Genre: Adventure/Puzzle
Goal: Defeat Singe (4th Main Level)
Arvosana: 7/10
Vaikeusaste: 8/10
Syvältä Mordrocin linnan uumenista nousee hirvittävä löyhkä joka sekoittuu kylmään, kosteaan keskiyön ilmaan. Tämä on varoitusmerkki pahan velhon lemmikkilohikäärmeestä, Singestä. Erittäin pahanhajuisella hengityksellä varustettu lohikäärme joka vartioi prinsessa Daphnea hämärässä ja kuolettavassa luolastossa maanpinnan alapuolella.
Dirk Rohkea käveli itsevarmasti kohti linnan porttia. Hän ei tuntenut minkäänlaista pelkoa. Pelko on ainoastaan pelkureille, ei rohkeimmalle ritarille joka tunnetaan näillä tienoilla.
Kukaan muu ei olisi uskaltautunut astua tähän vaaralliseen linnaan mihin Mordroc on vanginnut avuttoman prinsessan. Mutta, kukaan muu ei pääse lähellekään samalle tasolle Dirkin armotonta rakkautta prinsessa Daphnea kohtaan. Ei ole muuta mahdollista toimintatapaa.
Nyt on sankarien aika, nyt on aika astua sisään Dragon's Lairiin.
Jälleen yksi AVGN:n arvosteluvideosta tuttu peli. Tämänkin aloittamista olen miettinyt aina silloin tällöin, mutta ei sitten kuitenkaan rahkeet riittäneet. Nyt se sitten oli pelattava läpi kun kyseinen herkku minulle valittiin.
Alunperin Arcadelle julkaistu ritariseikkailu oli ilmeisesti ensimmäisiä pelejä joka käytti laserlevyteknologiaa hyväkseen. Pelinähän Arcade -versio on todella köykäinen, sillä homma on enemmän piirretyn katsomista kun pelaamista.
Jotta pelissä eteni, täytyi painaa oikeaa nappia oikealla hetkellä jotta välttyi kuolemalta. Jos homma meni mönkään, ei auttanut kuin syöttää lisää kolikoita masiinaan. Ilmeisesti mistään ihan helposta pelistä ei ole kyse ja nappien painallukset täytyi tehdä todella tarkasti.
Tämäkin tietysti haluttiin kääntää NESille ja lopputuloksena olikin sitten kaksiulotteinen, legendaarisen vaikeusasteen omaava seikkailu. Tässä ollaan selkeästi yritetty jollain tavalla apinoida Arcade -version nopeaa reagointia vaativia kohtia niin, että asiat ilmestyvät ruudulle todella yllättäen.
Ohjekirjan mukaan pelissä on seitsemän aluetta joista neljä on ns. pääalueita. Nämä kolme muuta ovat sitten AVGN:lle suuria vaikeuksia tuottanut pelin ensimmäinen ruutu eli nostosilta, Lizard Kingin hallinnoima aarrehuone ja hissikuilu.
Pelissä on viisi lisäriä ja ne menetettyään päätyy tylysti alkuruutuun. Ainoastaan kaksi lisäriä on mahdollista poimia seikkailun aikana ja niistäkin toinen on piilotettu. Upeasti hyppy ja hyökkäys on laitettu väärinpäin ja meni taas tovi opetella käänteinen järjestys. Kyllähän asiaan tottui, mutta heti kun tuli hieman tiukempi tilanne, asia unohtui ja painoin paniikissa väärää nappia.
Tämän pelin kohdalla eri versioiden välillä on suuria eroja. Jenkkiversio eli NTSC on kaikista kolmesta huomattavasti jäykin. En osaa sanoa mikä version kohdalla meni mönkään, mutta Dirkin ohjaaminen on älyttömän kankeaa. Tätä ei kuitenkaan huomaa jos pelaa heti ensimmäiseksi jenkkiversiota.
PAL- ja Japaniversiot ovat hyvin samantyylisiä ja huomattavasti sulavampia kuin NTSC. Testasin läpäisyn jälkeen PAL -versiota ja ero oli todella suuri :D Tuntui, että peli pyöri vähän liiankin sulavasti. Harvinaista, että PAL -versio pyörii paremmin kuin NTSC ja tästä syystä Speedrunaajat käyttävätkin pääasiassa PAL -versiota runeissaan.
PAL -versio on siitäkin erilainen, että peliin on lisätty muutamia uusia vihollisia, alueiden väliin on tullut hienot kuvat teksteineen ja yksi pomo on muuttanut muotoaan. Näiden vihollisten lisäyksien vuoksi PAL -versio on vielä hankalin näistä kolmesta. Tuuri kävi taasen kun pääasiassa pelailen pelkät jenkkiversiot läpi :D
Peli on pähkinänkuoressa niinkin tyly, että oikeastaan jokainen asia tappaa yhdestä osumasta. Kyllä tästä löytyy kuin löytyykin myös energiapalkki ja muutamia vihollisia jotka eivät vie henkeä kerrasta. Jotta peli ei nyt liian helppo olisi, niin tämä energiapalkki kuluu myös itsestään. Kuluminen ei kovin nopeaa ole, mutta hieman syletti jos henki lähti tämän vuoksi juuri kun oli pääsemässä seuraavalle jatkopaikalle.
Pelihän on pääosin vain ulkoa opettelua RNG:n jäädessä taka-alalle. Vertaisin tätä hieman Battletoadsiin, sillä molemmissa peleissä vaaditaan runsaasti ulkoa opettelua ja hyvää reagointia.
Koko pelin ajan täytyy edetä milli kerrallaan koska ei voi tietää mitä vastaan tulee. Tarpeeksi monta kertaa kun on samaan kohtaan kuollut, niin kyllä se viimein takaraivoon iskostuu mitä pitikään juuri kyseisessä tilanteessa tehdä.
Pelissä ei hirveästi mitään kerättävää ole, kaksi parempaa asepäivitystä, energiaa ja lisärit. Pisteitä ja kultaakin voi keräillä jos mielii päästä Hi-Score listalla korkealle. Kerättävät on ilmoitettu erilaisilla kirjaimilla varustetuilla laatikoilla ja esimerkiksi A tarkoittaa Axea.
Dirkille saa vaihdettua perus tikarien tilalle kirveen tai tuliammukset. En oikein kumpaakaan näistä käyttänyt koska en nähnyt niitä kovinkaan tarpeellisiksi. Poikkeuksena viimeinen pomo, kirves oli loistava sitä vastaan. Tuliammukset ovat tehokkaita, mutta niiden käyttäminen on todella hidasta verrattuna tikareihin.
Aseet säilyvät kuoleman jälkeen, mutta alueisiin on ripoteltu D-kirjaimilla varustettuja laatikoita mikä vaihtaa perus tikarin takaisin. Onneksi tikarit ovat erittäin hyvä perusase, sillä olisi ollut todella tuskallista yrittää väistellä tikarilaatikoita kaiken muun ryönän ohella.
Energialaatikoita löytyi muutamista kohdista ja vain kaksi lisäriä koko pelin aikana. Tylyssä PAL -versiossa ei ole mahdollista saada kuin yksi lisäri... Dirkillä on käytössään kynttilä jolla valaistaan yksi pimeä käytävä toisen alueen aikana. Kynttilällä on myös toinenkin käyttötarkoitus ja sen avulla saa piilotettuja tavaralaatikoita esiin.
Aseita, energiaa ja yksi lisäri on piilotettu alueiden uumeniin. Kynttilä on myös varustettu energiapalkilla ja yksi käyttökerta vie pienen pätkän siitä pois. Harvemmin kynttilää tuli käytettyä ja näin ollen toisen alueen piilotettu lisäri oli tärkein asia mikä kynttilällä tuli kaivettua esiin.
Pelissä kuljeskellaan hissikuilussa Arcade -version tapaan. Hissikuiluun mennään aina jokaisen pääalueen jälkeen. Hissikuilut joita on tässä pelissä kolme kappaletta, ovat todella ärsyttäviä paikkoja, sillä niissä täytyy vain arvata mikä on oikea reitti seuraavalle alueelle.
Hissi kulkee automaattisesti alaspäin ja reitille pääsemiseksi täytyi hypätä hissistä pienelle alustalle josta sitten kävellään uuteen paikkaan. Jos hidasteli hypyn kanssa - armoa ei annettu ja pahimmassa tapauksessa lähti henki.
Hissikuiluissa on useita reittivaihtoehtoja ja vain yksi vie uudelle alueelle. Jos valitsi väärin, joutui takaisin jollekin aikaisemmalle alueelle - pahimmassa tapauksessa koko pelin alkuun. Lähes jokainen reittimahdollisuus tuli tutkittua ennen kuin oikea reitti löytyi. Viimeisessä hissikuilussa kävin tylysti netistä katsomassa oikean reitin, sillä kolmas alue on niin pirullinen paikka, että monen väärän reitin testaileminen ei hirveästi houkutellut.
Näistä hissikuiluista löytyy Lizard Kingin aarrehuone jonka löysinkin oikeaa reittiä etsiessäni. Ilmeisesti jokaisessa hissikuilussa on tämä sama huone, mutta onnistuin vain ensimmäisestä moisen löytämään.
Aluksi olin hämmentynyt tästä huoneesta ja luulin sitä oikeaksi reitiksi. Yritin tappaa Lizard Kingiä, mutta eihän moinen onnistunut. Ohjekirjasta sitten selvisi, että tästä huoneesta saa vaan menettämänsä kullat takaisin. Lizard King ilmestyy eri alueilla randomisti ruudulle ja jos häneen koskettaa niin energian menetyksen lisäksi kunkku pöllii kaikki kerätyt kullat.
Tällä ei ole läpäisyn kannalta mitään merkitystä ellei jotain kovia Hi-Scoreja metsästä. Eipä tämän yhden vierailun jälkeen tullut aarrehuoneessa käytyä. Lizard King on kuitenkin ihan hyvä heppu, sillä randomisti ilmestyessään hän hävittää kaikki normaalit viholliset ruudulta eivätkä ne tule enää takaisin. Välillä joistain pirullisista kohdista pystyi pääsemään helpommin ohi tällä tavoin :)
Japaniversiossa voi tehdä niinkin hurjasti, että erittäin hyvän tuurin saattelemana viimeisen pomon pystyy hävittämään Lizard Kingin avulla :D
Pelin opettelu meni todella mukavasti kolmanteen alueeseen asti, yllättävän nopeasti opin muistamaan viholliset ynnä muut ansat. Kolmannessa meininki muuttui huomattavasti haastavammaksi. Lattia sortui alta ja vaakatasossa liikkuvat heilurit veivät sitten viimeistään henkirievun pois.
Yhden heilurikohdan kanssa minulla oli suuria ongelmia ajoituksen opettelun suhteen ja jouduinkin lopulta vilkaisemaan Youtubesta hieman vinkkiä kyseiseen pulmaan. Ongelmana tässä oli se, että kävely tämän heilurikohdan luokse ei ollut mikään ihan helppo juttu ja henki lähti todella helposti niin kuin pelin luonteeseen kuuluukin.
Kun sitten onnistui viimein pääsemään heilurin luokse, ei siinä kerinnyt hirveästi mitään poppaskonsteja tekemään kun kuolo korjasi. Sitten muutaman yrityksen jälkeen peli alusta ja ei kun samaan ihanaan kohtaan jumittamaan. Onnistuin muutamaan otteeseen menemään tämän kyseisen kohdan omin avuin läpi, mutta mukana oli rutkasti tuuria.
Hyvä, että katsoin netistä apua, sillä en olisi omin avuin saanut heilurien ajoitusta sellaiseksi, että se menee jokaisella yrityksellä läpi. Tähänkin löytyi useampia eri tapoja, mutta helpoin itselle oli kävellä todella lähelle ylempää heiluria ja sitten pausen avulla pysäyttää heiluri tiettyyn frameen jonka jälkeen pystyi hypätä alemman yli. Tämäkään ei vielä riittänyt ja jotta kohdasta pääsi ehjin nahoin eteenpäin, täytyi vielä kontata loppumatka pois heilurien alueelta.
Myöhemmin tällä alueella tulee vielä toinen samantyylinen heilurikohta missä on kummitusvihollinen kiusaamassa suoritusta. Onneksi kummituksen ja heilurin väliin pystyi juuri ja juuri jäämään, että kohdan pystyi pelaamaan samaan tyyliin kuin aikaisemmankin. Hitboxit oikein nuolevat toisiaan kun Dirk ahtautuu kapeaan välikköön ja jokaisella kerralla kuumotti, että joku osuu hemmoon kuolettavasti :D
Pelissä on paljon liikkuvia tasoja joiden mukana täytyi kävellä ja tämä homma kuumotti joka kerta yhtä paljon. Peli kun ei ole tunnettu ketteryydestään, välillä Dirk vain tylysti tippui rotkoon vaikka ihan nätisti käveli tason mukana. Tässä kolmannessa alueessa homma oli vedetty aivan uudelle levelille ja aivan alueen lopussa vastaan tulee taso minkä päälle pystyi kävelemään, mutta ajoitus on huomattavasti tarkempi kuin pelin aikaisemmassa vaiheessa. Ei auttanut kun pausen avulla tutkia frame kerrallaan milloin tasolle kävely on mahdollista ilman putoamista kuolemaansa.
Pomotaistelut tässä pelissä on erittäin julmia mikä ei sinällään yllätä yhtään. Jokainen pomo tappaa yhdestä osumasta - ei kovin reilua peliä tämmöinen. Ainoastaan kolmannen alueen pomon, viikatemiehen pääkallot eivät tapa Dirkiä laakista. Toki viikatemiehellä on toinenkin hyökkäys joka sitten tappaa kerrasta.
Onneksi muihin pomoihin viimeistä lukuun ottamatta löytyi hyvä taktiikka jonka avulla taisteluista tuli erittäin helppoja. Ensimmäisen alueen käärmetaistelussa täytyi vain heittää tikareita paikallaan jolloin ne osuivat suurimpaan osaan käärmeistä, loput sitten hyppelyn ja suunnan vaihdon avustuksella. Tällä menetelmällä ei ole mitään vaaraa ottaa osumaa käärmeiden sylkemistä kivistä.
Toisen alueen pomona toimii kaksi louhintakärryissä majailevaa peikkoa. Peikot viskelevät kiviä ja kiviä on helppo väistellä kun tietää missä seisoa. Viikatemies on pomoista kaikkein helpoin, sillä se ei voi osua Dirkiin jos on kyyristyneenä tarpeeksi lähellä :D Tätä samaa taktiikkaa ei voi hyödyntää muissa versiossa, sillä lattiaan on tehty reikiä. Taistelun aikana kiltisti odottaa viikatemiehen sormen päästä lähtevät tuliammukset jonka jälkeen osumaa voi tehdä hyppäämisen avulla.
Tämäkin oli välillä hieman hankalaa, sillä välillä ammukset osuivat pääkalloihin. Erittäin hidas taktiikka, mutta eipähän henki lähtenyt :)
Minulla kävi mahtava bugi muutamaan otteeseen kun menin osumaan pääkalloon samalla framella kun tein damagea Viikatemieheen. Dirk muuttui täysin valkoiseksi kypärää lukuun ottamatta :D Harmi kun efekti ei kestänyt kuin taistelun ajan tai kun otti osuman.
Viimeinen alue on hieman yllättäen helpompi kuin edellinen. Pirullista pelisuunnittelua on kuitenkin luvassa, mutta ei niin älyttömästi. Heti alussa on kunnon trollaus ja jos ei mene tarpeeksi nopeasti kyykkyyn heittelemään aseita, kuolee pieneen lohikäärmeeseen. Tämä pääsi muutamaan otteeseen unohtumaan ja täysin turha kuolema tuli otettua.
Tämä alue perustuu pääasiassa pienien lohikäärmeiden tuhoamiseen mitkä kuoriutuvat maassa olevista munista. Lohikäärmeen muna ei ala kuoriutumaan ellei kävele tarpeeksi lähelle. Kun kuoriutuminen alkaa, täytyy todella nopeasti liikkua ruudun toiseen päähän, kyykistyä ja ampua lohari hengiltä. Tämän kombon tekeminen meni välillä todella tiukoille!
Alueella on yksi pelihistorian älyttömin vittuilu pelaajia kohtaan. Jotta viimeistä pomoa, Singeä vastaan olisi edes jonkinlaiset mahdollisuudet, täytyy käyttää kirvestä heittovälineenä. Kirveen saa näppärästi täältä viimeiseltä alueelta jos ei moista kapistusta ollut aikaisemmin saanut haltuunsa.
Kuitenkin ihan alueen lopussa odottaa D-kirjaimella varustettu laatikko mistä vaihtuu perus tikariase takaisin käyttöön. Laatikko on sijoitettu niin ärsyttävästi tason reunalle, että sitä on lähes mahdotonta väistää. Kirsikkana kakun päällä laatikon jälkeen ilmestyy yksi pieni lohikäärme kiusaamaan Dirkiä.
Jotta kohdan voi selvitä kirveen kanssa, täytyy ensin tehdä kolmen pikselin välimaastoon sijoittuva hyppy. Tämän jälkeen täytyy kääntyä ympäri ja hypätä takaisin aikaisemmalle tasolle tuhoamaan lohikäärme. Jos suoraan hyppää D-kirjaimella varustetun laatikon yli, lohikäärme tappaa Dirkin. Tämän jälkeen täytyi tehdä uudelleen lähes pikselin tarkka hyppy ja vielä uusi hyppy laatikon yli.
Joskus vaikka miten tarkasti painoi hyppyä ja D-padista vasemmalle samaan aikaan, Dirk saattoi "nytkähtää" pikselin verran sivulle ja näin ollen kerätä tikarilaatikon. Jos laatikon keräsi, oli sama painaa resettiä sillä kirvestä ei saa enää uudelleen käyttöönsä jatkopaikan ollessa kirveslaatikon jälkeen. Kerran onnistuin vahingossa keräämään tämän D-laatikon ensimmäisellä elämälläni ja lähes täysien elämien suoritus meni suoraan roskakoriin...
Viimeinen pomo, lohikäärme Singe onkin sitten hyvin todennäköisesti vaikein NES pomo minkä olen läpäissyt. Tämä ei ole samaa tasoa Who Framed Roger Rabbitin Judge Doom, jossa vaikeus tulee lähinnä pitkästä väsytys-sessiosta.
Eikä vaikeusaste ole samaa luokkaa esimerkiksi Batmanin Jokerin kanssa, vaikka Jokeri onkin todella hankala vastustaja. Singen tekee hankalaksi yksi asia ainoastaan: yhdestä osumasta kuoleminen. Ei ole älyttömän reilu asetelma kun itse kuolee yhdestä osumasta ja Singe ottaa sitten 20 osumaa :D
Tämä on vielä pelin ainoa taistelu missä joutui ihan tosissaan väistelemään ja leikkimään RNG:n kanssa. Singellä on kolme erilaista hyökkäystä: kahdelle eri korkeudelle lentävät savupilvet ja pieni lohikäärme jonka tämä pomo synnyttää tyynen rauhallisesti taistelun aikana. Eikä synnytys jää yhteen kertaan vaan sitä tapahtuu useita kertoja.
RNG arpoo, kummalle korkeudelle savupilvi jää. Jos savu ottaa korkeamman paikan, täytyy se väistää kyyristymällä. Jos alempi reitti sattuu olemaan savun vaihtoehtona, silloin savun yli täytyy loikata sen yli. Tämähän on ihan helppoa ja hauskaa, mutta vaikean tästä tekee pienet lohikäärmeet.
Lohikäärmettä ei voi mitenkään väistää ja se kulkee tasaista tahtia Dirkiä kohti. Ainut keino on tuhota se kahdella kirveellä. Jos savujen RNG sattuu olemaan erittäin paskaa, lohikäärmeen tappamisesta tulee todella haastavaa. Jos joutui hyppäämään savun yli, silloin pieneen lohikäärmeeseen osuminen oli vaikeaa. Kyyristymällä sai huomattavasti helpommin tulosta aikaiseksi.
Pienen lohikäärmeen lisäksi pitäisi jossain välissä saada tehtyä itse Singeen osumaa. Pää on tämän loharin heikko kohta ja siihen ylsi hyppäämällä. Onneksi Dirk heittää asioita mukavaan tahtiin ja yhdellä hypyllä sai kaksi osumaa tehtyä. Eli periaatteessa kymmenen hyppyä riitti Singen tuhoamiseen.
Mutta voi pojat tämä olikin sitten mutkikas homma. Jouduin turvautumaan vanhaan kunnon pause- taktiikkaan, ilman sitä ei olisi tullut mitään. Lähinnä katsoin pausen avulla, kummalle tasolle savupilvi menee. Liian raju RNG sisällytettynä yhden osuman kuolemiin oli vähän liikaa. Aivan älytön homma sen pausen avullakin oli, meni reilusti yli 20 yritystä. Ja aina peli alusta kun lisärit loppuivat... Sai taas hetken taivaltaa lohikäärmeen luokse jolloin se paras tatsi oli hetken aikaa kateissa.
TMR käytti myös pausea omassa läpäisyssään eikä se ihan helposti mennyt vaikka ukko olikin pelin ennen NESMania -projektiaan pelin läpäissyt :D
Vaikka tämä melko kankea kokemus olikin kaikin puolin, hieman yllättäen pidin pelin pelaamisesta. Ei yhtään sylettänyt opetella kohtia ja edetä milli kerrallaan eteenpäin muutamaa lukuun ottamatta. Pois lukien myös viimeinen pomo, sitä ei ollut niin lystikästä grindailla.
Kyllähän tämä mainettaan parempi peli on, AVGN:llä on vaan niin voimakas vaikutus mielipiteisiin. Pelissä on melko hyvät grafiikat ja animoinnit. Musiikitkin ovat ihan mukiinmenevät!
Helposti tämän pelaisi uudelleen läpi, lukuun ottamatta viimeistä pomoa - sitä en kyllä enää kertaakaan halua läpäistä. Mielummin minä tätä pelaan kuin esimerkiksi Zelda II:sta tai Metroidia :D
