torstai 10. lokakuuta 2019

The Simpsons: Bart vs. The World


Games Beaten:
2/709
Genre: Platform
Goal: Defeat Eric Von Burns (Stage 4-3)

Arvosana: 7/10
Vaikeusaste: 4/10

Toisena läpäisynä olikin sitten tämä minun ihka ensimmäinen pelini.

Bart osallistuu Krusty the Clownin järjestämään piirrustuskilpailuun jonka voittaja saa maailmanympärimatkan palkinnoksi.
Homerin pomo, Mr. Burns haluaa Simpsoneiden katoavan maanpäältä koska he ovat aiheuttaneet rahallista menetystä hänelle. Mr. Burns on manipuloinut piirrustuskilpailun tuloksia ja Simpsonit pääsevät matkalle Bartin teoksella joka todellisuudessa on luokattoman huono verrattuna muihin.
Burns palkkaa sukulaisiaan ympäri maailmaa hoitamaan Simpsonit pois päiviltä.

Peli sisältää neljä erilaista karttaa, joissa on 2-3 kenttää sekä useita minipelejä.
Minipeleistä saa lisäelämiä ja ne kannattaakin aina pelata läpi. Löytyy useita muistipelejä, tietovisoja, yksikätinen rosvo, Moen baarissa pullojen yli hyppimistä sekä liukupalapelejä Simpsons -hahmoilla varustettuna. Nämä liukupalapelit ovat ehdoton lempparini ja yleensä ne ratkeavat vielä melkoisen nopeasti :)


Kentät menevät aina sen mukaan missä päin maailmaa matkataan. Matkustetaan Kiinaan, Pohjoisnavalle, Egyptiin ja Hollywoodiin. Melkoinen maailmanympärysmatka :D

Suurin osa ketkä on näitä Simpson-pelejä pelannut mitä luultavimmin vihaa pelien kontrolleja. Varmaan johtuu siitä kun rupesin tätä niin pienenä skidinä pelaamaan, että jollain härskillä tavalla pidän niistä.
Eihän ne täydelliset ole ja välillä kontrollien liukkauden takia on vaikea osua tai pysyä pienempien tasojen päällä, mutta silti tuntuma on hyvä.

Eli hypitään normaalisti A:sta ja ammutaan B:stä. Jos haluaa juosta pitää A-nappi jättää pohjaan. Pitkät loikat tehdään painamalla A:ta ja B:tä samanaikaisesti.
Luulisin että tuo juoksu A-nappia käyttäen on se monien ongelma miksi ohjaus tuntuu huonolle. Ei ole kyllä pahemmin häirinnyt koska kentät ovat sellaisia että niissä ei tarvitse edes pahemmin juosta ja pitkällä loikalla eteneminen on nopeaa.


Helppo tämä ei kyllä ole. Lisäelämiä kyllä tulee ihan kiitettävään tahtiin varsinkin jos tietää mistä niitä etsiä. Kun kaikki lisärit on menettänyt niin peli alkaa alusta.

Kiinassa meno on vielä melko leppoisaa, jonkinlaisen botskin mastoon piti kavuta ja hieman skeittailla pitkin Kiinanmuuria.

Pohjoisnavan kentät saavat veren kiehahtamaan.

Ensimmäinen kenttä on jääluola, missä pitää hyppiä pieniä alustoja pitkin monia kerroksia ylöspäin. Voitte varmaan vaan kuvitella miten kivaa moinen homma on näillä melkoisen liukkailla kontrolleilla :D
Paikka on myös pienimuotoinen sokkelo joten hauskaa on luvassa. Kentän lopussa on jonkinlaista likavettä josta muodostuu kuplia. Tässä tuli oltua todella pitkään jumissa kun aina kuplan päälle hypätessä Bart tippui siitä läpi. Selvisikin, että kuplan päälle pääsee vain jos se on täysin isoimmillaan.

Pohjoisnavan toinen kenttä on se itselle pahin koko pelissä. Edetään jäistä jokea pitkin hyppien aina välillä pienille jäälautoille. Lautta liikkuu joko eteen tai taaksepäin riippuen siitä, kummalle reunalle on hypännyt.
Tässä hommassa hyppää tosi helposti jäiseen veteen kun yrittää pitää lautan liikkeessä. Myös lautalta toiselle hyppäämisessä saattaa kylmä kylpy kutsua. Tähän vielä lisätään lokit sekä mulkosilmäinen mutanttikala Blinky niin hankaluuksia tulee!


Egyptissä taas vastaavasti ei ole ihan noin armoton meno. Toki ensimmäinen kenttä sisältää paljon tasoloikkaa ja naurettavan pieniä alustoja mihin hypätä mutta kaksi viimeistä kenttää ovat suhteellisen turvallisia. Ainut vaan että niiden maalit on piilotettu hyvin. Toinen löytyy Sfinksin korvasta ja toinen päälaelta.


Hollywoodin kentät ovat hauskoja ja sopivan haastavia pois lukien toisen kentän loppu. Ensimmäinen kenttä on hieno merirosvolaivan kulissi. Melkoisen lyhyt ja pienellä opettelulla sen selvittää kivuttomasti läpi.

Toinen kenttä on joku kauhuelokuva. Tässä on kolme osiota; hautausmaa, hautojen alla kulkeminen ja jokin hautakammio. Hautausmaa on ihan tunnelmallinen paikka mukavine tasoloikkineen. Hautojen alla ollaankin sitten melkoisen hukassa koska tämä on sokkelo. Reitti seuraavaan paikkaan kulkee arkkujen kautta. Oikea reitti löytyy kyllä aika helposti kunhan vain jaksaa yrittää ja kokeilee erilaisia arkkuja.

Mutta sitten tämä hautakammio, tätä paikkaa vihasin skidinä ja vihaan kyllä edelleen. Monta kerrosta tiukkaa tasoloikkaa hyppien pienien alustojen päällä ja väistellen kaikenlaisia stereotyyppisiä vihollisia.
Tämä on vielä niin "hauskasti" rakennettu että ensin mennään pitkä tovi vasemmalta oikealle, sitten taas oikealta vasemmalle jne.
Aikoinaan luulin että voiko tätä päästä edes läpi koska tämä ei lopu koskaan. Äärettömän tylsä kohta.

Pelin kentäthän normaalisti loppusi tähän, olisi ainoastaan viimeinen taistelu jäljellä, mutta jos keräsi jokaisesta kentästä salaisen Krusty rihkamapatsaan, pääsee vielä extrakenttään, yay!

Itsehän tykkään nuo rihkamat kerätä, ne on aika nopea hakea.
Jokaisessa kentässä on jokin Simpsons perheen hahmo töröttämässä ja tekemällä sille erilaisia asioita kuten hyppäämällä häntä päin ilmestyy Krusty rihkamapatsas näkyville ja sen voi kerätä. Jotkin näistä oli piilotettu hieman paremmin kuin toiset. Tässä hommassa pitää olla kyllä tarkkana sillä jos patsaan missaa, ei kenttään voi mennä enää uudelleen sitä hakemaan vaan joutuu aloittaa pelin alusta.

Extrakenttä on hauska, aluksi seikkaillaan piirtopöydällä väistellen monia erilaisia siihen liittyviä vihollisia. Seuraavassa osiossa mennään käynnissä olevan kaitafilmin sisälle. Kohtaus määräytyy sen mukaan milloin itse halusi astua sisään :) Täällä on sitten perinteisiä vanhoihin piirettyihin kuuluvia ansoja kuten alasimia, vasaroita sekä paukkupommeja. Myös Simpsoneiden omat piirettyhahmot, Itchy & Scratchy näyttäytyvät useampaan otteeseen.


Jäljellä on enää Eric Von Burns joka on pahin kaikista pomovastustajista. Pienellä väistelyllä sekin hoituu mukavasti ja näin on peli selätetty.


Palkintona erilaisten Krusty -esineiden keräilystä on todellinen loppu missä saa Mr. Burnsin ja Mr. Smithersin naamaan heitellä piiraita niin paljon kuin sielu sietää!


Itselle tässä on niin kova nostalgia-arvo, että en pidä peliä erityisen huonona :)
Kenttien vaikeusasteet vaihtelevat aaltomaisesti. Toki onhan se mukavaa hengähtää hetkeksi vaikean kentän jälkeen.

Pomotaistelut ovat kaikki hyvin erilaisia ja niissä pitää vähän miettiäkin että mitä pitäisi tehdä. Melkoisen helppoja kylläkin, viimeinenkään pomo ei tuo hirveästi haastetta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti