Jeopardy! 25th Anniversary Edition

Games Beaten: 472/710

Genre: Party

Goal: Win a Single Game

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 7/10

Tässä on vastaus: Yksi korkeimmalle arvostetuimmista televisio-visailuista maailmassa?

Tiedät vastauksen: Mikä on Jeopardy?

Tässä on vastaus: Melkein 2000 uutta kysymystä tässä aivonystyröitä hierovassa koko perheen Nintendo-huvittelussa!

Ja tässä on kysymys: Mikä on uusi Jeopardy! 25th Anniversary Edition? 

Jälleen yksi tietovisailu pois alta. Tämä on jokin juhlajulkaisu Jeopardysta ja ei tämä nyt varsinaisesti juurikaan eronnut aikaisemmin pelaamistani versioista. Ehkä tässä oli aavistuksen visaisemmat kategoriat. Hankala sanoa, kun viimeisimmästä aikuisten version läpäisystä on kulunut kuusi vuotta :D

Samat säännöt päti tässäkin kun ennenkin! Eli kahta tietokonekilpailijaa vastaan taistellaan ja kerätään mahdollisimman paljon rahaa. Tietokone arpoo ruudulle kuusi erilaista kategoriaa joissa on viisi eri rahasumman arvoista kysymystä kussakin. Itse saa valita, minkä arvoisen kysymyksen haluaa ottaa.

Luonnollisesti arvokkaammat kysymykset ovat hankalampia. Ensimmäisellä kierroksella kysymysten arvo menee 100-500 dollariin ja toisella kierroksella 200-1000 dollariin. Jos kysymykseen vastasi väärin, menetti kyseisen kysymyksen arvon verran rahaa. 

Kysymysten joukkoon on piilotettu "Daily Double" onnenkysymys. Ensimmäisellä kierroksella näitä piilotettuna on yksi ja toisella kierroksella kaksi. Pelaaja saa yksin vastata kysymykseen ja päättää rahasumman minkä haluaa riskeerata. Minimissään rahaa täytyi laittaa 5 dollaria ja tämä olikin se summa, minkä laitoin likoon.

Kysymysten hankaluuden vuoksi en kyllä rohjennut enempää laittaa :D Samat säännöt päti tässäkin hommassa, eli rahaa joko tuli tai meni riippuen siitä, vastasiko oikein.

Kun ollaan pelattu kaksi kierrosta Jeopardya, pelataan vielä viimeinen ratkaiseva kierros missä vastataan yhteen tietokoneen arpomaan kysymykseen. Tässä saa itse päättää, minkälaisen rahapotin omista keräämistään rahoista laittaa pöytään. Se summa, minkä laittoi tähän viimeiseen vaiheeseen saa tuplana, jos vastasi oikein.

Pakko ei ole laittaa pennin pyörylää jos niin haluaa, mutta voittokin saattaa karata käsistä jos tiekonevastustajat ovat edellä tai vastaavat oikein kysymykseen tuplaten rahansa. Kategorian näki etukäteen ja sen mukaan oli hyvä tehdä päätös rahasumman suhteen.

Lähes poikkeuksetta nämä olivat niin mahdottomia, että ei ollut mitään toivoa saada kysymystä oikein.

Pelihän lähti tuttuun tapaan liikenteeseen eli en tiennyt yhtään mitään :D Aivan älyttömiä kategorioita oli tarjolla. Esimerkkinä tälläinen, että "päättele keskimmäisestä nimestä kuka 80-luvulla valkoisessa talossa oleva henkilö on kyseessä." Mitähän helvettiä. Myös kaikki kaupunkikohtaiset kysymykset olivat aivan liian raakaa hommaa näin suomalaisena henkilönä.

Aluksi en päässyt edes finaalikerrokselle sillä minulla ei ollut yhtään rahaa tai tilini oli miinuksella :D Peli alkoi aavistuksen sujumaan kun useamman kerran pelasi ja alkoi samoja jo tulleita kategorioita tulemaan uudelleen. Oli kuitenkin suuria vaikeuksia muistaa vastauksia kun kategoria oli tullut vain kerran aikaisemmin vastaan.

Mutta kankeaa tämä oli silti, sillä yleensä toinen tietokonevastustajista tiesi hyvin ja oli saanut useamman tonnin kasaan. Toinen tietokonevastustaja kituutteli sitten nollan tietämillä tai hieman yli. Täysin mahdotonta itselle saada mitään useaa tonnia tässä kasaan, hyvä jos tonnin päälle pääsi.

Tuntui, että tässä kategoriat ja vastaukset olivat hieman enemmän aikuisempaan makuun. Ymmärtäähän tämän tavallaan, sillä NESille on myös Jeopardy! Junior minkä olenkin jo aikaisemmin läpäissyt. Tässä käsiteltiin mm. alkoholia, kuolemaa ynnä muuta rajumpaa kamaa.

Yksi hämmentävistä kysymyksistä oli missä kysyttiin kuka oli Alois Schicklgruberin lapsi. Vastaus oli Adolf Hitler ja tästä ei ollut kyllä minkäänlaista hajua. Lisää pelejä NESillä, missä on viittauksia Hitleriin, aikamoista.

Mielessäni pyöri vahvasti pieni pelko, että tämän pelin kanssa saakin sitten tovin painia, sillä muutamaan kysymykseen oikein vastaaminen ei hirmuisia hurraa-huutoja ansainnut. Kuinkas ollakaan, jokin satumainen tuuri kävi ja peli meni todella ihmeellisesti läpi. Vastaani tuli harvinainen kierros missä molemmat tietokonevastustajat eivät oikein tienneet mitään ja vastailivat väärin menettäen rahaa. Itse onnistuin muutamaan kysymykseen vastaamaan oikein ja minulla oli 500 dollaria kasassa ensimmäisen kierroksen jälkeen.

Tietokonevastustajat paransivat hieman otettaan toisella kierroksella ja pääsivät reilusti yli tonnin potteihin molemmat. Onneksi kuitenkin molemmat tasaiseen tahtiin vastailivat väärin ja tippuvat 400 dollarin tietämille. Enää oli yksi kysymys jäljellä eläinkategoriasta ja kysymys oli arvoltaan 800 dollaria.

Täytyi tietää, mitä eläinlajia Stuart Little edustaa. No rämpytin arvausnappia, että kerkeän varmasti saamaan vastausvuoron ensimmäisenä, sillä tiesin varmasti vastauksen. Ja näin minulla oli 1300 dollaria kasassa ennen finaalikierrosta. En tälläisiin summiin ollut aikaisemmin päässytkään :')

Kolmas ja ratkaiseva finaalikerros oli alkamassa ja hymy vääntyi kasvoilleni. Tiesin jo valmiiksi, että vaikka tietokonevastustajat laittaisivat koko rahansa peliin ja onnistuisivat tuplaamaan ne, eivät he pääse lähellekään minun pottiani. Minun täytyisi vain olla laittamatta yhtään rahaa finaalikierrokseen. Olin siis jo varma voittaja.

Molemmat tietokonevastustajat vastasivat vielä väärin ja putosivat 200 dollarin tietämille, tämä ikään kuin sinetöi voittoni. Aivan uskomaton mäihä kävi onneksi!

Vähän liian HC -tasoa itselle nämä 80-luvun jenkkilään sijoittuvat visailut. Ainiin, tulihan tässä yksi Australiaan sijoittuvakin kategoria. Luultavasti jenkkimuksut olivat tämän kanssa samassa pinteessä kuin itse heidän kysymystensä kanssa.

Mutta moninpelinä tämäkin olisi mukavaa hommaa, kunhan vain mukana pelaamassa ei ole kunnon neropattia :D

Lee Trevino's Fighting Golf

Games Beaten: 471/710

Genre: Sports

Goal: Win Nassau Game (9 Holes)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 6/10

Ja näin, olen läpäissyt kaikki NESin golf -pelit! Tämä viimeiseksi jäänyt ei kyllä ihan sieltä parhaimmasta päästä ollut valitettavasti. Graafisesti ihan mukiinmenevä, mutta tässä oli todella ärsyttäviä asioita.

Hyvin kevytkenkäisestä golffista on kyse, sillä tässä saa lopputekstit aikaiseksi pelaamalla miten huonosti hyvänsä. Jotta homma ei ihan läskiksi mene, TMR asetti tähän pienen porkkanan. Läpäisyyn vaaditaan tietokonevastustajan voittaminen yhdeksän väylän pelissä.

Aloitin pelin pelaamisen ilman tietokonevastustajaa ja pelasin täyden 18 -väylän kierroksen. Valittavana on kaksi erilaista rataa; USA tai Japani. Valikossa on myös kaksi tyhjää kohtaa, että en sitten tiedä avautuisiko tähän lisää pelattavaa vai onko vain koodaamisen laiskuutta.

Valitsin USAn ja sain aikaiseksi järkyttävän +56 kierroksen :D Tämä johtui pelin ärsyttävistä mekaniikoista. Voimamittari rullaa aivan liian nopeaan tahtiin ja oli todella hankala saada mitään hyviä lyöntejä aikaiseksi.

En oikein missään vaiheessa tajunnut miten lyöntejä tehdään tasalaatuisesti. Nappia painamalla mittari lähtee rullaamaan ja tämä määrittää lyönnin nopeuden. Jos kovan lyönnin halusi, mittari täytyi pysäyttää ihan vasemmassa laidassa. Tämän jälkeen uudelleen nappia painamalla määritetään lyönnin tarkkuus. 

Mittarin oikealla puolella on nuoli ja ilmeisesti siihen olisi tarkoitus pysäyttää jos haluaa lyönnistä tarkan. Mutta välillä vaikka miten tarkasti nuolen kohdalle pysäytti, saattoi lyönti lähteä omituisesti vinoon. 

Joissain tilanteissa pelihahmo on lyöntimittarin päällä niin, että nuolenkohtaa ei meinaa nähdä. Todella hienoa suunnittelua, piti hieman arpapelillä osua nuolen kohdalle jos halusi lyönnistä tarkan.

Mailoja pystyi valitsemaan miten halusi, mutta peli ei kerro, miten pitkälle milläkin mailalla pystyy lyömään. Tämä olisi ehdottomasti pitänyt mainita. Peli ehdottaa valmiiksi jotain mailaa mikä olisi tilanteeseen sopiva, mutta välillä lyönnit jäivät todella vajaiksi. Toki tämä riippuu maaperästä, mihin pallo laskeutui, mutta olisi silti voinut hieman tarkempaa mailaa ehdottaa.

Yritin vähän katsella, miten pitkälle milläkin mailalla sai lyötyä, mutta eipä näitä oikein ulkoa muistanut. Homma meni ns. "tuurilla" läiskimiseksi. Ei oikeastaan muissakaan golf -peleissä kerrota mailojen maksimipituuksia, mutta jotenkin ainakin osassa homma oli selkeämpää.

Tuulen nopeus tässä on täysi vitsi, sillä pallo saattoi kaartaa aivan väärään suuntaan vaikka lyönti onnistuikin hienosti. Joskus tuuli ei vaikuttanut lainkaan vaikka puhuria ihan mukavasti olikin lyönnin aikana. 

Ennen lyöntiä pystyi B-napilla ottamaan kursorin esiin, minkä avulla suuntaa voi katsella hieman tarkemmin. Kursoria pystyi siirtämään myös eteen- tai taaksepäin, ja voisi olettaa, että tämä vaikuttaisi lyönnin nopeuteen. Tämäkään asia ei selvinnyt sillä lyönnit näyttivät melko samalta vaikka mihin kohtaan kursorin laittoi.

Pientä tuntumaa tuli pelaamisen edetessä, mutta aikamoista arpapeliä se joka tapauksessa oli.

Peliin on laitettu monia erilaisia esteitä ja perus karheikon lisäksi löytyy myös SUPERkarheikko johon pallo pysähtyi kuin seinään :D Sieltä pois pääseminen vaati myös todella jämäkkää lyöntiä. Näitä karheikkoja on lähes jokaisella väylällä.

Pelissä esteiden rajat on ilmoitettu todella huonosti. Vaikka selkeästi näytti, että pallo olisi väylällä, silti pelin mukaan se on hiekkaesteessä tai jossain muussa inhotuksessa. No, tämä onneksi toimi myös toisinpäin ja joskus todella harvoissa tapauksissa olinkin väylällä jonkin muun asian sijaan.

Puiden väistäminen on tämän asian vuoksi aika haasteellista kun ei tiennyt, miten iso hitboxi puulle on oikein tehty. Jos puuhun meni osumaan, pallo kimposi hienosti kuin jostain kumisesta esteestä :D

Viheriöt ovat aika omituisia, todella paljon erilaisia merkkejä näyttämään maaston muotoa, mutta ei niistä kyllä mitään tajunnut.

Pelattavia hahmoja tässä on neljä kappaletta ja 18 väylän kisan pelasin Big Jumbo -nimisellä hahmolla. Hahmoilla on ohjekirjan mukaan eroja, mutta eivät ne kovin selkeitä olleet. Jos pelkästään visuaalista asiaa haluaa käyttää peli-innon nostatukseen, niin kannattaa valita Pretty Amy. Muutamissa tilanteissa hänen pikkuhousunsa vilkkuvat ruudulla.

Melkoinen yksityiskohta on tähän haluttu laittaa :D Pelin nimessä keikkuva Lee Trevino on myös pelissä mukana, mutta hämmentävästi hänet on nimetty "Super Mexiksi". Kävin vähän hänen Wikipedia -artikkeliaan tutkimassa, niin ukkoa on kutsuttu tuolla nimellä.

Mutta silti hämmentävää, että pelin ns. päähahmo on valittavana vasta kolmantena pikkuhousu Amyn ja Big Jumbon jälkeen. Niin ja miksi ukkoa ei kutsuttu Lee Trevinoksi jonkun hämärän lempinimen sijaan? 

Kävin vilkuilemassa TMR:n läpäisyä, että pelin saa ns. hyväksytysti läpäistyksi. Nassau -nimellä varustettu pelimoodi on se, missä pelataan kahdestaan ja taistellaan voitosta. TMR valitsi itselleen tämän Super Mexin ja lyöntivaiheessa ruudulla komeili nimi Trevino.

Okei, tämä hämmensi sen verran, että valitsin sitten itsekin Super Mexin, että ainakin varmasti menee läpäisy oikein. Onhan se ihan cool pelata peli läpi kannessa komeilevalla herrasmiehellä.

Kun oma hahmo on valittu, peli arpoo sitten vastustajan. Ihanasti vastuksekseni valikoitui Pretty Amy! Tässä kaksintaistelussa pelataan vain yhdeksän väylää mikä on todella ihana juttu. Tietokone ei ollut mikään ihan helpoin voittaa ja jouduin useamman tunnin taistelemaan, jotta tämä onnistui.

Resettiä painoin melko nopeasti jos ero karkasi liian suureksi. Halusin vastustajakseni Amyn, koska se nyt sattui valikoitumaan ensimmäisellä kerralla. Pikkuhousuilla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä.

Resettiä joutui hakkaamaan monta kertaa peräkkäin, sillä tuuri ei osunut Amyn kohdalle kovinkaan usein.

Yrityksiä kului ja Amy teki hyvää tulosta välillä putaten suoraan sisään väylältä. Yhden Hole In Onenkin mokoma meni tekemään. Yhdeksän väylän kisaan mahtuu mukaan kaksi erikoisväylää. Toisessa täytyi saada lähemmäksi reikää ja toisessa lyödä pidemmälle kuin toinen. Tämä on toteutettu hieman hämmentävästi, sillä jos kummassakaan ei saanut hyväksytylle alueelle, ei tullut voittoa. Eikä puhuta mistään alueen ulkopuolelle lyömisestä vaan mikään kevyt karheikko ei kelvannut.

Luulisi, että kun tavoitteena on vain lyödä paremmin kuin toinen, miksi tätä ei lasketa? Hämmentävästi ruudulla näkyi onnitteluteksti pokaaleineen, mutta mitään pituuksia ei ollut. Kerran onnistuin lähemmäksi reikää -kisan voittamaan, mutta eipä siitä tainnut sen kummempaa hyötyä olla.

Tietokonehahmo saattoi joskus seota ja alkaa lyödä ihan kummallisia lyöntejä. Joskus isommasta hiekkaesteestä pois pääseminen otti todella monta lyöntiä. Välillä kävi niin, että Amy takoi täysin samaan kohtaan mikä vei pallon kokonaan pois pelialueelta. Tätä hän sitten teki niin pitkään kunnes lyöntejä oli niin paljon, että hän luovutti reiän suhteen.

Näin kävi seitsemännellä väylällä ja olin hieman ihmeissäni. Tämän johdosta peli meni tasoihin, sillä olin itsekin pelannut aika huonosti. Kävi kuitenkin niin, että kaksi viimeistä väylää meni osaltani tuttuun tapaan eli huonosti ja Amy voitti muutaman lyönnin turvin.

Tätä sekoamista ei hetkeen tapahtunut uudelleen ja pelailin useamman tunnin ns. normaalisti. Manasin, että pitikin mennä paineessa häviämään tuo uskomaton tuuripeli. Mutta sitten onni potkaisi uudelleen ja sama sekoaminen tapahtui samalla väylällä! Jostain syystä puiden sijoittelu ja väylän perällä oleva pelialueen ulkopuolinen alue on sellainen yhdistelmä, että tietokone saattaa seota.

No, tämä väylä meni itsellänikin aivan päin helvettiä ja löin vain yhden lyönnin paremmin kuin Amy :D Sitten tapahtui jotain uskomatonta, tietokone sekosi myös seuraavalla väylällä! Hän löi viheriön vasemmalla puolella olevaan superkarheikkoon ja jostain kumman syystä tämän jälkeen lyönnit eivät kohdistuneetkaan viheriölle vaan vielä enemmän vasemmalle radan ulkopuolelle. Selkeästi joku koodausvirhe, sillä lyönneissä ei ollut mitään järjenhäivää.

Tätä samaa kaavaa Amy sitten jatkoi luovuttamiseen asti. Itse onnistuin hieman paremmin saada palloni sisään ja olin mukavassa johdossa. Viimeinen väylä meni yhden lyönnin huonommin kuin Amylla, mutta tällä ei ollut onneksi väliä.

Kisa päättyi +17 minulle ja +20 Amylle joka oli aivan luokattoman huonoa golfaamista :D No samapa tuo, peli meni läpi. Samat loppukuvat ja tekstit pyörivät ruudulla kuin yksinpelissäkin. 

Ei tämä kovin nautinnollista ollut. Ainoa hupi mitä tästä sai, oli tuo tietokoneen sekoaminen.

Ehkä tästä olisi kaksinpelinä saanut jotain irti, mutta tällä tavoin ei kovinkaan hauskaa pelaamisen kanssa ollut.

The Incredible Crash Dummies

Games Beaten: 470/710

Genre: Action

Goal: Defeat Junkman (Stage 5-2)

Arvosana: 9/10

Vaikeusaste: 6/10

Terve, olen Spin! Ja minä olen Slick, olemme nukkeja. Joo, törmäysnukkeja! Tämä ei ole se parhaiten palkattu työ maailmassa, mutta me pidämme siitä. Me muistutamme ihmisiä turvavyön käytöstä ja tämän jälkeen teemme pieniä törmäilyjä sekä kolareita jotta asia menisi perille.

Juuri niin. Mutta sinä Spin tykkäät tehdä hieman enemmän törmäilyjä kuin törmäilynuket yleensä. Minä suosin mieluummin kävelyä, mutta sinä rullaat renkaallasi. Renkaalla rullaamisesta tuli mieleen eräs hullu, ketä me tykkäämme vihata ja hän on nimeltään Junkman!

Hän on kidnapannut ystävämme Spare Tiren, Darrylin ja Bumberin! Voi ei Slick, meidän on pelastettava heidät! Kyllä, mutta meidän täytyy olla varovaisia! Junkmanilla on armeija ilkeitä Junkbotteja ja hän on rakentanut kaikenlaisia ansoja sekä esteitä estämään meidän pelastusretkemme!

Mitä, onko hän sekaisin? He eivät meitä pysäytä! Koita kestää Spare Tire! Älä menetä päätäsi, Darryl!. Bumber, pidä itsesi kasassa! Olemme jo matkalla!

Olipas kiva pelata pitkästä aikaa todella hyvää peliä! Peli pohjautuu ysärin alku puollella ilmestyneisiin leluihin jotka taas pohjautuvat kolarilanteiden simuloinnissa käytettyihin nukkeihin.

Lelusarjalla haluttiin opettaa lapsille, että mitä käy jos ei käytä turvavyötä. Lelut olivat todella mahtavia, sillä niistä lähti raajat irti ja autot menivät palasiksi. Törmäyksen jälkeen lelut pystyi kasaamaan uudelleen ja homma jatkui!

Minulla tai kenelläkään kaverillani ei näitä leluja aikoinaan ollut, näin vanhemmalla iällä olen netistä nähnyt kuinka mahtavista kapistuksista onkaan kysymys. Olisihan noilla saanut aikoinaan monet hyvät leikit aikaiseksi :)

Koska lelut menestyivät hienosti, piti tästäkin pelejä vääntää mm. NESille! Pelin on julkaissut LJN, mutta sitä ei kannata pelästyä :D Vaikka lelut keskittyvätkin kolareiden simuloimiseen, pelissä ei sitä pahemmin ole luvassa. Tyyliltään tämä on tuttua ja turvallista tasoloikkaa!

Ihan mistään läpihuutojutusta ei ole kysymys, sillä lisäreiden loputtua joutuu koko pelin alkuun ja tämä ei ihan siitä helpoimmasta päästä ole, ainakaan keskivertopelaajalle. 

Peli sisältää viisi maailmaa ja niissä on 1-2 kenttää. Suurimassa osassa on kaksi, neljäs maailma on vain yhden kentän mittainen. Seikkailua lähdetään ruotimaan neljän lisärin voimin ja lisää saa kun kerää 50 kappaletta liikennekartioita.

Kartioita löytyy mukavasti kenttien varrelta ja läpimenneellä yrityksellä minulla olikin yhdeksän lisäriä kasassa :D Enempää ei valitettavasti saanut :(

Muutamia power-uppejakin matkan varrelta löytyy kuten öljykanisteri mikä antaa 30 ammusta pelihahmolle. Normaalisti tässä käytetään pakokaasu-asetta mikä vain stunnaa viholliset hetkeksi, mutta öljyllä vihollisilta saa nirrin pois pidemmän matkan päästä.

Auton ohjauspyörän keräämällä muuttuu hetkeksi kuolemattomaksi, ilmapallolla hypyt muuttuvat huomattavasti ilmavimmiksi ja raketilla ukko juoksee nopeampaa. Raketin keräämistä välttelin, koska ei ollut mitään tarvetta kulkea kovempaa, törmäili vain helpommin asioihin.

Koska kyseessä on Crash Dummies, lähtee näiltä kavereilta raajat irti viholliskohtaamisissa. Pommit irrottavat pään tai muita raajoja joka hankaloittaa menoa. Etenkin pään irtoaminen on nihkeää, sillä se kääntää kävelysuunnan päinvastaiseksi.

Jalat pelihahmolta irtosi vain kerran ja en edes ihan tarkkaan muista, mikä sen aiheutti. Raajoja ja päitä löytyy kenttien varrelta ja niitä keräämällä saa ukon taas läjään. Irtopäistä saa myös energiaa ruudun alareunassa näkyvään päillä indikoituun energiamittariin.

Näiden lisäksi löytyy vielä erikois-raaja jota käyttämällä muuttuu hetkeksi kuolemattomaksi ja voi vaan jyrätä kaikki viholliset tieltään. Näitä ei montaa ollut matkanvarrella joten niitä kannatti käyttää harkiten.

Välillä joihinkin vihollisiin osuttaessa pelihahmo lensi vauhdilla ruudun poikki ja pysähtyi vasta johonkin esteeseen leviten palasiksi. Onneksi tästä ei lähtenyt mitään raajoja irti, mutta hieman ärsyttävä mekaniikka on joka tapauksessa. Jos lentomatkan varrella on rotko tai vesieste, sinnehän kaveri sitten putosi menettäen lisärin.

Pelissä pelataan kahdella erilaisella hahmolla, Spinillä ja Slickillä. Spinillä ei ole jalkoja laisinkaan ja hän rullaakin eteenpäin ison renkaansa avulla. Hahmon liikkumisen tottuminen vei hieman aikaa. Hahmon alla olevan renkaan takia tuntui, että kaveri kulkee jatkuvasti jään päällä.

Myös hyppääminen vaati totuttelua, sillä hypyn jälkeen Spin pompahti hieman ilmaan ja uutta hyppyä ei voinut saman tien tehdä. Hypyn jälkeen tämän pienen pompun avulla pystyi ohjaamaan ukkelin esimerkiksi toiselle tasolle ilman ylimääräistä hyppyä. Jos joutui hyppimään useamman pienen tason päälle peräjälkeen, täytyi hieman harkiten tehdä sitä, että muisti tuon jälkipompahduksen.

Toisen maailman lopussa on kohta, missä täytyy nopeasti vääntää huoneen eripuolilla olevia vipuja ja tässä meni aluksi aikaa, kun putoilin huoneen pohjalle hyppymekaniikan vuoksi. Rauhallisella työskentelyllä homma alkoi sujumaan :)

Slick on taas perinteinen tasoloikka-ukko. Hieman rehvakkaasti kävelevä Slick ohjautui näppärästi ja hänellä pelattavat kentät olivat helpompia.

Pelissä on paljon välikuvia ja ne sisältävät upeita isävitsejä. Kuuluisa autokin pääsee muutamissa välivideoissa esille, mutta sillä ei valitettavasti pääse kurvailemaan pelin aikana. Slick kävelee rehvakkaasti auton rattiin ja ajaa seinään päin lentäen seuraavaan maailmaan.

Tälläiset välikuvat ja videot tuovat mukavaa syvyyttä peleihin. 

Aluksi täysin tietämättömänä siitä, että peli ei sisällä lainkaan continueja lähdin rohkeasti läpäisemään kenttiä. Noutaja tuli sitten kolmannen maailman toisessa kentässä, satamassa. Todella tiukkaa tasoloikkaa joka sisälsi reilut määrät vihollisia ja pommeja pudottelevia lokkeja.

Lokit ovat pirullisia, sillä pommin voimasta hahmolta lähtee pää irti ja ohjaus muuttuu päinvastaiseksi. Tasoloikkakohtien alla on luonnollisesti vettä kun satamasta on kysymys ja välillä oli vain parempi ottaa osuma vastaan kuin yrittää väistellä vihollisia.

Tässä pelissä hahmo pysähtyy kuin seinään jos osuu viholliseen ja kylmä kylpy odotti jos näin pääsi käymään kesken tasolta tasolle hyppimisen. Kaikki viholliset eivät aiheuta yllä mainitsemaani ruudun poikki lentämistä, sitä tapahtui vain tiettyjen vihollistyyppien kanssa.

Satamaa saikin sitten hangata monta kertaa ennen kuin se meni läpi. Lopussa odotti vielä pomo ja taistelu käydään myös veden äärellä. Onneksi taistelun aikana ei tarvinnut liikkua mihinkään ja tason päältä mistä pomotaistelu alkaa pystyi ampumaan pomoa öljyllä.

Onneksi minulla oli aina tarpeeksi öljyä pomon nitistämiseen, eikä tarvinnut yrittää napata veden päällä ilmassa killuvaa lisäöljykanisteria. 

Viimeinen kenttä on pitkä ja hankala. Se sisälsi myös yhden hypyn missä täytyi laskeutua tyhjän päälle tietämättä mitä alapuolella oikein on. Hyi, hyi pelintekijät, tälläisiä ei pitäisi olla näin hyvässä pelissä! Tähän hyppyyn kuolin monta kertaa kun en muistanut missä kohdassa taso on.

Epäonnistuneiden hyppyjen seurauksena Slick vain vajosi vihreään kuraveteen. Kentässä eteneminen kannatti tehdä todella varoen ja viholliset oli hyvä ampua etäämmältä öljyn avulla, sillä tässä kentässä monet viholliset harrastivat ruudun poikki työntämistä. Tälläisen kohtaamisen jälkeen kuravesi kutsui jälleen.

Muutaman kerran jouduin pelin aloittamaan alusta kun elämät vain loppuivat viimeisessä kentässä kesken. Läpi menneellä yrityksellä minulla oli maksimimäärä elämiä ja töppäilyynkin oli varaa. Muutaman kerran sitä tulikin töhöiltyä ja kuoltua vähän liiankin helppoihin kohtiin.

Viimeiseen pomoon, Junkmaniin mentäessä minulla oli mukavat viisi lisäriä tuhlattavana. Ennen Junkmania pitää muutamat tulta syöksevät polttouunit väistellä, mutta varsinaista kenttää tähän ei oltu enää tehty.

Junkman ampuu tykillään renkaita ja ideana tässä pomossa on pudottaa kymmenen tonnia painava punnus Junkmanin niskaan. Punnusta nostettiin ruudun yläreunassa olevan nappulan avulla. Nappulaa täytyi tykittää öljyllä jotta punnus lähti nousemaan.

Onneksi hoksasin, että kun itse Junkmania ampuu, hän stunnautuu joksikin aikaa ja saa hetken rauhassa ampua nappulaa ilman sen kummempia vaaroja. Loppu tykittäminen meni ns. brute forcella sillä energia eivät millään kerinneet mennä nollaan vaikka Junkman alkoikin renkaita ampumaan Spiniä kohti.

Yhden kuoleman se otti ennen kuin hiffasin taistelun jujun, mutta ei se mitään rakettitiedettä ollut.

Minä tykkäsin pelistä todella paljon! Hahmojen erot, grafiikat, musiikit ja hauskat kentät, eipä tästä voinut kuin nauttia. Ei tämä nyt niin vaikea ollut, että olisi kaivannut loputtomia continueja. Antoi mukavaa jännitystä kun tiesi, että alkuunhan sitä joutuu jos liikaa perseilee.

Tämä menee ehdottomasti uudelleen pelattavien listalle, sen verran mukava seikkailu tämä oli! Tälle vahva suositus jos ei ole tullut vielä pelattua :)

Fist of the North Star

Games Beaten: 469/710

Genre: Action

Goal: Defeat Shula (Stage 8)

Arvosana: 3/10

Vaikeusaste: 6/10

Kenin täytyy taistella tiensä läpi kahdeksan tapahtumapaikan pelastaakseen kansansa pahalta tyrannilta, Emperor Heavenilta. Käyttäen paljaita nyrkkejään, tulivoimaa ja Gento Karatea, Kenin täytyy kohdata kahdeksan vihollista. 

Nämä viholliset hyökkäävät savupommeilla, tulipalloilla, raatelukynsillä, valkoisilla valopommeilla ja kuolettavalla liukupotkulla.

Heti alkuun täytyy sanoa, että jouduin pelaamaan tätä peliä hieman erilaisella ohjainotteella kuin normaalisti, sillä menin venäyttämään peukaloni Nummirock -festivaaleilla olevassa aikuisille tarkoitetussa pomppulinnassa :D Yllättävän hyvin A ja B -nappeja pystyi etu- ja keskisormella käyttämään vaikka näinkin nopeatempoisesta pelistä onkin kysymys!

Nyt mennään taasen sinne syvään päätyyn, erittäin hämärälle osastolle NES -kirjastossa. Ennakkotietoni tästä olivat todella vähäiset - tiesin vain, että pelihahmo hyppii luokattoman korkealle.

Fist of the North Star ei sanonut minulle mitään, mutta läpäisyn jälkeen Googlettaessani selvisi, että mangasta ja animesta on kysymys. Ilmeisesti vielä aika suositusta sellaisesta, mutta kun tälläistä en seuraa, niin olen elänyt tynnyrissä tämän asian suhteen.

Sitten itse tämä NES -peli - voi pojat mitä huttua oltiin saatu aikaiseksi. Eikä mikään ihme, sillä tuotteen takana on Toei Animation joka on tehnyt NESille myös sellaisen helmen kun Puss In Boots: An Adventure Around the World in 80 Days :D

Firma on erikoistunut animen tuottamiseen joten ymmärtäähän sen, että pelien rooli jää aika pieneksi.

Peli on kahdeksan kentän mittainen seikkailu loputtomilla continueilla. Tässä on kuitenkin pieni catch, sillä jos mielii viimeiseen kenttään päästä, tämä on tehtävä käyttämättä yhtään continuea.

Pelihahmo Ken hyppii tolkuttoman korkealle ja tässä tulikin pompittua monien vihollisten ohi. Animesta kun en mitään tiedä, niin en osaa sanoa hyppiikö kaveri siinäkin yhtä korkealle. Korkean hypyn lisäksi Ken osaa potkia ja lyödä nyrkeillä.

Kenin voimia voi kehittää keräämällä vihollisilta pudonneita tähtiä. Se, miten tähdet sai ilmestymään, oli todella hämärää ja siihen meni aikaa ennen kuin asian keksin. Kerkesin jo viidenteen kenttään asti, ennen kuin tajusin miten tähtiä kerätään. Tässä tuli seinä vastaan ja kentän pomo oli ilman lisävoimaa liian hankala tapaus.

Tähtiä saa ilmestymään ainoastaan jos vihollisia lyö nyrkillä, potkiminen ei toiminut. Lyönnin voimasta vihollisten päät jostain syystä turpoavat ja tuhoutumisen jälkeen saattoi ilmestyä tähti ruudulle. Tähtiä voi olla yhteensä seitsemän kappaletta. Viisi ensimmäistä tähteä kerätään tummista tähdistä ja kaksi viimeistä vaaleista tähdistä. On täysin RNG:n armoilla, kumman tähden vihollinen pudottaa vaiko edes yhtään mitään.

Tähtien kerääminen lisää lyöntivoimaa, mutta on niistä muutakin hyötyä. Muutaman tähden kerättyään ei tarvitse enää nappia rämpyttää ja Ken tekeekin automaattisesti lyönnit sekä potkut. Neljä tähteä kerättyään saa siitä energiat täyteen! Tämä pelasti monilta tilanteilta peliä harjoitellessa.

Neljännen tähden jälkeen Kenin kävelynopeus nousee ja jos kerää kaikki seitsemän tähteä, riisuu Ken paitansa pois ja ottaa muskelit esiin! Tästä ei mielestäni ole muuta hyötyä äärimmäisen lyöntivoimakkuuden lisäksi kuin se, että voi käyttää vaihtoehtoista hyökkäysmuotoa hyväksi.

Vaihtoehtoinen hyökkäys on "pommit" joita sai ilmeisesti kun hakkasi tarpeeksi vihollisia. Kun Ken on maksimitasolla, ampuu hän tulipallon näköisiä juttuja kohti vihollisia. Näitä en koskaan päässyt sen paremmin hyödyntämään, sillä harvoin Keniä sai viilattua maksimiteholle ja jos sai, niin pommit tuli vahingossa käytettyä aivan turhissa kohdissa.

Olisi ollut ihan mielenkiintoista nähdä, miten paljon ne olisivat tehneet pomoihin vahinkoa. Todella hämmentävä tämä hahmonkehitys -tsydeemi ja ohjekirjassa olevat siansaksat eivät paljoa asiaa valaisseet. Täytyi ihan netistä käydä vilkuilemassa, miten homma oikeasti toimii.

Tähtien lisäksi tässä saa muutamia erilaisia power-uppeja. Ensimmäinen on jokin sipulirenkaan näköinen juttu joka muuttaa Kenin hetkeksi kuolemattomaksi. Samalla jostain syystä Ken jakautuu kahteen osaan mikä vain hämmensi vihollisten hakkaamista ja tähtien keräämistä.

Joistain kentistä tai jopa vihollisen pudottamana löytyy viiri jolla sai energiat täyteen. Yhden ainoan kerran vihollinen tälläisen pudotti, taitaa olla melko harvinaista herkkua.

Loputtomien continuejen avulla peli eteni tasaiseen tahtiin. Ensimmäinen ongelma tuli kuitenkin kolmannessa kentässä. Juoksin kentän loppuun ja ruutu ei enää rullannutkaan. Yritin tuhota vihollisia ja tutkia mihin ihmeeseen pitäisi mennä.

Huomasin, että kentän varrelta löytyi isoja mustia oviaukkoja ja ajattelin, pitäisiköhän johonkin niistä mennä. Yritin vaikka minkälaisia kikkoja, mutta Ken ei vaan ovesta sisään mene. Taas onneton ohjekirja tutkiskeluun ja sieltähän löytyi perusjuttujen keskeltä kohta "The Next Room".

Pelissä pystyy kuin pystyykin kulkemaan oviaukoista, mutta temppu on niin kryptinen, että ei sitä olisi kyllä edes vahingossa keksinyt. Jotta oviaukosta pääsee, täytyy painaa A+B samanaikaisesti jonka jälkeen D-padista oikealle. Mieleeni herää kysymys, että "olisikohan tähän mitenkään ollut jonkin helpompi keino" :D

No, kun tästä selvisi eteenpäin, ei loppupelissä mitään kryptistä enää ollutkaan. Kaikkea muuta mystistä kuitenkin vastaan tuli kuten pelin jatkaminen samasta kentästä sen jälkeen, kun peli on mennyt tilttaamaan. Kyllä, luit aivan oikein. Pelissä on jokin alkeellinen muisti, joka ei nollaudu niin pitkään kun pitää koneessa virrat päällä.

Eli resettiä painamalla peli edelleen muistaa missä ollaan menossa. Kerrankin pelin kaatumisesta ei ollut pahemmin haittaa :D Tästä päästääkin yhteen hämmentävimpään juttuun hetkeen mitä on NES -rintamalla tapahtunut. 

Peli eteni mukavasti, mitä nyt ylipitkä kuudes kenttä meinasi hieman ongelmia tuottaa. Kenttä on reilusti pidempi kuin mikään muu ja se sisältää kolme välibossia pääbossin lisäksi. Muissa kentissä on joko yksi tai ei välibossia laisinkaan.

Joka tapauksessa viimein kuudes meni läpi ja saavuin seitsemänteen kenttään. Pomo aiheutti harmaita hiuksia, todella paha kaveri ja teki paljon vahinkoa. Hän käytti hyväkseen pelin juonessa mainittua kuolettavaa liukupotkua joka tappoi muutamasta osumasta. Viimein sain ukon murjottua nurin ja pistin pelin hetkeksi pauselle innostuksissani. Otin pelin pois pauselta ja peli meni suoraan lopputeksteihin ja musiikki jämähti paikalleen - tuntui, että peli kaatui.

Olin melko hämilläni ja ajattelin, että minulla on jokin huono versio pelistä ja päätin kokeilla toista. Toinen versio tulille ja eipä aikaakaan kun olin samaa ukkoa vastaan taistelemassa. Taistelun jälkeen SAMA juttu kävi uudelleen...mitähän ihmettä? Oli pakko mennä katsomaan TMR:n läpäisyä ja sama juttu kävi hänelläkin.

Katsojat olivat hänelle jostain kaivaneet, että viimeinen kahdeksas kenttä aukeaa vasta kun pelin pelaa tähän pisteeseen käyttämättä yhtään continuea. Tämänhän olisi voinut aavistuksen selkeämmin toteuttaa eikä heittää mitään bugisia lopputekstejä ruudulle :D

No, ei kun uutta yritystä ja pääsinkin todella hyvän tuurin saattelemana seitsemänteen kenttään jopa ilman kuolemia. Pelissähän saa lisäreitä ja niitä on muutamia valmiinakin, että olisi voinut hieman kädettääkin jotta pääsee viimeiseen kenttään ilman continuejen käyttöä.

Helpotti huomattavasti, kun keräsi pelin alkupuolella tähdet täyteen ja sai tehokkaammat hyökkäykset käyttöönsä. Kaikki meni hyvin seitsemänteen pomoon asti joka onnistui murjomaan minut hengiltä. Ajattelin, että "eipä tässä, uudella lisärillä vaan uutta yritystä".

Mutta kuinkas kävikään - peli jostain syystä heitti minut kahdeksannen kentän alkuun seitsemännen sijasta :D No tämähän passasi oikein mainiosti! Viimeistä kenttää ei käytännössä ole lainkaan, se sisältää vain taistelun Shulaa vastaan. Ilman mitään kokemusta turpaan tuli, mutta kyllä ukko viimein taittui muutaman yrityksen jälkeen.

Ei ollut tämä viimeinen läheskään hankalin pomo tässä pelissä vaikka joutui ilman tähtien tuomaa voimaa ukkoa murjomaan. Lopuksi pelaaja palkitaan samoilla lopputeksteillä mitkä tuli glitchin myötä, ainoana erona vaan Kenin naama tekstien vieressä. Melkoinen seikkailu oli tämä!

Eipä ole ihan näin rikkinäistä peliä hetkeen tullut pelattua. Commandossa oli omat ongelmansa, mutta ei se nyt näin rikkinäinen ollut, hieman vaan bugitti menemään. Tämä oli jo sellaista huumoria, että nauratti miten tälläistä on saatu edes aikaiseksi.

Jos tästä jotain hyvää haluaa sanoa, niin muutaman kentän biisi oli ihan jees kamaa, en oikein muuta kehuttavaa tästä löydä.