Genre: Action
Goal: Beat Round 72 (Game Loops After)
Arvosana: 5/10
Vaikeusaste: 5/10
Tällä kertaa Dig Dugin tehtävänä on suojella rauhallisia saaria sillä arkkiviholliset Pooka ja Fygar ovat myllänneet maaperän huonoon kuntoon.
Dig Dugin täytyy luottaa poraan ja ilmapumppuunsa jotta nämä pahantekijät saadaan häädettyä pois paratiisista!
NESille ei olekaan julkaistu kuin tämä yksi Dig Dug -peli. Ensimmäinen Famicomille julkaistu osa ei jostain syystä koskaan päätynyt meidän pelattavaksemme.
Hieman pelin läpäisytavoite sai varpailleen, sillä 72 kenttää yhteen menoon kuulosti pitkältä projektilta. Onneksi se ei sitä ollut ja hommaan meni vain jokunen tunti.
Pelistä löytyi lisärit, mutta niistä ei tarvinnut olla huolissaan - Game Overin jälkeen sai jatkaa siitä pisteestä mihin oli jäänyt. Piti vain itse manuaalisesti rullata alkuvalikosta sen kentän kohdalle mihin pisimmillään oli päässyt.
Kyllähän toki lisäreille käyttöä löytyi, sillä yhden elämän turvin kenttien läpäisy olisi ollut haastavaa puuhaa.
Pelin idea yksinkertaisuudessaan on tuhota kaikki saarella lymyilevät viholliset. Vihollisia oli kahta eri sorttia; Pookia ja Fygareita.
Pookat vain kävelivät ympäriinsä, mutta Fygarit osasivat syökseä tulta ja se ylsi yllättävän pitkälle.
Vihollisten tuhoamiseen oli kaksi erilaista tapaa; joko täyttää ne ilmalla tai romahduttaa maa niiden alta. Ilmalla täyttäminen oli huomattavasti helpompi toteuttaa vaikka siinä altistui muiden vihollisten hyökkäyksille koska täyttäminen tapahtui paikallaan seisten.
Maan romahduttaminen vaati enemmän taktikointia. Kentistä löytyi "tappeja" joiden välille pystyi poran avulla tekemään halkeamia. Jos halkeamat oli kaikki samassa linjassa aina reunaan asti, osa saaresta romahti. Kaikki romahtavalla saaren osalla olevat viholliset kuolivat.
Tämä oli jokseenkin hankalaa, sillä halkeamien tekeminen ympäri saarta rynnistelevien vihollisten keskellä oli tuskallista. Myös täytyi käydä hyvä tuuri, että viholliset olivat juuri näppärästi romahtavan osan päällä.
Vaikka saaren osien romahduttaminen olikin hankalaa, halkeamia kannatti tehdä sillä viholliset eivät pystyneet kulkemaan niistä ohi, ainakaan kovin helposti. Heillä kyllä on kyky leijailla hiljalleen halkeaman ohi, mutta se oli ihan tuurista kiinni tekivätkö he niin.
Poralla sai tehtyä mukavia suojapaikkoja kaaottisiin kenttiin. Suojassa lymyillessä sai kuitenkin olla tarkkana, sillä välillä huonon tuurin sattuessa saattoi monta vihollista yrittää samanaikaisesti tunkeutua halkeamien yli.
Ei tämä hankala peli ollut muutamaa kenttää lukuun ottamatta. Pari hieman pienempää saarta vaati reilusti aikaa jotta ne meni läpi. Paljon vihollisia liian pienellä alueella, eihän siitä tullut kuin tuuripohjaista sekasortoa.
Ainut keino näissä kentissä oli tehdä halkeamien avulla suojapaikka itselleen ja toivoa, että viholliset eivät tule kaikki samaan aikaan halkeaman yli. Yksi pahimmista oli kenttä numero 31, pienen kokonsa vuoksi sen läpäisyyn meni noin tunti.
Pahin oli ehdottomasti todella inhottava kenttä 64, siihen taisi upota jäätävät 2 tuntia :D Sinänsä huvittavaa, että kentät 32-63 taisi mennä jossain 15-20 minuutissa läpi. Ei kenttä 64 ollut mitenkään pieni, mutta siinä ei saanut tehtyä minkäänlaista järkevää turvapaikkaa itselleen.
Myös vihollisten hukuttaminen romahduttamisen avulla ei tullut kysymykseen, koska vaikka tähän sai luotua ihan hyvän alueen romahduttamista varten, viholliset eivät millään pysyneet alueen sisällä. Viimein reilun tuurin säestämällä sain viholliset räjäytettyä pumpun avulla. Ne eivät sillä kertaa hyökänneet kaikki kerralla kimppuun.
Kun inha kenttä 64 oli läpäisty, loppupeli menikin ihan läpsyttelemällä läpi. Loput kentät olivat ison saaren möhkäleen sijaan kapeita käytäviä. Tämä helpotti, sillä viholliset eivät tulleen niin helposti koko jengin voimalla kimppuun.
Viimeinen kenttä 72 meni vielä tyylikkäästi kuolematta läpi! Pieni lopputanssi osoitti kiitosta läpäistystä jonka jälkeen peli alkaa looppaamaan. Halutessaan pystyi aloittamaan kierroksen alusta hieman vaikeammilla kentillä. Ei kiitos, tämä kyllä riitti itselle.
Ei ollut meikäläisen makuun tämä peli. Jotenkin hassua, että vihollisia pystyi tuhoamaan kahdella eri tavalla. Olisin itse mielummin laittanut hieman puzzlemaisuutta mukaan ja vain, että maan romahduttamisella pystyy viholliset tuhoamaan.
Nyt tämä cool idea jäi pumppaamisen varjoon kun poraamisen toteuttaminen oli työlästä ja liikaa tuuriin pohjautuvaa. Kyllä tämän kerran pelasi läpi, toiste ei tarvitse kajota :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti