Kickle Cubicle

Games Beaten: 301/709

Genre: Puzzle

Goal: Defeat Wizard King in Toy Land (Land 4)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 3/10

"Auta minua Kickle" kuului hentoisella äänellä. Auta minua! Heti tämän jälkeen Kickle heräsi ja juoksi katsomaan ulos ikkunasta.

Asukkaat olivat poissa ja Fantasy Kingdom oli peittynyt paksuun jääkerrokseen.

Paha Velhokuningas oli muuttanut kaikki neljä Fantasy Kingdomin aluetta jääksi ja piilottanut alueiden palatsit.

Velho oli kaapannut asukkaat ja lukinnut heidät unipusseihin missä he nukkuivat ilman, että olisivat nähneet unia.

Ainoastaan Kickle selvisi tästä koettelemuksesta ja jäi yksin jäiseen kuningaskuntaan.

Kickle alkoi miettimään unessa kuulemaansa ääntä ja se kuulosti kovin tutulle...hän oli kuullut sen jossain ennenkin.

Sitten hänelle välähti, ääni kuului prinsessa Miralle! Prinsessan täytyi olla jossain kylmän armoilla.

Kickle tajusi, että Fantasy Kingdomin kohtalo riippui hänestä ja hänen erikoisesta voimastaan jäädyttää asioita hengitysilmansa avulla.

Kickle alkoi oitis hyödyntämään kykyään ja ryhtyi jäädyttämään Velhokuninkaan alamaisia jotta pääsisi itse Velhokuninkaan kimppuun pelastaakseen Fantasy Kingdomin.

Jälleen pientä aivopähkinää. Entuudestan täysin tuntematon peli mikä ei ole kovinkaan ihme, sillä tästä pelistä jäi pohjoismaiden julkaisu välistä.

Pelissä riittää pähkäiltävää seitsemänkymmenen puzzlen verran. Näistä kuitenkin vain neljäkymmentä on itse tarinaa ja loput kolmekymmentä Special -puzzleja mitkä ovat vapaaehtoisia.

Olin aluksi siinä uskossa, että kaikki nämä seitsemänkymmentä kuuluvat tarinaan ja pelin loppu tulikin hieman yllättäen :D

Nämä neljäkymmentä puzzlea on jaettu neljään eri Fantasy Kingdomin alueeseen; Garden Land, Fruit Land, Cake Land ja Toy Land.

Vaikeusaste nousee suhteellisen tasaisesti, mutta olihan nämä tarina -osion puzzlet naurettavan helppoja. Ei ollut mitään Lolo tai Fire 'n Ice tasoista kikkailua.

Pelissä on yksi todella ärsyttävä asia mikä tulee puzzlepeleihin - nimittäin aikaraja. Alkukentissä tämän kanssa ei juurikaan ole ongelmaa, mutta loppupään Special -kentissä oli.

Todella rasittavaa olla lähellä puzzlen ratkaisua ja sitten aika loppuu :(

Pelissä on siis ideana jäädyttää vihollisia ja työntämällä niiden jäässä olevia ruhoja veteen jolloin ne luovat uusia käveltäviä tasoja. Puzzle ratkaistaan keräämällä kaikki ruudulla näkyvät asukkaita sisältävät unipussit.

Jäätynyttä vihollista kun työnsi, se liukui automaattisesti niin pitkälle kun vastassa oli jokin este. Poikkeuksena muut viholliset, ne jyräytyivät alle jääpalikan liukuessa niiden päältä.

Muutamia poikkeuksia oli milloin jäätyneen vihollisen pystyi pysäyttämään kesken liukumisen. Läheskään kaikkia vihollisia ei voinut muuttaa työnnettäviksi palikoiksi, vaan ne vain pystyi jäädyttämään vain hetkeksi.

Eihän puzzlepelit ole mitään ilman kaikenlaisia härpäkkeitä ja niitä tästäkin pelistä löytyi yllin kyllin.

Näitä löytyi seuraavia:

Kiviseinä: nimensä mukaisesti vain kiviseinä. Perus este mitä vasten pystyi jääpalikoita työntämään.

Lammikko: Kickle tai viholliset eivät pystyneet kävelemään lammikoiden yli, mutta jääpalikoita niiden kautta pystyi työntämään.

Liukas jää: Hieman hassusti ohjekirjassa nimetty, sillä alusta näytti jollekin ihan muulle kuin liukkaalle alustalle. Jääpala kuitenkin liukui tässä yhtä hyvin kun normi jääalustalla. Muut viholliset pystyivät kävelemään näillä alustoilla ongelmitta, mutta jääpaloiksi muutettavat viholliset eivät pystyneet näille astumaan.

Hajottaja: Jos jääkuutio osui tähän piikin näköiseen esteeseen, se hajoaa kappaleiksi kappaleiksi.

Jousi: Jääpalikka pongahtaa jousesta vastakkaiseen suuntaan. Jos kaksi jousta sattui olemaan vastakkain esimerkiksi huoneen reunoilla, jäi jääpalikka pongahtelemaan niiden välille.

Voimakivi: Jäädytti kaikki viholliset kerralla. Näitä löytyi välillä puzzleista ja ne olivat kertakäyttöisiä.

Vasara: Ehdottomasti pelin nihkein asia. Kun jääpalikan iski vasaraa vasten, vasara pyörähti 270 astetta ja iski palikan sitten liikkeelle. Vasaran suuntaa pystyi itse kääntämään Kicklen jäähengityksen avulla. 

Tätä oli aluksi todella hankala lukea. Vielä hankalammaksi homma meni, kun joutui tekemään monen vasaran comboja, ei välillä meinannut pääkoppa riittää miettimään mihin asentoihin vasarat pitäisi kääntää.

Peli sisälsi runsaasti erilaisia vihollisia. Hyvänä puolena vihollisten käyttäytyminen oli erilaista toisiinsa nähden ja niitä ei aina pystynyt vain suoraan mennä jäädyttämään vaan täytyi keksiä jokin toinen keino.

Todella ärsyttävänä asiana oli, että vihollisten jäätymisestä herääminen tapahtui ihan liian nopeasti. Välillä sai kokoajan tykitellä vihollista takaisin jäähän kun yritti selvittää jotain puzzlea.

Viholliset myös re-spawnasivat todella nopeasti takaisin kuoleman jälkeen. Tämä aiheutti nihkeitä tilanteita kun yritti tehdä jotain hieman pidempiä tapahtumaketjuja puzzlen selvittämiseksi.

Jotkin viholliset pystyi tuhoamaan vain vasaralla ja jos kentässä ei sattunut moista olemaan, joutui tätä nihkeää vihollista pitää koko ajan silmällä.

Muutama pomokin oli peliin saatu mukaan ja sellaista vastaan pääsi taistelemaan kun oli selvittänyt kaikki alueen puzzlet. Kolmessa ensimmäisessä pomossa oli hyvin samanlainen kaava; odota kunnes pomo heittää jonkun asian - asia hajoaa neljäksi pienemmäksi asiaksi jonka jälkeen niitä pystyi jäädyttämään ja työntämään pomon päälle.

Viimeisen pomon, Velhokuninkaan kanssa homma oli hieman toisenlaista, sillä velhon heittämä jääpallo jäätyi kokonaan Kicklen jäähenkäisyn toimesta ja sitten tällä isolla jääpalikalla täytyi osua pomoon.

Velho olikin vikkelä kaveri ja monesti hyppäsi ilmaan juuri kun oli saanut jääpallon jäädytettyä oikeaan kohtaan työntämistä varten. Luonnollisesti jos velho laskeutui jääpalikan päälle, se hajosi palasiksi ja täytyi aloittaa uudelleen.

Tovin tämän ajoituksen opettelu vei, mutta viimein se onnistui :)

Kun prinsessa Mira ja Fantasy Kingdom on pelastettu, pääsee vielä Special -kenttiä koittamaan. No näissä kentissä olikin mukavaa haasteen tuntua mitä olisi kaivannut ihan normaalipeliinkin!

Tämä innostus kuitenkin laantui kotvan kuluttua, sillä näissä Special -kentissä oli ylikäytetty vasaraa ihan huolella. Tiedän, että varmaan pelintekijöiden mielestä mainio mekaniikka, mutta vähempikin olisi riittänyt.

Tuntui, että joka toisessa kentässä oli vasaraan liittyvää puzzleilua luvassa.

Into loppui Special puzzle 29 kohdalla ja katsoin ratkaisun netistä. Pitkään yritin ratkaista omin avuin, mutta ei vaan enää virta riittänyt tätä peliä kohtaan. Varsinkaan kun nämä Special kentät olivat vapaaehtoisia ja edes TMR ei niitä pelannut.

Jälkeenpäin ajateltuna, kyllähän tämä kyseinen puzzle olisi mennyt jossain vaiheessa läpi, ei ratkaisu niin hankala ollut.

Mutta sitten ihan toinen lukunsa oli viimeinen Special puzzle. Tietysti se sisälsi pelkkiä vasaroita, kuinkas muutenkaan! Pitkään tätäkin tuli yritettyä, mutta luovutin viimein.

Täytyy sanoa, että tätä en olisi välttämättä onnistunut itsekseni ratkaisemaan. Mikä on kyllä harvinaista puzzlepeleissä, yleensä ne menee vaikka väkisin läpi kun on laatupeli kyseessä.

Ideana tässä puzzlessa oli, että kun jääpalikka oli liikkeessä, täytyi käydä vasaroiden asentoja muuttamassa samalla. Aivan älyttömän hankala olisi ollut lukea mihin vasara pitää kääntää ja vielä kun homma piti tehdä todella nopeasti.

Kirjaimellisesti jäätävä vaikeustason nousu tämän viimeisen puzzlen kanssa. Vielä kun tilanteen uudelleen luonti oli hidasta ja ei välttämättä muistanut minkälaisissa asennoissa oli vasaroita testaillut.

Tässä Special -osuudessa ei ollutkaan enää mitään pomoa vaan homma loppui suoraan tähän viimeiseen puzzlen ratkaisemiseen.

Ihan ok peli, mutta paljon parempiakin puzzlepelejä löytyy NESille. Olihan tämä ihan kivannäköinen ja kuuloinen, mutta itselle ei hirveästi nappaa nopeatempoiset puzzlet. Tykkään miettiä rauhassa enkä pelätä, että joku vihollinen hyökkää kimppuun tai pilaa vaivalla rakennetut asiat.

Tässä oli myös liikaa pelkkään reaktioon painottuvia "puzzleja". Täytyi kerätä unipussit ja väistellä vihollisia esimerkiksi jollain kapealla käytävällä. Ei ole puzzlehommaa tämä.

Jos olisi osan Special kentistä heittänyt pääpeliin ja unohtanut reaktio hommat, niin tästä olisi saanut paljon miellyttävämmän kokemuksen :)

The Krion Conquest

Games Beaten: 300/709

Genre: Action/Platform

Goal: Defeat Krion Empire Leader (Stage 5)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 6/10

Vuonna 1999 Krionin imperiumi laskeutui maan päälle ja he ajoivat maailman tuhon partaalle.

Krionin imperiumi vaati, että maan asukkaat antautuvat välittömästi.

Kun asukkaat kieltäytyivät tästä, Krionin imperiumi aloitti massiiviset hyökkäykset.

Imperiumi rakennutti valtavia tukikohtia ympäri maapalloa joihin he lähettivät robottejaan.

Maailman parhaimmatkin sotajoukot olivat ällikällä löytyjä imperiumin voimasta ja tehokkuudesta.

Lähes kaikki uskoivat, että kohta maailmaa hallitsee Krionin imperiumi.

Onko enää mitään toivoa...

Yksi etappi jälleen saavutettu, 300 läpäistyä NES-peliä! Paljon on erilaisia pelejä tähänkin sadan kasaan mahtunut :)

Mietin, että minkähän pelin sitä valitsisi tähän tasalukuun ja listaa plärätessäni katseeni osui The Krion Conquestiin.

Muutama muukin oivallinen vaihtoehto oli, mutta tämän kiinnostavuus vei voiton. Kyseistä peliä olikin miettinyt jo pidemmän aikaa ja tämähän oli täydellinen hetki läpäistä peli.

Pelihän ei kovinkaan tuttu ollut itselle, ainut kokemus on noin viidentoista vuoden takaa kun yksi kaveri teki tästä TASin ja kerran tämän katsoneena muistikuvat eivät olleet kovinkaan hääppöiset.

Muistin jo ennen pelin aloittamista, että tämä on jonkinlainen Mega Man -klooni. Sitähän se olikin, vihollisia ja kenttiä myöten. Francescan nytkyttävä kävelytyyli oli myöskin kuin suoraan Mega Manista. 

Tässä ei kuitenkaan voinut valita kahdeksasta kentästä mihin haluaa mennä, vaan kaikki pelataan aina samassa järjestyksessä.

Kenttiä löytyi vain viis kappaletta ja viimeinen kenttä on vain yksi huone ja pomotaistelu. 

Nämä neljä ensimmäistä kenttää ovat kuitenkin aika pitkiä ja ne jokainen sisältää kolme eri osiota.

Game Overista joutuu pelin alkuun, mutta onneksi peli sentään jakaa lisäreitä jokusen kappaleen kenttiä läpi kahlatessa.

Kuolemasta joutuu aina kyseisen kentän osion alkuun, ei onneksi tarvinnut ihan koko kenttää aloittaa alusta :)

Francesca kantoi mukanaan taikasauvaa joka toimi myös ampumavälineenä. Tätä taikasauvaa pystyi myös lataamaan ja ladattu ammus olikin melko tehokas. Perus taikasauvan lisäksi Francesca pystyi käyttämään erilaisia kykyjä hyödykseen joita valittiin kykyvalikosta. Tästä hommasta tuli jälleen Mega Man mieleen. Kykyvalikko oli kuin suoraan Mega Man ykkösestä tai kakkosesta. Listassa näkyvät kyvyt vastasivat Robotmastereilta saatuja uusia aseita.

Mega Manista poiketen, Francescalla on jo valmiina hallussaan kaikki "Robotmastereiden" kyvyt eikä mitään tarvitse kerätä. Kyvyt olivat vielä loputtomasti käytettävissä, valitsi vain oikeaan tilanteeseen oikean kyvyn.

Perus hernepyssyn lisäksi löytyi seuraavanlaisia kykyjä:

Freeze: Ladattuna tällä pystyi jäädyttämään vihollisia ja kentistä löytyviä ansoja.

Fire: Francesca muuttuu tulilinnuksi joka tuhoaa kaikki viholliset ruudulta. Tekee myös mukavasti vahinkoa pomoihin. Miinuksena tämän käyttämisestä menettää kolmanneksen energiapalkista.

Ball: Seinistä kimpoileva pallo jolla on näppärä tappaa hieman hankalimmissa paikoissa olevia vihollisia.

Shield: Tämäkin ase toimii latauksella. Luo pystysuoran suojan vihollisten ammuksia vastaan.

Broom: Luuta joka avulla pystyy lentämään hankaliin paikkoihin.

Suurin osa näistä aseista oli ihan käyttökelpoisia, mutta muutamaa ei tullut juurikaan käytettyä. En nähnyt Firen tai Shieldin käyttöä mitenkään tarpeellisena.

Fire käytti ihan liikaa energiaa ollakseen hyödyllinen. Pomoissakin sen käyttö vähän unohtui kun pomon energiapalkkia ei ollut näkyvillä. Ei uskaltanut riskeerata omia energioitaan vähäisiksi jos pomo ei kuollutkaan tulilintuun.

Shield oli ehdottomasti turhin kapistus, sillä se ei kulkenut Francescan mukana vaan jäi paikalleen töröttämään. Lataaminen vei liikaa aikaa ja samassa ajassa kun sen olisi ladannut, oli jo tuhonnut vihollisen toisella keinolla.

Broom oli ehdottomasti pelin paras ase. Tai no, eihän tämä virallisesti ase ole vaan apuväline. Sen avulla pystyi lentelemään hankalien kohtien yli ja lentäessä pystyi vielä ampumaankin. Erittäin hyvä vertaus on Mega Man 3:sen Rush Jet, tämä toimi hyvin samalla tavalla.

Erona se, että tässä täytyi aina ampua siihen suuntaan mihin halusi luudan kulkevan, ei pystynyt pelkällä D-padilla vaihtamaan suuntaa. Miinuksena luudalla ei voinut lentää alaspäin mikä aiheutti monia kiperiä tilanteita.

Luudan menoa ei voinut myöskään mitenkään pysäyttää. Se vain hävisi automaattisesti kun törmäsi johonkin esteeseen. Tämä aiheutti välillä nihkeitä tilanteita varsinkin silloin, kun matka taittui ylöspäin.

Trollaukseltakaan ei välttynyt tämän pelin kanssa. Välillä luuta täytyi laittaa juuri oikeaan kohtaan tai muuten se osui myöhemmin tulevaan esteeseen. Koska luutaa ei voinut pysäyttää, tämä tarkoitti lähes aina rotkoon tai piikkeihin putoamista.

Tykkäsin miten tämä peli oli toteutettu. Kenttiä ei voinut vaan juosta läpi vaan täytyi tarkasti muistaa viholliset ja erilaiset esteet. Kykyjä täytyi hyödyntää monissa kohdissa.

Tarpeeksi kun kenttiä tahkosi, alkoivat kohdat sujumaan mutkitta ja pääsikin vähemmillä osumilla loppuun.

Kenttien teemat olivat hyvin perinteistä settiä jotka keskittyivät hyvin lähelle äiti maata. Aluksi seikkaillaan maan alla, sitten jäätiköllä, vedessä ja lopuksi pilvien lomassa taivaalla.

Kolmas kenttä poikkesi muista, sillä siinä oli mukana happimittari. Kenttä on lähes kokonaisuudessaan veden alla ja happimittari kului vähän liiankin nopeasti. Aikailuun ja paikallaan junnaamiseen ei ollut varaa, vaan huoneet täytyi painaa aika vauhdilla jotta pääsee seuraavaan ilmataskuun.

Jostain syystä tästä kolmannesta kentästä tuli mieleen Mega Man 5:sen Dr. Wilyn linnan toinen kenttä. Sinällään huvittavaa kun tämä peli on kaksi vuotta vanhempi kun Mega Man 5.

Viholliset tässä pelissä oli todella pihejä pudottamaan energiaa. Välillä oli hetkiä, jolloin täytyi vain farmata jotta ei menetä elämää, sillä tiesi jo etukäteen miten paljon tulee menettämään missäkin kohdassa.

Näihin farmaushetkiin paloi aikaa ihan älyttömästi, mutta ne olivat sen arvoisia.

Jos kentässä sattui olemaan lisäri tai energiaa, näitä ei saanut päästää silmistään sillä jos nämä menivät ruudun ulkopuolelle, ne jostain syystä hävisivät eikä tulleet enää uudelleen takaisin.

Todella ärsyttävä ominaisuus. Monta kertaa tiukan väännön jälkeen selvisi energian luo ja sitten vihollisia väistellessä onnistui hävittämään sen pois.

Mega Man -mielikuvasta ei pääse edes pomojen luona karkuun sillä ne olisivat voineet yhtä hyvin olla jossain Mega Manissa.

Pomot olivat hidastempoisia ja outoja. Ne noudattivat hyvin samaa kaavaa; väistele iskuja ja tämän jälkeen iske itse perään.

Tällä tyylillä toimi kolme ensimmäistä pomoa, neljättä sentään pystyi mättämään lähes niin paljon kun halusi.

Pomoja vastaan oli perus taikasauva vaihtoehto. Vielä kun onnistui tykittämään ladatun kudin pomoon, sai paljon tuhoa aikaiseksi. Eivät ne montaa iskua tällä tyylillä kestäneet.

Neljättä pomoa ei voinut perus tussarilla ampua, vaan täytyi turvautua joko Balliin tai Broomiin. Itse valitsin Broomin, koska sen avulla pystyi väistämään paremmin pomon ampumat ohjukset ja piikkipallot.

Ennen pomotaistelua, kyseisen pomon tiedot esiteltiin ruudulla. En tiedä kenen idea oli laittaa ne välkkymään kunnon epilepsia -tyyliin. Tekstiä oli hankala lukea kun välillä taustalla näkyi pomohuone ja välillä teksti.

Aluksi luulin, että tämän täytyy olla jokin bugi, mutta Youtubesta löytyvissä läpäisyissä kaikissa on tämä sama efekti.

Viimeinen kenttä avautui eteeni ja lähdin pelottomana tutkimaan, mitä hankaluuksia se pitäisi sisällään. Yllätyksekseni se sisälsi vain yhden huoneen jonka jälkeen oltiinkin taistelemassa jotain pinkkiä tyyppiä vastaan.

Tämä viimeinen kenttä on todellakin vain näin lyhyt, mutta se sisältää kolme pomoa.

Tämä nimettömänä pysyvän Krion imperiumin johtajan ensimmäinen muoto ei vaikuttanut kovinkaan hankalalle. Se teleporttaili viiteen eri kohtaan huonetta ja ampui ammuksia.

Tässä kannatti suosiolla pysyä vain alimmalla tasolla, sillä väisteleminen olisi mennyt todella hankalaksi jos olisi lähtenyt ylös kikkailemaan.

Tykkäsin tästä pomosta todella paljon! Kun sai patternin haltuun, väistely kävi kuin itsestään. Tässä oli vain yksi ongelma, miten älyttömästi tämä pomo kestää iskuja?

Päästelin menemään ladatulla taikasauvalla ja valehtelematta pisimmät yritykset kestivät sen 10 minuuttia. Kuitenkin aina ampumisen jälkeen pomo välähti ja päästi äänen osuman merkiksi.

Monet elämät ja Game Overit meni tällä täysin samalla kaavalla, ei vaan kuole vaikka miten ampuu. Pakko oli turvautua netin apuun. No, netistä ei selvinnyt oikein mitään, Youtubessakin pelaaja ampui samalla tavalla - tosin välillä perus panoksia ampuen.

Seuraavaksi kokeilin sitten ampua ihan vaan näillä pelkillä normaalipanoksilla ilman lataamista. Pomo kuoli alle minuutissa...

Pakko sanoa, että nyt en tiedä mistä tämä johtui. Onko pelintekijöillä tullut jokin bugi tähän hommaan, että ladattu panos toimii vikaa pomoa vastaan todella huonosti tai jopa ei ollenkaan.

Toinen muoto oli sitten klooni Francescasta. Mielestäni aika turha vaihe, sillä tämä oli hyvin samankaltainen ensimmäisen muodon kanssa ja tätä tarvitsi väistellä vielä vähemmän.

Ylemmillä tasoilla klooni ampui Ball -aseella ja ammukset eivät edes voineet osua jos pysytteli alimmalla tasolla. Francescan tasolla klooni taas tykitteli ladatulla taikasauvalla. Paras taktiikka oli seisoa yhdessä kohdassa, väistää ladattu ammus ja ampua kloonia.

Viimeinen muoto olikin sitten hieman toista maata vaikeutensa ja kokonsa suhteen! Taistelukenttä oli pienentynyt vain kolmeen pieneen palikkaan.

Pomon kropasta löytyi paikkaa vaihtava alue josta se otti vahinkoa. Välillä tämä alue pysyi paikallaan pidempään ja välillä se vaihtoi paikkaa jo yhdestä iskusta.

Yksinkertainenhan tämä loppujen lopuksi oli. Pomo ei tehnyt kuin yhtä liikettä - ampui käsistään tulipalloja.

Näiden väistämisen oppiminen otti pienen tovin sillä pomo ei suinkaan heti päästä tulipalloa kädestään vaan latasi sitä hetken.

Tämän väistelyn kun masteroi, meni pomo sitten aika kivuttomasti läpi. Mielestäni ihan sopiva vaikeustaso viimeiselle pomolle.

Nyt on sitten tämäkin outolintu pelattu ja kyllä minä tästä nautin. Omituista tehdä Mega Man -tyylinen klooni, mutta tämä oudolla tavalla toimi.

Peli oli kuitenkin hieman buginen ja joissain kohdissa trollaava joten kyllä tämä kerta läpäisy riitti.

Mietin että voiko tätä suositella Mega Man -sarjan ystäville? No miksi ei jos haluaa jotain samankaltaista testailla.