varustetut salahuoneet löytyivät suhteellisen helposti kun jaksoi vain hyppiä ympäri kenttää.
Kun seikkailu muuten on aika hankalahkoa, itse elementaalit eivät sitten sitä olleet. Ne meni lähes aina ensimmäisellä yrityksellä läpi. Ainut ongelma elementaalien kanssa oli se, että niiden tuhoamiseen tarvitsee heikkousloitsua joka kuluttaa taikamittaria.
Taikamittarin täyttäminen oli välillä todella työlästä, sillä kovin moni vihollinen ei tiputtanut siihen täytettä. Nekin jotka tiputtivat, tekivät sen melko randomisti. Kentistä saattoi löytää jonkun tietyn kohdan mistä sai monta mittaria täyttävää palluraa putkeen, mutta nämäkin oli tietysti muiden asioiden tapaan hyvin piilotettuna.
Jos erehtyi menemään liian vajaalla taikamittarilla elementaalia vastaan taistelemaan, saattoi taika loppua kesken. Näin kävi myös minulle ja lähdinkin sitten kesken taistelun täyttämään mittaria. Takaisin saavuttuani huomasin elementaalin saaneen kaiken energiansa takaisin. Todella loistavaa!
Viimeiselle alueelle, tuli-jää vuorelle saavuttuani tajusin, että kyseinen arsenaalini ei millään riitä pelin läpäisyyn. Minulta puuttui maa -alueelta kaupasta löytyvä timanttikypärä ja elämänikin olivat todella vähissä. Kun continueja ei voinut enää käyttää, tämä osoittautui todella ikäväksi tilanteeksi.
Tuli-jää vuorelta pystyy ostamaan itselleen timanttisen kilven joka maksoi ison kasan rahaa, mutta se oli saatava hyppysiini jotta puolustuksen saisi maksimitasolle. Sinällään kyseenalaista pelisuunnittelua, että vaikka keräisi jokaisen tältä alueelta löytyvän timantin ja etsisi kaikki salamestat, massit eivät riitä kilven ostamiseen.
Luolasta, joka vie kentän toiseen osioon löytyy kyllä lisää timantteja ja sala-alueita, mutta sieltä ei pääse enää takaisinpäin :D Ihmettelen, mitä ihmettä kyseisillä timanteilla enää tekee kun pelin viimeisessä osiossa ei ole edes kauppaa tarjolla? Todennäköisesti suunnitteluvirhe.
Hienona piirteenä tässä on vielä se, että vaikka salasana tallentaa käytetyt continuet ja elämät, rahoja se ei tallenna. Että vaikka jos olisi ottanut varakkaan salananan viimeisen kentän alkuun, ei siitä olisi ollut pahemmin hyötyä jos olisi koheltanut itselleen Game Overin ennen kilven ostamista.
Tein tiukan päätöksen ja menin hieman taaksepäin peliä, maa -alueen toiseen osioon. Oikeanlaisella reittisuunnittelulla sieltä sai kerättyä reilusti rahaa jotta sai ostettua timanttikypärän. Rahaa jäi vielä ostamisen jälkeen taskuun joka yhteenlaskettuna tuli-jää vuoren rahojen kanssa riitti kivasti myös kilven ostamiseen.
Sain kuin sainkin täydellisen salasanan joka sisälsi timanttiarmorien lisäksi vielä kaksi lisäriä! Vai oliko salasana sittenkään täydellinen...
Viimeisen kentän toinen osio, jäinen vuori ei mikään hankala paikka ollut, se sisälsi vain helposti väistettäviä lumiukkoja jonka ammuksista sai mukavasti kerättyä taikapalleroita mittarin täyttöä varten.
Keräämisen jälkeen loikatessaan vuoren keskiosaa kohden, karmiva totuus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta - oli viimeisen taistelun aika. Tiesin entuudestaan tämän taistelun maineen, mutta ihan tarkkaa tietoa ei ollut miksi kyseinen taistelu oli niin julma.
Vuorenrinteellä käytävässä taistelussa olivat kaikki neljä Malkilin ohjastamaa elementaalia vastassa samaan aikaan. Onneksi sentään ne hyökkäsivät yksi kerrallaan Kuroksen kimppuun. Hyökkäyksen aloitti aina maa-elementaali ja muiden hyökkäysjärjestys oli satunnainen.
Siis kuinka random ja vaikea voi taistelu olla! Sellaiset kolme tuntia paukutin pelkästään tätä viimeistä taistelua ennen kuin se viimein meni läpi. Ongelmana oli liiallinen satunnaisuus. Lentäviä elementaaleja täytyi osua rautamiekan sisältämällä loitsulla joka helposti meni ohi nopeista ja suhteellisen pienistä kohteista. Onneksi sentään rautamiekalla pystyi ampumaan neljään eri suuntaan joka hieman helpotti taistelua.
Jos elementaaleihin sattui vahingossa osumaan, lenteli Kuros ympäri vuorta kuin superpallo. Yleensä kävi vielä niin, että kun yhteen elementaaliin meni osumaan, kimposi siitä seuraavaan elementaaliin ottamaan osumaa, loistavaa. Välillä elementaaleihin osuminen vei niin paljon energiaa, että taistelusta tuli lähes mahdotonta - parempi aloittaa vaan uudelleen alusta.
Vuorenrinteellä täytyi seisoa juuri oikealla korkeudella jotta pystyi ampumaan hyökkäävää elementaalia ja osumaan satunnaisilla ammuksilla ruudun ulkopuolella leijaleviin muihin elementaaleihin. Liian monta kertaa sain kaksi elementaaleista tuhottua, mutta sitten kolmas tappoi jo hieman heikossa kunnossa olleen Kuroksen.
Lähdin taisteluun henkseleitä paukutellen, että "kyllähän nyt kaksi elämää riittää helposti tuhoamaan elementaalit". Riittihän se...juuri ja juuri.
Viimein se tuli, loistava suoritus. Täytyy sanoa, että tässä oli hieman onnenkantamoistakin matkassa, sillä pelin alkupuolelta arkusta saatu kuolemattomuusviitta oli vielä käytettävissä. Viitta antaa Kurokselle hetkellisen kuolemattomuuden ammuksia vastaan. Jos itse elementaaliin osuu, se tekee entiseen malliin vahinkoa.
Kuolemattomuusviitassa on kolme käyttökertaa ja olin pelin alkupuolella käyttänyt niistä yhden kun en oikein tiennyt mikä kyseinen kapistus edes oli. Jos minulla olisi ollut kaikki kolme viittaa käytössäni, tämä taistelu olisi ollut huomattavasti helpompi ja kivuttomampi kokemus. Sain viitan vaikutuksen alaisena tuhottua maa-elementaalin.
Seuraavassa vaiheessa vastaan asteli tuli-elementaali. Ehdottomasti paras vaihtoehto toiseksi vastustajaksi. Sen liikkeet eivät olleet niin satunnaisia tai nopeita ja väistely onnistui ihan kohtalaisesti. Ideana oli ampua mahdollisimman paljon ohi ja toivoa, että ammukset osuisivat ruudun ulkopuolella majaileviin muihin elementaaleihin - energioiden pitäisi kulua suhteellisen tasaisesti. Tämä siitä syystä, että vesi-elementaali on pirullinen vastustaja, sen patterni on ärsyttävä ja parempi hoitaa se suurimmaksi osaksi ruudun ulkopuolelta.
Tuli-elementaali oli kukistettu ja vastaan tuli tämä todella ärsyttävä vesi-elementaali. Onneksi olin saanut tuli-elementaalin tuhoamisen aikana heikennettyä sitä ja sain sen mukiloitua hieman huonojen energioiden siivittämänä. Viimeisenä vastassa oli vielä tuuli-elementaali ja olin varma, että noutaja tulee sillä energiani olivat niin huonossa hapessa.
Mutta kuinkas kävikään, onnistuin tarpeeksi hyvin väistelemään elementaalia ja sain sen tuhottua. Monen tunnin grindaus oli ohi!
Tykkäsin todella tästä vaikka hieman raaka vaikeusaste sai välillä haukkomaan henkeä.
Ehdottomasti olisi kaivannut jonkinlaista muutosta tähän continue/salasana -settiin, tälläisenään homma meni kikkailuksi.
Jos kiinnostus heräsi ja tätä haluaa peliä testata, suosittelen katsomaan Youtubesta guiden josta löytyy näppärät vinkit. Katselin itsekin yhden guiden läpäisyni jälkeen ja olisi päässyt paljon helpommalla niillä vinkeillä :D
Pisteet Fabion käyttämisestä pelin kansikuvassa, hieno kontrastiero pelissä seikkailevaan mulkosilmäiseen Kurokseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti