Mega Man

Games Beaten: 15/709

Genre: Platform
Goal: Defeat Dr. Wily

Arvosana: 9/10
Vaikeusaste: 3/10

Täälläpäin isommissa markkinatapahtumissa kiersi Marion hattuun sonnustautunut äijä myymässä pelejä. Faijan kanssa tuota kovasti etsittiin ja juuri kun toivo oli loppumassa ja olimme lähdössä kotiin, koju löytyi.
Ukkohan olikin melkoinen "huijari", myi pelejä kovaan hintaan. Annoin kaksi peliä vaihdossa, Mega Man 4:sen ja Tom & Jerryn. Mega Man 4 oli Boxed ja Tom & Jerry CIB, melkoisen hyväkuntoisia vielä olivat.
Tähän aikaan ei oikein välittänyt muusta kun että pääsi pelaamaan jotain uusia pelejä. Vaihdoin kyseiset pelit sitten Mega Maniin ja Snake Rattle 'n' Rolliin. Mega Man oli pelkkä kasetti, Snake Rattle 'n' Rollissa oli sentään ohjeet mukana.
Vielä ukko kehtasi pyytää välimaksua tästä kaupasta. Näin jälkikäteen kun ajattelee niin ihan älytöntä touhua mutta minkäs teet.

Kellään ei siihen aikaan ollut tätä ensimmäistä Mega Mania joten se oli saatava. Alkuun yllätti pelin hieman karuhko ulkoasu kun oli tottunut muihin osiin.

Dr. Light ja Dr. Wily olivat alussa kollegoita. He rakensivat yhteisvoimin super robotin, Mega Manin. Tämän pohjalta oli helppo rakentaa Robotmastereita helpottamaan työntekoa. Näin kuusi erilaista apuria oltiin saatu valmiiksi. 
Cut Man joka on hyödyksi metsäteollisuudelle, Guts Man rakennustyömaille, Elec Man sähkövoimaloihin, Ice Man hyytäviin olosuhteisiin, Fire Man sulattamaan metalleja ja Bomb Man räjäytystöihin.
Dr. Wilylle rupesi tulemaan maailmanvalloitusaikeita mieleen ja hän ohjelmoi Robotmasterit uudelleen tuhomaan maailmaa ja pitämään ihmisiä pelossa.
Dr. Light rakentaa ohjelmoi Mega Manin uudelleen tuhoamaan Robotmasterit ja lyttäämään Dr. Wilyn suunnitelmat.

Omasta mielestäni NESin haastavin Mega Man. Kentät ja Robotmasterit ovat aika hankalia. Elec Man ja Ice Man tuhoaa Mega Manin vain kolmella iskulla. Vastapainona heikkoudet tekee saman niille mutta jos haluaa pelkällä Busterilla pelailla, näissä on melkoinen tekeminen että pääsee läpi.
Ei muutkaan Robotmasterit ihan helppoja ole, joutuu hyvät taktiikat kehittämään niiden tuhoamiseksi.

Tässä ensimmäisessä osassa ei ole edes energiantäyttöjä tai salasanoja helpottamassa.

Robotmastereita on vain kuusi ja Wilyn kenttiä neljä. Aika lyhyt peli siis kyseessä.

Ensimmäisen Wilyn kentän pomona on Yellow Devil joka on sitten esiintynyt monissa peleissä tämän jälkeen erilaisina variaatioina.
Pomon idea on nerokas; se muodostuu pienistä palikoista joita pitää sitten väistellä suhteellisen pienessä huoneessa. Yellow Devil muodostuu aina vastakkaiselle puolelle huonetta missä se on juuri ollut ja itse pitää yrittää keskellä väistellä palikoita. Vahinkoa tähän pystyy tekemään vain kun Devil on muodostunut kokonaan jommalle kummalle puolelle.
Tämä ensimmäinen versio on helposti kaikista hankalin. Pitää olla todella hyvä reaktiokyky jotta pystyy väistelemään palikat. Palikoista ottaa ihan kivasti osumaa ja kun ei energiantäyttöjä ole, pitää olla tarkkana koko taistelun ajan.
Tämä on varmasti ollut monelle pelaajalle semmoinen vaihe pelissä että tähän on matka tyssännyt. Minun piti aikoinaan serkullekin pelata tämä taistelu läpi kun se ei itse sitä päässyt.

Seuraavassa kentässä on vastuksena kopio Mega Manista. Tämäkin on melkoisen hankala jos ei tiedä taktiikoita. Itse tykkään mennä tämän Thunder Beamilla, ampuu hyppäämättä tasaisin väliajoin. Jos kopio onnistuu ampumaan, silloin toki hyppää ammuksen yli.

Kopio käyttää aina samaa asetta mikä itsellä on, erittäin hauska idea. Tästäkin bossista on myöhemmissä peleissä muutamia variaatioita.

Itse Wilyn taistelu ei tässä ensimmäisessä ole mikään kovin kummoinen, helposti saa tuhottua sen. Pitää vain rytmistä kiinni niin Wilyn ammukset on helppo väistää. Rolling Cutter tai Thunder Beam tekee ihan mukavasti vahinkoa molemmat ja on itsestä kiinni, kumpaa haluaa käyttää tai kummassa on enemmän ase-energiaa jäljellä.

Kenttä on paljon hankalampi. Ensimmäisessä osassa Robotmastereiden uudelleen kohtaaminen on laitettu tähän samaan viimeiseen tasoon ja niiden tuhoamisesta ei saa edes energiaa niin kuin myöhemmissä osissa. Onneksi sentään jatkopaikat on laitettu ennen Robotmastereita ja niiden jälkeen.

Pidän tämän pelin karskista olemuksesta ja vaikeusasteesta, Mega Manit tuppaa olemaan vähän liian helppoja, ainakin tänä päivänä. Tässä on sentään vielä semmoinen pieni hankaluuden vivahde :)