Genre: Shooter
Goal: Defeat Devil (Stage 5)
Arvosana: 8/10
Vaikeusaste: 5/10
Sodanjumala Ares antoi kahdelle miehelle rohkeutta ja rakkauden siivet jotta he voisivat pelastaa maailman tuholta.
Ares luotti miehiin ja ihmiskunnan selviämiseen. Ottakaa siivet, legendaariset siivet!
Punakeltaiseen ihonmyötäiseen pukuun sonnustautunut enkeli konekiväärillä varustettuna...mitähän tähän nyt sanoisi :D
Heti ensimmäistä kenttää pelatessa mieleen tuli erittäin vahvasti ensimmäinen Mega Man -peli. Ei tyylillisesti, vaan ääniefekteistä, ne olivat hyvin samankaltaisia.
Tuntui hassulta, kun tietyt ääniefektit olivat iskostuneet Mega Manin myötä tiettyihin asioihin ja tässä ne olivat ihan erilaisessa käytössä.
Eipä se mikään ihme ole kun Capcom on tämänkin pelin takana. En näin äkkiseltään muista, että olisinko aikaisemmin edes pelannut Capcomin tekemää Shooteria.
Kun introruudun jälkeen pelikuva ilmestyi ruutuun, huomasi, että pelihän näyttää erittäin hienolta ikäänsä nähden. Peli on julkaistu 1988 ja yleensä nämä vanhemmat pelit eivät näytä ihan niin yksityiskohtaisilta.
Pitkähän tämä ei ollut, vain viisi kenttää. Kentät eivät kuitenkaan ole ihan älyttömän lyhkäisiä ja ne rullaavat verkkaisesti. Ne on myös jaettu useampaan osioon ja tästä syystä hämmennyin aluksi, että milloin kenttä edes loppuu.
Alussa on vain kolme lisäriä ja ei yhtään contiuea. Lisäreitä kertyy kuitenkin pisteistä ja contiueja saa pelin edetessä jos vain löytää niitä.
Perinteisesti Shoorer -pelin mukaisesti ruutu täyttyy mitä erilaisemmista vihollisista ja saakin silmä kovana seurata, että pysyy hengissä. Pelissä on hyödynnetty kahdenlaista kuvakulmaa - lintuperspektiiviä ja sivustapäin rullaavaa.
Jokainen kenttä toimii samalla kaavalla ja aina aloitetaan lintuperspektiivistä ja lopuksi siirrytään sivustapäin rullaavaan. Kentän virallinen pomo odottaa temppelissä, mutta tätä ennen täytyy tuhota temppeliä vartioiva lohikäärme.
Tämä hämäsi minua suuresti ensimmäisellä pelikerralla, sillä luulin lohikäärmettä kentän pomoksi. Lohikäärmeen jälkeen tulee vielä kävelyanimaatio, jossa sankari kävelee temppeliin sisään. Tuntui, että kenttä loppui siihen.
No, temppelissä meno jatkuu vielä sivustapäin rullaavana ja myöhemmin tuleekin sitten kentän virallinen pomo, joka muistuttaa kovasti Gradiuksen kenttien lopussa vastaantulevia aluksia tarkemmilla yksityiskohdilla varustettuna.
Tottakai Shooterissa täytyy asepäivityksiä olla, sillä perus hernepyssyllä ei pitkälle pötkitä. Tästäkin niitä löytyy neljä kappaletta. Välillä ruudulla lentelee alus jonka ampumalla saa P-päivityksen joka nostaa sitten aseen tehoa yhdellä pykälällä.
Hieman nihkeää pelisuunnittelua, että tähän alukseen osumalla kuolee :D Nämä jeesaavat asiat pitäisi olla hitboxittomia. Aluksia löytyy vain lintuperspektiivikentistä, sivustapäin rullaavissa P-päivitykset ovat ripoteltu sinne tänne, sen kun vain käy keräämässä moisen itselleen.
Asepäivitykset toimivat myös energiana. Jos osui viholliseen, tippui yhden päivityksen verran alaspäin. Todella hyvä mekaniikka :)
Päivityksinä löytyvät seuraavanlaiset aseet:
Kaksoislaseri joka tuo leveyttä ja asetehoa.
Penetroiva säde joka on hieman laseria tehokkaampi.
Liekkiammus joka ampuu tulipallot kolmeen eri suuntaan.
Tulilintu joka on hieman peliä rikkova päivitys. Tällä voi ampua leveää liekkiä nopealla tahdilla ja se kestää vielä kolme osumaa!
Tulilintuun kannatti ehdottomasti tähdätä ja pitää sitä käytössä heti saamishetkestä pelin loppupuolelle asti. Onneksi P-päivitykset palauttivat tämän aseen energiat joten hankalimmat kohdat pystyi menemään kuolemattomuusajan turvin.
Tämän aseen saa käyttöön jo ensimmäisestä kentästä jos vain onnistui pääsemään loppupuolelle ottamatta osumaa.
Näiden aseiden lisäksi pelistä löytyivät vielä pommit, joiden tehtävänä oli ainoastaan tuhota maassa olevat tykit ja kenttien loppupuolella olevat patsaat. Pommeja ei myöskään voinut käyttää sivustapäin rullaavissa osioissa.
Puolessa välissä kenttiä vastaan tulee jäätävän kokoinen pää joka puhaltelee jonkinlaista mystistä savua. Aluksi luulin, että savuun kuolee ja väistelinkin sitä parhaani mukaan.
Savuun osuessa pelihahmoon, se imaisikin tämän jättiläisen sisälle. Ilmeisesti tekijät olivat tarkoittaneet, että jätti imee sankaria sisäänsä, mutta ei se sille näyttänyt.
Tämä mesta oli täysin kiusallaan tehty. Alussa välkkyvä "Danger" -tekstikin viittaa jo kyseiseen toimintaan. Paikassa ei ole mitään hyödyllistä, vain paljon vihollisia ja pieni välibossi.
Jos nyt hakemalla hakee jotain hyötyä, niin vihollisia tappamalla saa pisteitä jotka tuovat sitten lisäreitä.
Onneksi tämän paikan pystyi välttämään. Heti kun jättiläinen alkaa ampumaan savuaan, kiertää vastapäivään sen ympäri, niin ei osu savuihin.
Itse tykkään yrittää ampua mahdollisimman paljon vihollisia pois ruudulta menon helpottamiseksi, luotien väistely on vähän liikaa itselle. Pommeilla tykkejä tuhotessani huomasin, että yksi tykki ei räjähtänytkään perinteisesti, vaan sen tilalle ilmestyi reikä.
Reiästä tuli jälleen tätä mystistä savua ja se imaisi minut sisälleen. Ruudulla pyöri "Lucky!" -teksti ja olin löytänyt muinaisen aarrehuoneen.
Nämä olivat aivan mahtavia paikkoja - ei vihollisia ja paljon keräiltäviä aarteita joista sai pisteitä lisäreitä varten. Löytyi myös sydämiä jotka antoivat continueja!
Vielä kirsikkana kakun päällä täältä löytyi muutama P-päivitys jos sattui tarvitsemaan.
Kahdesta viimeisestä kentästä en onnistunut aarrehuonetta löytämään. Kyllähän niissäkin varmaan kyseinen mesta oli, mutta kentät olivat liian hektisiä moisten etsimiseen :D
Hassu peli sinänsä, että ensimmäinen kenttä oli todella brutaali. Tämä johtui vain varusteiden puutteesta. Ihan liikaa vihollisia täytyi heikoilla aseilla yrittää tuhota.
Treenin avulla sai kuitenkin kentän menemään aarrehuoneeseen asti osumatta ja tämän jälkeen olikin jo tulilintu käytössä.
Toinen ja kolmas kenttä meni tulilinnun avulla kuin itsestään ilman suurempia ongelmia. No, neljäs kenttä potki sitten munille aika kivasti jo heti alkuun.
Aivan liian hektistä liian nopeasti, olisi pitänyt ennakolta tietää mitä tulee. Tulilintupuku oli historiaa ja sinne sulivat myös keräämäni seitsemän lisäriä.
Kuolemisen jälkeen homma jatkui lennosta (heh heh), mutta yleensä ei pitkälle pötkinyt kun hernepyssyllä vihollisten tappaminen oli hyvin tuskallista.
Game Overin jälkeen jatkaminen oli täysi mahdottomuus kun kenttä alkoi niin brutaalisti. Käytin kaikki yhdeksän continuea lähinnä vain kentän treenaamiseen. Tiesin, että tarvitsen tulilinnun ja sellaisen suorituksen, että pääsen sen kanssa kentän loppuun asti.
Muutaman alusta aloittamisen se vaati, mutta viimein onnistuin pääsemään kentän loppuun tulilinnun avulla. Pomokin meni läpi tulilinnun voimin, sillä kaikki pomot ovat lähes identtisiä, ei niissä hirveästi yllätyksiä tule.
Ainut ero on, että ampuvia silmiä on enemmän ja pomo tulee paljon lähemmäksi ruudun vasenta reunaa.
Viimeinen kenttä meni ihme kyllä ensimmäisellä yrityksellä. Hankalahan se oli kuin mikä ja vihollisia tulee jatkuvana virtana vastaan, mutta onneksi kenttä tarjoili paljon P-päivityksiä. Tämän vuoksi tulilintua ei menettänyt niin helposti.
Tämän kentän temppeli-osuus ei eronnut muiden kenttien temppeleistä juuri mitenkään ja sieltä löytyi P-päivityksiä jäätävät määrät. Ilmeisesti annettu pientä helpotusta loppukoitosta varten.
Kenttä päättyi ja tuttu musta tausta rullasi esiin. Mielenkiinnolla odotin, millainen viimeinen pomo oikein olisi. Ajattelin, että ei se nyt ainakaan samanlainen alus voi olla kuin muissakin kentissä. No, kyllähän se oli...
Nyt alus olikin jo todella lähellä ruudun vasenta reunaa ja sillä oli reilusti ampuvia silmiä. Näitä aluksiahan voi vahingoittaa vain, kun ne paljastavat suojakilven takana olevan aivomassan.
Aivomassa kuitenkin tykittää rivistön ammuksia joten sitä ei voi kovin kauaa ampua. Myös silmät ampuvat kohti sankaria joten sai olla tarkkana, että ei ota osumaa.
Rauhallisesti aloitti tuhoamalla silmiä jotta meno ei olisi ihan niin hektistä ja kun silmämäärä oli tippunut kahteen, aloin tosissani tuhoamaan aivomassaa.
Pomo kuoli ja hieman tuuletin voitonmerkiksi. Mutta, ruutu rupesikin rullaamaan yllättäen. En kerinnyt reagoimaan siihen, että kapealla käytävällä oleva aivomassa täytyisi tuhota pois edestä jotta aluksen läpi pystyy kulkemaan.
Jäin jumiin ja ruudun saavuttaessa pelihahmo kuoli laakista. Sinne meni tulilintu ja nyt olin pelkän hernepyssyn varassa...
Nyt se oikea viimeinen pomo näytti kasvonsa. Kerta hernepyssyyn päädyin, hahmohan kuolee vain yhdestä iskusta. Elämiä meni ihan älytön kasa kun ei osannut hahmottaa miten pomo toimii.
Onneksi kuitenkin hiffasin sen ennen kuin kaikki lisärit olivat loppuneet. Nyt tuli taas Mega Man vibat päälle, kun tämä ameeba-alus imi neljä sähköpalleroa itseensä ja ampui ne kohti sankaria.
Myöhemmissä Mega Man -peleissä Dr. Wily tekee tätä samaa viimeisessä muodossaan. Empä tiennytkään, että kyseinen Wilyn -tyyli juontaa juurensa näinkin kaukaa.
Hernepyssyllä tykitellessä tämä otti hieman aikaa, mutta rauhallisesti ja keskittyneesti väistellessä sain kun sainkin sen tapettua. Hurraa!
Loppukuvat olivat kyllä tylsimmät hetkeen, pelkkää tekstiä. Jonkin kivan kuvan olisi kaivannut, mutta oh well.
Kokonaisuudessaan hyvä peli. Kivannäköinen, mutta olisin kyllä kaivannut vähän vaihtelua pomoihin. Jokaisen kentän samat lohikäärmeet ja alukset olivat hieman tylsähköjä.
Peli kärsi myös hieman samoista kapeiden käytävien ongelmista kuin ensimmäinen Mega Man. Hahmoa joutui vitkuttamaan jotta se onnistui menemään kapeaan käytävään. Liian pikselin tarkkaa.
Tämän takia meinasi muutamissa kohdissa tulla kiire kun hahmo vaan jynkyttää käytävän suulla :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti