Genre: Power Pad
Goal: Complete "Dance Aerobics Mode (8 Levels)
Arvosana: 7/10
Vaikeusaste: 6/10
Dance Aerobicsissa seuraa, mitä ohjaaja tekee ja sanoo. Suoriudu läpi kahdeksan opetuskurssia harjoitusstudiolla aina johdannosta edistyneisiin tasoihin.
Huoneesi muuttuu aerobiseen studioon aina kun haluat. Voit nauttia treenaamisesta perheesi tai kavereidesi kanssa - tietysti myös itseksesi. Mutta muista, että treenaa siihen tahtiin mikä sinusta tuntuu sopivalta.
Taas tuli sellainen hämmentävä olo, että mitähän sitä on taas oikein tekemässä. 40-vuotias ukko jumppaa lähes saman ikäisen aerobikki pelin parissa :D Nuori 80-luvun tyylisiin trikoisiin sonnustautunut mimmi televisioruudulla tsemppaa sinua erittäin innokkaasti.
No, eipä tämä jumppaaminen huonoa tehnyt missään nimessä! Itse asiassa tämä oli yllättävän rankka kokemus, jotenkin ajattelin tämän menevän hieman helpommin läpi.
Eli kyseessä on siis aerobikki -simulaattori mikä on tehty vain jumppaamistarkoitukseen. Peliä pelataan upealla Power Pad -matolla. Pelissä on kahdeksan erilaista tasoa ja jokaisessa niissä on tietty määrä liikesarjoja joita täytyy suorittaa. Jokaisessa tasossa on kymmenen virheen mahdollisuus ja jos tekee enemmän virheitä, alkaa taso alusta.
Jokaisen tason jälkeen saa "passileiman" joka toimii salasanana. Ei onneksi koko roskaa tarvinnut putkeen pelata. Passileiman syöttäminen oli aluksi hieman hämmentävää, sillä ruudulla näkyvässä passissa on kaksi eri lukua. Luulin, että molemmat täytyy syöttää, mutta alempi luku merkitsi vain sitä tasoa, missä on menossa. Kaikki aikaisemmat passileimat täytyi syöttää samaan koodiin eikä vain sitä, minkä oli viimeksi saanut.
Peli valikoitui kyllä melkoiseen saumaan juuri kun helteet ovat pahimmillaan. Vaikka tässä ei nyt tarvinnut juosta samaan tahtiin kun vaikka World Class Track Meetissä/Stadium Eventissä, hiki virtasi valtoimenaan.
Yllättävän rankkaa puuhaa oli pienien liikkeidenkin tekeminen. Ehkä minä olen vain rapakunnossa.
Läpäisykriteerinä on selvittää Dance Aerobics -pelimoodi läpi. Tässä on muutama muukin pelimoodi ja yhdessä esimerkiksi voi soittaa musiikkia maton avulla. Pelkkää huvittelua siis.
Pelin rakenne menee niin, että ensin alkutasoissa harjoitellaan liikkeitä ja myöhemmin sitten suoritetaan ilman sen kummempia harjoitteluja. Ensimmäisissä tasoissa mimmi opettaa liikkeen jonka jälkeen sitä toistetaan tietyn aikaa.
Myöhemmissä tasoissa ensin näytetään neljän liikkeen sarja joka sitten täytyy tehdä putkeen seuraten neidin liikkeitä. Viimeisissä tasoissa liikkeet tehdään suoraan ja virheitä kertyy lähes heti vääristä painalluksista.
Ensimmäisenä päivänä suoritin kaksi tasoa. Toisen tason kanssa minulla oli suuria ongelmia saada se onnistuneesti suoritettua. Minulla on hieman hahmotusongelmia ja tässä kun oma matto ja kuvaruudulla näkyä matto ovat vastakkain, menin hieman sekaisin, minkä nappuloiden päälle täytyisi astua.
Onneksi feilaamisen jälkeen samat liikkeet tulevat samassa järjestyksessä, joten muistamalla homma onnistui mallikkaasti. Myöhemmin tämä hahmotusongelma hävisi lähes kokonaan ja onnistuin vetämään pitkiäkin jaksoja ilman pahempia virheitä.
Jos resettiä painaa, niin silloin liikkeet vaihtuvat erilaisiksi. Tämä on ihan hyvä juttu jos tätä haluaa ihan kunnolla treenaamiseen käyttää, on paljon vaihtelua!
Liikkeitä tässä on hieman päälle kymmenen joka helpotti mukavasti. Ei tarvinnut aivan älyttömiä määriä opetella.
Seuraavalla pelaamiskerralla sain tasot kolme ja neljä suoritettua. Tasoissa suoritettavien liikesarjojen määrät nousevat joten alkuun tämä tuntui oikein hyvältä ratkaisulta, että suorittaa vain muutaman tason kerrallaan. Ei helteellä jaksanut enempää.
Tasojen määrä ei nouse mitenkään järkevästi, sillä ensimmäisessä tasossa on neljä liikesarjaa ja toisessa kahdeksan. Kolmannessa on myös kahdeksan ja neljännessä 16:sta. Viidennessä on 20:tä ja kuudennessa jumpataan 24:n liikesarjan verran.
Kaksi viimeistä onkin määriltään hieman rajumpia sillä seitsemännessä tasossa on 49:n ja viimeisessä kahdeksannessa joutuu tekemään huiman 64:n liikesarjan setin! Tämä kieltämättä kuumotti aika lailla kun mietin, miten huonosti toinen taso menikään :D
Kun liikkeet olivat hallussa, tasot etenivät mukavaa tahtia. Viimeisellä pelikerralla vedin hurjan neljän tason putken. Alunperin suunnitelmissa oli vetää vain yksi taso, mutta homma luisti sen verran nätisti, päätin jatkaa niin pitkään kuin kunto kestää.
Vaikeusaste meni siinä mielessä hassusti, että viimeinen taso ei ollutkaan niin paha kuin muutama edellinen vaikka siinä onkin reilusti enemmän liikesarjoja. Aikaisemmissa täytyy toistaa liikesarjaa monia kertoja kun viimeisessä tehdään vain muutama toisto.
Pahin oli ehdottomasti seitsemäs taso. Toistoja täytyi tehdä aika monia per liikesarja joka otti aika koville. Tässä tasossa on mukana myös paljon Immortalin -bändistä tutun Abbathin rapukävely -asennossa tehtäviä liikesarjoja jotka olivat ainakin itselleni todella haastavia.
Tuollainen jäkitysasento teki gutaa jaloille ja jalkani alkoivatkin tärisemään tästä todella epämukavasta asennosta. Pahimmat olivat ne missä jalkoja pidetään keskirivin reunimmaisilla näppäimillä ja käsillä painetaan keskirivin sisempiä näppäimiä.
Onneksi välissä on myös hieman helpompiakin liikkeitä jolloin sai huilia hetken aikaa.
Muutamien liikkeiden kohdalla menin hieman siitä missä aita on matalin. Tälläisen 40 vuotiaan metallimiehen jalka ei noussut ihan samaan tahtiin kuin opastavan nuoren virtuaalimimmin ja nostinkin jalkaani vain hieman jotta se irtoaa näppäimeltä. Peli kun ei katso, sitä, että miten ylös jalkaansa taivuttaa, kunhan vain pitää ajoituksen kohdillaan.
Myös hyppimisliikkeiden kohdalla hieman oikaisin ja painelin pahimmat niistä pelkillä käsilläni, vaikka oikeasti olisi pitänyt hyppiä näppäimeltä toiselle. Säästin itseäni ja alakerran naapuria :D Myös osumatarkkuus parini huomattavasti kun käytti käsiä jalkojen sijaan. Tässä hommassa tuli kyllä rystyset yllättävän kipeäksi kun hieman voimalla tuli näppäimiä painettua :D
Pelin liikesarjat ovat hieman eri asia kuin noissa aikaisemmissa juoksupeleissä missä täytyi vain kahden näppäimen päällä juosta. Monimutkaisia hyppykuvioita tehdessä ei jalat osuneet aina oikeille kohdille, sillä katsetta oli pidettävä telkkariruudussa jotta sai ajoituksen pidettyä kohdillaan. Mimmi kyllä huuteli tahtia mikä auttoi myös ajoituksen kanssa, mutta parempi oli katsoa mitä ruudulla tapahtuu.
Tässä helposti hyppäsi väärään kohtaan ja virhepainalluksia syntyi. Ei tämä aivan helppoa ollut käsitaktiikallakaan, sillä liikkeen jälkeen täytyi nopeasti pongahtaa ylös tekemään toista liikettä jotta ei tule virheitä.
Myöhemmissä tasoissa mimmi aloittaa nopeasti uuden liikesarjan ja sai olla todella valppaana, että ei vahingossa painanut väärää painiketta. Sai jo ennakkoon aloittaa uuden liikkeen tekemisen, tai muuten tuli virhe. Yhden liikesarjan kanssa oli todellisia ongelmia, sillä vaikka tein sen mielestäni ihan oikein, virheitä tuli silti.
Ehkä ajoitukseni oli hieman pielessä, sillä myöhemmin sain senkin virheettä läpi.
Jouduin pitämään reiluja taukoja tasojen välissä ja kiltisti mimmi odotteli milloin olen valmis. Taso alkaa vain kun seisoo kahden keskimmäisen näppäimen päällä samanaikaisesti.
Yllättävän siisti peli kaiken kaikkiaan! Uskoisin, että kyllä tällä on joku oikeasti treenaillut. Tämä on taas niitä hauskoja tapauksia, että vaikka miten hyvä olisit "normaaleissa" videopeleissä, tämän kanssa saattaa seinä tulla vastaan.
Tässä kun ei voi pahemmin edes juustoilla paitsi noiden muutamien hyppyliikkeiden kanssa. Täytyy oikeasti saada rytmi kohdilleen ja jaksaa tehdä kaikki liikesarjat. Monissa liikkeissä täytyy seisoa kahden näppäimen päällä ja sitten siitä tehdä tarvittavaa liikesarjaa.
Ei vaan voi makoilla lattialla ja hakata käsillä :D Loppukuvat hieman hämmensivät, sillä siinä kruunataan jokin mimmi aerobic superstariksi. Ilmeisesti olinkin koko pelaamisen ajan trikoisiin pukeutunut naikkonen. No väliäkö tuolla! Loppukuvasta sai varmaan herkimmät jonkin kunnon epilepsiakohtauksen, sen verran ruutu välkkyi.
Nyt kun on jumpattu, voikin siirtyä taas muiden NES -pelien pariin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti