Genre: Platform
Goal: Destroy ZAIN (Devil's Weapon)
Arvosana: 6/10
Vaikeusaste: 5/10
"Strider" on voimakkain salaisia hämärähommia harrastava ryhmä maailmassa. Se on erikoistunut salakuljetukseen, kidnappaukseen, tuhoamiseen, häiriötekoihin ynnä muihin kauheuksiin.
Yksi C-tason Strider vastaa yhtä kokonaista hyvin koulutettua erikoisjoukkoa.
Hiryu oli nuorin Super A-tason saavuttanut henkilö. Sen jälkeen, kun hän oli eliminoinut A-tason Striderin siskon, hän päätti jättää hommat taakseen ja jatkaa elämäänsä rauhallisessa Mongoliassa.
Yhtenä päivänä varajohtaja Matic ilmaantui paikalle ja kertoi, että ilmeisesti Hiryun ystävä, Kain oli jäänyt vihollisen kynsiin.
Matic käski Hiryun tuhota ystävänsä ja jos hän vastustelisi, saisivat Mongolialaiset kokea kunnon teurastuksen. Hiryulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin palata takaisin.
Tuhoamisen sijaan Hiryu sai pelastettua ystävänsä Kainin ja sai selville todella hirvittävän suunnitelman...
Striderit ja organisaatio nimeltään "Enterprise" suunnittelivat "ZAIN" -nimistä pirullista mielenhallinta-asetta. Hiryu päätti tuhota Striderit, Enterprisen sekä tämän mielenhallinta-aseen jotta maailmanrauha säilyisi.
Uskomatonta, toinen peli putkeen missä on todella huonot kontrollit :D
Tiesin entuudestaan, että peli on todella buginen, mutta ohjattavuudesta ei ollut sen parempaa tietoa.
TMR heitti homman läskiksi tämän teoksen kohdalla ja meni pelin speedrun -tyyliin läpi glitchaamalla armottomasti. Itsellä ei moinen käynyt edes mielessä vaan halusin pelata pelin ihan normaalisti.
Pelissä seikkaillaan Hiryu nimisellä heebolla ympäri maailmaa etsien pahiksien päämajaa ja tuota ZAIN mielenhallinta-asetta. Päämajassa sijaitsevasta Blue Dragon -nimisestä tietokoneesta valitaan kohde mihin haluaa matkustaa.
Kaikki kohteet eivät kerralla näy ja niitä onkin aluksi vain muutama. Valittavista olevista kohteista täytyykin löytää diskettejä joita analysoimalla löytyy arkaluontoista tietoa vihollisten olinpaikoista. Näitä diskettejä on kuusi kappaletta ja ne kaikki täytyy löytää viimeisen kentän saavuttamiseksi.
Pelissä pääsee seuraaviin paikkoihin; Kafazu, Egypt, Japan, China, Africa, Los Angeles, Australia ja viimeisenä vihollisten tukikohta - Red Dragon.
Kentät eivät ole suinkaan kertakäyttöisiä, vaan niihin täytyy matkustaa useamman kerran. Pelissä täytyy etsiä avaimia joiden avulla pääsee kulkemaan lukituista ovista ja kentissä saattaa olla useampaa avainta vaadittavia reittejä. Avaimia on yhteensä viisi kappaletta ja diskettien tavoin ne kaikki täytyy paikantaa.
Kenttää ei tarvitse koluta loppuun ensi yrittämällä eikä sellainen ollut edes mahdollista. Kun oli löytänyt avaimen tai disketin, täytyi juosta takaisin alkuun jotta pääsee takaisin Blue Dragonin luo miettimään seuraavaa siirtoa.
Tässäkin pelissä oli hieman levutusta mukana, mutta siihen ei voinut itse vaikuttaa millään tavalla. Kun löysi jonkin tärkeän hahmon tai tappoi jonkin harvoista pelissä olevista bosseista, sai levelin automaattisesti. Tämä tarkoitti lisää energiaa ja hyökkäysvoimaa.
Pelissä on perus aseena miekka, mutta levelien noustessa käyttöön sai muitakin erilaisia juttuja. Löytyi kolme eritasoista energiantäyttöä, tuliammukset, piikkiammukset, sähköammukset, maanjäristys, korkeampi hyppy sekä kentästä pois warppaaminen.
Näistä tuli hyödynnettyä vain energiantäyttöä ja korkeampaa hyppyä. Testasin kaikki ammukset läpi, mutta ne eivät olleet tarpeeksi hyödyllisiä pidempiaikaiseen käyttöön. Lisäksi jokainen ammus tuhlasi tietyn määrän hyökkäysvoimaa ja kun se oli lopussa, Hiryu ei jostain syystä vaihtanutkaan miekkaansa. Hän vain huitoi kädellä ilmaa tyhmännäköisenä :D
En saanut selvitettyä olisiko miekan saanut jotenkin vaihdettua takaisin käyttöön. Eipä tällä niin väliä ollut, koska miekan teho oli verrattavissa erikoisammuksiin, mielummin käytti sitä. Muutenkin hyökkäysvoimaa tuli priorisoitua hieman tärkeämpiin asioihin kuten energiantäyttöihin ja korkeampaan hyppyyn.
Pelin edetessä Hiryu saa käyttöönsä liukutaklin joka on tuttu Mega Man -peleistä. Ihan täysin varma en ole, mutta ilmeisesti sen sai ensimmäisen levelin myötä.
Kentistä löytyi myös yhteensä kolme erilaista kenkätyyppiä joista kaksi oli pakollista löytää. Magneettikengillä pystyi kävelemään tiettyjä seiniä pitkin ja vesikengillä vedenpäällä kävely onnistui kuin Jeesukselta konsanaan.
Näiden lisäksi löytyi vielä hyökkäyskengät joita en edes onnistunut löytämään vaikka peli antoi vinkin missä ne mahtaisi sijaita. Eipä ne kovin hyödylliset edes olleet, olisi voinut liukutaklista tehdä vahinkoa vihollisiin, that's it.
Tykkäsin pelin juonesta ja meiningeistä muutenkin, mutta umpisurkeat kontrollit pilaavat tämän pelin nautintoa suuresti. Olin pelin alkupuolella pahasti jumissa ja vaikka kuinka monta kertaa kolusin samat alueet läpi, en löytänyt minne pitäisi mennä.
Alennuin katsomaan netistä ratkaisun tähän pulmaan ja voihan helvetti miten typerä ratkaisu tähän oltiin laitettu. Pelissä pystyy hyppimään seiniä pitkin niin kuin monessa muussakin pelissä, esimerkkinä vaikka NESin Batman.
Yritin tätä seinähyppelyä useita kertoja siinä onnistumatta ennen kuin katsoin netistä miten se tehdään. Ohjekirjassa mainitaan kyllä tästä liikkeestä, mutta olin siinä uskossa, että kyseinen taito pitää oppia jonkin levelin myötä kuten oli liukutaklinkin kanssa.
Eipä tarvinnut kerätä - homma oli vaan tehty sysipaskasti, niin paskasti, että vaikka tiesi miten liike tehdään, se ei meinannut millään onnistua. Seinää vasten sai pomppia lukemattomia kertoja ja joskus ihmeen tuurilla se sitten viimein onnistui.
Egyptissä oli kohta, missä piti tehdä kaksi seinähyppyä putkeen ja sekös oli mieluinen juttu! Jollain ihmeen ilveellä kyseinen kohta meni sen suurempia ongelmia maaliin. Onneksi näitä seinähyppelyitä ei ollut kuin muutama, muuten olisi mennyt mielenterveys.
Muutenkin pelin kontrollit olivat todella hutiloiden hoidettu. Niitä on todella hankala kuvailla, ellei itse testaa. Ne eivät toimi millään järkevällä logiikalla ja esimerkiksi jos hyppää useamman piikkiryppään yli - ensimmäinen hyppy onnistuu ihan ilman ongelmia, toinen jää reilusti vajaaksi...täysin samalla tavalla hypätessä.
Tasoille hyppiminen oli painajaismaista, jotenkin tasojen reuna sai Hiryulle jonkin psykoottisen kohtauksen aikaan ja hän rupesi liikkumaan tuplanopeudella. Tätä hommaa tapahtui liikkuvien- sekä paikallaan olevien tasojen kanssa. Joskus ihan yksinkertaista hyppyä ylemmälle tasolle sai hinkata pienen tovin kun tämä A-tason Strider ei vaan päässyt ylös - erittäin vakuuttavaa.
Kun näihin kontrolleihin jollain tavalla totutteli ja selvisi nihkeistä seinähyppelyistä, loppupeli olikin sitten ihan jees hommaa.
Kun oli raivannut tiensä juonenkiemuroita seuraten pelin viimeiseen paikkaan Red Dragoniin, vastassa oli kohtalaisen laaja kenttä. Suoraviivaisuus loisti poissaolollaan muiden kenttien tyyliin, alue piti koluta tarkasti läpi löytäen kaksi tietokonetta ja tuhota ne jotta ovi aukesi viimeiseen koitokseen.
Kenttä oli täynnä minibosseja ja jotkin niistä tulivat vastaan kolme kertaa :D Ei ne nyt kovin pahoja olleet kun keksi tekniikan, mutta joku raja sentään.
Tästä vikasta kentästä löytyi piilotettuja energioita ja hyökkäysvoimaa. Todella hyvä juttu, sillä jotkin viholliset tekivät paljon vahinkoa ja parhaan energiantäytön käyttäminen vei puolet hyökkäysvoimista.
Vaikka minibosseja olikin liuta vastassa, oikeanlaisella strategialla ja väistelyllä sai homman hoidettua niin, että ennen viimeisiä taisteluita oli energiataso suhteellisen korkealla.
Lopussa vastassa olikin kaksi bossia putkeen - Matic ja ZAIN. Kumpikaan ei näistä järin vaikeita ollut, ne vain tekivät melkoisen määrän vahinkoa jos niiden kanssa sattui törmäyskurssille.
Maticia vastaan joutui hieman käyttämään päätään ja ainut tapa, millä siihen sai tehtyä vahinkoa, oli yksi hyökkäys mitä ei pelin missään muussa vaiheessa tarvinnut tehdä. Kun Matic oli hoideltu, vastassa oli vielä ZAIN mielenhallinta-ase.
ZAIN oli lähes samanlainen kuin pelin aikaisemmassa vaiheessa nähdyt kaksi isompaa bossia. Tavallaan tyhmää, ettei tähän oltu mitään erikoisempaa keksitty, mutta ilmeisesti tämä oli juonen kannalta tärkeää pitää nämä samanlaisina.
Hyvillä energioilla varustettuna pomon pystyi brute forcettamaan kohtuullisen helposti.
Ei nyt ihan maaliin mennyt Capcomin pojilla tämän kanssa. Paremmilla kontrolleilla tämä olisi ollut ihan mainio peli. Nyt se vain nostatti verenpainetta paikka paikoin.
Jos kestää paskoja kontrolleja ja uskaltaa testata muutamassa kohdassa tarvittavia seinähyppyjä niin varovainen suositus tälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti