Genre: Platform
Goal: Defeat Momma Dinosaur (Stage 10)
Arvosana: 7/10
Vaikeusaste: 5/10
Retu ja Tahvo huomaavat, että Siru ja Pam-Pam ovat kadonneet! He tutkivat naapurustoa ja huomaavat, että lapset leikkivät tulivuoren juurella. Juuri kun kaksikko saapuu lasten luokse, laavan virtaus estää heitä pääsemästä pidemmälle.
Ainoastaan ahne lentolisko pystyy kuljettamaan heidät laavavirtauksen ohi. Kyyti ei ole suinkaan ilmainen sillä tämä ahne lentolisko vaatii jalokiviä palkaksi jotta veisi kaksikon lasten luokse.
Retun ja Tahvon täytyy selvittää tiensä 12 esihistoriallisen tason läpi jotta saisivat jalokivet kasaan. He ovat valmiina seikkailuun kun Retu nappaa nuijansa ja Tahvo ritsansa!
Pitkästä aikaa NESin kalliimpaa osastoa. Muistan pelin lapsuudestani kun kaverini yritti peliä läpäistä, mutta yritykseksi jäi. Viimeinen pomo oli liian hankala! Mieleeni paloi kuva tästä isosta punaisesta dinosauruksesta ja se onkin ainut asia mitä pelistä muistan. En itse peliin koskenut vaan katselin pelaamista vierestä. Tähän päivään asti peli oli jäänyt täysin kokematta.
Tämä teos on niinkin myöhään julkaistu kuin 1993 ja kyllähän sen huomaa. Ihan mukavan näköinen ja kaikki toimii hyvin. Ei tämä minusta mikään mestariteos ole, mutta ihan hauska yhdessä illassa läpästy huvittelu.
Pelissä on kymmennen kenttää ja pari minipeliä. Ohjekirjassa sanotaan, että pelissä olisi 12 kenttää, mutta ilmeisesti nuo minipelit lasketaan kentiksi. Loputtomat continuet tekivät tästä aika simppelin ja stressittömän kokemuksen. Viimeisessä kentässä on kuitenkin haastetta kerrakseen, mutta loputtomien yritysten vuoksi sekään ei osoittautunut liian hankalaksi.
Erona ensimmäiseen peliin Rescue Dino and Hoppyyn tässä pääsee pelaamaan myös Tahvolla. Retulla on ensimmäisen pelin tyyliin kyky nappailla tasojen reunoista kiinni jolloin saa itsensä kammettua tasanteen päälle. Tahvo ei voi tätä tehdä, mutta hänen kykynään on roikkua naruista joita on ripoteltu pitkin kenttiä.
Hahmoa pystyy vaihtamaan painamalla select -nappia ja välillä hahmoa täytyi vaihtaa ns. lennosta tai muuten ei päässyt eteenpäin. Tahvolla on aseenaan ritsa jolla pystyi tappamaan viholliset ynnä muut pomot etäämmältä. Ritsan ammus ei ole niin tehokas kuin Retun nuija, mutta eipähän tarvinnut mennä iholle taistelemaan.
Kentät ovat tiukkaa tasoloikkaa ja on mukaan saatu yksi "shooter" -kenttäkin.
Peli alkaa parin lisärin ja kolmen sydämen voimin. Lisäreitä ja sydämiä saa lisää, mutta sydämet menettää jos onnistuu itsensä tapattamaan. Hedelmistä saa energiaa lisää ja lounasrasia täyttää energiat kokonaan. Lounasrasiaa pystyi säästelemään ja käyttämään milloin halusi.
Kentistä löytyy vaihtoehtoisia aseita jotka vaativat ase-energiaa jotta niitä voi käyttää, mutta näiden käyttö jäi todella vähäiseksi. Löytyi esimerkiksi kirves ja keilapallo, mutta viholliset kuolivat näppärästi Retun nuijalla. Tämän vuoksi muiden aseiden käyttö jäi unholaan. Muutaman kerran vahingossa heitin kirveen ja onnistuin tappamaan vihollisen, tässä pähkinänkuoressa lisä-aseiden käyttökokemukseni :D
Retun nuijaa pystyi lataamaan ja täydellä latauksella nuija teki kiitettävästi vahinkoa. Latausvoimaa sai pidennettyä keräilemällä tiettyjä tavaroita, mutta sekin lyheni alkuperäiseen mittaansa kuoleman jälkeen.
Seikkailuun on laitettu mukaan muutama bonus minipeli. Ensimmäisestä osasta tutun koripallon lisäksi tässä pääsee pelaamaan lätkää. Aluksi koripallo tuntui todella hankalalta ja jouduinkin muutamaan otteeseen yrittämään voittamista. Korin tekeminen vaati hyvää ajoitusta, sillä korin virkaa toimittava lintu laittoi suunsa kiinni tasaisin väliajoin.
Lätkäpelin maalin kanssa on sama homma, mutta siinä maaleja syntyi helpommin vaikka dinosaurus suutansa sulkikin. Paras taktiikka oli vaan heti alussa lämätä ja toivoa, että dinosauruksen suu olisi avoinna ja yleensä se olikin.
Molemmissa minipeleissä pelataan ensin Retulla ensimmäinen erä ja toinen erä sitten Tahvolla. Mitään eroa ei tässä ollut kuin spriten muoto. Täysin hämärän peittoon jäi minkä palkinnon minipeleistä saa. Vastustaja sanoi voiton jälkeen, että "palkinnon saa pitää kunnes tulee Game Over". Ohjekirjaa en vilkaissut koko läpäisyn aikana, mutta tuskin mitään maailman tärkeintä palkintona oli kun en edes huomannut sitä :D
Peli soljui mukavasti eteenpäin ja Game Overeita ei hirveästi edes tullut. Kentät eivät mitään kovin vaikeita olleet pomoista puhumattakaan. Pomojen patternit oppi nopeasti ja ne kuolivat aika nopeasti jos sai iskettyä Retun täyteen ladatulla nuijalla.
Muutama pomo tuli hoideltua Tahvon ritsan avulla, sillä se osoittautui turvallisemmaksi vaihtoehdoksi. Iskuja pomot kestivät kiitettävästi jos käytti ritsaa, mutta eipähän ollut niin suurta vaaraa kuolla.
Jokaisen kentän pomosta sai jalokiven joita sitten tarvittiin pelin loppupuolella. Ahne lentolisko ei suostu kuljettamaan parivaljakkoa tulivuoren puoleen väliin ilman näitä jalokiviä. Hommahan on vaan pelkästään visuaalinen lisä, sillä mitään kenttää ei voi skipata joten jalokivet saa pakosti.
Kun lentolisko kuljettaa parivaljakkoa tulivuorelle, peli muuttuu hetkellisesti shooteriksi. Ideana on väistellä tai ampua kaikenlaista lentävää lohkaretta, mutta kun peliä olin aikaisemmin katsellut, tiesin hienon kikan miten kentän pystyi selvittämään tekemättä yhtään mitään.
Heti alussa siirsi lentoliskon ruudun oikeaan yläkulmaan jolloin juuri mikään lohkare ei osunut lentoliskoon. Muutama harva onnistui nirhaisemaan lentoliskon nahkaa, mutta suurin osa meni ohi. Tämän vuoksi kentän pääsi läpi vaikka silmät kiinni :)
Ilman tätä tietoa lohkareiden väistely ja tuhoaminen olisi ollut hieman kinkkisempi juttu!
Viimeinen kenttä olikin sitten helposti pelin vaikein osuus. Kentässä ollaan tulivuoren sisällä seikkailemassa. Kentän ensimmäinen puolisko on tiukkaa tasoloikkaa ja piikkien väistelyä. Nopeasti nouseva laava ja siinä samassa tehtävät kielekkeisiin tarraamiset aiheuttivat kuumotusta jokaisella yrityksellä, mutta en kuollut tässä kohdassa kertaakaan. Jokaisella yrityksellä näytti, että laava saavutti Retun, mutta niin ei kuitenkaan käynyt.
Jälkimmäinen osuus missä juostaan karkuun laavan kuumuudesta hehkuvaa kivipyörää, on tehty aavistuksen liian hankalaksi. Pelin mekaniikat ovat suhteellisen kankeat ja tälläinen todella tarkka pakeneminen ei onnistunut ihan sulavasti.
Kivipyörää täytyy juosta karkuun aika pitkä pätkä ja molempien hahmojen kykyjä täytyi hyödyntää. Välillä oli sekunneista kiinni, että kivipyörä olisi saanut hahmot kiinni. Muutamaa kohtaa ei edes voinut ensimmäisellä yrityksellä päässyt läpi, sillä niissä täytyi tietää, että alaspäin pudotuksen jälkeen pitää rikkoa kiviseinä jotta pääsee etenemään. Kiviseinän rikkominen piti aloittaa jo pudotuksen aikana, muuten ei aika riittänyt kivipyörän väistämiseen.
Tämän osuuden loppupuolella vastaan tulee arkku, mitä ei vaan kerkeä rikkomaan ja sisältöä keräämään. Jos tätä olisi mennyt yrittämään, ei olisi ennättänyt turvaan. Jäi mysteeriksi, mitä hyvää arkku olisi sisältänyt. Ehkäpä jollain täydellisellä suorituksella arkun olisi saanut rikki, mutta itse en kyennyt moiseen.
Kun kentän viimein sai suoritettua, on viimeisen taistelun aika. Ensin taistellaan ensimmäisen kerran tulivuoren ulkopuolella vastaan tulevaa pientä punaista dinosaurusta vastaan. Tämän jälkeen onkin sitten pelin oikean viimeisen pomon, äiskä dinosauruksen vuoro.
Hieman täytyy antaa miinusta tämän pomon suunnittelusta. Pomolla on kolme erilaista liikettä; irtoliekkien ampuminen, maantömistys jolloin isot lohkareet putoavat taivaalta ja yhtenäisen pitkän liekin ampuminen.
Kun väistää irtoliekkejä, paras paikka seistä on ihan dinosauruksen vieressä. Tämä muodostaa kuitenkin sellaisen ongelman, että jos dino tekeekin yhtenäisen pitkän liekin, sen väistäminen on mahdotonta. Äiskä dino laskee päänsä matalammalle tasolle jonka jälkeen aloittaa liekin ampumisen. Liike tapahtuu muutamien framejen aikana ja jos seisoo pomon vieressä, osuu sen päähän pakosti.
Tämän viimeisen pomon kanssa saikin sitten pienen tovin taistella. Game Over vei kentän alkuun ja joutui aina tuon inhottavan kivipyörä -osuuden pelaamaan. Onneksi ennen pomoa löytyi yksi lisäsydän ja eväslaatikko jotka helpottivat taistelua. Neljä sydäntä ja eväslaatikko riittivät mainiosti pomon tuhoamiseen.
Liiallisiin virheisiin ei kuitenkaan ollut varaa pomon inhojen liikesarjojen vuoksi. Käytin eväslaatikon kun minulla oli yksi energia jäljellä ja näin sain täysillä energioilla jatkaa taistelua. Kyllä dinosauruksen kutale viimein sitten taipui. Ymmärrän kyllä, miksi kaveri ei tätä penskana päässyt läpi.
Ihan hauska peli joka tapauksessa. Ei kuitenkaan älyttömän hintansa väärti, mutta onneksi pelaaminen onnistuu myös ilman pienen pankkilainan ottamista.