The Smurfs

Games Beaten: 220/708
Genre: Platform
Goal: Beat Gargamel (Act 10)

Arvosana: 7/10
Vaikeusaste: 5/10

Paha velho Gargamel on napannut Smurffiinan ja vanginnut muita Smurffikylän asukkeja häkkeihin.
Onneksi yksi urhea Smurffi selviytyi tältä kohtalolta ja lähtee pelastamaan muita.
Matka kulkee läpi maiden ja mantujen aina Gargamelin linnaan saakka.

Peli on tehty samalla pelimoottorilla kuin Asterix ja sen kyllä huomaa.
Smurffin ohjailu on hyvin samanlaista Asterixin ohjailun kanssa ja samankaltaisia kenttiä on mukana.

Kun tämän valitsin, ajattelin että tämä on joku helppo lasten peli.
Väärässähän sitä tuli taas oltua, sillä tässä oli yllättävän paljon haastetta.

Pelissä on kuusi perus tasoloikkakenttää ja neljä autoscrolleria.
Kolme pomotaisteluakin on mukaan saatu.

Tasoloikkakentät olivat perinteistäkin perinteisempää tasoloikkaa. Mikäs siinä, se on juuri hauskaa :)
Kerätään vähän rojua, hypitään vihollisten ja alustojen päälle.
Pitkän tauon jälkeen joutui taas totuttelemaan tämän pelimoottorin kontrolleihin, hahmon liikkuminen on aika ilmavaa ja jotkut hypyt oli hankala tehdä, etenkin vihollisten päälle.
Tässä tapahtui perinteistä D-padin "vatkaus" -efektiä.

Autoscrolleireissa ei silleen ollut mitään sen erikoisempaa, väisteltiin esteitä ja keräiltiin roinaa.
Nämä olivat mukavasti kaikki hyvin erilaisia, sillä välillä mentiin tukkien täyttämässä joessa ja sitten toisessa kentässä lennettiin haikaralla.

Kentissä oli neljänlaista erilaista keräiltävää juttua. Aluksi kesti hetken selvittää, mikä mikin on, sillä mistään ei löytynyt ohjekirjaa tähän. Syynä luultavasti se, että tämä on vain PAL -alueella julkaistu peli.
Löytyi vadelma jolla sai yhden yksikön energiaa takaisin, perinteinen pienoismallifiguuri antaen lisärin, sarsaparillan lehtiä, joita keräämällä 25 kappaletta sai lisärin.
Kentistä löytyi myös viisi kappaletta tähtiä ja jos ne kaikki onnistui löytämään, pääsi bonuskenttään.

Bonuskenttiä oli kaksi erilaista. Toisessa lenneltiin saippuakuplalla väistellen perhosia ja keräillen rojua.
Toisessa sitten hypittiin sienien päällä rojua keräten.
Näistä sai ihan mukavasti kaikkea hyödyllistä, kuten lisäreitä.

Lisäreitä kannattikin keräillä niin paljon kuin löysi, sillä peli oli hankalahko.
Pari ensimmäistä kenttää oli suhteellisen simppeleitä, mutta kolmannessa kentässä vaikeusaste nousi jyrkästi.
Tämä kolmas eli suokenttä oli itselle pelin hankalin. Vähän outoon paikkaan sijoitettu mielestäni.
Siinä oli paljon tarkkoja tasoloikkakohtia ja hieman trollaavia osioita.

Onneksi pelissä on salasana, sillä kymmenen kenttää putkeen näillä kontrolleilla sekä trollikohdilla olisi ollut vähän liian nihkeää.
Salasana ei suinkaan tullut joka kentän jälkeen vaan 3-4 kentän jälkeen. Kentät olivat aika lyhyitä joten uudelleen peluu ei ollut mikään ongelma.

Pomot oli ehdottomasti pelin hankalin osuus, varsinkin kaksi ensimmäistä.
Ensimmäisenä vastassa oli ilmeisesti Gargamelin kissa. En Smurfeista enää hirveästi muista joten en voi varmaksi mennä sanomaan.
Tämän opettelu oli niin ärsyttävää. Pelissä ei juurikaan kuolemattomuusaikaa ole joten se tappoi helposti sekunneissa eikä kerinnyt seuraamaan, miten se pitäisi päihittää.
Sen pään päälle piti hypätä viisi kertaa ja hitboxi oli tosi outo. Jos katti hyppäsi, silloin siihen ei voinut osua.
Onneksi taistelun jälkeen sai ensimmäisen salasanan, ei tarvinnut sen kanssa enempää tapella.

Toisena oli ehdottomasti pelin ärsyttävin ja vaikein pomo. Jokin lohikäärme joka syöksi tulta.
Räjähtävillä lahjapaketeilla täytyi heitellä sitä päin pienien palikoiden päältä.
Ongelmana oli, että loharin hitboxi oli aika huono, osuma täytyi tehdä juuri oikeaan kohtaan, muuten se ei osunut.
Lisäksi lohikäärme sytytti palikoita tuleen ja niitä ei voinut hetkeen käyttää.
Ilmavat kontrollit ja kuolemattomuusajan puute teki tästä todella hankalan päihittää. Meni yritys jos toinenkin.

Viimeisien kenttien aikana tapahtui aika hauska juttu.
Ensimmäisenä kenttänä oli kelkkamäki-autoscroller ja siitä ei aina saanut kerättyä kaikkia hyviä tavaroita mitä tarvitsi. No, monesti tuli sitten tahallaan kulutettua loput elämät rotkoon jotta pääsi yrittämään uudelleen täydellä varustuksella.
Yllättäen yhden Game Overin jälkeen ruutuun tuli teksti, että "pidähän vähän taukoa pelaamisesta" :D Empä ole tälläistä nähnyt kuin Wii Sportsissa.

Viimeiset kentät olivat aika helppoja, muutamalla yrityksellä meni läpi. Viimeinen kenttä jostain syystä kuljettiin oikealta vasemmalle perinteisen vasemmalta oikealle sijaan.
Se tarjoili muutaman lisärinkin viimeistä pomoa varten.

Viimeinen pomo oli ehdottomasti pelin helpoin, kesti vain useamman elämän jotta tajusi mitä sille pitää tehdä.
Gargamelia päin pitää heittää tammenterhoja keinulaudan avulla.
Keinulaudan toimintaperiaatteen keksiminen vei aikaa. Aluksi yritti ajoittaa ylhäältä putoavan tammenterhon juuri oikeaan kohtaan, mutta se ei toiminut.
Jujuhan tässä oli se, että piti seisoa täsmälleen oikeassa kohdassa ja odottaa, että tammenterho putoaa laudalle, sitten vasta lingota se Gargamelia päin.
Yläpuolella lentelevä lintu puduotti tammenterhon aina siihen kohtaan, missä Smurffi seisoi.
Hämäävää, kun tammenterhot putosivat vain läpi jos ei ollut millintarkasti oikeassa kohdassa.
Kun tämä taktiikka sitten löytyi, ongelmia ei ollut.

Hauska peli kyllä! Ei ollut aikaisempaa kokemusta tästä mutta hyvin viihtyi Smurfien parissa :)
Muutamat hieman trollaavat kohdat ja ilmavat kontrollit syövät pelinautintoa, muttei liikaa!