maanantai 14. lokakuuta 2019

Tiny Toon Adventures 2: Trouble in Wackyland


Games Beaten: 24/709
Genre: Platform
Goal: Defeat Max Montana (Stage 6)

Arvosana: 2/10
Vaikeusaste: 6/10

Voi jumalauta nyt. Tämä on kyllä yksi huonoimmista jatko-osista mitä olen pelannut.

Yhtenä päivänä huvipuisto aukeaa Acme Acres kaupungin läheisyyteen. Kaupungin asukkaat saavat kirjeet missä heidät kutsutaan huvipuistoon huvittelemaan! Kirjeiden lähettäjä on mystinen salainen ihailija...
Buster Bunny lukee kirjeensä ja iloitsee kovin päästäkseen huvipuistoon. Hän ei kuitenkaan tiedä että tämä salainen ihailija on todellisuudessa Montana Max, hänen arkkivihollisensa.
Huvipuiston laitteet ovat täynnä ansoja ja jekkuja joiden tarkoituksena on vain kiusata kaupungin asukkaita. Eeppistä shittiä. 

Kirbyn kohdalla kehaisin, kuinka hyviä nämä NESin loppupään pelit ovat. No, muutama mätä omena mahtuu kyllä tähänkin joukkoon. Tässä on yksi melkoisen muhjuinen tapaus.

Peli ei pääse lähellekään ensimmäisen osan hyvää ja haasteellista tasoloikkaa.
Tässä on vain viisi erilaista kenttää jotka ovat melkoisen lyhyitä kaikki. Viisi, näin loppuajan NESpelissä, melkoisen säälittävää.
Kentät ovat vielä joko autoscrollereita tai ajelukenttiä. YKSI normaali tasoloikkakenttä on pelissä.

Kentät on vielä tehty tyyliin; muutama lyhyt, mutta helvetin vaikea sellainen.

Kentät ovat siis huvipuiston laitteita ja jokaisessa laitteessa pelataan vain yhdellä tietyllä hahmolla. Dizzy Devil on saanut kenkää ja tilalle on tullut Babs Bunny ja kauppiaana ensimmäisessä pelissä toiminut Hamton.

Valittavana on siis neljä huvipuiston laitetta; Juna, törmäilyautot, tukkijoki ja vuoristorata. Viimeinen kenttä on "hauska talo".

Laitteisiin päästäkseen tarvitaan lippuja, luonnollisesti kun kerta huvipuistossa ollaan. Alussa on neljä lippua käytössä ja laitteista saa sitten lisää lippuja keräämällä pisteitä. Jos liput loppuvat niin tulee Game Over.
Kun jonkin laitteista läpäisee, saa haltuunsa kultaisen lipun. Kun kaikki neljä kultaista lippua on hallussa, pääsee viimeiseen kenttään.

Ainoastaan yksi huvipuiston laitteista oli siedettävä. Tämä missä kävellään Hamtonilla junan päällä. Vaikka kyseessä onkin autscroller, vihollisen mätkiminen possun mahalla on ihan hauskaa. Tämä on myös ainoa laite joka sisältää pomotaistelun.
Törmäilyautot kuulosti hauskalta mutta se oli kyllä kunnon tuskaa... Taidosta tietoakaan, tuurilla vaan piti räimiä menemään että sai vastustajat pois pelistä. Jotenkin äärimmäisen vaikeaa saada vastustajat menemään aukkoon. Yleensä sinne päätyi vain itse kun kimpoili seinistä ja muista esteistä.
Tukkijoki oli ihan ok vaikka tämä sisälsi muutaman ärsyttävän hypyn ja pikselin tarkan väistön.
Vuoristorata...huoh, pelkkää ulkoa opettelua. Tämä oli näistä neljästä laitteesta kaikkein hankalin. Tarpeeksi kun hankasi niin alkoi muistamaan miten rata meni. B-nappia painamalla sai hökötyksen kääntymään ympäri jonka avulla sitten väistettiin eri suunnasta tulevia esteitä.
Tämä oli välillä hankalaa sisäistää kun ei muistanut kumpaan suuntaan tuo pyörähdys -animaatio menikään. Monesti pyörähti juuri jotain estettä päin,
Rata on suhteellisen pitkä ja kolmesta osumasta joutui aloittamaan alusta.

Mutta sitten tuo viimeinen kenttä...ei helvetti, suht ärsyttävä ja hankala kenttä. Kentän nimensä vastaisesti tässä ei ole kyllä mitään hauskaa. Melkoinen sokkelo, välillä mennään jopa ylösalaisin. Ovia on joka puolella ja mistään ei tiedä minne ovi johtaa. Vaikea edes muistaa missä on jo käynyt kun kaikki näyttää niin samanlaiselta.
Brutaalin tästä tekee vielä se, että missään ei ole jatkopaikkaa, ei edes viimeisessä pomossa. Aina vaan alusta, sama se missä vaiheessa kenttää kuoli.
Tyhmä ratkaisu kun ei voinut pomoa "treenata" vaan joutui kentän menemään uudelleen unohtaen sitten melkein kaiken.


Ymmärrän kyllä että pelistä on koitettu tehdä mahdollisimman haastava pituutensa vuoksi mutta jotain rajaa. Ei ole hyvä tapa tämä tehdä pelejä.
Tuskimpa tulee tätä enää toiste tökättyä koneeseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti