Games Beaten: 121/709
Genre: Strategy
Goal: Unify China (Any Scenario)
Arvosana: 3/10
Vaikeusaste: 7/10
Vaikeusaste: 7/10
Olipas jämäkän kokoinen urakka!
Tätä tulikin hetki pelailtua :D Harmi kun ei tullut otettua aikaa että kauan meni, mutta varmaankin 40-50h.
Pelihän on lautapelin oloinen strategiahäsmäkkä jonka ideana on yhdistää kiina. Pelissä on 58 osavaltiota, ja neljä erilaista pelimuotoa. Osavaltioiden hallussa pitämisen määrä riippuu pelityypistä että monta tarvitsee valloittaa.
Jokaisella erivärisellä mestarikenraalilla on myös tietty määrä kenraaleita jotka pitää osavaltioita hallussa ja joiden avulla käydään sotaa muita vastaan.
Jokainen osavaltio vuorollaan teki jotain omien olojensa parantamiseksi. Mestarikenraaleilla oli vuoro vain kerran kuukaudessa, muut tuli vissiin randomisti.
Peli perustuu ikivanhaan kirjaan joka nimensä mukaisesti kertoo kolmen kuningaskunnan muodostumisesta.
Itse valitsin saman pelimuodon kuin TMR eli The Emergence of Cao Cao. Ihan vaan siitä syystä että jos joutuu jonkun vinkin katsomaan, niin helppo tehdä se. Eipä tarvinnut kuitenkaan katsoa vinkkejä :)
Tässä pelityypissä piti pitää hallussa 30 osavaltiota ja mennä "pääosavaltioon". Huomasin kuitenkin että tämä ohjekirjan määrittämä goali olikin vain pelin puoliväli... loppukuvan saamiseksi täytyy kaikki 58 osavaltiota vallata. Ihanaa.
Vaikeusasteita on kymmenen kappaletta. Itse valitsin helpoimman. Tuntui että peli välillä oli tälläkin vaikeusasteella aika hankala, ainakin kun eri asioiden seuraaminen oli vähän hukassa. Varmaan ihan älyttömän hankala tuolla vaikeimmalla vaikeusasteella :/
Tämän aloittaminen ahdisti kyllä aivan valtavasti. En oikein pidä tämän tyyppisistä peleistä. Ihan sama onko se lautapelimuodossa vai tälläisenä, ihan liikaa muistettavaa ja seurattavaa että olisi nautinnollinen pelailla.
Piti seurata kullan määrää, riisiä, sotilaita, kansalaisia, lojaalisuutta yms. yms.
Opettelu vei hyvän tovin. Aluksi eteneminen oli tosi hidasta kun en oikein osannut pelata. Pelin puolivälin jälkeen rupesi homma nopeutumaan kun oppi ne viimeisetkin kikat.
Osavaltioiden haltuun otto onnistui kolmella eri tavalla. Joko ihan suoraan hyökkäämällä osavaltioon jonka jälkeen kenraalit tapettiin tai ne pystyi ottamaan omalle puolelleen.
Tässä oli riskinsä koska yleensä niiden lojaalisuus oli todella alhainen jonka seurauksena ne pystyivät siirtymään vihollisten puolelle.
Toinen tapa oli sopia diplomaattisia suhteita muiden osavaltioiden kanssa. Tätä en koskaan saanut toimimaan. Vaikka kenraalin luottamus minun kenraaliin oli hyvä, niin ei ne koskaan suostunut kääntymään minun puolelleni.
Kolmas tapa on helpoin. Kartassa on tyhjiä osavaltioita missä ei ole vielä kenraalia ja sinne pystyi kätevästi siirtämään omansa ilman mitään tappeluita.
Taistelumoodissa oli ihan omanlainen näkymä. Vuoropohjaisesti jokainen kenraali sai tehdä mitä halusi. Hyökkääjät yrittää joko tappaa toisen kenraalit tai valloittaa niiden linnat.
Jos linnoja oli vaikka neljä niin sama määrä piti olla omia kenraaleja linnoissa että taistelu loppui. Hyökkääjillä oli purkillinen riisiä mukana jota hyökkäyksen kohteeksi joutuneet yrittivät
saada itselleen. Taistelu loppui suoraan jos ne onnistui siinä. Myös riisi kului kokoajan joten jos se pääsi loppumaan, hävisi automaattisesti.
Alusta koostui pienistä neliöistä ja kenraalit liikkuivat niin monta askelmaa kun niille oli määrätty. En saanut koskaan selville mikä määräsi nuo askelmäärät, joillain oli 3, joillain taas 8 askelta.
Askelia sai lisää jos ei tehnyt vuorollaan mitään. Erilaiset maasto-erot vaativat enemmän askelia että ne pystyi ylittää. Esimerkiksi veden ylitys vaati aika monta askelta että pääsi yli.
Pari erilaista lyöntityyliä oli valittavissa. Yksittäinen lyönti ja monilyönti. Monilyöntiä kannatti käyttää jos oli useampi oma kenraali vihollisen lähellä, silloin ne molemmat löi sitä.
Kenraalin joukot pystyi myös sytyttämään tuleen. Tällä keinolla pystyi hyvin häätämään kenraaleja pois niiden linnoista. Jos hyvä tuuri kävi ja sai kenraalin joukon tuleen niin, että se ei pystynyt liikkumaan mihinkään,
sai sen suoraan kiinni.
Pelissä vaihteli vuodenajat ja jokainen vuodenaika toi erilaisia muutoksia tullessaan. Talvella pohjois-osavaltioissa ei pystynyt liikkumaan ilman sotilaiden menetyksiä. Myös riisiä ei pystynyt lähettää eteläisiin osavaltioihin talven aikana.
Keväällä osavaltiot saivat 20% lisää kansaa ja niistä pystyi tekemään sotilaista. Kesällä joki tulvi ja se hukutti randomilla porukkaa joistain osavaltioista. Syksyllä sai lisää kultaa sen mukaan miten arvokas osavaltio oli kyseessä. Arvoa pystyi nostamaan kehittämisellä.
Välillä myös rutto levisi sekä ötökät kiusasivat kansaa. Nämä tapahtuivat myös randomisti joihinkin osavaltioihin aina kun vaihtui vuodenaika.
Tosiaan, jokainen osavaltio sai tehdä vuorollansa mitä parhaaksi näki. Maan arvoa pystyi nostamaan, ostamaan riisiä tai aseita, rekrytoida sotilaita, kasvattaa kansan ja kenraaleiden lojaalisuutta ja monia muita juttuja.
Näiden seuraaminen oli kyllä aika puuduttavaa välillä. Kultaa tarvitsi aseiden ostamiseen, kenraalien miellyttämiseen ja sotaan. Riisillä pystyi ostamaan sotilaita ja sillä myös mitattiin ajallisesti taistelujen kestoa. Mitä enemmän riisiä, sitä pidempään sai sotia.
Mestarikenraali, eli pelinmoodin päähahmo Cao Cao, hän oli ainut kuka pystyi liikkumaan iteksiään osavaltiosta toiseen. Mukaan pystyi toki ottamaan muita kenraaleita mutta aika tyhmää kun yhdellä ukolla pystyi vaan liikkumaan, hidasti hommaa älyttömästi.
Onneksi Cao Caoa ei tarvinnut sotimiseen jos oli tarpeeksi voimakkaat kenraalit. Viereiseen valtioon pystyi hyökkäämään hyvin.
Tässä meni kyllä järjettömän paljon aikaa tällä mun pelityylillä. Diplomaattisen suhteiden luominen olisi vähentänyt tuota Cao Caon siirtelyä. Cao Cao sattui olemaan statseiltaan niin ylivoimainen että sen mukaan ottaminen sotiin oli ihan pakollista.
Kasasin parhaimmat kenraalit ja niiden avulla sitten valtailin osavaltioita.
Kenraalit pystyivät myös kuolemaan. Tämä kuumotteli niskassa että minkähän ikäiseksi tuo Cao Cao elää. Luultavasti peli oli suoraan päättynyt siihen jos näin olisi käynyt. Onneksi ei!
Vanha peli ja sen kyllä huomasi. valikot oli melkoisen kökösti tehty, ei pystynyt aina suoraan pakittamaan jos oli tehnyt jonkun virheen. Joutui menemään muutaman askeleen eteenpäin jonka jälkeen vasta pääsi takaisin alkuun.
Myös taistelumoodin jumitus ja muutenkin valikoiden hitaus oli ärsyttävää. En tiiä onko tää joku vanha pc käännös, mutta miksi ne olis NESille tehnyt sitten jotkut latausajat?
Musiikit oli aika karmeat. En ihan hirmu pitkään kuunnellut kun meni mutelle. Hyvä puoli oli että pystyi parempaa musiikkia luukuttamaan ;)
Tää on niin moniulotteinen peli että hankala selittää tässä että kaikkea mitä tässä tapahtuu.
Varmaan jos tykkää monimutkaisista lautapeleistä, niin tää voisi toimia niille. Itse huokaisin helpotuksesta kun tästä pääsi viimein eroon :D
Tätä tulikin hetki pelailtua :D Harmi kun ei tullut otettua aikaa että kauan meni, mutta varmaankin 40-50h.
Pelihän on lautapelin oloinen strategiahäsmäkkä jonka ideana on yhdistää kiina. Pelissä on 58 osavaltiota, ja neljä erilaista pelimuotoa. Osavaltioiden hallussa pitämisen määrä riippuu pelityypistä että monta tarvitsee valloittaa.
Jokaisella erivärisellä mestarikenraalilla on myös tietty määrä kenraaleita jotka pitää osavaltioita hallussa ja joiden avulla käydään sotaa muita vastaan.
Jokainen osavaltio vuorollaan teki jotain omien olojensa parantamiseksi. Mestarikenraaleilla oli vuoro vain kerran kuukaudessa, muut tuli vissiin randomisti.
Peli perustuu ikivanhaan kirjaan joka nimensä mukaisesti kertoo kolmen kuningaskunnan muodostumisesta.
Itse valitsin saman pelimuodon kuin TMR eli The Emergence of Cao Cao. Ihan vaan siitä syystä että jos joutuu jonkun vinkin katsomaan, niin helppo tehdä se. Eipä tarvinnut kuitenkaan katsoa vinkkejä :)
Tässä pelityypissä piti pitää hallussa 30 osavaltiota ja mennä "pääosavaltioon". Huomasin kuitenkin että tämä ohjekirjan määrittämä goali olikin vain pelin puoliväli... loppukuvan saamiseksi täytyy kaikki 58 osavaltiota vallata. Ihanaa.
Vaikeusasteita on kymmenen kappaletta. Itse valitsin helpoimman. Tuntui että peli välillä oli tälläkin vaikeusasteella aika hankala, ainakin kun eri asioiden seuraaminen oli vähän hukassa. Varmaan ihan älyttömän hankala tuolla vaikeimmalla vaikeusasteella :/
Tämän aloittaminen ahdisti kyllä aivan valtavasti. En oikein pidä tämän tyyppisistä peleistä. Ihan sama onko se lautapelimuodossa vai tälläisenä, ihan liikaa muistettavaa ja seurattavaa että olisi nautinnollinen pelailla.
Piti seurata kullan määrää, riisiä, sotilaita, kansalaisia, lojaalisuutta yms. yms.
Opettelu vei hyvän tovin. Aluksi eteneminen oli tosi hidasta kun en oikein osannut pelata. Pelin puolivälin jälkeen rupesi homma nopeutumaan kun oppi ne viimeisetkin kikat.
Osavaltioiden haltuun otto onnistui kolmella eri tavalla. Joko ihan suoraan hyökkäämällä osavaltioon jonka jälkeen kenraalit tapettiin tai ne pystyi ottamaan omalle puolelleen.
Tässä oli riskinsä koska yleensä niiden lojaalisuus oli todella alhainen jonka seurauksena ne pystyivät siirtymään vihollisten puolelle.
Toinen tapa oli sopia diplomaattisia suhteita muiden osavaltioiden kanssa. Tätä en koskaan saanut toimimaan. Vaikka kenraalin luottamus minun kenraaliin oli hyvä, niin ei ne koskaan suostunut kääntymään minun puolelleni.
Kolmas tapa on helpoin. Kartassa on tyhjiä osavaltioita missä ei ole vielä kenraalia ja sinne pystyi kätevästi siirtämään omansa ilman mitään tappeluita.
Taistelumoodissa oli ihan omanlainen näkymä. Vuoropohjaisesti jokainen kenraali sai tehdä mitä halusi. Hyökkääjät yrittää joko tappaa toisen kenraalit tai valloittaa niiden linnat.
Jos linnoja oli vaikka neljä niin sama määrä piti olla omia kenraaleja linnoissa että taistelu loppui. Hyökkääjillä oli purkillinen riisiä mukana jota hyökkäyksen kohteeksi joutuneet yrittivät
saada itselleen. Taistelu loppui suoraan jos ne onnistui siinä. Myös riisi kului kokoajan joten jos se pääsi loppumaan, hävisi automaattisesti.
Alusta koostui pienistä neliöistä ja kenraalit liikkuivat niin monta askelmaa kun niille oli määrätty. En saanut koskaan selville mikä määräsi nuo askelmäärät, joillain oli 3, joillain taas 8 askelta.
Askelia sai lisää jos ei tehnyt vuorollaan mitään. Erilaiset maasto-erot vaativat enemmän askelia että ne pystyi ylittää. Esimerkiksi veden ylitys vaati aika monta askelta että pääsi yli.
Pari erilaista lyöntityyliä oli valittavissa. Yksittäinen lyönti ja monilyönti. Monilyöntiä kannatti käyttää jos oli useampi oma kenraali vihollisen lähellä, silloin ne molemmat löi sitä.
Kenraalin joukot pystyi myös sytyttämään tuleen. Tällä keinolla pystyi hyvin häätämään kenraaleja pois niiden linnoista. Jos hyvä tuuri kävi ja sai kenraalin joukon tuleen niin, että se ei pystynyt liikkumaan mihinkään,
sai sen suoraan kiinni.
Pelissä vaihteli vuodenajat ja jokainen vuodenaika toi erilaisia muutoksia tullessaan. Talvella pohjois-osavaltioissa ei pystynyt liikkumaan ilman sotilaiden menetyksiä. Myös riisiä ei pystynyt lähettää eteläisiin osavaltioihin talven aikana.
Keväällä osavaltiot saivat 20% lisää kansaa ja niistä pystyi tekemään sotilaista. Kesällä joki tulvi ja se hukutti randomilla porukkaa joistain osavaltioista. Syksyllä sai lisää kultaa sen mukaan miten arvokas osavaltio oli kyseessä. Arvoa pystyi nostamaan kehittämisellä.
Välillä myös rutto levisi sekä ötökät kiusasivat kansaa. Nämä tapahtuivat myös randomisti joihinkin osavaltioihin aina kun vaihtui vuodenaika.
Tosiaan, jokainen osavaltio sai tehdä vuorollansa mitä parhaaksi näki. Maan arvoa pystyi nostamaan, ostamaan riisiä tai aseita, rekrytoida sotilaita, kasvattaa kansan ja kenraaleiden lojaalisuutta ja monia muita juttuja.
Näiden seuraaminen oli kyllä aika puuduttavaa välillä. Kultaa tarvitsi aseiden ostamiseen, kenraalien miellyttämiseen ja sotaan. Riisillä pystyi ostamaan sotilaita ja sillä myös mitattiin ajallisesti taistelujen kestoa. Mitä enemmän riisiä, sitä pidempään sai sotia.
Mestarikenraali, eli pelinmoodin päähahmo Cao Cao, hän oli ainut kuka pystyi liikkumaan iteksiään osavaltiosta toiseen. Mukaan pystyi toki ottamaan muita kenraaleita mutta aika tyhmää kun yhdellä ukolla pystyi vaan liikkumaan, hidasti hommaa älyttömästi.
Onneksi Cao Caoa ei tarvinnut sotimiseen jos oli tarpeeksi voimakkaat kenraalit. Viereiseen valtioon pystyi hyökkäämään hyvin.
Tässä meni kyllä järjettömän paljon aikaa tällä mun pelityylillä. Diplomaattisen suhteiden luominen olisi vähentänyt tuota Cao Caon siirtelyä. Cao Cao sattui olemaan statseiltaan niin ylivoimainen että sen mukaan ottaminen sotiin oli ihan pakollista.
Kasasin parhaimmat kenraalit ja niiden avulla sitten valtailin osavaltioita.
Kenraalit pystyivät myös kuolemaan. Tämä kuumotteli niskassa että minkähän ikäiseksi tuo Cao Cao elää. Luultavasti peli oli suoraan päättynyt siihen jos näin olisi käynyt. Onneksi ei!
Vanha peli ja sen kyllä huomasi. valikot oli melkoisen kökösti tehty, ei pystynyt aina suoraan pakittamaan jos oli tehnyt jonkun virheen. Joutui menemään muutaman askeleen eteenpäin jonka jälkeen vasta pääsi takaisin alkuun.
Myös taistelumoodin jumitus ja muutenkin valikoiden hitaus oli ärsyttävää. En tiiä onko tää joku vanha pc käännös, mutta miksi ne olis NESille tehnyt sitten jotkut latausajat?
Musiikit oli aika karmeat. En ihan hirmu pitkään kuunnellut kun meni mutelle. Hyvä puoli oli että pystyi parempaa musiikkia luukuttamaan ;)
Tää on niin moniulotteinen peli että hankala selittää tässä että kaikkea mitä tässä tapahtuu.
Varmaan jos tykkää monimutkaisista lautapeleistä, niin tää voisi toimia niille. Itse huokaisin helpotuksesta kun tästä pääsi viimein eroon :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti