Games Beaten: 47/709
Genre: Platform
Goal: Defeat Dracula
Arvosana: 8/10
Vaikeusaste: 9/10
Ei kahta ilman kolmatta!
Tällä kertaa mennäänkin ajassa 200 vuotta taaksepäin. Dracula on kasvattanut hirmuisen armeijan itselleen ja vain parhaimmat sekä viekkaimmat soturit voivat hänet pysäyttää.
Yksi sotureista on Trevor Belmont, vampyyrintappaja. Hänellä on käytössään mystinen ruoska jolla monsterit kaatuvat näppärästi.
Trevorin täytyy valita haluamansa reitti päästäkseen Draculan luo. Matkan varrella hän törmää apureihin jotka myös haluavat Draculan päiviltä.
Simon's Questin seikkailut on unohdettu ja palataan taas yksinkertaisempaan pelimalliin ensimmäisen osan tyyliin.
Ei hullumpi ratkaisu sillä peli on loistava.
Tässä on paljon uudelleenpeluuarvoa, sillä on muutamia reittivaihtoehtoja. Kentän jälkeen voi valita kahdesta suunnasta, kumpaan lähtee. Reitistä riippuen saa käyttöönsä jonkun kolmesta apurista.
Apureilla on jokaisella erilaiset ominaisuudet; Alucard, Draculan poika osaa muuttua lepakoksi ja lentää, entinen merirosvokapteeni Grant joka kiipeilee näppärästi seinissä ja katoissa, mystinen warlord Sypha jäädyttää vihollisia ja erilaisia esteitä helpottamaan etenemistä.
Omalla pelikerrallani en hirveästi miettinyt vaan menin reittiä pitkin mikä näytti mukavimmalta. Päädyin sitten Alucardin luokse. Ei hullumpi valinta sillä sen lento-ominaisuuksista oli monesti hyötyä.
Pitkä ja haastava peli. Ehdottomasti vaikein näistä NESin Castlevanioista. Tähän kului lukemattomia tunteja aikaa kunnes se viimein meni läpi. Onneksi peli sisältää salasanan, ilman sitä olisi ollut vähän turhan brutaali pelikokemus.
Kenttiin oltiin tuotu vielä lisävaikeutta erilaisten ympäristöansojen avulla. Löytyy alta murenevia palikoita, kiviä sulattavia happotippoja, taivaalta putoavia palikoita ja muuta mukavaa. Ihan kun peli ei olisi ollut jo tarpeeksi vaikea :D
Ensimmäisen pelin tyyliin tässä saa lisäaseita ja päivityksiä ruoskaan. Tietty erona on että jos käyttää apuria, ruoskapäivitysten sijaan saa tehokkaammat aseet sille.
Peli on jo heti alusta asti melkoisen haastava ja vaikenee vaan loppua kohden. Muutamien viimeisien kenttien läpäisyyn meni tunteja. Kentät melkoisen pitkiä ja vaikea pomo vielä lopussa, hankala yhdistelmä.
Monissa kentissä oli ongelmia mutta ehdottomasti eniten niitä oli kentässä yhdeksän. Pomona on klooni hahmosta millä pelaa. Itse tykkäsin pelailla melkein kokoajan Trevorilla joten Trevorin kloonihan siellä vastassa oli.
Järkyttävän hankala vastus, kesti pitkään ymmärtää miten pomo toimii. Menihän se viimein läpi tuntien yrittämisen jälkeen. Tottakai kenttäkin tässä oli pitkä kuin nälkävuosi joten kävi hieman hermojen päälle :D
Viimeinen taso ei ollut kovinkaan paha, mutta pieni vittuilu oltiin tähän saatu. Ensimmäisessä Castlevaniassa kun pääsi Draculan huoneen suulle, siitä sai loputtomasti jatkaa. Tässä pelissä Game Overin jälkeen joutui aloittamaan kentän alusta! Aika brutaali ratkaisu sillä Draculan oppimiseen meni aika pitkään.
Draculalla on tässä pelissä kolme muotoa. Kaksi viimeistä muotoa ovat aika helppoja, mutta kuumotuksessa tuli tehtyä helposti virheitä.
Aluksi on perinteinen Dracula vastassa liekkeineen, toisena jonkinlainen limaa valuva pääkasa ja kolmantena keksimonsteri 2.0!
Kirves oli loistava apu tässä viimeisessä muodossa, sillä sai heiteltyä kauempaa eikä lähelle tarvinnut mennä.
Jälkeenpäin tykkään katsella joistain vaikeimmista läpäisyistä speedruneja ja let's play videota. Tämänkin läpäisyjä katsoessani huomasin että miten paljon helpommin pelin olisi päässyt läpi. Kenttiin oltiin piilotettu pyhää vettä jonka avulla pomot kuolevat tässäkin pelissä melkoisen sähäkkään.
Kynttilät, joihin pyhä vesi oltiin jemmattu olivat yleensä semmoisissa paikoissa joita ei kunnolla huomannut tai ei halunnut mennä. Tämän vuoksi ne jäivät ottamatta.
No, tulipahan mentyä vaikeamman kautta sitten :D
Koko trilogia on nyt läpäisty, haastava mutta loistava! Kolmosen armoton vaikeusaste ensikertalaisia kohtaan pudottaa hieman arvosanaa :)
Yksi sotureista on Trevor Belmont, vampyyrintappaja. Hänellä on käytössään mystinen ruoska jolla monsterit kaatuvat näppärästi.
Trevorin täytyy valita haluamansa reitti päästäkseen Draculan luo. Matkan varrella hän törmää apureihin jotka myös haluavat Draculan päiviltä.
Simon's Questin seikkailut on unohdettu ja palataan taas yksinkertaisempaan pelimalliin ensimmäisen osan tyyliin.
Ei hullumpi ratkaisu sillä peli on loistava.
Tässä on paljon uudelleenpeluuarvoa, sillä on muutamia reittivaihtoehtoja. Kentän jälkeen voi valita kahdesta suunnasta, kumpaan lähtee. Reitistä riippuen saa käyttöönsä jonkun kolmesta apurista.
Apureilla on jokaisella erilaiset ominaisuudet; Alucard, Draculan poika osaa muuttua lepakoksi ja lentää, entinen merirosvokapteeni Grant joka kiipeilee näppärästi seinissä ja katoissa, mystinen warlord Sypha jäädyttää vihollisia ja erilaisia esteitä helpottamaan etenemistä.
Omalla pelikerrallani en hirveästi miettinyt vaan menin reittiä pitkin mikä näytti mukavimmalta. Päädyin sitten Alucardin luokse. Ei hullumpi valinta sillä sen lento-ominaisuuksista oli monesti hyötyä.
Pitkä ja haastava peli. Ehdottomasti vaikein näistä NESin Castlevanioista. Tähän kului lukemattomia tunteja aikaa kunnes se viimein meni läpi. Onneksi peli sisältää salasanan, ilman sitä olisi ollut vähän turhan brutaali pelikokemus.
Kenttiin oltiin tuotu vielä lisävaikeutta erilaisten ympäristöansojen avulla. Löytyy alta murenevia palikoita, kiviä sulattavia happotippoja, taivaalta putoavia palikoita ja muuta mukavaa. Ihan kun peli ei olisi ollut jo tarpeeksi vaikea :D
Ensimmäisen pelin tyyliin tässä saa lisäaseita ja päivityksiä ruoskaan. Tietty erona on että jos käyttää apuria, ruoskapäivitysten sijaan saa tehokkaammat aseet sille.
Peli on jo heti alusta asti melkoisen haastava ja vaikenee vaan loppua kohden. Muutamien viimeisien kenttien läpäisyyn meni tunteja. Kentät melkoisen pitkiä ja vaikea pomo vielä lopussa, hankala yhdistelmä.
Monissa kentissä oli ongelmia mutta ehdottomasti eniten niitä oli kentässä yhdeksän. Pomona on klooni hahmosta millä pelaa. Itse tykkäsin pelailla melkein kokoajan Trevorilla joten Trevorin kloonihan siellä vastassa oli.
Järkyttävän hankala vastus, kesti pitkään ymmärtää miten pomo toimii. Menihän se viimein läpi tuntien yrittämisen jälkeen. Tottakai kenttäkin tässä oli pitkä kuin nälkävuosi joten kävi hieman hermojen päälle :D
Viimeinen taso ei ollut kovinkaan paha, mutta pieni vittuilu oltiin tähän saatu. Ensimmäisessä Castlevaniassa kun pääsi Draculan huoneen suulle, siitä sai loputtomasti jatkaa. Tässä pelissä Game Overin jälkeen joutui aloittamaan kentän alusta! Aika brutaali ratkaisu sillä Draculan oppimiseen meni aika pitkään.
Draculalla on tässä pelissä kolme muotoa. Kaksi viimeistä muotoa ovat aika helppoja, mutta kuumotuksessa tuli tehtyä helposti virheitä.
Aluksi on perinteinen Dracula vastassa liekkeineen, toisena jonkinlainen limaa valuva pääkasa ja kolmantena keksimonsteri 2.0!
Kirves oli loistava apu tässä viimeisessä muodossa, sillä sai heiteltyä kauempaa eikä lähelle tarvinnut mennä.
Jälkeenpäin tykkään katsella joistain vaikeimmista läpäisyistä speedruneja ja let's play videota. Tämänkin läpäisyjä katsoessani huomasin että miten paljon helpommin pelin olisi päässyt läpi. Kenttiin oltiin piilotettu pyhää vettä jonka avulla pomot kuolevat tässäkin pelissä melkoisen sähäkkään.
Kynttilät, joihin pyhä vesi oltiin jemmattu olivat yleensä semmoisissa paikoissa joita ei kunnolla huomannut tai ei halunnut mennä. Tämän vuoksi ne jäivät ottamatta.
No, tulipahan mentyä vaikeamman kautta sitten :D
Koko trilogia on nyt läpäisty, haastava mutta loistava! Kolmosen armoton vaikeusaste ensikertalaisia kohtaan pudottaa hieman arvosanaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti