Mega Man 2

Games Beaten: 4/709

Genre: Platform
Goal: Defeat Dr. Wily (Any Difficulty)

Arvosana: 9/10
Vaikeusaste: 2/10

Mega Man on yksi lempipelisarjoistani vielä tänäkin päivänä.
Rakastan ideaa missä Robotmasterit valitaan missä järjestyksessä itse haluaa ne mennä.

Musiikit, grafiikat ja hahmon kontrollointi ovat täydellisiä.

Paha Dr. Wily yrittää Robotmastereidensa avulla saada maailman polvilleen eteensä. Tällä kertaa Wily on itse rakentanut tuhoarmeijan varastamisen sijaan. Mega Manin on luonnollisesti yritettävä estää Dr. Wilyn aikeet.

Eli valittavana on kahdeksan erilaista Robotmasteria jonka haluaa yrittää päihittää; Bubble Man, Air Man, Quick Man, Heat Man, Wood Man, Metal Man, Flash Man & Crash Man.

Mega Man sarjan yksi hienouksista perustuu hahmon tykkikäteen. Käteen saa kaikkien kahdeksan Robotmasterin asteet itselleen tuhoamisen jälkeen. Jokin ase tehoaa aina johonkin Robotmasteriin hyvin ja sen saa hengiltä muutamalla iskulla.
Mukava yrittää selvittää että mikä ase tehoaa mihinkin. Normaali vihollisetkin kuolevat joistain aseista nopeammin kuin toisista. Loistava idea!

Tähän toiseen osaan saatiin salasana joten peliä pystyi jatkamaan siitä mihin jäi. Poikkeuksena Dr. Wilyn kentät, ne joutuu aina aloittamaan ensimmäisestä. Mielenkiintoinen ratkaisu mutta tämä sama homma toistuu jokaisessa NESin Mega Man -pelissä.

Tässä pelissä uutuutena oli myös energiantäytöt joita ei vielä ensimmäisessä osassa ollut. Neljä kappaletta pystyi kuljettamaan mukana ja ne hävisivät valikosta jos tuli Game Over.

Kolmelta Robotmasterilta saa kulkemista helpottavia tavaroita. Heat Manilta saa Item-1:sen. Kolme alustaa voi ampua kerralla joiden avulla pääsee sitten korkeammalle. Tätä ei voi käyttää kovin ahtaissa paikoissa.
Air Man antaa Item-2:sen jolla pystyy raketin lailla lentämään vaakasuoraan paikasta A paikkaan B.
Flash Manilta puolestaan saa Item-3:sen jolla voi nousta ahtaissa paikoissa seinänvierusta ylöspäin.

Kun Robotmasterit on tuhottu, siirrytään Dr. Wilyn linnaan. Linna sisältää viisi kenttää. Tuntuu, että pelintekijöillä on loppunut ideat tai aika mutta tämän kakkosen loppukentät ovat aika PLÄÄH. Lyhyitä ja ankeita. Etenkin neljäs kenttä, tämä on itselle kyllä koko pelin heikoin esitys. Musiikki ja värimaailma ei jotenkaan houkuttele yhtään.
Toki tämä hirvein kenttä on muita reilusti pidempi :D

Tässä Mega Man 2:ssa on Wily -kenttien pomojen heikkoudet viety ihan uudelle tasolle. Muutamaan pomoon tehoaa vain yksi ase eikä mikään muu.
Jos kentässä kulutti aseen loppuun tai pomotaistelussa meni kuolemaan, joutuu sitten grindaamaan ase-energian täyteen jotta pääsee yrittämään uudelleen.
Onneksi Wilyn kentissä ei jatkopaikka sijaitse suoraan pomohuoneen edessä vaan noin puolessa välissä kenttää, jotain sentään mietitty :D

Melkoisen armoton systeemi. Tästä oli ongelmaa vaan oikeastaan neljännen kentän pomossa, Boobeam Trapissa. Taistelussa on viisi kuplan muotoista tykkiä joihin tehoaa vain Crash Bomber. Hankalaksi homman tekee se, että huoneessa on myös viisi seinää joihin kanssa tehoaa vain Crash Bomber.
Taistelu on ikään kuin pieni puzzle. Crash Manin ase on vielä sellainen, että se kuluttaa melkoisen paljon ase-energiaa joten tämän pääsee läpi jos ampuu juuri oikeat seinät ja tykit.

Skidinähän sitä ei tuommoista tajunnut ja homma mentiin niin, että ensin käytiin tuhoamassa seinät ja kuoltiin pomossa. Koska seinät eivät tule kuoleman jälkeen takaisin, kerättiin normaali vihollisista ase-energia täyteen ja tuhottiin tykit. Melkoista :D

Toinen pomo, mihin tehoaa vain pelkästään yksi ase on ihan viimeinen eli Dr. Wilyn ohjastama Alien. Tottakai aseen pitää olla vielä Bubble Lead. Joutuu menemään todella lähelle jotta sillä osui. Alien tekee vielä älyttömästi vahinkoa jos siihen sattui koskemaan.
Tässä taistelussa ei ase-energian kanssa ole niin ongelmia kun Bubble Lead ei kulu liian nopeasti.

Viimeinen kenttä on kyllä melkoisen erikoinen. Ei ole lainkaan musiikkia ja katosta tippuu punaisia pisaroita. Näiden pisaroiden osumisääni kalliota vasten on ainut mitä kentässä kuulee. Pidän kyllä tästä hämyisestä tunnelmasta.

Moni pitää tätä sarjan parhaana osana mutta nuo Dr. Wilyn kentät pudottavat tämän toiselle sijalle omassa listassani. Robotmasterit, musiikit, grafiikat ja kontrollit kaikki ovat kyllä oikein loistavia. Tässä Mega Manissa on mielestäni tyydyttävimmän kuuloista kun osuu ammuksella viholliseen ja saa tuhottua sen.

Pelinä tämä on vielä naurettavan helppokin. Ainut NESin Mega Man -peli missä voi valita vaikeusasteen. Ehkä tuo sarjan ensimmäinen osa oli hieman liian hankala tekijöiden mielestä ja he sitten laittoivat PAL & NTCS julkaisuihin Normal -vaikeusasteen. Japanin versiossa on pelkästään tuo hankalampi Difficult -asetus.

Eipä peli silläkään mikään hankala ole, jo skidinä pyöritin peliä mennen tullen :)