Hydlide

Games Beaten: 216/709
Genre: RPG
Goal: Defeat Boralis

Arvosana: 3/10
Vaikeusaste: 4/10

Fairylandin kuningaskunnassa rauha säilyi kolmen taikajalokiven avulla. Jalokivet oli suljettu palatsin uumeniin.
Yhtenä päivänä paha mies murtautui palatsiin ja varasti yhden jalokivistä.
Ilman kolmatta jalokiveä, kahden muun taikavoimat hiipuivat olemattomiin.
Tämän takia taikaloitsu, joka oli eristänyt mahtavan demoni Boraliksen voimat, pystyttiin murtamaan.
Tästä aiheutuneen häslingin aikana kaksi muutakin jalokiveä varastettiin.
Jälleen loitsimaan pystyvä Boralis heitti taian prinsessa Annin päälle ja muutti hänet kolmeksi keijuksi.
Hän piilotti keijut ympäri Fairylandia.
Boralis keräsi kokoon valtavan hirviö-armeijan ja levitti heidät ympäri kuningaskuntaa.

Kaikkea toivoa ei kuitenkaan oltu menetetty, sillä rohkea ritari Jim päätti ottaa asian hoitaakseen ja pelastaa kuningaskunnan!
Urheasti hän lähti hirviöitä vastaan taistelemaan...

Jälleen on ripulin vuoro.

Okei, ei tämä ihan niin järkyttävä peli ollut minkälaisen kuvan AVGN antoi, mutta ei nyt kovin kauaksikaan jääty.

Tämä on kuin köyhän miehen Zelda -seikkailu. Seikkaillaan ritarilla, tapetaan vihollisia ja etsitään esineitä joiden avulla päästään sitten uusiin paikkoihin.
Toki tämä peli on tehty jo ennen Zeldoja ja kyseinen pelisarja on ottanut vaikutteita tästä, mutta hommat on tehty niin paljon paremmin niissä :)
Vaikka alkuperäinen Hydlide olisi ollut kökköinen, niin ehkä tätä NES -versiota olisi voinut vähän enemmän hioa.

Zeldasta poiketen, tässä hahmoa pystyi levuttamaan ylöspäin.

Vihollisten tappaminen ja levuttaminen tapahtui vihollisia päin kävelemällä pitäen A-nappia pohjassa.
Se oli sitten tuurista kiinni, tekikö vihollinen osumaa vai ei :D

Ilman minkäänlaista levutusta ei kannattanut liikkua mihinkään. Pysyin ensimmäisessä ruudussa ja otin heti kaksi leveliä jotta paikkojen tutkiminen helpottui.
Levuttaminen oli toteutettu jännästi. Tietyn tasoisista vihollisista pystyi maksimissaan ottamaan kaksi leveliä. Tämän jälkeen vaikka näitä vihollisia tappoi, expa -palkki ei noussut lainkaan. Täytyi siis etsiä vahvempia vihollisia.

Viholliset tappoivat välillä silmänräpäyksessä. Uskomatonta miten paljon ne tekivät vahinkoa.

Homman pelasti tallennus systeemi. Homma toimi vähän kuin Save Statet. Kuoleman jälkeen vaan heti latasi kohdan, mihin oli tallentanut.
Tätä tulikin tehtyä koko ajan, sillä kun viholliset tappoivat Jimin sekunneissa, olisi levuttaminen ollut liian epävarmaa ilman tätä kikkaa.
Lataaminen tapahtui vielä aika omituisesti, piti aloittaa uusi peli ja sen valikosta sitten valita lataus.
Pelissä on vielä salasana, joka täytyi ottaa pelisession jälkeen talteen. Tuo tallennus/lataus homma ei jäänyt mihinkään muistiin, vaan se toimi vaan kun koneessa oli virrat päällä.
Aluksi en edes tajunnut käyttää tallennusta vaan syötin aina pitkän salasanan kun kuolin, todella hidasta hommaa :D

Energian palautuminen oli jännästi toteutettu. Peli ei pudottanut mitään parantavia sydämiä tai vastaavia vaan paikallaan seisominen toi energiat takaisin täyteen. Kuolettavan hitaasti tosin.
Sekin riippui, minkälaisella maaperällä seisoi, joissain maastoissa energia palautui hitaammin kuin toisissa.
Tämä oli välillä melkoista kaaosta kun yritti seisoa paikallaan energiat ihan finaalissa ja vihollis-armeija hyökkää päälle :D

Peli sisälsi viisi erilaista taikaa ja niitä pystyi käyttämään kun tietty leveli oli saavutettu.
Harvoimpa näihin tuli koskettua, lähinnä vain pakon sanelemana.
Esimerkiksi paras taika, Flash vei koko taikapalkin kerrallaan ja kesti ikuisuus että se latautui taas täyteen.

Ei tässä kovin montaa erilaista kerättävää tavaraa ollut. Taisteluihin ei saanut kuin yhden paremman miekan ja kilven.
Ehkäpä paras tavara oli lyhty jonka avulla näki kulkea pimeissä luolastoissa. Ilman tätä jokin mystinen voima tappoi Jimin, joten ilman lamppua ei ollut pimeisiin paikkoihin mitään asiaa.

Peli sisälsi vain yhden pomon Boraliksen lisäksi, Draculan joka näytti Sesame Streetin Count Draculalle :D

Lyhdyn löytämisen jälkeen pelissä pääsi liikkumaan melko vapaasti mihin halusi, ainoastaan viimeisen linnan luo ei päässyt.
Eteneminen koostui lähinnä hankalampien vihollisten etsimisestä jotta levelin sai maksimi tasolle.

Kun homma oli hoidettu, jäljellä oli enää keijujen löytäminen.
Kaksi niistä löytyikin suhteellisen kivuttomasti hieman muistellessani AVGN:n arvostelua.

Toinen niistä oli puussa ja toinen velhon hallussa. Velhon tappaminen oli aivan järkyttävää paskaa. Se oli jakanut itsensä kahteen osaan ja Wave -taialla täytyi näihin molempiin osua samaan aikaan.
Wave matkusti suorana viivana ruudun reunasta toiseen joten ajoituksen täytyi olla täydellinen. Parastahan tässä oli vielä, että Wavea ei voinut käyttää kun vasemmalta tai oikealta, jos yritti ylhäältä tai alhaalta päin ampua, se ei toiminut.
Tämä mainittiin jopa ohjeissa :D
Vielä kirsikkana kakun päällä oli että tila, jossa velhoa vastaan piti taistella, oli todella kapea. Tottakai pystysuoraan tilaa olisi ollut vaikka kuinka, mutta minkäs teet kun et voi ampua.
Meni lukemattomia yrityksiä että velhot sai samaan nippuun, ne kun tykkäsi vielä kävellä ruudusta ulos ja ilmestyä täysin eri kohdasta takaisin.

Kolmatta keijua tulikin sitten tovi jos toinenkin etsittyä.
Koko kartta oli sahattu läpi moneen kertaan jokainen luola mukaan lukien.
Onnistuin löytämään yhden taikajalokiven ja aluksi olin siinä uskossa, että nämä jalokivet muodostavat viimeisen keijun. Ohjekirjan vilkaisu ei auttanut, sillä jalokivien kohdalla oli vain ympäripyöreä kuvaus.
Jalokiviä tarvitsikin ihan toiseen tarkoitukseen, Boraliksen summonointiin.

No, tämä viimeinen keiju oli myös piilotettu puuhun, mahtavaa.
Puu ei kuitenkaan ollut mikä tahansa, vaan elävä puu!
Hauskan tästä teki vielä se, että kyseinen puu oli piilotettuna muiden elävien puiden joukkoon jotka tappoivat Jimin lähes yhdestä iskusta :D
Kävin puiden luona monesti härväämässä ja yrittämässä tappaa niitä miekalla ja taikojen avulla, mutta tottakai tuuri oli sen mukainen, että ei tähän vahinkoa tekemättömään puuhun osunut.

Kun keijut ja pari jalokiveä oli hallussa, veivät ne Jimin saarelle, missä viimeinen linna sijaitsi.
Sitä vartioi lohikäärme jota ei voinut tappaa ennen kuin laski veden pois joesta, luonnollisesti.
Lohikäärmettä ei ollut pakko tappaa, mutta se todellakin kannatti sillä se pudotti pelin ainoan potionin.

Sitten päästiinkin Boraliksen kimppuun. Ei helvetti mikä taistelu.
Normi vihollisia tulee joka puolelta ja Boralis ampuu vielä tulipalloja. Pienikin kosketus Boralikseen tappoi Jimin. Mitä ihmettä?
Selvisi, että muista taisteluista poiketen, tähän veijariin ei hyökätäkään miekka ojossa, vaan pelkän puolustuksen turvin.
Jos vain jynkyttää Boralista päin painamatta A:ta, siihen onnistuu tekemään vahinkoa. Olen sanaton.
Toki Borelis tekee vieläkin järkyttävän määrän vahinkoa ja täydet energiat + potion ei saa sitä hengiltä vaan Jim kuolee itse.
Kikkana on käydä välillä täyttämässä energioita takaisin seisomalla paikallaan. Vaihtoehtoina on ruudun alareuna jossa luurangot jahtaa tai sitten vasen reuna jossa saa rauhassa seisoa tekemättä mitään. Kummankohan sitä valitsisi...
Linnassa energiat latautuivat täyteen ihan helvetin hitaasti, sai tovin seisoa.
Todella monta yritystä tähän meni kun joko laski osumat väärin tai viholliset tappoivat matkalla turvapaikalle.
Läpi menneellä yrityksellä otin homman niin varman päälle kun vaan voi ja kävin parantamassa Jimiä monta kertaa.

Olipahan melkoinen peli. Onneksi tämä ei ollut mikään monen kymmenen tunnin pituinen seikkailu, olisi voinut alkaa hieman nakertamaan :D