Genre: Platform
Goal: Defeat King Breager
Arvosana: 9/10
Vaikeusaste: 4/10
Kauan aikaa sitten, ennen dinosauruksia ja ihmiskunnan syntyä oli olemassa taianomainen paikka nimeltä Etruria. Paikallinen, haamujen valtakuntaan kuuluva hirviö nimeltään Firebrand oli kiireinen koska hän halusi tulla soturiksi ja tämä vaati paljon harjoittelua. Hän on nuori ja voimakas olento - silti hänellä on mahtavat nahkaiset siivet ja terävät kynnet.
Firebrand harjoittelee ahkerasti soturien koulutuskeskuksessa. Kuitenkin hänen aikansa näyttää osaamisensa tulikin suunniteltua aikaisemmin kun mystinen musta valo ilmestyi ja imi kaiken taian maailmasta.
Hieman yllätyin kun pelin kategoriassa komeilikin "platform" RPG:n sijaan. Olin täysin varautunut uuteen eeppiseen ja pitkään seikkailuun. Ainut ennakkotieto tästä oli, että kyseessä on laatuteos. Sitä se todellakin oli!
Minua aina kiinnostaa jos pelistä on julkaistu pelkästään jatko-osa jollekin tietylle konsolille, mikä on alkuperäisen pelin tarina? Tässä tapauksessa homma meni niin, että ensimmäinen osa julkaistiin pelkästään Game Boylle. Jostain syystä jatko-osa haluttiin sitten NESille.
Pelissä seikkaillaan Firebrand -nimisellä olennolla joka on tuttu Ghosts 'n Goblins -peleistä. Hauska, että pääroolissa on vaihteeksi pahis jonka edesottamuksia seuraillaan.
Vaikka peli meneekin tasoloikka -slottiin, on tässä hieman RPG -elementtejä. Nämä tosin ovat vain nimellisiä, sillä mitään perinteistä hahmonkehitystä ei pelistä löydy. Firebrandin statsit kehittyvät pelin edetessä, mutta tämä tapahtuu täysin automaattisesti.
Kehityksen kohteita ovat energian määrä, lentomatkan pituus ja hypyn korkeus. Okei, poikkeuksena on energia, yhden piilotetun yksikön löysin alkupään kentästä.
Myös uusia hyökkäyksiä saa käyttöön tarinan edetessä, mutta nämäkin on sidottu täysin juuri siihen tarkoitettuun kohtaan. Reitit ovat täysin suoraviivaisia ja juuri ennen uutta aluetta saa käyttöönsä tarvittavat asiat.
Pelissä on kaksi erilaista tyyliä; lintuperspektiivi ja sivulta rullaavat kentät. Maailmankartalla, kylissä ja linnoissa juoksentelu tapahtuu lintuperspektiivissä, mutta itse kentät ovat sivulta rullaavia tasoloikkia. Kentissä on muutama erilainen tavoite - löytää jokin tavara tai selvittää tiensä paikasta A paikkaan B.
Kentät ovat aika suoraviivaisia eikä niissä ole monia reittimahdollisuuksia. Kentistä pystyi keräämään lisäreitä, pulloja jotka toimivat valuuttana ja sydämiä jotka täyttävät energiamittaria. Välillä kyläpahasista saattoi löytyä myyjä jolle kelpasi nämä kerätyt pullot ja häneltä sai vastineeksi Power of Maelstormin. Täytyy myöntää, että koko pelin aikana minulle ei selvinnyt mitä tällä oikein tehtiin, niitä tuli vain ostettua varastoon.
Jälkeenpäin asiaa selvittäessäni Power of Maelstorm osoittautuikin oivalliseksi tuotteeksi, koska sillä pystyi täyttämään energiat. Tämä tieto olisi kyllä helpottanut muutamia kohtia, mutta oh well :D
Peli toimi salasanoilla ja erittäin hyvänä asiana oli, että jos tuli Game Over, mitään tavaroita ei tarvinnut kerätä uudelleen. Sitten taas huonona puolena oli, että Game Overin jälkeen joutui aina aloittamaan siitä, mistä oli viimeksi salasanan saanut. Tämä tarkoitti välillä hieman pidemmän matkan kulkemista takaisin pisteeseen missä oli kuollut. Kentissä oli paljon piikkejä ja laavaa jotka tappoivat yhdestä iskusta. Täytyi olla todella varovainen jotta selvisi ilman turhia kuolemia uudelle alueelle.
Pelin kulku oli todella suoraviivaista. Kun vieraili kylissä ja linnoissa, jutteli kaikille asukkaille jolloin pakosti selvisi mihin pitäisi seuraavaksi mennä. Maailmankarttakin oli rakennettu niin, että ei päässyt kuin muutamaan suuntaan ja yleensä muut reitit olivat umpikujia.
Kaikki hahmon päivitykset, armorit ja uudet hyökkäykset sai automaattisesti. Sen verran tässä piti miettiä, että mitä hyökkäystä käyttää missäkin kentässä, mutta siihen ei kovin suuria hoksottimia tarvittu.
Pelin alussa Firebrand oli kyllä melko avuton tapaus, sillä hypyn korkeus ja lentomatkan pituus olivat todella onnettomia. Välillä sai miettiä miten hypyn tekee jotta selvisi jonkin esteen yli. Päivityksien lisääntyessä liikkumisesta tuli paljon sulavampaa.
Pomotaistelut olivat laadukkaasti toteutettu. Kerta kyseessä on Capcom, mitä muuta voisi olettaa. Ne kaikki oli mukavan erilaisia ja eivät menneet ensimmäisellä kerralla läpi. Aluksi Firebrandin kankeus tuotti hieman ongelmia pomojen liikkeiden väistelyssä, mutta kun hommaan oli tottunut, alkoi väistely onnistua todella hyvin.
Kuoleman jälkeen sai onneksi jatkaa suoraan pomosta eikä kenttää tarvinnut kahlata uudelleen läpi. Näin pomon liikkeet oppi paljon nopeammin.
En olettanut, että tämä menisi yhdessä päivässä läpi. Jo tovin pelattuani saavuin kenttään joka vaikutti viimeiseltä koitokselta. Paikka oli täynnä piikkejä ja tiukkoja lentokohtia. Täytyi tarkasti miettiä mitä hyökkäystä käytti jotta eteneminen olisi mahdollista ja mahdollisimman sulavaa. Kentän jälkeen vastassa oli jättimäisen kokoinen paikallaan jököttävä mörkö. Olin aivan varma, että tämä on viimeinen pomo.
No eihän se ollut, sillä tämä Gozaksi nimetty kuvatus oli aivan liian helppo ollakseen viimeinen vastustaja. Sen ammuksia oli helppo väistellä ja kun Firebrandin lentoaikakin oli todella korkealla levelillä, pystyi osumia tekemään useampia putkeen. Tässä vaiheessa kello rupesi olemaan jo aika paljon ja mietin, että kaipa se pitää vielä yrittää viimeinen vastustaja kohdata. Ei tässä muuten mitään ongelmaa ollut, mutta peli ei antanut salasanaa tähän vaiheeseen peliä. Game Overin sattuessa sai kyllä jatkaa Gozan linnan jälkeisestä pisteestä, mutta se tarkoitti sitä, että homma piti hoitaa yhdessä pötkössä loppuun asti. Oli vain painettava eteenpäin, sillä en millään halunnut aloittaa seuraavana päivänä Gozan linnasta.
No, viimeistä tasoa tutkimaan jos se vaikka menisikin läpi. Taso oli hienosti rakennettu, siinä oli mukavia ansoja ja hyvin sijoiteltuja vihollisia. Tähän tasoon sai vielä mahtavat päivitykset - loputtoman lentämisen ja Darkfire -hyökkäyksen! Firebrand osaa lentää vain vaakasuunnassa joten tämä ei peliä rikkonut liiaksi, ei vain tarvinnut enää kyttäillä lentomittarin määrää.
Kenttä oli suhteellisen lyhyt ja vaikka se alkuun tuntuikin hankalalta, oppi sen todella nopeasti ja lopulta sen pääsi läpi ottamatta lainkaan osumaa.
Kentän jälkeen vastassa oli todellinen viimeinen pomo, King Breager! Taistelu oli hyvin samantapainen kuin Goza, hän vain jökötti penkillään ja ampui panoksia. Isommat ammukset olivat sellaisia, että niiden läpi ei voinut ampua ja ne tuhoutuivat kun Firebrandin ammus osuin niihin. Tämä tarkoitti sitä, että King Breageriin osuminen oli haastavampaa. Kaikki hänen ammuksensa tekivät vielä paljon vahinkoa ja moni yritys päättyikin niin, että en saanut osuman osumaa tehtyä.
Alkoi oikeasti olla jo myöhä ja kohta täytyi mennä nukkumaan. Annoin itselle vielä yhden yrityksen aikaa tuhota King Breager. Pääsin kuolematta taisteluun asti ja nyt oli useampi lisäri aikaa hoitaa homma. Taistelu jatkui tuttuun tapaan kuolemisella, mutta sitten onnistuin menemään Firebrandilla juuri herkulliseen kohtaan ruutua jolloin ammusten väistely oli helpompaa. Tarkkana tässä sai silti olla jotta onnistui pujahtamaan moneen suuntaan sinkoilevien pienempien ammusten välistä. Jos ammukseen osui, lopetti Firebrand automaattisesti lentämisen ja olisi täytynyt etsiä hyvä lentokorkeus taas uudelleen.
Aikani väistellessäni ja ampuessani King Breager taipui viimein!
Pelihän oli todella loistava kokemus! Tykkäsin tälläisestä hieman simppelimmästä ja suoraviivaisemmasta menosta. Peli oli todella helppo viimeistä pomoa lukuun ottamatta ja eihän sekään mikään ongelma olisi ollut jos olisin vain ottanut paremmin selville Power of Maelstormin käytön.
Ainoa pieni miinus tuli kenttäsuunnittelusta. Joissain tapauksissa ei nähnyt mitä alapuolella oli ja joutui hyppäämään ns. tyhjän päälle. Tämä oli etenkin alkupuolella ongelmallista lyhyen lentoajan vuoksi. Välillä alapuolella odotti turvallinen taso, välillä piikit tai rotko.
Vahva suositus kyseiselle pelille jos tälläinen kevyt tasoloikka "RPG" kiinnostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti