Taboo: The Sixth Sense

Games Beaten: 450/709

Genre: Party

Goal: Ask a Question and Get Your Secret Lucky Numbers

Arvosana: 3/10

Vaikeusaste: 1/10

Kurkistetaan varjoisaan ja hämärään miehen menneisyyteen, missä luonnonvoimat sekä elementit olivat mahtavimmillaan. Siellä esiintyi kolme eri asiaa; elämä, tämänhetkinen aika ja tulevaisuus.

Miehen ei tarvinnut monimutkaistaa tahrautumatonta elämäänsä etsimällä muuta kuin totuutta, sillä kaksi muuta hänellä oli jo hallussaan - tämänhetkinen aika ja elämä.

Tulevaisuus on ollut aina hänen käsityksensä ulkopuolella ja kolmas jota hän etsii, on tulevaisuuden totuus.

Tulevaisuus on kudottu meidän elämänkankaillemme ja kaikki tekemämme muokkaavat elämämme tulevaisuutta. Takertuen ytimeen siinä toivossa, että heidän tietonsa kantaisi hedelmää.

Mies, hänen tahriutumattomassa menneisyydessään kehitti tekniikan ennustaa tulevaisuutta. Tämä tekniikka on Taboo.

Jotkut ottavat esiin valtamerien muutoksia, jotkut esittelevät sadepisaroita. Mutta kaikki muokkaavat tulevaisuuttamme suuremmalla tai pienemmällä asteella.

Kaikki asiat ovat sanallisia ja kaikki asiat ovat fantasiaa. Tietoisuus, alitajunta, toivo, pelko ja kohtalo kaikkialta ihmiskunnasta kerättiin sekä järjestettiin. 

Tämä sen vuoksi, jotta järjestys seuraa epäjärjestystä, tämänhetkinen aika menneisyyttä, tulevaisuus seuraa tämänhetkistä aikaa ja tietämättömyys seuraa tietoisuutta.

Ei ole olemassa mysteeriä tai taikuutta universumin järjestyksessä, kaikki asiat ovat niin kuin ne kuuluukin olla. Yö vaihtuu päivän jälkeen, loputtomassa kierrossa nimeltä aika.

Vuoden viimeinen läpäisy ja se olikin melko eriskummallinen tapaus. Tämähän ei ole periaatteessa peli laisinkaan vaan Tarot -korteilla ennustamista NESillä.

Kunnon markkinamiesten metkuja on hyödynnetty tämän kanssa, sillä ohjekirjassa lukee isolla, että "tämä ei ole peli", mutta sitten tästä ei sanallakaan ole itse pelikotelossa. Itse asiassa pelikotelossa on ihan päinvastaista tietoa, sillä siellä lukee että "Taboo takaa tunteja mielenkiintoisia pelihetkiä" :D

Harvemmin varmaan alettiin kaupassa pelin ohjeita pläräilemäään tai edes lukemaan tuota pientä takakannen tekstiä ennen kuin peli lähti mukaan kaupasta. Tälläisen kun olisi esimerkiksi joululahjaksi saanut, niin voi pojat sitä surua ja murhetta.

Tässä siis kysytään kompuutterilta jokin kysymys ja se sitten kertoo siihen vastauksen toteutuuko asia vai ei. Mitään liian spesifejä ei kannata kysyä, sillä niihin ei voi saada järkevää vastausta.

Läpäisyyn riittää yhden kysymyksen kysyminen. Tähän aikaa kuluu noin viisi minuuttia. Rare lähti kyllä melkoisen oudolle polulle kun päätti vääntää tälläisestä aiheesta "pelin" NESille, mille löytyy paljon loistavia tasoloikkia ja muita klassikoita. Rare on itsekin tehnyt todella merkittäviä pelejä NESille.

Vielä oudompaa, että tämä oli sitten lisenssin arvoinen peli. Ehkäpä konsoli sitten kaipasi tälläistä aikuisempaan makuun olevaa "peliä".

Aluksi täytyi syöttää tarkat tiedot itsestä. Tämä tarkoitti nimeä, syntymäaikaa ja sukupuolta. Tämän jälkeen siirrytään itse kysymyksen pariin mihin halusi saada vastauksen.

Kysyin kompuutterilta niinkin visaisen kysymyksen kuin että "saanko koskaan tätä NES-projektiani maaliin asti?" Kompuutteri alkoi sekoittamaan Tarot kortteja ja niitä jaettiin pöydälle kymmenen kappaletta.

Kortit avataan yksi kerrallaan ja yhdeksässä on jos jonkinlaista liirum laarumia millä ei varsinaisesti ollut mitään väliä. Minä en Taroteista tiedä yhtään mitään enkä jaksanut tälläisen vuoksi alkaa asiaa sen tarkemmin tutkimaan.

Vain viimeinen kymmenes kortti on merkityksellinen jossa sitten paljastetaan tapahtuuko jotain asiaa vai ei. Sain niinkin selkeän vastauksen kuin "päätös ongelmaan on epävarma, kärsimättömyydestä ja ajan menetyksestä johtuen."

En ole ihan varma tulkitsinko vastauksen oikein, mutta ilmeisesti kompuutteri ei osannut antaa mitään järkevää vastausta projektiini liittyen :(

Tämän upean vastauksen jälkeen peli antaa vielä jotkin onnen numerot joita voi halutessaan käyttää mihin haluaa. Ehkäpä hyödynnän numeroita vaikka jossain rahapelissä!

Ennen numeroiden arpomista täytyi syöttää jotain muuttujia ruudulle. Ensin on kaksikirjaiminen postinumero jonka jälkeen ilmeisesti valitaan, monta numeroa kompuutteri arpoo. Minimistä ja maksimista ei ollut mitään hajua.

Kun valinnat on tehty, numerot ilmestyvät ruudulle, hurraa. Tämän jälkeen peli palaa takaisin alkuun.

Aivan uskomatonta, että tälläinenkin "peli" on olemassa. Toistaalta, tämä toimii niin kuin kaikki muutkin ennustukseen liittyvät asiat; antaa ympäripyöreitä vastauksia joita voi sitten itse tulkita haluamallaan tavalla. 

Noah's Ark

Games Beaten: 449/709

Genre: Platform/Shooter

Goal: Defeat Devil (Stage 21)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 7/10

Sinä otat Nooan roolin tässä hullunkurisessa seikkailussa seitsemän mantereen halki. Jumala haluaa sinun rakentavan valtavan arkin jonka täytyy olla erittäin vedenpitävä ja täyttää se eläimillä, yksi kutakin sukupuolta.

Kuulostaako helpolta, häh? Huomaat, että homma ei ole niin helppoa kun yrität taistella vedennousua ja isoa joukkoa vastustajia vastaan jotta saat kaikki eläimet pelastettua jotka menit unohtamaan.

On painajaismaista ja välttämätöntä, että saat eläimet pelastettua - muuten he hukkuvat ja kuolevat sukupuuttoon! Ja sinä et anna tämän tapahtua, ethän?

Jeesuksen juhlan kunniaksi vähän Raamattu -aiheista peliä! NESille on julkaistu yllättävän monta kristinuskoon pohjautuvaa peliä, mutta ne ovat ilman virallista lisenssiä olevia kammotuksia. Yksi ainut tälläinen teos sai Nintendon virallisen lisenssin.

Peli on ainoastaan PAL -alueella julkaistu Source Research & Developmentin tuottama ja Konamin julkaisema. Ilmeisesti tälläisellekin jeesustelulle oli sitten tarvetta kun piti peli julkaista. Peli on tuttu mm. AVGN:n toisesta Bibble Games -jaksosta.

Jos ei AVGN:n Bible Games -episodit ole tuttuja, niin suosittelen ehdottomasti vilkaisemaan, laatuviihdettä! Sellainen hauska sivuhuomautus, että minä olen aikoinaan tehnyt TMR:n NESMania -projektiin fanikannen tähän peliin. 

Katsojat tykkäsivät muokata TMR:n kuvia pelin kansiin ja siitä tuli jonkinlainen perinne, että lähes jokaiseen kanteen työnnettiin jotain hauskaa. Halusin sitten itsekin osallistua tähän projektiin, mutta heräsin hommaan mukaan niin myöhään, että ei kovin montaa peliä ollut enää jäljellä mihin kannen olisi voinut väsätä.

Silmiini osui Noah's Ark, ja päätin sitten väsätä siihen kannen. Ihan hauska projekti oli!

Se siitä ja nyt itse pelin pariin. Peli on kummallinen sekoitus Platformia ja Shooteria. Ruutu scrollaa hitaasti eteenpäin ja Nooalla ammutaan vihollisia pois tieltä. Täysi autoscrolleri tämä ei kuitenkaan ole, sillä jos kävelee ruudun toiseen reunaan, saa ruutua itse scrollattua eteenpäin nopeampaan tahtiin. Todella hämmentävää :D

Pelissä on seitsemän maailmaa ja jokaisessa on kolme kenttää. Pelin alussa voi valita "vaikeusasteen" mikä aluksi hämmensi suuresti. Valittavana on Easy, Normal ja Hard, mutta nämä ei periaatteessa ole mitään vaikeusasteita vaan aloituskohtia. Easylla aloitetaan luonnollisesti ensimmäisestä, Normalilla toisesta ja Hardilla kolmannesta maailmasta.

Jos aloittaa ensimmäisestä eli Euroopasta, saa kenttien läpäisyn jälkeen käyttöönsä kaksi continuea. Jos aloittaa toisesta tai kolmannesta, ei tälläistä etua saa käyttöönsä. Erittäin omituinen pelaajaa hämmentävä ratkaisu :D

Tekijät eivät selkeästi oikein tienneet, mitä ovat tekemässä, sillä pelissä ei ole oikein päätä eikä häntää. Jokaisen maailman alussa esitellään kaksi eläintä joista toinen tapetaan ja toinen vangitaan häkkiin. Kun maailman selvittää, saa tämän eläinparan pelastettua arkkiin. Eikös eläimiä pitänyt saada arkkiin kaksi kappaletta ja molempia sukupuolia?

Näitä eläimien tappajavihollisia on jokaisessa maailmassa erilaisia jotka sopivat maailman teemaan. Mukana on mm. roomalaisia sotilaita, intiaaneja, eskimoita ynnä muita. Miten nämä liittyvät Nooan aikaan millään tavalla? :D 

Jokaisen kentän lopussa odottaa pomovastus. Maailman kahden ensimmäisen kentän lopussa on jokin kummallinen lavuaarin tulppa jonka tappaminen on vapaaehtoista. Jos tämän mörön tappaa, saa palkinnoksi hedelmiä ja timantteja mistä saa roppakaupalla pisteitä. Jos tappamisen kanssa aikailee, menee tulppa niin syvälle kolonsa uumeniin, että siihen ei saa enää osumia tehtyä.

Tulppa kuoli kuitenkin todella nopeasti ja se laskeutui melko hitaasti alas, joten lähes jokaisella kerralla sen sai tapettua. 

Pelissä on paljon kaikenlaisia kerättäviä hyödykkeitä joita ehdottomasti kannatti keräillä.

Musta taikaliemi: antaa Nooalle hetkellisen kuolemattomuuden.

Valkoinen taikaliemi: parantaa hyppykorkeutta.

Lumihiutale: jäädyttää viholliset hetkeksi paikalleen.

Ankka: muuttaa Nooan aseen erilaiseksi. Erilaisia aseita on neljä kappaletta ja peli arpoo randomisti, mikä ase ankasta tulee.

Sulka: antaa Nooalle kyvyn lentää pienen hetken kerrallaan.

Kalanruoto: muuttaa Nooan kalaksi kun on veden kanssa kosketuksissa ja näin pystyy uimalla etenemään kentässä.

Patsas: muuttaa Nooan joksikin kiviukoksi joka pystyy kävelemään piikkien päällä ja torjumaan ammuksia.

Näiden lisäksi on vielä lisäreitä ja välkkyvä pullo. Välkkyvä pullo on ikävä esine ja siihen koskiessa menettää aina jotain. Peli arpoo tämänkin suhteen, mikä asia lähtee pois kosketuksesta. Välillä pulloon koskiessa näytti, että lisäri lähtisi pois, mutta ei kuitenkaan lisäreiden kokonaismäärä muutu miksikään.

Liekö kyse bugista vai mistä, mutta onneksi lisäri ei lähtenyt, sillä se olisi mennyt jo sadismin puolelle :D

Erilaiset puvut olivat todella hyviä myös sen puolesta, että puvulla on oma energiapalkki käytössään. Peli on todella raaka sen puolesta, miten paljon energiaa lähtee vihollisen kosketuksesta. Jotkut isommat viholliset saattoivat kuluttaa koko energiapalkin kerrasta. Näin on periaatteessa pienessä suojassa varmalta kuolemalta :)

Pelissä kannatti ampua jatkuvasti, sillä ammukset tuovat piilotettuja esineitä esiin. Myös vihollisia kannatti ampua raivokkaasti, sillä nekin pudottivat jotain yllämainituista menoa helpottamaan.

Joskus ammukset toivat esiin pienen oven, joka vei bonushuoneeseen. Bonuksesta saa vain pisteitä, mutta tätä ovea kannatti välttää kuin ruttoa. Bonuksen jälkeen kenttä alkaa ALUSTA. En voi käsittää mitä on tekijöiden päässä pyörinyt kun ovat päätyneet tälläiseen ratkaisuun :D

Hieman yllätyksekseni pelihän on todella vaikea! Vaikean tästä tekee Nooan kankea liikuttelu, lähes koko helapalkin kuluminen yhdestä osumasta ja kuolemisen jälkeen kentän aloittaminen täysin alusta. Kaikki keräämät hyödykkeet siirtyvät seuraavaan kenttään, mutta kuolemasta menettää kaiken. Joidenkin kenttien alut ovat todella brutaaleja vetää ilman mitään helpotuksia.

Jostain syystä kolmas maailma oli itselleni pelin vaikein mesta. Todella kinkkisesti sijoiteltuja vihollisia, alta romahtavia tasoja ja piikejä, jotka maastoutuivat liian hyvin taustaan. 

Neljäs maailma on myös todella kiperä, varsinkin kolmas kenttä missä täytyy puikkelehtia pyramidin sisällä tuhoten palikoita pois edestä. Kenttäsuunnittelu on vedetty vielä hieman vittuilun puolelle, sillä kenttä antaa useassa kohtaa patsas -powerupin ja patsas-moodissa ei voi kyykistyä lainkaan. Muutamat kohdat olivat täysin mahdottomia ilman kyykistymistä ja autoscrollaus murskasi viimein jumissa olevan Nooan.

Paras ratkaisu tähän ongelmaan oli, että menettää power-upin tahalleen ja jatkaa normaalina Nooana eteenpäin jolloin kyykyystä ampuminen oli taas mahdollista. 

Kaksi viimeistä maailmaa olivat yllättävänkin helppoja ja ehdottomasti hauskimpia koko pelissä. Kuudennessa maailmassa en kuollut Game Overiin kertaakaan, se eteni mukavan soljuvasti eteenpäin.

Maailmojen päävastukset ovat valtavia pääosin eläimiä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Pomotaisteluissa härvätään aina jokin erikoispuku päällä. Suurin osa taisteluista joko lennetään tai uidaan, vain yhdessä taistellaan ihan maanpäällä kiviukkopuku päällä. Jostain kumman syystä taistelu alkaa niin, että Nooa spawnaa pomon päälle ja on pieni hetki aikaa lähteä alta pois ennen kuin kuolemattomuus framet häviävät. 

Taisteluissa on sellainen helpotus, että kuolemasta saa jatkaa suoraan samasta kohdasta, ei tarvitse aloittaa pomoa alusta. Taistelussa käytettäviä pukuja lentelee ruudulla tasaiseen tahtiin minkä vuoksi energioista ei tarvinnut niin välittää koska puku antoi energiat takaisin täyteen. Brutaaleja nämä olivat varsinkin ilmassa käytävät taistelut, sillä yhdestä kosketuksesta pomoon menettää lentopuvun ja Nooa tippuu kuolemaansa. Jos tuuri kävi, pudotuksen aikana saattoi osua sulka -power-uppiin jolloin lentäminen jatkui taas. Muutaman kerran näin onnekkaasti kävi taistelun aikana :)

TMR onnistui KAHDESTI softlockaamaan itsensä lumiukkopomossa niin, että power-upin ottamisen jälkeen peli sinkoaa Nooan ruudun yläreunaan ja sieltä ei pääse enää takaisin alas. Onneksi muistin tämän epäonnekkaan asian ja pysyin visusti ruudun vasemmassa reunassa ja välttelin ottamasta uusia power-uppeja liian korkealta.

Taisteluiden aikana saa myös ankkoja jotka parantavat asetta. Perus tussari on todella tehoton ja kuolemisen jälkeen kannattikin ehdottomasti napata ankka haltuun.

Suurimmat ongelmat olivat aurinko -pomon kanssa, sillä sen liian satunnainen lentely oli hieman liikaa hitaasti liikkuvalle Nooalle. Ei kerinnyt alta pois kun aurinko päättikin vaihtaa suuntaansa äkillisesti.

Otin tavoitteekseni pelata tämän läpi jouluksi, mutta en tajunnut, että peli on näin brutaalin vaikea :D Jumitin kolmannessa maailmassa ja sen aurinkopomossa pitkän tovin ja epätoivo alkoi iskemään viimeistään pyramidissa.

Onneksi kenttiin on piilotettu paljon lisäreitä ja erilaisia reittejä tutkimalla niitä löytyi mukavasti. Tämä ei kuitenkaan siihen auttanut, että kenttä pitää aloittaa alusta kuolemisen jälkeen. Mutta sinnikkäällä yrittämisellä ja rauhallisella otteella peli alkoi sujumaan.

Helpottavana tekijänä oli vielä viimeisien maailmojen helppous. Pelin tilttailu oli myös riesanani ja tilttailua tapahtui toisen maailman hämähäkkipomossa. Peli vain yhtäkkiä päätti tiltata ilman mitään sen suurempaa syytä. 

Tämä asia nosti hikikarpalot ohimolleni sillä mietin, että jos vaikka viimeisessä pomossa peli päättäisi tiltata, olisi koko homma sitten siinä... Onneksi tätä tilttailua ei tapahtunut muuta kuin tuossa hämähäkissä ja sitäkin ehkä 1/10 yrityksistä.

Kerran kirpaisi kunnolla kun olin saanut erittäin hyvän tuurin säestämänä kahdeksan lisäriä haltuuni ja sitten peli päätti tiltata pomossa.

Kun homma alkoi sujumaan oikein mallikkaasti, pääsin viimein muutaman lisärin turvin viimeiseen pomoon. Viimeinen maailma sijaitsee Aasiassa ja kun on Jeesuspelistä kyse, viimeisenä pomona täytyy olla itse vanha vihtahousu. Nyt tiedetään sekin, että paholainen asuu Aasiassa.

Lisärit eivät kuitenkaan riittäneet nuijimaan paholaista ja Game Overhan sitä tuli. Continuet olivat palaneet jo aikoja sitten viidenteen maailmaan. Continuen käyttämisen jälkeen maailma alkaa alusta ja vain parin lisärin turvin joten en olisi varmaan edes päässyt pomolle asti.

Seuraavana päivänä uusi yritys, sillä yhteen yritykseen meni noin tunti ja ei ollut enää aikaa pelata. Homma sujui hienosti ja pääsin viimeiseen maailmaan käyttämättä yhtään Continuea! Tällä läpimenneellä yrityksellä bonusovet trollailivat ihan huolella ja jouduin kahdessa viimeisessä maailmassa bonusoveen ihan kentän loppupuolella :D

Hieman hajotti kun joutui kentän vetämään alusta. Huomasin tällä läpimenneellä yrityksellä, miten hieman välttelemäni kalanruoto -power-up olikin todella hyödyllinen. Pelissä kun on tämä vedennousu isossa roolissa aiheesta johtuen, on jokaisessa kentässä vettä joka nousee hiljalleen.

Kalanpuvun avulla pystyi vain uimaan nihkeiden kohtien ohi kun taas muuten olisi pitänyt hyödyntää tiukkaa tasoloikkaa jäykillä kontrolleilla.

Kuuden lisärin turvin pääsin vihtahousua yrittämään uudelleen ja määrä riitti mainiosti! Sain vielä todella hyvän aseen taistelun aikana joka ampuu panoksia W-patternilla ja on vielä mukavan tehokas.

Paholaisen tuhoamisen jälkeen panda MOOTTORIveneen kyytiin ja kohti arkkia. 

Yllätyin totaalisesti miten hyvä peli tämä on! Kontrollit ja hieman epäreilut kohdat pilaavat hieman tunnelmaa, mutta eivät isossa kuvassa haitanneet. Olisin täräyttänyt tälle kasin arvosanaksi jos nämä edellä mainitut olisivat olleet hieman paremmat :D

Graafisesti ja musiikillisesti tämä on erittäin laadukas vaikka loppukuva onkin hieman tylsänpuoleinen.

Monster in My Pocket

Games Beaten: 448/709

Genre: Platform

Goal: Defeat Warlock (Stage 7)

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 4/10

Oli keskiyö, hirviöiden lempiaika vuorokaudesta. Tukikohta, nimeltään Monster Mountain joka sijaitsi tulivuoressa, on täynnä erilaisia hirviöitä, kummituksia, pahoja henkiä ja kaikkea muuta iljetyksiä. Kyllä, kyseessä on kokous historian parhaimmista hirviöistä joka järjestetään kerran sadassa vuodessa.

He eivät tapaa useammin, sillä hyvät ja pahat hirviöt eivät ole ylimpiä ystävyksiä. Osallistujat pitivät pientä taukoa odottaen, että "kuinka parannat pelottelutekniikoitasi" -työpaja alkaisi. Kuinka vähän he tiesivätkään, sillä heidän kokouksensa oli kääntymässä melkoiseksi katastrofiksi.

Ilman sen kummempaa varoitusta maa alkoi täristä ja aueta. Tulivuori räjähti ja muodosti tulisen pilven. Kivenlohkareita lenteli peittämään kuunvaloa jättäen kokoukseen osallistuneet täydelliseen pimeyteen. Tämä sai Mount St. Helenin purkauksen näyttämään viiden sentin papatilta.

Kun savu viimein hälveni, hirviöt löysivät itsensä paiskaantuneena Los Angelesin keskustaan. Eikä siinä vielä kaikki, sillä jokainen hirviö oli kutistunut taskukokoiseksi. Miksi? Kuka tietää, näin asiat tapahtuivat mysteerisessä hirviöiden valtakunnassa.

Hyvien hirviöiden joukko jota johtaa vampyyri ja Frankensteinin hirviö ryntäsivät turvaan valtavilta ihmisten luomilta vaaroilta. He löysivät turvapaikan nahkatakin taskusta. Takki johon tasku kuului, oli sullottu salilaukkuun omistajansa Jackin toimesta.  

Teini-ikäinen Jack nappasi laukkunsa ja hyppäsi prätkänsä selkään ajaakseen kotiinsa huomatakseen oudon kohoaman takkinsa taskun kohdalla. Hän antoi hirviöiden jäädä luokseen ja ei aikaakaan kun heistä tuli ystäviä. Mutta kukaan ei tiedä mitä pahoille hirviöille kävi.

Yhtenä iltana kun vampyyri ja hirviö katselivat Monster Movie Mania Weekiä 27-tuumaiselta väristelevisiosta. Yhtäkkiä erään mainoksen jälkeen televisioruutu meni sotkuksi ja ruudulle ilmestyi Warlock, pahojen hirviöiden johtaja.

"Tulen vapauttamaan hirviöni ja he tekevät teistä hiirenruokaa sekä teidän kaksikenkäisistä ystävistänne." Hän täräytti ilmoille. 

No, sinun täytyy tehdä jotain tai muuten hyvät hirviöt ovat lopun ikäänsä pahojen olentojen hallinnassa. Sinä pystyt siihen. Oletko hirviö vai hiiri? 

Hirviöitä taskussa! Nämä pienet ukkelit löytyivät ysärin alussa kauppojen hyllyltä. En kyllä tiedä oliko näitä päätynyt Suomeen asti. Animaatiosarjakin tästä totta kai on olemassa, mutta ilmeisesti vain yksi kuudesta jaksosta pääsi eetteriin asti. 

Itselle huomattavasti tutumpia mölliäisiä olivat P.E.T. Aliensit joita myytiin pienissä pusseissa ja pussin sisällön pystyi selvittämään ainoastaan tunnustelemalla pussia.

Minulla on edelleen nämä kaikki hyllyssäni, erittäin hienoja figuureja!

Konami on tämän monsteripelin takana ja sen kyllä huomaa - on nimittäin niin selkeää Konamia kun olla ja voi. Ruudun alareunan layout muistutti vahvasti Turtles -pelejä.

Seitsemän kentän verran seikkaillaan kahden continuen kera. Kenttien suunnittelu ja ulkoasu muistutti vahvasti Chip 'n' Dale sekä Tom & Jerry -pelejä. Jotenkin aina kiehtonut tälläinen tyyli, että seikkaillaan pienenä isojen asioiden seassa.

Pelissä on samanlainen pistemekaniikka kuin Turtles -mäiskinnöissä, että kun tarpeeksi mukiloi vihollisia, saa lisärin. Määrä taisi tässä pelissä olla 500 kappaletta. Ei sentään 500 vihollista tarvinnut hakata, sillä yhdestä vihollisesta sai 5-25 pistettä.

Heti pelin alussa pääsi valitsemaan kahdesta hirviöstä, kummalla haluaa pelata. Valittavana on vampyyri ja Frankensteinin hirviö. Draculat ynnä muut vampyyrit on aikalailla nähty joten valitsin hirviön pelaukseen. Yksi kysymys kuitenkin heräsi - miksi Frankensteinin hirviö on tässä pelissä sininen? Tähän emme varmaan koskaan saa vastausta.

Pelissä ei sen kummempaa hyökkäystä ole kuin voimalyönti, mutta sen avulla sai viholliset ihan mukavasti nuijittua läjään. Muutenkin tämä on mukavan yksinkertainen; kentissä vastaan tuli ainoastaan energiapulloja jotka täyttivät energiaa yhden palkin verran.

Todella helposta pelistä on kysymys ja yhden continuen jouduin käyttämään koko pelin aikana vaikka ihan ensimmäistä kertaa tätä pelasin. Lisäreitä tulee ihan mukavan tasaista tahtia ja kuoleman jälkeen sai jatkaa vielä täysin samasta kohdasta mihin menehtyi.

Kentissä saa itse valita reittinsä sillä monet niistä ovat jaettu useampaan kerrokseen miniatyyrisen pelihahmon vuoksi. Ensimmäisen kentän aikana vastassa oli umpikuja josta en päässyt eteenpäin. Takaisinpäin ei myöskään enää päässyt sillä ruutu ei scrollaa Mario Bros. pelin tyyliin.

Hetken siinä ihmeteltyäni keksin, että pelihahmolla voi hypätä tuplahypyn. Hieman ihmettelinkin aikaisemmin vastaan tulleita kohtia joissa näytti, että selkeästi voisi jotenkin kiivetä ylöspäin jotta pääsee uusiin paikkoihin.

Tuplahypyn ajoittaminen on hieman jännästi tehty, sillä toinen hyppy pitää tehdä lähes samantien, sillä liian myöhään painaminen ei enää rekisteröi toista hyppyä. Tähän onneksi tottui todella nopeasti ja munauksia tapahtui todella harvoin.

Kenttiin on saatu paljon vaihtelua, mikä on aina hyvä juttu! Seikkaillaan keittiössä, rakennustyömaalla ja loppupuolella Monster Mountainin uumenissa. Vihollisia ilmestyy ruudulle ihan hyvää tahtia ja välillä joutui hieman kikkailemaan jotta kohdasta pääsi ohi ilman sen suurempia energianmenetyksiä.

Kenttä viisi, Oriental Illusion meinasi hieman päästä niskan päälle todella ärsyttävien leijonannäköisten hirviöiden vuoksi. Nämä möröt ovat nopeita liikkumaan ja ne tarvitsivat useamman lyönnin tuhoutuakseen. Tein sellaisen ratkaisun, että hypin vain tylysti yli ja otin iskut vastaan mitä sattui tulemaan.

Muutama elämä kentän tuoksinnassa kului, mutta onneksi niitä oli varastossa mukavasti. Muuten ei sen suurempia ongelmia ollut vihollisten kanssa vaikka osa ottikin useamman iskun jotta ne sai tuhottua.

Jokaisen kentän lopussa odotti perinteiseen tyyliin pomotaistelu. Pomot ovat mukavan erilaisia, mutta eivät kovin haastavia. Kolmannen kentän pomo, Kraken on kyllä yksi hidastempoisimmista pomoista aikoihin. Taistelu on kun odottelesi maalin kuivumista.

Kraken kipuaa hiljalleen maan pinnalle ja heiluttelee lonkeroitaan. Lonkeroiden heiluttelun aikana ei kannata mennä pomoon hyökkäämään, sillä tässä ottaa muuten pakosti vahinkoa. Kun lonkero häipyy maan uumeniin, saa hyvällä tuurilla useamman kuin yhden iskun tehtyä vahinkoa. 

Ensimmäisellä kerralla kun energiani olivat aika vähissä enkä halunnut kuolla pelasin taistelua todella varovasti ja sain lähinnä yhden iskun perille per kierros. Tämä tuntui kestävän ikuisuuden ja välillä mitenkin, että pitääkö taistelussa tehdä jotain muutakin kun ei vaan Kraken kuole millään :D

Viimeinen kenttä on perinteinen boss rush jossa vastaan tulee kaikki aikaisemmat pahikset. Sinällään huvittavaa, että näinkin lyhyeen peliin on laitettu boss rush mukaan, sillä ei kovin montaa hetkeä sitten murjonut samoja pomoja naamaan :D

Boss rushin jälkeen vastaan tulee tuo paha Warlock joka ei myöskään loistanut vaikeusasteellaan. Warlock ampuu salamoita joita oli todella helppo väistellä. Taisin kerran osua yhteen salamaan, muuten sain ne väistettyä hienosti.

Kun Warlock on nuijittu, ruutuun pamahtaa onnitteluteksti ja tuntui, että peli on ohi. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan vielä yksi kenttä on jäljellä. Näitä "hihih, huijasimpas, että on viimeinen kenttä kyseessä" -läppiä on näemmä yllättävän paljon NESillä :D

Viimeistä kenttää ei oikein voi edes kentäksi sanoa, sillä se on vain taistelu Warlockia vastaan. Nyt äijä on samassa televisioruudussa mikä mainittiin pelin juonessa. Tämä pomo ei ole sen vaikeampi kuin edellinen kohtaaminen Warlockin kanssa - ehkä jopa piirun verran helpompi.

Ukko ampuu silmistään säteitä ja summonaa muutamia vihollisia häiritsemään taistelua. Warlock piti pitkiä taukoja ampumisensa välissä jolloin sai tehtyä useita ilmaisia iskuja. Hetken pieksämisen jälkeen, Warlock tuhoutuu lopullisesti.

Hauska peli, nautin todella tämän pelaamisesta. Tykkään kun löytyy näitä itselle tuntemattomia helmiä pelaamattomien pelien läjästä ja pääsee oikein kunnolla nautiskelemaan hyvästä tasohyppelystä!

Vahva suositus tälle jos ei ole ennen pelannut. Ei ainakaan vaikeusasteesta tai pelin pituudesta pitäisi jäädä kiinni :)

Kid Niki: Radical Ninja

Games Beaten: 447:709

Genre: Platform

Goal: Defeat Stone Wizard (Stage 8)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 5/10

Kid Niki on todella MAHTAVA! Tämä radikaali ja paha punkkari-jäbä on matkalla pelastamaan hänen piikkitukkaisen tyttöystävänsä, prinsessa Margon pahan Stone Wizardin kynsistä.

Erittäin terävän miekkansa ansioista tämä pienikokoinen kaheli silpoo vastustajansa pieniksi paloiksi!

Peli vuodelta 1987, missä ninjaillaan menemään kahdeksan kentän verran. Peli on varustettu loputtomilla continueilla ja vanhan pelin tyyliin jälleen kerran sai varoa Game Overin sattuessa, että ei vahingossa aloita peliä alusta osoittimen ollessa "Player 1" -valinnan kohdalla alkuruudussa.

Kahdella lisärillä varustettuna lähdetään kenttiä tutkimaan. Yleensä yksi jatkopaikka kentän varrelta löytyy joka tarkoitti melko pitkän pätkän verran selviytymistä kuolematta. Pomostakaan ei saanut suoraan jatkaa vaan kuoleman korjatessa sama tuttu jatkopaikka kutsui.

Mitään herkullisia lisäaseita ei Kid Nikillä ole käytössään vaan hänen pitää pärjätä samuraimiekkansa turvin. Tai ainakaan en itse löytänyt mitään muuta kättä pidempää. Tämäpä ei sinällään haitannut, sillä miekka on oiva kapistus! Kid Niki pyörittää miekkaansa vimmatusti ja kaikki tähän osuvat pahikset kuolevat.

Vaikka miekka onkin ainut ase mitä tässä voi käyttää, muutamia etenemistä helpottavia esineitä löysin seikkailun lomassa ensimmäisistä kentistä. Ehkäpä myöhemmistäkin olisi voinut jotain löytää, mutta ne oli todennäköisesti hyvin piilotettu.

Kentän aikana ilmaan saattoi ilmestyä kultainen tai hopeinen kello. Kyseisen kapistuksen keräämällä sai hetkellisen helpotuksen kenttään. Kultainen kello tuhoaa kaikki viholliset ruudulta ja hopeinen kello antaa Kid Nikin ympärille suojan joka tuhoaa kaiken edestään.

Kentät eivät mitään järisyttävän pitkiä olleet, mutta haastetta niistä löytyi, etenkin loppupäästä. Välillä vihollisia tuli sellaista tahtia, että ei kerinnyt kaikkea tuhoamaan. 

Myös viholliset käyttäytyivät välillä hieman arvaamattomasti muuttaen esimerkiksi kävelysuuntaansa täysin yllättäen. Tässä pelissä kun kuolee yhdestä iskusta, sai tämä aikaan kuumottavia tilanteita. 

Kauniiksihan tätä peliä ei voi kehaista, mutta annetaan se anteeksi pelin iän vuoksi. Todella kammottavan näköinen kenttä on viides jonka ulkoasuun ei oltu panostettu piirun vertaa. Kentässä vastaan tuli alueita jonka grafiikat olivat sen näköiset, että ihan kuin homma olisi jäänyt kesken.

Jotenkin huvittavan näköistä, että tämän graafisen mössön seasta löytyy ihan pätevästi piirretty Buddha -patsas :D

Pomot ovat yllättävänkin erilaisia ollakseen osana näin vanhaa peliä. Viidennen kentän pomo, Hullu Munkki huutelee kaikenmaailman solvauksia ja ukolle on saatu ihan äänetkin kuuluviin. Melko harvinaista jopa uudemmissa NES -peleissä!

Kuudennen kentän pomo, Samurai Vartija ei vaikeudellaan loistanut, mutta oli todella hankala keksiä miten siihen saisi tehtyä vahinkoa. Ukko käveli hitaasti kohti ja ainoastaan silloin teki todella laiskan helposti väistettävän iskun kun seisoi hetken Samurain vieressä. Aika pitkään useiden lisäreiden ajan yritin vahinkoa tehdä kunnes viimein keksin miten homma hoituu.

Samurailla on todella pieni hitbox päässään ja siihen osuu vain kun ukko pitää keihästään matalalla. Keihään saa alas seisomalla hetken Samurain vieressä jonka seurauksena pään hitbox tulee esiin. Ihan mikä tahansa kohta ei tietenkään kelvannut, vaan osuma täytyi tehdä samalla kun Kid Niki putosi hypyn jälkeen alaspäin. Hieman liian hankalaksi oli tämä tehty :D

Pomotaisteluissa on jännä mekaniikka käytössä eli kun pomoa lyö, Kid Nikin samuraimiekka lentää kädestä ruudun reunaan. Se täytyy käydä itse poimimassa jotta taistelua voi jatkaa. Tämä aiheutti välillä pieniä vaaratilanteita varsinkin Hullun Munkin kanssa.

Peli on sarjassamme "pakko pelata yhdessä päivässä läpi" -pelejä. Millään ei olisi huvittanut aloittaa alusta kun matkan varrella oli vielä muutamia todella ärsyttäviä kohtia. Tiesin ennen pelaamiseni aloittamista vain kenttien lukumäärän. Tästä toki pystyi hieman päättelemään, kuinka pitkästä pelistä on kyse.

Mukavastihan tämä muutamaan tuntiin meni läpi vaikka joitain kenttiä saikin sahata useampaan otteeseen. Jokaisen kentän alussa mainitaan ketä pahista vastaan missäkin joutuu taistelemaan ja seitsemännen kentän kohdalla komeili viimeisen pomon, Stone Wizardin nimi.

Aluksi mietin, että olisikohan TMR:llä tullut kirjoitusvirhe kenttien määrän suhteen. Ohjekirjasta katsoin, niin seitsemännen kentän kohdalla oli kuin olikin tämä viimeinen pomo ja kuvatekstissä luki prinsessa Margon pelastamisesta.

Kun pääsin pomohuoneeseen, siellähän se ohjekirjan kuvan mukainen Stone Wizard möllötti ja piti prinsessaa vankinaan. Stone Wizard oli helppo kuin mikä, pääsin sen ensimmäisellä yrityksellä läpi. Velho ampui suustaan liekkejä, mutta kun rytmitti pomon lyömisestä johtuneen samuraimiekan takaisin hakemisen tarpeeksi hyvin, kerkesi juoksemaan pomon luokse ennen kuin se kerkesi tekemään mitään :D 

Onneksi en mennyt osumaan ensimmäisiin lieskoihin, muuten olisi saattanut mennä täysin eritavalla tämä taistelu. Joka tapauksessa, prinsessa on pelastettu, hurraa!

Kuinkas sitten kävikään... Karttanäkymä pamahti esiin jonka jälkeen ruudulla komeili kenttä kahdeksan ja jälleen kerran Stone Wizard vastassa. Peli ei suinkaan ollut siinä vaan tämä velho onnistui luikkimaan pakoon ensimmäisen kohtaamisen jälkeen.

Kenttänä tämä on hyvin omituinen. Vain muutama normaali vihollinen ja Stone Wizardin kanssa täytyi otella peräti neljä kertaa eri kohdissa kenttää. Tai no, en tiedä voiko vihollisia normaaleiksi sanoa kun ne ovat alastomia lakanalla lentäviä isoja vauvoja. Kentässä ei jatkopaikkaa ole helpottamassa ja jos kuoli, niin tylysti vaan kentän alkuun.

Aluksi Stone Wizard tuntui todella hankalalta vastukselta. Velho sylki suustaan samoja liekkejä joita täytyi väistellä kuin aikaisemmassakin kohtaamisessa. Kaksi osumaa per osio riitti tämän velhon kukistamiseen. Aluksi yritin hyppiä liekkien yli velhon viereen, mutta tämä taktiikka täytyi kuopata jo melko nopeasti.

Huomattavasti helpompi taktiikka oli kävellä liekin viereen ja odottaa, että se hiipuu pois ja tämän jälkeen kävellä eteenpäin. Liekit ilmestyivät aina samoille paikoille, joten random roiskeista ei tarvinnut välittää. Aikaisemman kentän kohtaamisesta ei paljoa apua tässä ollut, kun kerran kohdatut liekit menivät täysin ohi taistelun tyylin vuoksi :D

Pari ensimmäistä taistelua Stone Wizardin kanssa ovat melko samanlaisia, mutta myöhemmissä on pieniä muutoksia kuten lentävä vihollinen ja alapuolelta ylöspäin leijailevat kuplat.

Ihan viimeisessä vaiheessa velho alkoi teleporttailemaan ärsyttävästi ja en meinannut saada millään kuolettavaa iskua tehtyä. Viimein jonkin ihme manipulaation avulla sain tehtyä viimeisen osuman - enkä oikein tiedä miten siinä onnistuin.

Ihan jees ninjailua. Pelin iän huomaa kyllä selkeästi, mutta yllättävän monipuolinen tämä on. Kentistä olisi voinut löytää jotain piilotettuja aarteita ja vaihtoehtoisia reittejä, mutta en onnistunut löytämään yhtikäs mitään.

Välillä hengissä pysyminen oli työn ja tuskan takana ja ei tullut mieleenikään jäädä hidastelemaan jonkin aarteen perässä mistä olisi todennäköisesti saanut vain pisteitä.

Wrecking Crew

Games Beaten: 446/709

Genre: Action

Goal: Complete 100 Phases

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 6/10

Mario on heittänyt tasohyppelyn hetkeksi aikaa sivuun ja alkanut tuhoamaan asioita moukarinsa avustuksella. Tätä peliä en ollut aikaisemmin testannut, mutta tiesin kyllä millaisesta pelistä on kysymys.

Ideana lyhykäisyydessään on tuhota ruudulla näkyvät ovet, seinät, kiviseinät ja jopa tikkaat. Pelissä on huimat sata tasoa, mutta onneksi niitä ei tarvise yhteen pötköön pelata kaikkia. Samanlainen systeemi kuin Ice Climberissä, että Game Overin jälkeen voi jatkaa siitä mihin on jäänyt ja jos peliä haluaa jatkaa seuraavalla pelikerralla, pystyy valitsemaan tason mihin jäi.

Tässä on omaan makuuni aavistuksen liikaa tasoja, hyvin olisi puolet vähemmän riittänyt. Loppua kohden meno alkoi puuduttamaan todella pahasti ja kun tämä on periaatteessa ihan samaa alusta loppuun, olisi osan tasoista voinut hyvin pudottaa pois.

Tasoissa täytyy ilman kuolemaa saada kaikki rikottavat asiat hajalle. Jotkin asiat tuhoutuvat yhdestä moukarin iskusta, mutta joitain sai paukuttaa useampaan kertaan. Pelissä ei voi lainkaan hypätä joka tuntuu omituiselle ratkaisulle Mario -peliin.

Vihollisista kuoli yhdestä osumasta ja taso täytyi aloittaa alusta jos näin pääsi käymään. Vaikka tässä viisi elämää onkin, niillä ei tee yhtään mitään. Tason pystyi nopeasti aloittamaan alusta painamalla selectiä ja tämän seurauksena kaikki lisärit tulivat takaisin.

Pelissä on todella hämärä vaikeusaste, sillä jo heti alkupuolella vastaan tuli haastavia tasoja ja sitten muutama seuraava saattoi olla todella helppoja jotka selvitti yhdellä yrityksellä. Onkohan tässä ajateltu, että vaikean jälkeen saisi vähän huilata helppojen tasojen parissa.

Tuhottavien asioiden lisäksi tasoista löytyy pommeja joilla voi pistää mäsäksi useamman asian kerrallaan. Tuhottavat kohteet piti kuitenkin olla vierekkäin jotta ketjureaktio syntyisi. Kuitenkin jos jokin kiviseinä ottaa enemmän kuin yhden osuman tuhoutuakseen, osuma pommista lasketaan vain yhdeksi moukariniskuksi. Pommin kanssa täytyi olla tarkkana, sillä ketjureaktion vuoksi asioita saattoi tuhoutua liikaa jolloin ei päässytkään enää kiipeämään ylemmille tasoille.

Pommien räjähdyksen voimasta viholliset putosivat alimmalle tasolle. Ajoituksen täytyi kuitenkin olla todella tarkka ja vihollisen täytyi seisoa lähes pommin päällä. Vihollisia tässä ei voi tappaa ja ainut hyöty niiden räjäyttämisestä on saada ne hetkeksi pois edestä. Hommassa on kuitenkin pieni miinus, sillä niiden kävelynopeus kasvaa pudotuksen myötä. Täytyi siis tarkkaan harkita halusiko vihollisen pudottaa vai ei. Marion pystyy myös pudottamaan alimmalle tasolle pommin avulla ja tätä täytyi joissain tasoissa käyttää hyödyksi.

Tasoista saattoi löytyä myös avattava ovi, mitä aluksi luulin turvapaikaksi. Oven avulla kuitenkin siirretään vihollisia tason "taakse" jolloin ne eivät voi vahingoittaa Marioa. Ovi pysyy avonaisena joitain sekunteja ja avaaminen täytyikin ajoittaa hyvin, että viholliset eivät tulleet takaisin tason etupuolelle härväämään.

Tynnyrit pääosin ovat kulkuesteenä, mutta välillä niitä pystyi pudottelemaan vihollisten päälle jos ne sattuivat olemaan tuhottavan jalustan päällä. Tynnyreiden kanssa täytyi kuitenkin olla varovainen, sillä Mariokin pystyi jäämään jumiin moisen sisään. Tämä tarkoitti tason uudelleen aloittamista, sillä sieltä ei päässyt millään pois.

Vihollisia löytyy useampaa sorttia ja ne käyttäytyvät hyvin eritavalla jokainen. Gotchawrench ja Gotchawrench Jr. seuraavat Marioa ja niitä täytyi manipuloida jotta ne sai pois kintereiltä. Gotchawrench Jr. kävelee hitaasti ja Gotchawrench hieman nopeammin. Jos näitä molempia sattui olemaan samassa tasossa mukana, aiheutti se välillä kiperiä tilanteita kun väistely hankaloitui eri nopeuksien vuoksi.

Eggplant Manit kävelivät päättömästi eteenpäin ja ne aina nousivat tai laskeutuivat alaspäin kun tikkaat ilmestyivät niiden eteen. Tämä oli aluksi hieman kinkkistä sisäistää, mutta kun homman jujun tajusi, osasi pysyä poissa heidän tieltään.

Yksi ärsyttävimmistä vihollisista on Spike ja hänellä on käytössään samanlainen moukari kuin Mariolla. Spike ei voinut tappaa Marioa, mutta ukkeli trollaili menemään ja rikkoi kaikkea tieltään. Spike ei onneksi sattumanvaraisesti rikkonut mitään, vaan se vain yritti hajottaa sitä asiaa mikä sattui olemaan Marion kohdalla. Spikeä täytyi manipuloida jotta se ei esimerkiksi rikkonut tärkeitä tikkaita liian aikaisin.

Spike myös monesti onnistui pudottamaan tynnyrin Marion niskaan. Spike esiintyy myös kenttien välissä olevassa minipelissä jossa täytyi löytää piilotettu kolikko esteiden takaa. Minipelistä sai vain pisteitä joten hieman kieli poskella tätä tulikin pelattua. Muutaman kerran onnistuin saamaan kolikon heti ensimmäisen esteen takaa ja siitä sai mojovat extrapisteet!

Ärsyttävimmän vihollisen titteliä hallussaan pitää klassisesta Mario Bros. -pelistä tuttu tulipallo. Tulipallo ilmestyy satunnaisesti jompaan kumpaan ruudun reunaan ja sille kohdalle, missä Mario on menossa lentäen ruudun halki aaltomaisena liikkeenä. Tulipallo pilasi monia hyviä yrityksiä, sillä välillä se ilmestyi niin väärään aikaan kun olla ja voi.

Tulipallon alta pystyi menemään aaltomaisen liikkeensä vuoksi, mutta tämä vaati todella hyvää ajoitusta ja tuuria. Erittäin ärsyttävää oli, kun tuhosi viimeisiä asioita sellaisessa paikassa mistä ei enää päässyt pois ja tulipallo ilmestyi ruutuun...

Viimeiset 30 tasoa alkoi olla jo melkoisen puuduttavaa menoa. Hieman liian pikkutarkkoja asioita täytyi tehdä ja luottaa tuuriin, että tulipallo ei ilmestynyt väärälle puolelle. Ehdottomasti pelin hankalin taso on 95, jota yritin useamman tunnin ajan. Viimein täytyi luovuttaa ja katsoa ratkaisu netistä.

Taso on siitä erikoinen, että siinä juostaan alaspäin ja takaisin ylös ei pääse millään. Gotchawrench ja Eggplant Man jahtaavat Marioa armottomasti. Karkuun juostessa samalla täytyy tuhota kaikki vastaan tulevat asiat. Hieman alemmalla tasolla on kuitenkin kiviseiniä, jotka eivät tuhoudu yhdestä iskusta ja tässä kohtaa taso meni kinkkiseksi.

Yhdet tuhottavat tikkaat ovat näiden kestävämpien kiviseinien alapuolella ja ideana on kikkailla niin, että pudottautumalla alas sekä kiipeämällä ylös saisi kestävämmät esteet tuhottua. Samalla tässä täytyi manipuloida vihollisia, jotta ne eivät kävelisi päin Marioa. Kuitenkaan tätä vihollisten manipulointia ei voi kovin monta kertaa tehdä, sillä niiden syklit menevät lopulta niin, että ei voi pelastautua.

Yritin vaikka mitä kikkailuja, mutta mikään ei onnistunut. Jostain ihanasta syystä tässä tasossa tulipallo tulee aina samalta puolelta ruutua ja tietysti niin ärsyttävällä ajoituksella, että sitä ei kerkeä väistämään oikealla hetkellä. Youtubesta löytyvissä videoissa pelaajat käyttävät erikoista kultaista moukaria tämän tason selvittämiseen. Moukarin saa monta tasoa aikaisemmin ns. bonusesineenä ja tämä moukari tuhoaa jokaisen esteen yhdellä iskulla. 

Ilmeisesti tämän moukarin menetti jos meni kuolemaan ja sen avustuksella olisi pitänyt todella monta tasoa pelata putkeen jotta saavutti tason 95. TMR on ainut kuka meni tason ilman tätä kultaista moukaria ja sen läpäisystä sainkin hyviä vinkkejä miten taso oikein suoritetaan.

Tässä joutui tekemään niin millintarkkaa työtä ilman minkäänlaisia virheitä jotta taso menisi läpi. Yksi useamman iskun kestävä kiviseinä täytyi tuhota hieman sivusta samalla kun Eggplant Man kiipeää tikapuita alaspäin - tämä temppu tuntui joltain speedrun -kikalta :D

Jos kaikki sai rullaamaan oikein, kerkesi juuri ja juuri alemmalle tasolle kun tulipallo ilmestyy. Oikeanlaisella ajoituksella pystyi väistämään tulipallon alittamalla sen ja sen jälkeen taso olikin käytännössä läpi. Aivan uskomatonta pelisuunnittelua - ei tälläistä millintarkkaa kikkailua ollut missään muussa tasossa. Tasot tämän jälkeen olivat ihan normaaleja tasoja jotka pääsi samalla tavalla läpi kuin kaikki muutkin.

Onkohan tässä tarkoitettu, että täytyisi pakosti päästä kultaisen moukarin avustuksella taso läpi vai miksi tämä on tehty näin paskasti? Tuskin tätä kovin moni kersa on onnistunut läpäisemään kun joutui käyttämään todella erikoisia "sääntöjä rikkovia" juttuja.

Viimeinen taso oli ihan mainio! Siitä löytyi paljon tuhottavaa ja vihollisina pelkkiä Eggplant Maneja, mutta kun tarkkaan opetteli niiden liikkeet, taso meni aina samalla kaavalla läpi. Viimeisen tason jälkeen tuli vielä minipeli ikään kuin kiitoksena jonka jälkeen peli looppasi takaisin ensimmäiseen tasoon.

Pienoinen pettymys tämä peli oli liiallisen pituutensa ja muutamien ärsyttävien kikkalujen vuoksi. Tämän toki osittain ymmärtää kun peli on näitä alkupään tuotoksia.

Onneksi tässä on kenttävalinta, sillä putkeen 100 tason pelaaminen olisi ollut ihan liikaa. 

Pro Sport Hockey

Games Beaten: 445/709

Genre: Sports

Goal: Win Super Cup

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 6/10 

Nappaa mailasi ja valmistaudu menemään kaukaloon...on aika kohdata ammattilaiset Pro Sport Hockeyssä. Kansainvälisen jääkiekkoliigan pelaajien yhdistyksen hyväksymä Pro Sport Hockey sisältää 24 ammattilaisten joukkuetta.

Valitse joukkueesi ja hyppää kaukaloon testataksesi taitosi sitä vastaan, mitä peli voi parhaimmillaan tarjota.

Pro Sport Hockey tarjoaa tiukkaa toimintaa millaista et edes odottanut ensimmäisestä kohtaamisesta aina finaaliin asti. Jännitys kasvaa kun jokainen joukkue taistelee maaleista. Yritä pitää kiekko jäässä tiukan hyökkäyksen aikana.

Laukaise kiekko kaukaloa vasten ja nappaa se haltuusi kimmokkeen seurauksena jonka jälkeen ammut sen maalivahdin ohitse...verkkoon tehden komean maalin!

Yritä kaikkesi jotta saisit kiekon takaisin haltuusi vastahyökkäyksen sattuessa käyttäen jopa kovempia otteita. Mutta ole varovainen, sillä saatat joutua rangaistusaitioon ja vastustajasi pääsee pelaamaan ylivoimalla.

Pelaa tietokonetta vastaan näytösottelussa tai haasta kaverisi ja katso kuka tekee ensimmäisen hattutempun! Mukana on myös harjoittelu osio jossa voit treenata rangaistuslaukaustaitojasi.

Kun olet valmis etenemään isoihin liigoihin, osallistu Super Cupiin kilpailemaan mestaruudesta. Mukana on 24 joukkuetta, mutta yksi on vain kyllin hyvä tullakseen parhaaksi.

Pystytkö sinä siihen? Olet aina halunnut pelata mestareiden kanssa joten anna mennä...Pro Sport Hockeyssä!

Nyt on kaikki NESille julkaistut jääkiekkopelit pelattu ja viimeiseksi jäi uusin vuonna 1993 julkaistu Pro Sport Hockey. Empä tiennyt tälläisen pelin olemassa olosta mitään.

Näin ei niin suurena lätkäfanina täytyy sanoa, että pidin tästä pelistä ehkä eniten. Ice Hockey ja Blades of Steel ovat ne klassisimmat lätkäpelit, mutta tämä pääsi tasoihin tai hieman korkeammalle kuin Blades of Steel.

Läpäisyyn vaadittiin Super Cupin läpäisy ja se tarkoitti kahdeksan ottelun voittamista. Neljä ottelua pelataan alkulohkoissa ja neljä sitten pudotuspelitaktiikalla. Tässä ei sinällään ollut mitään vaaraa pudota pois salasanasysteemin vuoksi.

Jos ottelu meni penkin alle, salasanan avulla pääsi takaisin siihen missä oli menossa. Pakko oli turvautua useaan otteeseen salasanan apuun, sillä en ole mikään mestari lätkäpelaaja.

Heti alussa kävin asetukset kurkkimassa ja sieltä sai mukavasti säädettyä eri juttuja. Rangaistukset sai napsittua yksitellen pois jos niin halusi. Myös erän pituutta ja niiden määrää pystyi säätämään.

Tasoni huomioiden otin erän pituudeksi kaksi minuuttia ja pudotin erien määrän kolmesta yhteen. Rangaistuksiin en mennyt koskemaan, sillä se olisi ollut jo liian nysvää toimintaa.

Tämä ratkaisuni oli erittäin toimiva, sillä tämä peli ei ollut mikään ihan helppo. Varmaan jos lätkäpelejä olisi ollut hangannut pienen ikänsä, ei tässä olisi ollut suurtakaan ongelmaa, mutta itselle ihan sopiva näin.

Välillä tuo yksi erä ja kaksi minuuttiakin meinasi olla liikaa :D

Peli näyttää ihan hyvälle, mutta miinuksia tämä saa musiikkien puutteesta matsien aikana. Toki jos tarkoituksena on simuloida oikeaa lätkäpeliä, niin näinhän se kuuluisikin mennä. Mutta minusta olisi ollut mukava kuunnella jotain hyvää biisiä ottelun ajan.

Ottelut ovat todella nopeatempoisia ja välillä täytyi pitää taukoja jotta D-pad -peukalo sai hieman taukoa :D Jatkuvasti täytyi tehdä nopeita liikkeitä ja se teki gutaa peukalolle.

Joukkueeksi valikoitui Pittsburgh, sillä tällä joukkueella on kovimmat statsit. En tiedä miten se vaikutti peliin, sillä ainakin oma maalivahti tuppasi imemään kiekkoja hyvällä prosentilla. Asetuksista pystyi valitsemaan ohjasiko maalivahtia itse vai antoiko tietokoneen hoitaa homma ja valitsin jälkimmäisen.

Välillä maalin edustalla oli sellainen härdelli, että en olisi saanut torjuttua mitään itse joten automaattinen maalivahti oli oikein mainio valinta!

Tein yleensä niin, että jos vastustaja pääsi liikaa dominoimaan ja tekemään monia maaleja, painoin kylmästi resettiä. Vain harvoissa tilanteissa onnistuin tasoittamaan pelin. Jos alkulohkon ottelu päättyi tasapeliin, painoin tässäkin tapauksessa resettiä. 

En halunnut ottaa mitään riskejä läpäisyn suhteen. Varmaan pudotuspeleihin olisi tullut todella kiperiä vastustajia jos ei olisi jokaista peliä voittanut.

Resetin painamisen jälkeen ei tarvitse edes tarvitse nähdä vaivaa salasanan kirjoittamiseen, sillä peli muistaa salasanan valmiiksi. Toki jos kokonaan olisi pelin sammuttanut, tässä tapauksessa salasana olisi pitänyt näpytellä.

Tämä meni yhdessä illassa läpi joten sitä ei tarvinnut tehdä. Tälläisessä turnaus -tyylisessä pelissä salasana on aina vähän tietynlainen pelisuunnittelun kukkanen. Varmaan kaikki käytti tätä hyväkseen jos mestaruus alkoi karata kauas ulottumattomiin :D

Tätä ei olisi voinut edes paristotallennuksella estää, sillä todennäköisesti tallennus olisi tapahtunut vasta ottelun jälkeen. En todellakaan valita asiasta, tämä oli omalle kohdalleni erittäin edukas juttu!

Kun pudotuspeleihin pääsin, alkoivat vastustajat hankaloitumaan merkittävästi. Maaleja oli todella vaikea tehdä ja tietokoneen joukkueet hallitsivat peliä selkeästi. Sitkeällä yrittämisellä kuitenkin sain ottelut hoidettua.

Finaalissa vastaani tuli New Jersey ja kyllähän tämän joukkueen kanssa sai tovin taistella jotta mestaruus ratkesi hyväkseni. Huimalla yhdellä maalilla voitin pelin ja sai todella taistella, että New Jersey ei saanut maalia tehtyä.

Monia paikkoja heillä oli, mutta onnistuin jollain ihmeen kaupalla pitämään kiekon pois maalista. Välillä tuntui, että vastustajan pelaajat saivat jäähyjä paljon huonommalla prosentilla kuin oman joukkueeni pelaajat.

Kun peliaikaa on vain se kaksi minuuttia, ei ukot onneksi kovin pitkään kerenneet homehtumaan jäähypenkillä.

Tämä oli ihan mainiota huvia, joskin hieman liian vaikea itselleni. Jos tämä on jäänyt testaamatta ja lätkäpelit on lähellä sydäntä, suosittelen vahvasti! 

Kaksinpelinä todennäköisesti erittäin mukavaa ajanvietettä!