Games Beaten: 126/709
Genre: Racing
Goal: Beat the Dark Jackal (Level 16)
Arvosana: 7/10
Vaikeusaste: 10/10
Olet mukavalla ajelulla tyttöystäväsi kanssa kun pahamaineinen Jackal-jengi nappaa hänet. Tyttöystävä yrittää huutaa apua, mutta auto kaasuttaa tiehensä...Autosi Poppersin turvin lähdet jahtaamaan jengiä saadaksesi tyttöystäväsi takaisin.
Tiesin tämän pelin maineen, mutta jostain syystä ajattelin että ei tuo niin hankalalle näytä. No, tää on nyt sit tällä hetkellä ainut peli listalla mikä on saanut vaikeusasteeksi täyden kympin :D
Vaikeusasteesta huolimatta tätä oli kiva pelailla. Toisin kuin esimerkiksi Bill Elliot's NASCAR Challengea.
Kuusitoista rataa piti kahlata läpi ja viimeisessä radassa oli Jackal-jengin pomo joka kaappasi tyttöystävän. Kolme elämää, menetä ne ja eikun alusta. Niin ja yhden osuman kuolemat luonnollisesti.
Kuolema ei kuitenkaan tule muihin autoihin osumisesta vaan kontaktia täytyy ottaa seinien, veden ynnä muiden kanssa.
Kaksi asiaa tekee tästä pelistä brutaalin; ratojen ulkoa opettelu ja RNG.
Radat ovat yksi suora pätkä ja läpäisyyn vaaditaan vain maaliviivan ylitys.
Autolla pystyi hyppimään nimensä mukaisesti ja tiettyjen esteiden yli piti hyppiä päästäkseen maaliin.
Jotkin esteet olivat tarkoituksella laitettu niin, että niistä ei kyllä ekalla yrittämällä pysty pääsemään ohitse, ellei sitten käy hirmuinen tuuri.
Joskus joutui hyppäämään todella paljon ennakkoon että pääsi jollekin pienelle tasanteelle. Järvi olisi kutsunut jos myöhempään olisi hypännyt.
Yritin katsella joitain maamerkkejä minkä kohdalla sitten hypätä, tämä toimi hyvin.
Annoin itselleni vapauden käyttää netissä olevia karttoja jos olin kyseiseen rataan päässyt. En siis ennakkoon katsellut vinkkejä.
Tämä oli ihan hyvä ratkaisu, varmaan puolet pidempään olisi kestänyt ratojen ulkoa opettelu.
Radat kyllä rupesi sujumaan ihan mallikkaasti, varsinkin kun kokemus ja lihasmuisti rupesi ottamaan valtaa. Joskus jos vähänkin keskittyminen herpaantui ,saattoi tehdä jonkun tyhmän virheen helpoissakin radassa mutta se on ihan ymmärrettävää kun pitää yrittää muistaa 16 radan kohdat ulkoa.
Mutta sitten tää RNG...tämä on se pääsyy miksi tämä peli on näin äärettömän hankala.
Tässä rullaa kokoajan hyppymittari. Kun radan aloittaa, mittari on sadassa. Hyppymittaria voi täydentää radalle ilmestyvistä tynnyreistä. Tynnyrit spawnaa randomisti, joskus jopa seinien sisään.
Jotkut radat pystyi menemään keräämättä yhtään tynnyriä mutta näitä oli vain muutama. Jotkin pääsi keräämällä vain yhden tynnyrin mutta silloin viimeinen hyppy piti tehdä aivan viime sekunnilla tai muuten osui esteeseen (radat päättyivät aina hyppyyn).
Yleensä kuitenkin vaadittiin kaksi tynnyriä tai enemmän. Välillä RNG oli niin vittumaista että yksinkertaisesti ei vaan saanut kerättyä tarpeeksi tynnyreitä.
Eli ei voinut muuta kuin ajaa estettä päin. Kuolema toi jonkin verran hyppyvoimaa takaisin onneksi.
Välillä joku auton sytytystulppa tai vastaava spawnasi radalle jos hyppyvoima oli lähellä loppumista. Tähän jos onnistui ajamaan pääsi "bonus" paikkaan jossa nappia rämpyttämällä sai paljon hyppyvoimaa autoon.
Tämäkin luonnollisesti pystyi spawnaamaan seinän sisälle ja yleensä näin kävikin. Hyöty täysin nolla :P
Seuraava RNG ihanuus oli muut autoilijat.
Nämä yrittävät jatkuvasti töniä pelaajan autoa seiniin ja muihin esteisiin. Nämä autot hajosivat päälle hyppäämällä.
Monesti kun yritti kerätä tynnyriä niin nämä epelit tönivät autoa vain kauemmaksi siitä :)
Tasaisin väliajoin radalle ilmestyi myös kuorma-autoja jotka tiputtivat lavaltaan erilaista rojua tielle. Muut esteet tappoivat kerrasta paitsi öljy joka vain sai auton luistamaan hetkeksi.
Välillä homma oli niin hektistä että näihin ei kerinnyt kiinnittämään huomiota ja kuoli lavalta tippuvaan roinaan.
Tässä oli vielä semmoinen hauska juttu, että joskus nämä kuorma-autot tiputtivat roinan sijasta lisärin. Tämä ja kerätä 100 000 pistettä olivat ainoat tavat saada lisäreitä tässä.
Ei kyllä millään riittänyt reagointikyky kyttäämään että mitähän sieltä lavalta nyt tippuukaan, varsinkin kun joutui kaikkeen muuhunkin keskittymään.
Onneksi kätevällä pausetus -tekniikalla pystyi katsomaan mitä sieltä tuli. Ärsytti käyttää tuota, mutta ei voinut mitään.
Kun homma oli siinä pisteessä että pääsin suht kivasti viimeisimpiin kenttiin, rupesin keräämään lisäreitä kahdesta ekasta kentästä. Nämä kentät oli yksinkertaisia ja kuorma-autoja oli helppo kyttäillä.
Jos oikein hyvä tuuri kävi, sai näistä kahdesta kentästä kolme lisäriä. Nämä oli erityisen tärkeitä koska vakiona on kolme elämää plus pisteistä saatava lisäri jonka saa aina viimeistään pelin puolivälin kohdilla.
Eli jos lisäreitä ei tullut, eikun resettiä ja uudelleen!
Onneksi viimeinen bossi oli tosi helppo, kuumotti vaan sen verran että joutui pausettamaan pelin hetkeksi ja kasailemaan itseään ennen taistelua :D
Oli tottakai vielä viimeinen lisäri menossa...
Dark Jackalin kanssa taisteltiin loputtomalla suoralla jossa ei ollut onneksi mitään esteitä. Sen päälle täytyi jokusen kerran hypätä jotta sen sai tuhottua.
Tynnyreitä tuli onneksi tasaiseen tahtiin sillä hyppyvoima oli kokoajan lopussa.
Olihan taas peli, ei saatana.
Tiesin tämän pelin maineen, mutta jostain syystä ajattelin että ei tuo niin hankalalle näytä. No, tää on nyt sit tällä hetkellä ainut peli listalla mikä on saanut vaikeusasteeksi täyden kympin :D
Vaikeusasteesta huolimatta tätä oli kiva pelailla. Toisin kuin esimerkiksi Bill Elliot's NASCAR Challengea.
Kuusitoista rataa piti kahlata läpi ja viimeisessä radassa oli Jackal-jengin pomo joka kaappasi tyttöystävän. Kolme elämää, menetä ne ja eikun alusta. Niin ja yhden osuman kuolemat luonnollisesti.
Kuolema ei kuitenkaan tule muihin autoihin osumisesta vaan kontaktia täytyy ottaa seinien, veden ynnä muiden kanssa.
Kaksi asiaa tekee tästä pelistä brutaalin; ratojen ulkoa opettelu ja RNG.
Radat ovat yksi suora pätkä ja läpäisyyn vaaditaan vain maaliviivan ylitys.
Autolla pystyi hyppimään nimensä mukaisesti ja tiettyjen esteiden yli piti hyppiä päästäkseen maaliin.
Jotkin esteet olivat tarkoituksella laitettu niin, että niistä ei kyllä ekalla yrittämällä pysty pääsemään ohitse, ellei sitten käy hirmuinen tuuri.
Joskus joutui hyppäämään todella paljon ennakkoon että pääsi jollekin pienelle tasanteelle. Järvi olisi kutsunut jos myöhempään olisi hypännyt.
Yritin katsella joitain maamerkkejä minkä kohdalla sitten hypätä, tämä toimi hyvin.
Annoin itselleni vapauden käyttää netissä olevia karttoja jos olin kyseiseen rataan päässyt. En siis ennakkoon katsellut vinkkejä.
Tämä oli ihan hyvä ratkaisu, varmaan puolet pidempään olisi kestänyt ratojen ulkoa opettelu.
Radat kyllä rupesi sujumaan ihan mallikkaasti, varsinkin kun kokemus ja lihasmuisti rupesi ottamaan valtaa. Joskus jos vähänkin keskittyminen herpaantui ,saattoi tehdä jonkun tyhmän virheen helpoissakin radassa mutta se on ihan ymmärrettävää kun pitää yrittää muistaa 16 radan kohdat ulkoa.
Mutta sitten tää RNG...tämä on se pääsyy miksi tämä peli on näin äärettömän hankala.
Tässä rullaa kokoajan hyppymittari. Kun radan aloittaa, mittari on sadassa. Hyppymittaria voi täydentää radalle ilmestyvistä tynnyreistä. Tynnyrit spawnaa randomisti, joskus jopa seinien sisään.
Jotkut radat pystyi menemään keräämättä yhtään tynnyriä mutta näitä oli vain muutama. Jotkin pääsi keräämällä vain yhden tynnyrin mutta silloin viimeinen hyppy piti tehdä aivan viime sekunnilla tai muuten osui esteeseen (radat päättyivät aina hyppyyn).
Yleensä kuitenkin vaadittiin kaksi tynnyriä tai enemmän. Välillä RNG oli niin vittumaista että yksinkertaisesti ei vaan saanut kerättyä tarpeeksi tynnyreitä.
Eli ei voinut muuta kuin ajaa estettä päin. Kuolema toi jonkin verran hyppyvoimaa takaisin onneksi.
Välillä joku auton sytytystulppa tai vastaava spawnasi radalle jos hyppyvoima oli lähellä loppumista. Tähän jos onnistui ajamaan pääsi "bonus" paikkaan jossa nappia rämpyttämällä sai paljon hyppyvoimaa autoon.
Tämäkin luonnollisesti pystyi spawnaamaan seinän sisälle ja yleensä näin kävikin. Hyöty täysin nolla :P
Seuraava RNG ihanuus oli muut autoilijat.
Nämä yrittävät jatkuvasti töniä pelaajan autoa seiniin ja muihin esteisiin. Nämä autot hajosivat päälle hyppäämällä.
Monesti kun yritti kerätä tynnyriä niin nämä epelit tönivät autoa vain kauemmaksi siitä :)
Tasaisin väliajoin radalle ilmestyi myös kuorma-autoja jotka tiputtivat lavaltaan erilaista rojua tielle. Muut esteet tappoivat kerrasta paitsi öljy joka vain sai auton luistamaan hetkeksi.
Välillä homma oli niin hektistä että näihin ei kerinnyt kiinnittämään huomiota ja kuoli lavalta tippuvaan roinaan.
Tässä oli vielä semmoinen hauska juttu, että joskus nämä kuorma-autot tiputtivat roinan sijasta lisärin. Tämä ja kerätä 100 000 pistettä olivat ainoat tavat saada lisäreitä tässä.
Ei kyllä millään riittänyt reagointikyky kyttäämään että mitähän sieltä lavalta nyt tippuukaan, varsinkin kun joutui kaikkeen muuhunkin keskittymään.
Onneksi kätevällä pausetus -tekniikalla pystyi katsomaan mitä sieltä tuli. Ärsytti käyttää tuota, mutta ei voinut mitään.
Kun homma oli siinä pisteessä että pääsin suht kivasti viimeisimpiin kenttiin, rupesin keräämään lisäreitä kahdesta ekasta kentästä. Nämä kentät oli yksinkertaisia ja kuorma-autoja oli helppo kyttäillä.
Jos oikein hyvä tuuri kävi, sai näistä kahdesta kentästä kolme lisäriä. Nämä oli erityisen tärkeitä koska vakiona on kolme elämää plus pisteistä saatava lisäri jonka saa aina viimeistään pelin puolivälin kohdilla.
Eli jos lisäreitä ei tullut, eikun resettiä ja uudelleen!
Onneksi viimeinen bossi oli tosi helppo, kuumotti vaan sen verran että joutui pausettamaan pelin hetkeksi ja kasailemaan itseään ennen taistelua :D
Oli tottakai vielä viimeinen lisäri menossa...
Dark Jackalin kanssa taisteltiin loputtomalla suoralla jossa ei ollut onneksi mitään esteitä. Sen päälle täytyi jokusen kerran hypätä jotta sen sai tuhottua.
Tynnyreitä tuli onneksi tasaiseen tahtiin sillä hyppyvoima oli kokoajan lopussa.
Olihan taas peli, ei saatana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti