Mad Max

Games Beaten: 343/709

Genre: Action

Goal: Defeat the Ultimate Warrior (Stage 3)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 7/10

Jotta ymmärtäisit, sinun täytyy palata aikaan jolloin maailma toimi polttoaineella. Kauan sitten unohdetuista syistä kaksi mahtavaa heimoa ajautui sotaan, mutta ilman polttoainetta he eivät olleet mitään.

Jengit ottivat haltuun valtateitä jotta saisivat palkinnoksi säiliöllisen polttoainetta.

Tässä rappeutumisen myrskyssä tavalliset miehet lytättiin...kuten Max - mies joka vaelsi autiomaassa. Autiomaassa, tuhoutuneessa paikassa jossa hän oppi mitä tarvitaan jotta pystyy selviytymään. 

Tämänkin kyseisen pelin kohdalla oli tuttu tarina, eli joskus testasin muutaman minuutin verran ajellen ympäriinsä - autosta loppui bensa ja peli alkoi alusta. Yritin uudelleen, sama homma toistui ja jätin asian sikseen.

Nyt kun tämän läpäiseminen oli "pakollista", pääsin pelin sielunmaisemaan paremmin sisälle. Pelissä liikutaan post-apokalyptisissa maisemissa lähinnä auton avulla.

Pituudella peliä ei ole siunattu sillä tässä on vain kolme kenttää jotka on jaettu kahteen eri osuuteen; tie ja areena. Tie -osuus suoritetaan aina ensimmäisenä ja kun sen on tehnyt, pääsee areenalle taistelemaan voitosta. Jos homman hoitaa voitokkaasti, etenee seuraavaan kenttään.

Vaikka kenttien määrä on vähäinen, tässä on pieni juju! . Jos mieli päästä kentät läpi, täytyi piirtää karttoja. Toki hyvällä muistilla ja toistojen määrälläkin pystyi saamaan reitin haltuun, mutta tämä ei olisi ollut se tehokkain tapa.

Tie -osuudet olivat todella samannäköisiä ja ne sisälsivät useita umpikujia. Kerrankin teki mieli lähteä tähän kartan piirtelyyn mukaan ja se kannatti, hommahan oli yllättävän hauskaa! Mikään näistä tie -osuuksien kartoista ei ollut järin suuri, joten oman reitin piirtäminen oli melko helppoa.

Pelintekijät olivat hieman armollisia ja olivat laittaneet ensimmäisen tie -osion kartan ohjekirjaan. Siihen oli merkitty kaikki tärkeät paikat jotta pelaaja tiesi, mitä myöhemmissä kentissä pitäisi etsiä.

Pelissä saa reilusti salasanoja jopa tie -osuuden jälkeen jolloin pystyi jatkamaan suoraan areenasta. Erittäin oivallinen ratkaisu!

Tie -osuuksissa reitin suunnittelu oli äärimmäisen tärkeää. Peli sisälsi polttoainemittarin ja auton tankki tyhjeni nopeaa tahtia. Polttoainetta sai ostettua lisää tienvarsilta löytyvistä kaupoista joita oli muutama sijoiteltu per kenttä. Polttoainekanistereita löytyi myös lojumasta varastorakennuksista.

Nämä varastorakennukset eivät suinkaan olleet ihan näkyvillä vaan ne täytyi itse paikantaa. Ne saattoivat sijaita esimerkiksi jonkin kalliosolan uumenissa tai kauempana päätiestä.

Kaupassa myyjänä toimiva turjake vaati luonnollisesti valuuttaa jos häneltä mieli jotain saada. Tässä valuuttana toimi ruokasäilykkeet ja vesipullot. Rahalla ei tee enää mitään tässä ankeassa miljöössä.

Ruokasäilykkeitä ja vesipulloja oli ripoteltuna näihin varastorakennuksiin. Rakennuksista löytyi myös ammuksia ja polttoainetta.

Ammukset olivat erittäin turhia ja niitä ei kannattanut juurikaan keräillä. Varastorakennuksissa ei liikuttu autolla vaan jalan ja ne kuhisivat alamaailman väkeä.

Näissä lymyileviä konnia kannatti mielummin väistellä kuin ampua koska heihin törmäämisestä menettänyt juurikaan energiaa.

Koska peli on muutenkin sokkeloinen, niin tietysti nämä varastorakennuksetkin ovat. Monesti täytyi keräillä avaimia jotka kävivät lukittuihin oviin. Rakennuksissa oli myös täysin tyhjiä huoneita lukitun oven takana joten kannatti pistää muistiin varastorakennusten pohjapiirustukset.

Polttoaineen lisäksi kauppias tarjosi muitakin palveluita esimerkiksi auton korjauttamista. Tienvarret olivat täynnä konnien torneja joista heiteltiin dynamiitteja kohti Maxin autoa. Nämä torneista räjähteitä heittelevät ukkelit olivat kunnon sniputtajia ja tämän lisäksi dynamiitit lensivät todella pitkälle :D

Myös teillä kulki vihollisten autoja jotka tönivät ja heittelivät dynamiitteja. Auton korjauttaminen tuli enemmän kuin tarpeeseen! Onneksi homma toimi myös toisinpäin ja Max osasi itsekin paiskata vihollisia dynamiitilla. Alussa vihollisten autot tuhoutuivat yhdestä pötköstä kun taas kolmannessa kentässä tarvittiin jo kolme pötköä.

Dynamiitti ei ollut suinkaan loputonta joten autojen tuhoaminen kannatti unohtaa. Tornejakin pystyi halutessaan tuhoamaan, mutta niidenkin kohdalla ohi ajaminen oli parempi vaihtoehto. Dynamiittia tarvitsi tiellä olevien esteiden tuhoamiseen ja ei auttanut kuin painaa resettiä jos oli dynamiitin mennyt tuhlaamaan autoihin ja torneihin.

Tämä tie -osuus oli siinä mielessä aika brutaali, että aina joutui alkuun pienimmästäkin virheestä. Joko bensa loppui, hajotti auton tai varastorakennuksissa käveli rotkoon.

Kuinka tälläisen tie -osuuden pääsee sitten läpi? Ideana on ostaa kauppiaalta lippu areenalle. Lippu maksoi seitsemän ruokasäilykettä/vesipulloa ja oli ehdottomasti listan kallein tuote.

Tämän takia reitin suunnittelu oli todella tärkeää. Täytyi käyttää mahdollisimman vähän valuuttaa polttoaineeseen tai auton korjaamiseen jotta lipun sai ostettua. Reitti piti suunnitella niin, että kulki varastorakennukset aina loogisessa järjestyksessä.

Kun lippu oli hallussa, täytyi vielä löytää reitti areenan sisäänkäynnille. Se oli piilotettu hieman näkyvämmälle paikalle kuin varastorakennukset.

Areena erosi ensimmäisestä osuudesta reilusti sillä näissä taisteltiin voitosta. Tavoitteena oli tuhota erilaisia keinoja käyttäen muut kilpailijat. Vaihtoehtoina oli kuiluun pudottaminen tai seinää vasten murskaaminen. Ensimmäisessä areenassa vastustajien määrä on 30 kappaletta ja viimeisessä hurjat 50 kappaletta.

Taisteluareenan lattiasta löytyi luukkuja jotka avautuivat tietyn väliajoin. Onneksi tietokoneen tekoäly ei ollut kovinkaan fiksu ja monet vastustajat putosivat näihin monttuihin. Myös töniminen reunan yli osoittautui hyväksi tavaksi hävittää muut kilpailijat.

Kun muut autot on tuhottu, ei homma suinkaan siihen lopu vaan on löydettävä reitti maaliin. Tässäkään osuudessa ei polttoainetankista pääse eroon, mutta onneksi se on sentään ääriään myöten täynnä. Periaatteessa polttoaine toimii aikarajana kuinka kauan on aikaa saada muut kilpailijat hävitettyä.

Onneksi tässä ei ole ihan niin julma meno kuin tie -osuuksissa, sillä yrityksiä on kolme kappaletta! Mikä parasta, kuoleman jälkeen sai jatkaa samasta pisteestä mihin oli jäänyt.

Kun olin oppinut pelin pää-idean ja saanut kartat piirrettyä, rupesi homma sujumaan. Toisen kentän kartan piirtäminen oli simppeli homma ja muutaman yrityksen jälkeen olinkin jo areenalla. Kaksi ensimmäistä areenaa oli melko helppoja ja vaikka ajelikin melko päättömästi, maali löytyi ensimmäisellä yrityksellä!

Kolmannen kentän kanssa olikin sitten hieman eri juttu. Tässäkin kartan piirtäminen onnistui kivasti, mutta sniputtavat vartiotornit aiheuttivat päänvaivaa energian hallinnan suhteen. Tämä kolmas kenttä poikkeaa aikaisemmasta siinä mielessä, että areena -osuuden jälkeen joutuu pomotaisteluun.

Tätä pomoa varten on varastorakennuksiin jemmattu uusi ase; jalkajousi. Näitä jalkajousia täytyi käydä keräilemässä muiden perustarvikkeiden lisäksi.

Viimeinen areena oli aluksi todella paha, sillä 50 auton tuhoaminen ei onnistunut ihan käden käänteessä. Keksin kuitenkin loistavan taktiikan joka nopeutti prosessia. Kun avautuvan luukun ympäri ajeli, viholliset putoilivat isolla prosentilla luukusta sisään :)

Viimeisenä erona muihin areenoihin tässä viimeisessä viimeinen auto olikin täysin erilainen kuin muut. Se oli ikään kuin pieni välipomo ennen viimeistä koitosta. Ainut tapa tämän auton tuhoamiseen oli pudottaa se kuiluun. Luukut lakkasivat toimimasta tämän auton astuessa ruudulle. Kerran kävi niin hyvä tuuri, että luukku oli vielä aktiivinen kun viimeinen auto ilmestyi ruudun reunasta ja se ajoi suoraan monttuun :D

Aluksi viimeisen auton kanssa sai taistella kun sen työntäminen alas ei ollut ihan niin helppoa kuin muiden, mutta monien yritysten tuloksena oppi sen metkut.

Viimeisen areenan maalin löytäminen oli ihan järkyttävä homma. Selvisi sellainenkin asia, että maali ei aktivoidu ennen kuin on tuhonnut kaikki autot. Ajelin monesti maalin ohi tietämättä, että olin jo löytänyt sen. Jouduin ihan kartankin piirtämään koska kaikki näytti niin samalle, mutta sitkeys palkittiin!

Luukut alkavat jälleen toimia kun viimeisen auton on tuhonnut. Tämän olisi voinut jättää välistä, maalin etsiminen olisi ollut hieman kivuttomampaa kun ei olisi tarvinnut enää avautuvia luukkuja varoa.

Sitten kohdataankin viimeinen vastus Ultimate Warrior eli ainakin ulkonäkönsä puolesta Mad Max 2:sta tuttu Lord Humungus. Taistelu kesti noin 20 sekuntia ja Max oli kanveesissa. Ei oikein kerinnyt tajuamaan mitä tapahtui :D

Ei hätää, koodi sisään ja jatkamaan hommaa areenasta...tai sitten ei. Peliin on päässyt todella inhottava koodausvirhe ja aikaisemmin kerätyt jalkajouset eivät säily jos käyttää koodia päästäkseen viimeiseen areenaan.

Koodia käyttäessä jalkajousessa on kourallinen nuolia eli 48 kappaletta, mutta Humungus vaatii 56 osumaa kuollakseen, ei helvetti! Tämä homma rasautti hieman kun joutui molemmat osuudet pelaaman putkeen joihin kului minimissään 15min ja sitten huonon yrityksen saattelemana kuoli noin 20 sekunnissa Humunguksen nuoliin.

Olin luonut hienon ja lyhyen reitin areenalle joka sisälsi ainoastaan lipun ostamisen kaupasta ja ehkä yhden korjauspaketin jos auto oli mennyt mutkalle. Tämän reitin varrella oli kaksi jalkajousta eli nuolia oli käytössä yhteensä 144 kappaletta.

Aluksi tuntui, että tämä määrä oli liian vähäinen. Humungus tykkäsi trollailla paljon ja kun se sattui olemaan tulilinjalla, väisti hän viime hetkellä minun ampumat nuolet.

Tämä taistelu oli muutenkin todella epäreilu. Molemmilla on alussa kahdeksan energiayksikköä, mutta kun Humungus menettää niistä yhden kahdeksasta osumasta, Max tarvitsee vain KAKSI osumaa. Hitboxit eivät myöskään olleet tasavertaiset, sillä Max ottaa osumaa kirjaimellisesti päästä varpaisiin kun taas Humungusta täytyy osua torsoon.

Humungus tykkää vielä härvätä ympäri taistelukenttää ja ampuu erittäin epäloogisesti. Kun tässä ei ole kuolemattomuus frameja, saattaa montakin energiayksikköä kulua nopeasti. Pahin tilanne on, jos Humungus tulee oikein lähelle Maxia, silloin sen ammuksia on täysin mahdotonta väistellä.

Jos tämä ei kuulostanut vielä tarpeeksi hankalalle, niin tässä on vielä sellainen kiva juttu, että jos menee liian lähelle ylä- tai alareunaa, putoaa kuolemaansa. Tätä kävi useampaankin kertaan kun kieli keskellä suuta yrittää keskittyä nuolien väistelyyn eikä huomaa, että on liian lähellä alueen ylä- tai alareunaa. Tämä viimeinen taistelu oli ihan älytön ja sen läpäisyyn meni mooooonta yritystä.

Viimein olin jo siinä pisteessä, että muistin tie sekä areena -osuuksien reitit ulkoa :D Kieltämättä alkoi hieman maistua puulta vetää molemmat osuudet putkeen läpi jotta pääsee kokeilemaan yhden yrityksen verran viimeistä taistelua. 

Mielestäni olisi ollut parempi jos areenasta jäljelle jääneet elämät olisi voinut kuluttaa viimeiseen pomoon, silleen sitä olisi voinut treenata hieman paremmin. Tosin minulla on vielä parempi idea - test your fucking game before publishing! :D

Oli tuosta kolmannen areenan koodista se hyvä puoli, että sai sen reitit ynnä muut treenattua kuntoon vaikka viimeistä pomoa ei voinutkaan päihittää.

Kaikesta huolimatta, nautin tästä pelistä. Pelin ankeus ja hieman viimeistelemätön tunnelma sopi oikein hyvin tälläiseen post-apokalyptiseen maisemaan. Arvosana olisi kivunnut seiskaan, mutta pakko nipistää piste pois tuon koodausvirheen ja viimeisen bossin älyttömyyden takia.

Jos ei Lord Humungusin trollailut säikäyttäneet niin voin suositella ainakin testaamaan peliä!

Caesars Palace

Games Beaten: 342/709

Genre: Sports

Goal: Cash Out $140,000

Arvosana: 4/10

Vaikeusaste: 2/10

Tällä kertaa lähdin Las Vegasiin tuhlaamaan rahoja uhkapeleihin Caesars Palace kasinolle! Oikeastaan rahojen tuhlaaminen on hieman häilyvä käsite kun on tälläisestä mestariteoksesta kyse.

Peli on todella laiskasti koodattu ja sen pystyi rikkomaan useammalla eri tavalla. 

Tavoitteena tässä on kerätä 140 000 dollaria jotta saa palkinnoksi parhaimman urheiluauton. Rahaa keräillään erilaisten uhkapelien merkeissä.

Löytyy pokeri, peliautomaatteja, ruletti, blackjack ja onnenpyörä. Itse voi valita, mitä uhkapeliä haluaa pelata ja esimerkiksi peliautomaateissa on eriarvoisia koneita jos ei halua kaikkia rahoja menettää saman tien.

Vaikka tiesin, että tässä pystyi juustoilemaan rahaa helpolla tavalla, kävin silti testaamassa kaikki uhkapelit läpi.

Tuntui, että peliautomaatit antoivat todella nihkeästi voittoja. Jos tämän olisi pelannut ns. normaalisti, olisi ollut tuskallinen tie haluttuun 140 000 dollariin.

Pokeri ja blackjack sentään antoivat hieman paremmalla prosentilla voittoja, mutta pikkurahoista puhuttiin kun oli meikäläisen pelaamisesta kyse.

Aikoinaan satuin katselemaan kun NES-Retku pelaili tätä ja hän keksi aivan mahtavan juustoilun rulettiin. Ruletin idea on, että laitetaan yksi tai maksimissaan kahdeksan pelimerkkiä pelipöydällä näkyvien numeroiden päälle ja ruletilla arvotaan oikea numero. Kaikki pelimerkit pystyi laittamaan yhden numeron päälle tai ne pystyi halutessaan ripottelemaan useampaan numeroon. 

Pelintekijät olivat niin laiskoja, että eivät koodanneet arvottavia numeroita täysin randomiksi, vaan ne alkoivat looppaamaan jossain kohtaa. Numerot vaan ylös Notepadiin ja odottelemaan kun looppaus tapahtuu. Tätä koitin aluksi, mutta en saanut hommaa toimimaan ihan niin nopeasti kuin Retku. Yritin vielä viimeiseen asti saada numeroita looppaamaan, mutta kello rupesi näyttämään nukkumaanmenoaikaa, joten oli pakko lopettaa.

Ennen seuraavaa yritystä kävin huvikseni katselemassa TMR:n läpäisyä ja siitä löytyi vielä parempi tapa kerätä rahaa. Retkun tavoin TMR keksi tämän hienon glitchin ihan itse!

Pelin ohjekirjassa sanotaan, että kun on asettanut enimmillään kahdeksan pelimerkkiä, ruletti alkaa pyöriä automaattisesti ja se arpoo voittavan numeron. 

No, tätä ei kuitenkaan koskaan tapahdu ja tässä pystyy edelleen yrittää merkkien laittamista pelipöydälle. Peli ei kuitenkaan anna laittaa mitään, mutta välillä "liikaa pelimerkkejä" -törähdyksen lomassa kuuluu ääni, mikä tulee kun asettaa pelimerkkejä pöydälle - tapahtuu jokin glitch.

Seuraavaksi kun koittaa jokaista tyhjää numeroa törähdyksien ja pelimerkkien asetteluäänien saattelemana, saattaa muutama pelimerkki meni välillä pöydälle. En ihan tarkkaan tiedä miten tämä kikka toimii, mutta näin kuvittelisin sen toimivan.

Sitten hieman oudompaan vaiheeseen! Kun tarpeeksi on klikkaillut pelimerkillä numeroita, on aika klikata yhtä alla näkyvistä merkkipinoista. Merkkipinoja on arvoltaan viisi erilaista; 100, 25, 10, 5 ja 1 dollaria. Jokaiseen pinoon menee 20 pelimerkkiä. Jos klikkaa samaa merkkipinoa minkä arvoinen pelimerkki on kädessä, koko merkkipino häviää :D

Ideana on klikata arvoltaan pienempää merkkipinoa. Itse tein niin, että pidin kädessä 25 dollarin arvoista merkkiä ja klikkasin aina viiden dollarin arvoista merkkipinoa. Jostain syystä kun arvoltaan pienempää merkkipinoa klikkasi, nousi kädessä olevan pelimerkin merkkipinon pelimerkkien määrä reilusti isommaksi kuin tuo pinossa oleva 20. Aivan selkeä koodausvirhe.

Seuraavaksi kun palautti pöydällä olevat merkit takaisin pinoihinsa, alkukassa on kasvanut 1000 dollarista moninkertaiseksi. Parhaimmillaan sain lähes 30 000 dollaria yhdellä tälläisellä kikkailulla. 

Niin ja vielä tärkeänä seikkana on, että alussa pöydälle asetettavat kahdeksan pelimerkkiä täytyy olla isoimpia, eli 100 dollarin arvoisia pelimerkkejä jotta rahaa sai mahdollisimman paljon kerralla.

Tämän selittäminen oli hieman haastavaa kun en itsekään täysin tajunnut mitä tässä tapahtuu :D

Ei mennyt kuin vartti ja tarvittava 140 000 dollaria oli hyppysissä. Kieltämättä hieman halpamainen tapa läpäistä peli, mutta eipä tekijätkään olleet jaksaneet hirveästi tähän panostaa joten en pode huonoa omatuntoa :)

Olen sitä mieltä, että tästä on hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuja kalliilla urheiluautolla auringonlaskuun ajellen.

Lemmings

Games Beaten: 341/709

Genre: Puzzle

Goal: Finish Mayhem Difficulty (25 Levels)

Arvosana: 2/10

Vaikeusaste: 9/10

Lemmingsit ovat pieniä sopulin tapaisia otuksia jotka elävät Pohjois-Euroopassa. Joka vuosi erikoinen tapahtuma saa alkunsa - Lemmingsien lukumäärä kasvaa valtaviin mittoihin.

Lemmingsien ainoa tavoite on kulkea eteenpäin seuraten edellä kulkevaa. Mihin he ovat matkalla, saattaa joku kysyä?

Lähes hypnoottisessa tilassa he syöksyvät päättömästi kohti varmaa tuhoa.

Nyt sinulla on mahdollisuus ottaa osaa tähän luonnolliseen ilmiöön ja ratkaista pulma, mikä on mietityttänyt tutkijoita jo vuosia.

Kun kavereille mainitsin seuraavasta läpäistävästä pelistä, Lemmingsistä, porukka oli innoissaan, että "nyt on hyvä klassikkopeli vuorossa!".

Minun kokemukseni ennen tätä oli joskus 25 vuotta sitten kun pienen hetken testailin kyseistä peliä Pleikkarilla. En muista pelanneeni muutamaa minuuttia pidempään, koska tämän tyylinen peli ei vaan napannut yhtään.

Tätä NES -versiota pelaillessani, tunneskaala oli yllättävän monipuolinen. Aluksi hieman ahdisti, sitten tuli miellyttävämpi vaihe joka vaihtui raivoon, epätoivoon ja kyyneliin.

Pelihän oli ihan järkyttävää paskaa. Kavereilta tuli kommenttia, että "DOS/Amiga -versiot on parempia. Tämän kyllä uskon, sillä kursorin liikuttelu D-padilla ei ole sitä miellyttävintä hommaa. Hieman kun vilkaisin, niin paljon samoja puzzleja on ainakin DOS -versiossa, osa on vain karsittu pois tässä NES -versiossa.

Kuitenkin samat pikkutarkat asiat joutuu muillakin alustoilla tekemään, eipä se mihinkään muutu.

Pelin ideana on, saada hieman yksinkertaiset Lemmings -ukkelit paikasta A paikkaan B. Lemmingsit eivät osaa omatoimisesti kuin kävellä eteenpäin. Jos seinä tulee vastaan, kääntyvät he automaattisesti ympäri ja jatkavat kävelyä.

Jos kävelymatkan varrella sattuu olemaan jokin kuilu tai vastaava, Lemmingsit kävelevät surutta näihin kuolemaan. Ideana on käskeä näitä vihreätukkaisia kavereita tekemään erilaisia liikkeitä.

Ruudun alareunasta löytyy mukava lista erilaisia liikkeitä joita voi käyttää, mutta niitä ei ole loputtomasti ja niiden lukumäärä on pulmakohtaista. Pelin alkupuolella liikkeitä on reilusti yli tarpeiden jotta hommasta saa paremmin otetta. Sitten taas pelin viimeisimmissä puzzleissa liikkeitä ei ollut kuin tarvittava määrä, joissain tapauksissa hieman yli tarpeiden.

Riippuu ihan käskettävän liikkeen tyypistä miten pitkään Lemmingsit sitä tekevät. Esimerkiksi maata kaivetaan niin pitkään kunnes ruudun alareuna (rotko) tulee vastaan tai maa loppuu. Siltaa rakennetaan aina kahden "laudan" verran, jonka jälkeen sillanrakentaja lähtee liikkeelle, ellei sitä käske jatkamaan sillan rakentamista. Tämän kanssa sai olla erityisen tarkkana.

Miten sitten kaivavat Lemmingsit pysäytetään? Tämä tapahtuu niinkin typerällä tavalla kuin käskemällä kaivavan tyypin rakentamaan siltaa. Koska alue on liian kapea sillan rakentamiselle, kohauttaa hän vain olkapäitä ja lähtee taas kävelemään. Tämä oli tärkeä taito osata jotta kaivauksia sai tehtyä juuri oikeille korkeuksille. Mielestäni tälle olisi pitänyt olla selkeämpi tapa, tämä pelintekijöiden malli kuulostaa vaan turhan kryptiseltä.

Jos Lemmingsin oli laittanut tekemään jonkun liikkeen kuten kaivamaan maata, se ei tehnyt seuraavaa käskettävää liikettä saman tien vaan pienellä viiveellä. Sitten taas jos hän vain käveli päämäärättömästi jonka jälkeen laittoi hänet tekemään jonkin liikkeen, se tapahtui välittömästi. Tämän totuttelu vei aikaa kun oletti, että liike tapahtuu aina välittömästi.

Etenkin kaivamisessa tämä näkyi todella vahvasti. Jos kaivamistyyppiä täytyi vaihtaa, piti se tehdä oikeassa kohdassa tai muuten kuopasta tuli syvempi mitä oli halunnut. 

Pelissä on huimat sata erilaista puzzlea ja ne on jaettu neljään erilaiseen vaikeusasteluokkaan; Fun, Tricky, Taxing ja Mayhem. Kolmea ensimmäistä ei ole pakko pelata saavuttaakseen läpäisytavoitteen, mutta kun pelityyppi oli itselle lähes tuntematon, pelasin kaikki sata puzzlea läpi.

Tästä oli todella paljon hyötyä, sillä aluksi noin kymmenen puzzlen testailun jälkeen kävin kokeilemassa Mayhem -vaikeustasoa ja eihän siitä tullut yhtään mitään :D

Pelin vaikeusasteessa ei ollut järjen hiventä koska jo ensimmäisen 40 puzzlen joukossa oli selkeästi pelin myöhempään vaiheeseen kuuluvia puzzleja. Ehkä järjestystä olisi voinut hivenen pidempää miettiä.

Ennen puzzleen astumista, alkuruudussa näkyi hieman tietoja puzzleen liittyen. Siitä selvisi, monta Lemmingsiä täytyi pelastaa jotta puzzle oli suoritettu hyväksytysti.

Väillä sai useammankin Lemmingsin uhrata, mutta loppupuolella täytyi lähes jokaisessa puzzlessa pelastaa kaikki ruudulle tulevat Lemmingsit.

Tässä pelissä oli monia asioita jotka pilasi pelinautinnon. En pidä pulmapeleistä, missä ei saa rauhassa miettiä asian ratkaisua. Lemmingsit kävelevät automaattisesti ja oli vaikea saada kiinni, minkä tyyppistä liikettä täytyisi käyttää. Ruudulla oli välillä sellainen show, että ennen kuin mitään tajusi, oli jo kaikki Lemmingisit kävelleet kuolemaansa.

Pelin pystyi kyllä pausettamaan, mutta sen avulla pystyi lähinnä katselemaan missä puzzlen loppu sijaitsi. Lemmingsit liikkuivat vähän miten sattuu ja ei tiennyt mistä korkeammasta kohdasta ne menevät yli ja mikä saa ne kääntymään ympäri. 

Joissain puzzleissa oli käytössä "esto" -liiketyyppi jonka avulla sai muut Lemmingsit pysymään paikallaan jolloin yhden Lemmingsin avulla pystyi tutkimaan mestaa tehden reittiä pulman loppuun. Loppupuolella tämäkin huvi oli pilattu ja täytyi pysäyttää muut Lemmingsit vaihtoehtoisilla tavoilla joka aiheutti jäätävää kaaosta ja monia uudelleen yrityksiä.

Pelin edetessä homma menee ihan levottomaksi ja mukaan tulee lähes framen ja pikselin tarkat napinpainallukset. Näiden lisäksi vielä monien eri liikkeiden kombot. Lisäksi soppaan heitetään epäloogiset ratkaisut, niin herkullinen kuraliemi on valmis.

Kun Mayhem -vaikeusasteessa pääsee 15:sta puzzlen ohi, niin vaikeusaste menee siihen pisteeseen, että täytyy pausen kanssa pysäytellä peliä jotta saa oikean framen missä Lemmings -ukkeli on juuri oikeassa kohdassa.

Pelintekijät tykkäsivät ratkaisuista, joissa Lemmingsit olivat heti puzzlen alussa todella pienessä tilassa. Tämä toi sellaisia ongelmia, että yhden Lemmingsin erottaminen muista oli äärimmäisen hankalaa. Monet yritykset kaatuivat siihen, että Lemmings -mössö kasasta painoi väärään suuntaan kävelevää ukkoa jolloin hän saattoi kävellä surutta kuolemaansa. Ihanaa, pääsi aloittamaan alusta!

Reset -napin puuttuminen tälläisissä tilanteissa oli todella ärsyttävää. Toki, tässä oli mahdollista räjäyttää kaikki ruudulla näkyvät Lemmingsit jolloin puzzle alkaa alusta, mutta tämä ei tapahtunut instana.

Vielä kaiken tämän kukkuraksi pulmissa oli aikaraja! Jo tuo, että Lemmingsit kävelevät automaattisesti eteenpäin olisi riittänyt, nyt aikaraja toi vielä lisää ahdistusta ja kärsimystä pelaajalle. Söi miestä kun kaikki rakennelmat tehtyään huomasi, että aika on lopussa ja kaikki Lemmingsit eivät ehdi pelastautumaan.

Puzzlejen suunnittelu oli tasoa - ensin teet monta minuuttia töitä saadaksesi oikeat reitit kaivettua, äärimmäisen hitaasti valmistuvat sillat rakennettua jonka jälkeen teet yhden komennon framen tai pikselin liian myöhään...koko puzzle pilalla. Tätä oli paljon etenkin pelin loppupuolella.

Muutama puzzle alkaa niinkin vittumaisesti, että aloituspaikka on sijoitettu korkealle ja jos ei kaikille Lemmingseille kerkeä laittamaan sateenvarjoa, he putoavat kuolemaansa. Saanen kysyä, että miksi tälläinen alku on pitänyt laittaa pulmiin? Se ei tuo mitään vaikeutta tai lisäsisältöä, vitutusta vain.

Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta päästä suurinta osaa Mayhem -vaikeusasteen puzzleja omin neuvoin läpi. Niiden ratkaisut olivat jotain niin överiä, pikkutarkkaa näpräämistä...epäloogisuudesta puhumattakaan.

Hyvänä esimerkkinä Mayhem -vaikeusasteen puzzle numero 19, Youtubesta voi käydä vilkaisemassa miten älytön tuo on. Kaikki täytyy pistää prikulleen oikein tai homma kusee. Näitä vastaavia oli Mayhemin loppuosa täynnä. Ei minulla mitään pikkutarkkaa näpräämistä vastaan ole, mutta kun se pitää tehdä nopealla tahdilla ja aloittaa aina alusta pitkänkin valmistelun jälkeen niin pakka leviää.

Otetaan vielä yksi esimerkki tähän epäloogisuuteen liittyen. Jälleen palataan tähän Mayhem -vaikeusasteeseen, nyt vain hieman aikaisempi puzzle numeroltaan 15. Tämän puzzlen puolessa välissä on kohta missä on rappuset joiden jälkeen ihan pieni nousu. Tämä nousu on hieman liian korkea jotta Lemmings pystyisi siitä menemään ilman mitään apuja.

Tavoitteena on rakentaa tähän nousun eteen silta, mutta ongelmaksi muodostuu se, että siltaa ei voi rakentaa rappusten päälle. Pelintekijöiden mielestä loistava ja looginen ratkaisu oli, että silta täytyy rakentaa rappusten ihan ylimpään kohtaan VÄÄRINPÄIN. Jostain kumman syystä rappusten ihan yläpäähän pystyi siltaa rakentamaan kun sen teki lähes framen tarkalla komennolla. Nyt Lemmings jostain syystä muljahti tämän pienen nousun päälle. Mitenhän tälläinenkin olisi pitänyt itse selvittää?

Yllä mainitsemieni pelinautinnon pilaajien lisäksi tässä pelissä oli todella iso virhe - liikkeitä ei voinut vaihtaa toiseen kun peli oli pausella. Ilmeisesti DOS/Amiga -alustoilla pystyi näppäimistöllä valitsemaan haluamansa liikkeen. No, tässä NES -versiossa se täytyi tehdä painamalla B-nappia pohjassa ja sitten rullata haluamansa liikkeen kohdalle.

Ongelmia tuli todella tarkkojen liikesarjojen kanssa, kun muutaman framen aika-ikkunassa täytyi vaihtaa liike toiseen. Useasti kävi niin, että valinta lipsahti haettavan liikkeen yli ja homma oli sitten siinä. Koska liikkeet olivat aina samassa järjestyksessä alavalikossa, eteen tuli tilanteita missä täytyi hypätä useamman liikkeen yli jotta pääsi jo käynnissä olevasta liikkeestä seuraavaan tarvittavaan.

Jos liikettä olisi voinut vaihtaa pausen aikana, turhautuminen olisi ollut hieman pienemmällä tasolla.

Peli-into loppui mitä pidemmälle Mayhemissa etenin. Alkupuolella sentään jaksoin yrittää itse ratkaista puzzleja ja monet niistä selvitinkin ihan omin neuvoin. Loppupäässä kun vaikeusaste nostettiin äärimmilleen ja hommasta tehtiin vittumaista, en jaksanut enää välittää. Suoraan vaan vinkit Youtuben videosta.

Onneksi kaksi viimeistä puzzlea oli suhteellisen helppoja verrattuna muutamaan aikaisempaan. Niissä ei kovin montaa yritystä mennyt. Huokaisin helpotuksesta kun näin viimeisen puzzlen yksinkertaisuuden :D

Joka tapauksessa, aivan järkyttävä peli. Jos puzzlet olisi pysynyt Fun ja Tricky -vaikeusasteiden tasoisina, tämä olisi ollut ihan hauska. Nyt se vajoaa syvälle roskakorin uumeniin.

Duck Hunt

Games Beaten: 340/709

Genre: Shooter

Goal: Beat Round 20 in Each Mode

Arvosana: 9/10

Vaikeusaste: 4/10

Klassikoiden klassikko, sorsanmetsästys! Tätä tuli naperona pelailtua, mutta ei mitenkään kovin pitkiä aikoja kerrallaan. Pelin yksinkertaisuuden vuoksi siihen kyllästyi melko nopeasti vaikka sai räiskiä Zapperilla.

Moni saattaa ihmetellä, että miten tämän pelin voi oikein päästä läpi? No ei tätä virallisesti voikaan, mutta tähän on asetettu ihan järkevä läpäisytavoite.

Kaikissa kolmessa pelimuodossa osumien määrän alapuolella on sininen palkki. Tämä palkki näyttää kuinka moneen kohteeseen täytyy osua jotta selviää seuraavalle tasolle. Jos ei kykene saavuttamaan palkin näyttämää rajaa, tulee saman tien Game Over.

Palkki kasvaa mitä pidemmälle pääsee ja viimein ollaan siinä pisteessä, että ei saa päästää karkuun enää yhtään kohdetta. Tämä tapahtuu tasolla 20 ja jos tämän onnistuu läpäisemään, on peli pelattu läpi. 

Kun sininen palkki on saavuttanut maksiminsa, ei peli enää tarjoile mitään uutta haastetta mikä on mielestäni erittäin hyvä läpäisytavoite! Ei mikään liian överi kuten "killscreeniin" asti pelaaminen joka tapahtuu kun läpäisee tason 99. 

Peli ei enää osaa käsitellä uutta tasoa ja menee sekaisin. Ilmeisesti pelintekijät eivät osanneet varautua, että joku tänne asti tulisi selviytymään.

Tässä on siis kolme erilaista pelimuotoa ja niissä kaikissa täytyy suorittaa tuo maaginen 20 tason raja. Pelimuodot ovat seuraavanlaiset:

Game A: 1 Duck

Nimensä mukaisesti tässä täytyy ampua vain yhtä lentävää sorsaa kerrallaan. Ammusten määrä tässä on kolme kappaletta ja jos niillä ei onnistu sorsaa tiputtamaan, lähtee se karkuun. Pakeneminen tapahtuu myös jos antaa sorsan lennellä liian pitkään ruudulla. 

Tässä ei mitään erityisen vaikeaa ollut, yhden sorsan seuraaminen oli melko helppoa. Kun mennään tasolle 15, alkaa sorsa olla jo melko nopea liikkeissään. Tässä vaiheessa peliä saa missata vain yhden sorsan jos mielii päästä seuraavalle tasolle.

Kun taso 20 alkoi lähestyä, jännityskin nousi siinä samalla. Tuo, että ei saanut päästää yhtään sorsaa karkuun kummitteli takaraivossa. Homma meni kuitenkin suhteellisen kivuttomasti ja läpäisin tämän ensimmäisen pelimuodon ensimmäisellä yrityksellä!

Game B: 2 Ducks

Tämä toinen pelimuoto olikin jo paljon hankalampi. Ammusmäärä tässä on sama kuin yhden sorsan kanssa joten ainoastaan yhden laukauksen sai ampua huti jos mieli molemmat sorsat tiputtaa.

Välillä sorsat ilmestyivät yhtä aikaa ruutuun ja tämä hieman sekoitti asioita. Tämä sai aikaan typeriä hätäilyjä kun yritti, että kumpikaan sorsa ei karkaisi ruudulta.

Sorsat tykkäsivät tehdä äkkikäännöksiä ja tämän kanssa sai olla tarkkana etenkin viiden viimeisen tason kanssa koska niissä ei pahemmin ollut virheisiin varaa.

Tämä toinen pelimuotokin meinasi mennä kerta yrityksellä läpi, mutta yksi sorsan kutale onnistui karkaamaan ja palkinnoksi sai vain koiran räkäisen Game Over -naurun päin näköä. Sitten joutuikin pienoisen tovin pelaamaan ennen kuin tämä pelimuoto meni läpi. Jotenkin sitä aina alkoi panikoimaan ja jännittämään liikaa kun pääsi viimeiseen tasoon.

Yksi yritys meni niin ihanasti, että lähestulkoon tuuletin voittoani kun oli enää yksi sorsa ruudulla ja kaksi ammusta jäljellä...mutta jostain syystä laukaukset menivät ohi vaikka sorsa oli tähtäimessä :|

Game C: Clay Shooting

Viimeinen pelimuoto eroaa täysin kahdesta aikaisemmasta sillä enää ei viattomia luontokappaleita paukutella alas taivaalta vaan ammutaan elottomia savikiekkoja. Tämä oli näistä kolmesta helpoin, sillä kiekot eivät tehneet mitään äkkiliikkeitä ja lensivät leppoisassa kaaressa kohti kaukaisuutta.

Lentorataan oli helppo reagoida ja vaikka useasti kaksi kiekkoa tuli samaan aikaan, se ei aiheuttanut juuri minkäänlaisia ongelmia. Sorsastuksessa viimeistään kymmenennen tason jälkeen täytyi ottaa hieman jämäkämpi ote Zapperista, mutta tässä pystyi vetämään rennolla otteella ihan loppuun asti.

Ensimmäisen sorsastuksen tavoin tämäkin meni kerta yrittämisellä läpi ja vielä niin hyvin, että en ampunut yhtään kiekkoa huti :D

Jotenkin muistelin, että naperona pelaillessa tämä oli todella hankala pelimuoto. Voi kuitenkin olla, että keskittyminen oli mitä oli ja sen vuoksi hommasta ei tullut juuri mitään.

En muista milloin viimeksi olisin edes pelannut koko peliä ja olihan tämä täyttä nautintoa!