Silver Surfer

Games Beaten: 226/709
Genre: Shoot 'em up
Goal: Defeat Alien (Stage 6)

Arvosana: 7/10
Vaikeusaste: 5/10

On olemassa universumi nimeltä Magik Domain ja tämä mesta kuhisee vihollisjoukkoja. Löytyy myös hyvisten universumi, Galactus.
Tietynlaisella laitteella pystytään luomaan portti Magik Domaninin ja hyvän Galactusin välille jolloin joukot hyökkäisivät tavan kansan kimppuun.
Onneksi tätä aparaattia ei ole vielä kasattu ja sen osat ovat viiden eri pahiksen hallussa.
Kun osat on saatu haltuun, täytyy Silver Surferin matkata Magik Domainiin ja tehtävänä on saada viimeinen laitteen osa haltuun. 
Tämän jälkeen laite täytyy piilottaa hyvin, jotta Magik Domain pysyisi eristyksissä ikuisesti.

Melkoinen juoni taas :D
Jos kerta kaikki osat tarvitsee laitteen kasaamiseen, olisi hakenut vain nuo viisi osaa ja jättänyt menemättä kokonaan Magik Domainiin. No, mikäpä minä olen tarinan kehittäjää tuomitsemaan.

Tämäpä yllätti helppoudellaan!

AVGN:n videosta saa kyllä sellaisen kuvan, että peli on täysin mahdoton. Ei lähellekään, hieman vain ulkoa opettelua ja sormitreeniä jotta jaksaa rämpyttää tunteja.

Shoot 'em uppia supersankarilla josta minulla ei ole mitään hajua (yllätys yllätys). Hahmon tiedän vain juurikin tästä NES-pelistä ja AVGN:n videosta :D

Peliin on hauskasti laitettu kahta eri kuvakulmaa - sivusta ja lintuperspektiivi.

Kentät oli jaettu kolmeen osioon ja ne sisälsivät aina molemmat eri kuvakulmat. Näiden lisäksi oli sitten vielä pomo -osio.
Järjestys vaihteli, jotkin kentät saattoivat alkaa lintuperspektiivillä.

Mega Manin tyyliin tässä voi itse valita mistä kentästä aloittaa.
Kursori oli suoraan Reptylin kohdalla joten lähdin sitä testailemaan ensin. Ihmetyksekseni, se meni ensimmäisellä yrityksellä läpi. Toki, muutama continue tuli käytettyä, mutta Game Overiin asti ei tarvinnut mennä.

Peli on todella yksinkertainen, tässä on vain yksi ainoa ase jonka tehoa pystyy parantamaan kentistä ja vihollisista löytyvillä F-päivityksillä.
Asetta voi päivittää neljä kerta ja viimeinen teho tuhoaa viholliset todella nopeasti.
Tietysti kun on Silver Surferista kyse niin kaikki päivitykset menettää kuolemasta.
Jotkut kohdat vaikeutuvat huomattavasti kun vihollisia täytyy tykittää monia kertoja yhden osuman sijaan.
Hyvänä lisänä kaikki päivitykset säilyvät seuraavaan kenttään ja jos onnistuu kuolematta pelaamaan, menee kenttien alutkin todella sukkelaan.

Asepäivityksen lisäksi löytyy myös pieni apupallero joka lisää tulitehoa ja ammusten levittäytymistä. Sivuttain kuvatuissa osioissa oli vain yksi apupallero, mutta lintuperspektiivi kentissä niitä olikin kaksi!
Palleroiden ja aseen täyden tehon avulla vihollista kaatui kuin heinää, ei paljoa armoa annettu.
Auta armias jos palleroiden kanssa meni kuolemaan, sama kohtalo kuin aseen tehopäivitysten kanssa.
Sivusta kuvatuissa kentissä palleron sijaintia pystyi vielä muuttamaan, että se ampui joko eteen, alas tai taakse. Erittäin hyödyllinen ominaisuus.

Yksi inhottava juttu tässä oli ja se varsinkin tuli esiin ensimmäisellä pelikerralla. Nimittäin sekavat syvyystasot.
Välillä oli todella hankala tajuta, että mikä on este ja mikä pelkkää taustaa. Monet kuolemat tuli tätä selvitellessä.
Varsinkin lintuperspektiivi kentissä oli lähes mahdoton sanoa, mihin voi osua. Kaikki on tehty täysin samalla graafisella tyylillä.
Olisi huomattavasti helpottanut jos esteet olisi olleet vähän erilailla suunniteltu.
Hienona esimerkkinä on Firelordin ensimmäisen kentän loppupuoli. Taustalla on rakennus ja sen ikkunalaudoilla jotain ruukkuja. Jostain syystä tähän ruukkuun kuolee, miksi se ei ole pelkkää taustaa :D

Aluksi kenttiä tuli treenailtua yksi kerrallaan. Pelasin niin pitkään kun se meni läpi. Helpohkon Reptylin jälkeen jumitin jonkin aikaa kaikissa muissa kentissä, ne eivät menneetkään ihan niin helposti läpi.
Tarkasti kun opetteli vihollisten paikat ja tuhosi kaikki esteenä olevat, ei ollut mitään ongelmia etenemisen kanssa.
Kuolemia piti välttää kuin ruttoa, että ei päätyisi takaisin heikkotehoiseen aseeseen.

Pomot tässä oli kyllä täysi vitsi, viimeistä lukuun ottamatta.
Ne ei olleet heikollakaan aseteholla mitään hankalia, mutta täysin naurettavan helppoja kun oli täydet tehot.
Monesti riitti, kun oli vain yhdessä kohdassa ja tykitti menemään. Tehokkaat ammukset tuhosivat pomojen ammukset ja muut viholliset ennen kuin ne kerkesivät Silver Surferin luokse.

Skrull Emperorin kentässä oli todella hankala välipomo, hauska kun se oli vaikeampi kun mikään näistä pääpahiksista :D
Varsinkin treenivaiheessa sen kanssa tuli tapeltua tovi, kun ei ollut aseen teho huipussaan.
Keksin siihen hienon juustotaktiikan että se ei pahemmin osunut Surferiin ohjuksillaan.

Kun kaikki vastustajat oli tuhottu ja aparaatin osat kerätty, päästäänkin viimeiseen alueeseen, Magik Domainiin.

Paikka on haastavahko ja hieman epäreilukin.
Vihollista tulee joka suunnasta ja välillä niin trollaavista paikoista että ei voi kun ihmetellä.
Ensimmäisen osion läpäisyyn meni elämä poikineen, mutta kyllä viimein onnistuin muistamaan vihollisten paikat.
Tässä on yksi todella ärsyttävä RNG -osio jonka jälkeen tulee laumoittain vihollisia.
Vihollisia hyökkää ruudun alalaidasta ja ei koskaan tiennyt mistä kohdasta ne tuli, täytyi vain toivoa parasta.
Jos huono RNG oli läsnä ja Silver Surfer ajautui ruudun etureunaan ja edestä tulevaa vihollislaumaa oli todella hankala väistää tai tuhota.

Toinen osio, lintuperspektiivi kenttä oli myösin aika haastava, ei kuitenkaan ihan niin vaikea kun tämä ensimmäinen.
Hankalia kapeita käytäviä ja hieman ärsyttävissä paikoissa olevia vihollisia joita ei voinut edes ampua.
Välipomona oli jokin avaruus rapu mikä oli suhteellisen paha, jos onnistui kuolemaan ennen taistelua tai sen aikana.
Se otti osumaa kiitettävästi heikkotehoisesta aseesta.
Apupallero oli tässä kultaa, sillä rapua pystyi ampumaan myös sivusta kun se teki hyökkäystään.

Onneksi ihan pelin viimeinen osio oli helppo! Vihollisten paikat oli hyvin muistettavissa ja trollaukset loistivat poissaolollaan :)
Tästä sai vielä näppärästi aseen tehot maksimille ennen viimeistä koitosta.

Viimeinen pomo oli jokin Alien millä oli kuula-ase. Tämä oli itselle pelin hankalin osuus, oli vaikeuksia lukea mihin Alien ampuu seuraavaksi.
Osumaa se otti paljon vaikka oli täydet tehot aseessa. Kun Alienia on ampunut tarpeeksi, se saa vielä jonkin raivo -moden päälle ja rupeaa tykittämään kuin hullu.
Läpi menneellä yrityksellä onnistuin pääsemään pomolle asti apupalleron kanssa. Palleroa kun ei saa tästä viimeisestä osiosta lainkaan, tai ainakaan en itse löytänyt.
Pallerosta oli todella hyötyä, pystyi ampumaan taaksepäin kohti Alienia, mihin ei ilman sitä olisi voinut ampua.

Peli oli paljon parempi kuin odotin. Mukavasti haastetta, kivannäköinen ja hyvät musat! Muutaman lisäbiisin olisi voinut tähän väsätä, mutta hyvä näinkin :)

The Trolls in Crazyland

Games Beaten: 225/709
Genre: Action
Goal: Defeat the Wizard (After Credits)

Arvosana: 7/10
Vaikeusaste: 4/10

Trollin tyttöystävä on menossa Crazyland -nimiseen huvipuistoon, kun yhtäkkiä paha velho kaappaa hänet!
Trolli lähtee velhon perään ja joutuukin koluamaan koko huvipuiston läpi löytääkseen tyttöystävänsä.

Kaveri minulle ehdotti, että pelaahan seuraavaksi tämmöinen. Peli on aina välillä pyörinyt mielessäni, mutta en kuitenkaan jostain syystä aloittanut sitä.
Nyt sitten kaverin innoittamana otin työn alle :)

Pelissä edetessäni, ihmettelin kun se oli aika kummallinen. No, en tiedä mitä olisi pitänyt odottaakaan peliltä, missä päähahmo on ysäriltä tuttu alastomana hyppivä Trolli -lelu.
Läpäisyn jälkeen hieman asiaa tutkiessani huomasin, että peli on alkujaan julkaistu Japanissa nimellä Doki! Doki! Yūenchi: Crazy Land Daisakusen ja tähän PAL -versioon on vain vaihdettu spritet :D
Alkuperäisessä pelissä päähahmo on ilmeisesti joku jalkapalloilija. Me saatiin voimapalloja potkiva alaston Trolli, jee!

Kahdentoista kentän verran on seikkailtavaa ja peli antaa jokaisen kentän jälkeen salasanan. Melko näppärää!
Jotkin näistä kentistä sisälsivät myös pomovastuksen.
Kolme continueta on, mutta näillä ei ole mitään väliä. Kun salasanan syötti, olivat continuetkin tulleet takaisin :D
Ei ihan loppuun asti oltu tätä mietitty.

Trolli siis potkii jotain voimapallon näköisiä juttuja.
Pelissä on hieno mekaniikka, sillä jos ottaa osuman, vaihtaa Trolli väriä ja ammukset parantuvat.
Kolme osumaa on varaa ottaa, sitten lähtee henki.
Viimeiset ammukset ovat tehokkaat ja ne lähtevät kahteen eri suuntaan joten välillä pystyi taktikoimaan ottamalla tahallaan damagea.

Normaalien kenttien lisäksi löytyy muutamia vuoristoratakenttiä. Näissä lähinnä hypitään vihollisten ja rotkojen yli keräten kaikenlaista rojua.
Hieman kuin bonuskenttiä mutta ei kuitenkaan.

Pomotaistelut olivat näyttäviä. Jättimäisiä hirviöitä jotka ei oikein edes sopinut pelin muuhun ulkoasuun :D
Osumaa ne ottivat melkoisesti ja kolmas pomo, luinen merirosvo oli ehdottomasti vaikein voittaa.
Sillä oli yksi todella epäreilu hyökkäys mitä ei voinut väistää. En ainakaan mitenkään keksinyt miten sen pystyi väistämään.
Onneksi hahmolla pystyi ottamaan mukavasti osumaa, niin tämänkin bossin sai alas.

Peli ei sillein ole hullumpi, mutta yksi todella ärsyttävä ominaisuus pilasi hieman pelinautintoa.
Tässä on jäätävän huonot hitboxit. Lähinnä ongelmia tuotti rotkojen yli hyppiminen.
Välillä Trolli meni maasta läpi vaikka hypyn olisi pitänyt riittää.
Grafiikka on vielä hieman kolmiulotteista ja ilmeisesti on oltu laiskoja koodaamisen suhteen.
Hypyt täytyi tehdä ihan reunalta, jotta ne riittivät. Trolli saattoi tippua reunalta alas jos meni yhden pikselin väärään kohtaan.

Pelin viimeisessä kentässä seikkaillaan avaruudessa. Se on vielä ihanasti vielä vuoristorata.
Tämän kanssa säätäessä meni tovi jos toinenkin, melkoinen Battletoads -muistipeli.
Vuoristoradoissa ei voi ampua, joten vihollisia ei saa mitenkään nuijittua hengiltä.
Tähän kenttään niitä oltiin vielä laitettu sellaisiin paikkoihin, että oli pakko ajaa päin.
Jos olisi yrittänyt hypätä yli, olisi tippunut rotkoon. Muutama vihollinen oli vielä pitkän pudotuksen varrella ilmassa odottamassa. Ei mitään toivoa väistämisestä.
Taktiikkana oli väistellä kaikki väistettävissä olevat viholliset ja sitten osui pakollisiin, näin tämän onnistui läpäisemään. Hankalaa se kyllä oli.

Viimeinen pomo oli täysi vitsi, se ampui meteoriittisateen joka oli helppo väistää. Tätä jatkoi jonkin aikaa ja homma oli siinä...vai oliko?

No eipä ollut. Lopputekstien jälkeen tulee vielä oikea vikabossi, kieltämättä mielenkiintoinen ratkaisu. Empä olisi tätä tajunnut, ellei olisi vilkaissut läpäisytavoitetta.
Edes Gamefaqs -sivuston läpimeno-opas ei mainitse tästä mitään, homma loppuu tuohon edelliseen pomoon :D
Tämä on vielä sen verran hämärä, että lopputekstien jälkeen ruutu pysyy mustana yllättävänkin pitkään, varmaan moni on jo siinä vaiheessa sulkenut konsolinsa. Ihan pelin nimen mukainen ratkaisu kuitenkin :D

No, aika antiklimaattinen on tämä tyttöystävän kaapannut velho. Se tekee kahta liikettä vuorotellen, molemmat on helppo väistää. Toinen väistetään sivulta, toinen ollaan kahden säteen välissä kikkailemassa.
Tätä sai tovin hakata, ei montaa osumaa per kierros saanut tehtyä.

Ja näin saatiin pelin oikeat loppukuvat, kaipa se velho piti vielä piestä vaikka tyttö saatiinkin jo takaisin :)

Ei hullumpi peli, tykkäsin grafiikoista ja hienoista pomo spriteistä, hitboxien paskuus ärsytti eniten.

Tetris

Games Beaten: 224/709
Genre: Puzzle
Goal: A-Type: Get 120,000 Points, B-Type: Beat Level 9-5

Arvosana: 9/10
Vaikeusaste: 10/10

Muutama päivä vierähti ja vasemman käden peukalo on tunnoton, mutta läpi meni!

Tiesin että tämä tulee olemaan itselle haastava, mutta en ajatellut kuitenkaan tätä ihan näin brutaaliksi :D

Joskus NES-Retromaailmassa oli peliturnaus, missä yhtenä kilpailupelinä oli Tetris.
Hommasta ei tullut sillon mitään.

Kerran tuli Twitchissä vastaan jotkut Tetriksen maailmanmestaruusmittelöt ja jäin niitä seuraamaan.
Aluksi ei pitänyt katsella kuin hetki, mutta tulikin sitten koko loppu turnaus yytsittyä. Yllättävän mielenkiintoista seurattavaa.
Mestarithan tykittivät palikkaa kohdilleen sellaista vauhtia, että katsominenkin rupesi hirvittämään.
Tämän katselusta oli paljonkin hyötyä; sain hyviä vinkkejä miten palikoita kannattaa kasata.

Läpäisyyn vaadittiin kahden eri pelimuodon läpipelaus.

Pelimuoto A:

Tämä on se perinteinen pelimuoto jossa yritetään keräillä mahdollisimman paljon pisteitä.
Läpäisyn raja on 120 000 pistettä. Tämä siksi, että pelin loppumisen jälkeen tulee pieni animaatio joka aina muuttuu pisteiden mukaan.
Jos onnistui tuon 120 000 pistettä haalimaan kasaan, saa parhaimman animaation.

Aluksi voi valita nopeuden 0-9 väliltä ja aloitinkin täysin pohjalta.
Jos olisi aloittanut tasosta 9, olisi nopeus mennyt liian rajuksi, ainakin itselle. Nopeus siis kasvaa aina kun pääsee uudelle tasolle.

Paras taktiikka oli kasailla palikoita vasemmalle puolelle tiiviiksi läjäksi ja odotella pitkän palan saapumista.
Sen avulla sitten pystyi poistamaan rivejä maksimimäärän, eli "Tetriksen".
Loppupäässä kyllä muutkin rivien poistot kelpasivat, mutta varsinkin alussa kannatti tavoitella vain maksimia.

Tasolle 13 onnistuin pääsemään ja loppupisteet olivat 136 518. Nyt jos pelaisi uudelleen, todennäköisesti saisin vielä paljon paremmat, sillä sain yllättävän nopeasti tämän A -pelimuodon hoidettua.

Pelimuoto B:

Tämä oli melkoista sadismia. Muistelin, että ei tämä ihan näin paha olisi ollut, tjoo, eihän se... :D

A -pelimuodosta poiketen, tässä on ihan selkeä tavoite. Täytyy saada 25 rivin poistoa tehtyä. Ei ole väliä tekeekö sen rivi kerrallaan vai monta samassa, kaikki lasketaan.
Löytyi perinteiset 0-9 nopeudet ja sitten vielä lisävaikeusaste 0-5.
Periaatteessa tässä olisi riittänyt pelkästään 9-5 läpäisy, mutta minä pelasin huvikseni jokaisen eli 54 tasoa. Näissä kuitenkin tuli erilaisia animaatioita joten ihan hauska nekin oli nähdä :)

Lisävaikeusaste toi sen, että tasossa oli jo valmiina joitain palikoita sijoiteltuna satunnaisesti. Tämä luonnollisesti vaikeutti rivien rakentelua.
Mitä isompi lisävaikeusaste, sitä korkeammalla palikat olivat.

Alkuunhan tämä oli melkoista läpsyttelyä mutta nopeudessa kahdeksan alkoivat vaikeudet. Näitä sai hetken hinkata että ne menivät läpi.
Mutta kasi ei ollut mitään verrattuna ysiin...
9-3 asti meni ihan näppärästi vielä mutta 9-4 saikin tuntikaupalla grindata.

Kun tästä oli päästy, huomasi miten paljon vaikeusaste voikaan vielä nousta. Tämä viimeinen oli ihan älytön.

Satunnaisien palikoiden korkeus ja palikoiden tippumisnopeus olivat hieman ristiriidassa. Välillä peli antoi sellaisia asetelmia, että ei vaan voinut päästä läpi.
Joskus myös samaa palikkaa tuli monta putkeen, ei mitään toivoa selviytyä.
Jos rivi meni hieman liian korkeaksi, ei palikoita saanut laitettua enää sinne minne halusi, sillä ne eivät kulkeneet sivuttaissuunnassa tarpeeksi nopeasti.
Joskus peli ei totellut komentoja, liekö johtui sitten tästä älyttömästä nopeudesta. Yritti siirtää palikkaa reunaan, mutta se tyssäsikin reilusti aikaisemmin, ihan kun joku näkymätön seinä olisi tullut vastaan.

Monia palikoita tuli laitettua vääriin paikkoihin kun ei vaan aivot enää pysyneet mukana.
Tässä täytyi herkeämättä seurata kolmea eri asiaa: ruudulla olevaa palikkaa että minne sen tiputtaa, ruudulle seuraavaa tulevaa palikkaa ja että mihin sen sitten laittaa.
Jos tämä hetkeksikään herpaantui, sai heittää hyvästit läpäisylle.

Tämä oli myös melkoista henkistä taistelua. Monesti kun oli saanut palikoita tuhottua ja oli hieman selvemmillä vesillä, rupesi mieli murentumaan ja tuli tehtyä typeriä virheitä.
Missään nimessä ei saanut vilkuilla että monta tuhottavaa riviä oli vielä jäljellä. Se sai lisää paniikkia aikaan jos oli ennätyslukemissa.

Läpimenneellä suorituksella palikat loksahtivat kohdilleen mukavasti.
Meni vielä ekalla yrityksellä pienen tauon jälkeen :D
Sain pidettyä pääni kylmänä ja rivit olivat jo sen verran alhaalla, että oli enemmän miettimisaikaa.
Tein kuitenkin sen virheen, että menin vilkuilemaan rivilaskuria, mutta onneksi se ei kostautunut. Tilanne oli niin hyvin hallussa.

Olipahan kyllä. Normaalia Tetristä on kiva pelailla silloin tällöin mutta tämä B -pelimuoto oli ihan järkyttävä :D
Liikaa tuuriin pohjautuvaa settiä. Ehkä joku mestaripelaaja olisi selviytynyt joistain ihan älyttömistäkin alkutilanteista, mutta itellä ei toivoakaan.
Ehdottomasti vaikein peli mitä oon hetkeen pelannut.

Times of Lore

Games Beaten: 223/708
Genre: RPG
Goal: Kill Gray Abbot and Receive Medallion

Arvosana: 4/10
Vaikeusaste: 4/10

Pelin tarina kertoo Albarethin kuningaskunnasta jonka korkein kuningas, Valwyn on kadonnut.
Lordi Dariel yrittää pitää järjestystä yllä, mutta muut lordit kieltäytyvät tottelemasta häntä.
Homma alkaa murentua käsiin.
Erimielisyydet aateliston kesken on aiheuttaneet sen, että kuningaskunta on paljon haavoittuvampi hirviöiden, roistojen ja barbaarien hyökkäyksille.
Jäljellä on enää yksi pieni toivon kipinä. 
Täytyy löytää kolme taikaesinettä; ennustuskivet, totuuden laatta ja Archmagen sormus. Näiden avulla Valwyn ja taika medaljonki saataisiin kutsutta takaisin...
Tehtävänäsi on lähteä etsimään näitä taikaesineitä ja luomaan taas rauha Albarethin ylle!

Ai että mikä laatuteos jälleen.
Täysin tuntematon peli, en ollut edes nimeä kuullut aiemmin.

Hetihän tästä huomasi, että kyseessä on jokin vanha tietokoneporttaus NESille.
Tästä ei kyllä paljon yksinkertaisemmaksi RPG -peli tule.

Yksi isompi päätehtävä ja maailmassa voi liikkua vapaasti sen suurempia rajoituksia.
Toki muutamaan paikkaan ei pääse sisälle ilman avainta, mutta muuten tutkiminen on hyvin vapaata.

Tässä ei ole levutusta ja vihollisetkin pysyvät täysin samana koko ajan joten siitä vaan paikkoja tutkimaan!

Pelin alussa saa valita jonkin kolmesta sankarista; ritarin, valkyrian tai barbaarin. Valitsin sitten ritarin koska ajattelin että se kestää hyvin iskuja.
Hahmoilla ei ilmeisesti juurikaan eroja ollut.

Tämä minun seikkailuni alkoi hienosti, sillä tapoin vahingossa kyypparin kun yritin puhua sille :D
Ongelma oli kriittinen, sillä näiltä tyypeiltä saa tietoja ja niiden avulla pystyy tallentamaan.
Myös hupenevat ruokavarastot saa täyteen kun vaihtaa muutaman sanasen heidän kanssaan.

Hetki meni totutellessa kun A-napista lyödään ja B:stä avataan sitten valikko.
Sivulliset saivat muutamia miekanviiltoja tämän prosessin aikana, pahoittelut siitä.

Eli, tässä on yksi isompi päätehtävä. Tätä saa vietyä eteenpäin juttelemalla ihmisille.
Ihmisiltä saa tietoa minne pitäisi mennä tai mitä tehdä.
Välillä joutui kierrellä ympäri maita ja mantuja jotta oikea henkilö löytyi jolta sai sitten tietoa johonkin asiaan liittyen.

Ihmisille voi jutella niitä näitä tai sitten kysellä erilaisia juttuja.
Molempia tarvitsee, sillä jotkin tiedot aukeavat vasta sään kyselemisen jälkeen.

Sellaisen huomion tein, että talojen ulkopuolella olevilta ihmisiltä ei kannattanut kysellä mitään.
Vastaukset olivat aina "en tiedä" tai jotain vastaavaa.

Aluksi tuli pyörittyä ympäri koko Albarethin kuningaskuntaa tutkien eri paikkoja.

Kiitos pelintekijät kun olivat laittaneet pelin mukaan paperisen kartan!
Helpotti huomattavasti vaikka se ei kyllä ihan tarkka kopio ollutkaan pelin maailmasta.

Jo tässä heti alussa huomasi, miten hirveää liikkuminen on.
Ensin hahmo liikkuu kuin tervassa ja sitten tietyn ajan päästä sen vauhti kiihtyy kunnon kirmaukseksi.
Erittäin ärsyttävä ominaisuus, sillä vihollisiin tai muihin asioihin törmääminen sekä huonosti suunnan vaihtaminen hidastaa vauhdin täysin.
Onneksi pelistä löytyy taikakengät, joiden avulla ukko juoksee kokoajan tuota täyttä nopeutta.

Hieman ympäri pyöriessäni, onnistuin löytämään taikakirveen. Selvisikin, että se on pelin paras ase :D
Hienoa tämä vapaa liikkuminen, kun voi pelin parhaimman aseen käydä ostamassa heti ensimmäisenä.

Oikeassa alakulmassa palaa kynttilä. Se kuluu itsekseen hidasta vauhtia ja vihollisten osumat kuluttavat sitä myös.
Kurniva mahakin saa sen palamaan nopeammin.

Majataloissa nukkuminen täyttää kynttilän täysin.
Kynttilä kuluu niin hitaasti, että siitä ei tarvitse juurikaan välittää.
Välillä jos halusi tapattaa itsensä jotta pääsee takaisin aikaisempaan kohtaan peliä, se oli todella hidasta kun viholliset eivät tehneet juurikaan vahinkoa.

Pelissä on ruokamittari jota täytyy täyttää aina tietyn väliajoin.
Kyypparit myyvät ruokaa 10 kultakolikon hintaan ja viholliset pudottavat sitä myös.
Onneksi tätä ei tarvitse sen tarkemmin seurailla, hahmo syö automaattisesti kun sen aika on.

Rahaa sai vihollisia tappamalla. Vain örkit ja roistot pudottivat kultasäkin, muita vihollisia ei pahemmin kannattanut tappaa.
Hieman huvitti kun tapetulla hämähäkilläkin on ihmisen luuranko. Viholliset kuollessaan muuttuvat ensin luurangoksi ja sitten hautakiveksi.

Pelissä oli yksi isompi suunnitteluvirhe ja tietysti jouduin kärsimään siitä.
Nimittäin ihmiset jakavat tietojaan vaikka ei olisi edes vielä menossa siinä vaiheessa päätehtävää.

Tutkiessani olin sitten onnistunut löytämään yhden myöhemmän vaiheen tiedon ja suoritin tehtäväsarjankin.
Hieman myöhemmin olin jumissa kun en saanut enää tehtyä sitä sen hetkistä tehtävää.
Yksi tärkeä hahmo ei spawnannut ollenkaan, ilmeisesti johtui tuosta kun olin mennyt väärässä järjestyksessä tehtäviä.
Tämäkin piti läpimeno-oppaasta selvittää kun ei meinannut millään löytyä ratkaisua vaikka kaikille oli jutellut. Hetken kesti sen selvittämiseenkin kun tilanne oli hieman oudohko.

Katselin läpäisyn jälkeen Speedrunin tästä pelistä ja huomasin, että periaatteessa en ollut edes jumissa pelissä vaikka olin tehnyt yhden tehtävän liian aikaisin, olisi vaan jatkanut siitä eteenpäin.
Empä tätä tiennyt kun en katsellut sen pidemmälle opasta.
Eli tässä voi skippailla reilusti päätehtävää ja tekee vain muutamat kohdat ja pelin pääsee vartissa läpi, mahtavaa :D

No, aloitin sitten alusta tietämättä tuosta skippailusta. Kävin heti hakemassa kirveen ja taikakengät ja olinkin samassa pisteessä jo 15 minuutissa :)
Loppupeli menikin sitten suhteellisen kivuttomasti läpi kun seurasin tarkkaan vinkkejä. En lähtenyt sooloilemaan ollenkaan.

Muutama linnakkeentapainen oli peliin laitettu. Ne olivat lähes samanlaisia idealtaan ja ulkoasultaan.
Painellaan muutamia nappeja, ovi aukeaa tai silta rakentuu. Mennään teleporteista ja toistetaan tätä samaa kaavaa kunnes löytyy viimeinen huone.
Ei ihan mitään Zelda -tasoista pähkäilyä.
Linnakkeisiin oltiin kuitenkin saatu pari uutta vihollista jotka olivat kestävämpiä kuin normi maastossa olevat.

Vanha peli ja sen kyllä huomaa.
Tuo päätehtävän skippailu ja jumiin jääminen oli kyllä erittäin meh juttu.
Tämä olisi pitänyt pystyä pelaamaan ilman skippailuja, niin olisi ollut huomattavasti parempi peli.
Tutkiminen oli ihan hauskaa ja ihmisten antamien tehtävien tekeminen ei ollut ollenkaan hullumpaa.

Tosi lyhythän tämä oli, muutamassa tunnissa pääsi läpi, mutta ihan sopiva tälläiseksi peliksi.