Genre: RPG
Goal: Defeat Overlord Darces the Dark
Arvosana: 3/10
Vaikeusaste: 9/10
500 vuotta sitten Grandvillen kuningaskunta soti mahtavaa Darces the Darkia vastaan.
Oli olemassa yksi sankari joka uskalsi haastaa Darcesin ja hän oli nimeltään Magi.
Hänellä oli hallussaan kuusi miekkaa ja haarniska jotka eivät olleet ihan perinteisiä luomuksia.
Miekat oli taottu syvällä maan uumenissa erikoisesta metallista ja ne sisälsivät erilaisia elementtejä.
Viimeinen miekka, Tores oli taottu mystisestä metallista ja se olikin voimakkain kaikista.
Haarniska oli niin vahvaa tekoa, että ainoastaan vahvimmat loitsut onnistuivat läpäisemään sen.
Näiden avulla Magi onnistui tuhoamaan Darcesin. Tämän sankarillisen teon vuoksi Magi vietti hyvän elämän ja kuoli vanhana miehenä.
Rauhaa oli jatkunut pitkään, mutta kävikin kuitenkin niin, että yhtenä myrskyisenä yönä Darces onnistui palaamaan takaisin maan päälle.
Nyt tarvitaan uusi sankari joka onnistuu haalimaan miekat ja haarniskan itselleen ja tuhoten Darcesin uudelleen...
Nyt oli ahdistava pelikokemus.
Olen vältellyt näitä NESin RPG pelejä missä pelimaailmaa kuvataan hahmon silmistä, mutta nyt oli aika rohkaistua ja ottaa tälläinen työn alle.
Aluksi ahdistus ja järkytys oli suuri, sillä kun näkymä on vain kahden ruudun päähän joten eksyin jatkuvasti.
Pelin rakenne on todella omituinen, sillä pelin pääsee läpi keräämättä lähes mitään tavaroita.
Periaatteessa riittää, kun kerää vain yhden miekan jonka avulla pääsee pelin viimeiseen vaiheeseen. Tätähän ei kuitenkaan pelaaja voi tietää.
Ihmispelaajan mahdoton tehdä tämä yhden tavaran läpäisy, se on mahdollista vain Tool-Assisted Speedrunissa, mutta kun kaveriksi käy hakemassa vielä yhden loitsun jolla pystyy parantamaan erilaisia haitallisia tiloja, pystyy näiden avulla pelin läpäisemään tähän tyyliin.
Tämä tarkoittaisi paikallaan levutusta tuntikaupalla.
Erilaiset alueet on tehty sitä varten jotta pelaaja kävisi niitä tutkimassa ja keräilemässä tavaroita ja tässä samalla sitten leveli nousee.
Itsekin skippasin yhden alueen kun en kokenut tarpeelliseksi mennä sinne.
Ihan pelin alussa pyöritään Grandville -nimisessä kylässä. Kyläläiseltä saa kompassin jonka avulla suunnistaminen on helpompaa.
Kylässä on myös viisi velhoa jotka jokainen edustavat erilaisia elementtejä. Nämä elementit ovat vesi, tuli, ilma, maa ja keiju.
Kun vierailee velhon luona, saa häneltä elementin haltuunsa. Tämän jälkeen muut elementit tätyy kerätä löytämällä Magin legendaariset miekat ja viedä ne velhoille.
Alku oli hieman sekava ja kylässä pyöriessäni löysin tieni velhon luokse, keneltä sai vesi elementin käyttöönsä.
Jokaisessa elementissä on neljä erilaista symbolia ja näitä yhdistelemällä saa loitsuja käyttöönsä.
Vesi elementin loitsujen avulla sai mukavasti nostettua fyysisten iskujen ja taikaiskujen vastustuskykyä.
Ohjekirja neuvoo muutamien hyödyllisten loitsujen kombinaatiot, mutta ei kaikkea. Muutama pelin läpäisyn kannalta tärkeä loitsu loistaa poissaolollaan.
En tiedä miten nämä olisi löytänyt paitsi kokeilemalla jokaista erilaista yhdistelmää mikä kuulostaa todella hauskalta.
Velhot eivät kertoneet näitä yhdistelmiä vaan jaarittelivat jonnin joutavia.
Mikä parasta, jotkin loitsut tehdään yhdistelemällä symboleita eri elementeistä.
Ohjekirjan loitsu -osiossa on myös kartalle oma loitsunsa.
Jep, pelin kartta piti taikoa itselleen. Täysin järjetön ratkaisu.
Ainoastaan keiju loitsulla pystyi taikomaan kartan, mutta sen sai vasta paljon myöhemmin käyttöönsä jos ei tajunnut keiju elementtiä ottaa käyttöönsä.
Toki kun menin vahingossa ensimmäisen velhon luo jonka löysin ja sain vesi elementin haltuuni, en voinut enää perua valintaani.
Tämäkin on hieman kaksiteräinen miekka, sillä keiju loitsu on lähes hyödytön puolustuksen kannalta kun taas vedellä pystyi helpottamaan pelin kulkua ja nopeuttamaan levutusta. Kartta olisi ollut tärkeä...
Suurin osa loitsuista kulutti vielä hahmon energiaa. Jotkin voimakkaammat veivät kunnon siivun. Onneksi kartan taikominen oli ilmaista, sehän tästä olisi vielä puuttunutkin jos siitä olisi menettänyt energiaa.
Kartta on todella ikävä käyttää, se pysyy ruudulla muutaman sekunnin jonka jälkeen se pitää taikoa uudelleen.
Pelihän oli täyttä tuskaa ilman karttaa. Olin jatkuvasti eksyksissä ja eksyin jo ihan parin askeleen jälkeen :D
Ongelmana oli, että kaikki näytti liian samanlaiselta ja ei aina tullut vilkaistua kompassin suuntaa mistä päin lähti liikkeelle.
Pelin mukana tuli onneksi fyysinen kartta joka helpotti eri paikkojen löytämistä kompassin avulla.
Itse peli alue ei ollut kovinkaan suuri, sen käveli päästä päähän hetkessä.
Pelissä vihollisten tappaminen hoidetaan reaaliajassa. Ei ole mitään vuoropohjaista systeemiä.
Hieman kankea järjestelmä, sillä homma meni lähinnä siihen, että mätkitään vaan miekalla ja toivotaan parasta.
Vihollisten ammuksia pystyi väistelemään siirtymällä kauemmaksi vihollisista, mutta tässä tuli ongelmana suuntavaiston kadottaminen.
Parempi oli ottaa iskuja vastaan kuin olla täysin hukassa :D
Onneksi pelin sai kuitenkin pauselle kesken taistelun jotta pystyi valitsemaan erilaisia asioita valikosta kuten energiaa ja parantavia loitsuja.
Maailman tutkiminen pelin alkumetreillä oli täysin mahdotonta sillä perus vihollisetkin tappoivat nopeasti ja niitä oli joka puolella.
Vietinkin tunti tolkulla aikaa Grandvillen läheisyydessä tappaen käärmeitä leveleiden toivossa.
Tavoitteenani oli kerätä rahaa ja leveleitä jotta pääsisin hieman vapaammin liikkumaan.
Viholliset saattoivat kuollessaan pudottaa arkun mikä sisälsi rahaa. Arkkuahan ei voinut suoraan avata, vaan piti valita valikosta avain.
Nihkeää oli pompotella aseen ja avaimen välillä jos vihollisia sattui olemaan paljon kerralla.
Pelissä on kaksi erilaista kauppaa, ruokaa ja potioneja sisältävä sekä asekauppa.
On kyllä aivan mahtavaa että kaupoista ei edes tiedä mitä ostaa.
Asekaupassa tämä on ihan ok, sillä tuotteet menevät paremmuusjärjestyksessä, mutta ruokakaupassa tulee ongelmia.
Eipä tuotteen kohdalla ole kuin hinta, todella kiva :D Empä olisi halunnutkaan tietää, mitä milläkin tuotteella tehdään.
Ohjekirjakaan ei vaivaudu sen tarkemmin selittämään, on vain jaoteltu tuotteet kolmeen yleiseen ryhmään.
Asekaupan hinnat olivat ihan övereitä. Onneksi kaikkea ei tarvinnut ostaa vaan tuotteita saattoi löytää maastosta ja temppeleistä arkkuihin piilotettuna.
Myös vanhat kamat pystyi myymään ja niistä sai mukavan siivun rahaa.
Skippasin heti alkuunsa heikoimmat arsenaalit ja rupesin keräämään rahaa hieman parempiin.
Ehkä vähän yliampuvaa, mutta vitutti kun ei paikkoja voinut tutkia kunnolla kuolemisen pelon vuoksi.
Kuolema rankaisi periteiseen RPG -tyyliin eli homma alkaa täysin samasta milloin tallensit viimeksi.
Välillä kuoleminen ärsytti kun oli saanut tarvittavat rahat tai expat kasaan ja täytyi aloittaa kerääminen uudelleen.
Kun olin hieman saanut leveleitä ja varusteita paremmalle tasolle, lähdin seikkailemaan.
Nopeasti homma meni läpimeno-oppaan tutkiskeluksi. Hyvä niin, sillä eihän tästä olisi tullut mitään, varsinkin kun ei pelin sisäistä karttaa voinut heti katsella.
Tämän kartan avulla olisi mukavasti nähnyt kartalla olevat aarteetkin ja örkkien sijainnit.
Pelin ensimmäinen askel alkoi jo hieman nihkeästi, sillä ensimmäinen miekka joka pitää löytää uuden elementin saamiseksi, on piilotettu ulkomaailmaan yhden ruudun kokoiselle alueelle.
Mikähän todennäköisyys tämän löytämiseen olisi ollut...ja vielä ilman karttaa :D
Viholliset pystyivät antamaan hahmolle jonkin ikävän tilan kuten myrkytyksen, kirouksen tai lamautumisen.
Inhottavasti kyseinen tila näkyy valikossa vain kun ei peli ole pausella. Hienosti teksti "stop" tulee tilan päälle ja välillä tiukassa tilanteessa pitää arpoa, onko hahmolla jonkin näistä ikävistä tiloista päällä.
Välillä tuli tehtyä niin, että nopeasti ottaa pausen pois, katsoo tilan ja sen jälkeen tekee oikean loitsun sen hävittämiseksi.
Seuraava ongelma oli pelin yksi pääpainoista; luolastot ja temppelit.
Nämä olivat järkyttäviä sokkeloita ja ilman karttaa toivottomia. Kapeita käytäviä pitkin edettiin ja joka paikka näyttää samalle. Umpikujia sekä turhia reittejä löytyi.
Onneksi läpimeno-opas sisälsi pohjapiirrokset näistä ja varovaisen etenemisen avulla onnistuin läpäisemään temppeleitä.
Temppeleissä ei ollut mitään pomoja, vaan paljon vihollisia ja jokin tärkeä tavara. Se saattoi olla itse elementtimiekka jonka avulla saa uuden elementin käyttöönsä velholta tai jotain tavaraa millä saa sitten myöhemmin elementtimiekan.
Temppeleihin meneminen pienellä levelillä olisi ollut sama kuin suden suuhun hyppääminen.
Välillä viholliset olivat niin pahoja, että ne eivät ottaneet lainkaan vahinkoa lyönneistä vaikka aseistus ja varustus oli kunnossa.
Yksi leveli paremmaksi ja homma rupesi toimimaan.
Temppeleissä huomasi, miten hirveä tavaravalikko oli käyttää. Siihen sai kerättyä lähinnä potioneja ja muutamia muita juttuja.
Aluksi ei auennut miten potionit edes käytetään.
Selvisi, että valikon ylin rivi on ne mitä pystyy käyttämään, muut rivit toimivat varastona.
Potionit piti itse manuaalisesti siirtää tähän ylimpään riviin.
Välillä taistelun tiimellyksessä tuli vahingossa käytettyä potioneja kun epähuomiossa olikin väärän valinnan kohdalla :D
Kyläläiset antavat pieniä vinkkejä mihin pelissä pitäisi mennä seuraavaksi. Ne ovat kuitenkin yleensä aika ympäripyöreitä.
Saatetaan neuvoa, että täytyy mennä seuraavaksi johonkin toiseen kylään josta saa uuden vinkin.
Siellä sitten sanottiin että "sinun täytyy löytää sormus" :D
Todella tahmeaa etenemistä oli koko peli. Paljon grindausta jotta eteni edes hieman pelissä.
Varmaan pelityylini ei ollut se optimaalisin, mutta tälläisissä peleissä tykkään olla hieman paremmalla levelillä kuin tarvitsi jotta ei tarvitsisi niin paljoa opetella mitään kikkoja.
Viimeiselle pelialueelle mentiin keiju loitsun avulla. Ei hajuakaan mistä tämän olisi saanut muuta kuin tuurilla kokeilemalla tai läpimeno-opasta vilkuilemalla.
Siellä oli niin övereitä lohikäärmeitä että ne tappoivat kahdesta iskusta ja niihin ei saanut tehtyä minkäänlaista vahinkoa.
Hauskintahan tässä oli se, että tässä vaiheessa peliä olin grindannut itseni levelille 19 ja 20 on maksimi. Silti ei mitään vahinkoa näihin vihollisiin.
No, onneksi niistä pääsi juoksemalla eroon.
Viimeinen temppeli oli kohtuullisen paha. Paljon hankalia ja kestäviä vihollisia. Onneksi täällä ei ollut lohikäärmeitä, en olisi tiennyt mitä olisin tehnyt niitä kohdatessani kapeilla käytävillä...
Muutama paha silmävihollinen löytyi jotka ampuivat taikoja, mutta niistä pääsi kivasti eroon tappamalla ne oven edessä.
Ovi sulkeutui aina kun otti askeleen taaksepäin. Vihollinen odotti kiltisti oven takana ja sen kun avasi uudelleen, sai siihen tehtyä iskun. Oikeaoppisesti tehtynä vihollinen ei edes osunut pelihahmoon.
Täältä viimeisestä temppelistä sai pelin ainoan tärkeän tavaran, Toreksen miekan.
Sen saaminen olikin aika työn ja tuskan takana, viisi silmävihollista täytyi tappaa putkeen, onneksi oli ovi apuna :)
Tämän jälkeen suunnattiin vielä pelin alussa sijaitsevaan Grades linnaan joka nyt kuninkaan sijaan kuhisi vihollisia. Onneksi tämä paikka oli suhteellisen helppo, se sisälsi samoja vihollisia kuin viimeisessä temppelissä ja käytävät olivat paljon leveämpiä. Suurimman osan pystyi skippaamaan.
Täällä kohdattiinkin pelin viimeinen ja ainoa pomo, Darces the Dark!
Odotin paljon pahempaa taistelua, mutta se menikin suhteellisen kivuttomasti ovitaktiikalla läpi :D
Huh, onneksi tämä on nyt takanapäin!
Hyvä että tuli viimein pelattua tämän tyylinen pelikin läpi, kynnys ottaa uusi vastaavanlainen on paljon matalampi.
Tämä pelihän näytti ihan kivalle, mutta tässä oli todella paljon ärsyttäviä puolia.
Hyvä puoli oli, että tässä ei ollut musiikkia juuri lainkaan, sai kuunnella omia biisejä oikein olan takaa :D
Ilman apuja en olisi päässyt ikinä tätä läpi.
Liian kryptistä ja yksinkertaisesti ei olisi motivaatio riittänyt mitenkään koluta joka nurkkaa.
